MIETINTÖ kestävän kehityksen tavoitteiden täytäntöönpanosta ja tuloksista
9.6.2022 - (2022/2002(INI))
Kehitysvaliokunta
Ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunta
Esittelijät: Barry Andrews, Petros Kokkalis
(Valiokuntien yhteiskokoukset – työjärjestyksen 58 artikla)
PR_INI
SISÄLTÖ
Sivu
EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS
PERUSTELUT
KULTTUURI- JA KOULUTUSVALIOKUNNAN KIRJE
TIEDOT HYVÄKSYMISESTÄ ASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA
LOPULLINEN ÄÄNESTYS NIMENHUUTOÄÄNESTYKSENÄ ASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA
EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS
kestävän kehityksen tavoitteiden täytäntöönpanosta ja tuloksista
Euroopan parlamentti, joka
– ottaa huomioon YK:n kestävän kehityksen huippukokouksessa New Yorkissa 25. syyskuuta 2015 hyväksytyn kestävää kehitystä koskevan YK:n päätöslauselman ”Transforming our World – The 2030 Agenda for Sustainable Development” (Agenda 2030),
– ottaa huomioon 18. marraskuuta 2020 annetun komission yksiköiden valmisteluasiakirjan kokonaisvaltaisesta lähestymistavasta kestävän kehityksen tavoitteisiin ”Delivering on the UN’s Sustainable Development Goals – A comprehensive approach” (SWD(2020)0400),
– ottaa huomioon YK:n taloudellisten ja sosiaalisten asiain osaston vuoden 2022 julkaisun kestävän kehityksen tavoitteisiin liittyvistä hyvistä käytännöistä ”SDG Good Practices – A compilation of success stories and lessons in SDG implementation – Second Edition”,
– ottaa huomioon kestävää kehitystä käsitelleen YK:n raportin ”Global Sustainable Development Report” vuodelta 2019,
– ottaa huomioon 17. helmikuuta 2021 annetun komission sekä unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan yhteisen tiedonannon EU:n vahvemmasta panostuksesta sääntöihin perustuvaan monenvälisyyteen (JOIN(2021)0003),
– ottaa huomioon 30. kesäkuuta 2017 annetun neuvoston ja neuvostossa kokoontuneiden jäsenvaltioiden hallitusten edustajien, Euroopan parlamentin ja komission yhteisen julkilausuman ”Uusi kehityspolitiikkaa koskeva eurooppalainen konsensus – meidän maailmamme, meidän ihmisarvomme, meidän tulevaisuutemme”[1],
– ottaa huomioon 28. tammikuuta 2019 julkaistun komission yksiköiden valmisteluasiakirjan kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuudesta ”2019 EU report on Policy Coherence for Development” (SWD(2019)0020),
– ottaa huomioon ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden kansakuntien puitesopimuksen (UNFCCC) ja biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen,
– ottaa huomioon UNFCCC:n sopimuspuolten 21. konferenssissa (COP21) Pariisissa 12. joulukuuta 2015 hyväksytyn Pariisin sopimuksen,
– ottaa huomioon Latvian ja komission UNFCCC:lle EU:n ja sen jäsenvaltioiden puolesta 6. maaliskuuta 2015 toimittaman EU:n ja sen jäsenvaltioiden suunnitellun kansallisesti määritellyn panoksen,
– ottaa huomioon Saksan ja komission UNFCCC:lle EU:n ja sen jäsenvaltioiden puolesta 17. joulukuuta 2020 toimittaman EU:n ja sen jäsenvaltioiden päivitetyn kansallisesti määritellyn panoksen,
– ottaa huomioon Addis Abebassa 13.–16. heinäkuuta 2015 pidetyn kolmannen kansainvälisen kehitysyhteistyön rahoitusta koskevan konferenssin,
– ottaa huomioon 30. kesäkuuta 2017 annetun neuvoston ja neuvostossa kokoontuneiden jäsenvaltioiden hallitusten edustajien, Euroopan parlamentin ja komission yhteisen julkilausuman ”Uusi kehityspolitiikkaa koskeva eurooppalainen konsensus – meidän maailmamme, meidän ihmisarvomme, meidän tulevaisuutemme”[2],
– ottaa huomioon komission työohjelmat vuosiksi 2020 (COM(2020)0037), 2021 (COM(2020)0690) ja 2022 (COM(2021)0645) ja niiden viittaukset kestävän kehityksen tavoitteisiin,
– ottaa huomioon kestävän kehityksen tavoitteiden sisällyttämisen paremman sääntelyn kehykseen, mukaan lukien 29. huhtikuuta 2021 annettu komission tiedonanto ”Parempaa sääntelyä: yhteistyöllä parempaa lainsäädäntöä” (COM(2021)0219), 3. marraskuuta 2021 julkaistu komission yksiköiden valmisteluasiakirja ohjeista parempaa sääntelyä varten ”Better Regulation Guidelines” (SWD(2021)0305) ja marraskuussa 2021 julkaistu paremman sääntelyn välineistö, johon kuuluu kestävän kehityksen tavoitteita koskeva uusi väline #19,
– ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien kehitysohjelman vuoden 2022 erityiskertomuksen uusista uhkista ihmisten turvallisuudelle antroposeenikaudella ”New threats to human security in the Anthropocene – Demanding greater solidarity”,
– ottaa huomioon hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin (IPCC) vuoden 2019 erityisraportin valtameristä ja kryosfääristä muuttuvassa ilmastossa ”Special Report on the Ocean and Cryosphere in a Changing Climate”,
– ottaa huomioon 28. helmikuuta 2022 julkaistun IPCC:n kuudennen arviointiraportin ”Climate Change 2022: Impacts, Adaptation and Vulnerability”,
– ottaa huomioon naapuruus-, kehitys- ja kansainvälisen yhteistyön välineen – Globaali Eurooppa perustamisesta, Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 466/2014/EU muuttamisesta ja kumoamisesta sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/1601 ja neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 480/2009 kumoamisesta 9. kesäkuuta 2021 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2021/947[3],
– ottaa huomioon katastrofiriskien vähentämistä koskevan Sendain kehyksen 2015–2030, jonka YK:n jäsenvaltiot hyväksyivät 18. maaliskuuta 2015 järjestetyssä katastrofiriskien vähentämistä käsitelleessä kolmannessa YK:n maailmankonferenssissa,
– ottaa huomioon 24. maaliskuuta 2022 antamansa päätöslauselman EU:n kiireellisen toimintasuunnitelman tarpeesta elintarviketurvan varmistamiseksi EU:ssa ja sen ulkopuolella Venäjän hyökättyä Ukrainaan[4],
– ottaa huomioon YK:n pääsihteerin raportin ”Our Common Agenda”, joka esiteltiin YK:n yleiskokoukselle ja jonka laatimista pyydettiin 15. marraskuuta 2021 annetulla YK:n yleiskokouksen päätöslauselmalla 76/6,
– ottaa huomioon 21. tammikuuta 2021 antamansa päätöslauselman covid-19-kriisistä ja sen jälkeisestä ajasta sukupuolinäkökulmasta tarkastellen[5],
– ottaa huomioon 14. maaliskuuta 2019 antamansa päätöslauselman vuotuisesta strategisesta mietinnöstä kestävän kehityksen tavoitteiden täytäntöönpanosta ja tuloksista[6],
– ottaa huomioon 25. marraskuuta 2014 antamansa päätöslauselman EU:sta ja vuoden 2015 jälkeisestä globaalista kehityksen toimintakehyksestä[7],
– ottaa huomioon 10. joulukuuta 2019 annetut neuvoston päätelmät ”Kohti kestävää Eurooppaa vuoteen 2030 mennessä – tähänastinen edistyminen ja seuraavat toimet”,
– ottaa huomioon 18. lokakuuta 2018 annetut neuvoston päätelmät,
– ottaa huomioon 20. kesäkuuta 2017 annetut neuvoston päätelmät ”Euroopan kestävän tulevaisuuden varmistaminen: EU:n vastaus kestävän kehityksen toimintaohjelmaan Agenda 2030:een”,
– ottaa huomioon 6. heinäkuuta 2017 antamansa päätöslauselman kestävyyttä edistävistä EU:n toimista[8],
– ottaa huomioon 9. kesäkuuta 2021 antamansa päätöslauselman vuoteen 2030 ulottuvasta EU:n biodiversiteettistrategiasta – Luonto takaisin osaksi elämäämme[9],
– ottaa huomioon 9. huhtikuuta 2019 annetut neuvoston päätelmät ”Kohti yhä kestävämpää unionia vuoteen 2030 mennessä”,
– ottaa huomioon 12. toukokuuta 2016 antamansa päätöslauselman Agenda 2030:n seurannasta ja arvioinnista[10],
– ottaa huomioon 15. toukokuuta 2019 annetun komission kertomuksen seitsemännen ympäristöä koskevan toimintaohjelman arvioinnista (COM(2019)0233),
– ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston päätökseksi vuoteen 2030 ulottuvasta yleisestä unionin ympäristöalan toimintaohjelmasta (COM(2020)0652),
– ottaa huomioon vuonna 2019 julkaistun Euroopan ympäristökeskuksen raportin Euroopan ympäristön tilasta ja näkymistä vuonna 2020 ”The European environment – state and outlook 2020: Knowledge for transition to a sustainable Europe”,
– ottaa huomioon Eurostatin vuoden 2021 seurantaraportin edistymisestä kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamisessa EU:n puitteissa,
– ottaa huomioon 11. maaliskuuta 2021 antamansa päätöslauselman ”Talouspolitiikan eurooppalainen ohjausjakso: vuotuinen kestävän kasvun strategia 2021[11],
– ottaa huomioon 19. syyskuuta 2018 annetun Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon ”Kestävän kehityksen tavoitteiden toteutumisen arviointiin paremmin sopivat indikaattorit – kansalaisyhteiskunnan panos”[12],
– ottaa huomioon 14. kesäkuuta 2021 julkaistun kestävää kehitystä koskevan raportin ”The Decade of Action for the Sustainable Development Goals”,
– ottaa huomioon 22. kesäkuuta 2021 annetut neuvoston päätelmät ”Kattava toimintatapa YK:n kestävän kehityksen toimintaohjelman Agenda 2030:n täytäntöönpanon nopeuttamiseksi – Parempi jälleenrakentaminen covid-19-kriisin jälkeen”,
– ottaa huomioon 3. kesäkuuta 2021 annetun tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksen 26/2020 ”Meriympäristö: suojelu on EU:ssa laaja-alaista mutta jää pinnalliseksi”,
– ottaa huomioon 30. tammikuuta 2019 julkaistun komission pohdinta-asiakirjan ”Kohti kestävää Eurooppaa vuoteen 2030 mennessä” (COM(2019)0022) ja erityisesti sen liitteen III ”Yhteenveto kestävän kehityksen tavoitteisiin keskittyvän sidosryhmäfoorumin panoksesta pohdinta-asiakirjaan ’Kohti kestävää Eurooppaa vuoteen 2030 mennessä’”,
– ottaa huomioon työjärjestyksen 54 artiklan,
– ottaa huomioon kehitysvaliokunnan ja ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan työjärjestyksen 58 artiklan mukaisen yhteiskäsittelyn,
– ottaa huomioon kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan kirjeen,
– ottaa huomioon kehitysvaliokunnan ja ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan mietinnön (A9-0174/2022),
A. ottaa huomioon, että ilmasto-oikeudenmukaisuus ei toteudu Euroopassa eikä kansainvälisesti ilman ympäristön, yhteiskunnan ja talouden kannalta kestävää ja osallistavaa kehitystä; toteaa, että kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttaminen on siten olennainen edellytys oikeudenmukaisen ja reilun siirtymän saavuttamiselle Pariisin sopimuksen ja Euroopan vihreän kehityksen ohjelman mukaisesti;
B. ottaa huomioon, että covid-19-pandemian vaikutukset eivät ole vielä täysin tiedossa, mutta ne ovat jo johtaneet merkittävään taantumiseen kestävän kehityksen tavoitteiden suhteen erityisesti globaalin etelän maissa, joissa terveydenhuoltojärjestelmät ovat heikkoja ja rokotusaste on edelleen hyvin alhainen, sekä lisänneet eriarvoisuutta ja köyhyyttä; ottaa huomioon, että vuoden 2021 kestävän kehityksen rahoitusta käsittelevän YK:n raportin ”Financing for Sustainable Development Report 2021” mukaan covid-19-pandemia voi johtaa kestävässä kehityksessä ”menetettyyn vuosikymmeneen”; ottaa huomioon, että vähiten kehittyneet maat ovat kärsineet erityisen paljon, koska ne ovat alttiita ulkoisille häiriöille; ottaa huomioon, että terve ympäristö on kestävän kehityksen peruspilari; ottaa huomioon, että inhimillisen kehityksen indeksin arvioitiin laskevan vuonna 2020 ”jyrkästi ja ennennäkemättömällä tavalla” ensimmäistä kertaa 30 vuoteen sen jälkeen kun sitä on laskettu; ottaa huomioon, että äärimmäisen köyhyyden aste nousi vuonna 2020 ensimmäistä kertaa 20 vuoteen; ottaa huomioon, että covid-19-pandemian jälkeinen tilanne tarjoaa kuitenkin erinomaisen tilaisuuden muuttaa yhteiskuntiamme kestävän kehityksen tavoitteiden mukaisiksi; ottaa huomioon, että ennen covid-19-pandemiaa rahoituksen ja kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamiseksi tarvittavan summan välillä arvioitiin olevan maailmanlaajuisesti 2,5 biljoonan Yhdysvaltain dollarin vuotuinen rahoitusvaje; toteaa, että erään arvion mukaan taloudellinen epävarmuus ja puute pandemiasta elpymiseen käytettävistä määrärahoista kehitysmaissa on kasvattanut tätä vajetta vuoden 2021 alusta 50 prosentilla 3,7 biljoonaan Yhdysvaltain dollariin; katsoo, että parlamentin uusi erityisvaliokunta, joka käsittelee covid-19-pandemiasta saatuja kokemuksia ja suosituksia tulevaisuutta varten, voisi tutkia pandemian vaikutuksia kestävän kehityksen tavoitteisiin;
