Mietintö - A9-0429/2023Mietintö
A9-0429/2023
Euroopan parlamentti

MIETINTÖ kansallisia parlamentteja koskevien perussopimusten määräysten täytäntöönpanosta

11.12.2023 - (2023/2084(INI))

Perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunta
Esittelijä: Paulo Rangel


Menettely : 2023/2084(INI)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari :  
A9-0429/2023
Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :
A9-0429/2023
Keskustelut :
Äänestykset :
Hyväksytyt tekstit :

PERUSTELUT – YHTEENVETO TOSISEIKOISTA JA HAVAINNOISTA

Tausta

Neljätoista vuotta Lissabonin sopimuksen voimaantulon jälkeen perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunta (AFCO) piti aiheellisena laatia valiokunta-aloitteinen mietintö, jossa tarkastellaan perussopimusten määräysten täytäntöönpanoa kansallisten parlamenttien osalta.

Mietinnön tavoitteena on arvioida, miten käytetään nykyisiä mekanismeja, joilla kansalliset parlamentit osallistuvat EU:n poliittiseen prosessiin, sekä arvioida käytön kehittymistä tulevaisuudessa. Tämän arvioinnin perusteella mietinnössä tarkastellaan mahdollisuuksia parantaa näitä mekanismeja, jotta kansalliset parlamentit saatetaan lähemmäs yleistä yhdentymisprosessia. Huomioon otetaan edellisen täytäntöönpanomietinnön hyväksymisen jälkeen käydyt keskustelut ja laaditut suositukset muun muassa Euroopan tulevaisuuskonferenssin ja toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteen toteutumista tarkastelevan työryhmän yhteydessä.

I. Kansallisten parlamenttien ensisijainen tehtävä: valvoa unionin politiikkaa valtuuttamalla neuvostossa ja Eurooppa-neuvostossa edustettuina olevat omat hallituksensa

Lissabonin sopimus tuli tunnetuksi parlamenttien sopimuksena juuri siksi, että sillä lisättiin voimakkaasti Euroopan parlamentin toimivaltaa samalla kun siinä tunnustettiin kansallisten parlamenttien oma perustuslaillinen rooli unionin kehyksessä. Niille on muodostunut olennainen rooli unionin demokraattisen legitiimiyden turvaamisessa, unionin moniarvoisuuden ja monimuotoisuuden edistämisessä ja sen perustuslaillisen toiminnan takaamisessa.

Poliittiset toimijat eri hallintotasoilla samoin kuin tutkijat katsovat kansallisten parlamenttien olevan tärkeitä toimijoita, jotka vahvistavat EU-hankkeen demokraattista perustaa. Erityisesti kansallisten parlamenttien aktiivinen osallistuminen EU-asioihin ja kansallisten parlamenttien kansallisiin hallituksiin kohdistama tehostettu valvonta ovat olennaisen tärkeitä EU:n toimielinjärjestelmän demokraattisen vastuuvelvollisuuden ja legitiimiyden varmistamisessa. Vaikka kansalliset parlamentit sisällytettiin perussopimusten tekstiin, niiden valmiuksia toimia EU:ta koskevissa asioissa voitaisiin kuitenkin vielä parantaa. Kansalliset parlamentit ovat halukkaita toimimaan EU-asioissa aktiivisemmin osallistumalla tiiviimmin EU:n toimintapolitiikkojen ja lainsäädännön asiasisältöön liittyviin asioihin eikä pelkästään toissijaisuusperiaatetta koskeviin kysymyksiin. Keskustelua käydään yhä enemmän siitä, voitaisiinko kansallisille parlamenteille antaa mahdollisuus esittää näkemyksiään kautta koko päätöksentekoprosessin.

 

Toimielinten demokraattinen toiminta merkitsee myös sitä, että päätöksentekijät voidaan saattaa vastuuseen. Tältä osin Euroopan toimielinjärjestelmän erityispiirre on se, että unionin neuvosto kuuluu sekä lainsäädäntöelimeen lainsäätäjänä että toimeenpanevaan elimeen toimielimenä, joka koostuu kansallisista toimeenpanoelimistä. Tämä sekamuotoisuus hankaloittaa poliittista valvontaa, jota siihen voidaan kohdistaa, koska Euroopan parlamentin valtaoikeudet ovat rajalliset. Kansallisilla parlamenteilla on tässä yhteydessä keskeinen rooli unionin demokraattisen toiminnan varmistamisessa, koska ne valvovat kansallisten hallitustensa harjoittamaa unionin poliittista päätöksentekoa perussopimuksen mukaisesti.

 

Tätä valvontaa vaikeuttaa kuitenkin neuvoston työn avoimuuden puute, mikä on edelleen käytäntö eräistä parannuksista huolimatta. Tiedonsaanti, joka on kansallisen hallituksen poliittisen valvonnan edellytys, on ymmärrettävästi ja ennen kaikkea riippuvainen kansallisista säännöistä ja käytännöistä, jotka vaihtelevat suuresti jäsenvaltiosta toiseen. Yhteisiä vähimmäissääntöjä voitaisiin kuitenkin edistää neuvoston työn avoimuuden lisäämiseksi kansallisiin parlamentteihin nähden. Tätä avoimuutta olisi sovellettava erityisesti jäsenvaltioiden äänestämiseen neuvostossa, sillä äänestysten pitäisi olla julkisia, ja mielellään neuvoston kokouksiin, joiden pitäisi olla tulevaisuudessa julkisia. Jäsenvaltioiden toiminnan ja äänestyskäyttäytymisen seuranta neuvostossa olisi todellakin tehokkain tapa valvoa asianmukaisesti niiden hallitusten harjoittamaa unionin poliittista päätöksentekoa.

