Päätöslauselmaesitys - B6-0161/2006Päätöslauselmaesitys
B6-0161/2006

    PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS

    9.3.2006

    neuvoston ja komission julkilausumien johdosta
    työjärjestyksen 103 artiklan 2 kohdan mukaisesti
    esittäjä(t): Francis Wurtz, Ilda Figueiredo ja Helmuth Markov
    GUE/NGL-ryhmän puolesta
    kevään 2006 Eurooppa-neuvostolle tiedotettavista Lissabonin strategiaa koskevista Euroopan parlamentin näkemyksistä

    Elinkaari istunnossa
    Asiakirjan elinkaari :  
    B6-0161/2006
    Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :
    B6-0161/2006
    Hyväksytyt tekstit :

    B6‑0161/2006

    Euroopan parlamentin päätöslauselma kevään 2006 Eurooppa-neuvostolle tiedotettavista Lissabonin strategiaa koskevista Euroopan parlamentin näkemyksistä

    Euroopan parlamentti, joka

    –  ottaa huomioon Euroopan parlamentin 9. maaliskuuta 2005 antaman päätöslauselman Lissabonin strategian väliarvioinnista[1],

    –  ottaa huomioon 12. huhtikuuta 2005 annetun komission tiedonannon kasvua ja työllisyyttä koskevista yhdennetyistä suuntaviivoista vuosiksi 2005–2008 (KOM(2005)0141),

    –  ottaa huomioon 20. heinäkuuta 2005 annetun komission tiedonannon "Yhteiset toimet kasvun ja työllisyyden hyväksi – Yhteisön Lissabon-ohjelma" (KOM(2005)0330),

    –  ottaa huomioon 25 jäsenvaltion esittelemät Lissabonin strategiaa koskevat kansalliset uudistusohjelmat,

    –  ottaa huomioon 25. tammikuuta 2006 annetun komission tiedonannon vuotuisesta tilanneselvityksestä,

    –  ottaa huomioon maaliskuussa 2000, maaliskuussa 2001, maaliskuussa 2005 ja lokakuussa 2005 kokoontuneiden Eurooppa-neuvostojen puheenjohtajan päätelmät,

    –  ottaa huomioon työjärjestyksen 103 artiklan 2 kohdan,

    Yleisiä seikkoja – taloudellisia, sosiaalisia ja ympäristöä koskevia havaintoja

    1.  pahoittelee, että viime vuoden kevään Eurooppa-neuvostossa hyväksytty Lissabonin strategian elvyttäminen keskittyy yksinomaan "kilpailukykyyn", "talouden rakennemuutoksiin" ja "yrittäjyyteen" ja osoittaa näin selvän uusliberaalin suuntauksen, vaarantaa sosiaalisen ulottuvuuden ja sivuuttaa eri jäsenvaltioiden Euroopan unionissa kohtaamat taloudelliset, sosiaaliset ja ympäristöä koskevat ongelmat; korostaa, että kaikki jäsenvaltiot ovat muuttaneet kyseiset painopisteet konkreettisiksi kansallisiksi uudistusohjelmiksi, joilla kannustetaan jatkamaan julkisia laitoksia, työmarkkinoita ja kansallisia sosiaaliturvajärjestelmiä koskevia uudistuksia kussakin jäsenvaltiossa;

    2.  korostaa, että Eurooppa-neuvoston maaliskuussa 2000 hyväksymällä Lissabonin strategialla on ollut Euroopan suurimpien työnantajajärjestöjen UNICEn ja ERT:n selkeä tuki, ja se on ollut pääasiallinen väline, jolla Euroopan unioni on edistänyt julkisten laitosten yksityistämistä, työmarkkinoiden joustoa ja sopeuttamista, maltillisia palkankorotuksia ja koko sosiaaliturvajärjestelmän, myös eläkkeiden ja terveydenhuollon avaamista yksityisille eduille;

    3.  panee erittäin huolestuneena merkille, että Euroopan unionia on vuodesta 2000 lähtien vaivannut hidas talouden ja työllisyyden kasvu, tuottavuuden kasvusta saadun hyödyn siirtyminen työntekijöiltä työnantajille sekä edelleenkin vallitseva korkea työttömyys, köyhyys, sosiaalinen syrjäytyminen, epätyypilliset työsuhteet ja tulojen epätasa-arvoinen jakautuminen; ottaa huomioon, että voiton osuus suhteessa euroalueen BKT:hen on lähellä kuluneiden 25 vuoden korkeinta arvoaan, kun taas palkkojen osuus on pienentynyt vuosikymmenestä toiseen,

