PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS
29.6.2005
työjärjestyksen 108 artiklan 5 kohdan mukaisesti
esittäjä(t): Frithjof Schmidt, Marie-Hélène Aubert ja Carl Schlyter
Verts/ALE-ryhmän puolesta
toimista köyhyyttä vastaan
Ks. myös yhteinen päätöslauselmaesitys RC-B6-0398/2005
B6‑0403/2005
Euroopan parlamentin päätöslauselma toimista köyhyyttä vastaan
Euroopan parlamentti, joka
– ottaa huomioon New Yorkin julistuksen toimista nälkää ja köyhyyttä vastaan,
– ottaa huomioon kansainvälisen Global Call to Action Against Poverty -kampanjan, jonka käynnisti suuri joukko köyhyyden poistamiseen sitoutuneita ihmisiä, järjestöjä, kansallisia ja kansainvälisiä verkostoja, ja että panee merkille, että Nelson Mandela tukee tätä hanketta,
– ottaa huomioon työjärjestyksen 108 artiklan 5 kohdan,
A. ottaa huomioon, että äärimmäinen köyhyys koskettaa yli miljardia ihmistä ja että Saharan eteläpuoleisessa Afrikassa noin 300 miljoonaa ihmistä asuu todellisessa köyhyydessä ja miljoonat ihmiset kuolevat vuosittain terveydenhuollon, puhtaan veden, kunnollisen asunnon ja riittävän ravinnon puutteeseen,
B. ottaa huomioon, että kampanjan tavoitteisiin kuuluu velkojen anteeksiantaminen, kehitysavun määrän ja laadun huomattava lisääminen ja maailmankaupan epäoikeudenmukaisten sääntöjen poistaminen,
C. ottaa huomioon, että Saharan eteläpuoleisen Afrikan ulkomaan velan määrä oli vuonna 2003 231 miljardia Yhdysvaltojen dollaria, joista 69 miljardia dollaria oli velkaa monenvälisille lainanantajille,
panee merkille, että hälyttävässä vuosituhannen ekosysteemin arviointiraportissa tehtiin johtopäätös, että noin 60 prosenttia (15 24:stä) maailman ekosysteemeistä, makea vesi ja kalakannat mukaan luettuina, on pilaantumassa tai sitä ei käytetä kestävällä tavalla ja että maailman köyhimmät ihmiset kärsivät eniten ekosysteemin pilaantumisesta,
E. ottaa huomioon, että vuosituhannen ekosysteemin arviointiraporttien mukaan köyhien määrän ennustetaan nousevan Saharan eteläpuoleisessa Afrikassa vuonna 1999 lasketusta 315 miljoonasta ihmisestä 404 miljoonaan, mikäli nykyinen suuntaus jatkuu samana,
ottaa huomioon, että YK:n vuosituhannen julistukseen sisältyneet kehitystavoitteet, joissa on sitouduttu puolittamaan köyhyydestä ja nälästä kärsivien ihmisten lukumäärä vuoteen 2015 mennessä, tarjoamaan koulutusta kaikille, parantamaan terveysstandardeja, estämään yleisimpien sairauksien leviäminen ja ratkaisemaan ympäristön pilaantumista koskeva ongelma, ovat vaarassa jäädä saavuttamatta, koska maailman johtajat eivät ole aidosti sitoutuneet köyhyyden perimmäisten syiden poistamiseen,
katsoo, että köyhyys ei ole kohtalo vaan pikemminkin kansallisten, alueellisten ja kansainvälisten poliittisten ja talouspoliittisten valintojen seuraus ja että toimet köyhyyttä vastaan edellyttävät ennen kaikkea radikaalia politiikan muutosta niin teollisuus- kuin kehitysmaissa, jotta voidaan puuttua köyhyyden rakenteellisiin syihin, kuten epäoikeudenmukaisiin maailmankaupan sääntöihin, kehitysmaiden olemattomiin mahdollisuuksiin maksaa velkojaan kansainvälisille rahoituslaitoksille ja varallisuuden epätasaiseen jakautumiseen,
H. katsoo, että teollisuusmaiden ja kansainvälisten rahoituslaitosten ehdottamat köyhyyden torjumista koskevat toimet, kuten rakennesopeutusohjelmat, julkisten yritysten yksityistämiset ja markkinoiden vapauttaminen, ovat itse asiassa kärjistäneet kehitysmaiden ongelmia,
katsoo, että todellinen köyhyyden torjunta edellyttää kokonaisvaltaisen kestävän kehityksen politiikan laatimista kehitysmaiden tuotantokapasiteetin ja sisämarkkinoiden rakentamiseksi vaarantamatta niiden taloutta halvalla maahantuonnilla;
2. katsoo, että köyhyyden torjumisen on perustuttava sen tunnustamiseen, että maalla tai alueella on oikeus määritellä demokraattisesti omat politiikkansa, ensisijaiset tavoitteensa ja strategiansa väestönsä toimeentulon sekä yhteiskunnallisten, taloudellisten ja sivistyksellisten oikeuksien turvaamiseksi ja että nämä periaatteet on asetettava kaupan vapauttamisen, sääntelyn purkamisen ja yksityistämisen edelle;