 

II. Kansallisten parlamenttien erityinen perustuslaillinen panos unionin tasolla: eurooppalaisen poliittisen toimintaympäristön luominen

Lissabonin sopimuksen edellyttämä tiiviimpi suhde kansallisten parlamenttien ja unionin toimielinten välillä tarkoittaa luonnollisesti sitä, että niiltä odotetaan erityistä panosta, joka menee pitemmälle kuin mitä toimeenpanovallan edustajat tuovat julki puheissaan ja äänestyksissään neuvostossa ja Eurooppa-neuvostossa. Kansallisten parlamenttien osallistuminen unionin toimintaan ja kansallisten hallitusten osallistuminen edellä mainittujen neuvoston ja Eurooppa-neuvoston toimintaan poikkeavat toisistaan merkittävästi perustuslailliselta kannalta. Siinä missä hallitukset edustavat yhtenäistä poliittista kantaa, joka heijastuu niiden äänten jakamattomuudessa, kansalliset parlamentit ilmentävät nimenomaan moniarvoisuutta ja sisäistä monimuotoisuutta (sanotun rajoittamatta niissä ilmaistujen mielipiteiden enemmistön tiukkaa noudattamista). Erityinen panos, jonka kansalliset parlamentit voivat tuoda unionin tasolle, on juuri tämä kansallisten näkemysten (suhteellisesti ilmenevä) monimuotoisuus. Kansallisilla parlamenteilla on korvaamaton perustuslaillinen tehtävä unionin toiminnassa mutta siihen on kiinnitetty vain vähän huomiota. Se vaikuttaa voimakkaasti todellisen eurooppalaisen poliittisen toimintaympäristön ja todellisen, autenttisen julkisen toimintaympäristön muodostamiseen. Jonkun kansallisen parlamentin vähemmistön kanta saattaa itse asiassa olla toisen parlamentin enemmistön kanta, ja niiden välinen vuorovaikutus ilmentää eurooppalaisen poliittisen areenan muodostumista. Tällä mietinnöllä pyritään muun muassa rakentamaan siltaa tämän kuilun ylitse. Ensinnäkin siinä kannustetaan voimakkaasti tuomaan kansallisten parlamenttien valtuuskunnissa esiin sisäinen moniarvoisuus kaikissa yhteisissä tapahtumissa ja poliittisten ryhmien voimasuhteita vastaavasti. Toiseksi vähemmistön kantaa edustaville vähemmistöryhmille olisi annettava mahdollisuus lisätä perusteltuihin lausuntoihin eriävä mielipiteensä heikentämättä hyväksyttyjen päätösten sitomista enemmistön tahtoon.

III. Kohti täyttä toimielinten välistä yhteistyötä: eurooppalaisen poliittisen toimintaympäristön kehittäminen

Kaikkien jo olemassa olevien aloitteiden lujittaminen luonnollisesti vahvistaa eurooppalaisen poliittisen areenan luomista. Itse asiassa unionin toimielinten ja kansallisten parlamenttien välinen yhteistyö on kehittynyt huomattavasti kymmenen viime vuoden aikana.

Vaikka tämä yhteistyö on tiiviissä yhteydessä kansallisten lainsäädäntövallan käyttäjien keskinäiseen vuoropuheluun, parantamisen varaa on. Ensinnäkin olisi pyrittävä yksinkertaistamaan Euroopan unionin ja kansallisten parlamenttien välisten suhteiden nykyistä kehystä, mukaan luettuna Euroopan unionin parlamenttien puhemiesten konferenssi, COSAC, EU:n vakautta, talouden yhteensovittamista sekä ohjausta ja hallintaa käsittelevä parlamenttien välinen konferenssi, Europolin yhteisparlamentaarinen valvontaryhmä ja yhteiset parlamentaariset kokoukset, vain muutamia mainitakseni. Valiokuntapohjaisen lähestymistavan kehittäminen voisi olla tässä mielessä erittäin hyödyllistä.

Tarvitaan entistä parempaa parlamenttien välisen yhteistyön koordinointia ja organisointia ajan ja sisällön suhteen, jotta voidaan ehkäistä väsymistä parlamenttien väliseen yhteistyöhön. Lisäksi on parannettava kansallisten parlamenttien/kamarien välistä yhteistyötä, jotta ne voisivat tutkia olemassa olevia mekanismeja EU-asioihin vaikuttamiseksi. Valiokuntalähtöinen lähestymistapa parlamenttien väliseen yhteistyöhön vaikuttaa olevan parempi.

Mahdollisesti samanaikaisesti 27 kansallisessa parlamentissa olisi järjestettävä ”eurooppalainen teemaviikko”, johon osallistuisi komission jäseniä, Euroopan parlamentin jäseniä ja neuvoston puheenjohtajavaltion ministereitä ja jossa keskusteltaisiin unionia koskevista asioista kansallisten ja tarvittaessa alueellisten parlamenttien jäsenten kanssa. ”Eurooppalainen teemaviikko” edellyttäisi (jälleen kerran minkään parlamentin suvereenia itsenäisyyttä kyseenalaistamatta) kansallisten parlamenttien ja Euroopan parlamentin työjärjestyksen uudistamista.

IV. Kansallisten parlamenttien rooli toissijaisuuden valvonnassa

Koska kyseessä on yksi kansallisten parlamenttien tärkeimmistä perustuslaillisista valtuuksista, ne ovat arvioinneissaan yksimielisiä joistakin pullonkauloista, joita esiintyy ennakkovaroitusjärjestelmässä, jolla voidaan käynnistää keltaisen tai oranssin kortin menettelyt.

Kansallisten parlamenttien perustellut lausunnot eivät vaikuta hidastavan tai pysäyttävän EU:n lainsäädäntöprosesseja pääasiassa siksi, että nämä lausunnot olisi toimitettava kahdeksan viikon kuluessa siitä, kun komissio on antanut lainsäädäntöehdotuksensa. Tämä määräaika on kuitenkin rajoittava ja voi saada kansalliset parlamentit luopumaan perusteltujen lausuntojen antamisesta. Kaikki prosessin keskeiset toimijat pitävätkin sitä riittämättömänä, etenkin koska monimutkaisten lainsäädäntöpakettien yksittäisiä osia toimitetaan kansallisille parlamenteille viipeellä ja yleisistä lomista, jolloin useimmat kansalliset parlamentit ovat tauolla, aiheutuu viivästyksiä. Sitä ei kuitenkaan voida muuttaa muuttamatta perussopimusta. Edellisessä täytäntöönpanoraportissa ehdotettiin, että otetaan käyttöön tekninen ilmoitusaika, mikä käytännössä pidentäisi kahdeksan viikon määräaikaa. Näin ollen komissio päätti vuodesta 2019 alkaen helpottaa tilannetta jättämällä huomioimatta loppuvuoden juhlapyhät asettaessaan kahdeksan viikon määräajan, jonka kuluessa kansalliset parlamentit voivat lähettää perusteltuja lausuntoja. Perussopimuksen mahdollisia muutoksia koskevien keskustelujen yhteydessä on kuitenkin harkittava määräajan pidentämistä kansallisten parlamenttien pyynnöstä.