    4.  korostaa, että Lissabonin strategia ei ole onnistunut saavuttamaan suurinta osaa ilmoitetuista tavoitteistaan, jotka koskevat keskimäärin 3 prosentin vuotuista kasvuvauhtia, täystyöllisyyttä ja 20 miljoonan uuden työpaikan luomista ja tutkimus- ja kehitysmenojen osuuden nostamista 3 prosenttiin yhteisön BKT:stä; huomauttaa, että komission tietojen mukaan keskimääräinen vuotuinen kasvuvauhti viimeisen neljän vuoden aikana on ollut noin puolet sovitusta, työpaikkoja on syntynyt neljäsosa sovituista (jos ei oteta huomioon syntyneiden työpaikkojen laatua ja nykyisiä lähes 20:tä miljoonaa työtöntä) ja tutkimus- ja kehitysmenojen osuus on ollut alle 2 prosenttia BKT:stä;

    5.  korostaa, että meneillään oleva julkisten laitosten vapauttaminen ja yksityistäminen ei ole tuonut mitään näkyvää hyötyä hintojen, palveluiden laadun tai julkisten menojen pienentymisen osalta; toteaa päinvastoin, että kuluttajien ja käyttäjien järjestöt ovat raportoineet hintojen noususta, palveluiden laadun heikentymisestä ja palveluiden tuottamiskustannusten kasvusta; katsoo lisäksi, että vapauttaminen on osaltaan tuhonnut työpaikkoja asianomaisilla aloilla ja luonut yksityisiä monopoleja, jotka vaarantavat työntekijöiden ja kuluttajien oikeudet;

    6.  katsoo, että Euroopan unionin raha- ja finanssipolitiikka on vaikuttanut kielteisesti talouden ja työllisyyden kasvuun, ja kiinnittää huomiota siihen, että raha- ja finanssipolitiikalla on osaltaan pyrittävä vahvistamaan talouden elpymistä ja torjumaan työttömyyttä;

    7.  pitää valitettavana joulukuussa 2005 kokoontuneessa Eurooppa-neuvostossa saavutettua sopimusta vuosien 2007–2013 rahoituskehyksistä, erityisesti rakennerahastoihin (0,41 prosenttia vs. 0,37 prosenttia EU:n BKTL:stä) ja sosiaali-, ympäristö-, tutkimus-, kulttuuri- ja koulutusohjelmiin tehdyistä vähennyksistä;

    8.  katsoo, että 1,045 prosenttia EU:n BKTL:stä on aivan liian vähän, ja korostaa, että vuosien 2007–2013 rahoituskehysten on kasvatettava Euroopan unionin talousarviota oikeasti, jotta voidaan vastata laajentuneen Euroopan unionin edessä oleviin sosiaalisiin, taloudellisiin ja ympäristöä koskeviin haasteisiin sekä yhteenkuuluvuuden tarpeisiin;

    9.  korostaa, että Euroopan unioni tarvitsee makrotaloudellisen kehyksen, joka tukee kestävää kehitystä, nykyistä ympäristöystävällisempää sisäistä kysyntää, täystyöllisyyttä sekä sosiaalista ja taloudellista yhteenkuuluvuutta; pyytää siksi jäsenvaltioita ja unionia sopimaan yhdenmukaisesta eurooppalaisesta investointistrategiasta, jolla käynnistetään kestävän kehityksen eurooppalainen investointiohjelma, johon suunnataan vähintään 1 prosentti EU:n BKT:stä ja jota olisi täydennettävä jäsenvaltioiden toimilla;

    10.  pyytää Euroopan unionia ja jäsenvaltioita omaksumaan yhdistetyn ja yhteensovitetun elvyttävän veropolitiikan, jolla pyritään lisäämään sisäistä kysyntää, julkisia investointeja, tutkimusta ja koulutusta sekä inhimillisten voimavarojen kehittämistä, ja joka perustuu siihen, että

    • (i)EKP höllentää rahapolitiikkaansa siten, että se perustuu demokraattiseen vastuuseen ja siihen otetaan mukaan taloudelliset ja yhteiskunnalliset näkökohdat, eikä enää pidä hintatason vakautta kaikenkattavana tavoitteena,
    • (ii)vakaus- ja kasvusopimus kumotaan;

