Mietintö - A9-0314/2021Mietintö
A9-0314/2021
Euroopan parlamentti

MIETINTÖ suosituksista komissiolle laillista muuttoliikettä koskevasta politiikasta ja lainsäädännöstä

4.11.2021 - (2020/2255(INL))

Kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunta
Esittelijä: Abir Al-Sahlani
(Aloite – työjärjestyksen 47 artikla)
(Ehdotuksen laatija: Abir Al-Sahlani)


Menettely : 2020/2255(INL)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari :  
A9-0314/2021
Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :
A9-0314/2021
Keskustelut :
Äänestykset :
Hyväksytyt tekstit :

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS

suosituksista komissiolle laillista muuttoliikettä koskevasta politiikasta ja lainsäädännöstä

(2020/2255(INL))

Euroopan parlamentti, joka

– ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 225 artiklan,

– ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 3 artiklan 2 kohdan,

– ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 79 artiklan,

– ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan ja erityisesti sen 45 artiklan,

– ottaa huomioon Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin ja erityisesti sen periaatteet 5, 10, 12 ja 16,

– ottaa huomioon ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn eurooppalaisen yleissopimuksen ja erityisesti sen neljännen lisäpöytäkirjan 2 artiklan,

– ottaa huomioon laillista muuttoliikettä koskevan unionin säännöstön, joka on laadittu vuosina 2003–2021 ja jolla säännellään maahantulon ja oleskelun edellytyksiä sekä unionissa työskentelevien kolmansien maiden kansalaisten oikeuksia ja johon kuuluvat seuraavat säädökset:

– Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2021/1883, annettu 20. lokakuuta 2021, kolmansien maiden kansalaisten maahantulon ja oleskelun edellytyksistä korkeaa pätevyyttä vaativaa työtä varten ja neuvoston direktiivin 2009/50/EY kumoamisesta[1],

– Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2016/801, annettu 11. toukokuuta 2016, tutkimusta, opiskelua, harjoittelua, vapaaehtoistyötä, oppilasvaihto-ohjelmaa tai koulutushanketta ja au pairina työskentelyä varten tapahtuvan kolmansien maiden kansalaisten maahantulon ja oleskelun edellytyksistä[2],

– Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/36/EU, annettu 26. helmikuuta 2014, kolmansien maiden kansalaisten maahantulon ja oleskelun edellytyksistä kausityöntekijänä työskentelyä varten[3],

– Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/66/EU, annettu 15. toukokuuta 2014, kolmansien maiden kansalaisten maahantulon ja oleskelun edellytyksistä yrityksen sisäisen siirron yhteydessä[4],

– Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2011/98/EU, annettu 13. joulukuuta 2011, kolmansien maiden kansalaisille jäsenvaltion alueella oleskelua ja työskentelyä varten myönnettävää yhdistelmälupaa koskevasta yhden hakemuksen menettelystä sekä jäsenvaltiossa laillisesti oleskelevien kolmansista maista tulleiden työntekijöiden yhtäläisistä oikeuksista[5],

– Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/52/EY, annettu 18. kesäkuuta 2009, maassa laittomasti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten työnantajiin kohdistettavia seuraamuksia ja toimenpiteitä koskevista vähimmäisvaatimuksista[6],

– neuvoston direktiivi 2003/109/EY, annettu 25. marraskuuta 2003, pitkään oleskelleiden kolmansien maiden kansalaisten asemasta[7],

– neuvoston direktiivi 2003/86/EY, annettu 22. syyskuuta 2003, oikeudesta perheenyhdistämiseen[8],

– ottaa huomioon vaatimuksista kolmansien maiden kansalaisten ja kansalaisuudettomien henkilöiden määrittelemiseksi kansainvälistä suojelua saaviksi henkilöiksi, pakolaisten ja henkilöiden, jotka voivat saada toissijaista suojelua, yhdenmukaiselle asemalle sekä myönnetyn suojelun sisällölle 13. joulukuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/95/EU[9],

– ottaa huomioon työnvälityspalvelujen eurooppalaisesta verkostosta (Eures), liikkuvuuspalvelujen tarjoamisesta työntekijöille ja työmarkkinoiden yhdentymisen tiivistämisestä ja asetusten (EU) N:o 492/2011 ja (EU) N:o 1296/2013 muuttamisesta 13. huhtikuuta 2016 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/589[10],

– ottaa huomioon Euroopan työviranomaisen perustamisesta, asetusten (EY) N:o 883/2004, (EU) N:o 492/2011 ja (EU) 2016/589 muuttamisesta ja päätöksen (EU) 2016/344 kumoamisesta 20. kesäkuuta 2019 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2019/1149[11],

– ottaa huomioon covid-19:stä ja muuttoliikkeestä 24. kesäkuuta 2021 annetut Eurooppa-neuvoston päätelmät ja erityisesti niiden 12 kohdan,

– ottaa huomioon EU:n Afrikka-hätärahaston,

– ottaa huomioon 29. maaliskuuta 2019 annetun komission yksiköiden valmisteluasiakirjan laillista muuttoliikettä koskevan EU:n lainsäädännön toimivuustarkastuksesta (jäljempänä ’toimivuustarkastus’),

– ottaa huomioon 13. toukokuuta 2015 annetun komission tiedonannon ”Euroopan muuttoliikeagenda”,

– ottaa huomioon 24. marraskuuta 2020 annetun komission tiedonannon ”Kotouttamista ja osallisuutta koskeva toimintasuunnitelma 2021–2027”,

– ottaa huomioon 6. huhtikuuta 2016 annetun komission tiedonannon ”Euroopan yhteisen turvapaikkajärjestelmän uudistaminen ja laillisten maahanpääsyväylien kehittäminen”,

– ottaa huomioon 12. syyskuuta 2018 annetun komission tiedonannon ”Lisää laillisia maahantuloväyliä Eurooppaan: olennainen osa tasapainoista ja kokonaisvaltaista muuttoliikepolitiikkaa”,

– ottaa huomioon 23. syyskuuta 2020 annetun komission tiedonannon uudesta muuttoliike- ja turvapaikkasopimuksesta,

– ottaa huomioon Vallettassa 11. ja 12. marraskuuta 2015 pidetyssä muuttoliikettä käsitelleessä EU–Afrikka-huippukokouksessa hyväksytyn toimintasuunnitelman ja poliittisen julistuksen sekä erityisesti niiden laillista muuttoliikettä ja liikkuvuutta käsittelevät osat,

– ottaa huomioon 11. kesäkuuta 2021 julkaistun komission lehdistötiedotteen osaamiskumppanuuksista ”Talent Partnerships: Commission launches new initiative to address EU skills shortages and improve migration cooperation with partner countries”,

– ottaa huomioon 23. huhtikuuta 2020 julkaistun komission Yhteisen tutkimuskeskuksen tutkimuksen ”Immigrant Key Workers: Their Contribution to Europe’s COVID-19 Response’” ja sen 19. toukokuuta 2020 laatiman teknisen raportin ”A vulnerable workforce: Migrant workers in the COVID-19 pandemic”,

– ottaa huomioon 12. huhtikuuta 2016 antamansa päätöslauselman Välimeren tilanteesta ja tarpeesta kokonaisvaltaiselle EU:n lähestymistavalle muuttoliikkeeseen[12],

– ottaa huomioon 19. kesäkuuta 2020 antamansa päätöslauselman raja- ja kausityöntekijöiden eurooppalaisesta suojelusta covid-19-kriisin yhteydessä[13],

– ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan valiokunta-aloitteisen mietinnön perusteella 20. toukokuuta 2021 antamansa päätöslauselman työvoiman muuttoliikkeen uusista laillisista väylistä[14],

– ottaa huomioon sisäasioiden pääosaston kansalaisoikeuksien sekä perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden politiikkayksikön syyskuussa 2015 julkaiseman tutkimuksen ”Exploring new avenues for legislation for labour migration to the European Union”,

– ottaa huomioon sisäasioiden pääosaston kansalaisoikeuksien sekä perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden politiikkayksikön lokakuussa 2015 julkaiseman tutkimuksen ”EU cooperation with third countries in the field of migration”,

– ottaa huomioon Euroopan parlamentin tutkimuspalvelun maaliskuussa 2019 julkaiseman tutkimuksen ”The cost of non-Europe in the area of legal migration”,

– ottaa huomioon Euroopan parlamentin tutkimuspalvelun syyskuussa 2021 julkaiseman tutkimuksen ”European added value of EU legal migration policy and law”,

– ottaa huomioon Euroopan muuttoliikeverkoston tekemät tutkimukset,

– ottaa huomioon ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen ja erityisesti sen 13 artiklan,

– ottaa huomioon 19. joulukuuta 2018 hyväksytyn turvallista, hallittua ja laillista muuttoliikettä koskevan Global Compact -aloitteen,

– ottaa huomioon Kansainvälisen työjärjestön kansainvälisen työkonferenssin hyväksymät työvoiman muuttoliikettä koskevat kansainväliset työelämän normit,

– ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokouksen 18. joulukuuta 1990 hyväksymän kansainvälisen yleissopimuksen siirtotyöläisten ja heidän perheenjäsentensä oikeuksien suojelusta,

– ottaa huomioon Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön tutkimukset laillisesta muuttoliikkeestä,

– ottaa huomioon maahanmuuttajien ihmisoikeuksia käsittelevän YK:n erityisraportoijan työn ja selvitykset,

– ottaa huomioon Center for Global Development -keskuksen 15. heinäkuuta 2019 julkaiseman tutkimuksen ”Maximizing the Shared Benefits of Legal Migration Pathways: Lessons from Germany’s Skills Partnerships”,

– ottaa huomioon Kansainvälisen siirtolaisuusjärjestön lokakuussa 2020 julkaiseman Afrikan muuttoliikettä koskevan raportin ”Africa Migration Report: Challenging the narrative”,

– ottaa huomioon Euroopan parlamentin tutkimuspalvelun elokuussa 2021 julkaiseman tutkimuksen ”The European Commission’s New Pact on Migration and Asylum - Horizontal substitute impact assessment”,

– ottaa huomioon työjärjestyksen 47 ja 54 artiklan,

– ottaa huomioon kehitysvaliokunnan lausunnon,

– ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan mietinnön (A9-0314/2021),

A. katsoo, että työvoiman muuttoliikettä koskevien nykyisten säädösten asianmukainen täytäntöönpano on yhtä tärkeää kuin uusien säädösten esittäminen;

B. ottaa huomioon, että Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 79 artiklan 1 kohdan mukaan ”unioni kehittää yhteisen maahanmuuttopolitiikan, jolla pyritään kaikissa vaiheissa varmistamaan muuttovirtojen tehokas hallinta, jäsenvaltioissa laillisesti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten oikeudenmukainen kohtelu sekä laittoman maahanmuuton ja ihmiskaupan ehkäiseminen ja tehostettu torjunta”;

C. ottaa huomioon, että unioni on yksi tärkeimmistä toimijoista, jotka investoivat inhimillisen pääoman kehittämiseen naapurimaissa;

D. ottaa huomioon, että uusien laillisten väylien luominen unionin tasolla voisi auttaa tarjoamaan jäsenvaltioille välineen, jolla voidaan vastata asianmukaisesti tuleviin väestökehityksen haasteisiin, vastata työmarkkinoiden vaatimuksiin, joita kotimainen työvoima ei voi täyttää, ja parantaa osaamisen kohtaamista työmarkkinoilla;

E. ottaa huomioon, että vuonna 2020 EU:n jäsenvaltioissa oleskeli laillisesti 23 miljoonaa kolmansien maiden kansalaista ja että määrä on noin 5,1 prosenttia unionin koko väestöstä[15];

F. toteaa, että pitkäaikaisten oleskelulupien alhainen myöntämisaste osoittaa, että olisi ehkä tarpeen parantaa niiden houkuttelevuutta, mikä voitaisiin saavuttaa tarkistamalla direktiiviä 2003/109/EY niin, että selvennetään EU:n pitkäaikaisen oleskeluluvan etuja ja lähennetään kansallisia lainsäädäntöjärjestelmiä;

