PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS
29.6.2005
työjärjestyksen 108 artiklan 5 kohdan mukaisesti
esittäjä(t): Brian Crowley, Ģirts Valdis Kristovskis ja Eoin Ryan
UEN-ryhmän puolesta
köyhyyden vastaisen kampanjan käynnistämisestä: köyhyyden poistaminen
Ks. myös yhteinen päätöslauselmaesitys RC-B6-0398/2005
Euroopan parlamentin päätöslauselman köyhyyden vastaisen kampanjan käynnistämisestä: köyhyyden poistaminen
Euroopan parlamentti, joka
– ottaa huomioon kaikkien jäsenvaltioiden syyskuussa 2000 hyväksymän YK:n vuosituhannen julistuksen, jossa määritettiin kansainväliselle yhteisölle asetettavat tehtävät, jotta ne voisivat yhdistää voimansa köyhyyden merkittäväksi vähentämiseksi vuoteen 2015 mennessä,
– ottaa huomioon Euroopan unionin sitoumukset, jotka se antoi Monterreyn konferenssia edeltäneessä Barcelonan Eurooppa-neuvostossa maaliskuussa 2002,
– ottaa huomioon toimista nälkää ja köyhyyttä vastaan 20. syyskuuta 2004 annetun New Yorkin julistuksen, jonka on allekirjoittanut 111 kansallista hallitusta mukaan luettuina kaikki EU:n jäsenvaltiot,
– ottaa huomioon komission 12. huhtikuuta 2005 antamat tiedonannot KOM (2005)0132, KOM(2005)0133 ja KOM(2005)0134 kehityksen vauhdittamisesta vuosituhattavoitteiden saavuttamiseksi,
– ottaa huomioon Lontoossa 10. ja 11. kesäkuuta 2005 kokoontuneiden G8-maiden valtionvarainministerien kehitystä koskevat päätelmät,
– ottaa huomioon 16.–17. kesäkuuta 2005 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan päätelmät,
– ottaa huomioon työjärjestyksen 108 artiklan 5 kohdan,
A. ottaa huomioon, että yhä yli miljardi ihmistä elää äärimmäisen köyhyyden rajan alapuolella vähemmällä kuin yhdellä dollarilla päivässä ja että heillä ei ole keinoja pysyä hengissä kamppaillessaan jatkuvan nälän, tautien ja ympäristövaarojen kourissa; ottaa huomioon, että 20 000 ihmistä kuolee köyhyyteen joka päivä,
B. ottaa huomioon, että yli 40 valtiota on kärsinyt vakavista väkivaltaisista konflikteista, joiden seurauksena asuinseuduiltaan siirtymään joutuneita henkilöitä on karkeasti arvioiden 25 miljoonaa, joista liki kolmannes on Yhdistyneiden kansakuntien avun tavoittamattomissa,
C. ottaa huomioon, että viimeksi kuluneiden 25:n vuoden aikana äärimmäinen köyhyys on vähentynyt erittäin huomattavasti, mikä johtuu ennen kaikkea Itä-Aasiassa ja Etelä-Aasiassa saavutetusta edistyksestä,
D. ottaa huomioon arvion, jonka mukaan vuotuinen kansainvälinen avustus (nykyisin 50 miljardia dollaria) on vähintään kaksinkertaistettava, jotta vuosituhannen tavoitteet saavutetaan, ja että kaksi kolmasosaa kehitysmaista käyttää enemmän varoja lainanhoitokuluihin kuin sosiaalisiin peruspalveluihin,
E. ottaa huomioon, että YK:n järjestämä korkean tason tapaaminen kokoaa syyskuussa yhteen valtioiden ja hallitusten päämiehet tarkastelemaan edistystä vuosituhannen tavoitteiden saavuttamisessa; katsoo, että Euroopan unionin panoksella on keskeinen merkitys kokouksesta saatavien konkreettisten tulosten kannalta,
1. kehottaa kaikkia jäsenvaltioita vahvistamaan uudelleen sitoumuksensa poistaa köyhyys ja edistää kehitysyhteistyötä ja maailmanlaajuista vaurautta; jakaa kansainvälisen yhteisön tunteman huolen maailmanlaajuisen kehitysohjelman täytäntöönpanon hitaudesta;
2. pitää myönteisenä sitä, että Afrikan mantereen – joka pysyy jatkuvasti muun kehittyvän maailman perässä vuosituhattavoitteiden saavuttamisen suhteen – kehitys on Euroopan unionin toimintaohjelmaan sisältyvistä tavoitteista tärkeimpiä; tukee täysin Eurooppa-neuvoston hyväksymiä EU–Afrikka-kumppanuuden pohjaksi ehdotettuja ensisijaisia tavoitteita;
3. onnittelee Eurooppa-neuvostoa siitä, että se sopi EU:n uudeksi yhteiseksi tavoitteeksi virallisen kehitysavun nostamisen 0,56 prosenttiin bruttokansantuotteesta vuoteen 2010 mennessä ja panee tyytyväisenä merkille, että tällä päätöksellä Euroopan unioni vahvisti päättäväisyytensä saavuttaa viralliselle kehitysavulle kansainvälisesti asetetun 0,7 prosentin tavoitteen vuoteen 2015 mennessä;