Kansalliset parlamentit ja unionin toimielimet vaikuttavat tulkitsevan toissijaisuusperiaatetta eri tavoin, millä voi olla tietynlainen vaikutus ennakkovaroitusjärjestelmän täytäntöönpanoon, koska se heikentää kyseisen järjestelmän vaikuttavuutta. Tätä tilannetta käsitellään myös Euroopan tulevaisuuskonferenssin (CoFoE) suosituksissa, joissa ehdotetaan erilaisia ideoita. Näin ollen toissijaisuusperiaatetta koskevan yhteisymmärryksen kehittäminen siten, että otetaan huomioon alun perin Amsterdamin sopimukseen liitettyyn toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatetta koskevaan pöytäkirjaan, asiaan liittyvään Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöön sekä komission omaan käytäntöön sisältyvät kriteerit, auttaisi selkeyttämään periaatteen sovellettavuutta ja arviointia. Tällä yhteisymmärryksellä voitaisiin myös pyrkiä käsittelemään toissijaisuusperiaatteen suppean merkityksen ja laajan merkityksen välistä eroa. Jälkimmäinen käsittää myös annetun toimivallan periaatteen ja suhteellisuuden siten, että vältetään tietoisesti esittämästä avoimen rajoittavaa näkemystä toissijaisuusperiaatteesta.

 

Euroopan tulevaisuuskonferenssissa keskusteltiin myös vuoden 2018 kertomuksessa käsitellystä vihreän kortin menettelystä. Konferenssin toimenpiteessä 40(2) ehdotettiin, että kansallisille parlamenteille (ja lainsäädäntövaltaa käyttäville alueellisille parlamenteille) annetaan mahdollisuus ehdottaa lainsäädäntöaloitetta Euroopan tasolla. Tämä tulevaisuuskonferenssin esittämä toimenpide edellyttäisi perussopimuksen tarkistamista. Samalla kun tunnustetaan kansallisten parlamenttien rooli Euroopan unionissa, on korostettava, että ne eivät muodosta ”kolmatta kamaria” unionin toimielinjärjestelmässä, eikä niille näin ollen pitäisi antaa suoraa aloiteoikeutta. Kuten edellisessä täytäntöönpanokertomuksessa selvennetään, tällaista innovaatiota rajoittaisi väistämättä kolme asiaa: kyseessä ei voi olla todellinen lainsäädäntöaloite, koska tämä oikeus on varattu yksinomaan komissiolle (parlamentti tai neuvosto ei voi toistaiseksi panna lainsäädäntöä alulle, vaikka mahdollisissa tulevissa perussopimuksen tarkistuksissa Euroopan parlamentille olisi annettava lainsäädäntöaloiteoikeus); välinettä ei voida käyttää kumoamaan olemassa olevaa unionin lainsäädäntöä, sillä se toimisi muutoin käänteisenä punaisena korttina; se ei myöskään saisi oikeuttaa tarkistamaan unionin lainsäädäntöä (se veisi Euroopan parlamentilta ja neuvostolta niille perussopimuksissa annettua toimivaltaa). Ajatus on siten erittäin kannatettava, koska se heijastaa oikeaa käsitystä toissijaisuudesta siinä mielessä, että kansalliset parlamentit tunnustavat, että jotkut kysymykset kuuluvat unionin yksinomaiseen toimivaltaan. Jos tämä toteutettaisiin täysimittaisesti, kyse olisi oikeudesta esittää ehdotus tai aloite, joka – kuten muiden vastaavien mekanismien kohdalla – saadessaan riittävän tuen kansallisilta parlamenteilta saattaisi edellyttää komissiolta perusteltua vastausta kieltäytymisen yhteydessä. Lisäksi siinä olisi ensin varmistettava Euroopan parlamentin tuki.

 

 

 


 

LIITE: YHTEISÖT TAI HENKILÖT, JOILTA ESITTELIJÄ ON SAANUT TIETOJA

Esittelijä ilmoittaa yksinomaisella vastuullaan, ettei hän ole saanut tietoja miltään yhteisöltä tai henkilöltä, joka olisi mainittava tässä liitteessä työjärjestyksen liitteessä I olevan 8 artiklan mukaisesti.

 


 

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS

kansallisia parlamentteja koskevien perussopimusten määräysten täytäntöönpanosta

(2023/2084(INI))

Euroopan parlamentti, joka

– ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) ja erityisesti sen 5 artiklan toimivallan antamisesta ja toissijaisuudesta, 10 artiklan 1 kohdan edustuksellisesta demokratiasta, 2 kohdan unionin kansalaisten edustamisesta ja 3 kohdan unionin kansalaisten oikeudesta osallistua demokratian toteuttamiseen unionissa, 10 artiklan 4 kohdan Euroopan tason poliittisten puolueiden asemasta, 11 artiklan osallistuvasta demokratiasta, 12 artiklan kansallisten parlamenttien asemasta, 48 artiklan 3 kohdan tavanomaisesta tarkistusmenettelystä ja 48 artiklan 7 kohdan siirtymälausekkeesta,

– ottaa huomioon Amsterdamin sopimukseen liitetyn pöytäkirjan N:o 1 kansallisten parlamenttien asemasta Euroopan unionissa[1] ja Lissabonin sopimukseen liitetyn pöytäkirjan N:o 2 toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteen soveltamisesta[2],

– ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 15 artiklan ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41 ja 42 artiklan,

– ottaa huomioon 7. toukokuuta 2009 antamansa päätöslauselman Euroopan parlamentin ja kansallisten parlamenttien välisten suhteiden kehityksestä Lissabonin sopimuksen tultua voimaan[3], 16. huhtikuuta 2014 antamansa päätöslauselman Euroopan parlamentin ja kansallisten parlamenttien suhteista[4] ja 19. huhtikuuta 2018 antamansa päätöslauselman perussopimusten määräysten täytäntöönpanosta kansallisten parlamenttien osalta[5],

– ottaa huomioon ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Euroopan tason poliittisten puolueiden ja Euroopan tason poliittisten säätiöiden perussäännöstä ja rahoituksesta (COM(2021)0734),

– ottaa huomioon 11. heinäkuuta 2019 annetun vuotta 2018 (COM(2019)0333), 30. kesäkuuta 2020 annetun vuotta 2019 (COM(2020)0272), 23. heinäkuuta 2021 annetun vuotta 2020 (COM(2021)0417) ja 1. elokuuta 2022 annetun vuotta 2021 (COM(2022)0366) koskevan komission vuosikertomuksen toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden soveltamisesta ja suhteista kansallisiin parlamentteihin,

– ottaa huomioon Euroopan parlamentin suhteista kansallisiin parlamentteihin vastaavan osaston vuosikertomukset ja erityisesti vuoden 2022 kertomuksen Euroopan parlamentin ja EU:n kansallisten parlamenttien välisistä suhteista,

