Mietintö - A9-0026/2022Mietintö
A9-0026/2022
Euroopan parlamentti

MIETINTÖ koheesiopolitiikasta terveydenhuollon eroavaisuuksien vähentäjänä ja rajatylittävän terveysalan yhteistyön tehostajana

14.2.2022 - (2021/2100(INI))

Aluekehitysvaliokunta
Esittelijä: Tomislav Sokol

Menettely : 2021/2100(INI)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari :  
A9-0026/2022
Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :
A9-0026/2022
Keskustelut :
Äänestykset :
Hyväksytyt tekstit :


PR_INI

SISÄLTÖ

Sivu

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS

PERUSTELUT

TIEDOT HYVÄKSYMISESTÄ ASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA

LOPULLINEN ÄÄNESTYS NIMENHUUTOÄÄNESTYKSENÄ ASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA

 



 

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS

koheesiopolitiikasta terveydenhuollon eroavaisuuksien vähentäjänä ja rajatylittävän terveysalan yhteistyön tehostajana

(2021/2100(INI))

Euroopan parlamentti, joka

– ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 168 artiklan, jonka mukaan kaikkien unionin politiikkojen ja toimintojen määrittelyssä ja toteuttamisessa varmistetaan ihmisten terveyden korkeatasoinen suojelu ja jäsenvaltioita kannustetaan yhteistyöhön, jonka tarkoituksena on parantaa terveyspalvelujen täydentävyyttä jäsenvaltioiden välisen rajan molemmin puolin sijaitsevilla alueilla,

– ottaa huomioon SEUT-sopimuksen 174 artiklan unionin taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden lujittamisesta,

– ottaa huomioon sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisesta 29. huhtikuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 883/2004[1],

– ottaa huomioon potilaiden oikeuksien soveltamisesta rajatylittävässä terveydenhuollossa 9. maaliskuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/24/EU[2] (rajatylittävää terveydenhuoltoa koskeva direktiivi) ja erityisesti sen 168 artiklan,

– ottaa huomioon Euroopan sosiaalirahastosta ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1081/2006 kumoamisesta 17. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1304/2013[3],

– ottaa huomioon maaliskuussa 2018 julkaistun komission tutkimuksen rajatylittävästä yhteistyöstä ”Capitalising on existing initiatives for cooperation in cross border regions”[4],

– ottaa huomioon rajatylittävän terveydenhuollon täytäntöönpanosta ja tulevaisuudennäkymistä 14. lokakuuta 2020 annetun Euroopan alueiden komitean lausunnon[5],

– ottaa huomioon 11. marraskuuta 2020 annetun komission tiedonannon ”Euroopan terveysunionin rakentaminen – EU:n muutosjoustavuuden vahvistaminen valtioiden rajat ylittävien terveysuhkien varalta” (COM(2020)0724),

– ottaa huomioon 19. marraskuuta 2020 julkaistun Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön raportin ”Health at a Glance: Europe 2020”,

– ottaa huomioon 9. maaliskuuta 2021 ensimmäisessä käsittelyssä vahvistamansa kannan ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen antamiseksi unionin terveysalan toimintaohjelman (EU4Health) perustamisesta kaudeksi 2021–2027 ja asetuksen (EU) N:o 282/2014 kumoamisesta[6],

– ottaa huomioon unionin terveysalan toimintaohjelman (EU4Health) perustamisesta kaudeksi 2021–2027 ja asetuksen (EU) N:o 282/2014 kumoamisesta 24. maaliskuuta 2021 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2021/522[7],

– ottaa huomioon tutkimuksen ja innovoinnin puiteohjelman ”Horisontti Eurooppa” perustamisesta, sen osallistumista ja tulosten levittämistä koskevien sääntöjen vahvistamisesta sekä asetusten (EU) N:o 1290/2013 ja (EU) N:o 1291/2013 kumoamisesta 28. huhtikuuta 2021 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2021/695[8],

– ottaa huomioon Euroopan aluekehitysrahastosta ja koheesiorahastosta 24. kesäkuuta 2021 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2021/1058[9],

– ottaa huomioon Euroopan aluekehitysrahastosta ja ulkoisista rahoitusvälineistä tuettavaa Euroopan alueellinen yhteistyö -tavoitetta (Interreg) koskevista erityissäännöksistä 24. kesäkuuta 2021 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2021/1059[10],

– ottaa huomioon Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahasto plussaa, koheesiorahastoa, oikeudenmukaisen siirtymän rahastoa ja Euroopan meri-, kalatalous- ja vesiviljelyrahastoa koskevista yhteisistä säännöksistä ja varainhoitosäännöistä sekä turvapaikka-, maahanmuutto- ja kotouttamisrahastoa, sisäisen turvallisuuden rahastoa ja rajaturvallisuuden ja viisumipolitiikan rahoitusvälinettä koskevista varainhoitosäännöistä 24. kesäkuuta 2021 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2021/1060[11],

– ottaa huomioon aluekehitysvaliokunnan vuonna 2021 teettämän tutkimuksen terveydenhuoltoalan rajatylittävästä yhteistyöstä[12],

– ottaa huomioon Euroopan rakenne- ja investointirahastoja 2014–2020 koskevat komission ohjeet,

– ottaa huomioon työjärjestyksen 54 artiklan,

– ottaa huomioon aluekehitysvaliokunnan mietinnön (A9-0026/2022),

A. ottaa huomioon, että perusinfrastruktuurin, hyvin koulutetun henkilöstön ja laadukkaiden palvelujen puute NUTS 2 -tason alueilla (alueet, joilla on 800 000–3 miljoonaa asukasta), joiden BKT asukasta kohti on alle 75 prosenttia EU27:n keskiarvosta, ja siirtymäalueilla, joiden BKT asukasta kohti on 75–90 prosenttia EU27:n keskiarvosta, haittaa vakavasti terveydenhuollon yhdenvertaista saatavuutta ja on pääasiallinen syy siihen, miksi laadukkaan terveydenhuoltoinfrastruktuurin ja riittävän ja hyvin koulutetun terveydenhuoltohenkilöstön olisi oltava kaikkien kansallisten ja alueellisten hallitusten painopiste;

B. ottaa huomioon, että covid-19-pandemian puhkeaminen korosti terveysalan ratkaisevaa merkitystä, lisäsi terveydenhuoltojärjestelmiin ja terveydenhuollon työntekijöihin kohdistuvia vaatimuksia ja toi siten esiin terveydenhuoltojärjestelmien heikkoudet ja puutteet sekä jäsenvaltioiden väliset ja niiden sisäiset terveydenhuollon eroavaisuudet ja eriarvoisuuden erityisesti raja-alueilla, syrjäisimmillä alueilla, syrjäisillä alueilla ja maaseutualueilla sekä harvaan asutuilla alueilla;

C. ottaa huomioon, että koheesiopolitiikka oli koronaviruksen vaikutusten lieventämistä koskevan investointialoitteen (CRII) ja koronaviruksen vaikutusten lieventämistä koskevan toisen investointialoitteen (CRII+) kautta ensimmäinen puolustuslinja covid-19-pandemian torjunnassa, mikä osoittaa, että tällä politiikalla voidaan merkittävästi vähentää terveyden eriarvoisuutta tukemalla sähköisen terveydenhuollon, etälääketieteen ja digitalisaation muiden muotojen edistymistä, ja toteaa, että vaikka koheesiopolitiikka tarjoaa uusia mahdollisuuksia, se myös edellyttää asianmukaista välineistöä kunkin erityistilanteen hallitsemiseksi sekä lääkintähenkilöstön koulutusta kuhunkin erityistilanteeseen vastaamiseksi;