C. ottaa huomioon, että vuonna 2019 julkaistun YK:n Global Sustainable Development ‑raportin ja YK:n Sustainable Development Solutions -verkoston (SDSN) vuoden 2020 kestävän kehityksen indeksin mukaan yksikään maa, Euroopan maat mukaan luettuina, ei näillä näkymin saavuta kaikkia kestävän kehityksen tavoitteita vuoteen 2030 mennessä; toteaa, että vuoden 2021 Euroopan kestävän kehityksen raportin mukaan EU:n keskimääräinen kestävän kehityksen indeksi ei noussut vuonna 2020 ensimmäistä kertaa indeksin käyttöönoton jälkeen; toteaa, että YK:n Euroopan talouskomission mukaan Eurooppa saavuttaa näillä näkymin 169 alatavoitteesta ainoastaan 26 eli 15 prosenttia; ottaa huomioon, että SDSN:n vuoden 2021 kestävän kehityksen indeksin mukaan OECD-maat ovat lähimpänä Agenda 2030 -toimintaohjelman tavoitteiden saavuttamista mutta ne tuottavat kuitenkin suurimmat kielteiset heijastusvaikutukset, mikä heikentää muiden maiden kykyä saavuttaa tavoitteensa;
D. ottaa huomioon, että Venäjän laittoman hyökkäyksen Ukrainaan ja siellä käytävän sodan luomilla uusilla geopoliittisilla ja humanitaarisilla realiteeteilla on valtava vaikutus kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamiseen maailmanlaajuisesti, erityisesti eriarvoisuuden, köyhyyden ja nälän torjuntaan, ja että ne voivat estää tavoitteiden toteutumisen vuoteen 2030 mennessä; katsoo, että tarvitaan kiireellisesti uutta poliittista pontta kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamiseksi, jotta voidaan kompensoida covid-19:n vaikutukset ja Venäjän Ukrainaan tekemän hyökkäyksen maailmanlaajuiset seuraukset; katsoo, että tässä yhteydessä on tarpeen rahoittaa uusiutuvia energialähteitä, jotta varmistetaan yhdenmukaisuus Agenda 2030 ‑toimintaohjelman tavoitteiden kanssa ja vältetään maailmanlaajuinen taloudellinen paine energia-alalla tulevaisuudessa;
E. ottaa huomioon, että Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 208 artiklan mukaisesti EU:lla on velvollisuus sisällyttää kehitysyhteistyöpolitiikan tavoitteet toteuttamiinsa sisäisiin ja ulkoisiin politiikkoihin, jotka voivat vaikuttaa kehitysmaihin; katsoo, että yhdenmukaisuus kaikissa EU:n politiikoissa on ratkaisevan tärkeää kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamiseksi maailmanlaajuisesti; katsoo, että kestävää kehitystä tukeva politiikkajohdonmukaisuus on lähestymistapa, jossa kestävän kehityksen eri ulottuvuudet sisällytetään kokonaisvaltaisesti poliittisen päätöksenteon kaikkiin vaiheisiin, ja että se on keskeinen tekijä EU:n pyrkimyksissä panna täytäntöön Agenda 2030 -toimintaohjelma; ottaa huomioon, että komissio sitoutui 18. marraskuuta 2021 antamassaan yksiköidensä valmisteluasiakirjassa ”Delivering on the UN’s Sustainable Development Goals – A comprehensive approach” soveltamaan kestävän kehityksen tavoitteiden täytäntöönpanoon koko hallinnon kattavaa lähestymistapaa, jota puheenjohtaja von der Leyen koordinoi; katsoo, että EU:n kahdeksanteen ympäristöalan toimintaohjelmaan sisältyvä ja vuosien 2030 ja 2050 ensisijaisiin tavoitteisiin kirjattu siirtyminen hyvinvointitalouteen, jossa maapallolle annetaan enemmän kuin siltä otetaan, edellyttää, että EU kehittää kokonaisvaltaisemman lähestymistavan päätöksentekoon;
F. ottaa huomioon, että sen jälkeen kun kestävän kehityksen toimintaohjelma Agenda 2030 hyväksyttiin vuonna 2015, parlamentti, neuvosto ja Eurooppa-neuvosto ovat toistuvasti kehottaneet komissiota hyväksymään kattavan strategian kestävän kehityksen tavoitteiden panemiseksi kaikilta osin täytäntöön;
G. ottaa huomioon, että terveyskriisit, ympäristökriisit ja ilmastokriisit ovat vahvasti kytköksissä toisiinsa; toteaa, että tällaiset kriisit lisääntyvät tulevina vuosina etenkin ilmastonmuutoksen ja biologisen monimuotoisuuden häviämisen seurauksena;
H. ottaa huomioon, että useissa kehitysmaissa mahdollisuudet saada tietoja kestävän kehityksen tavoitteiden indikaattoreja varten ovat rajalliset, mikä voi haitata vakavasti edistymisen arviointia;
I. toteaa, että kuilu rikkaimpien ja köyhimpien ihmisten ja maiden välillä kasvaa jatkuvasti; katsoo, että eriarvoisuuden vähentäminen (kestävän kehityksen tavoite 10) on strategisesti tärkeää ja sen olisi oltava Agenda 2030 -toimintaohjelman toteuttamiseen tähtäävien yhteisten ponnistelujen ytimessä;
J. toteaa, että kestävän kehityksen tavoitteet kattavat kaikki ihmiskunnan keskeiset ongelmat eivätkä liity pelkästään kehityspolitiikkaan vaan koskevat julkista toimintaa Euroopan tasolla myös laajemmin;
K. toteaa, että sitoutuessaan kestävän kehityksen toimintaohjelman Agenda 30:n toteuttamiseen EU on tunnustanut, että yksilön ihmisarvo on olennaisen tärkeä ja että kaikkien kansakuntien, ihmisten ja yhteiskunnan osien olisi saavutettava toimintaohjelman tavoitteet ja alatavoitteet;
L. ottaa huomioon, että Euroopan parlamentilla ja kansallisilla parlamenteilla on myös velvollisuus varmistaa, että kestävä kehitys otetaan osaksi niiden menettelyjä siiloutumisen estämiseksi;
M. toteaa, että kestävän kehityksen tavoitteiden avulla olisi käsiteltävä lisääntyvää eriarvoisuutta, ilmastonmuutosta, biologisen monimuotoisuuden häviämistä ja jätteentuotannon lisääntymistä; toteaa, että kaikki nämä heikentävät ihmisten elinoloja;
N. ottaa huomioon, että kestävän kehityksen tavoitteiden täytäntöönpanoa käsittelevä EU:n korkean tason sidosryhmäfoorumi, joka toimi vuosina 2017–2019, perustettiin tukemaan ja neuvomaan komissiota ja tarjoamaan foorumi kokemusten ja parhaiden käytäntöjen vaihdolle eri alojen välillä paikallisella, alueellisella, kansallisella ja EU:n tasolla saattamalla yhteen kansalaisyhteiskunnan, kansalaisjärjestöjen ja yksityisen ja yrityssektorin toimijoita;
O. toteaa, että kaikki edellä esitetty huomioon ottaen eurooppalainen hallinnointistrategia, jossa kestävän kehityksen tavoitteet sisällytetään monialaiseen toimintamalliin, mahdollistaisi julkisten toimien paremman yhteensovittamisen ja tehokkuuden; katsoo, että esimerkiksi kestävän kehityksen tavoite 14 (vedenalainen elämä), jossa vaaditaan merten ja niiden luonnonvarojen säilyttämistä ja kestävää käyttöä, olisi pantava täytäntöön osana yhdennettyä meripolitiikkaa;
P. katsoo, että maailmanlaajuisesta edistymisestä kestävän kehityksen tavoitteiden suhteen on heikosti tietoa johtuen riittämättömistä seurantavalmiuksista erityisesti kehitysmaissa;
Q. ottaa huomioon, että covid-19-pandemia on pahentanut huomattavasti kehitysmaiden jo olemassa olleita velkaongelmia, mikä on vaarantanut entisestään niiden pyrkimykset saada käyttöönsä riittävästi varoja kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamiseen; katsoo näin ollen, että tarvitaan kiireellisesti uusia velkahelpotuksia, jotta vältetään laajat maksujen laiminlyönnit kehitysmaissa ja helpotetaan investointeja elpymiseen ja kestävän kehityksen tavoitteisiin;
R. ottaa huomioon, että IPCC:n vuonna 2022 julkaiseman kuudennen arviointiraportin mukaan ilmastonmuutos on heikentänyt ruokaturvaa ja vedensaantia, mikä on haitannut pyrkimyksiä saavuttaa kestävän kehityksen tavoitteet;
S. toteaa, että kestävän kehityksen tavoitteilla on valtiotasoa alempi ja paikallinen ulottuvuus;
T. ottaa huomioon, että valtameret pitävät sisällään valtavan määrän biologisesta monimuotoisuudesta ja ovat maapallon ilmaston pääasiallinen säätelijä; ottaa huomioon, että niiden suojelu on ratkaisevan tärkeää kestävän kehityksen onnistumisen kannalta, edistää köyhyyden poistamista ja tuo kestävän elinkeinon ja ruokaturvaa miljardeille ihmisille;
U. ottaa huomioon, että kestävän kehityksen tavoitteet ovat yleismaailmallisia ja jakamattomia; ottaa huomioon, että ne ovat yhteisiä kaikille toimijoille, julkinen ja yksityinen sektori, kansalaisyhteiskunta ja työmarkkinaosapuolet mukaan luettuina, ja ne koskevat kaikkia näitä;
V. ottaa huomioon, että 17 kestävän kehityksen tavoitetta ja niiden 169 alatavoitetta sekä niihin liittyvät indikaattorit edustavat ainoaa maailmanlaajuisesti yhteistä poliittisesti sovittua kehystä näyttöön perustuville politiikoille;
Johdanto
1. vahvistaa olevansa sitoutunut Agenda 2030 -toimintaohjelmaan, sen seitsemääntoista kestävän kehityksen tavoitteeseen ja lupaukseen, että ketään ja mitään aluetta ei jätetä jälkeen; korostaa, että nykyisen ja tulevien pandemioiden sekä Ukrainan sodan valossa Agenda 2030 -toimintaohjelma tarjoaa ainutlaatuisen väylän hyvinvointitalouteen, jotta voidaan rakentaa tasa-arvoisempi, oikeudenmukaisempi, osallistavampi, kestävämpi ja sopeutumiskykyisempi maailma; toteaa, että kestävän kehityksen tavoitteet ovat ihmiskunnan yhteinen asia; kannustaa komissiota ryhtymään toimiin, joilla puututaan ilmastonmuutokseen ja kunnioitetaan ja edistetään ihmisoikeuksia, oikeutta terveyteen, paikallisyhteisöjä, pakolaisia ja muuttajia, lapsia, vähemmistöryhmiä, muita heikommassa asemassa olevia ihmisiä, oikeutta kehitykseen, sukupuolten tasa-arvoa, naisten vaikutusmahdollisuuksien lisäämistä ja sukupolvien välistä tasa-arvoa;
2. muistuttaa, että Agenda 2030 -toimintaohjelman tavoitteiden saavuttamiseen on aikaa jäljellä alle kahdeksan vuotta ja että 2020-luku on julistettu YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden toiminnan vuosikymmeneksi;
3. korostaa, että Agenda 2030 -toimintaohjelman toteuttaminen edistää oikeudenmukaista ja osallistavaa vihreää ja digitaalista siirtymää Euroopan vihreän kehityksen ohjelmassa ja 2030 digitaalisessa kompassissa esitettyjen EU:n tavoitteiden ja toimien mukaisesti;
Hallinnointi
4. panee tyytyväisenä merkille, että komission puheenjohtaja on sitoutunut siihen, että EU noudattaa kestävän kehityksen tavoitteiden täytäntöönpanossa koko hallinnon kattavaa lähestymistapaa ja kestävän kehityksen tavoitteet otetaan osaksi kunkin komission jäsenen vastuualuetta; kehottaa siksi komissiota ja sen puheenjohtajaa esittämään tarkemmin, miten koko hallinnon kattava lähestymistapa kestävän kehityksen tavoitteiden suhteen toteutetaan EU:n tasolla; painottaa kuitenkin, että tällainen lähestymistapa voi olla tehokas vain, jos sitä johdetaan korkeimmalta tasolta ja jos se sisältää konkreettisen suunnitelman, jolla varmistetaan laaja-alaiset toimet koko komissiossa; pitää valitettavana. että vuoden 2019 jälkeen komissiossa ei ole ollut jäsentä, jonka vastuulla olisi kestävän kehityksen tavoitteiden sisäinen ja ulkoinen täytäntöönpano ja koordinointi, ja se on johtanut hajanaiseen lähestymistapaan, mikä on kestävää kehitystä tukevan politiikkajohdonmukaisuuden periaatteen vastaista; ehdottaa lisäksi, että komissio nimittää kestävän kehityksen tavoitteita käsittelevän erityislähettilään, joka olisi vastuussa asiasta vastaavalle komission jäsenelle ja edistäisi maailmanlaajuisesti johdonmukaista kestävän kehityksen tavoitteita koskevaa toimintaa EU:n ulkoisten toimien avulla;