    11.  palauttaa mieliin edistyksellisen palkkapolitiikan merkityksen sisäisen kysynnän kasvua, sosiaalista yhteenkuuluvuutta ja tuloerojen torjuntaa edistävänä tekijänä; pitää valitettavana, että maltilliset palkankorotukset ovat edelleen yksi yhdennettyjen suuntaviivojen tavoitteista;

    12.  pyytää korvaamaan Lissabonin strategian "solidaarisuuteen ja kestävään kehitykseen tähtäävällä eurooppalaisella strategialla", jossa keskitytään Euroopan unionin talous‑, sosiaali- ja ympäristöpolitiikkojen vahvoihin puoliin ja kannustetaan investointeja

    • (i)tutkimukseen ja innovaatiotoimintaan ja kaikkiin työn laatua koskeviin näkökohtiin sekä ammattitaidon parantamiseen, jotta saavutetaan korkeasti koulutettu ja pätevä työvoima,
    • (ii)perusinfrastruktuuriin ja teollisuuden infrastruktuuriin,

       (iii)   julkisiin palveluihin niiden laadun parantamiseksi,

    • (iv)ympäristön suojeluun ja ekoteknologiaan,
    • (v)työ-, sosiaalisten, ympäristö- ja turvallisuusnormien parantamiseen, jotta ne voidaan yhdenmukaistaa korkeimpien vaatimusten mukaisiksi,
    • (vi)sosiaalitalouteen;

    13.  katsoo, että ympäristöpolitiikka voi tarjota merkittävän taloudellisen mahdollisuuden työpaikkojen luomiseksi sekä suoraan että epäsuorasti suuressa mittakaavassa, jos innovaatiotoiminnassa ja teollisuuspolitiikassa keskitytään kestävän kehityksen edistämiseen;

    Kansallisten uudistusohjelmien ja vuosittaisen tilanneselvityksen arviointi kevään 2006 Eurooppa-neuvostoa varten

    14.  korostaa, että Lissabonin strategiaa koskeva yhteisön ohjelma ja tarkistetun Lissabonin strategian yhteydessä toteutettavat kansalliset uudistusohjelmat ovat väline, jonka avulla voidaan edistää ja perustella kaikissa jäsenvaltioissa toteutettavat samat uudistukset, erityisesti työmarkkina- ja sosiaaliturvauudistukset, joilla on haitallisia taloudellisia ja sosiaalisia seurauksia ja joita vahvistetaan aikaisempaa yhdennetymmillä suuntaviivoilla sekä vakaus- ja kasvusopimuksella;

    15.  panee merkille komission vuotuisen tilanneselvityksen ja pitää valitettavana, että komissio asettaa yksipuolisia painopisteitä liiketaloudellisten mahdollisuuksien ja yksityisten sijoitusten vapauttamisen nimissä ja esimerkiksi

    • (i)perustelee sosiaaliturvan yksityistämisen ja sosiaalietuuksien leikkaamisen jatkamisen sekä lakisääteisen ja todellisen eläkeiän nostamisen,
    • (ii)vaatii työmarkkinoilta lisää joustavuutta ja esittelee joustavuuden ja työsuhdeturvan oikeaa tasapainoa ("flexicurity") sekä työllistettävyyttä ("employability") koskevat uudet käsitteet,

       (iii)   kytkee tutkimukseen, kehitykseen ja koulutukseen tehtävät investoinnit vapaiden markkinoiden oikkuihin ja perustelee näin ollen tiedon ja tutkimuksen hyödykkeistämisen,

    • (iv)vaatii energiamarkkinoiden vapauttamista ja asettaa palveluiden sisämarkkinoiden loppuun saattamisen selvästi muiden tavoitteiden edelle;

    16.  pitää valitettavana komission esittämää "joustallisuuden" ("flexicurity") käsitettä, jolla se tarkoittaa riittävän joustavien työsopimusten yhdistämistä sellaisiin työmarkkinapolitiikkoihin, joilla tuetaan työpaikan vaihtamista toiseen; katsoo, että kyseinen käsite on samanhenkinen kuin ajatus "työllistettävyydestä", jossa vastuu työn saamisesta on siirretty työntekijälle; korostaa, että molemmat käsitteet edistävät työtä koskevan sääntelyn purkamista ja työntekijöiden irtisanomisen vapauttamista, mikä vaarantaa sosiaalista yhteenkuuluvuuden ja työn laadun;