D. ottaa huomioon, että EU:ssa jäsenvaltiot vastaavat edelleen terveydenhuollon tasosta ja alueiden välillä on merkittäviä eroja, jotka aiheuttavat eriarvoisuutta; ottaa huomioon, että NUTS 2 -tason alueet, joiden BKT asukasta kohti on alle 75 prosenttia EU27:n keskiarvosta, eivät pysty käyttämään terveydenhuoltoon asukasta kohti läheskään yhtä paljon resursseja kuin kehittyneemmät alueet;

E. ottaa huomioon, että EU:n välineet, joilla pyritään ratkaisemaan joitakin näistä ongelmista, rajoittuvat enimmäkseen ei-sitoviin säädöksiin, mikä johtaa yleensä puutteisiin; katsoo, että tarvitaan jäsennellympi unionin tason lähestymistapa, jota vahvempi ja kattavampi oikeudellinen kehys ja oikeudellisesti sitovat toimintakeinot täydentävät, jotta voidaan tehostaa jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä ja koordinointia, suojella paremmin ihmisten terveyttä ja puuttua tehokkaasti nykyisiin terveydenhuollon eroavaisuuksiin;

F. ottaa huomioon, että komissio tukee rajatylittävää terveysalan yhteistyötä lukuisilla rakennerahastoista rahoitettavilla tutkimuksilla ja aloitteilla sekä Interreg-ohjelman kautta;

G. ottaa huomioon, että rajatylittävä terveysalan yhteistyö edellyttää monenlaisten kumppaneiden, sosiaalialan ja terveydenhuollon laitosten, sairausvakuutuslaitosten ja viranomaisten tukea ja osallistumista; katsoo, että niiden olisi puututtava rajatylittävän toiminnan nykyisiin esteisiin, jotka liittyvät esimerkiksi vapaaseen liikkuvuuteen, tiedonsaantiin, erilaisiin verotus- ja sosiaaliturvajärjestelmiin sekä terveydenhuoltohenkilöstön pätevyyden tunnustamiseen ja terveydenhuollon laitosten kohtaamiin esteisiin;

H. ottaa huomioon, että oikeus laadukkaaseen terveydenhuoltoon, ehkäisevä terveydenhuolto mukaan lukien, on osa Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilaria ja sen olisi oltava ihmisten saatavilla rajatylittävillä alueilla, jotka muodostavat 40 prosenttia EU:n alueesta ja joilla asuu lähes kolmannes EU:n väestöstä; toteaa, että niiden taloudellinen tulos jää yleisesti jäsenvaltioiden muita alueita heikommaksi, erityisesti rajatylittävillä alueilla, joiden väestötiheys on alhaisempi ja taloudet ovat hauraita, kuten maaseutualueilla, syrjäisillä alueilla, syrjäisimmillä alueilla ja saarilla;

I. ottaa huomioon, että koheesiopolitiikkaa on vahvistettava, jotta terveydenhuollon tason eroavaisuuksia voidaan kaventaa EU:ssa;

J. ottaa huomioon, että terveydenhuoltomenojen osuus EU:n BKT:stä on lähes 10 prosenttia ja että terveydenhuoltoon liittyvillä aloilla työskentelevien osuus EU:n työvoimasta on 15 prosenttia; ottaa huomioon, että terveydenhuoltomenojen määrässä ja lääkäreiden ja terveydenhuollon ammattilaisten saatavuudessa on yhä merkittäviä eroja jäsenvaltioiden ja niiden alueiden välillä;

K. toteaa, että raja-alueiden huomattava väestökato, joka koskee etenkin nuoria ja ammattitaitoisia työntekijöitä, kuvastaa taloudellisten mahdollisuuksien puutetta näillä alueilla ja vähentää niiden houkuttelevuutta terveysalan työntekijöiden näkökulmasta; ottaa huomioon, että tasapuolisia terveydenhuollon palveluja koetteleva henkilöstöpula, joka johtuu opiskelijamäärän rajoittamisesta tai uranäkymien puuttumisesta, on yksi keskeisistä kysymyksistä eurooppalaisten terveysjärjestelmien kestävyyden kannalta;

L. ottaa huomioon, että kahdessa viimeisimmässä monivuotisessa rahoituskehyksessä Euroopan aluekehitysrahastosta (EAKR) tehdyt terveysalan investoinnit keskittyivät yleensä vähemmän kehittyneisiin jäsenvaltioihin ja NUTS 2-tason alueisiin, joiden BKT asukasta kohti on alle 75 prosenttia EU27:n keskiarvosta, ja useimmiten ne kohdennettiin terveydenhuoltopalvelujen nykyaikaistamiseen, kun taas Euroopan sosiaalirahaston (ESR) investoinnit suunnattiin terveydenhuollon saatavuuteen ja keskittyivät yleensä maihin, joissa on erityisiä haasteita kohtuuhintaisten, kestävien ja korkealaatuisten palvelujen saatavuudessa;

M. ottaa huomioon, että jäsenvaltiot ovat tällä hetkellä ensisijaisesti vastuussa terveydenhuollosta, koska ne valvovat terveydenhuoltopalvelujen ja lääketieteellisten käytäntöjen organisointia ja rahoitusta;

N. ottaa huomioon, että Next Generation EU -elpymisvälineen prioriteetteihin kuuluvat digitalisaatio ja terveysjärjestelmän muutosjoustavuus;

O. ottaa huomioon, että rajatylittävä terveydenhuolto on yksi niistä politiikanaloista ja toiminta-aloista, joilla esiintyy eniten kansallisten järjestelmien välisistä suurista eroista johtuvia oikeudellisia ja muita kuin oikeudellisia esteitä;

P. ottaa huomioon, että Euroopan terveysunionin olisi osaltaan edistettävä ja tehostettava terveysalan tiiviimpää yhteistyötä, koordinointia ja tietämyksen jakamista jäsenvaltioiden ja asiaankuuluvien sidosryhmien välillä ja parannettava EU:n valmiuksia torjua rajatylittäviä terveysuhkia;

Terveydenhuollon eroavaisuuksien vähentäminen koheesiopolitiikan avulla

1. korostaa, että EU:n koheesiopolitiikassa investoidaan terveyteen, sillä se on alueellisen kehityksen, sosiaalisen lähentymisen ja alueellisen kilpailukyvyn keskeinen voimavara taloudellisten ja sosiaalisten eroavaisuuksien vähentämiseksi;

2. korostaa, että julkisten palvelujen saatavuus on ratkaisevaa sisäraja-alueilla asuville 150 miljoonalle ihmiselle ja että sitä haittaavat toistuvasti lukuisat oikeudelliset ja hallinnolliset esteet; kehottaa siksi komissiota ja jäsenvaltioita maksimoimaan ponnistelunsa näiden esteiden poistamiseksi erityisesti terveyspalvelujen, liikenteen, koulutuksen, työvoiman liikkuvuuden ja ympäristön aloilla;

3. katsoo, että EU:n olisi kehitettävä vakavia sairauksia varten strateginen ja yhdennetty lähestymistapa kokoamalla yhteen useista rahastoista, muun muassa koheesiorahastosta, saatavia eri resursseja; korostaa, että on otettava mallia EU:n syöväntorjuntasuunnitelmasta muiden terveysongelmien, kuten mielenterveysongelmien ja sydän- ja verisuonitautien, torjumiseksi;