G. ottaa huomioon, että komission 17. kesäkuuta 2020 antaman väestönmuutoksen vaikutusta koskevan kertomuksen[16] mukaan unionin väestön mediaani-ikä on nykyisin 44 vuotta ja se on noussut usean vuoden ajan, minkä lisäksi nousu jatkuu ainakin seuraavien 20 vuoden ajan;

H. toteaa, että tämä merkitsee sitä, että tulevina vuosikymmeninä entistä suurempi osuus unionin kansalaisista on vähintään 65-vuotiaita ja että työikäisen väestön osuuden ennakoidaan supistuvan samalla ajanjaksolla;

I. ottaa huomioon, että toimivuustarkastuksessa todettiin, että laillista muuttoliikettä koskevilla unionin nykyisillä säännöillä on ollut vain vähän vaikutusta unionin työmarkkinoilla ja taloudessa tarvittavien taitojen ja osaajien houkuttelemisen kannalta ja että nykyinen oikeudellinen kehys on hajanainen ja siinä on useita puutteita ja täytäntöönpano-ongelmia;

J. ottaa huomioon, että toimivuustarkastuksen tärkeimmissä havainnoissa korostettiin, että laillista muuttoliikettä koskevat vaikuttavat toimintapolitiikat ovat keskeisessä asemassa muuttovirtojen hallinnassa;

K. ottaa huomioon, että komission jäsen Ylva Johansson totesi osaamiskumppanuuksien käynnistystapahtumassa 11. kesäkuuta 2021, että komission strategisena tavoitteena on korvata laiton muuttoliike laillisilla väylillä[17];

L. katsoo, että viisumitoimenpiteitä voidaan käyttää myönteisenä kannustimena suhteissa kolmansien maiden kanssa; ottaa huomioon, että äskettäin tarkistetun viisumisäännöstön[18] täysimääräinen täytäntöönpano ja kolmansien maiden kanssa toteutettavat viisumien myöntämisen helpottamista koskevat lisätoimet ovat osa uudessa muuttoliike- ja turvapaikkasopimuksessa esitettyä kokonaisvaltaista lähestymistapaa muuttoliikepolitiikkaan; katsoo, että yhteistyön ja tietojenvaihdon lisääminen auttaisi havaitsemaan viisumien väärinkäytön;

M. toteaa, että unionin jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden väliset kumppanuuskehykset voivat toimia keskeisenä välineenä nopeutettaessa laillisten työvoimamuuttajien taitojen ja pätevyyden vastavuoroista tunnustamista;

N. ottaa huomioon, että useat jäsenvaltiot ovat jo solmineet menestyksellisiä kumppanuuksia kolmansien maiden kanssa luodakseen laillisen väylän työvoiman muuttoliikettä varten ja vastatakseen työmarkkinoiden vaatimuksiin pienemmässä mittakaavassa pilottihankkeiden välityksellä; katsoo, että osaamiskumppanuuksien olisi perustuttava näistä hankkeista saatuihin myönteisiin kokemuksiin;

O. ottaa huomioon, että työmarkkinaosapuolten ja talouselämän osapuolten kanssa solmitussa uudistetussa työmarkkinoiden eurooppalaisessa kotouttamiskumppanuudessa tarkastellaan tulevan yhteistyön laajentamista työvoiman muuttoliikkeen alalle;

P. ottaa huomioon, että osaamisen kohtaamattomuus jäsenvaltioiden työmarkkinoilla on osoittautunut erittäin kalliiksi unionille ja että Euroopan talous- ja sosiaalikomitean vuonna 2018 julkaiseman tutkimuksen[19] mukaan unionin talous menettää tästä syystä vuosittain yli kaksi prosenttia tuottavuudesta; ottaa huomioon, että samassa tutkimuksessa todetaan, että kohtaamattomuutta esiintyy kaikilla taitotasoilla – kokeista ja kuorma-autonkuljettajista lääkäreihin ja opettajiin; toteaa, että tutkimuksen mukaan nykyiset lainsäädäntöjärjestelmät riittävät varmistamaan, että unioni pysyy taloudellisesti kilpailukykyisenä lyhyellä, keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä ja vastaa jäsenvaltioiden työmarkkinoiden vaatimuksiin;

Q. ottaa huomioon, että vuonna 2017 noin 3,1 miljoonalla kolmannen maan kansalaisella oli EU:n pitkäaikainen oleskelulupa ja noin 7,1 miljoonalla kolmannen maan kansalaisella oli kansallinen pitkäaikainen oleskelulupa[20];

R. ottaa huomioon, että yhdistettyä työ- ja oleskelulupaa koskevien hakumenettelyjen helpottaminen ja yhdenvertainen kohtelu ovat direktiivin 2011/98/EU kaksi päätavoitetta; toteaa, että osana toimivuustarkastusta toteutetussa direktiivin arvioinnissa ja sen täytäntöönpanokertomuksessa havaittiin useita puutteita näiden tavoitteiden saavuttamisessa; ottaa huomioon, että komission uudessa muuttoliike- ja turvapaikkasopimuksessa ilmoitettiin näiden puutteiden korjaamiseksi toteutettavista uusista aloitteista, kuten kyseisen direktiivin tarkistaminen;

S. ottaa huomioon, että tekninen kehitys on muuttanut tapaa, jolla maailma toimii, ja on luonut tilanteen, jossa monet unionin työntekijät ja itsenäiset ammatinharjoittajat tekevät etätyötä; ottaa huomioon, että etätyöntekijät ovat tällä hetkellä juuttuneet oikeudellisesti harmaalle alueelle, koska he eivät voi hakea perinteistä työlupaa jäsenvaltiossa[21];

T. ottaa huomioon, että eräät jäsenvaltiot ovat ottaneet käyttöön ”diginomadiviisumeita”, joilla pyritään helpottamaan etätyöntekijöiden tai etänä työskentelevien itsenäisten ammatinharjoittajien oleskelua jäsenvaltiossa ja sallimaan heille työnteko[22];

U. toteaa, että unioni on pandemian jälkeisessä talouden elpymisvaiheessa; katsoo, että laillista työvoiman muuttoliikettä koskevat parannetut lainsäädäntöjärjestelmät ovat ratkaiseva tekijä unionin talouden elpymisen kannalta;

V. ottaa huomioon, että komission Yhteisen tutkimuskeskuksen 23. huhtikuuta 2020 julkaiseman tutkimuksen ”Immigrant Key Workers: Their Contribution to Europe’s COVID-19 Response” mukaan keskimäärin 13 prosenttia yhteiskuntien kannalta keskeisistä työntekijöistä on unioniin tulleita maahanmuuttajia, mikä osoittaa, että heillä on ollut ratkaiseva rooli unionin kyvyssä selviytyä covid-19-pandemiasta;

W. ottaa huomioon, että suora yhteys, joka vallitsee laillisesti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten oleskeluoikeuden ja heidän työnantajansa välillä, altistaa nämä kansalaiset mahdolliselle työvoiman hyväksikäytölle; ottaa huomioon, että tällaisista luvista on kehotettu luopumaan asteittain ja sen sijaan sallimaan se, että laillisesti oleskelevat kolmansien maiden kansalaiset voivat vaihtaa työpaikkaa menettämättä työlupaansa[23];

X. ottaa huomioon, että direktiivissä 2009/52/EY säädetään seuraamuksista ja toimenpiteistä, joita voidaan käyttää laittomasti oleskelevia, työtä tekeviä kolmansien maiden kansalaisia hyväksi käyttäviä työnantajia vastaan; toteaa, että myös unioniin laillisesti tulleita kolmansien maiden kansalaisia voidaan käyttää hyväksi ja että heille olisi taattava samantasoinen suoja;

Y. ottaa huomioon, että Euroopan työviranomainen on vahvistanut rajat ylittäviä operatiivisia valmiuksiaan tukea ja vahvistaa kansallisia työsuojelutarkastuslaitoksia ja -viranomaisia sekä työmarkkinaosapuolia oikeudenmukaisen työvoiman liikkuvuuden edistämiseksi ja rajat ylittävien petosten ja väärinkäytösten torjumiseksi;

1. ottaa huomioon, että tietojen mukaan 65-vuotta täyttäneiden arvioidaan muodostavan noin kolmasosan unionin väestöstä vuoteen 2050 mennessä[24], mikä aiheuttaa merkittävää työvoimapulaa kaikilla osaamistasoilla[25]; katsoo, että voidakseen vastata tuleviin demografisiin haasteisiin jäsenvaltioissa unionin on esitettävä uusia väyliä työvoiman lailliselle muuttoliikkeelle unioniin ja samalla otettava huomioon, että jäsenvaltioiden työmarkkinat eroavat toisistaan ja niillä on erilaisia työvoimavajeita ja ‑haasteita; katsoo, että tällaiset uudet väylät ovat välttämättömiä unionin taloudellisen kilpailukyvyn ja sen maailmanlaajuisen vaikutusvallan lisäämiseksi demokratian, oikeusvaltion, ihmisoikeuksien sekä tavaroiden ja palvelujen vapaan kaupan puolustajana sekä johtajana ilmastonmuutoksen torjunnassa; toteaa, että tällaisilla uusilla väylillä olisi varmistettava kunnolliset työolot ja vähennettävä kolmansista maista tulleiden työntekijöiden hyväksikäyttöä; toteaa lisäksi, että skenaariossa, jossa laillisen työvoiman muuttoliikkeen esteitä madalletaan ja kolmansista maista tulleisiin työntekijöihin työmarkkinoilla kohdistuvaa syrjintää vähennetään, unioni voisi pitkällä aikavälillä kasvattaa BKT:tään arviolta 74 miljardilla eurolla vuodessa[26]; on huolissaan siitä, että työvoiman laillisen muuttoliikkeen korkeat esteet vähentävät unionin houkuttelevuutta maailmanlaajuisessa kilpailussa kaikkien osaamistasojen työntekijöistä; korostaa, että ottamalla käyttöön uusia laillisia kanavia, joiden kautta muuttajat voivat tulla työhön unioniin, voitaisiin saada aikaan jopa 37,6 miljardin euron vuotuinen BKT-lisäys[27];

2. pyytää komissiota tekemään 31. tammikuuta 2022 mennessä SEUT-sopimuksen 79 artiklan 2 kohdan ja erityisesti sen a ja b alakohdan nojalla ehdotuksen säädökseksi, joka toimisi ehdotuspakettina, jolla helpotetaan ja edistetään laillisesti muuttavien työtä hakevien tai jo työluvan saaneiden kolmansien maiden kansalaisten pääsyä unioniin ja liikkuvuutta unionissa, ja joka olemassa olevien laillista muuttoliikettä koskevien direktiivien säännöksiä yhteensovittamalla vähentäisi byrokratiaa, tehostaisi yhdenmukaistamista, edistäisi perusoikeuksia, kuten yhdenvertaista kohtelua, ja ehkäisisi työvoiman hyväksikäyttöä, tämän mietinnön liitteenä olevien suositusten mukaisesti; toteaa, että tällainen uusi säädös, jolla tuetaan laillista työvoiman muuttoliikettä kolmansista maista ja lisätään liikkuvuutta, on edelleen yksi tärkeimmistä ratkaisuista työvoiman tarjonnan ja kysynnän nykyiseen kohtaamattomuuteen;

