MIETINTÖ verotietojen vaihtoa koskevien EU:n vaatimusten täytäntöönpanosta: edistyminen, saadut kokemukset ja esteet

    3.6.2021 - (2020/2046(INI))

    Talous- ja raha-asioiden valiokunta
    Esittelijä: Sven Giegold


    Menettely : 2020/2046(INI)
    Elinkaari istunnossa
    Asiakirjan elinkaari :  
    A9-0193/2021
    Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :
    A9-0193/2021
    Hyväksytyt tekstit :

    PERUSTELUT – YHTEENVETO TOSISEIKOISTA JA HAVAINNOISTA

    Euroopan parlamentti on arvioinut SEUT-sopimuksen 14 artiklassa määrättyjen tehtäviensä mukaisesti hallinnollisesta yhteistyöstä verotuksen alalla annetun direktiivin (2011/16/EU, DAC1-direktiivi) ja kolmen ensimmäisen sen muuttamisesta annetun direktiivin (DAC2–4) täytäntöönpanoa ja täytäntöönpanon valvontaa. Valitettavasti Euroopan parlamenttia on estetty toimimasta SEUT-sopimuksen 14 artiklan mukaisten poliittista valvontaa koskevien tehtäviensä mukaisesti. Kyseiset tehtävät on otettu huomioon myös paremmasta lainsäädännöstä tehdyn vuoden 2016 toimielinten välisen sopimuksen 20–24 kohdassa. Toimielimet ilmaisivat paremmasta lainsäädännöstä tehdyn toimielinten välisen sopimuksen 14 kohdassa olevansa yhtä mieltä siitä, että niiden välillä tarvitaan jäsennellympää yhteistyötä unionin oikeuden soveltamisen ja tehokkuuden arvioimiseksi, jotta sitä voidaan parantaa lainsäädännöllä. Parlamentin ei ole kuitenkaan sallittu tutustua asiakirjoihin ja tietoihin, joita tarvitaan, jotta voidaan arvioida asianmukaisesti hallinnollisesta yhteistyöstä verotuksen alalla annettua unionin lainsäädäntöä.

    ECON-valiokunnan puheenjohtaja lähetti tämän täytäntöönpanoa koskevan mietinnön laatimisen yhteydessä Euroopan komissiolle kirjeen, jossa hän pyysi pääsyä asiakirjoihin, jotka koskevat hallinnollisesta yhteistyöstä verotuksen alalla annetun direktiivin täytäntöönpanoa. Pyyntö hylättiin lopulta 19. marraskuuta 2020 sen vuoksi, että jäsenvaltioiden suuri enemmistö oli vastustanut sitä, että komissio toimittaisi kyseiset asiakirjat parlamentille. Vuonna 2010 tehdyn Euroopan parlamentin ja Euroopan komission välisiä suhteita koskevan puitesopimuksen liitteessä II olevan 2.1 kohdan mukaan jäsenvaltion luottamuksellisia tietoja voidaan toimittaa parlamentille vain kyseisen jäsenvaltion suostumuksella. Ruotsia ja Suomea lukuun ottamatta jäsenvaltiot eivät antaneet oikeutta tutustua asiakirjoihin, joita tarvittiin ennen tämän täytäntöönpanoa koskevan mietintöluonnoksen laatimista toteutettua Euroopan tason vaikutustenarviointia varten.

    Neuvoston mukaan kieltämisen oikeudellisena perusteluna oli se, että parlamentin pyyntö oli epäasianmukainen pyrkimys saada itselleen toimivaltaa, joka kuuluu perussopimusten mukaan selkeästi komissiolle. Tällainen perustelu on kiistettävä. Pyytäessään komissiolta pääsyä jäsenvaltioiden tietoihin täytäntöönpanoa koskevan mietinnön laatimisen yhteydessä parlamentti toteuttaa komission poliittista valvontaa koskevaa tehtäväänsä, jota varten voi olla tarpeen tarkastella jäsenvaltioiden asiakirjoja. Tässä yhteydessä SEU-sopimuksen 4 artiklassa määrättyä unionin ja jäsenvaltioiden vilpittömän yhteistyön periaatetta olisi tulkittava siten, että jäsenvaltioiden edellytetään antavan parlamentille oikeuden tutustua komission hallussa oleviin jäsenvaltioiden asiakirjoihin, jotka koskevat unionin lainsäädännön saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä ja sen valvontaa. Jäsenvaltioista peräisin olevia asiakirjoja koskeva yleinen kielto toimielinten väliseen sopimukseen viitaten ei voi asettaa Euroopan parlamenttia heikompaan asemaan kuin asema, joka tavallisilla kansalaisilla on asetuksen (EY) N:o 1049/2001 nojalla.

    Tämän täytäntöönpanoa koskevan mietinnön kattamaa alaa rajoittaa voimakkaasti se, ettei Euroopan parlamentille toimitettu tietoja, joita se tarvitsee poliittista valvontaa koskevan tehtävänsä toteuttamiseksi. Direktiivin täytäntöönpanoa koskevien tietojen pääasiallisena lähteenä oli tutkimus, jonka Economisti Associati laati komission arvioidessa DAC-direktiiviä vuonna 2019. Tutkimus kattaa kuitenkin ainoastaan vuodet 2015–2017, eikä Euroopan parlamentti voi tämän vuoksi arvioida tuoreempaa kehitystä. Euroopan tason vaikutustenarvioinnissa oli edellä mainituista syistä käytettävä suurelta osin julkisesti saatavilla olevia tietoja, kuten Euroopan komission julkaisemia asiaa koskevia asiakirja, verohallintojen ja Euroopan komission virkamiesten haastatteluja, sidosryhmäkyselyä sekä kansallisten parlamenttien toimittamia tietoja DAC-direktiivin täytäntöönpanosta.

    Julkisesti on saatavilla hyvin rajallisesti tietoja (automaattisten ja muiden) tietojenvaihtojen määristä ja tietojenvaihtojen kattamasta arvosta, erityisesti jäsenvaltioiden välisen kahdenvälisen tietojenvaihdon osalta. Rajallisesti saatavilla oleviin tietoihin perustuvan Economisti Associatin tutkimuksen mukaan DAC1–3-direktiivien mukaisten tietojenvaihtojen määrä on lisääntynyt merkittävästi säännösten soveltamisen aloittamisesta. Saatavilla ei ole kuitenkaan kvantitatiivisia tietoja DAC4-direktiivin mukaisia maakohtaisia raportteja koskevasta tietojenvaihdosta. Ainoastaan yhden maan (Saksan) kansallinen parlamentti toimitti tietoja vuosien 2016–2018 maakohtaisia raportteja koskevien tietojen olemassaolosta Euroopan tason vaikutustenarvioinnin yhteydessä toteutetussa kyselytutkimuksessa. Itävallan, Belgian, Suomen, Saksan, Luxemburgin ja Portugalin kansalliset parlamentit toimittivat lisätietoja DAC-direktiivin täytäntöönpanosta jäsenvaltioiden tasolla Economisti Associatin tutkimuksen tietojen täydentämiseksi. Julkisesti saatavilla olevat tiedot DAC-direktiivin mukaisesta tietojenvaihdosta jäsenvaltioiden tasolla ovat edelleen niukkoja ja hajanaisia. DAC1–4-direktiivien täytäntöönpanosta on kaiken kaikkiaan saatavilla hyvin rajallisesti tietoja.

    Esittelijä pahoittelee, ettei ole voinut laatia täysipainoista täytäntöönpanoa koskevaa mietintöä. Euroopan parlamentin olisi oltava valmis hyödyntämään kaikkia käytettävissään olevia oikeudellisia keinoja voidakseen tutustua kaikkiin tietoihin, jotka ovat välttämättömiä tämän tärkeän direktiivin täytäntöönpanon arvioimiseksi. Kun parlamentilla on pääsy asiakirjoihin ja se voi siten toteuttaa valvontatehtäväänsä, sen olisi alettava valmistella kattavaa mietintöä DAC-direktiivin täytäntöönpanosta.

    DAC1–4-direktiivien tehokkuutta koskevien tietojen puute sekä säännösten noudattamisesta aiheutuvia kustannuksia ja lievennettävissä olevia hallinnollisia rasitteita koskevien tilastojen puute aiheuttavat vakavaa huolta sen lisäksi, että niillä on mitä vakavimpia seuraamuksia toimielinten väliselle vilpittömälle yhteistyölle. Unionin lainsäädännön laatu kärsii, jollei sen kustannuksia, lisäarvoa sekä johdonmukaisuutta muiden sääntöjen ja määräysten kanssa voida tarkastaa mielekkäällä tavalla.

    Tämän täytäntöönpanoa koskevan mietinnön kattama ala

    Tässä mietinnössä arvioidaan siinä määrin kuin mahdollista DAC1-direktiivin ja sen muuttamisesta annettujen direktiivien mukaisten tietojenvaihtoa koskevien velvoitteiden täytäntöönpanoa. Kyseisillä direktiiveillä pyritään torjumaan veropetoksia, veronkiertoa ja verovilppiä helpottamalla verotukseen liittyvien tietojen vaihtoa. Mietinnössä keskitytään alkuperäiseen direktiiviin (DAC1) ja kolmeen ensimmäiseen sen muuttamisesta annettuun direktiiviin (DAC2–4), sillä myöhempiä sen muuttamisesta annettuja direktiivejä (DAC5 ja DAC6) on alettu soveltaa vasta hiljattain tai niitä ei ollut vielä hyväksytty tätä mietintöä laadittaessa (DAC7 ja DAC8).

    DAC-direktiivi annettiin, jotta voitiin säätää säännöt ja menettelyt, joiden mukaan jäsenvaltiot tekevät yhteistyötä vaihtaakseen tietoja, jotka ovat ennalta arvioiden olennaisia jäsenvaltioiden verohallinnoille. Kuten parlamentti painottaa DAC7-direktiivistä annettua ehdotusta koskevassa mietinnössä, ennalta arvioidun olennaisuuden vaatimuksen tarkoituksena on sallia mahdollisimman laaja tietojenvaihto veroasioissa.

    DAC-direktiivin yleisenä tavoitteena on jäsenvaltioiden ja EU:n taloudellisten etujen suojelu ja samalla sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan varmistaminen. Alkuperäisessä DAC1-direktiivissä säädetään säännöt ja menettelyt, joiden mukaan jäsenvaltiot tekevät yhteistyötä vaihtaakseen olennaisia tietoja verohallintojensa välillä. DAC-direktiivin soveltamisalan kehitys ja laajentuminen voidaan tiivistää seuraavasti:

     DAC1: automaattinen tietojenvaihto viidestä erityisestä tulo- ja pääomalajista (työtulo, johtajanpalkkiot, eläkkeet, henkivakuutustuotteet ja kiinteä omaisuus), voimaantulo vuonna 2013, automaattista tietojenvaihtoa koskevien säännösten voimaantulo tammikuussa 2015.

     DAC2: finanssitilejä ja niihin liittyviä tuloja koskeva automaattinen tietojenvaihto (mukaan lukien tiedot, jotka koskevat tilin saldoa tai arvoa, osinkojen ja korkojen määrää, muuta rahoitustuloa ja pääomavoittoja), voimaantulo vuonna 2016.