– ottaa huomioon 20. tammikuuta 2021 antamansa päätöslauselman Euroopan unionin oikeuden soveltamisen valvonnasta 2017, 2018 ja 2019[6] sekä 19. toukokuuta 2022 antamansa päätöslauselman komission oikeusvaltiokertomuksesta 2021[7],

– ottaa huomioon 24. kesäkuuta 2021 antamansa päätöslauselman Euroopan unionin sääntelyn tilasta sekä toissijaisuudesta ja suhteellisuudesta – mietintö paremmasta lainsäädännöstä vuosina 2017, 2018 ja 2019[8],

– ottaa huomioon 10. heinäkuuta 2018 laaditun toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden toteutumista tarkastelevan komission työryhmän raportin ”Aktiivinen toissijaisuus – Uusi työskentelytapa”[9],

– ottaa huomioon 15. tammikuuta 2020 antamansa päätöslauselman Euroopan parlamentin kannasta Euroopan tulevaisuutta käsittelevään konferenssiin[10] ja 4. toukokuuta 2022 antamansa päätöslauselman toimista Euroopan tulevaisuutta käsittelevän konferenssin päätelmien johdosta[11],

– ottaa huomioon 9. kesäkuuta 2022 antamansa päätöslauselman valmistelukunnan ehdottamisesta perussopimusten tarkistamiseksi[12],

– ottaa huomioon 22. marraskuuta 2023 antamansa päätöslauselman Euroopan parlamentin ehdotuksista perussopimusten muuttamiseksi[13],

– ottaa huomioon talous- ja rahaliiton vakautta, yhteensovittamista sekä ohjausta ja hallintaa koskevan sopimuksen (vakaussopimus) 13 artiklan, jossa vahvistetaan, että järjestetään parlamenttien välisiä kokouksia, joissa keskustellaan budjettipolitiikoista ja muista perussopimuksen piiriin kuuluvista kysymyksistä,

– ottaa huomioon 15. maaliskuuta 2023 antamansa päätöslauselman talouspolitiikan eurooppalaisesta ohjausjaksosta 2023[14],

– ottaa huomioon Prahassa 24. ja 25. huhtikuuta 2023 pidetyn EU:n parlamenttien puhemiesten konferenssin puheenjohtajan päätelmät[15],

– ottaa huomioon Tukholmassa 14.–16. toukokuuta 2023 pidetyn unionin asioita käsittelevien parlamentaaristen valiokuntien (COSAC) 69. konferenssin täysistunnon päätelmät[16],

– ottaa huomioon parlamentarismia koskevan Léonin julistuksen[17], joka hyväksyttiin kansainvälisen parlamentarismin päivän kunniaksi Léonissa 30. kesäkuuta – 1. heinäkuuta 2023 järjestetyssä konferenssissa ”Strengthening Parliaments to Enhance Democracy” (parlamenttien vahvistaminen demokratian edistämiseksi),

– ottaa huomioon työjärjestyksen 54 artiklan sekä valiokunta-aloitteisten mietintöjen laatimista koskevasta lupamenettelystä 12. joulukuuta 2002 tehdyn puheenjohtajakokouksen päätöksen 1 artiklan 1 kohdan e alakohdan ja liitteen 3,

– ottaa huomioon perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan mietinnön (A9-0429/2023),

A. ottaa huomioon, että kansallisten parlamenttien aktiivinen osallistuminen EU:ta koskeviin asioihin ja kansallisten parlamenttien kansallisiin hallituksiin kohdistama tehostettu valvonta ovat olennaisen tärkeitä EU:n toimielinjärjestelmän demokraattisen vastuuvelvollisuuden ja legitiimiyden varmistamisessa;

B. ottaa huomioon, että kansalliset parlamentit ”edistävät osaltaan aktiivisesti unionin moitteetonta toimintaa” (SEU-sopimuksen 12 artikla) ja että yhdessä Euroopan parlamentin kanssa niillä on keskeinen rooli EU-hankkeen demokraattisen legitiimiyden vahvistamisessa, kansalaisten luottamuksen lujittamisessa ja Euroopan yhdentymishankkeen kestävyyden ja resilienssin varmistamisessa;

C. ottaa huomioon, että kansallisten parlamenttien nykyiset välineet osallistua EU-asioihin ovat suurelta osin tuntemattomia sekä päätöksentekijöille että suurelle yleisölle; pitää tarpeellisena lisätä tietoisuutta näistä välineistä;

D. toteaa, että kansallisten hallitusten EU-asioita koskeva parlamentaarinen vastuuvelvollisuus ja valvonta, joissa on kansallisista käytännöistä johtuvaa vaihtelua, on kansallisten parlamenttien roolin kulmakivi nykyisessä Euroopan unionin perussopimuksen kehyksessä;

E. toteaa, että vastuuvelvollisuutta ja valvontaa voidaan edistää lisäämällä avoimuutta neuvostossa, erityisesti jäsenvaltioiden äänestyskäyttäytymisen ja kantojen osalta; katsoo, että kansallisten parlamenttien ja Euroopan parlamentin olisi painostettava neuvostoa avoimempaan ja vastuullisempaan toimintaan koko lainsäädäntöprosessin ajan; toteaa lisäksi, että oikeus tutustua unionin muiden toimielinten asiakirjoihin antaa kansallisille parlamenteille mahdollisuuden harjoittaa asianmukaista valvontaa;

F. katsoo, että EU:n lainsäädäntö- ja päätöksentekoprosessien avoimuuden puute saattaa heikentää sekä perussopimusten että asiaankuuluvien pöytäkirjojen mukaisia kansallisten parlamenttien oikeuksia ja erityisesti niiden roolia neuvostossa edustettuina olevien maidensa hallitusten valvonnassa;

G. toteaa parlamentaarisen moniarvoisuuden rikastuttavan unionin tasolla käytävää keskustelua ja olevan siksi erittäin hyödyllistä unionille ja parlamentaaristen vähemmistöjen edustukselle EU-asioissa ja toteaa sen auttavan tasapainottamaan mutta samalla kunnioittamaan täysin kunkin parlamentin enemmistöjä niiden osuuksien mukaisesti; katsoo, että kansallisten parlamentaaristen vähemmistöjen näkemykset ja edustus olisi otettava huomioon unionin tasolla ja että tämä voisi osoittautua hyödylliseksi muun muassa tulevassa EU:n perussopimusten tarkistamisprosessissa, kunnioittaen samalla kansallisten parlamenttien toimivaltaa edustuksensa suhteen;