3. katsoo, että unionin osaamisreservin perustaminen kolmansien maiden kansalaisista, jotka haluavat hakea työtä muuttaakseen laillisesti johonkin jäsenvaltioon, sekä unioniin sijoittautuneista työnantajista, jotka etsivät mahdollisia työntekijöitä kolmansista maista, olisi olennainen väline ehdotetun säädöksen tarkoituksen saavuttamiseksi, ja kehottaa komissiota sisällyttämään ehdotukseensa tällaisen osaamisreservin perustamisen; ehdottaa, että komissio sisällyttäisi osaamisreserviin unionin osaajien etäverkoston, joka mahdollistaisi kolmansien maiden kansalaisten etätyön muussa jäsenvaltiossa kuin siinä, jossa he oleskelevat, ja antaisi komissiolle ja jäsenvaltioille mahdollisuuden tehdä yhteistyötä, jotta ne voivat ymmärtää paremmin kolmansien maiden kansalaisten etänä tapahtuvan palkkaamisen etuja ja haasteita, sekä edistäisi kansainvälisten osaajien oikeudenmukaista etänä tapahtuvaa palkkaamista; huomauttaa, että tällaisen verkoston käyttö olisi jäsenvaltioille valinnaista;

4. tukee komission 23. syyskuuta 2020 uudesta muuttoliike- ja turvapaikkasopimuksesta antamassaan tiedonannossa vilpittömässä mielessä tapahtuvan lyhytaikaisen liikkuvuuden lisäämisestä esittämää näkemystä, jonka mukaan se voisi täydentää muita, erityisesti tutkimus- ja opetustarkoitukseen käytettyjä laillisia väyliä, jotta parannetaan kolmansien maiden kanssa tehtävää varhaisen vaiheen yhteistyötä, ja pyytää komissiota selvittämään tätä suuntaa edelleen;

5. pyytää komissiota ottamaan huomioon Euroopan parlamentin ja neuvoston vastaanotto-olosuhteita koskevasta uudelleenlaaditusta direktiivistä saavuttaman osittaisen alustavan sopimuksen 15 artiklan 1 kohdan ja vähentämään näin turvapaikkamenettelyn päättymiseen saakka ulottuvan pakollisen toimettomuuden kielteisiä vaikutuksia;

6. suhtautuu myönteisesti direktiiviin (EU) 2021/1883 mutta pitää sitä riittämättömänä, sillä unionin työmarkkinoilla tarvitaan myös matalan ja keskitason osaamistason työntekijöitä, vaikka tässä tarpeessa on eroja; toteaa, että unioni on jo riippuvainen tällaisista työntekijöistä keskeisillä aloilla, kuten maataloudessa ja terveydenhuollossa[28]; kehottaa sen vuoksi komissiota asettamaan painopisteeksi kunnianhimoisen maahanpääsyn järjestelmän sisällyttämisen ehdotukseensa kolmansista maista tulevia matalan ja keskitason osaamistason työntekijöitä varten työmarkkinaosapuolia ja kansalaisyhteiskuntaa kuullen ja ottaen samalla huomioon jäsenvaltioiden tarpeet; kehottaa komissiota sisällyttämään ehdotukseen kolmansien maiden kansalaisten taitojen ja pätevyyksien validointia ja tunnustamista koskevan kehyksen, mukaan lukien ammatillinen koulutus, joka perustuu objektiivisiin ja yhdenmukaisiin kriteereihin, jotta helpotetaan heidän varhaista integroitumistaan työmarkkinoille; pyytää, että taitojen ja pätevyyksien validointia ja tunnustamista koskevalla kehyksellä varmistetaan, että kolmansien maiden kansalaisia kohdellaan johdonmukaisesti tasapuolisella tavalla validointi- ja tunnustamisprosessin aikana, mahdollistetaan tehokkaat järjestelmät ja menettelyt ja helpotetaan tietojen saamista tehokkaalla ja vaivattomalla tavalla; kannustaa komissiota vaatimaan, että kansalliset viranomaiset jatkavat tietojen ja parhaiden käytäntöjen vaihtoa keskenään; kehottaa lisäksi komissiota edistämään kaikin mahdollisin keinoin, myös kohdennettujen kampanjoiden avulla, tarkistettua sinistä korttia koskevaa direktiiviä (EU) 2021/1883, myös startup-yrityksissä ja tietotekniikan alalla, jotta pätevyyttä vastaava osaaminen voidaan tunnustaa direktiivin 26 artiklan, luettuna yhdessä liitteen I kanssa, mukaisesti; muistuttaa kuitenkin, että SEUT-sopimuksen 79 artiklan 5 kohdassa määrätään, että tämä artikla ”ei vaikuta jäsenvaltioiden oikeuteen päättää siitä, kuinka paljon kolmansista maista tulevia kolmansien maiden kansalaisia päästetään niiden alueelle hakemaan työtä palkattuna työntekijänä tai itsenäisenä ammatinharjoittajana”;

7. katsoo, että unionin on houkuteltava enemmän itsenäisiä ammatinharjoittajia ja yrittäjiä ja että sen on lisättävä innovointia esimerkiksi nuorten liikkuvuuden ja nomadijärjestelmien avulla; kehottaa komissiota sisällyttämään ehdotukseensa itsenäisten ammatinharjoittajien ja yrittäjien maahantuloa ja oleskelua koskevan unionin laajuisen maahanpääsyjärjestelmän, joka perustuu objektiivisiin ja yhdenmukaisiin kriteereihin, erityisesti henkilöille, jotka työskentelevät perustaakseen pieniä ja keskisuuria yrityksiä ja startup-yrityksiä, sekä erittäin liikkuville itsenäisille ammatinharjoittajille, jotka ovat kolmansien maiden kansalaisia, kuten taiteilijoille ja kulttuurialan ammattilaisille, jotta unioni voi pysyä merkityksellisenä ja kilpailukykyisenä globaaleilla markkinoilla siten, että lisätään sen talouden joustavuutta, kestävyyttä, vakautta ja kasvua ja luodaan samalla uutta taloudellista toimintaa ja työllistymismahdollisuuksia; toteaa, että ehdotettuihin järjestelmiin on sisällyttävä toimenpiteitä, joilla parannetaan perusoikeuksia ja edistetään kolmansista maista tulleiden työntekijöiden yhdenvertaista kohtelua; katsoo, että komission olisi otettava käyttöön viiden vuoden monikertaviisumi, jonka perusteella kyseiset kolmansien maiden kansalaiset voivat tulla unioniin enintään 90 päiväksi vuodessa;

8. pyytää komissiota sisällyttämään ehdotukseensa kolmansien maiden kanssa solmittuja osaamiskumppanuuksia koskevan kehyksen, johon jäsenvaltiot voisivat osallistua vapaaehtoispohjalta, joka räätälöitäisiin kyseisten lähettävien ja vastaanottavien maiden tilanteen mukaan ja molempia hyödyttäen ja johon olisi sisällyttävä osaamiseen perustuvia ammatillisen koulutuksen ohjelmia, erityisesti soveltuvuustestejä, työpaikalla tapahtuvaa havainnointia ja simulaatioita; kehottaa komissiota varmistamaan, että parlamentti voi tässä kehyksessä harjoittaa täysimääräisesti valvonta- ja arviointirooliaan ja että ehdotukseen sisältyy asianmukaisia mekanismeja, joilla ehkäistään työvoiman hyväksikäyttöä ja varmistetaan yhdenvertainen kohtelu; korostaa, että osaamiskumppanuuksien innoittajina voivat toimia jäsenvaltioiden olemassa olevat taitoihin perustuvat sopimukset ja että osaamiskumppanuuksia olisi kehitettävä kuullen asiaankuuluvia organisaatioita sekä jäsenvaltioissa että kolmansissa maissa;

9. katsoo, että on olennaisen tärkeää noudattaa erilaista ja tasapainoista lähestymistapaa unionin ja kolmansien maiden suhteissa muuttoliikkeen alalla; kehottaa unionia pyrkimään siihen, että kumppanimaiden kanssa tehdään virallisia sopimuksia muuttajien liikkuvuudesta;

10. pitää myönteisenä komission aikomusta tarkistaa direktiiviä 2011/98/EU; toteaa, että yhtenä tämän direktiivin tavoitteista on yksinkertaistaa ja yhdenmukaistaa jäsenvaltioissa tällä hetkellä sovellettavia lupasääntöjä ja edistää yhdenvertaista kohtelua; toteaa, että näitä tavoitteita ei ole täysin saavutettu, koska direktiivin eräitä säännöksiä on pantu täytäntöön eri tavoin unionin eri osissa; katsoo lisäksi, että komission olisi toteutettava tarvittavia toimenpiteitä varmistaakseen ensinnäkin, että jäsenvaltiot panevat direktiivin asianmukaisesti täytäntöön, toiseksi, että direktiiviä muutetaan niin, että yhdistelmälupahakemus voidaan jättää sekä jäsenvaltiosta että kolmannesta maasta käsin, ja kolmanneksi – jotta yksinkertaistetaan ja yhdenmukaistetaan sääntöjä edelleen –, että säädetään selkeästi maahantuloviisumin myöntämismenettelystä ja vältetään näin tilanne, jossa hakijoiden olisi toimitettava yhdistelmäluvan saamiseksi tarvittavia asiakirjoja kahteen kertaan, ja vähennetään työntekijöiden riippuvuutta ja hyväksikäytön riskiä; huomauttaa, että hakemus olisi oltava mahdollista jättää jäsenvaltiosta käsin vain, jos kolmannen maan kansalaisella on oleskelulupa hakemuksen jättämisajankohtana; kehottaa komissiota sisällyttämään ehdotukseensa nämä direktiiviin tehtävät muutokset;

11. pyytää komissiota sisällyttämään ehdotukseensa sellaisen laillisesti muuttaville kolmansista maista tulleille työntekijöille tarkoitetun ja komission hallinnoiman ylikansallisen neuvontapalveluverkoston perustamisen, jossa jokainen jäsenvaltio nimeää johtavan viranomaisen käsittelemään hakemuksia ja koordinoimaan neuvoja ja tietoja, joita annetaan unionin alueelta työtä hakeville tai jo työluvan saaneille kolmansien maiden kansalaisille; toteaa, että johtavien viranomaisten olisi vastattava kolmansista maista tulleita työntekijöitä koskevien tietojen jakamisesta jäsenvaltioiden kesken ja toimittava työntekijöiden ja työnantajien yhteyspisteinä osaamisreserviin nähden sekä annettava asiaankuuluvia tietoja sellaisille kolmansien maiden kansalaisille, jotka ovat kiinnostuneita muuttamaan laillisesti työhön unioniin; huomauttaa, että tällaisia tietoja voitaisiin toimittaa joko virtuaalisesti tai kolmansissa maissa olevien asiaankuuluvien elinten, kuten jäsenvaltioiden suurlähetystöjen tai unionin edustustojen, välityksellä; pyytää, että johtavat viranomaiset vastaisivat myös tiiviistä keskinäisestä koordinoinnista oleskelua ja työskentelyä varten direktiivin 2011/98/EU mukaisesti myönnettävää yhdistelmälupaa koskevien hakemusten yhteydessä, jotta vältetään päällekkäiset hakemukset ja kannustetaan työnantajia tarkastelemaan mahdollisuutta hakea tällaista lupaa ja tuetaan niitä tässä; huomauttaa, että on tarpeen helpottaa tietojen, tilastojen ja todisteiden keräämistä sekä jakaa tietoja jäsenvaltioiden välillä laillista muuttoliikettä koskevan unionin säännöstön tehokkuuden ja vaikuttavuuden parantamiseksi;

12. kehottaa komissiota sisällyttämään ehdotukseensa direktiivin 2014/36/EU muuttamisen siten, että kyseisen direktiivin mukaisten työlupien haltijoille annetaan kolme kuukautta aikaa hakea uutta työtä sen jälkeen, kun he ovat lähteneet aiemman työnantajansa palveluksesta ilman, että heidän työlupansa on peruutettu, jolloin he voivat oleskella laillisesti kyseisessä jäsenvaltiossa direktiivin mukaisesti ajan, joka heille on oleskelua varten myönnetty, mutta enintään yhdeksän kuukauden ajan edellyttäen, että he hakevat työtä toisen työnantajan palveluksessa koko kyseisen ajanjakson ajan; kehottaa lisäksi komissiota työvoiman hyväksikäytön välttämiseksi kannustamaan jäsenvaltioita soveltamaan kaikilta osin tätä säännöstä ja siten poistamaan oleskelulupien ja työnantajien ja työpaikkojen välisen kytköksen; kehottaa komissiota sisällyttämään ehdotukseensa tämän direktiivin muuttamisen siten, että jäsenvaltiot voivat uusia kausityötä varten tarvittavat työluvat yhteensä enintään viiden vuoden ajaksi;