     DAC3: ennakkoon annettuja veropäätöksiä ja ennakkohinnoittelusopimuksia koskeva automaattinen tietojenvaihto sekä komission ylläpitämä keskusrekisteri, jonne tiedot viedään, voimaantulo tammikuussa 2017.

     DAC4: niitä maakohtaisia raportteja koskeva automaattinen tietojenvaihto, joita EU:n monikansallisten yritysten on toimitettava, jos niiden konsolidoitu kokonaistulo on 750 miljoonaa euroa tai enemmän, voimaantulo kesäkuussa 2017.

     DAC5: veroviranomaisten pääsy tosiasiallista omistajaa ja edunsaajaa koskeviin tietoihin, joita on kerätty rahanpesun torjuntaa koskevien sääntöjen mukaisesti, voimaantulo tammikuussa 2018.

     DAC6: verosuunnittelun rajatylittäviä järjestelyjä koskeva automaattinen tietojenvaihto ja pakollista ilmoittamista koskevat säännöt välittäjille, voimaantulo heinäkuussa 2020.

    Havainnot

    DAC-direktiiviä on parannettu jatkuvasti vuodesta 2011 lähtien laajentamalla tietojenvaihdon soveltamisalaa veropetosten, verovilpin ja veronkierron hillitsemiseksi. Tietyntyyppiset tulot ja varat eivät kuitenkaan edelleenkään kuulu sen soveltamisalaan, mikä aiheuttaa verovelvoitteiden kiertämisen vaaran rajatylittävissä tilanteissa. Jotta DAC-direktiiviä voitaisiin edelleen parantaa, seuraavat tulot ja muut kuin rahoitusvarat olisi sisällytettävä DAC-direktiivin kehykseen: kiinteään omaisuuteen liittyvät pääomavoitot ja rahoitusvaroihin liittyvät pääomavoitot, muulle kuin säilytystilille maksetut osinkotulot, muut kuin rahoitusvarat, kuten käteinen, taide, kulta tai muut arvoesineet, joita säilytetään vapaasatamissa, tullivarastoissa tai tallelokeroissa, sekä huvialusten ja yksityisten lentokoneiden omistaminen. Lisäksi jäsenvaltiot olisi velvoitettava vaihtamaan tietoja kaikista DAC1-direktiivin mukaisista tulolajeista, jotta voidaan parantaa DAC1-direktiivin tehokkuutta. Lisäksi olisi tarkistettava raportoivia finanssilaitoksia ja tilien luokkia koskevia DAC2-direktiivin säännöksiä ja tarvittaessa laajennettava niiden soveltamisalaa porsaanreikien tukkimiseksi. DAC3-direktiivin osalta on varmistettava, että veropäätöksiä koskevien tietojen vaihtoon sovellettavat tarpeelliset tiukemmat säännöt laaditaan siten, että voidaan ehkäistä kielteisiä vaikutuksia, kuten sellaisten epävirallisten järjestelyjen lisääntymistä, joista ei taas raportoida. On valitettavaa, että Euroopan parlamentin aiemmin esittämiä kehotuksia parantaa DAC-direktiivin kehystä tämän suuntaisesti ei ole otettu toistaiseksi huomioon.

    Liian usein käy niin, että vaihdettujen tietojen laatu on heikko ja järjestelmän tehokkuutta seurataan vain vähän. Komission vuoden 2019 arvioinnissa tuli esille, että jäsenvaltiot eivät tietoja vaihtaessaan usein mene DAC-direktiivin vähimmäisvaatimuksia pidemmälle. Järjestelmän tulosten ja saavutusten seurantaa varten ei ole tällä hetkellä yhteistä EU:n kehystä, ja ainoastaan muutamat jäsenvaltiot tarkastavat järjestelmällisesti DAC1- ja DAC2-direktiivien mukaisesti vaihdettujen tietojen laadun. Tämä lisää merkittävästi sen vaaraa, että raportoidut tiedot ovat puutteellisia ja epätarkkoja, erityisesti kun otetaan huomioon, että ainoastaan muutamassa jäsenvaltiossa on ja sovelletaan menettelyjä finanssilaitosten DAC2-direktiivin mukaisesti toimittamien tietojen tarkistamiseksi. Tässä mietinnössä kehotetaankin komissiota antamaan lisäohjeita, joilla autetaan jäsenvaltiota analysoimaan saamiaan tietoja ja käyttämään niitä tehokkaasti. Lisäksi komission ja jäsenvaltioiden olisi luotava yhteinen kehys DAC-direktiivin vaikutusten ja kustannushyötyjen mittaamista varten. Kehyksellä olisi myös varmistettava, että DAC-direktiivin mukaiset tietojenvaihdot ovat kaikilta osin tarkastettavissa. Tämän lisäksi komission olisi julkaistava vuosittain yhteenveto jäsenvaltioiden saamista tiedoista.

    On syytä todeta, että DAC-direktiivin tehokkuus riippuu suurelta osin jäsenvaltioissa voimassa olevista rahanpesun torjuntaa koskevista säännöistä. Näin ollen on erittäin huolestuttavaa, että neljäs ja viides rahanpesunvastainen direktiivi on saatettu riittämättömästi osaksi kansallista lainsäädäntöä ja pantu riittämättömästi täytäntöön hyvin merkittävässä osassa jäsenvaltioita ja että järjestelmässä on porsaanreikiä. On myös hälyttävää, että rahanpesunvastaisen toimintaryhmän tuoreimman arvioinnin mukaan tehokkuustaso ei ollut korkea yhdessäkään jäsenvaltiossa. DAC-direktiivin tehokkuus jää hyvin rajalliseksi ilman asianmukaista huolellisuutta koskevia velvoitteita ja tosiasiallista omistajaa ja edunsaajaa koskevien tietojen johdonmukaista raportointia rahanpesun vastaisten sääntöjen nojalla.

    Kansainvälisellä tasolla OECD:n verotusta koskevaa avoimuutta ja tietojenvaihtoa käsittelevän maailmanlaajuisen foorumin (kansainvälinen foorumi) vertaisarvioinnissa ilmenee edelleen sekä yhteistä tietojenvaihtostandardia (CRS) että pyynnöstä vaihdettuja tietoja koskevia huolestuttavia puutteita. Maailmanlaajuisen foorumin tekemän arvioinnin mukaan kymmenessä jäsenvaltiossa ei noudatettu täysin yhteistä tietojenvaihtostandardia. Vertaisarvioinnin mukaan pyynnöstä tapahtuvaa tietojenvaihtoa koskevan standardin osalta 18 jäsenvaltiossa havaittiin olennaisia puutteita ja Maltalla noudatetaan standardia vain osittain.

    EU:n on näytettävä esimerkkiä, jotta veropetoksia, verovilppiä ja veronkiertoa voidaan hillitä tehokkaasti sekä kansainvälisesti että Euroopassa. Vaikka DAC-direktiivin vahvistamista ja parantamista koskeva uusi lainsäädäntö on erittäin myönteistä ja tarpeellista, on keskityttävä vahvasti voimassaolevien sääntöjen ja standardien perusteellisen täytäntöönpanon varmistamiseen, myös rahanpesun torjunnan alalla.

     


     

    EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS

    verotietojen vaihtoa koskevien EU:n vaatimusten täytäntöönpanosta: edistyminen, saadut kokemukset ja esteet

    (2020/2046(INI))

    Euroopan parlamentti, joka

     ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 4 ja 14 artiklan,

     ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 113 ja 115 artiklan,

     ottaa huomioon hallinnollisesta yhteistyöstä verotuksen alalla ja direktiivin 77/799/ETY kumoamisesta 15. helmikuuta 2011 annetun neuvoston direktiivin 2011/16/EU (DAC-direktiivi)[1],

     ottaa huomioon Euroopan unionin verotusjärjestelmien toimintaa kaudella 2014–2020 parantavan toimintaohjelman (Fiscalis 2020) perustamisesta ja päätöksen N:o 1482/2007/EY kumoamisesta 11. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1286/2013[2],

     ottaa huomioon direktiivin 2011/16/EU muuttamisesta siltä osin kuin on kyse pakollisesta automaattisesta tietojenvaihdosta verotuksen alalla 9. joulukuuta 2014 annetun neuvoston direktiivin 2014/107/EU[3],

     ottaa huomioon direktiivin 2011/16/EU muuttamisesta siltä osin kuin on kyse pakollisesta automaattisesta tietojenvaihdosta verotuksen alalla 8. joulukuuta 2015 annetun neuvoston direktiivin (EU) 2015/2376[4],

     ottaa huomioon direktiivin 2011/16/EU muuttamisesta siltä osin kuin on kyse pakollisesta automaattisesta tietojenvaihdosta verotuksen alalla 25. toukokuuta 2016 annetun neuvoston direktiivin (EU) 2015/881[5],

     ottaa huomioon direktiivin 2011/16/EU muuttamisesta siltä osin kuin on kyse veroviranomaisten pääsystä rahanpesun torjuntaa koskeviin tietoihin 6. joulukuuta 2016 annetun neuvoston direktiivin (EU) 2016/2258[6],

     ottaa huomioon direktiivin 2011/16/EU muuttamisesta siltä osin kuin on kyse raportoitavia rajatylittäviä järjestelyjä koskevasta pakollisesta automaattisesta tietojenvaihdosta verotuksen alalla 25. toukokuuta 2018 annetun neuvoston direktiivin (EU) 2018/822[7],

     ottaa huomioon 15. heinäkuuta 2020 annetun komission ehdotuksen neuvoston direktiiviksi hallinnollisesta yhteistyöstä verotuksen alalla annetun direktiivin 2011/16/EU muuttamisesta (DAC7) (COM(2020)0314),

     ottaa huomioon 2. kesäkuuta 2020 annetut neuvoston päätelmät EU:ssa verotuksen alalla tehtävän hallinnollisen yhteistyön tulevasta kehityksestä,

     ottaa huomioon 10. maaliskuuta 2021 hyväksymänsä kannan ehdotukseen neuvoston direktiiviksi hallinnollisesta yhteistyöstä verotuksen alalla annetun direktiivin 2011/16/EU muuttamisesta[8],

     ottaa huomioon 23. marraskuuta 2020 julkaistun komission alustavan vaikutustenarvioinnin ehdotuksesta neuvoston direktiiviksi direktiivin 2011/16/EU muuttamista siltä osin kuin on kyse toimenpiteistä nykyisten sääntöjen vahvistamiseksi ja tietojenvaihdon puitteiden laajentamiseksi verotuksen alalla kattamaan kryptovarat ja sähköisen rahan,

     ottaa huomioon 18. joulukuuta 2017 julkaistun komission kertomuksen hallinnollisesta yhteistyöstä verotuksen alalla annetun direktiivin 2011/16/EU soveltamisesta (COM(2017)0781),

     ottaa huomioon 17. joulukuuta 2018 julkaistun komission kertomuksen välittömän verotuksen alan automaattista tietojenvaihtoa koskevien tilastojen ja tietojen yleiskatsauksesta ja arvioinnista (COM(2018)0844),

     ottaa huomioon 12. syyskuuta 2019 julkaistun komission yksiköiden valmisteluasiakirjan hallinnollisesta yhteistyöstä verotuksen alalla ja direktiivin 77/799/ETY kumoamisesta annetun neuvoston direktiivin 2011/16/EU arvioinnista (SWD(2019)0327),

     ottaa huomioon Euroopan tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksen nro 03/2021 ”Verotietojen vaihto EU:ssa: vankka perusta, mutta toteuttamisessa puutteita”,