H. ottaa huomioon, että pöytäkirjassa N:o 2 (6 artikla) todetaan, että kansalliset parlamentit voivat kuulla lainsäädäntövaltaa käyttäviä alueellisia parlamentteja, mutta alueellisten parlamenttien rooli riippuu suuresti kansallisista järjestelyistä ja on hyvin usein neuvoa-antava; katsoo, että komission, neuvoston, jäsenvaltioiden ja niiden kansallisten parlamenttien olisi otettava huomioon lainsäädäntövaltaa käyttävien alueellisten parlamenttien rooli ja edistettävä niiden osallistumista etenkin silloin, kun asia voi vaikuttaa alueiden yksinomaiseen toimivaltaan;

I. ottaa huomioon, että monet alueiden komitean jäsenet on valittu luottamustehtäviin aluevaaleilla; katsoo, että alueiden komitean roolista voitaisiin keskustella, kun alueelliset parlamentit tuodaan lähemmäs yleistä yhdentymisprosessia ja kun vahvistetaan eurooppalaista demokratiaa;

J. ottaa huomioon, että kansallisia parlamentteja ja niiden roolia EU:n toimielinjärjestelmässä käsiteltiin useissa ehdotuksissa, jotka sisältyivät Euroopan tulevaisuuskonferenssin (CoFoE) lopullisia tuloksia koskevaan raporttiin; toteaa, että Euroopan tulevaisuuskonferenssin kokemus osoitti, että kansallisten parlamenttien ja Euroopan parlamentin välillä on hedelmällinen yhteys;

K. toteaa, että kansallisilla parlamenteilla on rooli aina, kun EU:n perussopimuksia tarkistetaan, erityisesti EU:n parlamentaarisen ulottuvuuden ja demokraattisen toiminnan vahvistamiseksi; ottaa huomioon, että Euroopan parlamentti kehotti 9. kesäkuuta 2022 antamassaan päätöslauselmassa kutsumaan koolle valmistelukunnan perussopimusten tarkistamiseksi;

L. katsoo, että eurooppalaista julkista toimintaympäristöä voitaisiin lujittaa useilla EU:n tavoitteita käsittelevillä foorumeilla ja että tällaisia foorumeita voitaisiin tukea yhteisellä ”eurooppalaisella teemaviikolla”, jonka aikana kansallisten ja alueellisten parlamenttien jäsenet keskustelisivat EU-asioista samanaikaisesti komission jäsenten, Euroopan parlamentin jäsenten ja neuvoston kulloisenkin puheenjohtajavaltion ministerien kanssa; katsoo, että todellisen eurooppalaisen julkisen toimintaympäristön kehittäminen auttaisi myös lisäämään kansalaisten tietoisuutta sekä osallistumista ja vuoropuhelua heidän kanssaan;

M. katsoo, että kansallisten parlamenttien osallistumista EU-asioihin olisi vahvistettava myös noudattaen temaattista, valiokuntaperusteista tai tilapäistä lähestymistapaa; toteaa, että parlamenttien välisten valiokuntakokousten muotoa olisi hienosäädettävä edelleen;

N. toteaa, että kansalliset parlamentit osoittavat kiinnostusta tiiviimpään osallistumiseen EU:n toimintapolitiikkojen ja lainsäädännön asiasisältöön muutenkin kuin pelkästään toissijaisuusperiaatetta koskevan ennakkovaroitusjärjestelmän puitteissa;

O. katsoo, että kansallisten parlamenttien osallistuminen EU:n päätöksentekoon on vahvistunut, kun on pantu täytäntöön kansallisten parlamenttien oikeus valvoa toissijaisuusperiaatteen noudattamista ennakkovaroitusjärjestelmän pohjalta;

P. toteaa kansallisten parlamenttien perusteltujen lausuntojen vahvistavan EU:n lainsäädäntöprosessia, sillä niissä arvioidaan toissijaisuusperiaatteen noudattamista; toteaa, että pöytäkirjassa N:o 1 olevassa 4 artiklassa vahvistettu kahdeksan viikon määräaika on osoittautunut riittämättömäksi toissijaisuusperiaatteen noudattamisen oikea-aikaisen seurannan kannalta ja että sitä on pidennettävä perussopimuksen tulevan tarkistuksen yhteydessä;

Q. ottaa huomioon, että Euroopan tason poliittisilla puolueilla on ratkaiseva rooli kurottaessa umpeen kuilua EU:n ja kansallisten parlamenttien välillä; katsoo, että sääntelyesteet estävät Euroopan tason poliittisia puolueita ja kansallisia puolueita harjoittamasta merkityksellisempää yhteistoimintaa; toteaa, että kansallisten parlamenttien ja Euroopan parlamentin välisiä innovatiivisia ja vahvempia yhteistyövälineitä voidaan harkita, mukaan lukien vuoropuhelun lisääminen poliittisten perheiden ja ryhmien kesken;

R. ottaa huomioon, että vuoden 2018 täytäntöönpanoraportissa suositeltiin, että kansallisille parlamenteille annetaan mahdollisuus tehdä rakentavia ehdotuksia komission harkittavaksi ottaen asianmukaisesti huomioon komission aloiteoikeus;

S. ottaa huomioon, että tulevaisuuskonferenssi suositteli, että kansallisille parlamenteille ja lainsäädäntövaltaa käyttäville alueellisille parlamenteille annetaan mahdollisuus ehdottaa lainsäädäntöaloitetta unionin tasolla, ja että tämä väline antaisi niille mahdollisuuden tehdä rakentavia ehdotuksia komission harkittavaksi ottaen asianmukaisesti huomioon komission aloiteoikeus sen jälkeen, kun on ensin varmistettu parlamentin tuki; toteaa, että tavoitetta saada Euroopan parlamentille täysi aloiteoikeus on korostettu useaan otteeseen nykyisen lainsäädäntökauden aikana;

T. ottaa huomioon, että parlamentti kehotti 9. kesäkuuta 2022 antamassaan päätöslauselmassa ottamaan käyttöön Euroopan parlamentille myönnettävän yleisen suoran lainsäädäntöaloiteoikeuden; toteaa, että tämän oikeuden myöntämisen jälkeen vihreän kortin menettelyt olisi suunnattava parlamentille;

U. katsoo, ettei punaisen kortin menettelyn käyttöönottoa voida pitää sopivana ja rakentavana välineenä, kun tavoitteena on lisätä kansallisten parlamenttien osallistumista unionin yhdentymisprosessiin;

V. katsoo, että IPEXiä, joka on kansallisten parlamenttien välisen sekä kansallisten parlamenttien ja unionin toimielinten välisen jatkuvan tietojenvaihdon foorumi, olisi kehitettävä edelleen sen digitaalistrategian mukaisesti; katsoo, että Euroopan parlamentilla on tässä merkittävä tukirooli;

