Päätöslauselmaesitys - B6-0162/2006Päätöslauselmaesitys
B6-0162/2006

PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS

9.3.2006

neuvoston ja komission julkilausumien johdosta
työjärjestyksen 103 artiklan 2 kohdan mukaisesti
esittäjä(t):
Hans-Gert Poettering PPE-DE-ryhmän puolesta
Martin Schulz PSE-ryhmän puolesta
Graham Watson ALDE-ryhmän puolesta
kevään 2006 Eurooppa-neuvostolle tiedotettavista Euroopan parlamentin Lissabonin strategiaa koskevista näkemyksistä

Menettely : 2005/2652(RSP)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari :  
B6-0162/2006
Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :
B6-0162/2006
Hyväksytyt tekstit :

B6‑0162/2006

Euroopan parlamentin päätöslauselma kevään 2006 Eurooppa-neuvostolle tiedotettavista Euroopan parlamentin Lissabonin strategiaa koskevista näkemyksistä

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan parlamentin 9. maaliskuuta 2005 antaman päätöslauselman[1] Lissabonin strategian väliarvioinnista,

–  ottaa huomioon 12. huhtikuuta 2005 annetun komission tiedonannon[2] kasvua ja työllisyyttä koskevista yhdennetyistä suuntaviivoista vuosiksi 2005–2008,

–  ottaa huomioon 20. heinäkuuta 2005 annetun komission tiedonannon "Yhteiset toimet kasvun ja työllisyyden hyväksi: yhteisön Lissabon-ohjelma[3],

–  ottaa huomioon 25 jäsenvaltion antamat Lissabonin strategiaa koskevat kansalliset uudistusohjelmat,

–  ottaa huomioon 25. tammikuuta 2006 annetun komission tiedonannon "Annual Progress Report on Growth and Jobs" (kasvua ja työllisyyttä tarkasteleva vuotuinen tilanneselvitys),

–  ottaa huomioon maaliskuussa 2000, maaliskuussa 2001, maaliskuussa 2005 ja lokakuussa 2005 kokoontuneiden Eurooppa-neuvostojen puheenjohtajan päätelmät,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 103 artiklan 2 kohdan,

Yleisiä huomioita

1.  panee tyytyväisenä merkille, että viime vuoden kevään Eurooppa-neuvostossa hyväksytty Lissabonin strategian elvyttäminen on johtanut kansallisten ja tutkimuksen ja kehityksen, innovoinnin ja koulutuksen kaltaisiin painopistealueisiin keskittyviin toimintasuunnitelmien laatimiseen jäsenvaltioissa; toistaa tyytyväisyytensä sen johdosta, että tämä on selkiyttänyt yhteisön ja kansallisen tason vastuualueita ja sen avulla ollaan kyseistä monimutkaista strategista lähestymistapaa opittu ymmärtämään paremmin ja ottamaan se paremmin yhteiseksi asiaksi;

2.  korostaa kuitenkin, että kansalliset uudistusohjelmat on pantava täytäntöön tehokkaasti ja nopeasti; korostaa kuitenkin, että talousmenestys edellyttää muun muassa kasvua tukevaa taloudellista kehystä; pyytää siksi jäsenvaltioita ja unionia arvioimaan, ovatko verotusjärjestelmissä ja tutkimus- ja teollisuuspolitiikoissa asetetut kannustimet kohdallaan ja sopimaan yhdenmukaisesta eurooppalaisesta investointistrategiasta, jossa keskitytään komission ehdottamaan neljään painopistealueeseen, eli tutkimus- ja kehitystyöhön ja innovointiin, koulutukseen, elinikäiseen oppimiseen ja sosiaalipalveluihin, ja liiketoiminnalle suotuisan ympäristön luomiseen;

3.  on ehdottomasti sitä mieltä, että näitä neljää olennaista alaa koskevat poliittiset sitoumukset ovat ristiriidassa sellaisten rahoituskehysten kanssa, joissa ehdotetaan merkittäviä leikkauksia Lissabonin avainohjelmia ja -budjettiotsakkeita koskeviin menoeriin;