5. muistuttaa, että kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamiseksi Agenda 2030 -toimintaohjelma edellyttää vahvaa yhteiskunnallista oikeutusta ja aitoa poliittista ajattelutavan muutosta, jotka voidaan saavuttaa vain, jos kestävän kehityksen tavoitteet nähdään mahdollisuutena kansalaisille; korostaa median merkitystä tässä asiassa; muistuttaa, että sidosryhmien jäsennellyn osallistumisen ja eri sidosryhmien kumppanuuksien merkitys on kestävän kehityksen tavoitteiden ytimessä; pitää erittäin valitettavana, että sidosryhmäfoorumin toimeksiantoa ei uusittu vuonna 2019, ja kehottaa perustamaan foorumin pikaisesti uudelleen tai perustamaan uuden jäsennellyn osallistumisen mekanismin, jossa ovat tasapainoisesti, monipuolisesti ja demokraattisesti edustettuina kansalaisyhteiskunnan organisaatiot, yhteisöpohjaiset organisaatiot, yksityinen sektori (pienet ja keskisuuret yritykset ja tuottajajohtoiset järjestöt mukaan luettuina), ammattiliitot, osuuskunnat, tiedeyhteisö ja tutkimuslaitokset, alue- ja paikallishallinnot sekä marginalisoituneet ryhmät; korostaa kaikkien näiden sidosryhmien keskeistä merkitystä, sillä ne seuraavat tiiviisti, miten hallitukset panevat täytäntöön kestävän kehityksen tavoitteita, ja antavat suoraan panoksensa kestävään kehitykseen; kehottaa lisäämään näiden ryhmien osallistumista ja kuulemista; korostaa, että sidosryhmäfoorumin olisi oltava järjestelmällisesti yhteydessä kestävän kehityksen Agenda 2030 -toimintaohjelman työryhmään, jotta varmistetaan jäsenvaltioiden aito osallistuminen;
6. toteaa, että vastuuvelvollisuuden, avoimuuden ja hyvän hallintotavan puute vaikuttaa vahvasti kielteisellä tavalla Agenda 2030 -toimintaohjelman täytäntöönpanoon sekä kehittyneissä maissa että kehitysmaissa, ja painottaa tarvetta edistää korruption torjuntaa ja tinkimättömyyttä, jotta voidaan nopeuttaa kestävän kehityksen tavoitteiden täytäntöönpanoa ja seurata johdonmukaisesti edistymistä siinä;
7. korostaa, että pyrkimykset sisällyttää kestävän kehityksen tavoitteet kaikkiin EU:n sisäisiin ja ulkoisiin toimintapolitiikkoihin olisi vietävä kartoitusta pidemmälle; muistuttaa, että monilla EU:n sisäisillä politiikoilla ei ainoastaan edistetä kestävän kehityksen tavoitteiden täytäntöönpanoa vaan niillä on myös erittäin suuri ekologinen, sosiaalinen ja taloudellinen heijastusvaikutus kehitysmaihin ja muita heikommassa asemassa oleviin ryhmiin ja väestönosiin; painottaa siksi, että EU:n sisäisten ja ulkoisten toimien koordinointia on jatkettava, jotta voidaan edistyä maailmanlaajuisesti; tähdentää yhdenmukaistetun lähestymistavan merkitystä ja toteaa, että se edellyttää systeemisiä ratkaisuja; toteaa, että valmiuksien kehittämisessä on edistytty, mutta korostaa tarvetta tehostaa valmiuksien kehittämistoimien yhdenmukaistamista ja koordinointia kaikkialla EU:ssa;
8. kannustaa voimakkaasti lisäämään politiikkatoimien johdonmukaisuutta uraauurtavan 55-valmiuspaketin[13], yhteisen maatalouspolitiikan, yhteisen kalastuspolitiikan ja yhteisen kauppapolitiikan kehittämisessä ja toteaa, että sama koskee komission työtä yleensä; pitää valitettavana, että kestävän kehityksen tavoitteiden täytäntöönpanostrategian puuttuminen tekee politiikkajohdonmukaisuuden saavuttamisesta haastavampaa, koska ei ole selkeitä, mitattavissa olevia ja aikasidonnaisia EU:n laajuisia alatavoitteita kaikista kestävän kehityksen tavoitteista raportointia varten; vaatii asettamaan kestävän kehityksen etusijalle ja valtavirtaistamaan sen toimintapoliittisen syklin kaikissa vaiheissa (suunnittelu, täytäntöönpano ja arviointi) sekä ottamaan vaikutustenarvioinneissa ja julkistamista ja ulkoista raportointia koskevissa vaatimuksissa järjestelmällisesti huomioon kaikki sen ulottuvuudet; ehdottaa, että komissio suorittaa sisäisen tarkastuksen, jotta varmistetaan EU:n sisäisten ja ulkoisten politiikkojen yhdenmukaisuus; korostaa, että kestävän kehityksen tavoitteiden olisi oltava EU:n politiikan selkäranka;
9. kehottaa komissiota hyväksymään EU:n kestävän kehityksen tavoitteita koskevan uuden, korkean tason Agenda 2030 -toimintaohjelman täytäntöönpanostrategian EU:lle, kuten Eurooppa-neuvosto lokakuussa 2018 pyysi, ja tekemään sen EU:n päätöslauselmien ja kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamiseen tähtäävien poliittisten suuntaviivojen pohjalta, koska Agenda 2030 -toimintaohjelman toteuttamiseen on aikaa enää alle kahdeksan vuotta ja täytäntöönpanolla on kiire, jotta maailmanlaajuiset tavoitteet saavutetaan toiminnan vuosikymmenen aikana; katsoo, että tällaisessa strategiassa olisi määriteltävä vähintään
a) uusi hallinnointikehys, jota johtaa yksi korkean tason komission jäsen, joka on vastuussa kestävän kehityksen tavoitteiden täytäntöönpanosta kaikilla vastuualueilla ja joka kuulee järjestelmällisesti uutta sidosryhmäfoorumia
b) tarkistetut konkreettiset, mitattavissa olevat, EU:n laajuiset ja aikasidonnaiset alatavoitteet, joilla vahvistetaan EU:n tavoitetasoa ja konkreettisia toimia niiden saavuttamiseksi
c) päivitetty seurantajärjestelmä ja indikaattoreita, joissa otetaan huomioon EU:n sisäinen ja ulkoinen vaikutus kestävän kehityksen tavoitteiden edistymiseen
d) edellä mainittuihin alatavoitteisiin liittyvä yhteinen rahoitussuunnitelma EU:n kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamiseksi
e) suunnitelma EU:n kestävän kehityksen tavoitteisiin liittyvää diplomatiaa ja kansainvälistä yhteistyötä varten, joita johtaa kestävän kehityksen tavoitteiden erityislähettiläs, jotta voidaan varmistaa oikeudenmukainen taakanjako ja tasapuoliset toimintaedellytykset;
kehottaa parlamentin puhemiestä ja komission ja neuvoston puheenjohtajia antamaan tämän strategian yhteydessä toimielinten yhteisen lausuman, jossa uudistetaan EU:n sitoutuminen Agenda 2030 -toimintaohjelmaan; korostaa, että tämä strategia olisi julkaistava viimeistään kesäkuussa 2023, jotta EU:lla olisi johtava rooli uuden sysäyksen antamisessa Agenda 2030 -toimintaohjelmalle syyskuussa 2023 pidettävässä kestävän kehityksen tavoitteita käsittelevässä huippukokouksessa; korostaa, että strategiaa olisi tarkasteltava säännöllisesti uudelleen ja siihen olisi liitettävä korjaavia toimenpiteitä aloilla, joilla edistymisen katsotaan pysähtyneen tai sitä pidetään riittämättömänä;
10. korostaa, että koordinointi EU:n toimielinten sisällä ja välillä on olennainen edellytys EU:n toimien vaikuttavuuden parantamiselle; kehottaa perustamaan toimielinten välisen työryhmän helpottamaan kestävän kehityksen tavoitteista käytävää jäsenneltyä vuoropuhelua ja katsoo, että työryhmän olisi koostuttava parlamentin, komission ja neuvoston edustajista; katsoo, että työryhmän olisi kokoonnuttava neljännesvuosittain ja sen olisi vastattava kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamiseen sisäisesti ja maailmanlaajuisesti tähtäävien EU:n toimien koordinoinnista; luottaa siihen, että komissio tiedottaa lainsäätäjille säännöllisesti kestävän kehityksen tavoitteiden täytäntöönpanoa koskevasta toimintapolitiikkojen kehityksestä ja toteutetuista toimenpiteistä;
11. pitää myönteisenä kestävän kehityksen tavoitteiden sisällyttämistä paremman sääntelyn välineistön vuoden 2021 tarkistukseen, viestintä, ohjeet ja välineistö itse, erityisesti kestävän kehityksen tavoitteiden täytäntöönpanoa koskeva väline ja asiaankuuluvien kestävän kehityksen tavoitteiden indikaattoreiden ilmoittaminen erityyppisiä vaikutuksia varten, mukaan luettuina;
12. katsoo, että uuden kattavan täytäntöönpanostrategian hyväksymisen olisi perustuttava alhaalta ylöspäin -toimintamalliin ja sitä ennen olisi järjestettävä kestävän kehityksen tavoitteiden kartoittaminen ja laaja, jäsennelty, kattava ja tarkoituksenmukainen julkinen osallistumis- ja kuulemisprosessi; katsoo, että tähän olisi liityttävä suunnitelma kansalaisten tavoittamisesta ja osallistamisesta merkittävällä tavalla, kansalaisyhteiskunta, asiaankuuluvat teollisuuden edustajat ja laajemmin yksityissektori, ammattiliitot, tiedeyhteisö, alue- ja paikallishallinnot, vähemmistöt ja muita heikommassa asemassa olevat ryhmät mukaan luettuina;
13. kehottaa komissiota ennakoimaan seuraavaa YK:n Agenda-toimintaohjelmaa vuoden 2030 jälkeiselle ajalle ja laatimaan etenemissuunnitelman, johon sisältyy tavoitteita ja toimenpiteitä kestävän kehityksen tavoitteiden suunnittelemiseksi;
Seuranta
14. kehottaa parlamenttia nimittämään kestävän kehityksen tavoitteiden täytäntöönpanoa käsittelevän pysyvän esittelijän, joka työskentelee puhemiehistön ja valiokuntien sekä sidosryhmäfoorumin kanssa; ehdottaa lisäksi, että kukin valiokunta nimittää kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamisesta vastaavan jäsenen ja että nämä asiasta vastaavat jäsenet kokoontuisivat keskenään ja pysyvän esittelijän kanssa neljännesvuosittain yhdenmukaisuuden varmistamiseksi;
15. ottaa huomioon, että Euroopan parlamentilla ja kansallisilla parlamenteilla on myös tehtävä sen varmistamisessa, että kestävä kehitys otetaan osaksi menettelyjä ja että siiloutuminen estetään; korostaa olevan tärkeää, että Euroopan parlamentti osallistuu ja antaa panoksensa vuotuiseen kestävän kehityksen korkean tason poliittiseen foorumiin, ja korostaa myös merkitystä, joka vuotuisella kestävän kehityksen tavoitteiden täytäntöönpanoa koskevalla mietinnöllä voisi olla tässä yhteydessä;
16. toteaa, että EU:n todellista vaikutusta kestävän kehityksen tavoitteiden edistymiseen EU:ssa ja maailmanlaajuisesti voidaan ymmärtää paremmin vain, jos puututaan nykyisiin aukkoihin tiedoissa, eriteltyjen tietojen puute ja tietojärjestelmien heikkoudet mukaan luettuina, tehostamalla olemassa olevien eri lähteistä saatavien tilastotietojen käyttöä ja hyödyntämällä huipputason tietoa ja tekoälyä tietosuoja-asetusten ja ‑sääntöjen mukaisesti; katsoo, että on olennaisen tärkeää seurata edistymistä kaikkien 169 alatavoitteen suhteen; kehottaa EU:ta lisäämään huomattavasti teknistä yhteistyötä kehitysmaiden kanssa, jotta voidaan korjata maailmanlaajuista tietovajetta, joka aiheutuu riittämättömistä seurantavalmiuksista ja epäjohdonmukaisista menetelmistä;