W. ottaa huomioon, että kansallisilla parlamenteilla on asiaankuuluvaa toimivaltaa vapauden, turvallisuuden ja oikeuden aloilla SEUT-sopimuksen 70, 85 ja 88 artiklan nojalla, ja niillä olisi näin ollen oltava tulevaisuudessa tärkeä rooli unionin turvallisuus- ja puolustuspolitiikan suhteen myös hyödyntämällä pöytäkirjassa N:o 1 olevassa 10 artiklassa vahvistettua yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan (YUTP) ja yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan (YTPP) kysymyksiä käsittelevää parlamentaarista kokousta;

Hallitusten EU-asioissa harjoittaman toiminnan valvonta

1. katsoo, että Lissabonin sopimuksella kansallisille parlamenteille annettujen oikeuksien ja velvollisuuksien täytäntöönpano on vahvistanut niiden roolia unionin perustuslaillisessa kehyksessä ja siten edistänyt unionin moniarvoisuutta, demokraattista legitiimiyttä ja toiminnan parantamista;

2. katsoo, että SEU-sopimuksen 10 artiklan 2 kohdassa tunnustettu kansallisten hallitusten vastuu kansallisille parlamenteille on kansallisten parlamenttien roolin kulmakivi Euroopan unionissa; toteaa kansallisten parlamenttien olevan kumppaneita unionin toimielinten välisen tasapainon säilyttämisessä; kannustaa kansallisia parlamentteja hoitamaan täysipainoisesti EU:hun liittyvät tehtävänsä vaikuttaakseen suoraan EU-politiikkojen sisältöön ja valvoakseen sitä erityisesti seuraamalla kansallisten hallitustensa toimia Eurooppa-neuvoston jäseninä; kehottaa kansallisten ja alueellisten parlamenttien jäseniä vaalimaan päätöksenteossaan eurooppalaista omaatuntoa ja tunnustamaan unionin toimintapolitiikkojen suoran vaikutuksen heidän äänestäjiinsä; kiittää kansallisten parlamenttien ja Euroopan parlamentin välisestä yhteistyöstä saatuja hyviä kokemuksia ja katsoo, että kansallisilla parlamenteilla ja Euroopan parlamentilla on mahdollisuus olla luonnollisia liittolaisia luotaessa vahvempaa EU:n parlamentaarista ulottuvuutta;

 

3. kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että kansallisille parlamenteille annetaan riittävästi aikaa, valmiudet, resurssit ja tarvittavat mahdollisuudet perehtyä tietoihin, jotta ne voivat täyttää perustuslaillisen tehtävänsä eli valvoa kansallisten hallitusten toimintaa unionin tasolla ja siten legitimoida sen; muistuttaa tiedonsaantimahdollisuuden tärkeydestä ja toteaa, että neuvoston on hyväksyttävä tarvittavat asiakirjojen turvallisuutta koskevat takeet varmistaen samalla, että kansalliset parlamentit pystyvät kohdistamaan demokraattista valvontaa omiin hallituksiinsa esimerkiksi siten, että niille annetaan oikeus tutustua neuvoston säädöstietokantaan kunnioittaen samalla täysimääräisesti luottamuksellisuutta;

 

4. katsoo, että unionin toimielinten työmenetelmien ja päätöksentekoprosessien avoimuus on edellytys sille, että kansalliset parlamentit voivat täyttää tehokkaasti perussopimuksista johtuvan institutionaalisen roolinsa; kehottaa tämän vuoksi julkistamaan jäsenvaltioiden äänestyskäyttäytymisen ja kannat neuvostossa; kehottaa lisäksi kansallisia parlamentteja käyttämään täysimääräisesti toimivaltaansa, muun muassa mukauttamalla sisäistä organisaatiotaan, aikataulujaan ja työjärjestyksiään tämän mahdollistamiseksi; sitoutuu itse ja kannustaa kansallisia parlamentteja ottamaan käyttöön innovatiivisempia ja vahvempia yhteistyövälineitä poliittisella ja hallinnollisella tasolla alkaen Euroopan poliittisten perheiden ja ryhmien välisestä tiiviimmästä vaihdosta ja vuoropuhelusta;

5. kannustaa vahvistamaan poliittista vuoropuhelua unionin toimielinten ja kansallisten parlamenttien välillä ja muistuttaa, että päätökset on tehtävä perustuslaillisen toimivallan, EU:n perussopimusten ja EU:n säännöstön mukaisesti ottaen huomioon paikallisten, alueellisten, kansallisten ja unionin elinten päätösvallan selkeä erottaminen;

6. toteaa, että eurooppalaisen ohjausjakson sovittaminen yhteen kansallisten parlamenttien agendojen kanssa voisi osaltaan myötävaikuttaa talouspolitiikan koordinointiin, mutta korostaa samalla, että tässä ei saisi jättää huomiotta kunkin parlamentin itsehallinto-oikeutta ja omaa työjärjestystä;

7. kehottaa vahvistamaan kansallisten parlamenttien roolia, kun toteutetaan talousarvio- ja talouspolitiikkavuoropuhelun kansallinen jakso, jonka aikana kansalliset parlamentit voisivat tehdä yhteistyötä, keskustella talouspolitiikan eurooppalaisesta ohjausjaksosta ja osallistua siihen valtuuttamalla omat hallituksensa toimimaan komission ja neuvoston kanssa;

Eurooppalaisen julkisen toimintaympäristön kehittäminen

8. korostaa, että eri poliittisten puolueiden jäsenten suhteellisen edustuksen periaate on tässä yhteydessä tärkeä; suosittaa siksi, että unionin toimielimiin lähetettävien kansallisten parlamentaaristen valtuuskuntien olisi koostuttava usean puolueen jäsenistä;

9. toteaa, että kansallisten parlamenttien antamat lausunnot voisivat ilmentää parlamentaarisen enemmistön sitovaa tahtoa ennakkovaroitusjärjestelmän puitteissa tai sen ulkopuolella; kannattaa kuitenkin ajatusta, että kansallisten parlamenttien poliittisille vähemmistöille annetaan mahdollisuus ilmaista eriäviä näkemyksiä, jotka voitaisiin sitten sisällyttää näiden lausuntojen liitteisiin;