Kansalliset toimintasuunnitelmat ja eurooppalainen kasvu- ja työllisyysstrategia

4.  painottaa, että on tärkeää toteuttaa sisämarkkinat täysimääräisesti hyödyntämällä tinkimättömästi niiden neljää keskeistä periaatetta, eli pääomien, tavaroiden, henkilöiden ja palveluiden vapaata liikkuvuutta; korostaa tässä yhteydessä, että palveludirektiivin hyväksyminen on välttämätöntä EU:n valtavien palvelumarkkinoiden avaamiseksi ja yhteisön vahvan talouden ja pitkän aikavälin työllistämisponnisteluiden tukemiseksi Lissabonin muutetun strategian mukaisesti;

5.  katsoo, että olisi virhe painottaa pelkästään kilpailukykyä ja kasvunäkökohtia sellaisinaan, koska kansalaisten tuen saaminen Lissabonin strategialle edellyttää aidon sosiaalisen ulottuvuuden mukanaoloa;

6.  panee merkille, että kansallisissa toimintasuunnitelmissa on omaksuttu monenlaisia kansallisia lähestymistapoja yhdennettyihin suuntaviivoihin; pitää tarpeellisena vahvistaa yhteinen rakenne kansallisten toimintasuunnitelmien pohjaksi, jotta jäsenvaltioiden tasolla ehdotettujen toimien vaikutuksia voidaan vertailla paremmin ja jotta saavutetusta edistyksestä voidaan yhteisön tasolla käydä avointa ja rakentavaa vuoropuhelua;

7.  on vakuuttunut siitä, että tutkimus, innovointi, yrittäjyyden edistäminen, pk-yritysten kilpailukyvyn parantaminen ja asianmukaisista liikenne-, energia- ja televiestintäverkoista huolehtiminen ovat avaintekijöitä Lissabonin strategian toteuttamiseksi alue- ja paikallishallinnon tasolla;

8.  katsoo, että julkisen varainhoidon pitkän aikavälin vakaus ja kestävyys on Lissabonin strategiassa asetettujen tavoitteiden saavuttamisen edellytys; kehottaa yhdistämään unionin hajanaiset kasvustrategiat kokonaisvaltaiseksi ja yhdenmukaiseksi strategiaksi, jolla Euroopan unioni nousee johtavaan asemaan maailmassa uuden sukupolven tuotteiden ja tuotantomenetelmien alalla ja jossa on otettu huomioon teknologia, tieto- ja viestintätekniikat ja kestävää kehitystä tukevat resurssitehokkaat teknologiat;

9.  pitää myönteisenä sitä, että monet jäsenvaltiot kaavailevat kansallisissa toimintasuunnitelmissaan julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyön tiivistämistä, oli kyse sitten tutkimuksesta, julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuudesta tai koulutuksesta;

10.  panee merkille ekologisten innovaatioiden ja ympäristöteknologioiden – joiden kysyntä kasvaa tasaisesti ympäri maailman – tarjoamat mahdollisuudet edistää kasvua ja työllisyyttä sekä verotuksen painopisteen siirtämisellä työstä voimavarojen kuluttamiseen ja ympäristön heikentämiseen aikaansaadut myönteiset vaikutukset työllisyyteen; kehottaa komissiota ja jäsenvaltiota perehtymään kyseisiin synergioihin perusteellisemmin;

11.  uskoo kansallisten parlamenttien olevan oikea foorumi kansallisista tavoitteista keskustelemiseen ja niiden legitimoimiseen ja julkistamiseen sekä kansallisten toimintasuunnitelmien määrittämiseksi käytävän julkisen keskustelun edistämiseen; kehottaa Eurooppa-neuvostoa ja komissiota laatimaan yhteisesti selkeät menettelyt selkeyttämistä tai kodifioimista kaipaavan lainsäädännön tunnistamiseksi; kehottaa lisäksi komissiota antamaan ehdotuksen strategiaksi siitä, milloin ja miten on sovellettava yhteissääntelyä ja vapaaehtoisia sopimuksia;