4. korostaa, että psyykkiset sairaudet ja häiriöt ovat yleistyneet erityisesti covid-19-pandemian puhkeamisen jälkeen; kehottaa komissiota ehdottamaan mahdollisimman pian EU:n syöväntorjuntasuunnitelman malliin perustuvaa uutta EU:n mielenterveysalan toimintasuunnitelmaa hyödyntämällä kaikkia käytettävissä olevia välineitä, myös koheesiopolitiikkaa, kokonaisvaltaisessa suunnitelmassa, joka sisältäisi toimenpiteitä ja tavoitteita, jotta ketään ei jätettäisi jälkeen;

5. katsoo, että covid-19-pandemiasta elpyminen on tilaisuus rakentaa vahvempia ja muutosjoustavampia terveysjärjestelmiä käyttämällä koheesiopolitiikan välineitä; tukee komissiota hyvin toimivan Euroopan terveysunionin luomisessa, jotta voidaan hyödyntää terveysalan yhteistyön valtava potentiaali;

6. korostaa, että monilla NUTS 2 -tason alueilla, joiden BKT asukasta kohti on alle 75 prosenttia EU27:n keskiarvosta, ja siirtymäalueilla, joiden BKT asukasta kohti on 75–90 prosenttia EU27:n keskiarvosta, sekä maaseutualueilla ja harvaan asutuilla alueilla terveydenhuollon taso ei ole yhtäläinen EU:n kehittyneemmillä alueilla saatavilla olevien palvelujen kanssa; korostaa, että tällä alalla on tehostettava lähentymistä ja yhteistyötä jäsenvaltioiden ja EU:n välillä erityisesti koheesiopolitiikan investointien avulla; kehottaa sen vuoksi komissiota ja jäsenvaltioita tekemään yhteistyötä vähimmäisvaatimusten asettamiseksi sekä terveydenhuoltoinfrastruktuurille että terveyspalveluille ja käyttämään EU:n varoja, jotta varmistetaan vähimmäislaatuvaatimukset täyttävien palvelujen yhdenvertainen saatavuus kaikilla alueilla, erityisesti kun on kyse raja-alueiden kiireellisistä ongelmista; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita yhdistämään resurssinsa ja sitoutumaan yhdessä tämän päämäärän saavuttamiseen;

7. muistuttaa, että viime ohjelmakaudella (2014–2020) koheesiopolitiikalla tuettiin merkittävällä tavalla terveydenhuoltoalan suunniteltuja investointeja eli ESR:n ja EAKR:n kautta tähän mennessä noin 24 miljardilla eurolla, joilla pyrittiin parantamaan palvelujen saatavuutta sekä kehittämään erikoistunutta terveydenhuoltoinfrastruktuuria ja -valmiuksia terveyden eriarvoisuuden vähentämiseksi;

8. katsoo, että investoinnit terveydenhuoltoalan innovointiin, terveydenhuoltojärjestelmiin sekä pätevään ja riittävään terveydenhuoltohenkilöstöön vähentävät terveyden eriarvoisuutta ja parantavat edelleen merkittävästi kansalaisten jokapäiväistä elämää, mikä nostaa elinajanodotetta; korostaa, että EU:n, kansallisten ja alueellisten viranomaisten on huolehdittava, että monenlaisia terveydenhuollon laitoksia otetaan tehokkaammin mukaan toimintaan; korostaa lisäksi, että tarvitaan suoraa yhteistyötä, toimia ja hankkeita, joissa käytetään koheesiopolitiikan välineitä jäsenvaltioiden välillä sekä jäsenvaltioissa ja niiden alueilla, jotta voidaan ottaa käyttöön menettelyt, joilla pyritään keventämään potilaiden byrokraattista taakkaa ja ratkaisemaan mahdollisimman monia ongelmia raja-alueiden sairausvakuutuspalvelujen kesken;

9. kehottaa jäsenvaltioita ottamaan asianmukaisesti huomioon yksityisen terveydenhuollon myönteisen panoksen ja varmistamaan, että seuraavien koheesio-ohjelmien ohjelmasuunnittelussa on käytettävissä riittävästi varoja terveydenhuoltoinfrastruktuuria ja -palveluja koskeviin yksityisiin hankkeisiin;

10. suosittaa, että alueellisten, kansallisten ja EU:n tason terveydenhuoltopolitiikkojen määrittelyssä olisi käytettävä räätälöityjä ja mukautuvia lähestymistapoja terveys-, sosiaali- ja talouspolitiikkojen välillä, jotta voidaan tehostaa vuoropuhelua, synergioita ja rakennerahastoista ja muista asiaankuuluvista EU:n ohjelmista, kuten Interreg, suunniteltuja investointeja esimerkiksi tarjoamalla ensivaiheessa terveydenhuollon laitteita, vaihtamalla lääkintähenkilöstöä ja siirtämällä potilaita sellaisten sairaaloiden välillä, joissa voidaan vastata kansalaisten täyttämättömiin terveys- ja sosiaalisiin tarpeisiin;

11. korostaa, että eurooppalaisilla osaamisverkostoilla (ERN) voitaisiin parantaa terveydenhuollon saatavuutta harvinaisten ja monitekijäisten sairauksien tapauksessa; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että harvinaisia ja monitekijäisiä sairauksia käsitteleviä eurooppalaisia osaamisverkostoja ja kansallisia asiantuntijakeskuksia tuetaan jatkuvasti ja että niiden resursseja parannetaan, ja kehottaa laajentamaan ERN-verkostojen toimintakenttää muille aloille, kuten vakaviin palovammoihin ja elinsiirto-ohjelmiin; kehottaa komissiota analysoimaan mahdollisuutta perustaa koheesiopolitiikan puitteissa erityinen rahasto, jolla taattaisiin harvinaisten sairauksien hyväksyttyjen hoitomuotojen yhtäläinen saatavuus;

12. kehottaa jäsenvaltioita ottamaan terveydenhuoltopolitiikkaa määritellessään huomioon raja-alueiden erityispiirteet ja potilaiden valinnanvapauden ja käyttämään koheesiovälineitä alueellisen terveydenhuoltoinfrastruktuurin ja menettelyjen kehittämiseksi, jotta potilaat voivat asuinvaltiostaan riippumatta valita terveydenhuoltopalvelut raja-alueen kummalta tahansa puolelta;

13. ehdottaa, että komissio perustaa Euroopan terveysalan neuvoa-antavan lautakunnan, johon osallistuu kansallisia, alueellisia ja paikallisia viranomaisia ja muita sidosryhmiä ja jonka tavoitteena on edistää EU:n varojen parempaa käyttöä ja pyrkiä kehittämään tehokkaita ja yhdenmukaistettuja ratkaisuja yhteisiin kansanterveyskysymyksiin;

14. kehottaa varmistamaan, että koheesiopolitiikan ohjelmien synergioita ja täydentävyyttä parannetaan alueellisten eroavaisuuksien vähentämiseksi erityisesti Horisontti Eurooppa -ohjelmassa, jossa olisi luotava uutta tietämystä, ja EU4Health-ohjelmassa, jossa tätä uutta tietämystä olisi hyödynnettävä parhaalla mahdollisella tavalla kansalaisten ja terveysjärjestelmien hyödyksi;