13. pyytää komissiota sisällyttämään ehdotukseensa direktiivin 2009/52/EY muuttamisen, jotta sen soveltamisalaa voidaan mukauttaa siten, että siihen sisällytetään hyväksikäytetyt, unionissa laillisesti oleskelevat kolmansien maiden kansalaiset, jotka työskentelevät unionissa ja jotka ovat heidän terveyteensä ja turvallisuuteensa vaikuttavien ja heidän ihmisarvoaan loukkaavien olosuhteiden uhreja, ja että parannetaan yhdenvertaista kohtelua koskevien säännösten täytäntöönpanoa, kuten helposti saatavilla olevia ja tehokkaita valitusmekanismeja ja kaikkien työntekijöiden oikeussuojan saatavuutta hyväksikäytön ja muiden rikosten yhteydessä;

14. katsoo, että direktiiviä 2003/109/EY, jonka käyttö on tällä hetkellä riittämätöntä ja joka ei tarjoa tehokasta oikeutta EU:n sisäiseen liikkuvuuteen, olisi muutettava siten, että jäsenvaltiossa pitkään oleskelleiden kolmansien maiden kansalaisten sallitaan oleskella pysyvästi toisessa jäsenvaltiossa siitä päivästä alkaen, jona heille myönnetään oleskelulupa, unionin kansalaisiin sovellettavia ehtoja vastaavin ehdoin, ja siten, että pitkään oleskelleen kolmannen maan kansalaisen aseman saamiseksi vaadittavien oleskeluvuosien määrä vähennetään viidestä kolmeen vuoteen, ja pyytää komissiota sisällyttämään nämä muutokset direktiivin tulevaan tarkistukseen; toteaa, että yhtäjaksoinen oleskelu yhdessä jäsenvaltiossa on yksi niistä tekijöistä, jotka edistävät henkilön asianmukaista kotoutumista yhteisöön ennen kuin kyseinen henkilö päättää oleskella toisessa jäsenvaltiossa; kehottaa komissiota sisällyttämään ehdotukseensa kyseiset muutokset;

15. toteaa, että tässä mietinnössä esitetyille ehdotuksille on varmistettava riittävä rahoitus, ja katsoo, että pyydetyn ehdotuksen rahoitusvaikutukset on katettava asiaankuuluvilla unionin talousarviomäärärahoilla;

16. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman sekä liitteenä olevat suositukset komissiolle, neuvostolle ja jäsenvaltioiden parlamenteille.

 


PÄÄTÖSLAUSELMAESITYKSEN LIITE: PYYDETYN EHDOTUKSEN SISÄLTÖÄ KOSKEVAT SUOSITUKSET

Suositus 1 (EU:n osaamisreservin perustaminen laillisesti muuttaville kolmansien maiden kansalaisille)

– Euroopan parlamentti katsoo, että hyväksyttävällä säädöksellä olisi perustettava EU:n osaamisreservi ja vastaava foorumi niitä kolmansien maiden kansalaisia varten, jotka haluavat hakea työtä jostakin jäsenvaltiosta ja muuttaa laillisesti johonkin jäsenvaltioon, sekä niitä unioniin sijoittautuneita työnantajia varten, jotka etsivät mahdollisia työntekijöitä kolmansista maista, ja että sillä olisi helpotettava kolmansista maista tulevien työntekijöiden maahanpääsyä ja vapaata liikkuvuutta. EU:n osaamisreservin välityksellä tapahtuvan työnhakijoiden ja työpaikkojen yhteensaattamisen olisi perustuttava vapaaehtoisuuteen. Euroopan parlamentti katsoo, että tällainen EU:n osaamisreservi loisi synergioita nykyisen kehyksen kanssa ja että säädöksellä olisi sen vuoksi muutettava asetusta (EU) 2016/589 kyseisellä asetuksella perustetun Eures-portaalin nykyisen soveltamisalan laajentamiseksi.

– Säädöksellä perustettavan EU:n osaamisreservin olisi annettava kolmansien maiden kansalaisille mahdollisuus ilmaista kiinnostuksensa työhön ja hakea työtä ja samalla annettava työnantajille mahdollisuus etsiä mahdollisia työntekijöitä. Kolmansien maiden kansalaisten olisi voitava hakea työtä, jos jäsenvaltioiden työmarkkinoilla on pulaa työntekijöistä, kun he ovat käyneet läpi avoimen ja syrjimättömän haku- ja esiseulontamenettelyn, jonka järjestämisessä unioni avustaa. EU:n osaamisreservi olisi vapaaehtoinen väline, jota jäsenvaltiot voisivat käyttää vastatakseen sellaisiin jäsenvaltioiden työmarkkinoiden tarpeisiin ja työvoimavajeisiin, joita ei pystytä täyttämään kotimaisella työvoimalla. EU:n osaamisreserviä olisi täydennettävä lisäämällä osallistuvien kansallisten viranomaisten välistä koordinointia, johon julkiset työvoimapalvelut ja paikallisviranomaset osallistuvat, ja siinä olisi otettava huomioon kansalliset erityispiirteet ja kansallisten työmarkkinoiden erilaiset tarpeet. EU:n osaamisreservin edistämistä ja sen käyttöä voitaisiin tehostaa toteuttamalla kohdennettua tiedonlevitystä, jolla tehdään tunnetuksi osaamisreserviä ja vastaavaa foorumia kolmansissa maissa ja osallistuvissa jäsenvaltioissa. Suosituksessa 6 tarkoitetun unionin laajuisen ylikansallisen neuvontapalveluverkoston olisi helpotettava EU:n osaamisreservin toimintaa ja toimittava EU:n osaamisreservin yhteyspisteenä jäsenvaltioissa. Tämän hakemusten yhdenmukaistamiseen perustuvan verkoston käyttö auttaisi vähentämään byrokratiaa jäsenvaltioiden tasolla. EU:n osaamisreserviin olisi perustettava EU:n osaajien etäverkosto, jotta kolmansien maiden kansalaiset voisivat tehdä etätyötä muussa jäsenvaltiossa kuin siinä, jossa he oleskelevat, ja tällaisia etätyöntekijöitä olisi kohdeltava yhdenvertaisesti.

Suositus 2 (kolmansista maista tulevien matalan ja keskitason osaamistason työntekijöiden maahanpääsyjärjestelmä)

– Väestökehityksen haasteet ja osaajista käytävä maailmanlaajuinen kilpailu huomioon ottaen monien jäsenvaltioiden on kiireellisesti parannettava houkuttelevuuttaan ja luotava maahanpääsyjärjestelmiä kaikille kolmansista maista tulleille ammattitaitoisille työntekijöille, ei pelkästään korkeasti koulutetuille työntekijöille. Korvaamalla neuvoston direktiivi 2009/50/EY tarkistetulla sinistä korttia koskevalla direktiivillä (EU) 2021/1883 unioni on toteuttanut merkittäviä toimia tämän tavoitteen saavuttamiseksi korkeasti koulutettujen kolmansista maista tulevien työntekijöiden osalta. On kuitenkin ehdottoman tärkeää, että unioni saavuttaa tämän tavoitteen myös kolmansista maista tulevien matalan ja keskitason osaamistason työntekijöiden osalta, jotta voidaan täyttää avoimet työpaikat ja parantaa jäsenvaltioiden työmarkkinoiden erilaisten tarpeiden yhteensaattamista sellaisina, kuin jäsenvaltiot itse ne määrittelevät, ja että unionin arvoja sovelletaan johdonmukaisesti. Tämä parantaa entisestään unionin taloudellista kilpailukykyä.

– Tilanteen ratkaisemiseksi Euroopan parlamentti kehottaa komissiota sisällyttämään hyväksyttävään säädökseen säännöksiä, joilla perustetaan maahanpääsyjärjestelmä, jossa vahvistetaan kolmansista maista tulevien matalan ja keskitason osaamistason työntekijöiden maahantulon ja oleskelun edellytykset. Järjestelmällä olisi varmistettava työvoiman muuttoliikettä koskevan olemassa olevan unionin säännöstön mukainen yhdenvertainen kohtelu, ja siihen olisi sisällyttävä sellaisen kehyksen luominen, jonka puitteissa kolmansista maista tulevat työntekijät voivat saada osaamisensa ja pätevyytensä asianmukaisesti tunnustettua ja validoitua käytettäviksi jäsenvaltioiden työmarkkinoilla. Jotta voidaan estää kolmansista maista tulleiden työntekijöiden hyväksikäyttö ja varmistaa, että heitä kohdellaan yhdenvertaisesti heidän työskennellessään tai hakiessaan työtä unionissa, Euroopan parlamentti vaatii direktiivin 2009/52/EY ja sen seurantamekanismien asianmukaista täytäntöönpanoa ja kehottaa muuttamaan direktiiviä siten, että sen soveltamisalaan sisällytetään laillisesti oleskelevat kolmansista maista olevat työntekijät suosituksen 8 mukaisesti. Lisäksi Euroopan parlamentti kehottaa jäsenvaltioita panemaan asianmukaisesti täytäntöön työvoiman laillista muuttoliikettä koskevan nykyisen oikeudellisen kehyksen.

Suositus 3 (yrittäjien ja itsenäisten ammatinharjoittajien maahanpääsyjärjestelmä)

– Perinteisesti työlupa myönnetään paikassa, jossa kolmannen maan kansalaisella on jo työtarjous. Euroopan parlamentti katsoo kuitenkin, että työlupien myöntämisperusteita voitaisiin parantaa ja kehittää edelleen. Komissiokin on todennut, että sen tavoitteena on kannustaa useampia ihmisiä ryhtymään yrittäjiksi ja siten parantaa unionin innovointia, luovuutta ja taloudellista suorituskykyä[29]. Itsenäisinä ammatinharjoittajina tai yrittäjinä työskentelevät kolmansien maiden kansalaiset saattavat kokea, että heidän lähtömaansa ympäristö ei edistä heidän startup-yrittäjäksi ryhtymistään tai yrittäjänä toimimistaan. Unionin laajuisen maahanpääsyjärjestelmän kautta tällaisille kolmansien maiden kansalaisille voitaisiin antaa mahdollisuus muuttaa laillisesti unioniin, asettautua sinne asumaan ja perustaa sinne yrityksensä. Unionin tason toimilla olisi pyrittävä yrittäjyyden kannalta suotuisaan ympäristöön myös kolmansien maiden kansalaisille sekä pyrittävä korkeisiin yhteisiin normeihin, jotka koskevat yrittäjien ja itsenäisten ammatinharjoittajien perusoikeuksia.

– Tätä varten Euroopan parlamentti katsoo, että hyväksyttävään säädökseen olisi sisällytettävä maahanpääsyjärjestelmä, joka sisältää itsenäisten ammatinharjoittajien ja yrittäjien, erityisesti pieniä ja keskisuuria yrityksiä ja startup-yrityksiä perustavien kolmansien maiden kansalaisten, maahantulon ja oleskelun edellytykset, ja että maahanpääsyjärjestelmässä olisi varmistettava tehokkaat takeet, tasavertainen kohtelu ja perusoikeuksien suojelu. ’Itsenäisen ammatinharjoittajan’ ja ’yrittäjän’ määritelmät vaihtelevat eri puolilla unionia, ja kunkin jäsenvaltion olisi edelleen määriteltävä ne kansallisen oikeusperinteensä ja oikeuskäytäntönsä mukaisesti.

