PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS
3. helmikuuta 2000
työjärjestyksen 37 artiklan 2 kohdan mukaisesti
Naisten oikeuksien ja tasa-arvoasioiden valiokunnan puolesta
Naisten asema päätöksenteossa
B5-0180/2000
Päätöslauselma naisten asemasta päätöksenteossa
Euroopan parlamentti, joka
– ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 2 artiklan, 3 artiklan 2 kohdan, 13 artiklan, 137 artiklan 1 kohdan viidennen luetelmakohdan ja 141 artiklan,
– ottaa huomioon 8. maaliskuuta 2000 vietettävän kansainvälisen naisten päivän,
– palauttaa mieleen, että vuosittain 8. maaliskuuta vietettävä kansainvälinen naisten päivä sai alkunsa Kööpenhaminassa vuonna 1910,
– ottaa huomioon naisten oikeuksien valiokunnan ja naisten oikeuksien ja tasa‑arvoasioiden valiokunnan vuodesta 1984 lähtien laatimista mietinnöistä antamansa päätöslauselmat ja erityisesti 27. tammikuuta 1994 antamansa päätöslauselman naisten asemasta päätöksenteossa ja päätöslauselmaan sisältyvät ehdotukset toimintaohjelmaksi,
– ottaa huomioon Wienissä 1993 pidetyn ihmisoikeuskonferenssin ja Beijingissä 15. syyskuuta 1995 pidetyn neljännen naisten maailmankonferenssin tuloksena syntyneen toimintaohjelman,
– ottaa huomioon kyseisen konferenssin seitsemännen osa-alueen, jolla hallitukset lupasivat varmistaa naisille yhtäläiset mahdollisuudet osallistua valtarakenteisiin ja päätöksentekoon,
– ottaa huomioon neuvoston 27. maaliskuuta 1995 antaman päätöslauselman ja neuvoston 2. joulukuuta 1996 antaman suosituksen naisten ja miesten tasapuolisesta edustuksesta päätöksenteossa,
– ottaa huomioon Pariisissa 17. huhtikuuta 1999 annetun ministeritason julkilausuman naisten ja miesten osallistumisesta vallankäyttöön,
A. pahoittelee syvästi, että yhä edelleen esiintyy eriarvoisuutta ja sukupuoleen perustuvaa syrjintää sekä naisten aliedustusta niin politiikassa kuin julkisissa ja yksityisissä laitoksissa Euroopassa ja kaikkialla maailmassa, vaikka asiasta on laadittu lukuisia poliittisia julkilausumia ja suosituksia sekä ohjelmia, hankkeita ja yhteisön ja kansallisia erityissäädöksiä,
B. toteaa, että naisten aktiivista osallistumista poliittiseen elämään selitetään usein kyseisissä maissa sovellettavilla suhteellisen edustuksen järjestelmillä,
C. toteaa, että naisille maksetaan edelleen vähemmän palkkaa samanarvoisesta työstä kuin miehille, vaikka samapalkkaisuuden periaatetta koskeva direktiivi hyväksyttiin yli 25 vuotta sitten, naiset tekevät miehiä useammin sellaista työtä, jolle ovat tyypillisiä epävakaus ja heikompi turvallisuus, ja kantavat kokonaisvastuun perheeseen liittyvistä velvollisuuksista, samalla kun työelämässä tehtävät päätökset ovat suurimmaksi osaksi miesten käsissä,
D. pitää myönteisenä, että Euroopan parlamentissa on yhä enemmän naispuolisia jäseniä: heinäkuun 1999 vaalien jälkeen naisten osuus on noin 30 %, kun se vuoden 1994 vaalien jälkeen oli 27 %; panee tyytyväisenä merkille, että toista kertaa sitten vuoden 1979 ensimmäisten suorien vaalien Euroopan parlamentti on valinnut puhemiehekseen naisen,
E. toteaa, että naiset ovat yhä aliedustettuina kaikissa päätöksentekoelimissä ja kaikissa EU:n toimielimissä; esimerkiksi Euroopan parlamentissa vain 20 prosenttia kaikista hallintovirkamiehistä, 22 prosenttia johtajista ja 15 prosenttia jaostopäälliköistä on naisia, eikä yhtään naista ole pääjohtajana,
F. toteaa, että vaikka on tehty runsaasti tilastoja, jäljellä on yhä suuria aukkoja erityisesti siinä, mitä tulee naisten rooliin taloudellisessa päätöksenteossa,
G. katsoo, että naisten, jotka edustavat yli puolta väestöstä, jatkuva aliedustus politiikassa, talouselämässä ja yhteiskunnallisessa elämässä ei ole hyväksyttävä asia demokratiassa,
H. pahoittelee syvästi, että naiset, jotka ovat ihmisoikeusloukkauksien, esimerkiksi raiskauksien, seksuaalisen hyväksikäytön, perheväkivallan ja ihmissalakuljetuksen, pääasiallisia uhreja, ovat aliedustettuina niissä oikeudellisissa ja lainsäädännöllisissä elimissä, jotka käsittelevät edellä mainittuja rikoksia ja päättävät oikeussäännöistä, mistä seuraa, että näitä rikoksia pidetään vähäisinä tai mitättöminä, ja usein niistä jätetään syyttämättä, vaikka syyllinen olisikin tiedossa,
I. pahoittelee syvästi, että naiset, jotka ovat aseellisten selkkausten pääasiallisia uhreja, eivät saa ääntään kuuluviin rauhanturvatoimia koskevissa avainpäätöksissä ja konfliktien jälkeen toteutettavien jälleenrakennusohjelmien suunnittelussa,