15. kehottaa komissiota hyödyntämään täysimääräisesti toimivaltaansa terveyspolitiikan alalla tukeakseen kansallisia ja alueellisia viranomaisia terveysjärjestelmien vahvistamisessa, terveydenhuollon normien ylöspäin tapahtuvan lähentymisen edistämisessä terveyden eriarvoisuuden vähentämiseksi jäsenvaltioissa ja niiden välillä sekä parhaiden käytäntöjen, erityisesti seksuaali- ja lisääntymisterveyteen ja -oikeuksiin liittyvien käytäntöjen, vaihdon helpottamisessa jäsenvaltioiden kesken, tarpeen mukaan muun muassa EU4Health-ohjelman ja Euroopan sosiaalirahasto plussan (ESR+) avulla;

16. painottaa koheesiopolitiikan merkitystä torjuttaessa sukupuolten epätasa-arvoa terveydenhuollossa ja edistettäessä Euroopan sukupuolistrategian 2020–2025 sukupuoleen liittyviä terveysprioriteetteja, myös seksuaali- ja lisääntymisterveyttä ja ‑oikeuksia;

17. kehottaa komissiota edistämään terveys- ja hoitostrategioiden avulla terveydenhuollon ja sairaanhoidon integrointia siten, että keskitytään potilaisiin ja vältetään päällekkäisyydet, aukot ja hoidon puute erityisesti pitkäaikaissairaiden tai ikääntyneiden henkilöiden hoivassa, ja hyödyntämään rajaylittävistä ohjelmista saatuja kokemuksia;

18. huomauttaa, että terveysalan rahoitettujen rakennehankkeiden ja vertailuarvojen kokonaismäärärahoja arvioitaessa on myös tarpeen tarkastella yksittäisten hankkeiden myöhempiä terveysvaikutuksia, jotta niiden tuloksia voidaan seurata ja tehdä jatkuvia analyyseja niiden tehokkuudesta ja tehdä asianmukaiset johtopäätökset näiden hankkeiden ohjelmasuunnittelun ja täytäntöönpanon parantamiseksi tulevaisuudessa, myös komission laatiman hyvien käytäntöjen oppaan kehittämiseksi edelleen;

19. korostaa, että on tärkeää jatkaa kattavan terveydenhuoltoinfrastruktuurin kehittämistä ja vähentää nykyisiä eroavaisuuksia mahdollisimman paljon; muistuttaa, että koheesiopolitiikalla voidaan edistää merkittävästi terveydenhuoltoinfrastruktuurin kehittämistä kaikkialla EU:ssa, erityisesti NUTS 2 -tason alueilla, joiden BKT asukasta kohti on alle 75 prosenttia EU27:n keskiarvosta, ja siirtymäalueilla, joiden BKT asukasta kohti on 75–90 prosenttia EU27:n keskiarvosta, jotta voidaan luoda koko EU:ssa laadukkaita, täysin varusteltuja ja muutosjoustavia terveydenhuoltojärjestelmiä, joilla voidaan suojella paremmin ihmisten terveyttä; korostaa lisäksi, että jäsenvaltioiden ja niiden alueiden välille on perustettava toimiva rajatylittävä yhteistyöverkosto, jonka avulla voitaisiin reagoida tehokkaasti nykyisiin ja tuleviin terveyshaasteisiin;

20. kehottaa käyttämään koheesiopolitiikan varoja sellaisten tiettyihin sairauksiin erikoistuneiden osaamiskeskusten kehittämiseen kaikkialla EU:ssa, jotka kattaisivat myös EU:n naapurimaat ja joilla edistettäisiin rajatylittävää terveysalan yhteistyötä; muistuttaa tässä yhteydessä, että kaikkia olemassa olevia EU:n välineitä, kuten EU4Health-ohjelmaa ja Horisontti Eurooppa -ohjelmaa, on hyödynnettävä synergiassa, jotta voidaan tukea tällaisten tasapuolisesti koko EU:n alueelle jakautuneiden keskusten verkoston kehittämistä;

21. korostaa, että raja-alueiden, maaseutualueiden ja syrjäisimpien alueiden ihmiset kohtaavat usein terveydenhuollon yhdenvertaiseen saatavuuteen liittyviä esteitä, jotka rajoittavat heidän mahdollisuuksiaan saada tarvitsemaansa hoitoa ja jotka koskevat erityisesti terveydenhuollon perusinfrastruktuurin, pätevän ja riittävän terveydenhuoltohenkilöstön ja elintärkeiden lääkkeiden saatavuutta; korostaa, että laadukkaiden palvelujen olisi oltava käytettävissä ja saatavilla oikea-aikaisesti, jotta heille voidaan varmistaa terveydenhuoltoinfrastruktuurin ja heidän tarvitsemiensa asianmukaisten terveydenhuoltopalvelujen riittävä saatavuus; korostaa lisäksi terveydenhuollon saatavuuden erityistilannetta raja-alueilla EU:n ulkorajoilla ja syrjäisillä alueilla, joilla EU:n kansalaiset kohtaavat jo monia haasteita;

22. toteaa, että kuljetuskustannukset ovat yksi lääkkeiden ja kliinisten laitteiden hintojen nousun syistä syrjäisimmillä alueilla, syrjäisillä alueilla ja harvaan asutuilla alueilla sijaitsevissa sairaaloissa ja terveyskeskuksissa, joiden on myös selviydyttävä pitkistä toimitusajoista, mikä tarkoittaa, että alueellisilla terveyspalveluilla on oltava enemmän kapasiteettia ylläpitää suuria varastoja ja välttää pulaa; katsoo siksi, että EU:n olisi löydettävä ratkaisu näihin ongelmiin;

23. korostaa, että terveydenhuollon yhdenvertainen saatavuus lisää myös ihmisten osallisuutta, vammaiset henkilöt tai muuten heikommassa asemassa olevat henkilöt mukaan luettuina, ja nostaa heidän sosiaaliturvansa tasoa; toteaa, että mielenterveyspalvelujen saatavuuden edistäminen voisi myös auttaa lisäämään työllisyyttä ja poistamaan köyhyyttä vähemmän kehittyneillä alueilla;

24. korostaa, että on tärkeää ottaa käyttöön EU:n varoja, jotta voidaan investoida enemmän tautien ehkäisyyn, terveellisten elämäntapojen edistämiseen ja aktiivisen ikääntymisen tukemiseen terveysjärjestelmiin kohdistuvien varhaisten paineiden ehkäisemiseksi; korostaa, että on tärkeää tukea kampanjoita, joilla lisätään erityisesti nuorten tietoisuutta terveellisten elämäntapojen omaksumisen hyödyistä, ja että on tärkeää tukea seulontaohjelmien kehittämistä vakavien sairauksien varhaista havaitsemista varten;

25. katsoo, että terveydenhuollon yhdenvertaiseen saatavuuteen maaseutualueilla liittyvien suurimpien esteiden voittamiseksi olisi hyödynnettävä laajasti kehittyneitä teknologioita, kuten sähköisiä terveyspalveluja, robottiavusteista kirurgiaa tai 3D-tulostusta, jotka ovat olennainen osa älykkäiden kylien käsitettä, jotta voidaan parantaa terveydenhuollon saatavuutta ja lisätä sen tehokkuutta ja laatua; korostaa, että on tärkeää käyttää EU:n koheesio-ohjelmia digitaalisten ratkaisujen käyttöönoton parantamiseksi ja teknisen avun tarjoamiseksi julkishallinnoille, vakuutusyhtiöille ja muille terveydenhuollon toimijoille, jotka käsittelevät rajatylittävään yhteistyöhön liittyviä kysymyksiä; korostaa sen vuoksi tarvetta taata nopea internetyhteys maaseutualueilla ja syrjäisillä alueilla, edistää digitaalista lukutaitoa kaikissa ikäryhmissä näillä alueilla ja varustaa maaseutualueiden ja syrjäisten alueiden terveydenhuoltopalvelut resursseilla, joita tarvitaan tehokkaan sähköisen terveydenhuollon, kuten etälääketieteen, varmistamiseen ja kliinisten tietojen turvalliseen ja yhdenmukaistettuun tallentamiseen; kehottaa luomaan kestävän ja vertailukelpoisen rajatylittävän tietokannan ja kartoittamaan raja-alueiden ja rajatylittävän terveydenhuollon toimijoita, jotta voidaan tuoda esiin rajatylittäviä realiteetteja ja luoda uusia mahdollisuuksia;