Suositus 4 (jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden välisiä osaamiskumppanuuksia koskevan kehyksen laatiminen)

– Euroopan parlamentti kehottaa komissiota laatimaan osaamiskumppanuuksille räätälöidyn kehyksen, johon jäsenvaltiot voivat osallistua vapaaehtoisesti, ja sisällyttämään sen hyväksyttävään säädökseen. Osaamiskumppanuuksien olisi oltava avoimia kaikkia osaamistasoja edustaville kolmansista maista tulleille työntekijöille sekä opiskelijoille ja tutkinnon suorittaneille, ja ne olisivat tehokas väline, jonka avulla jäsenvaltiot voisivat sovittaa kolmansien maiden työntekijöiden osaamisen jäsenvaltioiden työmarkkinoiden tarpeisiin, joita ei pystytä täyttämään kotimaisella työvoimalla. Osaamiskumppanuuksien tavoitteena on tarjota vaihtoehtoinen laillinen liikkumisväylä niille kolmansien maiden kansalaisille, jotka haluavat muuttaa unioniin työn vuoksi, ja puuttua työvoimapulaan ja osaamisen kohtaamattomuuteen eri puolilla unionia, mikä tuottaa hyötyä neljälle taholle eli unionille, kolmansille maille, työnantajille ja siirtotyöläisille. Osaamiskumppanuuksien käytännön toteutus perustuisi tiiviiseen yhteistyöhön kansallisten viranomaisten, työmarkkinalaitosten, kansalaisyhteiskunnan toimijoiden ja työmarkkinaosapuolien kanssa. Komission olisi varmistettava, että Euroopan parlamentti pystyy säännöllisesti valvomaan ja arvioimaan osaamiskumppanuuksien toimintaa ja ehdottamaan suosituksia osaamiskumppanuuksia koskevan kehyksen yleisen toimivuuden parantamiseksi.

– Vahvempi ja kattavampi lähestymistapa tarjoaisi mahdollisuuden yhteistyöhön kumppanimaiden kanssa ja auttaisi edistämään molempia osapuolia hyödyttävää kansainvälistä liikkuvuutta. On tärkeää, että jäsenvaltioilla ja kolmansilla mailla on yhtäläiset mahdollisuudet kehittää osaamiskumppanuuksia ja että ne pystyvät luomaan avoimen ja helposti saatavilla olevan prosessin hakijoille. Osaamiskumppanuuksien olisi oltava osallistavia, ja niillä olisi rakennettava vahvaa yhteistyötä asianomaisten instituutioiden, kuten kansallisten työ- ja opetusministeriöiden, työnantajien, työmarkkinaosapuolten ja koulutuksen tarjoajien, välillä. On tärkeää, että jäsenvaltiot tekevät tiivistä yhteistyötä osaamiskumppanuuksien kanssa, että yksityinen sektori, erityisesti unionin yritykset, työmarkkinaosapuolet ja asiaankuuluvat kansalaisyhteiskunnan toimijat, otetaan mukaan ja että kumppanimaat tuntevat ne merkityksellisesti omikseen.

Suositus 5 (direktiivin 2011/98/EU yksinkertaistaminen ja parantaminen)

– Euroopan parlamentti katsoo, että direktiiviin 2011/98/EU liittyviä menettelyjä ja erityisesti sen yhdenvertaista kohtelua koskevia säännöksiä olisi yhdenmukaistettava edelleen, jotta ne olisivat täysin tehokkaita ja jotta ne pantaisiin asianmukaisesti täytäntöön. Euroopan parlamentti katsoo siksi, että hyväksyttävällä säädöksellä olisi muutettava kyseistä direktiiviä niin, että yhdistelmälupaa koskevat hakemukset voidaan jättää sekä jäsenvaltiosta että kolmannesta maasta käsin, ja sekä jäsenvaltiot että kolmannet maat olisi otettava mukaan jätettyihin hakemuksiin liittyvään tietojen vaihtoon ja koordinointiin noudattaen kaikilta osin unionin tietosuojavaatimuksia. Jotta kolmannen maan kansalainen voi jättää yhdistelmälupaa koskevan hakemuksen jäsenvaltion alueelta, hänellä on kuitenkin oltava voimassa oleva oleskelulupa hakemuksen jättämisajankohtana. Euroopan parlamentti kehottaa myös sääntelemään selkeästi ja virtaviivaistamaan maahantuloviisumin hakumenettelyä, jotta vältetään tilanne, jossa hakijoiden olisi toimitettava yhdistelmäluvan saamiseksi tarvittavat asiakirjat kahteen kertaan. Lisäksi Euroopan parlamentti pyytää komissiota analysoimaan ja vähentämään lupamenettelyjen hallinnollisia vaatimuksia ja tehottomuutta, jotka estävät laillisten väylien kautta tapahtuvaa muuttoliikettä vastaamasta työmarkkinoiden todellisiin tarpeisiin. Euroopan parlamentti katsoo, että hyväksyttävään säädökseen olisi sisällytettävä muutoksia, jotka lieventäisivät vaikeuksia, joita työluvan saaneet kolmansien maiden kansalaiset kohtaavat työpaikkaa vaihtaessaan, koska he ovat tällä hetkellä liian riippuvaisia työnantajasta ja ovat siksi alttiita työvoiman hyväksikäytölle.

Suositus 6 (unionin laajuisen ylikansallisen neuvontapalveluverkoston perustaminen laillisesti muuttavia työntekijöitä varten)

– Euroopan parlamentti katsoo, että tarvitaan järjestelmällistä yhteistyötä ja yhteydenpitoa jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden viranomaisten välillä työvoiman muuttoliikkeen laillisten maahantuloväylien parantamiseksi. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi Euroopan parlamentti katsoo, että hyväksyttävällä säädöksellä olisi perustettava kolmansista maista tulleille työntekijöille tarkoitettu ja komission hallinnoima palveluverkosto, jossa jokainen jäsenvaltio nimeää johtavan viranomaisen koordinoimaan neuvoja ja tietoja, joita annetaan unionin alueelta työtä hakeville laillisesti tulleille kolmansien maiden kansalaisille. Ylikansallisen neuvontapalveluverkoston olisi perustuttava olemassa oleviin vakiintuneisiin verkostoihin ja palveluihin, ja siinä olisi tarvittaessa laajennettava tällaisten verkkojen ja palvelujen soveltamisalaa. Kunkin jäsenvaltion viranomaisten olisi myös huolehdittava tiiviistä keskinäisestä koordinoinnista oleskelua ja työskentelyä varten direktiivin 2011/98/EU mukaisesti myönnettävää yhdistelmälupaa koskevien hakemusten yhteydessä, jotta vältetään päällekkäiset hakemukset. Ylikansallisessa neuvontapalveluverkostossa olisi myös otettava huomioon kansalliset erityispiirteet ja kansallisten työmarkkinoiden erilaiset tarpeet.

– Kunkin jäsenvaltion olisi vastattava kolmansista maista tulleita työntekijöitä koskevien tietojen pyytämisestä työnantajilta noudattaen täysimääräisesti unionin tietosuojalainsäädäntöä, jotta kolmansien maiden työntekijät voivat olla yhteydessä asianomaisiin viranomaisiin ja tukipalveluihin ja jotta voidaan edistää kolmansista maista tulleiden työntekijöiden suojelua ja vahvistaa heidän yhtäläisiä oikeuksiaan ja tasavertaista kohteluaan. Lisäksi hyväksyttävällä säädöksellä olisi varmistettava, että työnantajat antavat täsmällistä ja oikea-aikaista tietoa kolmansista maista tulleille työntekijöille heidän oikeuksistaan, asiaankuuluvista viranomaisista ja tarjolla olevista palveluista. Ylikansallisen neuvontapalveluverkoston olisi helpotettava osaamisreservin hallinnointia suosituksen 1 mukaisesti, ja sitä kehitettäessä olisi kuultava asiaankuuluvia kansalaisyhteiskunnan organisaatioita, myös maahanmuuttajayhteisöjä.

Suositus 7 (direktiivin 2014/36/EU muuttaminen siten, että kausityöntekijöille annetaan mahdollisuus vaihtaa työpaikkaa)

– Jäsenvaltiossa työskentelevien laillisesti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten ammatillisen liikkuvuuden edistäminen edellyttää myös sitä, että heitä suojellaan hyväksikäytöltä. Monet kolmansien maiden työntekijät, erityisesti ne, joiden osaamistaso on matala, eivät uskalla lähteä työpaikasta, jossa heitä käytetään hyväksi, koska silloin he menettäisivät työlupansa ja oikeutensa oleskella unionissa. Tämä ilmenee nykyään monien eri alojen työntekijöiden, kuten ravintola-, hotelli- ja ajanvietealan työntekijöiden sekä hoivatyöntekijöiden, toivottomana tilanteena kaikkialla EU:ssa[30]. Direktiivin 2014/36/EU nojalla myönnetyn työluvan haltijat ovat erityisen alttiita hyväksikäytölle, koska he työskentelevät usein aloilla, jotka työllistävät pääasiassa matalan osaamistason työntekijöitä.

– Sen vuoksi Euroopan parlamentti katsoo, että hyväksyttävällä säädöksellä olisi muutettava direktiiviä 2014/36/EU siten, että kyseisen direktiivin mukaisten työlupien haltijoille annetaan kolme kuukautta aikaa hakea uutta työtä sen jälkeen, kun he ovat lopettaneet työskentelynsä aiemmassa työpaikassa, ilman että heidän lupansa peruutetaan. Työlupien haltijoiden olisi sallittava oleskella unionin alueella sen ajanjakson päättymiseen saakka, jona heille on annettu lupa oleskeluun, mutta enintään yhdeksän kuukauden ajan, kuten mainitussa direktiivissä säädetään. Euroopan parlamentti suosittaa, että komissio harkitsisi samalla myös muita asianmukaisia muutoksia kyseiseen direktiiviin, jotta se saatettaisiin ajan tasalle ja yhdenmukaistettaisiin muiden laillista muuttoliikettä koskevien uudempien unionin säädösten kanssa, myös sallimalla hakemuksen jättäminen jäsenvaltion alueelta, ja jotta puututtaisiin laajemmin kausityöntekijöihin liittyvään jatkuvaan työvoiman hyväksikäyttöön.

Suositus 8 (direktiivin 2009/52/EY muuttaminen siten, että se kattaa laillisesti oleskelevat kolmansien maiden kansalaiset ja että puututaan työntekijöiden hyväksikäyttöön)

– Direktiivi 2009/52/EY sisältää useita välineitä, joita voidaan käyttää unionissa työskentelevien laittomasti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten tukemiseen. Se, että direktiivi kattaa ainoastaan laittomasti oleskelevat kolmansista maista tulleet työntekijät, on kuitenkin merkittävä puute. Vaikka laillisesti oleskelevien kolmansista maista tulleiden työntekijöiden suojelun taso on korkeampi pääasiassa siksi, että heillä on laillinen oikeus oleskella unionin alueella, mutta myös muista syistä, myös heitä voidaan käyttää hyväksi ja heidän asemansa voi olla unionin kansalaisten asemaa haavoittuvampi. Näin ollen Euroopan parlamentti katsoo, että direktiiviä 2009/52/EY on muutettava, jotta voidaan panna täytäntöön horisontaalinen säännös, jolla vahvistetaan työntekijöiden oikeuksien tosiasiallista toteutumista ja tehokkaita oikeussuojakeinoja valitusmekanismien ja oikeudellisten menettelyjen avulla, ja jotta kyseistä direktiiviä voidaan soveltaa kaikkiin unionissa työskenteleviin kolmansien maiden kansalaisiin.