    17.  on erittäin huolestunut, että kestävää eläketurvaa koskevat toisen sukupolven kansalliset strategiaohjelmat tähtäävät hyvinvoinnin yksityistämiseen, eläkeiän nostamiseen ja etuuksien vähentämiseen; pahoittelee, että komissio haluaa välttämättä jatkaa nk. sosiaaliturvajärjestelmien nykyaikaistamista;

    18.  katsoo, että on perusteetonta, että komissio ja neuvosto painostavat Lissabonin strategialla julkisen eläkejärjestelmän purkamiseen ja yksityistämiseen sekä todellisen ja lakisääteisen eläkeiän nostamiseen; torjuu kaikki yritykset nostaa lakisääteistä eläkeikää;

    19.  pitää valitettavana, että komission esittämässä kahdeksassa EU:n avaintoimenpiteessä annetaan etusija palveluiden sisämarkkinoiden loppuun saattamiselle ja nk. Bolkesteinin direktiivin hyväksymiselle; toistaa olevansa sitoutunut ottamaan huomioon palvelualan taloudellisen merkityksen Euroopan taloudelle ja työllistämiselle, mutta katsoo, että palveluiden vapauttaminen edistää työtä koskevan sääntelyn purkamista, sosiaalista ja ympäristöä koskevaa polkumyyntiä sekä vaarantaa julkiset palvelut, työpaikat ja kuluttajien oikeudet; torjuu nk. Bolkesteinin direktiivin ja kehottaa komissiota peruuttamaan palveluita sisämarkkinoilla koskevan direktiiviehdotuksensa;

    20.  korostaa, että joustavien työmarkkinoiden sekä epätyypillisten työpaikkojen edistäminen toisaalta ja työn laadun edistäminen sen kaikissa muodoissa toisaalta ovat ristiriidassa keskenään; panee merkille, että työmarkkinauudistukset ovat johtaneet tuottavuuden kasvun hidastumiseen; kehottaa komissiota laatimaan tiedonannon työn laadun ja tuottavuuden välisistä yhteyksistä;

    21.  kiinnittää huomiota työntekijöiden, kuluttajien ja julkisten palveluiden käyttäjien syvälle juurtuneeseen taisteluun ja vastarintaan meneillään olevaa vapauttamista sekä työelämän ja sosiaaliturvan uudistuksia vastaan ja kehottaa kevään Eurooppa-neuvostoa panemaan sen merkille ja ottamaan huomioon ammattiyhdistysten, kuluttajajärjestöjen ja julkisten palveluiden käyttäjien yhdistysten esittämät ehdotukset;

    22.  pitää valitettavana, että viime keväänä antamansa kertomuksen tapaan komissio laiminlöi tiedonannossaan täysin sosiaaliset asiat eli sosiaalisen osallisuuden strategian köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnassa;

    23.  pitää valitettavana, että useimmissa kansallisissa uudistusohjelmissa ei mainita sosiaalisen osallisuuden strategiaa, vaikka se on yksi sosiaalipoliittisen ohjelman ja maaliskuussa 2000 vahvistetun Lissabonin strategian kulmakivistä; toteaa, että laajentuneessa Euroopan unionissa köyhyys uhkaa 72 miljoonaa kansalaista; kehottaa kevään Eurooppa-neuvostoa asettamaan kunnianhimoiseksi tavoitteeksi EU:n köyhyysasteen puolittamisen vuoteen 2010 mennessä sekä S80/S20-indikaattorin osoittamien tuloerojen puolittamisen;

    24.  pitää valitettavana, että kansallisissa uudistusohjelmissa keskitytään luomaan ainoastaan enemmän työpaikkoja sen sijaan, että luotaisiin parempia työpaikkoja; korostaa, että vuotuisessa tilanneselvityksessä ja kansallisissa uudistusohjelmissa ei ole käsitelty asianmukaisesti työn laadun edistämistä sen kaikissa muodoissa ja katsoo, että työn laadun edistämisen olisi kuuluttava Euroopan unionin painopisteisiin, koska se liittyy läheisesti elämänlaatuun, sosiaaliseen yhteenkuuluvuuteen ja tuottavuuteen; kehottaa kevään Eurooppa-neuvostoa asettamaan tavoitteeksi, että puolet tällä hetkellä määräaikaisessa työsuhteessa olevista Euroopan unionin työntekijöistä on vakituisessa työsuhteessa vuoteen 2010 mennessä;