17. suhtautuu myönteisesti kestävän kehityksen tavoitteita koskeviin Eurostatin vuotuisiin seurantaraportteihin; kehottaa toteuttamaan vuosittain samanlaisen Eurostatin kestävän kehityksen tavoitteita koskevien indikaattoreiden tarkistuksen kuin vuonna 2021 ja ottamaan alue- ja paikallishallinnot ja kansalaisyhteiskunnan organisaatiot siihen järjestelmällisesti mukaan; korostaa, että kestävä kehitys on luonnostaan kansalliset rajat ylittävää ja monialaista; vahvistaa halukkuutensa puuttua kielteisiin heijastusvaikutuksiin, joita kestävän kehityksen tavoitteiden täytäntöönpanolla on muihin alueisiin; panee tyytyväisenä merkille Eurostatin tätä tarkoitusta varten käynnistämän työn ja ensimmäisen yrityksen kvantifioida osittain tällaiset heijastusvaikutukset, mutta korostaa, että tätä metodologiaa on kehitettävä edelleen, jotta EU:n maailmanlaajuinen jalanjälki voidaan ottaa riittävästi huomioon[14]; kehottaa laajentamaan kullekin tavoitteelle asetettujen indikaattoreiden joukkoa suuremmaksi kuin sen enimmäismäärä, joka on kuusi, jotta voidaan ottaa huomioon EU:n ulkoinen toiminta, eurooppalaiset toimitusketjut ja arvoketjut sekä EU:n kulutuksen heijastusvaikutukset;
18. korostaa tarvetta panna täytäntöön 24. lokakuuta 2019 annetut neuvoston päätelmät hyvinvointitaloudesta ja kehottaa tässä yhteydessä komissiota kehittämään viipymättä EU:n kahdeksannessa ympäristöohjelmassa säädetyn mukaisesti tulostaulun ja indikaattoreita, jotka mittaavat muutakin kuin bkt:ta ja joissa ihmiset ja heidän hyvinvointinsa ovat toimintapolitiikkojen suunnittelun ytimessä; kehottaa komissiota harkitsemaan vaihtoehtoisten toimenpiteiden, kuten sosiaalisen edistyksen indeksin, soveltamista kestävän kehityksen tavoitteiden täytäntöönpanon seurannassa;
19. korostaa, että EU:ssa olisi vahvistettava kaikkien kestävän kehityksen tavoitteiden osalta tietojen ja tilastojen erittelyn vähimmäistaso, joka on yhdenmukainen kestävän kehityksen tavoitteiden maailmanlaajuisen seurantakehyksen kanssa, joka kattaa tarvittaessa maantieteellisen sijainnin, sukupuolen, seksuaalisen suuntautumisen, tulot, koulutustason, iän, rodun, etnisen alkuperän, maahanmuuttaja-aseman, vammaisuuden ja muita ominaisuuksia ja jossa olisi otettava huomioon tietoja koskevan ihmisoikeusperustaisen lähestymistavan periaatteet; pitää myönteisenä komission aloitetta kehittää indikaattoreita, joilla mitataan eriarvoisuutta tältä osin; kehottaa Eurostatia tekemään kaikki valmistelut, joita tarvitaan tämän tasoisen erittelyn sisällyttämiseksi tuleviin seurantaraportteihin kestävän kehityksen tavoitteiden indikaattoreita käsittelevän viranomaisten välisen asiantuntijatyöryhmän (IAEG-SDGs) vahvistamien ja EU:n toimintaympäristöön mukautettujen ohjeiden ja painopisteiden mukaisesti;
20. muistuttaa, että vapaaehtoiset maakatsaukset ovat Agenda 2030 -toimintaohjelman keskeinen vastuuvelvollisuusväline; muistuttaa maakatsausten merkityksestä kestävän kehityksen tavoitteiden välisten jännitteiden ja kompromissien tunnistamisessa ja iteratiivisen prosessin luomisessa toimintapolitiikkojen mukauttamiseksi tavoitteiden saavuttamisessa saavutetun edistymisen perusteella; kannustaa EU:n jäsenvaltioita osallistumaan vapaaehtoisiin maakatsauksiin ja ottamaan mielekkäällä tavalla huomioon niiden yhteydessä annetut suositukset ja panemaan ne täytäntöön; kehottaa komissiota esittämään EU:n vapaaehtoisen katsauksen vuoden 2023 korkean tason poliittisessa foorumissa ja sen jälkeen joka vuosi ja edistämään vapaaehtoisten maakatsausten standardointia edelleen niin, että niissä keskitytään kuhunkin EU:n yksinomaiseen ja jaettuun toimivaltaan ja että ne sisältävät myös arvion EU:n ja sen jäsenvaltioiden myönteisistä ja kielteisistä kokonaisvaikutuksista maailmanlaajuiseen edistymiseen kestävän kehityksen tavoitteiden suhteen; katsoo, että tällaisen katsauksen olisi perustuttava kestävän kehityksen tavoitteita koskeviin tarkistettuihin indikaattoreihin, sen olisi katettava sisäiset painopisteet, diplomatia ja kansainväliset toimet, joilla ennallistetaan ja suojellaan maapallon yhteisiä luonnonvaroja, ja siinä olisi käsiteltävä EU:n sisäisten toimien kansainvälisiä heijastusvaikutuksia sekä EU:n toimien myönteisiä ja kielteisiä piirteitä;
21. tunnustaa vapaaehtoisten paikallisten katsausten ja valtiotasoa alempien tasojen vapaaehtoisten katsausten merkityksen kaikkien kestävän kehityksen tavoitteiden täytäntöönpanossa; kehottaa komissiota kuulemaan parlamenttia ja tiedottamaan sille EU:n vapaaehtoisesta katsauksesta ennen vuonna 2023 pidettävää kestävän kehityksen tavoitteita käsittelevää huippukokousta; korostaa tarvetta tarkastella säännöllisesti kestävän kehityksen tavoitteiden täytäntöönpanoa EU:ssa alue- ja paikallistasolla; pitää tässä yhteydessä myönteisenä YK:n asuinyhdyskuntaohjelman tekemää työtä; kannustaa kehittämään edelleen kestävän kehityksen tavoitteiden lokalisointia koskevaa YK:n aloitetta ”Localising the SDGs”, jotta toimia kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamiseksi vuoteen 2030 mennessä voidaan nopeuttaa ja tehostaa; antaa tunnustusta yhteisen tutkimuskeskuksen työlle liittyen Agenda 2030 -toimintaohjelman lokalisointiin ja kestävän kehityksen tavoitteiden vapaaehtoisten paikalliskatsausten eurooppalaiseen käsikirjaan, joka tarjoaa hyödyllisiä virallisia ja kokeellisia indikaattoreita Euroopan kaupunkeihin kohdennetun tehokkaan kestävän kehityksen tavoitteiden paikallisen seurantajärjestelmän perustamiseksi; suhtautuu myönteisesti Euroopan parlamentin aloitteesta syntyneeseen pilottihankkeeseen ”Kestävän kehityksen tavoitteiden seuranta EU:n alueilla – Tiedoissa olevien puutteiden korjaaminen” ja toteaa, että siinä määritellään ja testataan EU:n alueita varten yhdenmukaistettuja indikaattoreita, joilla seurataan kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamista ja tasoitetaan tietä järjestelmälliselle arviointiprosessille EU:n alueilla;
22. kehottaa komissiota arvioimaan saavutettua edistystä ja kestävän kehityksen tavoitteita koskevan Eurostatin vuotuisen seurantaraportin havaintoja vuosittain unionin tilaa koskevassa puheessa; odottaa, että komission vuotuiseen työohjelmaan sisällytetään vuotuiseksi painopisteeksi kestävän kehityksen tavoitteet ja konkreettisia ehdotuksia lainsäädäntöaloitteiksi tai muiksi aloitteiksi, joiden tarkoituksena on edistää niiden saavuttamista ja valtavirtaistamista kokonaisuudessaan ja kauttaaltaan komission vuotuisessa työohjelmassa;
23. pitää tärkeänä, että yksityinen sektori raportoi kestävän kehityksen tavoitteiden täytäntöönpanosta; korostaa, että yritysten kestävyysraportointi ja huolellisuusvelvoite silloin, kun tehdään niihin liittyviä tarkastuksia, voivat olla tärkeä kehys, jolla kannustetaan yksityistä sektoria suurempaan vastuunottoon yhtiöiden sosiaalisista ja ympäristövaikutuksista ja niiden panoksesta kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamiseen; kannustaa kaikkia yhteiskunnan toimijoita, yksityiset toimijat mukaan luettuina, osallistumaan säännölliseen vapaaehtoiseen raportointiin kestävän kehityksen tavoitteiden täytäntöönpanosta;
24. kehottaa komissiota perustamaan verkkofoorumin, jolla vaihdetaan tietoa parhaista paikallisia aloitteita koskevista käytännöistä kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamiseksi, ja jäsentelemään foorumin tavoitteittain; ehdottaa, että foorumia tehdään tunnetuksi osana EU:n ulkoisia ja sisäisiä toimia kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamiseksi;
Talousarvio ja rahoitus
25. korostaa, että EU:n talousarvio yhdistettynä Next Generation EU -elpymisvälinepakettiin on keskeinen väline kestävän kehityksen tavoitteiden täytäntöönpanossa, koska niiden koko on yhteensä 1,8 biljoonaa euroa, ne kattavat pitkän aikavälin ja niillä on monikansallinen ulottuvuus[15];
26. panee huolestuneena merkille, että julkisen velan taso globaalissa etelässä oli ennennäkemättömällä tasolla jo ennen covid-19-pandemiaa ja että tämän vuoksi yhä kasvava osuus julkisista varoista käytettiin ulkomaanvelan hoitoon, mikä taas vaikutti hallitusten kykyyn rahoittaa ja tarjota riittävästi julkisia peruspalveluja; pitää hälyttävänä, että nykyinen kriisi on pahentanut näitä jo olemassa olleita velkoihin liittyviä haavoittuvuuksia; kehottaa perustamaan YK:n alaisuuteen monenvälisen velanhoitomekanismin, jolla voidaan käsitellä velkakriisiä kehitysmaissa ja Agenda 2030 -toimintaohjelman rahoitusvaatimuksia;
27. korostaa, että on tärkeää mitata tarkasti ja kattavasti EU:n panosta kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamiseen, sillä se on ratkaiseva edellytys kestävää kehitystä tukevan politiikkajohdonmukaisuuden aikaansaamiselle; suhtautuu myönteisesti komission julkisen kehitysavun menotavoitteisiin, jotka koskevat tiettyjä kestävän kehityksen tavoitteita, ja sen pyrkimyksiin seurata ilmastoon, biologiseen monimuotoisuuteen, puhtaaseen ilmaan, muuttoliikkeeseen ja sukupuolten tasa-arvoon liittyviä EU:n talousarviomenoja[16]; pitää myönteisenä, että eri politiikan aloilla, myös kehitysyhteistyössä, otetaan käyttöön järjestelmiä kestävän kehityksen tavoitteista raportointia varten; pitää kuitenkin valitettavana, että komission marraskuussa 2020 antamasta sitoumuksesta huolimatta ei ole edistytty riittävästi kestävän kehityksen tavoitteisiin liittyvien resurssien ja menojen seurannassa kokonaisuudessaan – ulkoisten toimien alaa lukuun ottamatta, kuten Euroopan tilintarkastustuomioistuimen vuonna 2019 tekemässä katsauksessa todettiin – eikä menojen epäjohdonmukaisuuksien jäljittämisessä, sillä molemmat haittaavat EU:n ja kolmansien maiden kykyä saavuttaa kestävän kehityksen tavoitteet erityisesti maatalouden alalla; painottaa tämän vuoksi tarvetta kestävän kehityksen tavoitteisiin liittyvien menojen kattavaan seurantaan, jossa käytetään siihen tarkoitettuja menetelmiä, esimerkiksi liittyen eriarvoisuuteen (kestävän kehityksen tavoite 10) ja sen strategiseen merkitykseen kaikkien kestävän kehityksen tavoitteiden täytäntöönpanon kannalta; toteaa, että tämä edellyttää nykyistä kartoitusta pidemmälle meneviä toimia EU:n talousarvion vuotuisessa hallinto- ja tuloksellisuuskertomuksessa; panee huolestuneena merkille, että viime vuosina kehitysmaiden yleensä ja etenkin vähiten kehittyneiden maiden julkisen kehitysavun lahja-aste on asteittain vähentynyt, ja kehottaa EU:ta saavuttamaan tavoitteensa, jonka mukaan vähintään 20 prosenttia julkisesta kehitysavusta osoitetaan inhimilliseen kehitykseen, sillä se on keskeinen väline kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamisessa; korostaa, että avunantajien on asetettava etusijalle avustuksiin perustuva rahoitus erityisesti vähiten kehittyneille maille niiden kestämättömän velkataakan vuoksi; kehottaa komissiota tehostamaan nykyisiä rahoitusvälineitä nollanettopäästöjen saavuttamiseksi EU:n toimissa ja toimitusketjuissa vuoteen 2030 mennessä;
28. korostaa tarvetta rahoittaa koulutusta pk-yritysten valmiuksien kehittämiseksi, jotta niissä opitaan, kuinka kestävän kehityksen tavoitteet voidaan panna täytäntöön niiden päivittäisessä toiminnassa;