Suositus 9 (direktiivin 2003/109/EY tarkistamisen tarve)

– EU:n pitkäaikaisen oleskeluluvan haltijat kohtaavat useita esteitä yrittäessään käyttää oikeuttaan liikkua ja oleskella toisessa jäsenvaltiossa työn, opiskelun tai muiden syiden vuoksi. Tämä johtuu siitä, että liikkuvuutta koskevat edellytykset, jotka EU:n alueella pitkään oleskelleiden kolmansien maiden kansalaisten on täytettävä, ovat usein samat kuin ne edellytykset, jotka muiden kolmansien maiden kansalaisten on täytettävä tehdessään ensimmäistä hakemusta pitkäaikaisen oleskeluluvan saamiseksi. Vuonna 2017 niissä 25 jäsenvaltiossa, joita direktiivi 2003/109/EY sitoo, noin 3,1 miljoonalla kolmannen maan kansalaisella oli EU:n pitkäaikainen oleskelulupa ja noin 7,1 miljoonalla kolmannen maan kansalaisella oli kansallinen pitkäaikainen oleskelulupa. Tämän perusteella voidaankin päätellä, että kolmansien maiden kansalaiset käyttävät EU:n pitkäaikaista oleskelulupaa liian vähän, mikä tarkoittaa, että monilla heistä ei ole unionin aseman tuomia etuja, vaikka he olisivat oikeutettuja niihin. Kyseisen direktiivin täytäntöönpanoa koskevassa kertomuksessa todetaan, että suurin osa jäsenvaltioista ei ole aktiivisesti edistänyt EU:n pitkäaikaisten oleskelulupien käyttöä, minkä vuoksi toimintaedellytykset eivät ole tasapuoliset unionin lainsäädäntöjärjestelmän ja vastaavan kansallisen järjestelmän välillä[31].

– Tämän vuoksi Euroopan parlamentti katsoo, että hyväksyttävällä säädöksellä olisi muutettava direktiiviä 2003/109/EY siten, että jäsenvaltiossa pitkään oleskelleiden kolmansien maiden kansalaisten sallitaan oleskella pysyvästi toisessa jäsenvaltiossa siitä päivästä alkaen, jona heille myönnetään oleskelulupa, unionin kansalaisiin sovellettavia ehtoja vastaavin ehdoin. Euroopan parlamentti suosittaa, että komissio harkitsisi samalla myös muita asianmukaisia muutoksia kyseiseen direktiiviin, jotta se saatettaisiin ajan tasalle ja yhdenmukaistettaisiin muiden unionissa laillisesti oleskelevia kolmansien maiden kansalaisia koskevien uudempien unionin säädösten kanssa. Euroopan parlamentti pyytää komissiota sisällyttämään ehdotukseensa vähintään sen muutoksen, että EU:n pitkäaikaisen oleskeluluvan saamisen edellyttämien vuosien määrä vähennetään viidestä kolmeen erityisesti liikkuvuuden lisäämiseksi, ja menettelyjen yksinkertaistamisen ja yhdenmukaistamisen. Näin muutettuna direktiivillä 2003/109/EY helpotettaisiin sekä unionin sisäistä että kansainvälistä liikkuvuutta unioniin ja unionista sekä kolmansiin maihin ja kolmansista maista. Lopuksi Euroopan parlamentti kehottaa komissiota toteuttamaan tutkimuksen kolmansien maiden kansalaisten vaihtuvuusasteesta unionissa, jotta saadaan enemmän tietoa syistä, joiden vuoksi he lähtevät jostakin jäsenvaltiosta kolmen ensimmäisen vuoden aikana saapumisensa jälkeen.


 

 

 

KEHITYSVALIOKUNNAN LAUSUNTO (11.10.2021)

kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnalle

laillista muuttoliikettä koskevasta politiikasta ja lainsäädännöstä

(2020/2255(INL))

Valmistelija: Pierrette Herzberger-Fofana

(Aloite – työjärjestyksen 47 artikla)

 

 

EHDOTUKSET

Kehitysvaliokunta pyytää asiasta vastaavaa kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

1. toteaa, että uusi muuttoliike- ja turvapaikkasopimus on kokonaisvaltainen yritys vastata haasteisiin, joita Euroopalla on muuttoliikkeen, turvapaikkojen ja rajaturvallisuuden alalla; toistaa, että on ratkaistava muuttoliikkeen ulkoiset haasteet, kuten poliittinen epävakaus, köyhyys ja väkivalta; korostaa, että aseelliset konfliktit ja ilmastonmuutos ovat eräitä tärkeimmistä muuttoliikkeen työntötekijöistä; kehottaa siksi jatkamaan ratkaisujen etsimistä muuttoliikkeen perimmäisiin syihin ja työntötekijöihin arvopohjaisesti lähtö- tai kauttakulkumaassa; korostaa, että tehokkaalla kehitysyhteistyöllä voidaan vähentää merkittävästi pakkomuuton ja laittoman muuttoliikkeen työntötekijöitä ja siten edistää näiden maiden ja niiden kansojen kestävää kehitystä pitkällä aikavälillä; toteaa, että unioni voi tehdä enemmän hyödyntääkseen niitä myönteisiä vaikutuksia, joita laillinen muuttoliike voi tuottaa kestävälle kehitykselle ja yhteiskunnille niin lähtö- kuin kohdemaissa, mutta katsoo, että on erittäin tärkeää määritellä turvalliset ja lailliset muuttoväylät; kehottaa komissiota tekemään uudesta muuttoliike- ja turvapaikkasopimuksesta vaikutustenarvioinnin, jossa keskitytään erityisesti sen vaikutuksiin kehittyvissä maissa;

2. kiinnittää huomiota siihen, että uuden muuttoliike- ja turvapaikkasopimuksen olisi perustuttava vastuullisuuteen ja solidaarisuuteen siten, että sillä luodaan jäsenvaltioiden välille asianmukainen yhteisvastuujärjestelmä; kehottaa korvaamaan ensimmäisen saapumismaan periaatteen jollakin joustavammalla mekanismilla; katsoo, että kansainvälistä suojelua saaville henkilöille olisi myönnettävä liikkumisvapaus Schengen-alueella;

3. palauttaa mieliin, että Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 79 artiklan mukaan unioni kehittää yhteisen maahanmuuttopolitiikan, jolla pyritään kaikissa vaiheissa varmistamaan muuttovirtojen tehokas hallinta, jäsenvaltioissa laillisesti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten oikeudenmukainen kohtelu sekä laittoman maahanmuuton ja ihmiskaupan ehkäiseminen ja tehostettu torjunta, ja että tämä artikla ei vaikuta jäsenvaltioiden oikeuteen päättää siitä, kuinka paljon kolmansien maiden kansalaisia päästetään niiden alueelle hakemaan työtä palkattuna työntekijänä tai itsenäisenä ammatinharjoittajana; korostaa, että unionin tasolla tapahtuva työvoiman muuttoliike vaikuttaa jäsenvaltioiden erilaisiin työmarkkinapolitiikkoihin ja unionin sisämarkkinoiden yleiseen toimintaan; korostaa kuitenkin, että ulkomailla hankittujen tietojen ja taitojen siirrolla on osoitettu olevan konkreettisia kehityshyötyjä lähtömaissa; katsoo, että hyvin laadittu ja hyvin hallinnoitu laillista muuttoliikettä koskeva politiikka voi poikia innovointia ja talouskehitystä, mikä hyödyttää sekä lähtömaita että vastaanottavia maita; katsoo, että työvoiman muuttoliikettä koskevien säännösten hajanaisuus unionin sisällä vähentää laillisten väylien käyttöä, heikentää uuden maahantulon mahdollisuuden todennäköisyyttä ja vähentää kiertomuuttoa sekä sellaisia ihmisten kulkureittejä ja liikkuvuuden monivaiheisempia muotoja, joilla voi olla myönteisiä vaikutuksia lähtömaina olevissa kehitysmaissa;

4. pitää valitettavana laillisten muuttoväylien puuttumista ja unionin lainsäädäntökehyksen hajanaisuutta; ilmaisee syvän huolensa erittäin epävarmoista olosuhteista ja rajallisista mahdollisuuksista ja toteaa, että useat kolmansien maiden kansalaisten suuret ryhmät ovat vieläkin sääntelyn ulkopuolella;

5. korostaa, että matalan ja keskitason osaamistason työntekijöille tarvitaan laillisia työvoiman muuttoväyliä, joissa kunnioitetaan yhdenvertaisen kohtelun ja syrjimättömyyden periaatteita ja pannaan ne täysimääräisesti täytäntöön; katsoo, että unionin talous hyötyy näiden työntekijöiden läsnäolosta, ja toteaa, että covid-19-pandemia toi vieläkin selvemmin esiin kolmansien maiden kansalaisten työmarkkinoille antaman merkittävän panoksen; pitää valitettavana, että työtehtävän edellyttämästä osaamistasosta riippumatta kolmansien maiden kansalaisten työolot ovat huonompia ja heillä on vaikeuksia kotoutua esimerkiksi terveydenhuollon ja koulutuksen saantiin liittyvän syrjinnän vuoksi; toteaa, että epävarmat ja hyväksikäyttöä osoittavat työolot liittyvät usein luvattomaan maassa oleskeluun, ja kehottaa ottamaan käyttöön nopeita ja avoimia laillistamisprosesseja, joilla parannetaan työntekijöiden oikeuksia ja työoloja;

6. pitää myönteisenä EU:n sinistä korttia koskevaa tarkistettua direktiiviä ja komission ehdottamaa EU:n osaajareserviä lahjakkuuksien houkuttelemiseksi eri puolilta maailmaa; korostaa tarvetta yksinkertaistaa laillisten muuttajien pätevyyden ja ammattitaidon tunnustamiseen liittyviä hallinnollisia menettelyjä; muistuttaa, että toimet, joilla tuetaan nuorten ja naisten yrittäjyyttä tai helpotetaan rahalähetyksiä, ovat muita tapoja, joilla ulkomailla oleskelevat muuttajat voivat investoida lähtömaahansa;

7. kehottaa sisällyttämään EU:n osaamiskumppanuuksiin erityisesti nuorille suunnattuja väyliä, kuten opiskelijaviisumeja, apurahoja ja matalan osaamistason nuorten työntekijöiden koulutusmahdollisuuksia, jotka auttavat vahvistamaan lähtömaiden inhimillistä pääomaa ja estävät lapsia joutumasta vaarallisille matkoille ja ihmiskauppiaiden ja salakuljettajien väkivallan, kaltoinkohtelun ja hyväksikäytön uhreiksi;

8. katsoo, että EU:n osaamiskumppanuudet olisi viimeisteltävä, jotta voidaan luoda ja parantaa laillisia, turvallisia ja tehokkaita väyliä, ja sisällytettävä kehykseen, jolla edistetään muuttoliikettä kestävän kehityksen keskeisenä tekijänä; katsoo ehdottomasti, että nämä kumppanuudet eivät saisi olla suoraan tai välillisesti riippuvaisia muuttoliikeagendan muista näkökohdista, kuten palautuksista, takaisinotoista tai rajaturvallisuudesta;

9.  korostaa, että korkeasti koulutettujen kansalaisten maastamuutto voi viedä heidän lähtömaistaan inhimillistä pääomaa ja koulutettua työvoimaa (”aivovienti”); korostaa, että muuttoliikkeellä on tärkeä ja monitahoinen tehtävä talouden ja yhteiskunnan kehityksessä, ja katsoo, että siihen liittyy useita kehityksen mahdollistavia tekijöitä, joita ovat erityisesti rahalähetyksistä saatavat valtavat rahavirrat; pitää ratkaisevan tärkeänä, että muuttajayhteisöjen järjestöt otetaan mukaan vahvistamaan näitä tekijöitä ja edistämään sosiaalisen avustamisen muotoja, kuten tiedon ja ideoiden levittämistä sekä taloudellista ja sosiaalista vaihtoa; kehottaa käsittelemään tätä kysymystä tulevissa EU:n osaamiskumppanuuksissa ja ottamaan huomioon laillista muuttoliikettä koskevista EU:n viimeaikaisista pilottihankkeista saadut kokemukset; katsoo, että näillä kumppanuuksilla olisi tuettava lähtömaiden yleissivistävän ja ammatillisen koulutuksen järjestelmiä ja edistettävä taitojen kehittämistä muutenkin kuin kohdemaan eduksi; katsoo, että lähtömaille on annettava kehitysapua koulutuksen ja terveydenhuollon alalla sekä hallinnon ja ihmisoikeuksien suojelun parantamiseksi;