    25.  tunnustaa julkisten palveluiden ja niiden tarjoamisen merkityksen Euroopan unionin sosiaalisen, taloudellisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden edistämiselle; arvostelee voimakkaasti valtion roolia yleishyödyllisten palveluiden tuottajana väheksyvää suuntausta ja kehottaa ottamaan julkiset hyödykkeet julkisen sektorin hallintaan;

    26.  korostaa, että uusien työpaikkojen luomiseksi ja tuottavuuden parantamiseksi Euroopan unionissa on sitouduttava päättäväisesti työajan lyhentämiseen palkkoja alentamatta; kehottaa komissiota peruuttamaan työaikadirektiivin tarkistusta koskevan ehdotuksensa;

    27.  katsoo, että lainsäädännön parantamista koskevassa aloitteessa ehdotetut nykyiset kustannustehokkuusarvioinnit tai kilpailukyvyn arvioinnit suosivat liike-elämän etuja ja niiden päätavoitteena on poistaa kaikki sellaiset säädökset, jotka saattavat heikentää kilpailukyvyn tai liiketoiminnan kannattavuutta; katsoo, että vaikutustenarvioinnit eivät saisi asettaa kyseenalaisiksi nykyisen lainsäädännön alkuperäisiä tavoitteita eli työntekijöiden oikeuksien, sosiaalisten ja ympäristöä koskevien oikeuksien sekä kuluttajien oikeuksien suojelua;

    Tavoitteena solidaarisuus ja sosiaalinen toimintaohjelma

    28.  korostaa, että laajan muutosta ajava liiton syntyminen edellyttää, että Lissabonin strategiassa pyritään heikentämisen sijasta parantamaan hyvinvointijärjestelmiä (vaarantamatta perustavaa laatua olevaa oikeutta eläkkeeseen sekä sairaus- ja työttömyysvakuutukseen tai saavutettuja oikeuksia ja etuja) ja edistämään sellaisia työmarkkinoita, joissa etusijalla on työn laatu ja tuottavuuden kasvun oikeudenmukainen jakaminen eikä siinä saa painostaa heikentämään sosiaalisia ja ympäristönormeja;

    29.  painottaa, että parhaaseen tulokseen sosiaaliturvan kestävän pohjan turvaamisessa päästään saavuttamalla täystyöllisyys ja pitämällä kiinni työntekijöiden oikeuksista, noudattamalla edistyksellistä palkkapolitiikkaa, kotouttamalla siirtotyöläiset kaikilta osin ja muuttamalla heidän asemansa lailliseksi, varmistamalla tulojen tasapuolisempi jakautuminen ja riittävä tuottavuuden kasvu sekä koordinoimalla pimeän työn vastaiset toimet; katsoo olevan tärkeää huolehtia työnantajien osallistumisesta sosiaaliturvan rahoitukseen ja nostaa heidän maksuosuuttaan; tähdentää, että on löydettävä uusia välineitä julkisten sosiaaliturvajärjestelmien rahoittamiseksi esimerkiksi asettamalla erityisveroja pääomien siirroille tai keräämällä varoja yritysten lisäarvon pohjalta;

    30.  korostaa uuden sosiaalipoliittisen ohjelman tärkeyttä ja katsoo, että sillä pitäisi pyrkiä seuraaviin tavoitteisiin:

    • (i)osallisuuteen ja yhteenkuuluvuuteen perustuvan yhteiskunnan kehittäminen, mikä edellyttää toimia vakaan työllisyyden puolesta ja työntekijöiden oikeuksien kunnioittamista;
    • (ii)sukupuolten tasa-arvoon perustuvan yhteiskunnan edistäminen ja kaikkien syrjinnän muotojen torjuminen;

       (iii)   vaurauden jakaminen kaikkien hyvinvointia vahvistaen, mikä edellyttää julkisia ja kattavia hyvinvointijärjestelmiä ja sen takaamista, että laadukkaat julkiset palvelut, mukaan lukien terveydenhuolto, koulutus ja asuminen, ovat kaikkien ulottuvilla;