10. katsoo, että vuorovaikutusta kansallisten parlamenttien kanssa voidaan vahvistaa epäsuorasti lisäämällä eurooppalaisten poliittisten puolueiden vaikutusmahdollisuuksia; toistaa pitkäaikaisen kehotuksensa antaa näille puolueille mahdollisuus sitoutua aktiivisesti jäsenvaltioiden poliittiseen toimintaan ja tukea niiden jäsenpuolueita EU-asioita käsiteltäessä; kehottaa saattamaan ripeästi päätökseen Euroopan tason poliittisten puolueiden ja Euroopan tason poliittisten säätiöiden perussäännöstä ja rahoituksesta 22. lokakuuta 2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston uudelleenlaaditun asetuksen (EU, Euratom) N:o 1141/2014[18], jotta Euroopan tason poliittiset puolueet voivat tukea jäsenpuolueitaan Euroopan parlamentin vaalikampanjassa ja EU-asioita käsittelevissä kansanäänestyskampanjoissa;

11. katsoo tässä yhteydessä, että vuosittain järjestettävän eurooppalaisen teemaviikon luominen mahdollistaisi sen, että parlamentin ja komission jäsenet ja neuvoston puheenjohtajavaltion ministerit voisivat käydä kaikissa kansallisissa ja tarvittaessa alueellisissa parlamenteissa keskustelemassa unionin agendasta yhdessä kansallisten parlamenttien jäsenten kanssa ja selittämässä sitä; ehdottaa, että aloitetaan keskustelu kansallisten parlamenttien ja Euroopan parlamentin välisen yhteisen poliittisen julkilausuman tai puitesopimuksen laatimisesta ehdotetun eurooppalaisen teemaviikon järjestämisestä, jotta voidaan luoda johdonmukaisemmat puitteet poliittiselle, institutionaaliselle ja hallinnolliselle yhteistyölle; katsoo, että ehdotetussa eurooppalaisessa teemaviikossa olisi otettava oppia tämänhetkisistä ja aiemmista foorumeista, kuten EU:n parlamentaarinen viikko, joka toteutettiin eurooppalaista ohjausjaksoa käsittelevän konferenssin ja Euroopan unionin vakautta, talouden yhteensovittamista sekä ohjausta ja hallintaa käsittelevän parlamenttien välisen kokouksen puitteissa, ja Euroopan tulevaisuuskonferenssi; katsoo lisäksi, että kansallisten ja Euroopan tason poliittisten perheiden ja ydinryhmien keskinäiset ja niiden väliset tapaamiset EU-asioissa tehtävän parlamenttien välisen yhteistyön puitteissa voisivat tuoda lisäarvoa aidon eurooppalaisen poliittisen keskustelun muodossa;

12. pitää ehdokasmaiden kansallisten parlamenttien tiiviimpää osallistumista olennaisena välineenä EU:n laajentumisstrategian onnistumiselle; ehdottaa, että ehdotettuun eurooppalaiseen teemaviikkoon otetaan mukaan ehdokasmaiden kansallisten parlamenttien edustajia;

Ennakkovaroitusjärjestelmän uudistamisen tukeminen

13. korostaa, että tärkein Lissabonin sopimuksessa kansallisille parlamenteille myönnetty valtaoikeus oli se, että niille annettiin mahdollisuus valvoa toissijaisuusperiaatteen noudattamista EU:n lainsäädäntömenettelyjen varhaisessa vaiheessa;

14. toteaa, että keltaisten tai oranssien korttien kaltaisia menettelyjä ei ole käytetty laajamittaisesti; esittää, että kaikki unionin toimielimet ja jäsenvaltiot sopivat yhteisymmärryksestä, joka koskee alun perin Amsterdamin sopimukseen liitettyjä toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteita, asiaan liittyvää Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöä sekä komission omaa käytäntöä; katsoo, että tätä yhteisymmärrystä rakennettaessa huomioon olisi otettava kaikki toissijaisuuden osatekijät ja että sitä voitaisiin edistää uusilla yhteistyövälineillä;

15. panee merkille, että eräät kansalliset parlamentit ovat pyytäneet pidentämään kahdeksan viikon pituista ajanjaksoa, jonka aikana ne voivat antaa pöytäkirjassa N:o 1 olevan 3 artiklan mukaisen perustellun lausunnon; korostaa kuitenkin, että nykyisessä perussopimuskehyksessä ei määrätä tällaisesta pidentämisestä; toteaa, että komissio päätti vuodesta 2019 alkaen helpottaa tilannetta jättämällä vastaisuudessa huomiotta loppuvuoden juhlapyhät asettaessaan kahdeksan viikon määräajan, jonka kuluessa kansalliset parlamentit voivat lähettää perusteltuja lausuntoja; katsoo siksi, että perussopimuksen tulevan tarkistuksen yhteydessä olisi harkittava kahdentoista viikon määräajan käyttöönottoa;

16. kannustaa kansallisia parlamentteja sisällyttämään lopullisiin perusteltuihin lausuntoihinsa, jotka toimitetaan Euroopan parlamentin puhemiehelle ja neuvoston ja komission puheenjohtajille, lainsäädäntövaltaa käyttävien alueellisten parlamenttiensa perustellut lausunnot, etenkin silloin, jos ehdotuksella on alueiden yksinomaiseen toimivaltaan kohdistuvia vaikutuksia;

17. ehdottaa, että perustetaan järjestelmä, jota kutsutaan joskus ”vihreän kortin menettelyksi”, jossa vähintään kolmasosa kansallisista parlamenteista voi pyytää komissiota tai Euroopan parlamenttia, kun viimeksi mainitulle on myönnetty yleinen suora aloiteoikeus, esittämään ehdotuksia, joiden tarkoituksena on vaikuttaa myönteisesti eurooppalaiseen keskusteluun; ehdottaa tässä yhteydessä, että komissio tai Euroopan parlamentti voisi harkintansa mukaan joko ottaa tällaiset ehdotukset huomioon tai antaa virallisen vastauksen, jossa se kertoo syynsä kieltäytymiseen; toteaa, että tällainen menettely ei voi muodostaa oikeutta esittää aloite tai oikeutta peruuttaa tai muuttaa lainsäädäntöä, koska sillä kumottaisiin unionin menetelmä ja toimivallan jako kansallisella ja unionin tasolla ja se olisi näin perussopimusten vastainen;

Tiedonsaantioikeuden täytäntöönpano

18. vahvistaa, että SEU-sopimuksen 12 artiklassa ja pöytäkirjassa N:o 1 kansallisille parlamenteille annetaan oikeus saada tietoa suoraan unionin toimielimiltä; ehdottaa, että oikeus saada tietoa ulotetaan myös lainsäädäntövaltaa käyttäviin alueellisiin parlamentteihin;