     ottaa huomioon 26. maaliskuuta 2019 antamansa päätöslauselman talousrikoksista, veropetoksista ja veronkierrosta[9],

     ottaa huomioon 7. toukokuuta 2020 annetun komission tiedonannon toimintasuunnitelmasta rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaa koskevaa kokonaisvaltaista unionin toimintapolitiikkaa varten (C(2020)2800),

     ottaa huomioon 15. heinäkuuta 2020 annetun komission tiedonannon ”Oikeudenmukaista ja yksinkertaista verotusta koskeva toimintasuunnitelma elpymisstrategian tueksi” (COM(2020)0312),

     ottaa huomioon parlamentin tutkimuspalvelujen pääosaston julkaiseman verotietojen vaihtoa koskevien EU:n vaatimusten täytäntöönpanoa koskevan tutkimuksen ”Implementation of the EU requirements for tax information exchange”[10],

     ottaa huomioon 19. heinäkuuta 2013 julkaistun veropohjan rapautumista ja voitonsiirtoja koskevan OECD:n toimintasuunnitelman ”Action Plan on Base Erosion and Profit Shifting”,

     ottaa huomioon 9. joulukuuta 2020 julkaistun OECD:n raportin finanssitilitietojen automaattista vaihtoa koskevasta vuoden 2020 vertaisarvioinnista ”Peer Review of the Automatic Exchange of Financial Account Information 2020”,

     ottaa huomioon 18. syyskuuta 2020 annetun Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta ”Tehokkaat ja koordinoidut EU:n toimet veropetosten, veronkierron, rahanpesun ja veroparatiisien torjumiseksi”[11],

     ottaa huomioon työjärjestyksen 54 artiklan sekä valiokunta-aloitteisten mietintöjen laatimista koskevasta lupamenettelystä 12. joulukuuta 2002 tehdyn puheenjohtajakokouksen päätöksen 1 artiklan 1 kohdan e alakohdan ja liitteen 3,

     ottaa huomioon talous- ja raha-asioiden valiokunnan mietinnön (A9-0193/2021),

    A. ottaa huomioon, että EU:n ongelmana ovat epäoikeudenmukaiset tai aggressiiviset verokäytännöt; toteaa, että Euroopan unionin jäsenvaltiot menettävät vuosittain 160–190 miljardia euroa[12] monikansallisten yritysten verovilpin ja voitonsiirtojen vuoksi; ottaa huomioon, että nämä menetykset ovat merkittäviä, kun otetaan huomioon, että unionia koettelee parhaillaan terveys-, sosiaali- ja talouskriisi, jonka parissa unioni joutuu kamppailemaan; ottaa huomioon, että 1,5 biljoonaa euroa EU:n veronmaksajien varallisuutta oli vuonna 2016 unionin ulkopuolella, mikä johti keskimäärin 46 miljardin euron verotulojen menetykseen unionissa yksityishenkilöiden verovilpin vuoksi[13]; ottaa huomioon, että nämä määrät ovat vain osa yksityishenkilöiden ja yritysten harjoittamaa veronkiertoa koskevaa yleistä ongelmaa ja että tämä arvo on lainvastaisesti pois kansallisista talousarvioista, minkä vuoksi se aiheuttaa lisärasitetta sääntöjä noudattaville veronmaksajille;

    B. ottaa huomioon, että verohallintojen välinen yhteistyö on parantunut merkittävästi EU:n tasolla ja maailmanlaajuisesti viime vuosina ja tavoitteena on torjua tehokkaammin verovilppiä, veronkiertoa ja veropetoksia, erityisesti vuonna 2014 hyväksytyn G20:n ja OECD:n yhteisen tietojenvaihtostandardin ansiosta;

    C. ottaa huomioon, että tutkivien journalistien paljastukset, kuten LuxLeaks-vuoto, Panama-tietovuoto, Paratiisin paperit -tietovuoto, cum ex/cum-cum -skandaalit ja aivan äskettäin OpenLux-paljastukset, ovat lisänneet tietoisuutta veronkierrosta, verovilpistä ja veropetoksista ja saanut EU:n kehittämään edelleen välineitään niiden torjumiseksi; toteaa, että OpenLux-paljastukset ovat osoittaneet, että verotietojen vaihdon on oltava laadullisempaa ja tuloksellista;

    D. ottaa huomioon, että DAC-direktiivissä, joka tuli voimaan tammikuussa 2013 ja jolla korvattiin jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten keskinäisestä avusta välittömien verojen alalla annettu neuvoston direktiivi 77/799/ETY, vahvistettiin säännöt ja menettelyt jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä varten jäsenvaltioiden verohallintojen välisessä tietojenvaihdossa, erityisesti tuloja ja varoja koskevassa automaattisessa tietojenvaihdossa;

    E. ottaa huomioon, että DAC-direktiiviä muutettiin myöhemmin viisi kertaa siten, että automaattisen tietojenvaihdon soveltamisala laajennettiin vähitellen koskemaan finanssitilejä ja niihin liittyviä tuloja koskevia tietoja (DAC2), rajatylittäviä tilanteita varten annettavia ennakkopäätöksiä (ACBR-päätökset) ja ennakkohinnoittelusopimuksia (APA-sopimukset) (DAC3) sekä monikansallisten yritysten toimittamia maakohtaisia raportteja (DAC4), veroviranomaisille annettiin pääsy rahanpesun torjuntaa koskevien sääntöjen mukaisesti kerättyihin tosiasiallista omistajaa ja edunsaajaa koskeviin tietoihin (DAC5) ja lopulta automaattisen tietojenvaihdon soveltamisala laajennettiin koskemaan verosuunnittelun rajatylittäviä järjestelyjä ja otettiin käyttöön pakollista ilmoittamista koskevat säännöt välittäjille (DAC6);

    F. ottaa huomioon, että DAC1–DAC4-direktiivien mukaisia automaattista tietojenvaihtoa koskevat säännökset tulivat voimaan tammikuun 2015 ja kesäkuun 2017 välisenä aikana ja että niiden alustavia vaikutuksia voidaan arvioida, kun taas on liian aikaista arvioida vaikutuksia DAC5-direktiivin ja DAC6-direktiivin säännöksistä, jotka tulivat voimaan vasta tammikuussa 2018 ja heinäkuussa 2020;

    G. ottaa huomioon, että komissio ehdotti heinäkuussa 2020 uutta muutosta automaattisen tietojenvaihdon soveltamisalan laajentamiseksi kattamaan muun muassa digitaalisten alustojen kautta ansaitut tulot (DAC7) ja on ilmoittanut uudesta muutoksesta, jolla tarjotaan pääsy kryptovaroja koskeviin tietoihin (DAC8); katsoo, että tällainen tarkistaminen voisi tarjota tilaisuuden parantaa koko tietojenvaihdon kehystä;

    H. ottaa huomioon, että neuvosto on saattanut päätökseen neuvottelut useista DAC-direktiivin tarkistuksista, mukaan lukein äskettäinen DAC7-ehdotus, ottamatta huomioon Euroopan parlamentin lausuntoa ja toiminut siten vaston vilpittömän yhteistyön periaatetta ja SEUT-sopimuksen 115 artiklan mukaista Euroopan parlamentin roolia neuvoa-antavassa prosessissa;

    I. ottaa huomioon, että neuvostolla oli ongelmia sopia komission ehdottamista parannuksista eivätkä parannukset tarjoa riittäviä vastauksia maailmanlaajuisiin verokysymyksiin;

    J. toteaa, että kansainvälisten ja eurooppalaisten normien välillä on edelleen joitakin epäjohdonmukaisuuksia, erityisesti verotietojen toimittamiselle asetetun määräajan osalta; ottaa huomioon, että suurin osa jäsenvaltioista julkaisee yhdistettyjä tietoja maakohtaisista raporteista BEPS-toimintasuunnitelman toimenpiteen 13 mukaisesti;

    K. ottaa huomioon, että unioni allekirjoitti sopimukset kolmansien maiden, kuten Andorran, Liechtensteinin, Monacon, San Marinon ja Sveitsin, kanssa varmistaakseen, että DAC2-direktiiviä koskevat vastaavat tiedot jaetaan jäsenvaltioiden kanssa; ottaa huomioon, että DAC-direktiivin myöhemmästä versiosta ei ole tehty vastaavia sopimuksia;

    L. ottaa huomioon, että julkisesti saatavilla on vain hyvin vähän tietoja DAC1–DAC4-direktiivien täytäntöönpanosta ja että DAC4-direktiivin mukaisesta maakohtaisia raportteja koskevasta tietojenvaihdosta ei juuri ole määrällisiä tietoja ja että määrälliset tiedot hallinnollista yhteistyötä koskevan direktiivin täytäntöönpanosta jäsenvaltioissa ovat harvinaisia;

    M. ottaa huomioon, että parlamentti kunnioittaa täysin kansallisen verotuksellisen itsemääräämisoikeuden periaatetta;

    N. ottaa huomioon, että saatavilla olevat tiedot osoittavat, että automaattista tietojenvaihtoa koskevien DAC1- ja DAC2-säännösten mukainen tietojenvaihto on lisääntynyt merkittävästi voimaantulon jälkeen ja että jäsenvaltiot vaihtoivat noin 11 000 viestiä, jotka koskivat lähes 16:ta miljoonaa veronmaksajaa ja yli 120 miljardin euron tuloja/varoja alkuperäisen DAC-direktiivin säännösten mukaisesti vuodesta 2015 vuoden 2017 puoliväliin, ja noin 4 000 viestiä, jotka kattoivat noin 8,3 miljoonaa tiliä ja joiden kokonaisarvo oli lähes 2,9 biljoonaa euroa vuonna 2018;

    O. ottaa huomioon, että DAC3-direktiivin mukaiset automaattista tietojenvaihtoa koskevat säännökset ovat johtaneet ilmoitettujen ACBR-päätösten ja APA-sopimusten merkittävään lisääntymiseen verrattuna edelliseen ajanjaksoon, jolloin niitä jaettiin vain harvoin ja spontaanisti, vaikka oikeudellisesti sitova vaatimus monien ACBR-päätösten ja APA-sopimusten jakamisesta on ollut voimassa vuodesta 1977 lähtien, sillä vuonna 2017 raportoitiin 17 652 ACBR-päätöksestä/APA-sopimuksesta, kun niitä raportoitiin vain 2 529 vuonna 2016, 113 vuonna 2015 ja 11 vuonna 2014;

    P. toteaa, että parlamentti on yhdessä neuvoston kanssa vastuussa komission poliittisesta valvonnasta, kuten SEU-sopimuksen 14 artiklassa määrätään, myös täytäntöönpanoa ja täytäntöönpanon valvontaa koskevan komission politiikan valvonnasta, ja katsoo, että tämä edellyttää asianmukaista pääsyä asiaankuuluviin tietoihin; toteaa, että komissio on vastuussa Euroopan parlamentille SEU-sopimuksen 17 artiklan 8 kohdan mukaisesti;