26. korostaa yhteishankintojen, varastojen ja muiden toimenpiteiden avulla toteutetun eurooppalaisen lähestymistavan etuja covid-19-pandemian torjunnassa; kehottaa jatkamaan ja kehittämään koheesiopolitiikan välineiden avulla tätä lähestymistapaa muissa EU:n yhteishankinnoissa, jotka koskevat lääkinnällisiä laitteita ja hoitoja, kuten syöpää ehkäiseviä rokotteita, muun muassa HPV-rokotteita, hepatiitti B -rokotteita ja hätävarusteita, jotta voidaan parantaa hoitojen kohtuuhintaisuutta ja saatavuutta;

27. kehottaa toteuttamaan kunnianhimoisia koheesiopolitiikan toimenpiteitä EU:ssa voimassa olevien säännösten mukaisesti, jotta voidaan lievittää pätevän ja riittävän terveydenhuoltohenkilöstön pulaa raja-alueilla ja maaseutualueilla, erityisesti auttamalla terveydenhuoltohenkilöstöä ja heidän perheitään asettautumaan näille alueille, tarjoamalla mahdollisuuksia ammatilliseen täydennyskoulutukseen ja erikoistumiseen sekä varmistamalla hyvät työolot ja -ehdot, jotta voidaan kannustaa heitä aloittamaan toiminnan harjoittaminen tai jatkamaan sitä näillä alueilla;

28. huomauttaa, että kestävät pitkän aikavälin investoinnit terveydenhuoltohenkilöstöön ovat entistä kiireellisempiä, kun otetaan huomioon covid-19-kriisin vakavat taloudelliset, sosiaaliset ja terveysvaikutukset; korostaa, että on erityisesti investoitava riittävään terveydenhuoltohenkilöstöön, koulutukseen ESR+:n kautta ja terveydenhuoltohenkilöstön erikoistumisen rahoittamiseen jäsenvaltioissa ja alueilla, joissa esiintyy aivovuotoa; kehottaa jäsenvaltioita, joita terveydenhuoltoalan aivovuoto koettelee, asettamaan terveydenhuoltohenkilöstön työympäristön parantamisen etusijalle koheesiopolitiikan investoinneissa;

29. kehottaa käyttämään koheesiopolitiikan varoja terveydenhuoltoalan työympäristön parantamiseen ja alan houkuttelevuuden lisäämiseen terveydenhuoltohenkilöstön kannalta, jotta voidaan edistää strategioita, joilla luodaan kiinnostusta ja varmistetaan terveydenhuoltohenkilöstön pysyminen NUTS 2 -tason alueilla, joiden BKT asukasta kohti on alle 75 prosenttia EU27:n keskiarvosta, ja siirtymäalueilla, joiden BKT asukasta kohti on 75–90 prosenttia EU27:n keskiarvosta, sekä maaseutualueilla, joilla väestötiheys on alhainen ja taloudellinen vauraus pienempi, täydentämällä kansallista ja alueellista politiikkaa, jolla pyritään tarjoamaan riittävästi terveydenhuoltohenkilöstöä kaikkialla EU:ssa; kehottaa vahvistamaan paikallis- ja alueviranomaisten roolia erityisesti rajatylittävillä alueilla sellaisten koheesiopolitiikan ohjelmien ja hankkeiden laatimisessa ja täytäntöönpanossa, jotka vaikuttavat merkittävästi terveyden eriarvoisuuden vähentämiseen;

30. kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan aidon rajatylittävän terveysalan yhteistyön, jotta voidaan varmistaa potilaiden oikeuksien kunnioittaminen siten kuin siitä on säädetty rajatylittävää terveydenhuoltoa koskevassa direktiivissä sekä palvelujen saatavuuden ja laadun paraneminen;

31. huomauttaa, että covid-19-kriisi on osoittanut tarpeen lisätä investointeja terveydenhuoltojärjestelmien valmiuden, reagointikyvyn ja muutosjoustavuuden vahvistamiseen samalla kun varmistetaan rajatylittävä yhteistyö kaikkialla EU:ssa; katsoo, että sen vuoksi solidaarisuus, kestävyys ja tasapuolisuus ovat avainasemassa tämän kriisin ja sen tuhoisten sosioekonomisten seurausten ratkaisemisessa;

32. huomauttaa, että covid-19-kriisi on osoittanut julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien merkityksen potilaiden hoidossa, lääke- ja rokotetutkimuksessa sekä rokotteiden jakelussa; katsoo, että olisi otettava huomioon kustannus-hyötysuhde käytettäessä EU:n varoja julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien avulla toteutettaviin terveydenhuollon tutkimus- ja kehittämishankkeisiin;

33. korostaa, että tarvitaan verkkofoorumi asiaankuuluvien sidosryhmien kanssa, jotta voidaan kannustaa vaihtamaan parhaita käytäntöjä ja keskustelemaan rajatylittävästä terveydenhuollosta;

34. katsoo, että covid-19-pandemia on historiallisesti käänteentekevä hetki investoida terveydenhuoltojärjestelmiin ja tuleviin työvoimavalmiuksiin; kehottaa perustamaan vahvan Euroopan terveysunionin ja myöntämään sille riittävästi rahoitusta, jotta voidaan tehostaa jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä ja koordinointia, vahvistaa julkisia terveydenhuoltojärjestelmiä, suojella paremmin ihmisten terveyttä ja puuttua tehokkaasti pitkäaikaisiin terveydenhuollon eroavaisuuksiin;

Rajatylittävä terveysalan yhteistyö – rahoitus Interreg-ohjelmista ja muut mahdollisuudet

35. kannustaa käyttämään Next Generation EU -elpymisvälineen ja koheesiorahaston varoja terveydenhuoltojärjestelmien digitaalisten valmiuksien perusteelliseen parantamiseen; korostaa, että tietoteknisten järjestelmien yhteentoimivuutta on parannettava, sillä se on keskeinen tekijä sähköisten terveyspalvelujen ja erityisesti etälääketieteen palvelujen rajatylittävän tarjonnan helpottamisessa;

36. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita käyttämään koheesiopolitiikan välineitä edistääkseen lääkehoidon digitalisaatiota, muun muassa jäljitettävyysjärjestelmiä, eurooppalaisissa sairaaloissa, jotta voidaan vähentää lääkityspoikkeamia, parantaa hoitoyksiköiden välistä viestintää ja yksinkertaistaa byrokratiaa; kehottaa toteuttamaan ja kehittämään sähköisten terveyspalvelujen digitaalisen palveluinfrastruktuurin, yhtenäinen eurooppalainen digitaalinen potilasasiakirja mukaan lukien, jotta varmistetaan, että kansalaiset saavat kaikkialla EU:ssa nopeasti asianmukaisia terveyspalveluja;