4. pitää tervetulleena uusien, vuoden 2002 jälkeen EU:hun liittyneiden jäsenvaltioiden aktiivista osallistumista yhteisön lahjoittajapolitiikkaan ja panee tyytyväisenä merkille niiden sitoutumisen siihen, että niiden virallisen kehitysavun ja bruttokansantuotteen välinen suhde saavuttaa 0,17 prosentin tason vuoteen 2010 mennessä ja 0,33 prosentin tason vuoteen 2015 mennessä;
5. toivoo, että komissio ja neuvosto varmistavat, että uudet sitoumukset muunnetaan aidoksi kehitysyhteistyöksi, joka hyödyttää kokonaisuudessaan apua tarvitsevien tahojen kehitystä ja köyhyyden vähentämistä; muistuttaa tässä yhteydessä tarpeesta parantaa kumppanuusmaille annetun virallisen kehitysavun laatua ja tehokkuutta;
6. korostaa, että investointeja kehitysmaihin on kiireesti lisättävä; toteaa tässä yhteydessä olevan tärkeää käydä kansainvälisellä tasolla keskustelua innovatiivisten ja uusien rahoituslähteiden löytämiseksi sellaisille julkisille investoinneille ja politiikoille, jotka kohdistuvat suoraan vuosituhattavoitteisiin ja joilla luodaan pohjaa yksityisen sektorin johdolla luodulle kasvulle;
7. kehottaa kaikkia kehitysmaita tunnustamaan ensisijaisen vastuunsa omasta kehityksestään, joka tarkoittaa muun muassa sisältyy hallinnon vahvistamista, lahjonnan torjumista ja sellaisten politiikkojen ja investointien toteuttamista, joilla edistetään yksityisen sektorin johtamaa kasvua;
8. pitää myönteisenä G8-maiden ehdotuksia erittäin velkaantuneiden köyhien maiden velkojen anteeksiantamisesta, joka koskee niiden maksamattomia velkoja Kansainväliselle valuuttarahastolle, Maailmanpankille ja Afrikan kehitysrahastolle;
9. korostaa, että velkakestävyyttä koskevaa kysymystä olisi tarkasteltava sellaisen velkatason saavuttamiseksi, joka sallii kehitysmaan sekä toteuttaa vuosituhattavoitteet että selvitä vuoteen 2015 saakka ilman, että sen velkasuhteet kasvavat; panee tässä yhteydessä merkille, että useimpien voimakkaasti velkaantuneiden köyhien maiden (HIPC) kohdalla tämä merkitsee kokonaan tukien varaan perustuvaa taloutta ja kaikkien velkojen anteeksi antamista, kun taas monien raskaasti velkaantuneiden muiden kuin HIPC-valtioiden ja keskituloisten valtioiden osalta velkoja olisi pyyhittävä pois merkittävästi enemmän kuin tähän mennessä on esitetty;
10. pyytää EU:ta ja Yhdysvaltoja tukemaan Afrikan yhteisen maatalouspolitiikan luomista ja rahoittamista kestävien maatalouskäytäntöjen edistämiseksi, Afrikan sisäisten maatalousmarkkinoiden luomisen mahdollistamiseksi, elintarviketuotteita koskevan vientistrategian kehittämiseksi sekä elintarvikkeiden riittävän tarjonnan varmistamiseksi koko Afrikassa;
11. painottaa, että WTO:n joulukuussa 2005 Hong Kongissa pidettäväksi suunnitellussa ministerikokouksessa on saatava aikaan kunnianhimoisia ja tasapainoisia tuloksia, jotta kehitysmaille voidaan tarjota mahdollisuus integroitua täysipainoisesti maailmantalouteen; korostaa tarvetta ratkaista markkinoille pääsyn esteitä ja kauppaa vääristäviä kansallisia tukia koskevat ongelmat kehitysmaiden kanssa ylläpidettävät kauppasuhteet huomioon ottaen;
12. kehottaa kansainvälisiä lahjoittajia, EU:n jäsenvaltiot mukaan lukien, valjastamaan tukea terveyden, luonnonvarojen, ympäristönhoidon, energian ja ilmaston aloilla tapahtuvalle tieteelliselle tutkimus- ja kehitystyölle köyhien erityistarpeiden huomioon ottamiseksi;
13. panee merkille kansalaisyhteiskuntaa edustaville järjestöille varatun olennaisen tärkeän tehtävän, joka edellyttää, että ne ovat maissaan avainasemassa kiireellisten kehitysongelmien ratkaisemisessa, laaja-alaisten liikkeiden käynnistämisessä ja ruohonjuuritason paineen synnyttämisessä johtajien saattamiseksi vastuuseen antamistaan sitoumuksista; pitää siksi maailmanlaajuista "The Global Call to Action against Poverty" ‑hanketta tervetulleena;
14. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden ja ehdokasvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, Yhdistyneille kansakunnille sekä OECD:n kehitysapukomitealle.