19. suosittaa, että kansalliset parlamentit käyttävät IPEX-alustaa hyvissä ajoin, jotta varmistetaan kansallisen valvontamekanismin varhainen käynnistäminen; suosittaa IPEXin käyttämistä kanavana tietojen järjestelmälliselle vaihdolle ja toissijaisuuteen liittyvien huolenaiheiden varhaiselle tunnistamiselle; on tyytyväinen IPEX-ohjeiden päivitettyyn versioon, joka hyväksyttiin pääsihteerien kokouksessa helmikuussa 2023 ja jossa otetaan huomioon IPEX-alustan uusi versio sekä tämän uuden version tarjoamat mahdollisuudet ja välineet;

Suunnitelma toimielinten välisen yhteistyön parantamiseksi

20. panee merkille Euroopan parlamentin ja kansallisten parlamenttien nykyisen yhteistyön COSACissa, YUTP:tä käsittelevässä parlamenttien välisessä kokouksessa sekä vakaussopimuksen 13 artiklan puitteissa; panee lisäksi merkille parlamenttien välisen yhteistyön uusimmat muodot, kuten Europolin yhteisparlamentaarisen valvontaryhmän ja Eurojustin toiminnan arviointia käsittelevän parlamenttien välisen valiokuntakokouksen; korostaa, että tällaista yhteistyötä olisi kehitettävä konsensuksen, tiedonjaon ja kuulemisen periaatteiden pohjalta, jotta kansalliset parlamentit voivat valvoa hallituksiaan ja hallintojaan;

21. muistuttaa, että unionin ja kansallisten parlamenttien nykyistä suhdekehystä voitaisiin yksinkertaistaa ja yhtenäistää, jotta se olisi tehokkaampi ja vaikuttavampi; kehottaa tässä yhteydessä tarkastelemaan unionin ja sen jäsenvaltioiden kansallisten parlamenttien yhteistyötä olemassa olevilla alustoilla ja foorumeilla, jotta näitä suhteita voidaan lujittaa ja jotta ne voidaan mukauttaa nykyisiin tarpeisiin; kannustaa unionin toimielimiä ja lainsäädäntövaltaa käyttäviä alueellisia parlamentteja osallistumaan aktiivisemmin ja olemaan suoraan vuorovaikutuksessa keskenään kunnioittaen samalla täysin kansallisten parlamenttien tehtäviä ja toimivaltaa;

22. tähdentää, että poliittisen ja teknisen vuoropuhelun vahvistaminen parlamentaaristen valiokuntien välillä ja poliittisten ryhmien välillä sekä kansallisella että unionin tasolla voisi olla erittäin kannattava askel kohti täyttä parlamenttien välistä yhteistyötä; ehdottaakin, että kansallisella tasolla tiedotetaan enemmän mahdollisista yhteistyövälineistä; ehdottaa siten, että tämän tavoitteen saavuttamiseen kohdennetaan lisärahoitusta muun muassa videoneuvottelujen, henkilöstövaihdon tai pilottihankkeiden käytön rahoittamiseksi;

23. myöntää pöytäkirjassa N:o 1 olevassa 9 ja 10 artiklassa tarkoitettujen parlamenttien välisten valiokuntakokousten ja ”valiokuntamenettelyn” alakohtaisen onnistumisen merkityksen parlamenttien välisessä yhteistyössä; katsoo, että toimielinten välistä yhteistyötä voitaisiin parantaa, jos Euroopan parlamentin ja kansallisten parlamenttien jäsenet antaisivat parlamenttien välisille valiokuntakokouksille merkittävämmän aseman ja jos nämä kokoukset valmisteltaisiin tiiviimmässä yhteistyössä; on sitä mieltä, että työjärjestystä voitaisiin muuttaa, jotta voidaan säännellä vahvempia yhteistyömuotoja kansallisten parlamenttien ja Euroopan parlamentin välillä kunnioittaen täysin niiden institutionaalista toimivaltaa ja sen jakautumista;

24. suosittelee, että kansalliset parlamentit otetaan täysin mukaan YTPP:n jatkuvaan kehittämiseen; katsoo, että tällaista osallistumista olisi edistettävä tiiviissä yhteistyössä Euroopan parlamentin kanssa pöytäkirjassa N:o 1 olevan 10 artiklan mukaisesti kunnioittaen samalla täysin kansallisten perustuslakien turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa koskevia säännöksiä; kehottaa kansallisia parlamentteja pohtimaan tarkemmin puolustusvoimavarojen priorisointia unionin tasolla muun muassa kansallisten parlamenttien edustajien ja Euroopan parlamentin jäsenten yhteisissä parlamenttien välisissä kokouksissa, YUTP:tä/YTPP:tä käsittelevässä parlamenttien välisessä kokouksessa ja käytäessä poliittista vuoropuhelua;

 

25. muistuttaa, että on tärkeää tehostaa tutkintaoikeutta koskevaa kansallisten parlamenttien ja Euroopan parlamentin välistä yhteistyötä ja vuoropuhelua;

°

° °

26. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.


TIEDOT HYVÄKSYMISESTÄ ASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA

Hyväksytty (pvä)

7.12.2023

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

17

1

2

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Gerolf Annemans, Damian Boeselager, Włodzimierz Cimoszewicz, Salvatore De Meo, Charles Goerens, Sandro Gozi, Max Orville, Antonio Maria Rinaldi, Domènec Ruiz Devesa, Jacek Saryusz-Wolski, Helmut Scholz, Pedro Silva Pereira, Sven Simon, Guy Verhofstadt, Rainer Wieland

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Mercedes Bresso, Christian Doleschal, Pascal Durand, Maite Pagazaurtundúa

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (209 art. 7 kohta)

Javier Zarzalejos

 


 

LOPULLINEN ÄÄNESTYS NIMENHUUTOÄÄNESTYKSENÄ ASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA

17

+

PPE

Salvatore De Meo, Christian Doleschal, Sven Simon, Rainer Wieland, Javier Zarzalejos

Renew

Sandro Gozi, Max Orville, Maite Pagazaurtundúa, Guy Verhofstadt

S&D

Gabriele Bischoff, Mercedes Bresso, Włodzimierz Cimoszewicz, Pascal Durand, Domènec Ruiz Devesa, Pedro Silva Pereira

The Left

Helmut Scholz

Verts/ALE

Damian Boeselager

 

1

-

ECR

Jacek Saryusz-Wolski

 

2

0

ID

Gerolf Annemans, Antonio Maria Rinaldi

 

Symbolien selitys:

+ : puolesta

- : vastaan

0 : tyhjää

 

 

Päivitetty viimeksi: 12. tammikuuta 2024
Oikeudellinen huomautus - Tietosuojakäytäntö