29. pitää myönteisinä pyrkimyksiä sisällyttää kestävän kehityksen tavoitteet kattavasti eurooppalaiseen ohjausjaksoon muun muassa vuotuisilla selvityksillä kestävästä kasvusta ja ottamalla kestävän kehityksen tavoitteita koskevat Eurostatin vuotuiset seurantaraportit osaksi eurooppalaisen ohjausjakson kevätpakettia; toistaa tukevansa biologista monimuotoisuutta koskevien indikaattorien ottamista mukaan eurooppalaiseen ohjausjaksoon; vaatii jäsenvaltioita nostamaan Agenda 2030 ‑toimintaohjelman täytäntöönpanoa koskevien kansallisten toimiensa tavoitetasoa; suhtautuu myönteisesti kestävän kehityksen tavoitteiden keskeiseen asemaan syyspaketissa, erityisesti suositukseen, jonka mukaan jäsenvaltioiden olisi noudatettava strategiaa, jossa otetaan huomioon muutakin kuin bkt, kestävän kehityksen tavoitteiden sisällyttämiseksi täysin kansallisiin toimiinsa; kehottaa komissiota jatkamaan eurooppalaisen ohjausjakson uudistamista taloudellisten, sosiaalisten ja ympäristöön liittyvien painopisteiden tasapainottamiseksi, jotta sen avulla voidaan edistää pitkän aikavälin sosiaalista, ympäristöön liittyvää ja taloudellista muutosta ja parantaa Agenda 2030 -toimintaohjelman, Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin ja Euroopan vihreän kehityksen ohjelman sisällyttämistä siihen kaikilla tasoilla siten, että paikallis- ja alueviranomaiset otetaan kattavasti mukaan ja täydennetään uudistuksia ja investointeja jäsenvaltioissa; katsoo, että tällaisen uudistuksen yhteydessä olisi varmistettava, että eurooppalainen prosessi kestävän kehityksen tavoitteisiin liittyvän politiikan koordinoimiseksi ei johda talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson kanssa rinnakkaiseen politiikkaprosessiin vaan muodostuu sen sijaan integroidusta ja johdonmukaisesta lähestymistavasta, joka perustuu uuteen kestävän kehityksen sopimukseen; odottaa ohjausjaksoprosessin parantavan jäsenvaltioiden valmiuksia seurata edistymistä kestävän kehityksen tavoitteiden täytäntöönpanossa;
30. kannattaa Euroopan vihreän kehityksen ohjelmaa; katsoo, että olisi ymmärrettävä paremmin kestävän kehityksen tavoitteiden synergistinen merkitys ilmastonmuutoksen torjunnassa, ja korostaa tässä yhteydessä kestävän kehityksen tavoitteiden ja erityisesti kestävän kehityksen tavoitteen 13 hyödyllisyyttä sekä mahdollisuutta pyrkiä kompromisseihin ja politiikkajohdonmukaisuuteen kestävän kehityksen tavoitteiden puitteissa;
31. pyytää kartoittamaan kattavasti ne NextGenerationEU-välineen määrärahoilla vahvistetut EU:n toimintapolitiikkojen, ohjelmien ja rahastojen määrärahat, joilla pyritään luomaan vihreämpi, digitaalisempi ja kriisinsietokykyisempi Eurooppa, mukaan lukien kartoitus siitä, ovatko elpymis- ja palautumistukivälineen puitteissa tehdyt investoinnit ja rakenneuudistukset Agenda 2030 -toimintaohjelman tavoitteiden mukaisia ja edistävätkö ne niitä; kehottaa panemaan kaikilta osin täytäntöön kansallisissa elpymis- ja palautumissuunnitelmissa ja kestävän kehityksen tavoitteissa esitetyt ilmastonseurantamenetelmät ja ”ei merkittävää haittaa” -periaatteen sekä Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarissa asetetut sosiaaliset ja demografiset painopisteet;
32. korostaa, että julkinen ja yksityinen rahoitus on sovitettava yhteen kestävän kehityksen tavoitteiden kanssa; kehottaa komissiota ottamaan Agenda 2030 -toimintaohjelman osaksi talous- ja finanssipolitiikkaa ja niitä koskevaa lainsäädäntöä; kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita tilanteessa, jossa julkinen kehitysapu on edelleen resursseiltaan niukkaa, rajoittamaan rahoitusta yhdistävät toimet aloille, joilla ne voivat tuoda lisäarvoa paikalliselle taloudelle; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita laajemminkin asettamaan etusijalle kumppanuudet sellaisten vähiten kehittyneiden maiden kotimaisten yritysten kanssa, jotka noudattavat kestäviä ja osallistavia liiketoimintamalleja,
33. korostaa, että julkisen ja yksityisen sektorin on tärkeää tehdä yhteistyötä kestävän kehityksen edistämiseksi ja rahoittamiseksi; korostaa, että on vaadittava rahoituslaitoksia määrittelemään ja hyväksymään strategioita ja tavoitteita rahoitussalkkujen mukauttamiseksi kestävän kehityksen tavoitteisiin ja raportoimaan edistymisestä säännöllisesti; kehottaa käymään perinpohjaisia keskusteluja ja toimimaan yhdessä yksityisen sektorin kanssa, jotta voidaan kannustaa yksityiseen rahoitukseen ja tehostaa kestävän kehityksen tavoitteita koskevien vuotuisten ohjeiden laatimista mikroyrityksille ja pk-yrityksille, tiedeyhteisölle ja kansalaisyhteiskunnan organisaatioille; kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita erityisesti velanhoitokykyyn liittyvien huolenaiheiden vuoksi omaksumaan varovaisen lähestymistavan sekarahoitukseen ja varmistamaan, että kaikki rahoituslähteiden yhdistämisen avulla käyttöön otettu rahoitus on kehitysyhteistyön tuloksellisuuden, kestävyyden ja OECD:n kehitysapukomitean sekarahoitusta koskevien periaatteiden mukaista;
34. panee merkille, että EU:lla ei vieläkään ole suunnitelmaa kestävän kehityksen tavoitteiden rahoittamiseksi; kehottaa komissiota laatimaan pikaisesti tällaisen suunnitelman ottaen huomioon covid-19-pandemian jälkeisen kestävän kehityksen tavoitteita koskevan vuotuisen rahoitusvajeen, joka on arviolta 3,7 biljoonaa Yhdysvaltain dollaria[17]; korostaa, että tällaisen selkeästi määritellyt määrälliset tavoitteet sisältävän suunnitelman puuttuminen estää EU:n talousarvioon kirjattujen kestävän kehityksen tavoitteisiin liittyvien menojen kattavan seurannan;
35. kehottaa EU:ta täyttämään kestävän kehityksen tavoitteisiin liittyvät lupaukset investoida pakolaisten ja maahanmuuttajien koulutukseen, jotta varmistetaan, että he voivat hyödyntää potentiaaliaan isäntämaiden yhteisöissä ja talouksissa;
36. panee merkille 14. kesäkuuta 2021 annettujen neuvoston päätelmien mukaiset muutokset kehitysrahoituksen eurooppalaisessa rahoitusrakenteessa; kehottaa komissiota asettamaan Agenda 2030 -toimintaohjelman täytäntöönpanon uuden rahoitusrakenteen ytimeen, jotta siitä tulee vaikuttavampi, tehokkaampi, koordinoidumpi ja osallistavampi; painottaa täysin toimivan rahoitusrakenteen potentiaalia täyttää kestävän kehityksen tavoitteiden maailmanlaajuinen rahoitusvaje; kehottaa lisäämään yhteistyötä ja yhteensovittamista Euroopan investointipankin, Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankin, kansallisten kehityspankkien ja muiden pienten ja keskisuurten rahoitusalan toimijoiden välillä ja keskittymään erityisesti investointihankkeisiin, joiden arvo on alle 5 miljoonaa euroa, jotta kestävän kehityksen tavoitteiden vaikutusta voidaan lisätä; kehottaa komissiota laatimaan yhteisen kehyksen ja ohjeet EU:n rahoituksen kokonaisvaltaista kestävyysarviointia varten ja noudattamaan tässä Team Europe -lähestymistapaa sekä vaikuttavuuden että tehokkuuden takaamiseksi EU:n kehitysyhteistyöpolitiikassa; kehottaa hyödyntämään Team Europe -lähestymistapaa, jotta varmistetaan tiivis koordinointi EU:n ja sen jäsenvaltioiden välillä Agenda 2030 -toimintaohjelman toteuttamiseksi; kehottaa EU:ta ottamaan johtoaseman riittävien taloudellisten resurssien saamiseksi kehittyneiltä mailta, jotta voidaan tukea kestävän kehityksen tavoitteiden tuomia muutoksia ja kiireellistä tarvetta sopeutua ilmastonmuutokseen sille alttiimpina olevissa maissa; kehottaa komissiota varmistamaan, että uuden kehitysrahoituksen eurooppalaisen rahoitusrakenteen tavoitteena on palauttaa monenvälinen virallisen rahoituksen järjestelmä, jotta voidaan auttaa lopettamaan joidenkin järjestelmän ulkopuolella toimivien maiden kestämättömät lainanantokäytännöt;
37. korostaa, että hillitsemis-, sopeuttamis- ja rahoitustavoitteita ja -toimia on kiireesti lisättävä tällä kriittisellä vuosikymmenellä, jotta voidaan puuttua jäsenvaltioiden välisiin eroihin ympäristökysymyksissä;
38. tähdentää, että on tärkeää jatkaa ponnisteluja kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamiseksi, ja toteaa jälleen, että koulutus säilyy myös budjettirajoitusten aikana perusoikeutena ja olennaisen tärkeänä investointina, joka mahdollistaa kaikkien kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamisen; korostaa EU:n tärkeää roolia, jota se toteuttaa antamansa humanitaarisen avun kautta ja pitämällä yllä vahvempia kumppanuuksia maailman eri osien, myös Afrikan, kanssa;
39. korostaa koulutuksen, kulttuurin, urheilun ja niihin liittyvien EU:n ohjelmien keskeistä merkitystä kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamisessa ja kehottaa vahvistamaan niiden kansainvälistä ulottuvuutta tunnustaen samalla henkilötason diplomatian voiman;
40. painottaa kestävän kehityksen tavoitteiden alatavoitetta 4.1, jolla pyritään varmistamaan, että kaikki saavat päätökseen 12-vuotisen ilmaisen ja laadukkaan perus- ja keskiasteen koulutuksen; muistuttaa, että alhaisen tulotason ja alemman keskitulotason maissa julkiset menot jäävät nykyään alle kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamisen edellyttämän tason; muistuttaa, että ulkoinen rahoitus on avainasemassa maailman köyhimpien koulutusmahdollisuuksien tukemisessa; kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita lisäämään kehitysapua, jotta voidaan saavuttaa koulutuksen yleistä saatavuutta koskeva tavoite EU:n budjettituella, joka on osoittautunut tehokkaaksi koulutuksen alalla;
41. kannustaa maailman johtajia pitämään tietoliikenneyhteyksiä ja digitaalisen infrastruktuurin saatavuutta, esimerkiksi kohtuuhintaisen ja laadukkaan verkon saatavuutta, koulutusta koskevasta perusoikeudesta johdettuna oikeutena;
42. kehottaa komissiota koordinoimaan ja tukemaan jäsenvaltioita maakohtaisten suositusten ja parhaiden käytäntöjen vaihdon avulla, jotta voidaan parantaa niiden koulutusjärjestelmien laatua ja osallistavuutta ja kaventaa sukupuolten välisiä ja sosioekonomisia eroja perustaitojen hankinnassa ja luonnontieteiden, teknologian, insinööritieteiden, taidealan ja matematiikan opiskelussa eurooppalaista koulutusaluetta koskevan vision, EU:n vihreän ja digitaalisen siirtymän ja kestävän kehityksen tavoitteen 4 mukaisesti;
43. kehottaa jäsenvaltioita hyödyntämään kaikilta osin eurooppalaista kestävän kehityksen osaamiskehystä GreenComp, jotta voidaan luoda kestävyysajattelun kehittämiseen eri ikä- ja koulutustasoilla järjestelmällinen lähestymistapa, jossa yhdistyvät merkityksellisyys paikallisten, alueellisten ja kansallisten todellisuuksien kannalta sekä johdonmukainen lähestymistapa eurooppalaisella koulutusalueella; kehottaa jälleen jäsenvaltioita toteuttamaan eurooppalaisen koulutusalueen vuoteen 2025 mennessä, sillä se olennainen välivaihe kestävän kehityksen tavoitteessa 4 asetettujen tavoitteiden saavuttamisessa;
44. kannustaa luomaan verkostoja epävirallisen ja virallisen koulutussektorin välille, jotta voidaan perustaa ammatillisia oppimisyhteisöjä, jotka tukevat opettajia, kun he uudistavat pedagogisia käytäntöjä, edistävät monilukutaitoa sekä auttavat opiskelijoita kehittämään vastuullisuuttaan, tunneälyään ja kykyään sietää pelkoa ja epävarmuutta; kiinnittää huomion ruohonjuuritason urheilu- ja kulttuuriyhdistysten kokemukseen tässä asiassa;
45. vaatii opetusviranomaisia investoimaan ammatillisen koulutuksen laadun parantamiseen uusimpien infrastruktuurien, digitalisaatioprosessien ja osaamiskolmioon liittyvien yhteyksien avulla siten, että ala pystyy mukautumaan ympäristöä ja sosiaalista kestävyyttä koskeviin tavoitteisiin ja tarjoamaan vaihtoehtoisia väyliä kestävän kehityksen tavoitteiden täytäntöönpanoa edistävän osaamisen kehittämiselle;