12.  kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että EU:n lainsäädäntö otetaan nopeasti ja tarkasti osaksi kansallista lainsäädäntöä ja kansalliset uudistusohjelmansa pannaan tehokkaasti täytäntöön oikea-aikaista tiedottamista unohtamatta, jotta Euroopan parlamentti voi ryhtyä jatkotoimiin; katsoo, että olisi arvioitava kyseisten toimenpiteiden vaikutuksia talousarvioon; pyytää siirtymään aidosti riippumattomiin vaikutusten arviointeihin sekä parantamaan sidosryhmien kuulemista;

13.  suhtautuu myönteisesti erinäisten yhteisön, kansallisella ja alueellisella tasolla toimivien institutionaalisten ja talous- ja sosiaalialaa edustavien tahojen vastuiden ja toimivaltuuksien selkeyttämiseen ja katsoo tämän olevan välttämätöntä, jotta asianosaisissa voidaan kehittää todellinen tunne omista vaikutusmahdollisuuksista ja jotta voidaan vahvistaa heidän näkyvyyttään ja vastuullisuuttaan; korostaa, että vankka institutionaalinen kehys on kansalaisten luottamuksen lisäämisen perusta; katsoo, että onnistuneita kokemuksia olisi korostettava ja jaettava ja että parhaita käytäntöjä olisi edistettävä; tähdentää sekä täytäntöönpanon ja tavoitteiden määrittämisen selkeiden määräaikojen asettamisen että tehokkaan seurantajärjestelmän merkitystä; pitää oikeudenmukaista kilpailua arvokkaana tekijänä yhteisön yleisen kilpailukyvyn, hyvinvoinnin ja korkeiden sosiaalinormien parantamisen kannalta;

14.  uskoo, että 25 jäsenvaltiossa hyvin toimivat sisämarkkinat ja hyvin toimivat työmarkkinat, joilla turvataan sosiaali- ja ympäristönormien noudattaminen, ovat välttämättömät kilpailumahdollisuuksien, talouskasvun ja uusien työpaikkojen luomisen vapauttamiseksi Euroopassa; kehottaa jäsenvaltioita ryhtymään mahdollisimman pikaisiin toimiin kansalaisten ja työntekijöiden liikkuvuuden täydelliseksi vapauttamiseksi EU:ssa samalla kun ne ryhtyvät päättäväisiin toimiin työn laadun edistämiseksi sen kaikissa muodoissa; pitää tärkeänä kehittää tehokkaampia toimenpiteitä köyhyyden torjumiseksi ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden edistämiseksi;

15.  uskoo myös, että pk-yritysten liiketaloudellisten mahdollisuuksien vapauttaminen luo uusia tilaisuuksia houkutella nuoria liike-elämään, vahvistaa innovointijärjestelmiä ja rohkaista yksityisen sektorin investointeja tutkimus- ja kehitystyöhön;

16.  pyytää sisällyttämään kansallisten Lissabon-ohjelmien ja komission ja neuvoston Lissabonin strategiaa koskevien asiakirjojen arviointiin ja esittelyyn kohdennetun joukon ympäristöön kohdistuvia paineita ilmaisevia indikaattoreita;

17.  huomauttaa, että indikaattorit ovat keskeisen tärkeitä ei ainoastaan eri politiikkojen puitteissa toteutettujen toimien arvioimiseksi kansallisella ja yhteisön tasolla, vaan myös niiden seuraamiseksi;

18.  katsoo, että unionilta puuttuvat perustiedot, jotka mahdollistaisivat sen yleisen taloudellisen, ympäristöä koskevan ja sosiaalisen tilanteen vertaamisen muiden alueiden ja maiden vastaaviin ja pyytää komissiota antamaan kyseisenlaisia katsauksia koskevia ehdotuksia;