10. korostaa, että siirtyminen pilottivaiheesta eteenpäin merkitsee hankkeiden ja rahoituksen määrän lisäämistä ja edellyttää jäsenvaltioilta jatkuvaa poliittista ja taloudellista tukea sekä tiivistä yhteistyötä kumppanimaiden kanssa sen varmistamiseksi, että EU:n osaamiskumppanuuksissa voidaan todella ottaa huomioon liikkuvuutta ja osaamista koskevat yhteiset painopisteet ja ettei niissä keskitytä ainoastaan kohdemaiden tarpeisiin; kehottaa tulevia EU:n osaamiskumppanuuksia korjaamaan pilottihankkeiden puutteet ja näin ollen laajentamaan osallistujien määrää sekä koulutusten kestoa ja kattamaa alaa sekä takaamaan osallistujille paremman sosiaalisen suojelun ja paremmat työelämäoikeudet; kehottaa lisäämään Erasmus+-ohjelman rahoitusta ja luomaan mahdollisuuksia akateemiseen vaihtoon;

11. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita määrittelemään ”koulutuskäytävät”, jotta konfliktista kärsivistä maista tulevat pakolaiset ja opiskelijat voivat jatkaa opintojaan unionissa ja tulla hyväksytyiksi eurooppalaisiin yliopistoihin;

12. muistuttaa, että liikkuvuus on jo pitkään ollut ratkaisevan tärkeä sopeutumisstrategia niille väestöryhmille, joihin kohdistuu taloudellisia, turvallisuuteen liittyviä ja ympäristöön liittyviä uhkia lähtöalueillaan; korostaa, että laillisen muuttoliikkeen ulkoisen ulottuvuuden käsittely edellyttää sellaisia unionin politiikkoja, joilla edistetään laillisten ja turvallisten muuttoväylien kehittämistä, jotta voidaan pikemminkin muokata kuin estää muuttoliikkeen suuntauksia ja siten toimia niiden kanssa vastustamisen sijaan; toteaa painokkaasti, että lähestymistapa, jossa painotetaan rajavalvontaa ja Eurooppaan saapuvien muuttajien määrän vähentämistä, saa muuttajat siirtymään vaarallisemmille reiteille mutta ei luopumaan matkalle lähtemisestä; korostaa, että on osoitettu, ettei kehitysavun käyttö muuttoliikkeen hillitsemiseksi vähennä muuttomääriä vaan voi edistää niiden kasvua;

13. korostaa, että covid-19-pandemia on tuonut esiin siirtotyöläisten merkittävän panoksen eri osaamistasoilla terveyden- ja sosiaalihuollon, tieto- ja viestintätekniikan, logistiikan, maatalouden ja rakennusalan kaltaisilla avainaloilla; kehottaa unionia kehittämään entistä kestävämmän laillista muuttoliikettä koskevan politiikan yhteistyössä kolmansien maiden kanssa ja varmistamaan turvallisen kaksisuuntaisen muuttoliikkeen esimerkiksi työhön, tieteeseen tai koulutukseen liittyvissä tarkoituksissa, mistä voisi olla hyötyä sekä lähtö- että vastaanottaville maille;

14. pitää valitettavana, että painopiste on edelleen liikaa unioniin suuntautuvan muuttoliikkeen estämisessä, ja katsoo, että tällä ei ole saatu muuttoliikeilmiötä riittävästi hallintaan eikä perusoikeuksia ole kunnioitettu asianmukaisesti; korostaa, että lyhytnäköinen tai poliittisia tarkoituksia palveleva ajattelutapa, jota toteutetaan pyrkimällä vahvistamaan rajavalvontaa ja vähentämään Eurooppaan tulevien muuttajien määrää, on dramaattisesti vähentänyt mahdollisuuksia lailliseen muuttoon ja pakottanut muuttajat häikäilemättömien salakuljettajien armoille käyttämään vaarallisempia reittejä sekä johtanut useita kertoja heidän perusihmisoikeuksiensa vakaviin loukkauksiin; korostaa, että rajamenettelyä olisi käytettävä ulkorajoilla ainoastaan viimesijaisena keinona eikä oletusarvoisesti;

15. korostaa, että turvapaikanhakijoilla olisi oltava oikeus saada hakemuksensa arvioitua yksilöllisesti ja oikeus tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin rajamenettelyissä, myös oikeus jäädä alueelle odottamaan muutoksenhaun tulosta joutumatta säilöönotetuksi pelkästään näiden menettelyjen soveltamisen vuoksi;

16. korostaa, että säilöönottoa ei pitäisi sallia, jos säilöönotto-olosuhteet eivät ole ihmisarvoiset; katsoo, että terveydenhoitoa ja psykologista hoitoa, tulkkauspalveluja, juridista tietoa ja kansalaisjärjestöjen apua olisi tarjottava aina;

17. korostaa, että kansainvälisen suojelun tarpeessa olevien ihmisten olisi voitava päästä unioniin joutumatta turvautumaan salakuljettajiin, ja kehottaa lisäämään suojelun tarpeessa olevien laillisia ja turvallisia kanavia, kuten uudelleensijoittamisohjelmia, humanitaarisia viisumeja ja humanitaarisia käytäviä;

18. korostaa, että erityistä huomiota olisi kiinnitettävä haavoittuvassa asemassa oleviin ryhmiin, erityisesti lapsiin, naisiin ja perheisiin; kehottaa vahvistamaan vastaanottomekanismeja ja laillisia väyliä kansainvälisen suojelun tarpeessa ja haavoittuvassa asemassa oleville lapsille ja perheille laajentamalla mahdollisuuksia pakolaisten uudelleensijoittamiseen, perheenyhdistämiseen, yhteisön ja yksityisen tuen järjestelmiin ja humanitaarisiin viisumeihin;

19. korostaa, että Euroopan parlamentin Frontexin valvontatyöryhmän työasiakirjassa todettiin, että kyseisen viraston mekanismit perusoikeustilanteiden seuraamiseksi, niistä raportoimiseksi ja niiden arvioimiseksi ovat puutteellisia; kehottaa Frontexin hallintoneuvostoa, komissiota ja jäsenvaltioita panemaan viipymättä täytäntöön Frontexin valvontatyöryhmän suositukset;

20.  kehottaa toteuttamaan asianmukaisia kansainvälisiä lainvalvontatoimia tiiviissä yhteistyössä asianomaisten paikallishallintojen sekä UNHCR:n ja IOM:n kanssa salakuljettajien ja ihmiskaupan harjoittajien rikollisverkostojen torjumiseksi ja varmistamaan ihmisoikeuksien täysimääräisen kunnioittamisen; korostaa, että kestävän kehityksen tavoitteen 10.7 mukaan on parannettava kansainvälistä yhteistyötä turvallisten, laillisten ja hallittujen muuttoväylien luomiseksi;

21. muistuttaa, että kehityspolitiikkaa koskeva eurooppalainen konsensus tarjoaa monialaisen luonteensa ansiosta koordinoidun, kokonaisvaltaisen ja jäsennellyn lähestymistavan muuttoliikkeeseen, ja pitää muuttoliikettä yhtenä keskeisistä aloista, joihin on sovellettava kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuutta; vaatii siksi kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuutta noudattavaa ja säännöllisesti arvioitavaa ulkoista muuttoliikepolitiikkaa, joka edistää ihmisoikeuksia, sukupuolten tasa-arvoa ja vaikutusmahdollisuuksien parantamista, köyhyyden poistamista ja inhimillistä kehitystä;

22.  pitää valitettavana, että alle yksi prosentti unionin turvapaikka- ja muuttoliikemenoista vuosina 2014–2019 osoitettiin muuttoliikkeen helpottamiseen ja liikkuvuuteen, mukaan lukien väylät suojelun saamiseksi erityisesti unionista, kun taas noin 13 prosenttia osoitettiin muuttoliikkeen rajoittamista ja vähentämistä koskeviin toimenpiteisiin; toteaa, että toimenpiteiden vaikutuksia muuttoreitteihin ja turvallisuustilanteeseen ei arvioida pitkällä aikavälillä; kehottaa käyttämään NDICI – Globaali Eurooppa -välinettä asianmukaisesti apuna pyrittäessä puuttumaan muuttovirtojen perimmäisiin syihin torjumalla köyhyyttä, edistämällä talouskasvua ja mahdollistamalla kehitys kolmansissa maissa; muistuttaa, että NDICI – Globaali Eurooppa -välineellä voidaan tukea muuttoliikettä koskevia politiikkoja rajoitetusti, vaikka tuen onkin oltava kestävään kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuuden periaatteen mukaista;

23. kehottaa kohdentamaan merkittävän osan muuttoliikkeeseen varatusta 10 prosentin meno-osuudesta laillista muuttoliikettä koskevien toimintapoliittisten vaihtoehtojen kehittämiseen ja laajentamiseen, mukaan lukien uusien väylien kehittäminen unioniin saapuville muuttajille, vapaan liikkuvuuden tukeminen Euroopan ulkopuolisilla alueilla, työvoiman liikkuvuutta koskevien järjestelmien tukeminen, koulutuksen ja opiskelun liikkuvuusohjelmien edistäminen erityisesti Erasmus+-ohjelmaan osoitetusta budjettikohdasta, turvallisen unioniin saapumisen helpottaminen turvapaikan vuoksi ja muista syistä saapuville, ammattipätevyyden tunnustamisen helpottaminen sekä laillista muuttoliikettä koskevien pilottihankkeiden tukeminen kolmansissa maissa ja unionissa;

24. korostaa, että NDICI – Globaali Eurooppa -välinettä on arvioitava sen perusteella, missä määrin kestävän kehityksen tavoitteet on saavutettu, sen sijaan, että käytettäisiin muuttoliikkeen vähentämistä onnistumisen mittarina; korostaa tässä yhteydessä, että virallista kehitysapua ei voida käyttää rajojen vahvistamiseen, karkotusten edistämiseen ja unioniin suuntautuvan muuttovirran estämiseen;

25. korostaa, että unionin olisi kaikin keinoin vältettävä käyttämästä kehitysyhteistyöpolitiikkaa muuttovirtojen hallinnan välineenä, ja korostaa, että kehitystuki ei voi riippua kumppanimaiden valmiuksista tai halukkuudesta tehdä yhteistyötä unionin muuttoliikepolitiikan alalla, muun muassa kansalaistensa pakkotoimin tapahtuvan palauttamisen tai rajaturvallisuuden alalla, koska tämä heikentäisi unionin laillista velvoitetta varmistaa kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuus ja kehityspolitiikkaa koskevan eurooppalaisen konsensuksen velvoitteita ja se olisi ristiriidassa maan omavastuullisuutta koskevan avun tuloksellisuusperiaatteen kanssa; muistuttaa myös, että virallista kehitysapua on käytettävä ensisijaisesti köyhyyden poistamiseen eikä muuttoliikkeen hallinnan ja valvonnan tukemiseen tai muihin toimiin, joihin ei liity kehitystavoitteita;

26. toteaa, että NDICI – Globaali Eurooppa -asetuksessa säädetään väli- ja loppuarvioinneista ja komission Euroopan parlamentille ja neuvostolle vuosittain antamista yksityiskohtaisista kertomuksista meneillään olevista toimista, saavutetuista tuloksista, tehokkuudesta sekä edistymisestä kyseisen asetuksen aihekohtaisten tavoitteiden ja päämäärien saavuttamisessa; kehottaa komissiota kehittämään ja panemaan täytäntöön täsmällisen menetelmän, jolla seurataan muuttoliikettä ja pakkosiirtoja varten varattuja 10 prosentin määrärahoja, jotta varmistetaan tosiasiallisesti näitä määrärahoja koskeva asianmukainen avoimuus ja vastuuvelvollisuus asetuksen edellyttämällä tavalla;