    • (iv)sosiaalipolitiikkaa, jossa otetaan huomioon kaikki yhteiskuntaryhmät;
    • (v)osallistuva demokratia osana sosiaali- ja työllisyyspoliittisia toimia;

    31.  panee merkille, että nuorille ja ikääntyneille henkilöille on luotava uusia ja parempia koulutus- ja sosiaalialan perusrakenteita, myös lisää voimavaroja elinikäiseen oppimiseen, kohtuuhintaiseen lastenhoitoon, sairaanhoitoon ja vanhusten hoitoon; palauttaa jäsenvaltioiden mieleen niiden Barcelonan huippukokouksessa 2002 antamansa sitoumuksen, jonka mukaan niiden on vuoteen 2010 mennessä tarjottava päivähoitopaikka yli 33 prosentille alle kolmivuotiaista lapsista ja 90 prosentille niistä lapsista, jotka ovat vähintään kolmivuotiaita, mutta jotka eivät vielä ole aloittaneet koulunkäyntiä;

    32.  korostaa, että tarvitaan toimintalinjoja, jotta voidaan saavuttaa naisten ja miesten tasa-arvo (esim. sama palkka, vanhempainloma, saatavilla olevat laadukkaat työpaikat) ja luoda paremmat edellytykset työ- ja yksityiselämän yhdistämiselle, myös työuran eri vaiheissa, sekä lisätä ja parantaa huollettavien koulutus- ja hoitopaikkoihin liittyviä perusrakenteita;

    33.  korostaa, että tarvitaan toimia tasa-arvon edistämiseksi ja syrjinnän torjumiseksi, erityisesti uusia lainsäädäntöaloitteita, joilla pyritään panemaan täytäntöön perustamissopimuksen 13 artiklan määräykset naisten, maahanmuuttajien ja vammaisten ihmisten oikeuksien alalla; huomauttaa myös, että on vahvistettava Euroopan sosiaalirahaston ja kansallisten työllisyyttä ja sosiaalista osallisuutta koskevien toimintasuunnitelmien välistä yhteyttä, jotta voidaan turvata suunnitelmien tarvittava rahoitus ja varmistaa kansallisten parlamenttien, näillä aloilla toimivien valtiosta riippumattomien järjestöjen ja työmarkkinajärjestöjen aito osallistuminen;

    34.  muistuttaa komission strategiasta uusien työn lähteiden etsimiseksi erityisesti edistämällä paikallisia yhteisöpohjaisia palveluja, julkisia palveluja, sosiaalipalveluja, henkilöpalveluja, kulttuuripalveluja ja ympäristöalan ammatteja; katsoo, että kyseisessä strategiassa olisi kiinnitettävä huomioita myös syntyneiden työpaikkojen laatuun, jotta ei päädytä luomaan nk. minitöitä;

    35.  katsoo, että maahanmuuttoa koskevilla toimintalinjoilla olisi edistettävä maahanmuuttajien taloudellista ja sosiaalista kotouttamista, sillä tämä voi omalta osaltaan edistää sosiaaliturvan kestävyyttä; katsoo, että maahanmuuttopolitiikan onnistuminen riippuu myös täyden kotoutumisen saavuttamiseen tähtäävän kattavan ja pro-aktiivisen strategian täytäntöönpanosta, jolloin siihen on sisällytettävä suuri joukko sosiaalisia, taloudellisia ja yhteiskunnallisia toimenpiteitä;

    Lisäinvestoinnit tutkimukseen, koulutukseen ja innovaatiotoimintaan

    36.  katsoo, että ekoinnovointi ja tutkimus ja kehitys ovat tärkeitä kestävään kehitykseen tähtäävässä politiikassa ja lisäävät omalta osaltaan hyvinvointia ja työpaikkoja; korostaa julkisin varoin rahoitetun perus- ja soveltavan tutkimuksen merkitystä tässä;

    37.  korostaa, että elvyttävällä makrotalouspolitiikalla on tähdättävä ekoinnovoinnin tukemiseen, sillä kestävän kehityksen toteutuminen edellyttää, että lisääntynyt kysyntä ja talouden kasvu pystytään kytkemään energian ja raaka-aineiden käytön merkittävään vähentämiseen;