    Q. ottaa huomioon, että komissio käynnisti yhteensä 73 rikkomusmenettelyä, jotka liittyivät pääasiassa viivästyksiin DAC-direktiivin saattamisessa osaksi jäsenvaltioiden kansallista lainsäädäntöä, ja että tammikuussa 2021 oli edelleen käynnissä kaksi rikkomusmenettelyä; ottaa huomioon, että jäsenvaltiot ovat saattaneet DAC-direktiivin osaksi kansallista lainsäädäntöään myöhässä tai puutteellisesti, mikä on ollut perusteena useille rikkomusmenettelyille; toteaa, että tämä tilanne on antaa oikeutuksen parlamentin kannalle, jonka mukaan komissio valvoo tiukasti EU:n verolainsäädännön ja erityisesti DAC-direktiivin säännösten saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä;

    R. ottaa huomioon, että OECD on vuonna 2014 luonut automaattisen tietojenvaihdon maailmanlaajuisen standardin ja sen yhteisen tietojenvaihtostandardin (CRS) ja että yli 100 lainkäyttöaluetta eri puolilla maailmaa on sitoutunut noudattamaan finanssitilejä koskevaa automaattista tietojenvaihtoa vuodesta 2021 alkaen;

    S. toteaa, että parlamentti tunnustaa, että sillä ei ole lainsäädäntövaltaa välittömän verotuksen alalla ja että sillä on vain rajallinen lainsäädäntövalta välillisen verotuksen alalla;

    T. katsoo, että huomiota olisi kiinnitettävä paitsi hallinnollista yhteistyötä koskevan direktiivin puitteisiin myös verohallintojen valmiuksiin ja halukkuuteen helpottaa sääntöjen noudattamista ja palvella veronmaksajien etuja;

    U. katsoo, että hallinnollista yhteistyötä verotuksen alalla koskevan direktiivin on oltava väline, jolla tehostetaan kansallisten verohallintojen koordinoitua työtä, mutta siinä on otettava huomioon muun muassa seuraavat näkökohdat: i) verohallintojen resurssien vahvistaminen (henkilö-, rahoitus- ja infrastruktuuriresurssien – pääasiassa digitaalisen infrastruktuurin – osalta), ii) veronmaksajien oikeuksien, kuten tietosuojan, suojelu, iii) ammatti- ja teollisuussalaisuuksien turvaaminen siten, että tietojenvaihtoprosessissa noudatetaan korkeatasoisia kyberturvallisuusstandardeja, iv) veronmaksajille ja yrityksille aiheutuvan hallinnollisen ja byrokraattisen rasitteen vähentäminen, v) verohallintojen tiukempien suoritusnormien edistäminen ja tiukemmat määräajat EU:n sääntöjen noudattamiselle ja vi) yritysten kilpailukyvyn turvaaminen yksinkertaisemmilla ja nopeammilla keinoilla, jotta taataan hallinnollisten vaatimusten noudattaminen;

    V. ottaa huomioon, että covid-19-pandemian aiheuttama talouskriisi edellytti valtavia finanssi- ja budjettitoimia hallituksilta, myös yrityksille annettavan avun muodossa; katsoo, että tällaisen tuen saajien on täytettävä sosiaaliset velvollisuutensa, kuten tehtävä asianmukaista yhteistyötä veroviranomaisten kanssa, jotta voidaan taata kattava verotietojen vaihto;

    W. ottaa huomioon, että verotietojen vaihdon tehokkuus ei riipu niinkään vaihdettavien tietojen määrästä vaan laadusta; katsoo, että tietojen laatu ja täydellisyys ovat siksi olennaisen tärkeitä, jotta DAC-kehyksestä saadaan suurin hyöty; katsoo, että julkisesti saatavilla olevien tietojen puute DAC1–DAC4-direktiivien puitteissa toteutettavan tietojenvaihdon määrästä vaikeuttaa huomattavasti kansallisten parlamenttien ja Euroopan parlamentin harjoittamaa demokraattista valvontaa;

    X. ottaa huomioon, että asteittain digitalisoituneessa ja globalisoituneessa taloudessa on monimutkaisia ja haastavia ulottuvuuksia, kuten digitaalisia varoja ja kryptovaroja; katsoo, että siitä huolimatta on tärkeää lisätä kansallisten verohallintojen välistä yhteistyötä tällä alalla; katsoo, että kryptovarojen selkeä määritelmä olisi OECD:n ja rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen vastaisen toimintaryhmän (FATF) käynnissä olevan työn mukaisesti tärkeä verovilpin torjunnan tehostamiseksi ja oikeudenmukaisen verotuksen edistämiseksi; katsoo, että kryptovaluuttojen lisääntyminen on ajankohtainen asia ja se olisi otettava toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden pohjalta huomioon kaikissa pyrkimyksissä lisätä hallinnollista yhteistyötä;

    Y. ottaa huomioon, että veropolitiikka on kansallisen verotuksellisen suvereniteetin ytimessä ja kuuluu kansalliseen toimivaltaan; katsoo, että kaikkien merkittävien EU:n tason päätösten on perustuttava siihen, että noudatetaan tiukasti hallitustenvälistä logiikkaa, joka ohjaa Euroopan yhdentymistä tällä alalla; katsoo, että tärkeät päätökset yhdentymisen syventämisestä tässä asiassa on aina tehtävä perussopimuksia, kansallista toimivaltaa sekä kansallista verotuksellista suvereniteettia kunnioittaen; ottaa huomioon, että parlamentti hyväksyy tavoitteen, jonka mukaan on löydettävä innovatiivisia ratkaisuja veroasioihin, ottaen huomioon institutionaaliset puitteet, jotka haluamme säilyttää;

    Z. katsoo, että veroalan hallinnollisen yhteistyön on oltava väline, jolla tehostetaan yksityishenkilöiden ja yritysten veropetosten ja verovilpin torjuntaa parantamalla viestintäkanavia ja kehittämällä tehokkaita tietojenvaihdon käytäntöjä;

    AA. ottaa huomioon, että DAC-direktiivin peräkkäiset tarkistukset osoittavat, että tämä on jäsenvaltioiden ja EU:n poliittisten päättäjien jatkuvan mielenkiinnon kohteena, että unionin välineet kehittyvät asteittain kohti tiiviimpää yhteistyötä ja että kansalaiset ovat tietoisia unionin ratkaisuista, jotka tuovat lisäarvoa verotukseen liittyvien ongelmien käsittelyyn, etenkin veronkierron, verovilpin ja veropetosten torjuntaan;

    AB. ottaa huomioon, että pöytälaatikkoyritykset heikentävät yksityishenkilöiden tuloja ja pääomatuloja, erityisesti kiinteää omaisuutta, koskevien tietojen vaihtoa;

    AC. ottaa huomioon, että tietoja yritysten osakkeiden tosiasiallisista omistajista ja edunsaajista ei vaihdeta automaattisesti nykyisen kehyksen mukaisesti;

    AD. ottaa huomioon, että sukujen omaisuudenhoitoyhteisöillä on usein suuria rajat ylittäviä varoja, koska ne omistavat suoraan yrityksiä tai sijoitusyksikköjä[14]; ottaa huomioon, että tällaisilla finanssilaitoksilla saattaa olla eturistiriitoja, jotka lisäävät verotietojen epäluotettavuutta; ottaa huomioon, että alhaisen verotuksen piiriin kuuluvissa ulkomailla sijaitsevissa yrityksissä olevat henkilöiden realisoitumattomat pääomavoitot tulevat tuskin lainkaan kansallisten verojärjestelmien piiriin; toteaa, että näiden molempien seikkojen ansiosta varakkaat yksityishenkilöt voivat kerryttää varallisuutta matalan verotuksen perusteella, kun taas keskiluokka voi kerryttää varallisuutta ainoastaan täysin verotettujen tulojen perusteella;

    AE. katsoo, että hyvin toimiva ja tehokas tietojenvaihdon kehys voi lievittää julkisen talouden paineita kaikissa jäsenvaltioissa;

    Soveltamisala ja raportointivaatimukset

    1. pitää myönteisenä, että EU:n toimielimet ovat jatkuvasti parantaneet ja laajentaneet tietojenvaihdon soveltamisalaa veropetosten, verovilpin ja veronkierron hillitsemiseksi, mukaan lukien tuore DAC7-direktiiviä koskeva ehdotus sekä DAC8-direktiiviä koskevat suunnitelmat; panee kuitenkin merkille, että vaikka DAC-kehyksen soveltamisalaa on jatkuvasti lisätty, tietojen laadun ja kattavuuden parantamiseen on kiinnitetty liian vähän huomiota;

    2. korostaa, että verohallintojen välinen tietojenvaihto on parantunut merkittävästi sekä maailmanlaajuisesti että EU:n tasolla; muistuttaa, että DAC2-, DAC3-, DAC4-, DAC6- ja DAC7-direktiivit liittyvät suoraan OECD:n tasolla tehtyyn työhön; katsoo, että maailmanlaajuisesti sovitut toimenpiteet muodostavat EU:n vähimmäisnormin;

    3. toteaa, että veroviranomaisten on pantava säännöt paremmin täytäntöön ja sovellettava niitä paremmin, jotta tulojen ilmoittamatta jättämisen riski voidaan minimoida, ja kehottaa siksi komissiota takaamaan sääntöjen paremman täytäntöönpanon; toteaa kuitenkin, että tietyntyyppiset tulot ja varat ei edelleenkään kuulu sääntöjen soveltamisalaan, mikä aiheuttaa verovelvoitteiden kiertämisen vaaran; kehottaa komissiota arvioimaan tarvetta ja parasta mahdollista tapaa sisällyttää automaattiseen tietojenvaihtoon seuraavat omistajuutta koskevat tiedot, tulot ja muut kuin rahoitusvarat, ja antamaan asiaa koskevia konkreettisia ehdotuksia: (a) kiinteän omaisuuden ja yritysten tosiasialliset omistajat ja edunsaajat, (b) kiinteään omaisuuteen liittyvät pääomavoitot ja rahoitusvaroihin, mukaan lukien valuuttakauppa, liittyvät pääomavoitot erityisesti sellaisten tapojen löytämiseksi, joiden avulla verohallinnot voivat saada paremmin tietoja realisoituneiden pääomavoittojen tunnistamiseksi, (c) muulle kuin säilytystilille maksetut osinkotulot, (d) muut kuin rahoitusvarat, kuten käteinen, taide, kulta tai muut arvoesineet, joita säilytetään vapaasatamissa, tullivarastoissa tai tallelokeroissa (e) huvialusten ja yksityisten lentokoneiden omistaminen sekä f) tilit suuremmilla vertaislainoilla, joukkorahoituksella ja vastaavilla alustoilla;

    4. panee merkille, että alkuperäisen hallinnollista yhteistyötä koskevan direktiivin tehokkuutta rajoittaa merkittävästi se, että jäsenvaltioiden edellytetään ainoastaan raportoivan vähintään kahdesta tulolajista; panee merkille äskettäisen muutoksen, jolla jäsenvaltiot velvoitetaan vaihtamaan kaikki saatavilla olevat vähintään neljää tulolajia koskevat tiedot vuodesta 2024 alkavilta verokausilta; kehottaa komissiota vaikutustenarvioinnin jälkeen tekemään pakolliseksi raportoinnin kaikista soveltamisalaan kuuluvista tulo- ja varallisuuslajeista; kehottaa jäsenvaltioita kehittämään tehokkaita ja helposti saatavilla olevia rekistereitä tietojenvaihtoa varten; toteaa, että tällaiset toimet hyödyttävät myös kotimaista veronkantoa;