46. muistuttaa kasvatusalan työntekijöitä siitä, että varhaiskasvatuksella on keskeinen rooli kestävyysajattelun kehittymistä edistävien asenteiden ja arvojen juurruttamisessa pieniin lapsiin ja siinä, että heidän perheensä saadaan pohtimaan, millä tavoin hekin voivat edistää kestävyyttä sekä yksilöinä että yhteisönä;
47. tukee nuorten yrittäjyyttä yhtenä keinona saavuttaa kestävän kehityksen tavoitteet EU:ssa ja sen ulkopuolella EU:n välineiden, kuten Erasmus nuorille yrittäjille -ohjelman ja kehitysyhteistyökasvatuksen ja valistustoiminnan ohjelman (DEAR) avulla, kun otetaan huomioon niiden tarjoamat mahdollisuudet parantaa työllisyysastetta, turvata haavoittuvassa asemassa oleville ryhmille kohtuullinen toimeentulo ja kehittää innovatiivisia ratkaisuja;
48. pitää valitettavana, että EU ei ole saavuttanut kolmea vuoden 2020 kestävän kehityksen tavoitteen 14 (vedenalainen elämä) neljästä alatavoitteesta; pitää lisäksi valitettavana, että Euroopan tilintarkastustuomioistuin totesi vuonna 2020, että voimassa olevasta meriympäristön suojelua koskevasta kehyksestä huolimatta EU:n toimilla ei ollut saatu ennallistettua meriympäristöä hyvään tilaan eikä palautettua kalastusta kestävälle tasolle kaikilla merialueilla; kehottaa komissiota panemaan kyseisen kertomuksen havainnot ja suositukset täytäntöön tulevassa toimintasuunnitelmassaan kalavarojen säilyttämiseksi ja meriekosysteemien suojelemiseksi sekä biodiversiteettistrategian tulevissa toimissa;
49. muistuttaa, että ilmasto- ja biodiversiteettikriisit liittyvät toisiinsa ja niitä on käsiteltävä johdonmukaisesti ja rinnakkain; tähdentää, että tarvitaan kiireellisesti oikeudellisesti sitovia luonnon ennallistamista koskevia tavoitteita, jotta voidaan puuttua biologisen monimuotoisuuden rajuun vähenemiseen ja saavuttaa kestävän kehityksen tavoitteet 14 ja 15 ilmastokriisin lieventämiseksi ja selviytymiskyvyn parantamiseksi; pitää tässä yhteydessä valitettavana, että ehdotus luonnon ennallistamista koskevaksi EU:n säädökseksi on viivästynyt, ja kehottaa julkaisemaan sen pikaisesti;
50. korostaa kestävän kehityksen tavoitteen 17 (yhteistyö ja kumppanuus) merkitystä; panee merkille globaalien kumppanuuksien ja valmiuksien kehittämisen yhteydessä avoimen lähdekoodin aloitteiden innovatiivisen roolin; toteaa, että tällainen on muun muassa sisäisen kehityksen tavoitteita koskeva aloite Inner Development Goals, jonka pyrkimyksenä on kouluttaa, innostaa ja voimaannuttaa ihmisiä toimimaan positiivisena voimana yhteiskunnan muutoksen puolesta ja siten vauhdittaa edistymistä kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamisessa;
Monenvälinen yhteistyö
51. korostaa, että tarvitaan uutta maailmanlaajuista poliittista sitoutumista ja tehostettua monenvälistä yhteistyötä, jotta EU ja sen kumppanit voivat saavuttaa mielekkäitä edistysaskelia seuraavien kahdeksan vuoden aikana; kehottaa antamaan toimintakeskeisiä sitoumuksia kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamisesta kestävän kehityksen tavoitteita käsittelevään vuoden 2023 huippukokoukseen mennessä, joka järjestetään Agenda 2030 -toimintaohjelman täytäntöönpanokauden puolivälissä; muistuttaa, että EU:lla on maailman menestyksekkäimpänä yhdentymishankkeena, joka on todistetusti onnistunut edistämään monenvälisyyttä, ja globaalina normien asettajana ainutlaatuiset edellytykset vauhdittaa kestävän kehityksen tavoitteen 17 (yhteistyö ja kumppanuus) saavuttamista; kehottaa siksi EU:ta omaksumaan vuoden 2022 kestävän kehityksen korkean tason poliittisessa foorumissa ja kestävän kehityksen tavoitteita käsittelevässä vuoden 2023 huippukokouksessa johtavan roolin tämän poliittisen ajattelutavan muutoksen määrittelyssä; ehdottaa, että komission puheenjohtaja osallistuisi aktiivisesti kaikkiin kestävän kehityksen korkean tason poliittisiin foorumeihin;
52. pitää huolestuttavana sitä, että biologisen monimuotoisuuden ja ekosysteemipalvelujen köyhtyminen haittaa noin kahdeksassa tapauksessa kymmenestä etenemistä kohti arvioitavia kestävän kehityksen tavoitteiden alatavoitteita; korostaa, että ekologinen ennallistaminen on ratkaisevan tärkeää ”yhteinen terveys” -lähestymistavan täytäntöönpanon kannalta; kehottaa EU:ta puuttumaan biologisen monimuotoisuuden häviämisen perimmäisiin syihin ja valtavirtaistamaan suojelu- ja ennallistamisvelvoitteet ja luonnonvarojen kestävän käytön laajemmin kehityspolitiikkaan;
53. korostaa, että kansainvälinen oikeus on kehittynyt ja sisältää uusia käsitteitä, kuten ihmiskunnan yhteinen perintö, kestävä kehitys ja tulevat sukupolvet, mutta korostaa, että ei ole olemassa pysyvää kansainvälistä mekanismia, jolla seurattaisiin ja korjattaisiin ympäristövahinkoja ja -tuhoja, jotka muuttavat maapallon yhteisiä luonnonvaroja tai ekosysteemipalveluja;
54. korostaa, että Euroopan suurimmat kestävän kehityksen tavoitteisiin liittyvät haasteet koskevat kestäviä elintarvikejärjestelmiä, kohtuuhintaista ja puhdasta energiaa, maataloutta, ilmastoa ja biologista monimuotoisuutta (kestävän kehityksen tavoitteet 2, 12, 13, 14 ja 15); kehottaa komissiota laatimaan erityisesti Lissabonissa kesäkuussa 2022 pidettävää YK:n valtamerikonferenssia ja heinäkuussa 2022 pidettävää kestävän kehityksen korkean tason poliittista foorumia varten kestävän kehityksen tavoitteen 6 (puhdas vesi ja sanitaatio) ja tavoitteen 14 (vedenalainen elämä) luotettavan vertailuanalyysin, koska suuntauksia ei voida laskea siksi, että viiden viime vuoden ajalta ei ole riittävästi vertailukelpoisia tietoja; kehottaa komissiota painottamaan tarvetta kestävään tuotantoon ja kulutukseen ja erityisesti niin, että kuluttajat ymmärtävät, kuinka heidän kulutuskäyttäytymisensä vaikuttaa kestävän kehityksen tavoitteisiin; korostaa, että parhaiden käytäntöjen vaihto kumppanimaiden kanssa voi antaa EU:lle ja sen jäsenvaltioille merkittävää tietoa yksittäisistä aloitteista ja toimista, joita voidaan toteuttaa 55-valmiuspaketin tavoitteiden saavuttamiseksi, ja että EU voi myös jakaa kokemuksiaan ja parhaita käytäntöjä kumppanimaiden kanssa; katsoo, että Venäjän Ukrainaan tekemän hyökkäyksen ja sen vaikutusten vuoksi muun muassa elintarvikealaan edistyminen joissakin kestävän kehityksen tavoitteissa voi hidastua ja jopa taantua sekä EU:ssa että maailmanlaajuisesti; on erityisen huolissaan elintarvikkeiden hintojen noususta, sen vaikutuksesta vähiten kehittyneisiin maihin ja tästä aiheutuvasta köyhyyden, puutteellisen ruokaturvan, aliravitsemuksen ja nälän lisääntymisestä;
55. muistuttaa, että ilmastonmuutos lisää elintarvikkeiden tuotantoon ja saatavuuteen kohdistuvaa painetta erityisesti muita heikommassa asemassa olevilla alueilla ja heikentää ruokaturvaa ja ravitsemusta; nostaa esille IPCC:n vuoden 2022 raportin päätelmät, joiden mukaan ilmaston lämpeneminen heikentää vähitellen maaperän terveyttä ja ekosysteemipalveluja, mikä taas haittaa elintarviketuotantoa monilla alueilla maalla ja valtamerissä; kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita noudattamaan edelleen täysin ilmastoa ja biologista monimuotoisuutta koskevia kansainvälisiä sitoumuksiaan ja velvollisuuksiaan ja Euroopan vihreän kehityksen ohjelmaa, biodiversiteettistrategia ja Pellolta pöytään -strategia mukaan luettuina, erityisesti tilanteessa, jossa pandemiakriisi ja Ukrainan sota ovat osoittaneet, kuinka alttiita kehitysmaat ovat maailman elintarvikemarkkinoiden häiriöille;
56. korostaa Agenda 2030 -toimintaohjelman täytäntöönpanon merkitystä myönteisten heijastusvaikutusten aikaansaamiseksi erityisesti globaalissa etelässä ja myönteisen kierteen synnyttämiseksi kansainvälisissä kumppanuuksissa; korostaa ulkoisen ulottuvuuden merkitystä, sillä EU:n osuus maailman talouden suorituskyvystä on vain 19 prosenttia ja maailman väestöstä 5,6 prosenttia ja molemmat osuudet pienenevät; huomauttaa, että kestävän kehityksen tavoitteen 10 saavuttamisella on strategista vipuvaikutusta, joka antaa kumppaneillemme mahdollisuuden siirtyä kestävän kehityksen tielle;
57. painottaa, että vähintään 85 prosentissa kaikista uusista ulkoisista toimista, jotka pannaan täytäntöön naapuruus-, kehitys- ja kansainvälisen yhteistyön välineen – Globaali Eurooppa kautta, sukupuolten tasa-arvo on asetettava tärkeäksi tavoitteeksi tai päätavoitteeksi, sellaisena kuin se on määritetty OECD:n kehitysapukomitean tasa-arvopolitiikan indikaattorissa, ja että sukupuolten tasa-arvo sekä naisten ja tyttöjen oikeudet ja vaikutusmahdollisuuksien lisääminen olisi asetettava päätavoitteeksi vähintään viidessä prosentissa näistä toimista; toteaa jälleen, että Euroopan ulkosuhdehallinnon ja jäsenvaltioiden olisi pidettävä seksuaali- ja lisääntymisterveyttä ja -oikeuksia painopisteenä EU:n ohjelmasuunnittelussa, yhteinen ohjelmasuunnittelu mukaan luettuna; vaatii panemaan nopeasti ja täysimääräisesti täytäntöön vuoteen 2030 ulottuvassa EU:n ympäristöohjelmassa esitetyn vaatimuksen sukupuolinäkökohtien valtavirtaistamisesta kaikkeen ilmasto- ja ympäristöpolitiikkaan myös sisällyttämällä sukupuolinäkökulma päätöksentekoprosessin kaikkiin vaiheisiin;
58. kehottaa komissiota, Euroopan ulkosuhdehallintoa ja tapauksen mukaan jäsenvaltioita esittelemään tulevassa vuoden 2022 kestävän kehityksen korkean tason poliittisessa foorumissa tulokset, jotka on saavutettu seuraavien viiden ensisijaisen kestävän kehityksen tavoitteen täytäntöönpanosta: tavoite 4 (hyvä koulutus), 5 (sukupuolten tasa-arvo), 14 (vedenalainen elämä), 15 (maanpäällinen elämä ) ja 17 (yhteistyö ja kumppanuus); korostaa, että on tärkeää, että parlamentti osallistuu aktiivisesti korkean tason poliittiseen foorumiin ja että sen olisi oltava täysivaltainen osa EU:n valtuuskuntaa; odottaa siksi, että parlamentin jäsenet saavat osallistua EU:n koordinointikokouksiin ja että heille taataan mahdollisuus tutustua asiakirjoihin koko huippukokouksen ajan;
°
° °
59. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestölle ja Yhdistyneille kansakunnille.
PERUSTELUT
Koska kestävän kehityksen Agenda 2030 -toimintaohjelmassa asetettujen tavoitteiden saavuttamiseen on aikaa enää kahdeksan vuotta, on tärkeää, että EU tehostaa välittömästi maailmanlaajuisia toimiaan kaikkien seitsemäntoista kestävän kehityksen tavoitteen saavuttamiseksi. YK:n jäsenvaltiot hyväksyivät syyskuussa 2015 kestävän kehityksen Agenda 2030 -toimintaohjelman, jossa todetaan, että 17 tavoitetta ja 169 alatavoitetta ovat yhtenäisiä ja jakamattomia ja että niissä tasapainottuvat kestävän kehityksen taloudellinen, sosiaalinen ja ympäristöön liittyvä osa-alue siten, että tarjotaan kokonaisvaltainen visio ihmisten ja maapallon hyvinvoinnista ja asetetaan tasa-arvo ja sopeutumiskyky keskeiselle sijalle. Ne muodostavat ainoan yleisesti hyväksytyn ja yleisesti sovellettavan kehyksen maailmanlaajuiselle näyttöön perustuvalle päätöksenteolle tällä ratkaisevalla vuosikymmenellä. Kestävän kehityksen tavoitteiden keskinäiset kytkökset ja integroitu luonne ovat ratkaisevan tärkeitä Agenda 2030:n toteuttamisen kannalta. Covid-19-pandemian valossa ne tarjoavat ainutlaatuisen väylän elpymiseen ja ”parempaan jälleenrakentamiseen” eli siihen, että rakennetaan oikeudenmukaisempi ja sopeutumiskykyisempi maailma, jossa hyvinvointi turvataan maapallon sietokyvyn rajoissa ja jossa ketään ei jätetä jälkeen.
