PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS EU:n horjumattoman tuen jatkamisesta Ukrainan hyväksi, kun Venäjän hyökkäyssota on jatkunut jo kolme vuotta
7.3.2025 - (2025/2528(RSP))
työjärjestyksen 136 artiklan 2 kohdan mukaisesti
Hans Neuhoff, Petr Bystron
ESN-ryhmän puolesta
B10‑0165/2025
Euroopan parlamentin päätöslauselma EU:n horjumattoman tuen jatkamisesta Ukrainan hyväksi, kun Venäjän hyökkäyssota on jatkunut jo kolme vuotta
Euroopan parlamentti, joka
– ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien peruskirjan,
– ottaa huomioon Pohjois-Atlantin sopimuksen,
– ottaa huomioon Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökokouksen vuoden 1975 päätösasiakirjan (Helsingin päätösasiakirja),
– ottaa huomioon Naton ja Venäjän federaation keskinäisiä suhteita, yhteistyötä ja turvallisuutta koskevan perusasiakirjan vuodelta 1997,
– ottaa huomioon turvallisuuden poliittis-sotilaallisia puolia koskevan käyttäytymissäännöstön vuodelta 1994,
– ottaa huomioon Euroopan turvallisuusperuskirjan vuodelta 1999,
– ottaa huomioon 17. joulukuuta 2021 päivätyn ehdotusluonnoksen sopimukseksi toimenpiteistä, joilla varmistetaan Venäjän federaation ja Pohjois-Atlantin puolustusliiton jäsenvaltioiden turvallisuus,
– ottaa huomioon Naton ja Yhdysvaltojen vastauksen 17. joulukuuta 2021 päivättyyn ehdotusluonnokseen sopimukseksi toimenpiteistä, joilla varmistetaan Venäjän federaation ja Pohjois-Atlantin puolustusliiton jäsenvaltioiden turvallisuus,
– ottaa huomioon Ukrainan presidentin Volodymyr Zelenskyin koko puheen Münchenin turvallisuuskonferenssissa 19. helmikuuta 2022,
– ottaa huomioon Venäjän presidentin Vladimir Putinin puheen kansakunnalle Ukrainan erikoisoperaation aloittamisesta 24. helmikuuta 2022,
– ottaa huomioon Venäjän federaation presidentille 15. huhtikuuta 2022 esitetyn luonnoksen sopimukseksi Ukrainan pysyvästä puolueettomuudesta ja turvatakuista,
– ottaa huomioon Yhdysvaltojen varapresidentin JD Vancen koko puheen Münchenin turvallisuuskonferenssissa 14. helmikuuta 2025,
– ottaa huomioon 24. helmikuuta 2025 annetun YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 2774 (2025),
– ottaa huomioon työjärjestyksen 136 artiklan 2 kohdan,
A. katsoo, että maailmanlaajuinen geopoliittinen toimintaympäristö on liikahtanut perusteellisesti kohti moninapaista maailmanjärjestystä, jossa jopa Yhdysvallat johtavana länsimaana tunnustaa nämä uudet realiteetit ja mukautuu niihin;
B. toteaa, että EU on vuosikymmenten ajan noudattanut suurelta osin Yhdysvaltojen kanssa yhdenmukaista ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa, mutta tämä lähestymistapa on nyt osoittautumassa enenevissä määrin vanhentuneeksi ja tehottomaksi muuttuvassa maailmanjärjestyksessä;
C. katsoo, että suurvallat, muun muassa Yhdysvallat ja Venäjä, ovat johdonmukaisesti sivuuttaneet EU:n keskeisissä geopoliittisissa neuvotteluissa ja myös niissä, jotka vaikuttavat suoraan Euroopan turvallisuuteen;
D. ottaa huomioon, että kolme vuotta kestänyt täysimittainen sota Ukrainassa on osoittanut, ettei EU:n ja Bidenin hallinnon Yhdysvaltojen strategialla ole saavutettu sille asetettuja tavoitteita Venäjän voittamisesta sotilaallisesti, rampauttamisesta taloudellisesti ja eristämisestä poliittisesti;
E. toteaa, että tämä strategia on päinvastoin luonut poliittisia jakolinjoja läntisten liittolaisten välillä ja heikentänyt niiden taloudellista vakautta, minkä vuoksi nykyisen lähestymistavan jatkaminen on kestämätöntä;
F. toteaa, että konflikti on aiheuttanut Ukrainalle katastrofaalisia vahinkoja väestöön, talouteen ja infrastruktuuriin ja että jokainen päivä heikentää maan pitkän aikavälin elinkelpoisuutta itsenäisenä valtiona;
G. ottaa huomioon, että Ukraina ja Venäjä neuvottelivat Ukrainan pysyvää puolueettomuutta ja turvatakuita koskevasta sopimuksesta jo kuukauden kuluttua sodan alkamisesta, mikä olisi voinut varmistaa Ukrainan turvallisuuden vastineeksi sen puolueettomuudesta ja lopettaa vihollisuudet välittömästi;
H. toteaa, että tämän sopimuksen allekirjoittamisprosessi keskeytyi ulkovaltojen, erityisesti Yhdistyneen kuningaskunnan, sekaantumisen vuoksi, sillä ne kannustivat Ukrainaa jatkamaan sotaa sopimuksen allekirjoittamisen sijaan;