    5. panee merkille haasteen, joka aiheutuu sähköistä rahaa ja/tai kryptovaroja koskevien tietojen keräämisestä ja niiden vaikeasta sisällyttämisestä automaattiseen tietojenvaihtoon, koska ne ovat riippumattomia välittäjistä; kehottaa luomaan kattavan kehyksen sähköistä rahaa ja kryptovaroja koskevien tietojen keräämiseksi;

    6. toteaa, että DAC2-direktiivissä olevaan raportoivan finanssilaitoksen määritelmään ja raportoitavien tilien luokkiin liittyy kiertämisen ja byrokratian lisääntymisen vaara; kehottaa komissiota arvioimaan, onko raportointivelvoitteita laajennettava siten, että ne koskevat muita asiaankuuluvia finanssilaitosten luokkia, ja antamaan tarvittaessa asiaa koskevan ehdotuksen, samalla kun vältetään byrokratian lisäämistä, mutta harkitsemaan uudelleen, voidaanko harvojen omistajien hallinnoimat sijoitusyksiköt hyväksyä finanssilaitoksiksi, tarkistamaan muun kuin finanssitilin määritelmää ja poistamaan aiempiin yksikkötileihin sovellettavat kynnysarvot; muistuttaa, että kun käytössä on asianmukaiset tietotekniset järjestelmät, nollavapautusten ja nollarajojen soveltamisella voidaan vähentää byrokratiaa; kehottaa komissiota arviomaan, olisiko finanssilaitosten jätettävä nollailmoitukset, jos raportoitavia tietoja ei ole, jotta voidaan vähentää byrokratiaa;

    7. panee merkille, että DAC3-direktiivissä on jätetty huomioimatta tiettyjä näkökulmia, ja katsoo, että sillä voi olla tahattomia kielteisiä vaikutuksia, kuten se, että verohallinnot eivät vaihda ACBR-päätöksiä, jos ne ovat liian suotuisia, tai verohallinnot turvautuvat epävirallisiin järjestelyihin tietojenvaihdon välttämiseksi; pitää valitettavana varakkaiden yksityishenkilöiden etuuskohtelua; kehottaa tämän vuoksi laajentamaan DAC3-direktiivin mukaisen tietojenvaihdon soveltamisalaa siten, että se kattaa myös epämuodolliset järjestelyt, muut kuin ”ennakkoon tehtävät” APA-sopimukset ja ACBR-päätökset (esimerkiksi liiketoimen jälkeiset sopimukset tai sopimukset palautusten ilmoittamisen jälkeen), luonnolliset henkilöt ja päätökset, jotka ovat edelleen voimassa mutta jotka annettiin tai joita muutettiin tai uudistettiin ennen vuotta 2012; pitää valitettavana, että Euroopan parlamentin aiemmat asiaa koskevat pyynnöt on tähän mennessä jätetty huomiotta; pitää valitettavana, että DAC3-direktiivin mukaiset tiedot ovat laadultaan puutteellisia ja että jäsenvaltioiden verohallinnot eivät vielä käytä tai hyödynnä niitä laajasti; suosittaa, että veroviranomaisille olisi lähetettävä erityinen ilmoitus, jos DAC3-direktiivin soveltamisalaan kuuluvasta veropäätöksestä hyötyvällä yrityksellä on veronalaista toimintaa;

    8. pitää valitettavana, että kahden- ja monenväliset APA-sopimukset eivät kuulu DAC3-direktiivin mukaiseen tietojenvaihtoon, jos niitä koskeva kansainvälinen verosopimus ei mahdollista niiden julkistamista; kehottaa jäsenvaltioita neuvottelemaan uudelleen kaikki sellaiset olemassa olevat kansainväliset verosopimukset, joissa ei sallita APA-sopimusten julkistamista, ja hylkäämään kaikki tulevat kansainväliset verosopimukset, joissa kyseisten sopimusten julkistamista ei sallita;

    9. pitää valitettavana, että ACBR-päätöksiä ja APA-sopimuksia koskevan keskusrekisterin tiivistelmä on usein liian lyhyt, jotta sitä voitaisiin käyttää ilman lisätietojen pyytämistä; kehottaa komissiota laatimaan suuntaviivat siitä, mitä verohallintojen olisi esitettävä tiivistelmässä, johon olisi sisällytettävä kaikki asiaankuuluvat välittömään ja välilliseen verotukseen liittyvät vaikutukset, kuten todelliset verokannat;

    10. pitää myönteisenä, että monet maat, myös monet jäsenvaltiot, antavat anonymisoituja ja yhdistettyjä tietoja, jotka on poimittu maakohtaisista raportista, kuten DAC4-direktiivissä tai BEPS-toimintasuunnitelman toimessa 13 edellytetään; pitää valitettavana, että vähemmistö jäsenvaltioista ei julkaise näitä tietoja kansainvälisissä tietokannoissa; kehottaa tässä yhteydessä soveltamaan yhdenmukaistettua lähestymistapaa ja vaatii komissiota sisällyttämään tämän vaatimuksen DAC-direktiivin tulevaan tarkistamiseen;

    11. suosittaa tarkistamaan sellaisten monikansallisten yritysten toimittamien tietojen laajuutta, jotka omistavat useita samalla lainkäyttöalueella sijaitsevia yksiköitä, jotta voidaan parantaa tietojen laatua ja välttää säännösten noudattamisesta aiheutuvat liialliset kustannukset;

    12. panee merkille, että DAC6-direktiivin mukaisten pakollisten julkistamisten johdonmukaisuuteen vaikuttaa kielteisesti se, että yksittäiset jäsenvaltiot tulkitsevat tunnusmerkkejä moniselitteisesti; kehottaa siksi selkeyttämään pääasiallista hyötyä mittaavan testin sääntöjä luokkien A ja B tunnusmerkkien osalta;

    13. muistuttaa, että DAC-direktiivin säännöksiä sovelletaan kaikkiin yrityksiin, joita raportointivelvollisuudet sitovat; muistuttaa kuitenkin, että monikansallisilla yrityksillä ja pk-yrityksillä on merkittäviä eroja sääntöjen noudattamista koskevissa toimintalinjoissaan ja että tämä on otettava huomioon DAC-direktiivin tulevissa tarkistuksissa; ymmärtää siksi, että pk-yrityksille sääntöjen noudattamisesta aiheutuvia kustannuksia ja niiden hallinnollista rasitusta on vähennettävä;

    14. muistuttaa, että hallinnollista yhteistyötä koskevilla eurooppalaisilla säännöillä ei korvata kansallisia sääntöjä vaan vahvistetaan tietojenvaihtoa ja yhteistyötoimia koskevat vähimmäisvaatimukset;

    15. toteaa, että DAC-direktiivin tavoitteiden parantamiseksi painopisteenä on oltava täytäntöönpanossa ja seurannassa olevien puutteiden korjaaminen eikä uusien lainsäädännöllisten sääntöjen antaminen;

    Asianmukaista huolellisuutta koskevat velvoitteet ja tosiasiallinen omistaja ja edunsaaja

    16. toteaa, että vaihdettujen tietojen määrä on suuri mutta laatu heikko; suhtautuu myönteisesti Euroopan tilintarkastustuomioistuimen suosituksiin; panee merkille, että yhteiset tilit aiheuttavat finanssilaitoksille tiettyjä vaikeuksia; on huolissaan siitä, että finanssilaitosten verotuksellista kotipaikkaa koskevat epätarkat tai vanhentuneet tiedot ja väärinkäytökset usean kotipaikan avulla voivat johtaa siihen, että tietojenvaihto epäonnistuu silloin, kun se olisi tarpeen; pitää valitettavana kultaisten viisumien ja passien käyttöä tietojenvaihdon kiertämiseksi ja toistaa kehotuksensa lakkauttaa asteittain kaikki tällaiset nykyiset järjestelmät; kehottaa komissiota ulottamaan rikkomusmenettelynsä kaikkiin kultaisia viisumeja tarjoaviin jäsenvaltioihin; kehottaa vahvistamaan täytäntöönpanon valvontamenettelyjä jäsenvaltioiden tasolla ja perustamaan kansallisia seuraamusjärjestelmiä, joita ne soveltavat virheelliseen tai puutteelliseen raportointiin ja joilla on tehokas pelotevaikutus; kehottaa komissiota sisällyttämään direktiiviin jäsenvaltioissa paikan päällä suoritettavat tarkastukset ja arvioimaan jäsenvaltioiden seurantajärjestelmien tehokkuutta; kehottaa jäsenvaltioita perustamaan DAC-tietojen laadun ja täydellisyyden tarkastusjärjestelmän, antamaan säännöllisesti palautetta saaduista tiedoista, raportoimaan komissiolle toimenpiteiden hyödyllisyydestä tulevan päätöksenteon parantamiseksi sekä laatimaan menettelyjä, joita sovelletaan tarkastettaessa raportointiin velvoitettujen yksiköiden toimittamien tietojen laatua ja täydellisyyttä; toteaa, että DAC-direktiivin ja sen perustana olevien järjestelmien kautta jäsenvaltioiden välillä vaihdetut tiedot ovat luottamuksellisia;

    17. huomauttaa, ettei ole säädetty seuraamuksista finanssilaitoksille, jotka eivät raportoi tietoja tai jotka raportoivat niitä väärin tai virheellisesti, ja että eri jäsenvaltioissa toteutettavat toimenpiteet eroavat toisistaan merkittävästi; muistuttaa, että DAC-direktiivin 25 a artiklan mukaan jäsenvaltioiden olisi pantava täytäntöön tehokkaat, oikeasuhteiset ja varoittavat seuraamukset raportoiville yhteisöille; pitää valitettavana, että komissio ei arvioi seuraamusten kokoa tai pelotevaikutusta kussakin jäsenvaltiossa ja että komissio ei ole tarjonnut vertailuesimerkkejä tai ohjeita tältä osin; kehottaa asettamaan noudattamatta jättämisestä yhdenmukaisempia ja tehokkaampia seuraamuksia, joilla on pelotevaikutus;

    18. suosittaa, että järjestelmään sisällytetään merkintä, joka osoittaa eri tilinomistajien yhteisomistuksen, jotta vältetään päällekkäiset ilmoitukset ja helpotetaan tilien saldojen täsmällistä tunnistamista; suosittelee lisäksi, että yhteisöt voisivat kirjata kunkin tilinomistajan omistusosuudet ja ilmoittaa, kun tilinomistajat tulevat eri lainkäyttöalueilta;

    19. toteaa, että DAC5-direktiivissä säädettiin veroviranomaisten pääsystä tosiasiallista omistajaa ja edunsaajaa koskeviin tietoihin, joita on kerätty rahanpesun torjuntaa koskevien sääntöjen mukaisesti; toteaa, että viides rahanpesunvastainen direktiivi laajensi rahanpesunvastaisen direktiivin ja DAC-direktiivin välistä vuorovaikutusta ja että jäsenvaltioiden olisi pitänyt saattaa viides rahanpesunvastainen direktiivi osaksi kansallista lainsäädäntöään 10. tammikuuta 2020 mennessä; toteaa lisäksi, että DAC-direktiivin tehokkuus riippuu siksi suurelta osin jäsenvaltioissa voimassa olevista rahanpesun torjuntaa koskevista säännöistä; panee merkille, että DAC-direktiivin tehokkuutta heikentävät näiden sääntöjen virheellinen täytäntöönpano, tehokkaan valvonnan puuttuminen ja rahanpesun torjunnan kehyksen jäljellä olevat heikkoudet, kuten i) se, että tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia ei määritetä aktiivisten finanssialan ulkopuolisten yhteisöjen ylläpitämille yksittäisille tileille, ii) kiinteistö- ja henkivakuutussopimusten tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia koskevien tietojen puuttuminen, iii) toisiinsa yhteydessä olevien kansallisten rekisterien, erityisesti kiinteistörekisterien, joissa on tietoja tosiasiallisista omistajista ja edunsaajista, puuttuminen ja iv) tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia koskevien yhteisten määritelmien puuttuminen;

