PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS
8.2.2006
työjärjestyksen 103 artiklan 2 kohdan mukaisesti
esittäjä(t): Michał Tomasz Kamiński, Konrad Szymański ja Ģirts Valdis Kristovskis
UEN-ryhmän puolesta
Iranista ja kansainvälisestä yhteisöstä
B6‑0099/2006
Euroopan parlamentin päätöslauselma Iranista ja kansainvälisestä yhteisöstä
Euroopan parlamentti, joka
– ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Iranista ja erityisesti 13. lokakuuta 2005 antamansa päätöslauselman,
– ottaa huomioon neuvoston päätelmät Iranista ja erityisesti 16. maaliskuuta 2005, 3. lokakuuta 2005 ja 18. tammikuuta 2006 esitetyt päätelmät,
– ottaa huomioon sopimuksen, jonka Kiinan, Ranskan, Saksan, Venäjän, Yhdistyneen kuningaskunnan ja Yhdysvaltojen ulkoministerit sekä Euroopan unionin korkea edustaja tekivät 30. tammikuuta 2006,
– ottaa huomioon Kansainvälisen atomienergiajärjestön (IAEA) hallintoneuvoston 4. helmikuuta 2006 antaman päätöslauselman,
– ottaa huomioon työjärjestyksen 103 artiklan 2 kohdan,
A. panee merkille, että Iranin islamilainen tasavalta (jäljempänä Iran) päätti 1. elokuuta 2005 jatkaa uraanin jalostusta vastoin Pariisin sopimuksen velvoitteita ja että se aloitti myös tutkimustoiminnan, joka käsittää kokeellista uraanin rikastamista,
B. toteaa Iranin rikkoneen sinetit Natanzissa sijaitsevassa kokeellisessa uraaninjalostuslaitoksessaan sekä kahdessa muussa laitoksessa 12. tammikuuta 2006 ilmoittaen samalla suunnittelevansa atomienergiaohjelmansa jatkamista, millä maa rikkoi EU 3:n kanssa tekemäänsä sopimusta,
C. toteaa, että Kansainvälisen atomienergiajärjestön (IAEA) hallintoneuvosto päätti 4. helmikuuta 2006 ilmoittaa YK:n turvallisuusneuvostollelle siitä, että Iranin pelätään yrittävän kehittää ydinaseita,
D. panee merkille, että EU 3 totesi 12. tammikuuta 2006 Iranin kanssa kahden vuoden ajan käytyjen neuvottelujen ajautuneen umpikujaan,
E. toteaa, että IAEA:n pääjohtaja El Baradei on toistuvasti pyytänyt Iranilta lupaa saada tutustua muihin asiakirjoihin, paikkoihin ja henkilöihin, jotta voitaisiin varmistua Iranin ohjelman rauhanomaisesta luonteesta,
F. toteaa, että täysimittaisen rikastamisen alettua ei tarvita paljon aikaa fissiokelpoisen materiaalin riittävän määrän tuottamiseen, mikä on suurin este pommin valmistuksessa,
G. toteaa, että Iran ei ole vastannut Venäjän ehdotukseen, joka koski Iranin uraanin rikastamista Venäjällä,
H. panee merkille Iranin varoituksen, jonka mukaan pakotteiden uhka voi johtaa öljynhinnan nousuun ja jolla se pelottelee länttä osoittaen halua käyttää öljyä aseena maan ydinohjelmaa koskevassa kiistassa,
1. tuntee suurta huolta siitä, että Iran on käynnistänyt ydinohjelmansa osittain uudelleen;
2. kehottaa Irania keskeyttämään IAEA:n valvonnassa jälleen kokonaan rikastamiseen liittyvät toimensa tutkimus ja kehittäminen mukaan lukien;