    38.  katsoo, että tutkimukseen tehtävillä investoinneilla olisi tuettava elämänlaadun parantamista ja edistettävä kestävää kehitystä ja että vuosiksi 2007–2013 vahvistetun tutkimuksen seitsemännen puiteohjelman painopisteiksi olisi valittava yhteiskuntatieteitä, tietoyhteiskuntaa (mukaan luettuina avoimen lähdekoodin ohjelmistot), ennaltaehkäisevää ja julkista terveydenhoitoa, elintarvikkeiden turvallisuutta, kemikaalien valvontaa, ekoteknologiaa ja kestävää kehitystä koskevat aiheet, esimerkiksi uusiutuva energia ja ympäristöystävällinen maanviljely, esimerkiksi luomuviljely;

    39.  on sitä mieltä, että Euroopan unionin olisi siirrettävä strategisia painopisteitä vahvistamalla innovointi- ja tutkimuskapasiteettia, ja pitää tässä yhteydessä valitettavina joulukuussa kokoontuneen Eurooppa-neuvoston vuosien 2007–2013 rahoituskehyksiin ehdottamia leikkauksia;

    40.  pyytää jäsenvaltioita kaksinkertaistamaan ponnistelunsa politiikkojensa osalta edistääkseen innovointia keskisuurissa yrityksissä, unohtamatta myöskään Euroopan 20 miljoonaa pienyritystä, jotka toimivat talouskasvun ja työpaikkojen luomisen vetureina Euroopassa; katsoo, että pk-yritysten työllistämisvalmiuksien parantamisen kannalta on olennaisen tärkeää, että niiden mahdollisuuksia hyödyntää tutkimuksen seitsemättä puiteohjelmaa vahvistetaan;

    41.  on huolissaan tiedon ja tutkimuksen liiallisesta hyödykkeistämisestä ja varoittaa, että tämä saattaa johtaa siihen, että tulevaisuudessa tehdään ainoastaan sellaista soveltavaa tutkimusta, joka maksimoi voiton ja jolla on mahdollisuuksia markkinoilla;

    42.  korostaa, että innovaatiotoiminnan edistämiseksi ja tutkimuksen ja kehityksen tukemiseksi on tärkeää nostaa väestön yleistä koulutustasoa ja pätevyyttä, ja katsoo, että tämän tavoitteen saavuttamiseksi on olennaisen tärkeää lisätä koulutukseen, ammattikoulutukseen ja elinikäiseen oppimiseen tehtäviä investointeja; on sitä mieltä, että koulutus- ja ammattikoulutusjärjestelmien laatua on vahvistettava eri elämänvaiheissa ja mahdollisuuksia saada korkea-asteen koulutusta on parannettava; korostaa, että yritysten on investoitava enemmän työntekijöidensä koulutukseen;

    43.  kehottaa jäsenvaltioita keskittymään aivan ensiksi peruskoulua ja toisen asteen koulutusta koskevaan koulunkäynnin keskeyttämisen ongelmaan; katsoo, että koulunsa keskeyttävien määrä (joka viides oppilas) on liian korkea; kehottaa kevään Eurooppa-neuvostoa asettamaan kunnianhimoiseksi tavoitteeksi koulunsa keskeyttävien määrän puolittamisen; on huolissaan komission seuraavaa kevään Eurooppa-neuvostoa varten esittämistä ehdotuksista, joiden tavoitteena on löytää työpaikka vastavalmistuneille, jotta voitaisiin vähentää koulunsa keskeyttäneiden määrää;

    Tavoitteena yhdenmukaisempi energiapolitiikka

    44.  pitää energiaa ja energiahuoltoa talouskehityksen ja väestön hyvinvoinnin elinehtoina; korostaa, että energia on julkinen hyödyke ja energiahuolto julkinen palvelu; pitää valitettavana, että useimmissa kansallisissa uudistusohjelmissa ja vuosittaisessa tilanneselvityksessä annetaan etusija energiamarkkinoiden vapauttamista koskevan tavoitteen saavuttamiselle vuoteen 2007 mennessä, kuten jäsenvaltiot sopivat neuvostossa; palauttaa mieliin, että energiamarkkinoiden vapauttaminen saattaa nostaa hintoja ja vaarantaa palvelun tarjoamisen;