    20. pitää valitettavana, että neljäs rahanpesunvastainen direktiivi on saatettu osaksi kansallista lainsäädäntöä jäsenvaltioissa[15] siten, että komissio käynnisti rikkomusmenettelyt kahdeksaa jäsenvaltiota vastaan joulukuussa 2020 ja kolmea jäsenvaltiota vastaan helmikuussa 2021[16]; panee merkille, että määräaika näiden säännösten saattamiselle osaksi kansallista lainsäädäntöä oli 27. kesäkuuta 2017; pitää lisäksi valitettavana, että viidennen rahanpesunvastaisen direktiivin[17] osalta, jonka määräaika saattamiselle osaksi kansallista lainsäädäntöä oli 10. tammikuuta 2020, on käynnistetty rikkomusmenettelyjä 16:ta jäsenvaltiota vastaan[18];

    21. panee huolestuneena merkille, että rahanpesunvastaisen toimintaryhmän (FATF) viimeisimpään maiden rahanpesunvastaisia toimenpiteitä koskevaan arviointiin[19] sisällytetyt 18 jäsenvaltiota eivät suoriutuneet hyvin keskeisistä tehokkuusindikaattoreista, esimerkiksi, kun ne asetettiin paremmuusjärjestykseen rahanpesunvastaisten toimenpiteiden asianmukaisessa soveltamisessa, useimpien soveltamisalaan kuuluvien jäsenvaltioiden tehokkuuden katsottiin olevan ”kohtuullinen” tai ”vähäinen” ja että vain Espanjan tehokkuuden katsottiin olevan ”merkittävä” eikä yksikään jäsenvaltio saavuttanut tehokkuuden ”korkeaa” tasoa[20];

    22. panee merkille, että tosiasiallisten omistajien ja edunsaajien salaamiseksi käytetään yhä monimutkaisempia rakenteita ja että ne estävät siten rahanpesun torjuntaa koskevien sääntöjen tehokkaan täytäntöönpanon; panee lisäksi merkille OpenLux-paljastusten paljastamat puutteet; katsoo, ettei tosiasiallisten omistajien ja edunsaajien raportoimiselle pitäisi asettaa kynnysarvoa; muistuttaa, että trustien tosiasiallisen omistajuuden olisi oltava yhtä avointa kuin viidennen rahanpesunvastaisen direktiivin mukaisilla yrityksillä, samalla kun varmistetaan asianmukaiset turvatakeet;

    23. kehottaa komissiota esittämään hyvissä ajoin arvion rahanpesun torjunnan ja DAC-direktiivin välisestä vuorovaikutuksesta;

    Oikeudelliset ja käytännön haasteet

    24. panee merkille, että komissio seuraa hallinnollista yhteistyötä koskevaan direktiiviin liittyvän lainsäädännön saattamista osaksi jäsenvaltioiden kansallista lainsäädäntöä; toteaa kuitenkin, että tähän mennessä se ei ole toteuttanut suoria ja tehokkaita toimia jäsenvaltioiden toisilleen lähettämien tietojen heikkoon laatuun puuttumiseksi eikä varmistanut niiden seuraamusten tehokkuutta, joita jäsenvaltiot asettavat hallinnollista yhteistyötä koskevan direktiivin raportointia koskevien säännösten rikkomisesta; kehottaa painokkaasti komissiota tehostamaan toimiaan tältä osin ja ryhtymään suoriin ja tehokkaisiin toimiin puuttuakseen jäsenvaltioiden lähettämien tietojen heikkoon laatuun, kehittämään edelleen jäsenvaltioille antamaansa ohjeistusta DAC-direktiivin täytäntöönpanosta, riskianalyysien tekemisestä ja saatujen verotietojen käytöstä sekä käynnistämään rikkomusmenettelyjä hyödyntäen muun muassa maailmanlaajuisen foorumin[21] ja rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen vastaisen toimintaryhmän arviointeja; kehottaa komissiota asettamaan tietojen laadun parantamisen etusijalle DAC-kehyksen tulevissa tarkistuksissa;

    25. panee huolestuneena merkille, että komission vuoden 2019 arvioinnissa korostettiin, että jäsenvaltiot eivät usein ylitä DAC-direktiivin vähimmäisvaatimuksia vaihtaessaan tietoja, mikä vaikutti osaltaan cum ex/cum-cum -veropetosskandaaliin; panee erityisesti merkille, että jäsenvaltiot eivät tehneet riittävästi yhteistyötä asianmukaisten mekanismien, kuten oma-aloitteisen tietojenvaihdon, avulla varoittaakseen muita asiaankuuluvia jäsenvaltioita tällaisista järjestelmistä; toteaa lisäksi, että vain jäsenvaltioiden pienellä vähemmistöllä on käytettävissään täydelliset tiedot kaikista kuudesta alkuperäisen DAC-direktiiviin sisältyvästä tulo- ja pääomaluokasta; korostaa tehokkaamman, kattavamman ja tiheämmän tietojenvaihdon tarvetta;

    26. panee huolestuneena merkille, että maailmanlaajuinen foorumi on arvioinut vastikään DAC2:ksi kutsutun yhteisen tietojenvaihtostandardin (CRS)[22] oikeudellista täytäntöönpanoa EU:ssa, ja panee merkille, että maailmanlaajuisen foorumin vertaisarvioinnin mukaan kymmenen jäsenvaltiota ei noudata sitä täysimääräisesti; korostaa, että Romanialla ei ole kansallista oikeudellista kehystä; kehottaa komissiota seuraamaan tiiviisti jäsenvaltioita ja käynnistämään rikkomusmenettelyjä, kunnes kaikki jäsenvaltiot noudattavat sääntöjä täysimääräisesti; odottaa mielenkiinnolla CRS:n käytännön täytäntöönpanoa koskevaa maailmanlaajuisen foorumin vertaisarviointia ja kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita valmistautumaan huolellisesti tähän prosessiin;

    27. pitää valitettavana, että jäsenvaltiot yhdistävät harvoin lähettämänsä tiedot verovelvollisen asuinmaan antamaan TIN-tunnisteeseen; panee merkille, että ainoastaan Liettualla ja Irlannilla näyttää olevan verotunnistenumero (TIN-tunniste), jonka vastaanottava maa on tunnustanut[23]; toteaa lisäksi, että voimassa olevien TIN-tunnisteiden jakaminen on ratkaisevan tärkeää tehokkaiden tietojenvaihtomenettelyjen kannalta; toteaa, että myös yritysten TIN-tunnisteet olisi ilmoitettava, jotta helpotettaisiin edelleen verotuksen kannalta merkityksellisten tietojen yhteensovittamista; muistuttaa, että kaikissa toimenpiteissä, joilla helpotetaan veronmaksajien tunnistamista, on kunnioitettava perusoikeuksia, erityisesti oikeutta yksityisyyteen ja tietosuojaan;

    28. pitää myönteisenä, että DAC7-direktiivissä edellytetään asuinjäsenvaltion TIN-tunnisteen sisällyttämistä DAC1-ja DAC2-direktiiveihin, jotta voidaan parantaa tietojen yhteensovittamista ja tunnistamista eri jäsenvaltioissa, koska veronmaksajien asianmukainen tunnistaminen on olennaisen tärkeää tehokkaan veroviranomaisten välisen tietojenvaihdon kannalta; on huolissaan siitä, että suuria määriä tietoja ei täsmäytetä asianomaisiin veronmaksajiin ja että niitä käytetään liian vähän, mikä johtaa verotulojen saamatta jäämiseen;

    29. kehottaa komissiota tiiviissä yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa luomaan TIN-tunnisteiden validointivälineen; toteaa, että tällainen validointiväline lisäisi merkittävästi finanssilaitosten raportoinnin tehokkuutta ja vähentäisi siten säännösten noudattamisesta näille laitoksille aiheutuvia kustannuksia; kehottaa komissiota asianmukaisen analyysin ja vaikutustenarvioinnin jälkeen tarkastelemaan uudelleen eurooppalaisen TIN-tunnisteen luomista; kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että yhteensopimattomia DAC1- ja DAC2-tietoja analysoidaan järjestelmällisemmin, ja ottamaan käyttöön menettelyjä vastaanotettujen tietojen järjestelmällistä riskianalyysiä varten;

    30. panee merkille, että pyynnöstä vaihdetut tiedot on usein todettu puutteellisiksi ja niiden osalta on tarvittu lisäselvityksiä; pitää valitettavana, että pyynnöstä toteutettavaa tietojenvaihtoa koskevassa järjestelmässä viranomaisten käyttämä aika pyynnön vastaanottamisesta tietojen toimittamiseen on usein jopa kuusi kuukautta tai pitempi; pitää valitettavana, että seurantatietojen vaihdolle ei ole asetettu määräaikoja, mikä voi aiheuttaa lisäviivästyksiä; kehottaa komissiota tarkistamaan tätä säännöstä, myös seurantapyyntöjen osalta, kolmen kuukauden kuluessa; ehdottaa, että komissiolle annetaan valtuudet arvioida järjestelmällisesti kolmansien maiden yhteistyön astetta; kehottaa komissiota arvioimaan viitteitä siitä, että pyynnöstä toteutettava tietojenvaihto useiden kolmansien maiden, kuten Sveitsin, kanssa on epätyydyttävää;

    31. pitää valitettavana, että maailmanlaajuisen foorumin tekemän pyynnöstä toteutettavaa tietojenvaihtoa käsittelevän vertaisarvioinnin mukaan yksi jäsenvaltio, Malta, noudattaa standardia vain osittain; toteaa, että näin ollen pyynnöstä toteutettavaa tietojenvaihtoa koskevaa standardia sovelletaan vain osittain, millä on merkittäviä käytännön vaikutuksia[24]; panee merkille, että 19 jäsenvaltiota ei täysin noudata omistajuus- ja henkilöllisyystietoja koskevaa vaatimusta[25]; panee merkille, että kuusi jäsenvaltiota ei täysin noudata kirjanpitotietoja koskevaa vaatimusta[26]; panee merkille, että viisi jäsenvaltiota ei täysin noudata pankkitietoja koskevaa vaatimusta[27]; panee merkille, että seitsemän jäsenvaltiota ei täysin noudata tiedonsaantia koskevaa vaatimusta[28]; panee merkille, että kolme jäsenvaltiota ei täysin noudata oikeuksia ja takeita koskevaa vaatimusta[29]; panee merkille, että viisi jäsenvaltiota ei täysin noudata tietojenvaihtomekanismeja koskevaa vaatimusta[30]; panee merkille, että kolme jäsenvaltiota ei täysin noudata luottamuksellisuutta koskevaa vaatimusta[31]; panee merkille, että kolme jäsenvaltiota ei täysin noudata oikeuksia ja takeita koskevaa vaatimusta[32]; panee merkille, että yhdeksän jäsenvaltiota ei täysin noudata vastausten laatua ja oikea-aikaisuutta koskevaa vaatimusta[33]; toteaa yhteenvetona, että vain kahdeksalla jäsenvaltioilla ei havaittu olennaisia puutteita[34]; pitää valitettavana, että 18 jäsenvaltiossa on havaittu olennaisia puutteita[35]; pitää erittäin valitettavana, että tietyt jäsenvaltiot ovat saaneet alhaisen pistemäärän omistajuus- ja henkilöllisyystietojen kaltaisissa erityiskysymyksissä; kehottaa jäsenvaltioita pyrkimään kriteerien mukaiseen luokitukseen seuraavassa vertaisarvioinnissa; panee merkille, että heikosti suoriutuvat jäsenvaltiot heikentävät vakavasti EU:n kansainvälistä uskottavuutta veronkierron ja veropetosten torjunnassa; odottaa, että komissio ottaa käyttöön kaikki oikeudelliset ja muut välineet sen varmistamiseksi, että lainsäädäntö pannaan täytäntöön ilman lisäviivytyksiä; kehottaa komissiota käynnistämään rikkomusmenettelyjä, kunnes kaikki jäsenvaltiot noudattavat sääntöjä täysimääräisesti; kehottaa siksi jäsenvaltioita sitoutumaan täysimääräisesti DAC-direktiivin tavoitteisiin ja parhaiden tietojenvaihtokäytäntöjen käyttöönottoon;