3. pitää myönteisenä Lontoossa 30. tammikuuta 2006 kokoontuneiden Kiinan, Ranskan, Saksan, Venäjän, Yhdistyneen kuningaskunnan ja Yhdysvaltojen ulkoministerien sekä Euroopan unionin korkean edustajan tekemää päätöstä suositella, että IAEA:n hallintoneuvoston ylimääräinen kokous ilmoittaisi turvallisuusneuvostolle päätöksestään, joka koskee Iranilta vaadittavia toimia, ja että se myös tiedottaisi turvallisuusneuvostolle kaikista tähän kysymykseen liittyvistä IAEA:n kertomuksista ja päätöslauselmista;
4. tukee Kansainvälisen atomienergiajärjestön (IAEA) hallintoneuvoston 4. helmikuuta 2006 tekemää päätöstä ilmoittaa YK:n turvallisuusneuvostolle siitä, että Iranin pelätään yrittävän kehittää ydinaseita;
5. panee merkille kertomukset, joiden mukaan Natanzin laitoksessa pidetyn 16 kuukauden mittaisen tutkimus- ja kehittämistauon aikana, jolloin Iran kävi lännen (EU 3:n) kanssa pitkällisiä neuvotteluja maan aikeista kehittää ydinvoimaa, työt laitoksen rakennuksilla todellisuudessa jatkuivat;
6. kiittää EU 3:a sen pitkällisistä yrityksistä saada aikaan neuvotteluratkaisu Iranin ydinkiistassa ja ymmärtää sen kannan, jonka mukaan neuvottelut ovat nyt päätyneet umpikujaan;
7. kehottaa EU 3:a ja neuvostoa tekemään asiassa tiivistä yhteistyötä YK:n turvallisuusneuvoston, Yhdysvaltojen, Venäjän sekä Kiinan kanssa;
8. korostaa, että jos asia viedään YK:n turvallisuusneuvostoon, turvallisuusneuvosto todennäköisesti vaatii tällaista yhteistyötä ja pakotteita seuraa mahdollisesti myöhemmin;
9. tukee siksi EU:n kaavailemaa hyvin asteittaista lähestysmistapaa, jossa joitakin pakotteita voidaan katsoa välttämättömiksi ja jossa voidaan aluksi soveltaa paljon nykyistä tiukempaa menettelyä esimerkiksi EU:n harjoittamaan kaksikäyttöisten tuotteiden vientiin ja jatkaa siitä eteenpäin Iranin vastauksen pohjalta;
10. pitää valitettavana, että Iran on yksipuolisesti päättänyt neuvotteluprosessin; toistaa tämän vuoksi aikaisemman kehotuksensa, jonka mukaan Iranin olisi aloitettava uudelleen keskustelut EU 3:n kanssa vilpittömässä hengessä ilman pakkoa ja uhkauksia, ja tähdentää, että Iranin on nyt saatava kansainvälinen yhteisö vakuuttuneeksi aikeistaan;
11. on hyvin huolissaan siitä, että jos Iran saisi käyttöönsä uraanin rikastamismenetelmän, Iranin sotilaallisen kapasiteetin lisäämistä ei voitaisi tulevaisuudessa valvoa mitenkään;
12. kehottaa uudelleen neuvostoa käynnistämään koko alueen turvallisuutta koskevan aloitteen ydinaseiden leviämisen ja mahdollisten selkkausten estämiseksi;
13. suosittelee yhteistyötä Iranin kansalaisjärjestöjen ja yksityissektorin kanssa maan kansalaisyhteiskunnan vahvistamiseksi;
14. on hyvin huolissaan perustavien ihmisoikeuksien jatkuvista loukkauksista Iranissa ja kehottaa maan viranomaisia aloittamaan uudelleen ihmisoikeuksia koskevan vuoropuhelun EU:n kanssa;
15. kehottaa kaikkia osapuolia pyrkimään edelleen diplomaattisen ratkaisun aikaansaamiseen Iranin ydinohjelmaa koskevassa kysymyksessä;
16. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, Iranin islamilaisen tasavallan ja muiden tässä päätöslauselmassa mainittujen maiden hallituksille ja parlamenteille, IAEA:n pääjohtajalle ja YK:n pääsihteerille.