19.  pyytää komissiota varmistamaan, että yhteisön rakennerahastoja käytetään Lissabonin strategian ensisijaisten tavoitteiden mukaisesti ja kehottaa komissiota erityisesti seuraamaan järjestelmällisesti yhteisön alueita voidakseen todeta, miten ne onnistuvat Lissabonin tavoitteiden täyttämisessä pitäen mielessä, että kyseiset havainnot ja tilastotiedot mahdollistavat sen, että alueet voivat vahvistaa tarkoituksenmukaisen vertailutason keskuudestaan ja siten määrittää parhaita käytäntöjä;

20.  palauttaa mieleen, että TEN-liikennehankkeiden toteuttamisella on olennainen merkitys Lissabonin toimintaohjelmassa asetettujen tavoitteiden saavuttamisessa ja että jotta kyseistä kasvua voidaan tukea EU tarvitsee kipeästi tehokkaita, ympäristöystävällisiä ja kestäviä liikenneverkkoja sekä satamia ja lentoasemia maanteitse, rautateitse, vesiteitse ja meriteitse tapahtuvia kuljetuksia varten; kehottaa siksi kaikkia asianosaisia varmistamaan, että TEN-liikennehankkeet saatetaan päätökseen;

Ikääntyvä väestö / Väestötieteelliset haasteet

21.  huomauttaa, että sen lisäksi, että elinikäodotteen pidentyminen tarjoaa uusia mahdollisuuksia yhteiskunnillemme se saattaa helposti myös aiheuttaa sukupolvien välisiä jännitteitä, jotka johtuvat työelämän ulkopuolella olevan väestönosan nopeasta kasvusta ja aktiiviväestön pienenemisestä, tai parhaassa tapauksessa sen tietylle tasolla vakiintumisesta, väistämättä aiheutuvista sosiaaliturvan ja eläkejärjestelmien rahoitusongelmista ja myöntää, että unionin jokaisen jäsenvaltion on tehtävä omat valintansa sosiaaliturvan ja eläkejärjestelmien suhteen; toteaa, että talouskasvun hitaus, liiallinen velkaantuminen ja korkea työttömyys lisäävät merkittävästi tämän väestötieteellisen ongelman haastavuutta; toteaa, että jotta väestötieteellisten muutosten aiheuttamat kielteiset vaikutukset voidaan vähimmäistää on välttämätöntä, että Lissabonin strategia pannaan tinkimättömästi täytäntöön korkeaan työllisyyteen ja tuottavuuteen, innovointiin ja terveyden vaalimiseen perustuvan osallistavan yhteiskunnan luomiseksi;

22.  korostaa, että toimenpiteisiin ryhtymisen lykkääminen tai ympäristöhaasteisiin vastaamatta jättäminen johtaa todennäköisesti kustannusten nousuun, elämänlaadun heikkenemiseen sekä tulevien sukupolvien kannettavaksi jäävän taloudellisen taakan kasvamiseen; kehottaa näin ollen komissiota lisäämään ponnistelujaan toimettomaksi jäämisen kustannusten selvittämiseksi jäsenvaltioiden ja yhteisön tasolla sekä ennaltaehkäisevän toiminnan myönteisten seurausten määrittämiseksi, mitä näkökulmaa ei juurikaan kannata etsiä kansallisista tai yhteisön Lissabonin ohjelmista;

23.  katsoo, että väestötieteelliset muutokset aiheuttavat tarpeen luoda uusia ja parempia koulutus- ja sosiaalialan perusrakenteita niin nuorille kuin ikääntyneillekin henkilöille, mukaan lukien lisää voimavaroja elinikäiseen oppimiseen, kohtuuhintaiseen lastenhoitoon, aivan pienten lasten hoitoon ja vanhushoitoon; palauttaa jäsenvaltioiden mieleen niiden Barcelonan huippukokouksessa 2002 antamansa sitoumuksen, jonka mukaan niiden on vuoteen 2010 mennessä tarjottava päivähoitopaikka yli 33 prosentille alle kolmivuotiaista lapsista ja 90 prosentille niistä lapsista, jotka ovat vähintään kolmivuotiaita, mutta jotka eivät vielä ole aloittaneet koulunkäyntiä;