    32. suhtautuu myönteisesti komission DAC7-direktiivissä esittämään ehdotukseen selventää ”ennalta arvioitavaa olennaisuutta” koskevaa vaatimusta, jota on sovellettava pyynnöstä toteutettavan tietojenvaihdon yhteydessä, ja kehottaa komissiota laatimaan suuntaviivat, joilla varmistetaan standardoitu lähestymistapa ja pyynnöstä toteutettavaa tietojenvaihtoa koskevien säännösten tehokkaampi käyttö;

    33. pitää myönteisenä, että komissio on asettanut jäsenvaltioiden käyttöön erilaisia välineitä, joiden avulla ne voivat kehittää tietojenvaihtoa ja parhaita käytäntöjä sekä tietoteknistä tukea pääasiassa Fiscalis 2020 -ohjelman kautta; korostaa tarvetta edistää edelleen parhaiden käytäntöjen vaihtoa ja laatia ohjeita tietojen käytöstä erityisesti DAC3- ja DAC4-direktiivien osalta;

    34. panee merkille, että DAC-direktiivin mukaisten tietojen käyttö muihin kuin veroasioihin edellyttää tiedot lähettävän jäsenvaltioiden etukäteen antamaa suostumusta, jota ei aina myönnetä, vaikka sellainen tieto auttaisi lisäämään rikostutkinnan ja muunlaisen tutkinnan tehokkuutta ja vaikka pyyntö on tavallisesti hyvin perusteltu; painottaa, että DAC-direktiivin mukaisesti vaihdettujen tietojen käyttö muihin kuin veroasioihin olisi sallittava aina silloin, kun se on sallittua tiedot vastaanottavan jäsenvaltion lainsäädännön nojalla lainvalvontaa varten; kehottaa tässä yhteydessä jäsenvaltioita sitoutumaan täysimääräisesti kansalaisten perusoikeuksien kunnioittamista koskeviin korkeisiin vaatimuksiin siksi, että kansalaiset ovat veronmaksajia;

    35. pitää valitettavana, että neuvosto on heikentänyt komission ehdottamia muutoksia DAC7-direktiiviin erityisesti yhteisten tarkastusten ja ryhmää koskevien pyyntöjen osalta; kehottaa neuvostoa tarkistamaan nykyistä kantaansa ja hyväksymään komission ehdottamat muutokset; panee merkille, että ryhmää koskevien pyyntöjen määrä on hyvin rajallinen ja että vuonna 2017 vain viisi jäsenvaltiota lähetti yhden tai useamman ryhmää koskevan pyynnön; kehottaa komissiota laatimaan vakiomuotoisen ryhmää koskevan pyyntölomakkeen ja sisällyttämään sen asianmukaiseen täytäntöönpanoasetukseen[36]; muistuttaa, että tuloksia tuodakseen tämä mahdollisuus ja samanaikaiset tarkastukset edellyttävät, että veroviranomaisten työntekijät saavat olennaista koulutusta ulkomaisen verolainsäädännön, kielten, erikoistumisen ja ihmissuhdetaitojen alalla;

    36. panee merkille lisäarvon, joka saadaan parhaiden käytäntöjen jakamisesta ja komission pysyvästä tuesta kansallisten verohallintojen voimaannuttamiseen; korostaa Fiscalis 2020 -ohjelman erityistä roolia tässä yhteydessä; muistuttaa kuitenkin, että kansallisten verohallintojen henkilöstö-, rahoitus- ja infrastruktuuriresursseja on lisättävä huomattavasti; kehottaa siksi jäsenvaltioita sitoutumaan siihen, että kansallisiin verohallintoihin investoidaan riittävästi; odottaa uuden Fiscalis-hankeryhmän havaintoja edistyneiden analyysien käytöstä tietojen laadun mittaamiseen yhteisessä kehyksessä;

    37. panee merkille Euroopan tilintarkastustuomioistuimen havainnot[37] siitä, että valvontaa, tietojen laadun varmistamista ja saatujen tietojen hyödyntämistä voidaan tehostaa verotietojen vaihdon tehostamiseksi; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ottamaan huomioon tilintarkastustuomioistuimen havainnot DAC-kehystä koskevassa tulevassa työssään;

    Tietojen saatavuus ja seuranta

    38. panee erittäin huolestuneena merkille, että DAC1- ja DAC2-säännösten mukaisen raportoinnin laadun arvioimiseksi ei ole riittävästi aineistoa, koska vain harvat jäsenvaltiot suorittavat järjestelmällisesti DAC1- ja DAC2-direktiivien mukaisesti vaihdettujen tietojen laaduntarkastuksia; panee erittäin huolestuneena merkille, että tietoja ei raportoida riittävästi ja että raportoituja tietoja käytetään liian vähän; panee lisäksi merkille, että järjestelmän vaikuttavuutta seurataan vain vähän; pitää valitettavana, että DAC-direktiivin säännösten mukaiset tietojenvaihtoa koskevat, julkisesti saatavilla olevat tiedot eivät riitä tietojenvaihdon kehityksen ja vaikuttavuuden asianmukaista arviointia varten;

    39. toteaa, että järjestelmän tulosten ja saavutusten seurantaa varten ei ole olemassa yhteistä EU:n kehystä, mikä lisää riskiä siitä, että ilmoitetut tiedot ovat puutteellisia tai epätarkkoja; panee lisäksi merkille, että vain harvat jäsenvaltiot ovat ottaneet käyttöön ja soveltaneet menettelyjä finanssilaitosten DAC2-direktiivin mukaisesti toimittamiin tarkastustietoihin;

    40. pitää valitettavana, että tilintarkastustuomioistuimen mukaan komissio ei seuraa ennakoivasti lainsäädännön täytäntöönpanoa, anna riittävästi ohjeita eikä mittaa järjestelmän tuloksia ja vaikutusta; on erittäin huolissaan siitä, että vain yksi viidestä tilintarkastustuomioistuimen tarkastamasta jäsenvaltiosta teki tietojen laatua koskevia tarkastuksia, jotka tehtiin ainoastaan manuaalisina tarkastuksina rajallisesta dataotoksesta ja joita ei toteutettu järjestelmällisenä prosessina;

    41. huomauttaa, että vastaavuusasteet osoittavat, että suuria määriä tietoja ei käytetä, koska niitä ei täsmäytetä asianomaisiin veronmaksajiin, ja että jäsenvaltiot eivät tarkasta tarkemmin täsmäyttämättömiä tietoja; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita luomaan yhteisen kehyksen DAC-direktiivin vaikutusten ja kustannushyötyjen mittaamista varten ja tekemään DAC-tietojenvaihdosta täysin tarkastettavaa ja jäljitettävää tietojen alkuperästä niiden käyttöön asti siten, että jokaiseen tietokokonaisuuteen sisällytetään alkuperätunniste; kehottaa komissiota julkaisemaan vuosittaisen yhteenvedon jäsenvaltioiden saamista tiedoista ottaen huomioon veronmaksajien oikeudet ja luottamuksellisuuden; huomauttaa, että tässä raportissa on kuitenkin oltava yhdistettyjä ja yksityiskohtaisia tietoja, jotta parlamentti voi harjoittaa asianmukaista demokraattista valvontaa; toteaa, että komissiolle toimitettuja tietoja ei pitäisi pitää ehdottoman luottamuksellisina, jos tietoja ei voida yhdistää yksittäisiin veronmaksajiin; muistuttaa, että komissiolla olisi oltava oikeus laatia ja julkaista kertomuksia ja asiakirjoja käyttäen vaihdettuja tietoja anonymisoidusti, jotta otetaan huomioon verovelvollisten oikeus luottamuksellisuuteen ja toimitaan Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi annetun asetuksen (EY) N:o 1049/2001 mukaisesti;

    42. kehottaa komissiota julkaisemaan maakohtaisia raportteja koskevia anonymisoituja ja yhdistettyjä tilastotietoja vuosittain kaikkien jäsenvaltioiden osalta; kehottaa jäsenvaltioita toimittamaan vastaanotetut maakohtaiset raportit komission asiaankuuluville yksiköille;

    43. korostaa, että komission vuonna 2019 tekemä arviointi osoitti, että DAC-kehyksen vaikuttavuutta on seurattava johdonmukaisesti; kehottaa jäsenvaltioita ilmoittamaan komissiolle vuosittain tilastot, verotulot ja kaikki muut asiaankuuluvat tiedot, joita tarvitaan kaikkien tietojenvaihtojen vaikuttavuuden asianmukaista arviointia varten; pyytää erittelemään pyynnöstä toteutettavaa tietojenvaihtoa koskevat tiedot maakohtaisesti noudattaen samalla tietosuojasääntöjä; kehottaa komissiota jatkamaan tietojenvaihdon tehokkuuden asianmukaista seurantaa ja arviointia ja pyytää siksi uutta kattavaa arviointia tammikuuhun 2023 mennessä;

    44. korostaa, että verohallintojen olisi hyödynnettävä täysimääräisesti digitalisaatiota ja sen mahdollisuuksia tehostaa tiedonjakoa ja vähentää säännösten noudattamisesta aiheutuvia kustannuksia ja tarpeetonta byrokratiaa; korostaa, että tämän lisäksi on asianmukaisesti lisättävä verohallintojen taloudellisia resursseja, henkilöresursseja ja tietoteknisiä resursseja;

    Yhdenmukaisuus muiden säännösten kanssa

    45. toteaa, että DAC-direktiivin säännökset ovat pitkälti yhdenmukaisia OECD:n CRS:n kanssa ja että niissä on huomattavia päällekkäisyyksiä mutta myös merkittäviä eroja Yhdysvaltojen ulkomaisia tilejä koskevan verosäännösten noudattamislain (FATCA) kanssa;