Tätä varten tässä mietinnössä keskitytään EU:n käytettävissä tällä hetkellä oleviin välineisiin, jotka auttavat kestävän kehityksen tavoitteiden maailmanlaajuisessa täytäntöönpanossa. Tässä mietinnössä ei tarkastella yksittäisiä kestävän kehityksen tavoitteita ja tähän mennessä saavutettua edistystä, vaan siinä yksilöidään jäljellä olevat puutteet ja haasteet ja käsitellään erilaisia mahdollisuuksia, jotka auttaisivat EU:ta sen maailmanlaajuisissa pyrkimyksissä saavuttaa kaikki seitsemäntoista kestävän kehityksen tavoitetta vuoteen 2030 mennessä. Mietintö olisi myös nähtävä pyrkimyksenä tehdä yhteenveto EU:n edistymisestä ennen osallistumista vuotuiseen korkean tason poliittiseen foorumiin heinäkuussa 2022. Tämä korkean tason foorumi on YK:n tärkein kestävän kehityksen foorumi, ja sillä on keskeinen rooli kestävän kehityksen Agenda 2030 -toimintaohjelman ja kestävän kehityksen tavoitteiden seurannassa ja maailmanlaajuisessa tarkastelussa. Tämänvuotisessa foorumissa keskitytään siihen, miten voidaan varmistaa parempi jälleenrakentaminen koronavirustaudin jälkeen ja samalla edistää Agenda 2030:n täysimääräistä täytäntöönpanoa.
Pitkän aikavälin suunnittelu kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamiseksi ei enää riitä, vaan nyt tarvitaan pikaisia toimia. Tässä mietinnössä pyritään osoittamaan, että huolimatta merkittävistä ponnisteluista kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamisessa tapahtuneen EU:n edistymisen kartoittamiseksi EU ei ole tähän mennessä onnistunut lunastamaan asemaansa johtavana toimijana maailmanlaajuisissa pyrkimyksissä saavuttaa seitsemäntoista kestävän kehityksen tavoitetta. Sen vuoksi täytäntöönpanoa on parannettava, mikä edellyttää johdonmukaisempaa rahoitusta ja ennen kaikkea vahvempaa johtajuutta sekä EU:ssa että maailmanlaajuisesti.
Kuten uraauurtava Euroopan vihreän kehityksen ohjelma osoittaa, kestävä kehitys on EU:n identiteetin ytimessä. EU oli johtavassa asemassa vuosituhannen kehitystavoitteiden tarkistamisessa ja Agenda 2030 -toimintaohjelmaa koskevissa neuvotteluissa. Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 3 artiklassa EU velvoitetaan pyrkimään Euroopan kestävään kehitykseen, kun taas 21 artiklassa todetaan nimenomaisesti, että EU edistää kestävää kehitystä rajojensa ulkopuolella, myös kehitysmaissa. Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 208 artiklan mukaisesti EU:lla on velvollisuus sisällyttää kehitysyhteistyöpolitiikan tavoitteet toteuttamiinsa sisäisiin ja ulkoisiin politiikkoihin, jotka voivat vaikuttaa kehitysmaihin. Kehitystä tukeva politiikkajohdonmukaisuus on keskeinen tekijä EU:n pyrkimyksissä parantaa kehitysyhteistyön vaikuttavuutta. Kehitystä tukevan politiikkajohdonmukaisuuden käsite sisällytettiin EU:n perussopimuksiin vuonna 1992 Maastrichtin sopimuksella, ja sitä vahvistettiin edelleen Lissabonin sopimuksessa vuonna 2009 ja sen jälkeen vuonna 2017 annetussa kestävää kehitystä koskevassa eurooppalaisessa konsensuksessa. Euroopan komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen sitoutui vuonna 2019 kestävän kehityksen tavoitteita koskevaan koko hallinnon kattavaan lähestymistapaan. Tämän tuloksena on pyritty ottamaan kestävän kehityksen tavoitteet osaksi kunkin komission jäsenen vastuualuetta, varmistamaan, että kauppasopimuksilla edistetään kestävää kehitystä, sisällyttämään kestävän kehityksen tavoitteita koskevat sitovat tavoitteet NDICI – Globaali Eurooppa -välineeseen ja integroimaan kestävän kehityksen tavoitteet eurooppalaiseen ohjausjaksoon.
Tässä mietinnössä pyritään kuitenkin tuomaan esiin, että kestävän kehityksen tavoitteiden täytäntöönpanoa koskevassa EU:n strategiassa on vakavia hallinnointiin liittyviä puutteita, mikä on vaikuttanut haitallisesti EU:n pyrkimyksiin herättää poliittista kiinnostusta, turvata edistyminen ja saavuttaa yhteiskunnallinen oikeutus. Mietinnössä onkin keskeisenä vaatimuksena, että EU alkaa noudattaa yhtenäistä, korkean tason strategiaa kestävän kehityksen tavoitteiden täytäntöön panemiseksi vuoteen 2030 mennessä. Tässä yhteydessä olisi uudistettava kestävän kehityksen tavoitteiden hallinnointia ja puututtava esimerkiksi johtajuuteen, tavoitteisiin, seurantaan ja rahoitukseen liittyviin ongelmiin.
EU:n kyvyttömyys ottaa käyttöön tällainen strategia on johtanut merkittäviin maailmanlaajuisiin ekologisiin, sosiaalisiin ja taloudellisiin heijastusvaikutuksiin. Vaikka korkean tulotason maat – mukaan lukien kaikki EU:n jäsenvaltiot – ovat edistyneet eniten kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamisessa, niillä on myös suurimmat maailmanlaajuiset heijastusvaikutukset, mikä voi heikentää kehitysmaiden ja vähiten kehittyneiden maiden kykyä saavuttaa tavoitteensa. Sen vuoksi on tarpeen ymmärtää tarkemmin kestävän kehityksen rajat ylittävää luonnetta. Tätä varten Eurostatin on jatkettava kestävän kehityksen tavoitteita koskevassa vuoden 2021 seurantaraportissaan aloittamaansa työtä heijastusvaikutusten kvantifioimiseksi. On olennaisen tärkeää, että käytettyä metodologiaa kehitetään edelleen, jotta voidaan tunnistaa riittävän tarkasti EU:n todellinen maailmanlaajuinen jalanjälki ja toteuttaa korjaavia toimenpiteitä.
Ilmastonmuutos on esimerkki rajat ylittävästä ilmiöstä, joka vaikuttaa nyt jokaiseen maahan kaikissa maanosissa. Se häiritsee kansantalouksia ja vaikuttaa ihmisten elämään, ja se tulee yhteisöille ja valtioille tänä päivänä kalliiksi ja tulevaisuudessa vielä kalliimmaksi. Tämän mietinnön tavoitteena on tunnustaa ilmastonmuutoksen ja kestävän kehityksen väliset tiiviit yhteydet. Ilmastonmuutos voi heikentää edistymistä kohti kestävää kehitystä. Tieteeseen ja näyttöön perustuvilla ilmastonmuutoksen hillitsemistä ja siihen sopeutumista koskevilla toimenpiteillä taas voi olla myönteinen ja pitkäkestoinen vaikutus köyhyyden lievittämiseen, elintarviketurvaan, terveisiin ekosysteemeihin, tasa-arvoon ja oikeudenmukaisuuteen. Joillakin kestävän kehityksen tavoitteilla on vahva ympäristöulottuvuus. Tällaisia tavoitteita ovat muun muassa ilmastotoimia koskeva tavoite 13 (jossa pyrkimyksenä on ”toimia kiireellisesti ilmastonmuutosta ja sen vaikutuksia vastaan”), meriekosysteemien suojelua koskeva tavoite 14 ja maaekosysteemien suojelua ja niiden luonnonvarojen kestävää käyttöä koskeva tavoite 15. Kaikilla tavoitteilla katsotaan kuitenkin olevan vahva – suora tai välillinen – yhteys ilmastotoimiin.
Euroopan vihreän kehityksen ohjelman tavoitteena on tehdä EU:sta oikeudenmukainen, osallistava ja vauras yhteiskunta, jolla on resurssitehokas kiertotalous ja jossa kasvihuonekaasujen nettopäästöistä on päästy eroon vuoteen 2050 mennessä. Kun otetaan huomioon viimeaikainen pandemia ja sen vakavat vaikutukset kansalaisten terveyteen ja hyvinvointiin, Euroopan vihreän kehityksen ohjelman arvo on korostunut entisestään. Sitoutuessaan ilmastoneutraaliuteen ja suunnitellessaan ja hyväksyessään sen saavuttamiseksi tarvittavia muutosvoimaisia ja monialaisia toimenpiteitä EU on sitoutunut asettamaan ihmiset etusijalle ja tekemään siirtymästä oikeudenmukaisen ja osallistavan. Tältä kannalta katsoen Euroopan vihreän kehityksen ohjelmassa määritellyt ilmasto- ja ympäristötavoitteet ovat osa unionin strategiaa kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamiseksi ja päinvastoin. Euroopan vihreän kehityksen ohjelman ja kestävän kehityksen tavoitteiden välinen yhteys tunnustettiin äskettäin kahdeksannessa ympäristöalan toimintaohjelmassa, joka ”muodostaa perustan Yhdistyneiden kansakuntien Agenda 2030 -toimintaohjelmassa ja sen kestävän kehityksen tavoitteissa määriteltyjen ympäristö- ja ilmastotavoitteiden saavuttamiselle”. Ennen YK:n 27. ilmastokokousta (COP27) 10.–12. lokakuuta 2022 pidettävään kestävän kehityksen tavoitteita käsittelevään EU:n huippukokoukseen kokoontuu kestävän kehityksen maailmanlaajuisia edelläkävijöitä käsittelemään yhtä kiireellistä kysymystä: miten voimme yhdessä rakentaa vihreän ja osallistavan Euroopan? Kestävän kehityksen tavoitteiden tehokkaampi täytäntöönpano on olennainen edellytys EU:n ilmastotavoitteiden saavuttamiselle.
Myös vastuuvelvollisuutta koskevaa kysymystä on käsiteltävä. Vapaaehtoiset maakatsaukset ovat Agenda 2030:n keskeinen vastuuvelvollisuusmekanismi. Merkittävä osa poliittisesta päätöksenteosta tapahtuu nyt kuitenkin EU:n tasolla, mikä antaa aihetta esittää EU:ta käsittelevä vapaaehtoinen katsaus. Näin varmistetaan, että EU:n toimielimet täyttävät selkeän strategian täytäntöönpanoa koskevat sitoumuksensa ja saavuttavat vaaditut tavoitteet. Myös paikallis- ja aluetason seurantaan olisi panostettava enemmän. Demokraattista valvontaa ja kansalaisten osallistumista kestävän kehityksen tavoitteiden täytäntöönpanoon EU:ssa on edelleen vahvistettava.
Tavoitteiden täytäntöönpano edellyttää myös riittävää rahoitusta. OECD:n katsauksessa ”Global Outlook on Financing for Sustainable Development 2021” arvioidaan, että covid-19-pandemia on vähentänyt resursseja kaikkiaan 700 miljardilla Yhdysvaltain dollarilla ja lisännyt tarpeita biljoonalla Yhdysvaltain dollarilla (niin sanottu saksivaikutus). Kehitysmaissa ennen pandemiaa vallinnut kestävän kehityksen tavoitteiden vuotuinen rahoitusvaje voisi näin ollen pandemian jälkeen kasvaa 70 prosentilla 4,2 biljoonaan Yhdysvaltain dollariin (3,7 biljoonaan euroon).
Kestävän kehityksen tavoitteiden rahoittamiseksi ei kuitenkaan ole olemassa yhtä ainoaa suunnitelmaa – ei maailmanlaajuisesti eikä EU:n tasolla. Mietinnössä pyritään näin ollen tuomaan esiin EU:n talousarvion merkitystä. Sillä on tärkeä rooli kestävän kehityksen tavoitteiden täytäntöönpanossa. Siinä tunnustetaan kuitenkin myös, että julkiset varat eivät riitä. Resurssien käyttöönotto, myös yksityisten sidosryhmien resurssien hyödyntäminen, ja kehitysrahoituksen eurooppalaisen rahoitusrakenteen tarkistaminen ovat jatkossa avainasemassa, samoin kuin parempi ja jäsennellympi kehys kestävän kehityksen tavoitteita koskevien menojen seuraamiseksi.
Aikamme suurimmat haasteet – ilmastonmuutos, pandemiat, konfliktit, joukkomuutto ja äärimmäinen köyhyys – ovat kaikki erittäin monimutkaisia ja edellyttävät kokonaisvaltaisia ja maailmanlaajuisia toimia. Agenda 2030 on ainoa kehys, joka mahdollistaa tällaiset toimet. On aika ottaa kestävän kehityksen tavoitteet vakavasti. Lunastaakseen odotukset ja puuttuakseen ongelmiin, jotka vaikuttavat EU:n kansalaisten elämään ja kumppaneihimme eri puolilla maailmaa, on poliittisesti ensisijaisen tärkeää, että EU lisää merkittävästi toimiaan Agenda 2030:n toteuttamiseksi sekä EU:n sisällä että maailmanlaajuisesti.