I. toteaa, ettei Yhdysvaltojen ja EU:n sotilaallisella, taloudellisella ja poliittisella tuella ole onnistuttu varmistamaan ratkaisevaa läpimurtoa Ukrainalle ja että koska Yhdysvallat on muuttanut politiikkaansa sen uuden hallinnon alaisuudessa, EU ei voi yksin muuttaa sodan kulkua;
J. ottaa huomioon, että jokainen ylimääräinen päivä tätä konfliktia tarkoittaa yhä uusien ukrainalaisten ihmishenkien ja alueiden hallinnan menettämistä ja infrastruktuurin tuhoutumisen jatkumista ja että epärealistisiin tavoitteisiin pyrkiminen vain syventää kriisiä;
1. toteaa, että on tarpeen sopeutua uuteen geopoliittiseen todellisuuteen; varoittaa, että jatkamalla aikansa eläneiden politiikkojen noudattamista EU ajautuu strategiseen umpikujaan ja lakkaa olemasta maailmanlaajuisesti merkittävä tekijä;
2. kehottaa EU:ta laatimaan riippumattoman ulkopoliittisen strategian, jossa määritellään selkeästi sen omat intressit ja tavoitteet siten, että ne vastaavat EU:n pitkän aikavälin tavoitetta tulla tunnustetuksi vakavasti otettavana geopoliittisena toimijana moninapaisessa maailmassa;
3. torjuu vanhentuneena ajatusmallin rajoittamattoman sotilaallisen tuen antamisesta Ukrainalle niin kauan kuin se on tarpeen ja korostaa, ettei tällainen lähestymistapa ole kestävä eikä hyödytä EU:ta tai Ukrainaa;
4. kehottaa EU:ta ja sen toimielimiä mukautumaan Yhdysvaltojen ja Venäjän välillä käynnissä oleviin diplomaattisiin toimiin ja osallistumaan aktiivisesti tuleviin neuvotteluihin;
5. kehottaa EU:ta kehittämään ja ehdottamaan omia diplomaattisia ratkaisujaan konfliktin ratkaisemiseksi ja varmistamaan, että tulevassa ratkaisussa otetaan huomioon kaikkien eurooppalaisten sidosryhmien oikeutetut turvallisuusedut;
6. kehottaa painokkaasti EU:ta ja sen jäsenvaltioita laatimaan konfliktin jälkeisen jälleenrakennusstrategian, jossa kaikki EU:n sitoumukset on rajattava molempia osapuolia hyödyttäviin kauppasopimuksiin ja jolla varmistetaan, että EU:n veronmaksajien panos vastaa eurooppalaisille yrityksille, teollisuudenaloille ja strategisille aloille tarjoutuvia taloudellisia mahdollisuuksia Yhdysvaltojen uuden hallinnon käytännönläheisen lähestymistavan mukaisesti;
7. kehottaa EU:ta ja Venäjää suoraan diplomaattiseen vuorovaikutukseen, sillä kaikista kestävistä rauhan ja turvallisuuden puitteista Euroopassa on neuvoteltava kaikkien asiaankuuluvien toimijoiden kanssa;
8. toteaa, että jokaisella suvereenilla valtiolla on oikeutettuja kansallisia turvallisuusetuja, joita on kunnioitettava kansainvälisen oikeuden mukaisesti; korostaa, ettei mikään maa voi parantaa turvallisuuttaan suoraan toisen kustannuksella;
9. vaatii siirtymään aggressiivisesta retoriikasta rakentaviin ehdotuksiin ja kehottaa EU:n toimielimiä asettamaan etusijalle diplomatian kärjistämisen sijaan;
10. kehottaa Euroopan johtajia ottamaan huomioon Yhdysvaltojen uuden hallinnon kannan ja tekemät päätökset, erityisesti Ukrainalle annettavan sotilaallisen avun ja tiedustelupalvelujen keskeyttämisen, mikä on korostanut tarvetta saavuttaa rauha Ukrainassa mahdollisimman nopeasti;
11. kehottaa kiinnittämään huomiota siihen, että eurooppalaisten valtionpäämiesten kokoukset, kuten Lontoossa 2. maaliskuuta 2025 pidetty kokous, jossa Ukrainalle vaadittiin jälleen lisää sotilaallista tukea, eivät edistä vihollisuuksien päättymistä vaan päinvastoin lisäävät riskiä Ukrainan konfliktin muuttumisesta maailmanlaajuiseksi sodaksi;
12. kehottaa Ukrainan viranomaisia kieltämään yhteistyötä Ukrainan turvallisuuspalvelun (SBU) ja sisäministeriön kanssa tekevän Myrotvorets-kansalaisjärjestön, joka lietsoo jännitteitä yhteiskunnassa ja käyttää väärin satojen ihmisten, muun muassa toimittajien, poliitikkojen ja vähemmistöryhmien jäsenten, henkilötietoja;
13. kehottaa Ukrainan viranomaisia tuomitsemaan yksiselitteisesti Bandera-aiheiset symbolit ja Ukrainan kansallismielisen järjestön Bandera-ryhmittymän (OUN-B) ja Ukrainan kapinallisarmeijan ideologian levittämisen ja ryhtymään toimiin niiden kieltämiseksi, sillä nämä olivat vastuussa Volhyniassa ja sen naapurialueilla vuosina 1943–1945 tapahtuneesta kansanmurhasta; kehottaa jäsenvaltioita kieltämään Bandera‑aiheisten symbolien käytön ja tämän ideologian levittämisen alueellaan;
14. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, Ukrainan presidentille ja hallitukselle, Venäjän federaation presidentille ja hallitukselle; Natolle ja Yhdistyneille kansakunnille.