24.  palauttaa mieleen, että hyvinvointivaltion nykyaikaistaminen koko EU:ssa on poliittinen välttämättömyys; katsoo, että yhtä tärkeää on asettaa kansantalouksiemme sosiaalinen ulottuvuus – sosiaaliset oikeudet, sosiaaliturva ja sosiaalinen vuoropuhelu – keskeiseen asemaan pohtiessamme, miten voimme varmistaa, että kansalaiset voivat kohdata taloudelliset muutokset luottavaisesti ja vaivattomasti; vahvistaa, että uudistuksiin ja niiden tueksi on yhdistettävä joustavuuden ja työsuhdeturvan oikea tasapaino ("flexicurity");

25.  on sitä mieltä, että eurooppalaisten yhteiskuntien on tartuttava tilaisuuteen hyödyntää eläkeläisten sukupolven kokemuksia ja taitoja; kehottaa näin ollen komissiota ja jäsenvaltioita laatimaan "aktiivisen ikääntymisen strategioita", joihin sisältyy toimenpiteitä ikääntyneiden kotoutumisen helpottamiseksi, kuten kannustimia, joilla siirtymistä työstä eläkkeelle vaiheistetaan; pyytää komissiota levittämään jäsenvaltioiden parhaita käytäntöjä eläkkeelle siirtymisen valmistamisesta ja uusille, vapaasti valituille toiminta-aloille siirtymisestä;

26.  katsoo, että Lissabonin strategiassa asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi olisi toteutettava asianmukaisia toimia sen varmistamiseksi, että ikääntyneiden sukupolvet selviävät teknologisista innovaatioista, heidän haavoittuvuutensa otetaan huomioon, heidän sosiaalinen syrjäytymisensä torjutaan ja heidän osallistumistaan työmarkkinoille kasvatetaan;

27.  pyytää komissiota käynnistämään uudelleen uusia työn lähteiden etsimistä koskevan strategiansa erityisesti kehottamalla jäsenvaltioita edistämään paikallisia yhteisöpohjaisia palveluja, sosiaalipalveluja, henkilöpalveluja, kulttuuripalveluja ja ympäristöalan ammatteja; katsoo, että Ranskan mallin mukaisten palvelusetelien kaltaisten epäbyrokraattisten aloitteiden avulla voidaan todennäköisesti luoda paljon uusia työpaikkoja sekä jopa lopettaa pimeän työn tekeminen;

28.  kehottaa jäsenvaltioita ryhtymään tarmokkaasti toimiin löytääkseen kaikki syntyvyyden kasvun esteet, mukaan lukien työpaikan ulkopuoliset esteet, kuten veropolitiikat, vaikeudet päästä asuntomarkkinoille sekä lastenhoito-ongelmat ja kauppojen aukioloajat; korostaa tarvetta edistää joustavia työaikoja, mikä antaisi työntekijöille mahdollisuuden yhdistää työ- ja perhe-elämä, jotta jälkimmäinen ei johtaisi urasta luopumiseen, vaan perustuisi vapaaseen valintaan; painottaa, että terveellinen ympäristö ja terveyden vaaliminen yleisesti ovat pitkän aikavälin talouskasvun ja sosiaalisen hyvinvoinnin avaintekijöitä;

29.  korostaa, että väestön ikääntymistä koskevan kysymyksen lisäksi muodostaa sukupolvien välinen solidaarisuus keskeisen ongelman kaikissa niissä jäsenvaltioissa, joissa julkisia menoja rahoitetaan lainavaroin; vaatii ymmärtämään kestävän kehityksen käsitteen siten, että siihen ei sisälly mahdollisuutta siirtää kohtuutonta velkarasitetta tuleville sukupolville; korostaa tarvetta käyttää pitkän aikavälin näkökulmaa, jotta voisimme välttää sälyttämästä liian suurta taloudellista velkaa nuorten ja tulevien sukupolvien kannettaviksi;