KULTTUURI- JA KOULUTUSVALIOKUNNAN KIRJE (8.3.2022)
Tomas Tobé
Puheenjohtaja
Kehitysvaliokunta
Bryssel
Pascal Canfin
Puheenjohtaja
Ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunta
Bryssel
Asia: Lausunto kestävän kehityksen tavoitteiden täytäntöönpanosta ja tuloksista (2022/2002(INI))
Arvoisa jäsen Tobé
Arvoisa jäsen Canfin
Kulttuuri- ja koulutusvaliokuntaa on pyydetty antamaan edellä mainitussa menettelyssä lausunto valiokunnillenne. Valiokunta päätti kokouksessaan 26. tammikuuta 2022 antaa kyseisen lausunnon kirjeen muodossa.
Kulttuuri- ja koulutusvaliokunta käsitteli edellä mainittua asiaa kokouksessaan 15. maaliskuuta 2022. Viimeksi mainitussa kokouksessa se päätti pyytää asiasta vastaavia kehitysvaliokuntaa ja ympäristöasioiden, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokuntaa sisällyttämään jäljempänä esitetyt ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka ne myöhemmin hyväksyvät.
Kunnioittavasti
Sabine Verheyen
EHDOTUKSET
A. tähdentää, että on tärkeää jatkaa ponnisteluja kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamiseksi, ja toteaa jälleen, että koulutus säilyy myös budjettirajoitusten aikana perusoikeutena ja olennaisena investointina, joka mahdollistaa kaikkien kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamisen, sekä korostaa EU:n tärkeää roolia, jota se toteuttaa humanitaarisen avun kautta ja pitämällä yllä vahvempia kumppanuuksia maailman eri osien, myös Afrikan, kanssa;
B. korostaa koulutuksen, kulttuurin, urheilun ja niihin liittyvien EU:n ohjelmien keskeistä roolia kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamisessa ja kehottaa vahvistamaan niiden kansainvälistä ulottuvuutta tunnustaen samalla henkilötason diplomatian voiman;
C. kannustaa maailman johtajia pitämään tietoliikenneyhteyksiä ja digitaalisen infrastruktuurin saatavuutta, esimerkiksi kohtuuhintaisen ja laadukkaan verkon saatavuutta, koulutusta koskevasta perusoikeudesta johdettuna oikeutena;
D. kehottaa komissiota koordinoimaan ja tukemaan jäsenvaltioita maakohtaisten suositusten ja parhaiden käytäntöjen vaihdon avulla, jotta voidaan parantaa niiden koulutusjärjestelmien laatua ja osallistavuutta ja kaventaa sukupuolten välisiä ja sosioekonomisia eroja perustaitojen hankinnassa ja STEAM-aineiden opiskelussa eurooppalaista koulutusaluetta koskevan vision, EU:n vihreän ja digitaalisen siirtymän ja kestävän kehityksen tavoitteen 4 mukaisesti;
E. kehottaa jäsenvaltioita hyödyntämään täysimääräisesti eurooppalaista kestävän kehityksen osaamiskehystä GreenComp, jotta voidaan kehittää kestävyysajattelun kehittämiseen eri ikä- ja koulutustasoilla järjestelmällinen lähestymistapa, jossa yhdistyvät merkityksellisyys paikallisten, alueellisten ja kansallisten todellisuuksien kannalta sekä johdonmukainen lähestymistapa eurooppalaisella koulutusalueella; kehottaa jälleen jäsenvaltioita toteuttamaan eurooppalaisen koulutusalueen vuoteen 2025 mennessä, myös olennaisena välivaiheena kestävän kehityksen tavoitteessa 4 asetettujen tavoitteiden saavuttamisessa;
F. kannustaa luomaan verkostoja epävirallisen ja virallisen koulutussektorin välille, jotta voidaan luoda ammatillisia oppimisyhteisöjä, jotka tukevat opettajia, kun he uudistavat pedagogisia käytäntöjä, edistävät monilukutaitoa sekä auttavat opiskelijoita kehittämään omaa vastuullisuuttaan, tunneälyään ja kykyään sietää pelkoa ja epävarmuutta; kiinnittää huomion ruohonjuuritason urheilu- ja kulttuuriyhdistysten kokemukseen tässä asiassa;
G. vaatii koulutusviranomaisia investoimaan ammatillisen koulutuksen laadun parantamiseen uusimpien infrastruktuurien, digitalisaatioprosessien ja osaamiskolmioon liittyvien yhteyksien avulla siten, että ala pystyy mukautumaan ympäristöä ja sosiaalista kestävyyttä koskeviin tavoitteisiin ja tarjoamaan vaihtoehtoisia väyliä YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden täytäntöönpanoa edistävän osaamisen kehittämiselle;
H. muistuttaa kasvatusalan työntekijöitä siitä, että varhaiskasvatuksella on keskeinen rooli kestävyysajattelun kehittymistä edistävien asenteiden ja arvojen istuttamisessa pieniin lapsiin ja siinä, että heidän perheensä saadaan pohtimaan, millä tavoin hekin voivat edistää kestävyyttä sekä yksilöinä että yhteisönä;
I. kannustaa nuorten yrittäjyyttä keinona saavuttaa kestävän kehityksen tavoitteet Euroopan unionissa ja sen ulkopuolella EU:n välineiden, kuten Erasmus nuorille yrittäjille -ohjelman ja DEAR-ohjelman avulla, kun otetaan huomioon tämän tarjoamat mahdollisuudet parantaa työllisyysastetta, turvata heikossa asemassa oleville ryhmille kohtuullinen toimeentulo ja kehittää innovatiivisia ratkaisuja.
TIEDOT HYVÄKSYMISESTÄ ASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA
Hyväksytty (pvä) |
2.6.2022 |
|
|
|
Lopullisen äänestyksen tulos |
+: –: 0: |
87 8 13 |
||
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet |
Barry Andrews, Eric Andrieu, Nikos Androulakis, Maria Arena, Bartosz Arłukowicz, Margrete Auken, Simona Baldassarre, Marek Paweł Balt, Traian Băsescu, Aurélia Beigneux, Monika Beňová, Hildegard Bentele, Sergio Berlato, Alexander Bernhuber, Dominique Bilde, Malin Björk, Simona Bonafè, Delara Burkhardt, Pascal Canfin, Catherine Chabaud, Mohammed Chahim, Tudor Ciuhodaru, Nathalie Colin-Oesterlé, Antoni Comín i Oliveres, Ryszard Czarnecki, Esther de Lange, Christian Doleschal, Marco Dreosto, Bas Eickhout, Cyrus Engerer, Eleonora Evi, Agnès Evren, Pietro Fiocchi, Raffaele Fitto, Malte Gallée, Gianna Gancia, Charles Goerens, Mónica Silvana González, Catherine Griset, Jytte Guteland, Teuvo Hakkarainen, Pierrette Herzberger-Fofana, Martin Hojsík, Pär Holmgren, György Hölvényi, Jan Huitema, Yannick Jadot, Adam Jarubas, Rasa Juknevičienė, Manolis Kefalogiannis, Petros Kokkalis, Ewa Kopacz, Joanna Kopcińska, Peter Liese, Sylvia Limmer, Javi López, Karsten Lucke, César Luena, Pierfrancesco Majorino, Marian-Jean Marinescu, Fulvio Martusciello, Joëlle Mélin, Tilly Metz, Silvia Modig, Dolors Montserrat, Alessandra Moretti, Ville Niinistö, Janina Ochojska, Grace O’Sullivan, Jutta Paulus, Stanislav Polčák, Jessica Polfjärd, Nicola Procaccini, Luisa Regimenti, Frédérique Ries, Michèle Rivasi, María Soraya Rodríguez Ramos, Sándor Rónai, Rob Rooken, Silvia Sardone, Günther Sidl, Ivan Vilibor Sinčić, Linea Søgaard-Lidell, Maria Spyraki, Nicolae Ştefănuță, Tomas Tobé, Nils Torvalds, Edina Tóth, Véronique Trillet-Lenoir, Miguel Urbán Crespo, Petar Vitanov, Alexandr Vondra, Mick Wallace, Pernille Weiss, Emma Wiesner, Michal Wiezik, Tiemo Wölken, Anna Zalewska, Bernhard Zimniok |
|||
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet |
Stéphane Bijoux, Manuel Bompard, Annika Bruna, Stelios Kympouropoulos, Marlene Mortler, Jan-Christoph Oetjen, Caroline Roose, Christel Schaldemose, Carlos Zorrinho |
|||
LOPULLINEN ÄÄNESTYS NIMENHUUTOÄÄNESTYKSENÄ ASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA
87 |
+ |
ID |
Gianna Gancia |
NI |
Antoni Comín i Oliveres, Edina Tóth |
PPE |
Bartosz Arłukowicz, Traian Băsescu, Hildegard Bentele, Alexander Bernhuber, Nathalie Colin-Oesterlé, Christian Doleschal, Agnès Evren, György Hölvényi, Adam Jarubas, Rasa Juknevičienė, Manolis Kefalogiannis, Ewa Kopacz, Stelios Kympouropoulos, Esther de Lange, Peter Liese, Marian-Jean Marinescu, Fulvio Martusciello, Dolors Montserrat, Marlene Mortler, Janina Ochojska, Stanislav Polčák, Jessica Polfjärd, Luisa Regimenti, Maria Spyraki, Tomas Tobé, Pernille Weiss |
Renew |
Barry Andrews, Stéphane Bijoux, Pascal Canfin, Catherine Chabaud, Charles Goerens, Martin Hojsík, Jan Huitema, Jan-Christoph Oetjen, Frédérique Ries, María Soraya Rodríguez Ramos, Nicolae Ştefănuță, Linea Søgaard-Lidell, Nils Torvalds, Véronique Trillet-Lenoir, Emma Wiesner, Michal Wiezik |
S&D |
Eric Andrieu, Nikos Androulakis, Maria Arena, Marek Paweł Balt, Monika Beňová, Simona Bonafè, Delara Burkhardt, Mohammed Chahim, Tudor Ciuhodaru, Cyrus Engerer, Mónica Silvana González, Jytte Guteland, Javi López, Karsten Lucke, César Luena, Pierfrancesco Majorino, Alessandra Moretti, Sándor Rónai, Christel Schaldemose, Günther Sidl, Petar Vitanov, Tiemo Wölken, Carlos Zorrinho |
The Left |
Malin Björk, Manuel Bompard, Petros Kokkalis, Silvia Modig, Miguel Urbán Crespo, Mick Wallace |
Verts/ALE |
Margrete Auken, Bas Eickhout, Eleonora Evi, Malte Gallée, Pierrette Herzberger-Fofana, Pär Holmgren, Yannick Jadot, Tilly Metz, Ville Niinistö, Grace O'Sullivan, Jutta Paulus, Michèle Rivasi, Caroline Roose |
8 |
- |
ECR |
Rob Rooken |
ID |
Aurélia Beigneux, Annika Bruna, Catherine Griset, Teuvo Hakkarainen, Sylvia Limmer, Joëlle Mélin, Bernhard Zimniok |
13 |
0 |
ECR |
Sergio Berlato, Ryszard Czarnecki, Pietro Fiocchi, Raffaele Fitto, Joanna Kopcińska, Nicola Procaccini, Alexandr Vondra, Anna Zalewska |
ID |
Simona Baldassarre, Dominique Bilde, Marco Dreosto, Silvia Sardone |
INI |
Ivan Vilibor Sinčić |
Symbolien selitys:
+ : puolesta
- : vastaan
0 : tyhjää
- [1] EUVL C 210, 30.6.2017, s. 1.
- [2] EUVL C 210, 30.6.2017, s. 1.
- [3] EUVL L 209, 14.6.2021, s. 1.
- [4] Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2022)0099.
- [5] EUVL C 456, 10.11.2021, s. 191.
- [6] EUVL C 23, 21.1.2021, s. 130.
- [7] EUVL C 289, 9.8.2016, s. 5.
- [8] EUVL C 334, 19.9.2018, s. 151.
- [9] EUVL C 67, 8.2.2022, s. 25.
- [10] EUVL C 76, 28.2.2018, s. 45.
- [11] EUVL C 474, 24.11.2021, s. 91.
- [12] EUVL C 440, 6.12.2018, s. 14.
- [13] COM(2021)0550.
- [14] Eurostat, Euroopan komissio, ”EU SDG Indicator set 2021 – Result of the review in preparation of the 2021 edition of the EU SDG monitoring report”, 2021.
- [15] Sisäasioiden pääosaston talousarvioasioiden politiikkayksikön katsaus talousarvion valvontavaliokunnalle ”The Sustainable Development Goals in the EU budget”, 2021.
- [16] Sisäasioiden pääosaston talousarvioasioiden politiikkayksikön katsaus talousarvion valvontavaliokunnalle ”Budgetary control of the Sustainable Development Goals in the EU budget – What measures are in place to ensure effective implementation?”, 2021.
- [17] OECD, ”Global Outlook on Financing for Sustainable Development 2021 – A New Way to Invest for People and Planet”, Pariisi, 2020.