    46. pitää valitettavana, ettei FATCA-lain osalta noudateta vastavuoroisuuden periaatetta; toteaa, että Yhdysvalloista on tulossa merkittävä muiden kuin Yhdysvaltojen kansalaisten rahoitussalaisuuden mahdollistaja; panee merkille kaksi keskeistä porsaanreikää: ainoastaan Yhdysvalloissa olevista varoista saatuja tietoja jaetaan eikä tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia koskevia tietoja jaeta; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita aloittamaan uudet neuvottelut Yhdysvaltojen kanssa OECD:n puitteissa täyden vastavuoroisuuden aikaansaamiseksi yhdessä sovitussa ja vahvemmassa CRS-kehyksessä; korostaa, että tämä johtaisi merkittävään edistykseen ja vähentäisi sääntöjen noudattamisesta finanssilaitoksille aiheutuvia kustannuksia ja vähentäisi merkittävästi byrokratiaa; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita aloittamaan neuvottelut YK:n verosopimuksesta;

    47. pitää valitettavana, että FATCA-lailla on edelleen sivuvaikutuksia niin sanottuihin sattumanvaraisiin yhdysvaltalaisiin; pitää valitettavana, että toistaiseksi Euroopan tasolla ei ole löydetty kestävää ratkaisua;

    48. panee merkille mahdolliset ristiriidat DAC-kehyksen sekä asetusten (EU) 2016/679 ja (EU) 2018/1725 välillä; korostaa, että DAC-säännöksissä säädetyn tietojenkäsittelyn ainoana tavoitteena on yleisen edun palveleminen verotuksen alalla jäsenvaltioissa eli veropetosten, veronkierron ja verovilpin hillitseminen, verotulojen turvaaminen ja oikeudenmukaisen verotuksen edistäminen;

    49. tukee neuvoston komissiolle esittämää kehotusta analysoida, missä määrin olisi mahdollista yhdenmukaistaa edelleen neuvoston direktiivin 2011/16/EU mukaisten veroviranomaisten käytettävissä olevien välineiden soveltamisalaa neuvoston asetuksen (EU) N:o 904/2010 erityisten säännösten kanssa;

    50. pitää myönteisinä kolmansien maiden, kuten Andorran, Liechtensteinin, Monacon, San Marinon ja Sveitsin, kanssa tehtyjä sopimuksia, jotka vastaavat pakollisesta automaattisesta tietojenvaihdosta verotuksen alalla annettua direktiiviä 2014/107/EU; kehottaa arvioimaan tällaisen sopimuksen täytäntöönpanoa ja kehottaa siksi arvioimaan sitä nykyisen CRS-sopimuksen valossa. kehottaa lisäksi tekemään vastaavia sopimuksia DAC3-, DAC5-, DAC6- ja DAC7-direktiivien osalta;

    Päätelmät

    51. kehottaa komissiota esittämään mahdollisimman pian DAC-kehyksen kattavan tarkistuksen parlamentin ehdotusten ja laajan julkisen kuulemisen pohjalta; kehottaa painokkaasti komissiota ja neuvostoa keskustelemaan asiasta parlamentin kanssa; pitää valitettavana, että neuvosto on toistuvasti tehnyt päätöksiä, jotka heikentävät komission ehdotuksia vahvistaa DAC-kehystä;

    52. pitää erittäin valitettavana, että kaikki jäsenvaltiot – Suomea ja Ruotsia lukuun ottamatta – epäsivät parlamentilta pääsyn tietoihin, jotka ovat olennaisen tärkeitä DAC-direktiivin säännösten täytäntöönpanon arvioimiseksi; pitää valitettavana, että komissio ei myöntänyt parlamentille pääsyä sen hallussa oleviin asiaa koskeviin tietoihin; katsoo, että näin itse asiassa parlamenttia estetään toteuttamasta komission poliittista valvontaa koskevaa tehtäväänsä SEU-sopimuksen 14 artiklan ja 17 artiklan 8 kohdan mukaisesti; toteaa, että tässä täytäntöönpanoa koskevassa mietinnössä on näin ollen merkittäviä puutteita; kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota lopettamaan asiaankuuluvien asiakirjojen jakamisesta kieltäytymisen suoraan sovellettavan asetuksen 1049/2001[38] ja SEU-sopimuksen 13 artiklan 2 kohdassa määrätyn vilpittömän yhteistyön periaatteen mukaisesti; kehottaa parlamenttia käyttämään kaikkia käytettävissään olevia keinoja sen varmistamiseksi, että se saa kaikki asiakirjat, joita tarvitaan DAC-direktiivin täytäntöönpanon kattavaa arviointia varten;

    53. on tietoinen siitä, että DAC-direktiivi, jota sovelletaan veroasioihin, on Euroopan yhdentymiseen liittyvä hallitustenvälinen ulottuvuus; muistuttaa kuitenkin, että veropolitiikka on rakenteellinen elementti, jolla pyritään saavuttaman EU:n strategisia tavoitteita, jotka liittyvät pääasiassa rahanpesun torjuntaan, terrorismin rahoitukseen, veropetosten ja verovilpin torjuntaan jne.; pitää valitettavana neuvoston kantaa DAC-direktiivin peräkkäisiin tarkistuksiin, sillä se perustuu komission ehdotusten jatkuvaan lieventämiseen ja parlamentin kantojen huomiotta jättämiseen; kehottaa neuvostoa tarkistamaan suhtautumistaan Euroopan parlamenttiin verotusasioissa ja erityisesti DAC-direktiivin tarkistusten yhteydessä; kehottaa neuvostoa myöntämään pääsyn asiaankuuluviin DAC-direktiivin täytäntöönpanoa koskeviin tietoihin, jotta taataan parlamentin harjoittama asianmukainen demokraattinen valvonta;

    54. katsoo, että DAC-direktiivillä on kaksitahoinen vaikutus: petosten havaitseminen vaihtamalla tietoja ja niiden ehkäiseminen tekemällä petoksentekijöiden tunnistamisen todennäköisemmäksi varmistaen samalla, että heitä rangaistaan; toteaa, että tällaista pelotevaikutusta on vaikeampi ilmaista määrällisesti, mutta kehottaa komissiota ottamaan tulevissa arvioinneissaan edelleen huomioon tämän näkökohdan DAC-direktiivissä;

    °

    ° °

    55. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.


     

    VÄHEMMISTÖÖN JÄÄNYT MIELIPIDE

    Työjärjestyksen 55 artiklan 4 kohdan mukaisesti

    Gunnar BECK

    Mietinnössä käsitellään joitakin merkittäviä puutteita DAC-direktiivin soveltamisalassa ja toiminnassa ja ehdotetaan useita hyviä ehdotuksia, joilla voidaan parantaa DAC-kehystä. Pidämme kuitenkin valitettavana, että esittelijä ja muut poliittiset ryhmät eivät puutu riittävästi joihinkin merkittäviin puutteisiin, jotka liittyvät finanssialan ulkopuolisia yhteisöjä, kuten trusteja, säätiöitä ja voittoa tavoittelemattomia organisaatioita, koskeviin raportointivaatimuksiin. Nämä organisaatiot on vapautettu lukuisista hallinnollista yhteistyötä koskevan direktiivin ja rahanpesun torjuntaa koskevista vaatimuksista, mikä johtuu yleensä tosiasiallisen omistajan ja edunsaajan puuttumisesta. FATF:n, Euroopan tilintarkastustuomioistuimen ja useiden kansallisten valvontaviranomaisten mukaan tämä tekee finanssialan ulkopuolisista yhteisöistä hyödyllisiä välineitä rahanpesuun, terrorismin rahoitukseen ja veronkiertoon. Panemme merkille, että muut poliittiset ryhmät eivät halua tukkia näitä merkittäviä verotuksen ja avoimuuden porsaanreikiä kyseisissä organisaatioissa.

     


    TIEDOT HYVÄKSYMISESTÄ ASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA

    Hyväksytty (pvä)

    27.5.2021

     

     

     

    Lopullisen äänestyksen tulos

    +:

    –:

    0:

    46

    6

    6

    Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

    Gunnar Beck, Marek Belka, Isabel Benjumea Benjumea, Stefan Berger, Gilles Boyer, Francesca Donato, Engin Eroglu, Markus Ferber, Jonás Fernández, Frances Fitzgerald, José Manuel García-Margallo y Marfil, Luis Garicano, Sven Giegold, Valentino Grant, Claude Gruffat, Eero Heinäluoma, Michiel Hoogeveen, Danuta Maria Hübner, Stasys Jakeliūnas, Othmar Karas, Billy Kelleher, Ondřej Kovařík, Georgios Kyrtsos, Aurore Lalucq, Philippe Lamberts, Aušra Maldeikienė, Pedro Marques, Fulvio Martusciello, Jörg Meuthen, Csaba Molnár, Siegfried Mureşan, Luděk Niedermayer, Lefteris Nikolaou-Alavanos, Dimitrios Papadimoulis, Piernicola Pedicini, Lídia Pereira, Kira Marie Peter-Hansen, Sirpa Pietikäinen, Dragoș Pîslaru, Evelyn Regner, Antonio Maria Rinaldi, Alfred Sant, Joachim Schuster, Ralf Seekatz, Pedro Silva Pereira, Paul Tang, Irene Tinagli, Ernest Urtasun, Inese Vaidere, Johan Van Overtveldt, Stéphanie Yon-Courtin, Marco Zanni, Roberts Zīle

    Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

    Eugen Jurzyca, Hélène Laporte, Chris MacManus, Margarida Marques, Monica Semedo

     


     

    LOPULLINEN ÄÄNESTYS NIMENHUUTOÄÄNESTYKSENÄ ASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA

    46

    +

    ID

    Hélène Laporte

    PPE

    Isabel Benjumea Benjumea, Stefan Berger, Markus Ferber, Frances Fitzgerald, José Manuel García-Margallo y Marfil, Danuta Maria Hübner, Othmar Karas, Georgios Kyrtsos, Aušra Maldeikienė, Fulvio Martusciello, Siegfried Mureşan, Luděk Niedermayer, Lídia Pereira, Sirpa Pietikäinen, Ralf Seekatz, Inese Vaidere

    Renew

    Gilles Boyer, Engin Eroglu, Luis Garicano, Billy Kelleher, Ondřej Kovařík, Dragoș Pîslaru, Monica Semedo, Stéphanie Yon-Courtin

    S&D

    Marek Belka, Jonás Fernández, Eero Heinäluoma, Aurore Lalucq, Margarida Marques, Pedro Marques, Csaba Molnár, Evelyn Regner, Joachim Schuster, Pedro Silva Pereira, Paul Tang, Irene Tinagli

    The Left

    Chris MacManus, Dimitrios Papadimoulis

    Verts/ALE

    Sven Giegold, Claude Gruffat, Stasys Jakeliūnas, Philippe Lamberts, Piernicola Pedicini, Kira Marie Peter-Hansen, Ernest Urtasun

     

    6

    -

    ECR

    Michiel Hoogeveen, Eugen Jurzyca, Johan Van Overtveldt, Roberts Zīle

    NI

    Lefteris Nikolaou-Alavanos

    S&D

    Alfred Sant

     

    6

    0

    ID

    Gunnar Beck, Francesca Donato, Valentino Grant, Jörg Meuthen, Antonio Maria Rinaldi, Marco Zanni

     

    Symbolien selitys:

    + : puolesta

    - : vastaan

    0 : tyhjää

     

     

    Päivitetty viimeksi: 21. kesäkuuta 2021
    Oikeudellinen huomautus - Tietosuojakäytäntö