27.  korostaa, että uusien ja olemassa olevien laillista muuttoliikettä koskevien strategioiden määrittelyyn ja arviointiin on otettava mukaan kaikki asiaankuuluvat eurooppalaiset ja kumppanimaiden sidosryhmät, mukaan lukien parlamentit, kansalaisjärjestöt, paikallisviranomaiset, yksityinen sektori, kaupungit ja kunnat, joilla on keskeinen rooli muuttajien ja pakolaisten kotouttamisessa; korostaa, että on tärkeää käydä jäsenneltyä vuoropuhelua sellaisten riippumattomien kansalaisyhteiskunnan järjestöjen, uskonnollisten yhteisöjen ja ammattiliittojen kanssa, joilla on keskeinen rooli kumppanimaissa muun muassa konfliktinratkaisussa;

28. pitää edelleen olennaisen tärkeänä, että unionin ja kolmansien maiden suhteita varten kehitetään toisenlainen ja tasapainoinen lähestymistapa muuttoliikkeeseen; kehottaa unionia pyrkimään kumppanimaiden kanssa virallisiin sopimuksiin muuttoliikkeestä, palautuksista ja takaisinotosta Euroopan unionin perusoikeuskirjan ja pakolaisten oikeusasemaa koskevan Geneven yleissopimuksen mukaisesti; pitää valitettavana, että unionin ja kolmansien maiden välisiä kumppanuuksia on usein käytetty muuttoliikkeen hallinnan ulkoistamiseen, ja pitää valitettavana, että keskittyminen erityisesti muuttovirtojen pysäyttämiseen on johtanut kehityspolitiikan kannalta haitallisiin vaikutuksiin; korostaa, että unionin ja sen jäsenvaltioiden ei pitäisi ottaa käyttöön rajaturvallisuuden ylläpitoa koskevia yhteistyöjärjestelyjä sellaisten kolmansien maiden kanssa, jotka eivät takaa keskeisten ihmisoikeusnormien noudattamista; korostaa, että muuttoliikkeen hallinnan olisi oltava johdonmukaista unionin muiden ulkoisten toimien kanssa ja se olisi Agenda 2030 -toimintaohjelman mukaisesti toteutettava ihmisoikeuksia kunnioittaen ja jättämättä ketään jälkeen;

29. pitää myönteisenä muuttoliikettä ja liikkuvuutta koskevaa EU:n ja Afrikan vuoropuhelua, jossa keskitytään muuttoliikkeeseen ja liikkuvuuteen Afrikassa ja unionissa; kehottaa lisäämään etelän ja pohjoisen välistä liikkuvuutta yleissivistävän koulutuksen, ammatillisen koulutuksen ja akateemisen vaihdon aloilla; muistuttaa, että koska suurin osa muuttajista muuttaa oman alueensa ja maanosansa sisällä, alueiden ja maanosien sisäistä liikkumista olisi helpotettava; kehottaa tukemaan EU:n ja Afrikan kumppanuudessa ja tulevassa AKT-järjestön ja EU:n kumppanuussopimuksessa alueiden ja maanosien sisäistä liikkumista ihmisoikeuksia ja kansojen oikeuksia koskevan Afrikan peruskirjan sekä henkilöiden vapaata liikkuvuutta, oleskeluoikeutta ja sijoittautumisoikeutta koskevan Afrikan talousyhteisön perustamisesta tehtyyn sopimukseen liittyvän Afrikan unionin pöytäkirjan mukaisesti; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tekemään yhteistyötä afrikkalaisten kumppanien kanssa, koska Afrikan sisäinen liikkuvuus on olennaisen tärkeää kehityksen kannalta.

 

VÄHEMMISTÖÖN JÄÄNYT MIELIPIDE

 

 

Bernhard Zimniok

 

Uusi muuttoliike- ja turvapaikkasopimus on komission yritys tehdä laittomasta muuttoliikkeestä laillista ja uskotella eurooppalaisille, että laittoman muuttoliikkeen uhka on hävinnyt. Jäsenvaltioiden on löydettävä ratkaisuja, joiden avulla voidaan lopettaa laiton muuttoliike ja tehdä yhteistyötä, jotta lähtömaihin saadaan palaamaan suuri joukko muuttajia, jotka muodostavat kulttuurisen vaaratekijän ja turvallisuusriskin Euroopan kansoille ja kansakunnille. Poliittisen eliitin ja komission pyrkimykset laillistaa laiton muuttoliike eivät vähennä Eurooppaan suuntautuvaa muuttoliikettä vaan aiheuttavat entistä laajamittaisempia muuttoliikkeitä ja voimistavat niitä. Tämä on vastoin Euroopan kantaväestön enemmistön tahtoa. Komissio ja jäsenvaltioiden poliittinen eliitti sivuuttavat Euroopan kansojen itsemääräämisoikeuden. EU:n ulkorajat on turvattava ja niiden yli luvattomasti tulleet henkilöt pidätettävä ja palautettava nopeasti. Mikä tahansa aito työvoimapula voidaan ratkaista jäsenvaltioista löytyvän työvoiman avulla. Kaikki EU:n politiikat ja toimet on nyt suunnattava muuttoliikkeen pysäyttämiseen ja laittomien muuttajien palauttamiseen. Komissio on tällä hetkellä varannut 10 prosenttia EU:n varoista pääasiassa kolmansista maista Eurooppaan suuntautuvan muuton helpottamiseen, mutta nyt ne on käytettävä varmistamaan Euroopasta lähtömaihin suuntautuva paluumuutto.


TIEDOT HYVÄKSYMISESTÄ
LAUSUNNON ANTAVASSA VALIOKUNNASSA

Hyväksytty (pvä)

27.9.2021

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

14

11

1

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Anna-Michelle Asimakopoulou, Hildegard Bentele, Dominique Bilde, Catherine Chabaud, Antoni Comín i Oliveres, Ryszard Czarnecki, Gianna Gancia, Charles Goerens, Pierrette Herzberger-Fofana, György Hölvényi, Rasa Juknevičienė, Beata Kempa, Pierfrancesco Majorino, Erik Marquardt, Norbert Neuser, Janina Ochojska, Jan-Christoph Oetjen, Michèle Rivasi, Christian Sagartz, Tomas Tobé, Miguel Urbán Crespo, Chrysoula Zacharopoulou, Bernhard Zimniok

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Evin Incir, Patrizia Toia

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (209 art. 7 kohta)

Elisabetta Gualmini

 


LOPULLINEN ÄÄNESTYS NIMENHUUTOÄÄNESTYKSENÄ
LAUSUNNON ANTAVASSA VALIOKUNNASSA

14

+

NI

Antoni Comín i Oliveres

PPE

Janina Ochojska

Renew

Catherine Chabaud, Charles Goerens, Jan-Christoph Oetjen, Chrysoula Zacharopoulou

S&D

Elisabetta Gualmini, Evin Incir, Pierfrancesco Majorino, Patrizia Toia

The Left

Miguel Urbán Crespo

Verts/ALE

Pierrette Herzberger-Fofana, Erik Marquardt, Michèle Rivasi

 

11

-

ECR

Ryszard Czarnecki, Beata Kempa

ID

Dominique Bilde, Gianna Gancia, Bernhard Zimniok

PPE

Anna-Michelle Asimakopoulou, Hildegard Bentele, György Hölvényi, Rasa Juknevičienė, Christian Sagartz, Tomas Tobé

 

1

0

S&D

Norbert Neuser

 

Symbolien selitys:

+ : puolesta

- : vastaan

0 : tyhjää

 

 


TIEDOT HYVÄKSYMISESTÄ ASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA

Hyväksytty (pvä)

27.10.2021

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

50

14

2

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Magdalena Adamowicz, Konstantinos Arvanitis, Malik Azmani, Pernando Barrena Arza, Pietro Bartolo, Nicolas Bay, Vladimír Bilčík, Vasile Blaga, Ioan-Rareş Bogdan, Patrick Breyer, Saskia Bricmont, Jorge Buxadé Villalba, Damien Carême, Caterina Chinnici, Marcel de Graaff, Lena Düpont, Cornelia Ernst, Laura Ferrara, Nicolaus Fest, Jean-Paul Garraud, Maria Grapini, Sylvie Guillaume, Andrzej Halicki, Evin Incir, Sophia in ‘t Veld, Patryk Jaki, Assita Kanko, Fabienne Keller, Peter Kofod, Łukasz Kohut, Moritz Körner, Alice Kuhnke, Jeroen Lenaers, Juan Fernando López Aguilar, Lukas Mandl, Nuno Melo, Roberta Metsola, Nadine Morano, Javier Moreno Sánchez, Maite Pagazaurtundúa, Nicola Procaccini, Emil Radev, Diana Riba i Giner, Ralf Seekatz, Michal Šimečka, Birgit Sippel, Sara Skyttedal, Martin Sonneborn, Tineke Strik, Annalisa Tardino, Tomas Tobé, Dragoş Tudorache, Milan Uhrík, Tom Vandendriessche, Bettina Vollath, Elissavet Vozemberg-Vrionidi, Jadwiga Wiśniewska, Elena Yoncheva, Javier Zarzalejos

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Abir Al-Sahlani, Gwendoline Delbos-Corfield, Cyrus Engerer, Tanja Fajon, Miguel Urbán Crespo, Charlie Weimers, Juan Ignacio Zoido Álvarez

 


LOPULLINEN ÄÄNESTYS NIMENHUUTOÄÄNESTYKSENÄ ASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA

50

+

PPE

Magdalena Adamowicz, Vladimír Bilčík, Vasile Blaga, Ioan-Rareş Bogdan, Lena Düpont, Andrzej Halicki, Jeroen Lenaers, Lukas Mandl, Nuno Melo, Roberta Metsola, Emil Radev, Ralf Seekatz, Sara Skyttedal, Tomas Tobé, Elissavet Vozemberg-Vrionidi, Javier Zarzalejos, Juan Ignacio Zoido Álvarez

S&D

Pietro Bartolo, Caterina Chinnici, Cyrus Engerer, Tanja Fajon, Maria Grapini, Sylvie Guillaume, Łukasz Kohut, Juan Fernando López Aguilar, Javier Moreno Sánchez, Birgit Sippel, Bettina Vollath, Elena Yoncheva

Renew

Abir Al-Sahlani, Malik Azmani, Sophia in 't Veld, Fabienne Keller, Moritz Körner, Maite Pagazaurtundúa, Michal Šimečka, Dragoş Tudorache

Verts/ALE

Patrick Breyer, Saskia Bricmont, Damien Carême, Gwendoline Delbos-Corfield, Alice Kuhnke, Diana Riba i Giner, Tineke Strik

The Left

Konstantinos Arvanitis, Pernando Barrena Arza, Cornelia Ernst, Miguel Urbán Crespo

NI

Laura Ferrara, Martin Sonneborn

 

14

-

ID

Nicolas Bay, Nicolaus Fest, Jean-Paul Garraud, Marcel de Graaff, Peter Kofod, Annalisa Tardino, Tom Vandendriessche

ECR

Jorge Buxadé Villalba, Patryk Jaki, Assita Kanko, Nicola Procaccini, Charlie Weimers, Jadwiga Wiśniewska

NI

Milan Uhrík

 

2

0

PPE

Nadine Morano

S&D

Evin Incir

 

 

Symbolien selitys:

+ : puolesta

- : vastaan

0 : tyhjää

 

 

 

Päivitetty viimeksi: 18. marraskuuta 2021
Oikeudellinen huomautus - Tietosuojakäytäntö