    45.  katsoo, että kaikkien jäsenvaltioiden ja Euroopan unionin on pyrittävä tarmokkaasti eroon riippuvuudestaan fossiilisista polttoaineista ja käännettävä nykyinen suuntaus, joka ei ole kestävä; korostaa, että ekologisen ja sosiaalisen kestävyyden on oltava Euroopan unionin ja jäsenvaltioiden julkisten investointiohjelmien keskiössä; huomauttaa, että investointien olisi tähdättävä uusiutuvien energiamuotojen edistämiseen, talouskasvun irrottamiseen energian ja raaka-aineiden lisääntyneestä käytöstä, energiatehokkuuden parantamiseen ja energiasäästöjen edistämiseen sitä kautta, että vähennetään energian kokonaiskulutusta; katsoo, että nopean uusiutuviin energialähteisiin siirtymisen olisi oltava avainasemassa Lissabonin strategiassa ja yksi tutkimuksen seitsemännen puiteohjelman tärkeimmistä painopisteistä;

    46.  katsoo, että yhdenmukainen energiapolitiikka on kestävän kehityksen perusedellytys, ja se edellyttää kulutuksen vähentämistä, tehokkuuden parantamista ja uusiutuvien energialähteiden käyttöä; katsoo, että muuttamalla energiakäyttöä koskevia lähestymistapoja Euroopan nykyistä energiankulutusta voitaisiin vähentää arviolta 20 prosentilla; katsoo tässä yhteydessä, että kevään Eurooppa-neuvostossa energiakysymyksistä käytävien keskustelujen tulisi johtaa konkreettisiin toimiin energian säästämiseksi ja voimavarojen hyödyntämiseksi tehokkaasti ja vauhdittaa uusiutuvien energialähteiden edistämistä;

    47.  korostaa siksi, että Euroopan unionin olisi panostettava merkittävästi voimavaroja suurimpien energian säästömahdollisuuksien toteuttamiseksi ja työpaikkojen luomiseksi samanaikaisesti aloilla, joilla säästöt ovat suurimmat lyhyellä aikavälillä, eli erityisesti rakennusalalla, jolla kulutetaan yli 40 prosenttia kaikesta 25 jäsenvaltion EU:ssa käytetystä energiasta;

    48.  on tietoinen, että energiahuollon pitkän aikavälin turvallisuus ei ole mahdollinen, ellei siirrytä uusiutuvien energialähteiden käyttöön, ja kehottaa lisäämään ponnisteluja sen varmistamiseksi, että jäsenvaltiot panevat täytäntöön nykyisen sisäisiä energiamarkkinoita koskevan lainsäädännön ja että vahvistetut uusiutuvia energialähteitä, biopolttoaineita ja energiatehokkuutta koskevat tavoitteet saavutetaan täysimääräisesti; kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota ottamaan käyttöön kannustimia ja investoimaan uusiutuviin energialähteisiin, jotta uusiutuvien energialähteiden osuutta koskeva tavoite voidaan saavuttaa ja ylittää mahdollisimman pian;

    49.  on sitä mieltä, että ilmastonmuutoksen torjumisen yhteydessä syntyy taloudellisia ja sosiaalisia mahdollisuuksia, joilla voidaan tukea kestävään kehitykseen tähtäävän strategian vahvistamista; huomauttaa, että tarvitaan oikeudellisesti sitovat kasvihuonekaasujen vähentämistä koskevat tavoitteet, kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita painottamaan tarvetta ilmastonsuojeluun vuoropuhelussaan kansainvälisten kumppanien ja erityisesti Yhdysvaltojen kanssa ja korostamaan sitä, että jos tässä asiassa ei oteta rakentavaa kantaa, Euroopan unionin suhteet kolmansiin maihin eivät säily ennallaan;

    50.  kiinnittää huomiota jo nyt olemassa oleviin vaihtoehtoisia ratkaisuja koskeviin mahdollisuuksiin sekä energian, ympäristön ja maatalouden keskinäiseen vuorovaikutukseen, mikä koituu viime kädessä kansalaisten ja heidän elämänlaatunsa eduksi ja joka hyödyttää myös asianomaisia talouden aloja kestävän kehityksen myötä; katsoo kuitenkin, että ravinto- ja energiakasvien viljelyyn olisi löydettävä tasapaino, jotta voidaan varmistaa, etteivät elintarvikeomavaraisuus ja elintarvikkeiden turvallisuus vaarannu;

    *

    *  *

    51.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.