J. on vakuuttunut siitä, että naisten on päästävä miesten kanssa tasa-arvoiseen asemaan päätöksenteossa, jos halutaan tehdä loppu naisiin kohdistuvasta eriarvoisuudesta, sukupuoleen perustuvasta syrjinnästä ja väkivallasta, ja lisäksi asia koituu koko yhteiskunnan toimivuuden hyväksi,
1. toistaa edellä mainitun, 27. tammikuuta 1994 antamansa päätöslauselman naisten asemasta päätöksenteossa ja päätöslauselmaan sisältyvät ehdotukset toimintaohjelmaksi;
2. kehottaa käyttämään kiintiöitä väliaikaisena toimenpiteenä tasapainottamaan miesten ja naisten osuutta sisäisissä puoluerakenteissa ja vaaleissa; kehottaa ottamaan käyttöön järjestelmän, jossa vaalilistoilla on joka toisena miespuolinen ehdokas ja joka toisena naispuolinen ehdokas; kehottaa puolueita antamaan naisehdokkaille tiedotusta ja poliittista koulutusta, jotta he voivat tulla luottavaisina mukaan poliittiseen elämään;
3. ottaa huomioon, että edellä mainitun päätöslauselman antamisesta on kulunut kuusi vuotta ja pyytää komissiota ja jäsenvaltioita esittämään vielä tämän vuoden aikana raportin toteutetuista toimista ja, mikäli mahdollista, tilastolliset tulokset;
4. pyytää jäsenvaltioita ottamaan tulevan hallitustenvälisen konferenssin asialistalle perussopimusten tarkistamisen siten, että sopimukseen lisätään periaate naisten ja miesten tasapuolisesta edustuksesta EU:n toimielimissä, kuten komissiossa, tuomioistuimessa, ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa, tilintarkastustuomioistuimessa, talous- ja sosiaalikomiteassa ja alueiden komiteassa;
5. pyytää kutakin toimielintä esittämään konkreettisen ja aikataulun sisältävän toimintaohjelman tällaisen tasapainon saavuttamiseksi;
6. pitää myönteisenä komission aikomusta esittää ehdotus yhtäläisiä mahdollisuuksia koskevaksi viidenneksi toimintaohjelmaksi;
7. palauttaa mieleen, että naisten ja miesten yhtäläisiä mahdollisuuksia koskeva periaate on pitkän aikavälin muutosstrategia, johon sisältyy laajamittaista uudelleenkoulutusta toimintalinjojen suunnittelusta ja esitystavasta, ja että sitä tulee käyttää täydentämään tasa-arvon edistämistoimia;
8. panee merkille komission aikomuksen edistää naisten osallistumista sen komiteoiden ja työryhmien työskentelyyn ja komission sitoumuksen lisätä naisten lukumäärää komission hallinnon päätöksentekoelimissä;
9. kehottaa komissiota asettamaan etusijalle tilastotietokantojen parantamisen, jotta voidaan laatia ja pitää yllä täydellisiä ja säännöllisesti ajantasaistettuja tilastoja naisten asemasta päätöksenteossa koko EU:n alueella;
10. katsoo, että päätöksenteossa tarvitaan sekä miehiä että naisia, koska kummankin sukupuolen erityisominaisuudet ovat toisiaan täydentäviä, mikä varmasti parantaa asioiden hoitoa;
11. kehottaa jäsenvaltioita järjestämään sekä mies- että naispuolisille johtohenkilöille koulutusta, jolla edistetään syrjimättömiä työelämän suhteita;
12. kehottaa jäsenvaltioita ryhtymään voimavarojen kehittämiseen valtiollisten tahojen kanssa ja tutkimaan, millaista potentiaalia naisten urakehityksen edistäminen luo organisaatioon;
13. kehottaa työmarkkinaosapuolia edistämään naisten ja miesten tasapuolista edustusta vastuullisissa asemissa ja päätöksenteossa ja ryhtymään tämän saavuttamiseksi tarvittaviin toimenpiteisiin sosiaalisen vuoropuhelun eri elimissä olevien edustajiensa rekrytoinnissa ja koulutuksessa;
14. kehottaa komissiota käyttämään hyväksi nykyisiä perussopimusten säännöksiä ja kannustamaan hallituksia kehittämään ja toteuttamaan toimintalinjoja ja ohjelmia sukupuolten välisen tasapainon aikaansaamiseksi päätöksentekoelimissä ja laajentumisprosessiin osallistuvissa elimissä ja valtuuskunnissa;
15. kehottaa jäsenvaltioita lisäämään naisten määrää kaikissa niissä rauhanturva-, rauhantekemis-, rauhanrakentamis- ja konfliktienehkäisytoimissa, joihin jäsenvaltiot osallistuvat; pyytää parlamentin asiasta vastaavaa valiokuntaa kiinnittämään erityistä huomiota naisten rooliin näissä asioissa ja esittämään suosituksia sukupuolinäkökohtien sisällyttämiseksi kaikkiin konfliktienratkaisunäkökohtiin;
16. toivoo, että Euroopan unionin ja kansalaisjärjestöjen määrittämä kanta saa keskeisen aseman New Yorkissa ensi kesäkuussa pidettävässä YK:n konferenssissa, joka käsittelee toimintaohjelman Beijing+5 seurantaa, ja että hallitukset panevat ohjelman päättäväisesti täytäntöön ja täyttävät näin sitoumuksensa konkreettisilla toimilla;
17. kehottaa jäsenvaltioita perustamaan tasa-arvoasioita käsittelevän virallisen neuvoston;
18. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, EU:n muille toimielimille ja elimille, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille sekä Yhdistyneille Kansakunnille.