37. kehottaa komissiota laatimaan EU:n olennaislääkkeiden luettelon ja varmistamaan tällaisten lääkkeiden saatavuuden ja kohtuuhintaisuuden pysyvillä varastoilla, yhteisillä hintaneuvotteluilla ja yhteishankinnoilla käyttäen EU:n välineitä, myös koheesiopolitiikan välineitä;

38. korostaa, että monilla raja-alueilla on jo aiempaa kokemusta terveysalan yhteistyöstä ja yhteistyörakenteita, joita niiden olisi hyödynnettävä täysimittaisesti eurooppalaisen yhteisvastuun hengessä;

39. korostaa potilaiden liikkuvuuden sekä turvallisen ja laadukkaan terveydenhuollon rajatylittävän saatavuuden merkitystä EU:ssa; muistuttaa, että potilaat eivät useinkaan voi käyttää naapurimaiden terveydenhuoltopalveluja kustannusten korvaamisessa käytettävien erilaisten järjestelmien vuoksi, samalla kun rajatylittävien työntekijöiden on selviydyttävä sekavista verotus- ja sosiaaliturvaetuusjärjestelyistä, koska jäsenvaltioiden sosiaaliturvajärjestelmät ovat erilaisia; kannustaa sen vuoksi voimakkaasti edistämään erityisiä välittäjäorganisaatioita, kuten ZOAST-vyöhykkeitä, eurooppalaisia alueellisen yhteistyön yhtymiä, terveyden seurantakeskuksia tai muita verkostoja, jotta voidaan helpottaa rajatylittävän terveysalan yhteistyön koordinointia yhdessä paikallisten ja kansallisten viranomaisten kanssa; korostaa, että potilaille voi olla hyötyä rajatylittävän terveydenhuollon parannuksista, joiden ansiosta he pystyisivät käyttämään yhtäläisesti muiden jäsenvaltioiden tai niiden raja-alueiden terveyspalveluja ja -infrastruktuuria, mukaan lukien diagnosointi ja kliiniset tutkimukset, ja että periaatteena on saada hoitoa sieltä, missä se on helpointa, läheisintä, parhainta ja nopeinta; kehottaa tehostamaan potilaiden kuljetusmahdollisuuksia lähimpiin yli rajojen toimiviin laitoksiin mutta toteaa, että kaikkiin oikeudellisiin ja hallinnollisiin esteisiin puuttuminen on edelleen rasite ja niihin on puututtava tulevalla oikeudellisten ja hallinnollisten esteiden poistamismekanismia koskevalla asetuksella;

40. korostaa koheesiopolitiikan viimeaikaisten toimenpiteiden merkitystä covid-19-pandemian torjumisessa eli koronaviruksen vaikutusten lieventämistä koskevaa investointialoitetta (CRII), koronaviruksen vaikutusten lieventämistä koskevaa toista investointialoitetta (CRII+) sekä koheesiota ja Euroopan alueita tukevaa elpymisapua (REACT-EU-väline); painottaa lisäksi, että vastaavanlaisia toimenpiteitä on sisällytetty asetukseen (EU) 2021/1060;

41. kehottaa painokkaasti parantamaan tiedonsaantia ja jakamaan rajatylittävän terveydenhuollon potilaille ja henkilöstölle suunnattua yksinkertaistettua tietoa potilaille tarkoitetun käsikirjan tai yli rajojen toimivien alueellisten yhteyspisteiden avulla;

42. toteaa, että Euroopassa on lukuisia menestyksekkäitä rajatylittäviä terveyshankkeita, ja korostaa, että niistä saatuja kokemuksia olisi hyödynnettävä nykyisten koheesiopolitiikan hankkeiden älykkään käytön pohjalta tehostamalla ja helpottamalla edelleen rajatylittävää yhteistyötä tällä alalla kaikkien EU:n kansalaisten hyödyksi; korostaa lisäksi, että on tärkeää oppia joidenkin raja-alueiden menestystarinoista ja hyödyntää niitä edelleen;

43. toteaa, että on tärkeää investoida rajatylittäviin yhteistyöohjelmiin, joilla vastataan raja-alueilla havaittuihin terveysalan tarpeisiin ja haasteisiin rajatylittävänä hallintotapana, joka on tärkeä hätätilanteissa, ja toteaa, että tästä voidaan mainita esimerkkinä pelastuspalvelut, jotka kattavat alueita rajan molemmin puolin; painottaa, että laadukkaisiin julkisiin palveluihin tehtävillä investoinneilla on ratkaiseva merkitys sosiaalisen palautumiskyvyn vahvistamisessa ja autettaessa ihmisiä selviytymään talous-, terveys- ja yhteiskunnallisista kriiseistä; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita asettamaan etusijalle raja-alueiden terveysalan investoinnit yhdistämällä tehokkaasti investointeja infrastruktuuriin, innovointiin, inhimilliseen pääomaan, hyvään hallintoon ja institutionaalisiin valmiuksiin;

44. korostaa rajatylittävän terveysalan yhteistyön merkitystä kaikille Euroopan alueille ja tarvetta löytää ratkaisuja rajatylittävään terveydenhuoltoon erityisesti raja-alueilla, joilla kansalaiset ylittävät rajan päivittäin; huomauttaa, että tarvittavien palvelujen tarjoaminen edellyttää raja-alueiden välistä korkeatasoista yhteistyötä;

45. kehottaa kiinnittämään enemmän huomiota potilaisiin hankkeissa, joita rahoitetaan Interreg-ohjelmista uudella ohjelmakaudella, ja hankkeissa, joissa keskitytään erityisesti haavoittuvassa asemassa oleviin ja syrjäytyneisiin ryhmiin sekä EU:n sukupuolistrategian 2020–2025 sukupuoleen liittyviin terveysprioriteetteihin, myös seksuaali- ja lisääntymisterveyteen ja -oikeuksiin;

46. katsoo, että Euroopan alueellinen yhteistyö -tavoitteen puitteissa käytettävissä olevien määrärahojen avulla olisi luotava toimivia rajatylittäviä julkisia terveydenhuoltopalveluja ja että niitä ei pitäisi käyttää ainoastaan välineenä, jolla luodaan erillisiä terveydenhuoltopalveluja; korostaa lisäksi, että Interreg-hankkeissa olisi oltava selkeä rajatylittävä toiminnallinen osuus; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään kokonaisvaltaisen yhteisen aluesuunnittelun kehittämistä raja-alueilla terveydenhuoltopalveluja varten;

47. muistuttaa, että Interreg-ohjelmista on tullut tärkeä väline, jolla ratkaistaan raja-alueille tyypillisiä ongelmia, edistetään kumppaneiden välistä rajatylittävää yhteistyötä ja kehitetään Euroopan raja-alueiden potentiaalia;

48. korostaa, että Interreg V-A -osa-alueen viimeisimmän ohjelmakauden aikana rajatylittävällä terveysalan yhteistyöllä pyrittiin muun muassa helpottamaan terveydenhuollon ammattilaisten ja potilaiden rajatylittävää liikkuvuutta, lisäämään innovointia ja kehittämään laadukkaan terveydenhuollon saatavuutta käyttämällä raja-alueilla yhteisiä laitteita, palveluja ja tiloja; toteaa, että hankkeet koskivat muun muassa koulutusta (38 prosenttia) hoitoa ja diagnosointia (22 prosenttia) sekä laitteita (17 prosenttia);