3. vahvistaa, että terveydenhuollon tarjonta on osa YK:n ihmisoikeuksien yleismaailmallista julistusta, jota on kunnioitettava, ja kehottaa EU:ta varmistamaan asianmukaisen rahoituksen pääasiassa kehitysmaissa esiintyvien laiminlyötyjen tautien torjumiseen;
4. kehottaa teollisuusmaita puuttumaan köyhyyden rakenteellisiin syihin kehitysmaissa ja vaatii tästä syystä oikeudenmukaisten ja yhtäläisten kaupan sääntöjen laatimista ja viennin kaikenlaisen tukemisen, kuten vientitukien, vientiluottojen ja elintarvikeavun kaupallisen käytön poistamista;
5. suhtautuu myönteisesti siihen, että G7-maat antoivat hiljattain 18 maan velat anteeksi, ja pitää tätä elettä ensimmäisenä askeleena oikeaan suuntaan, vaikka se onkin vielä kaukana riittävästä köyhyyden poistamisesta;
6. korostaa, että G7-maiden anteeksiantamien velkojen määrä on 40 miljardia Yhdysvaltojen dollaria kun taas Saharan eteläpuolisen Afrikan ulkomaan velan kokonaismäärä oli 231 miljardia dollaria vuonna 2003 ja että joidenkin kansalaisjärjestöjen mukaan 62 maata tarvitsee 100-prosenttisen velkojen anteeksiannon, mikäli ne haluavat saavuttaa vuosituhannen kehitystavoitteet;
7. pahoittelee, että niiden 18 maan, joiden on tarkoitus hyötyä G7-maiden päätöksestä, on täytettävä Kansainvälisen valuuttarahaston ja Maailmanpankin asettamat ehdot nykyisen HIPIC-aloitteen mukaisesti ja että niitä vaaditaan ryhtymään markkinoiden vapauttamisen ja erilaisten taloussektorien yksityistämisen kaltaisiin toimiin;
8. kehottaa EU:n jäsenvaltioita julkistamaan vientiluottolaitostensa toiminnan avoimuuden ja demokraattisen valvonnan varmistamiseksi, koska kyseiset laitokset ovat myötävaikuttaneet kehitysmaiden velkataakkaan;
9. kehottaa lahjoittajamaita lopettamaan ehdollisen avun, elintarvikeapu ja tekninen tuki mukaan luettuina, joka pakottaa kehitysmaat ostamaan tavaroita ja palveluita lahjoittajamailta;
10. kehottaa EU:ta ryhtymään konkreettisiin toimiin köyhyyttä vastaan ottamalla käyttöön yhtenäinen kauppa- ja kehitysyhteistyöpolitiikka sekä yhteinen maatalouspolitiikkansa ja lopettamalla tuettujen maataloustuotteiden polkumyynti köyhien maiden markkinoilla;
11. kehottaa EU:ta ja muita teollisuusmaita puuttumaan kaupan epäoikeudenmukaisiin ehtoihin ja hyödykkeiden hintojen heilahduksiin, jotka vuodesta 1996 lähtien ovat laskeneet tärkeimpien maataloustuotteiden kuten viljan, vehnän, soijan, puuvillan ja riisin hintoja maailmanlaajuisesti 60 prosentilla ja huonontaneet oleellisesti oloja tietyissä vähiten kehittyneissä maissa, joista suurin osa on Afrikan maita; toteaa, että kahvin, kaakaon, sokerin ja palmuöljyn hinta on myös laskenut yli 60 prosentilla;
12. pyytää arvioimaan hyödykkeiden hintojen vakautusjärjestelmistä ja toimitusten hallintajärjestelmistä saatuja kokemuksia sellaisten mekanismien ja toimintasuunnitelmien suunnittelemiseksi, jotka on ensisijaisesti tarkoitettu takaamaan vakaat hinnat hyödykevalikoimalle, josta Afrikan maat ovat riippuvaisia;
13. kehottaa Maailmanpankin ja Kansainvälisen valuuttarahaston kaltaisia kansainvälisiä rahoituslaitoksia lopettamaan politiikkansa, jonka mukaan lahja-avun ja lainojen saannin ehtona on erilaisten tärkeiden taloussektorien yksityistäminen ja vapauttaminen kehitysmaissa; vaatii komissiota ja jäsenvaltioita käyttämään vaikutusvaltaansa tämän tavoitteen edistämiseksi;
14. kehottaa EU:ta ja muita teollisuusmaita olemaan pakottamatta kehitysmaita vapauttamaan tai yksityistämään köyhyyden poistamisen kannalta elintärkeitä peruspalveluja kuten koulutusta, terveydenhuoltoa ja puhtaan veden saantia;
15. vaatii kansainvälisten rahoituslaitosten demokratisointia avoimuuden sekä kansallisiin ja alueellisiin parlamentteihin osallistumisen osalta ja katsoo, että äänestysjärjestelmän on perustuttava yhtäläisiin oikeuksiin eikä jäsenten osallistumiseen rahoitukseen;
16. kehottaa toteuttamaan kattavan arvioinnin nykyisen kaupanvapauttamispolitiikan vaikutuksesta nälkä- ja köyhyysongelmaan kehitysmaissa sekä käyttämään tämän arvioinnin tuloksia selkeiden suuntaviivojen antamiseen kehitysyhteistyölle;
17. hyväksyy täysin vuosituhannen ekosysteemin arviointiraportin johtopäätöksen, jonka mukaan maailman ekosysteemin jatkuva tuhoaminen estää vuosituhannen tavoitteiden saavuttamisen;
18. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle ja jäsenvaltioille.