49. kehottaa rahoittamaan hankkeita, joilla edistetään rajatylittävää terveydenhuoltoa koskevia sopimuksia, joiden nojalla potilaat voivat matkustaa muualle saamaan hoitoa ja valita vapaasti terveydenhuollon ammattilaisensa;

50. huomauttaa, että menestyksekkäiden rajatylittävien julkisten terveydenhuoltopalvelujen aikaansaamiseksi komission ja jäsenvaltioiden olisi kerättävä oleellisia tietoja oikeudellisten ja muiden kuin oikeudellisten esteiden luonteesta kullakin raja-alueella ja tuettava politiikkakohtaista analyysia siitä, miten nämä esteet voidaan poistaa;

51. kehottaa komissiota varmistamaan, että nykyiset koordinointielimet helpottavat pitkälle kehitetyssä terapiassa käytettäviin lääkkeisiin perustuvia rajatylittäviä hoitoja ja että potilailla on kaikkialla EU:ssa yhtäläiset mahdollisuudet saada innovatiivisia hoitoja; kehottaa jäsenvaltioita sallimaan näiden innovatiivisten hoitojen saamisen ulkomailla tehokkaasti ja oikea-aikaisesti ja nopeuttamaan potilaiden korvausmenettelyä;

52. katsoo, että osaamiskeskukset voisivat kannustaa entistä enemmän rajatylittävien sopimusten tekoon ja lisätä niiden määrää ja että tällaiset keskukset voisivat näin ollen olla erittäin tärkeitä ja hyödyllisiä yleisen terveydentilan parantamisessa ja siten EU:n kansalaisten elinajanodotteen nostamisessa;

53. kehottaa komissiota, jäsenvaltioita ja alueita edistämään rajatylittävän terveydenhuollon parempaa hallinnointia, koska EU:ssa potilaat kohtaavat edelleen vakavia haasteita ja esteitä terveydenhuollon saatavuudessa muissa jäsenvaltioissa ja vain pieni osa mahdollisista potilaista on tietoinen oikeudestaan hakeutua hoitoon rajatylittävään terveydenhuoltoon; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita levittämään tehokkaammin tietoa ja harkitsemaan asianmukaista EU:n laajuista kampanjaa, jotta kansalaiset saavat tietoa oikeuksistaan ja tavoista käyttää rajatylittäviä terveydenhuoltopalveluja; muistuttaa, että on tärkeää rahoittaa digitalisaatiota ja investoida kansalaisten tiedonsaantiin, tiedon integrointiin ja tietojärjestelmiin tietojen saannin ja käytön helpottamiseksi;

54. kehottaa komissiota tekemään kattavan tutkimuksen EU:n vakuutusjärjestelmien välisestä yhteistyökehyksestä ja tarkastelemaan mahdollisia pullonkauloja ja puutteita, joita potilaat kohtaavat etsiessään terveyspalveluja toisen jäsenvaltion alueella, sekä hallinnollisia esteitä, jotka estävät kansalaisia käyttämästä rajatylittäviä terveydenhuoltopalveluja, ja kehottaa komissiota tuomaan esiin, miten koheesiopolitiikan välineitä voitaisiin käyttää näiden mahdollisten ongelmien ratkaisemiseen;

55. painottaa, että koordinoidun rajatylittävän sairausvakuutusjärjestelmän puuttuminen vaikeuttaa potilaiden mahdollisuuksia saada hoitoa rajan toisella puolella, jos heillä ei ole varaa maksaa hoitokuluja etukäteen ennen kuin heidän vakuutuksensa korvaa ne;

56. katsoo, että tietämyksen vaihto ja käytännöistä tiedottaminen Interregin avulla auttavat vahvistamaan valmiuksia ja reagointivalmiuksia yli rajojen, mistä on tullut merkittävä tekijä pandemian aiheuttaman kriisin aikana;

57. katsoo, että Interreg-ohjelmissa voidaan tarjota yhteisiä julkisia terveyspalveluja ja käynnistää muita rajatylittäviä aloitteita, koska läheisyyden edistäminen sopii hyvin yhteen vihreän kestävyyden tavoitteen kanssa;

58. korostaa, että useilla Interreg-hankkeilla on edistetty covid-19:n torjuntaa rajatylittävillä alueilla kaikkialla EU:ssa esimerkiksi tehohoitopotilaiden ja terveydenhuollon ammattilaisten liikkuvuuden, lääkinnällisten laitteiden ja henkilönsuojainten sekä PCR-testien rajatylittävän tarjonnan, tietojenvaihdon tai oikeudellisen neuvonnan kautta; korostaa siksi pienimuotoisten ja rajatylittävien hankkeiden merkitystä ihmisten yhteen saattamisessa ja siten uusien mahdollisuuksien avaamisessa kestävälle paikalliselle kehitykselle ja rajatylittävälle terveysalan yhteistyölle; panee kuitenkin merkille, että rajojen sulkeminen EU:ssa pandemian aikana vaikutti potilaiden ja terveydenhuoltohenkilöstön liikkuvuuteen, samalla kun tartuntatietoja, rokotuksia tai potilaiden siirtojen ehtoja koskevia tietoja ei ollut yhdenmukaistettu riittävästi jäsenvaltioiden kesken, mikä hidasti yhteisiä epidemiologisia toimia covid-19:n torjumiseksi, aiheutti sekaannusta ja haittasi alueellista yhteistyötä pahiten kärsineiden alueiden välillä;

59. on vakuuttunut, että räätälöityjä ratkaisuja ja paikallista lähestymistapaa tarvitaan raja-alueiden nykyisen monimuotoisuuden vuoksi ja että ne ovat edellytys kestävälle paikalliselle kehitykselle;

60. kehottaa jäsenvaltioita sekä alue- ja paikallisviranomaisia hyödyntämään täysin asetuksessa (EU) 2021/1060 määriteltyjen koheesiopolitiikan ohjelmien sekä Interreg-ohjelmien tarjoamaa joustavuutta meneillään olevan covid-19-kriisin ratkaisemiseksi;

61. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tukemaan yhdessä koheesiopolitiikan ja EU4Health-ohjelman avulla jäsenvaltioiden ja EU:n tason toimintastrategioiden, vakiotoimintatapojen ja menettelyjen kehittämistä covid-19-pandemia huomioon ottaen, jotta voidaan tehostaa yhteistyötä tulevissa kansanterveydellisissä hätätilanteissa;

62. katsoo, että koheesiopolitiikan puitteissa tehtävä rajatylittävä terveysalan yhteistyö ei olisi täysin mahdollista ilman terveyspalvelujen alan tutkintotodistusten ja pätevyyksien vastavuoroista tunnustamista kaikissa jäsenvaltioissa; kehottaa komissiota ehdottamaan Benelux-valtioiden vuonna 2015 allekirjoittaman päätöksen pohjalta kehystä, jonka avulla korkeakoulututkintoja voitaisiin tunnustaa automaattisesti EU:n tasolla;

63. kehottaa jäsenvaltioita hyödyntämään paremmin kahdenvälisiä sopimuksia ja luomaan yhteistyöjärjestelyjä rajatylittävän terveydenhuollon esteiden poistamiseksi;

°

° °

64. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden parlamenteille.



 

PERUSTELUT

Koheesiopolitiikka on yksi EU:n keskeisistä politiikoista, jonka varoilla vahvistetaan unionin taloudellista, sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta ja edistetään kasvua ja työllisyyttä EU:n kaikilla alueilla mutta erityisesti kehityksessä jälkeen jääneillä alueilla. Noin kolmannes EU:n talousarviosta käytetään tähän tarkoitukseen. Näin koheesiopolitiikka on paitsi EU:n tärkein investointipolitiikka myös osoitus unionin ja sen jäsenvaltioiden välisestä solidaarisuudesta.

Terveydenhuollon epätasa-arvoinen saatavuus ja tästä aiheutuneet vakavat vaikutukset ovat suoraan ristiriidassa solidaarisuuden kanssa. Saatavuus ja tasapuolisuus, laatu ja suorituskyky sekä tehokkuus ovat eurooppalaisten terveydenhuoltojärjestelmien keskeisiä periaatteita. Näiden järjestelmien suorituskyvyssä ja niiden tulosten laadussa on kuitenkin merkittäviä eroja eri puolilla EU:ta. Terveydenhuoltojärjestelmiin kohdistuvat paineet ja vaatimukset sekä vaatimus maksaa terveydenhuoltomaksuja tietyntyyppisistä hoivapalveluista ovat valitettavaa todellisuutta miljoonille unionin kansalaisille. Tämä tilanne vallitsi jo ennen covid-19-pandemian puhkeamista.

Kun otetaan huomioon, että ikääntyneiden osuus vähemmän kehittyneiden alueiden ja maaseutualueiden väestöstä on suurempi ja että terveydenhuoltopalveluja on vaikeampi saada, terveydenhuoltopalvelujen saatavuus ei ole tasa-arvoista ja tällä voi olla merkittäviä sosioekonomisia seurauksia. Terveydenhuollon puutteesta johtuva väestön terveydentilan asteittainen heikkeneminen voi aiheuttaa merkittäviä taloudellisia menetyksiä, koska yhä harvemmat ihmiset pystyvät pysymään aktiivisesti työelämässä. Terveyspalvelujen yhdennetty tarjonta näillä alueilla on siten perustavanlaatuinen ja kaikkialla läsnä oleva haaste.

Heikommassa asemassa olevilla alueilla erot terveydenhuoltoinfrastruktuurin laadussa ja lääkinnällisten laitteiden saatavuudessa vaikuttavat suoraan lääketieteellisten hoitojen onnistumiseen. Vähemmän kehittyneiden alueiden ja kehittyneempien alueiden terveysindikaattoreiden välillä on edelleen merkittäviä eroja, ja kaikkia tämän kompensoimiseen tarkoitettuja EU:n välineitä olisi käytettävä mahdollisimman laajasti mielekkäiden ratkaisujen tarjoamiseksi.

Siksi tässä valiokunta-aloitteisessa mietinnössä keskitytään kahteen tavoitteeseen. Ensimmäisenä tavoitteena on tarkastella mahdollisuuksia maksimoida koheesiopoliittisen rahoituksen vaikutus, jotta voidaan vähentää eroavaisuuksia terveydenhuoltojärjestelmien laadussa Euroopan unionissa ja täydentää tällä tavoin uuden EU4Health-ohjelman investointeja. Toisena tavoitteena on analysoida Interreg-ohjelmista tuetuista rajatylittävistä terveysalan yhteistyöhankkeista saatuja kokemuksia ja määrittää pitkän aikavälin suosituksia innovatiivisiksi ratkaisuiksi alueellisen yhteistyön puitteissa, jotta raja voitaisiin muuttaa rajoitteesta mahdollisuudeksi ja siten voitaisiin parantaa EU:n kansalaisten mahdollisuuksia.

Koheesiopolitiikan investoinnit terveydenhuoltojärjestelmiin on kanavoitu vuosien 2007–2013 monivuotisen rahoituskehyksen ja vuosien 2014–2020 monivuotisen rahoituskehyksen kautta. Euroopan aluekehitysrahaston (EAKR) rahoitusta myönnetään pääasiassa koodien 053 (terveydenhuollon infrastruktuuri) ja 081 (tieto- ja viestintätekniset sovellukset, joilla ratkotaan aktiivisen ikääntymisen terveyshaasteita, sekä sähköisen terveydenhuollon palvelut ja sovellukset (myös sähköiset hoivapalvelut ja tietotekniikka-avusteinen asuminen)) kautta sekä pk-yritysten tutkimukseen ja tukemiseen.

Yhteenvetona voidaan todeta, että ohjelmakaudella 2021–2027 jäsenvaltioiden ja alueiden olisi pyrittävä osoittamaan parempia resursseja tarpeidensa täyttämiseksi rakennerahastojen kautta varmistaakseen muun muassa tehokkaan terveydenhuollon, infrastruktuuri-investoinnit erityisesti vähemmän kehittyneillä alueilla ja maaseudulla, terveyden edistämisen ja sairauksien ehkäisyn, sähköiset terveyspalvelut ja terveyttä edistävät palvelut.

TIEDOT HYVÄKSYMISESTÄ ASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA

Hyväksytty (pvä)

25.1.2022

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

35

2

3

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Matteo Adinolfi, Mathilde Androuët, Pascal Arimont, Adrian-Dragoş Benea, Isabel Benjumea Benjumea, Tom Berendsen, Erik Bergkvist, Stéphane Bijoux, Vlad-Marius Botoş, Rosanna Conte, Andrea Cozzolino, Rosa D’Amato, Christian Doleschal, Raffaele Fitto, Chiara Gemma, Mircea-Gheorghe Hava, Krzysztof Hetman, Peter Jahr, Ondřej Knotek, Cristina Maestre Martín De Almagro, Nora Mebarek, Martina Michels, Alin Mituța, Andżelika Anna Możdżanowska, Niklas Nienaß, Andrey Novakov, Alessandro Panza, Tsvetelina Penkova, Caroline Roose, Marcos Ros Sempere, André Rougé, Susana Solís Pérez, Irène Tolleret, Valdemar Tomaševski, Monika Vana

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Daniel Buda, Dimitrios Papadimoulis, Peter Pollák, Bronis Ropė, Tomislav Sokol

 


 

LOPULLINEN ÄÄNESTYS NIMENHUUTOÄÄNESTYKSENÄ ASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA

35

+

ECR

Raffaele Fitto, Andżelika Anna Możdżanowska, Valdemar Tomaševski

NI

Chiara Gemma

PPE

Pascal Arimont, Isabel Benjumea Benjumea, Tom Berendsen, Daniel Buda, Christian Doleschal, Mircea-Gheorghe Hava, Krzysztof Hetman, Peter Jahr, Andrey Novakov, Peter Pollák, Tomislav Sokol

Renew

Stéphane Bijoux, Vlad-Marius Botoş, Ondřej Knotek, Alin Mituța, Susana Solís Pérez, Irène Tolleret

S&D

Adrian-Dragoş Benea, Erik Bergkvist, Andrea Cozzolino, Cristina Maestre Martín De Almagro, Nora Mebarek, Tsvetelina Penkova, Marcos Ros Sempere

The Left

Martina Michels, Dimitrios Papadimoulis

Verts/ALE

Rosa D'Amato, Niklas Nienaß, Caroline Roose, Bronis Ropė, Monika Vana

 

2

-

ID

Mathilde Androuët, André Rougé

 

3

0

ID

Matteo Adinolfi, Rosanna Conte, Alessandro Panza

 

Symbolien selitys:

+ : puolesta

- : vastaan

0 : tyhjää

 

 

Päivitetty viimeksi: 28. helmikuuta 2022
Oikeudellinen huomautus - Tietosuojakäytäntö