30.  katsoo, että väestötieteellisten muutosten terveydenhoitonäkökohdat ovat äärimmäisen tärkeät ja että niissä on otettava huomioon sekä inhimilliset että rahoitukselliset tekijät; tähdentää, että väestön ikääntymisen johdosta terveyspalveluiden ja pitkäaikaisten hoitopalveluiden kysyntä on lisääntynyt; on vakuuttunut siitä, että on tärkeää investoida pitkäaikaisten sairauksien ehkäisemiseen tähtääviin toimenpiteisiin; palauttaa mieleen, että mitä pidempään ihmiset pysyvät terveinä ja hyväkuntoisina, sitä pidempään he voivat olla aktiivisia ja pysyä työelämässä;

31.  katsoo, että maahanmuuttopolitiikoilla olisi edistettävä maahanmuuttajien taloudellista, sosiaalista ja oikeudellista kotoutumista, jotta Euroopan väestötieteellisiä ongelmia voidaan lievittää, mutta myöntää, että tämä ei yksinään ratkaise kaikkia väestötieteellisiin muutoksiin liittyviä vaikeuksia; katsoo, että laillista maahanmuuttoa koskevan politiikan onnistuminen riippuu myös täyden kotoutumisen saavuttamiseen tähtäävän kattavan ja pro-aktiivisen strategian täytäntöönpanosta, jolloin siihen on sisällettävä suuri joukko sosiaalisia, taloudellisia ja yhteiskunnallisia toimenpiteitä sekä perehdytys- ja kielikoulutusohjelmia;

32.  huomauttaa, että sellaiset maahanmuuttopolitiikat, joissa annetaan etusija ammattitaitoisille työntekijöille, aiheuttavat myös päinvastaisia seurauksia heikentämällä niiden valtioiden kansantaloutta, joista kyseiset ammattitaitoiset maahanmuuttajat ovat lähteneet ja toteaa, että väestötieteellisten muutosten haasteisiin voidaan vastata näin vain lyhytaikaisesti; huomauttaa kuitenkin, että olisi arvioitava perusteellisesti, miten maahanmuuttopolitiikat, joissa annetaan etusija ammattitaitoisille työntekijöille, vaikuttavat kyseisten maahanmuuttajien alkuperämaahan;

Innovointi ja tutkimus / teollis- ja tekijänoikeudet / elinikäinen oppiminen

33.  katsoo, että innovointi on yksi hyvinvoinnin lisäämisen, kasvun ja työllisyyden tärkeimmistä avaintekijöistä ja että se vahvistaa Euroopan kilpailukykyä ja tukee yleisesti kestävään kehitykseen tähtäävän politiikan toteutumista;

34.  on sitä mieltä, että Lissabonin strategian ensisijaiset tavoitteet olisi pantava täytäntöön EU:n ja jäsenvaltioiden talousarvioissa vahvistamalla Euroopan innovointi- ja tutkimuskapasiteettia ja laajentamalla elinikäistä oppimista myös uusien rahoitusvälineiden käyttöönoton avulla; vaatii kuitenkin kohdentamaan kyseiset politiikat yleistä mielenkiintoa omaaville aloille;

35.  rohkaisee komissiota ehdottamaan sellaisia tutkimuksen ja kehityksen alaan kuuluvia pilottihankkeita, joiden avulla voitaisiin luoda eurooppalainen näkökulma ja kehittää eurooppalainen ajatusmalli tähän kysymykseen;

36.  panee merkille, että julkisella sektorilla on jääty jälkeen Lissabonin strategiassa tutkimukselle asetetuista tavoitteista ja että myös yksityisellä puolella ollaan yleisesti ottaen kaukana tavoitteesta, jonka mukaan tutkimukseen ja kehitykseen on investoitava kaksi prosenttia bkt:sta; kehottaa siksi yksityistä sektoria lisäämään ponnistelujaan saavuttaakseen oman osuutensa kolmen prosentin tavoitteesta;

37.  toteaa, että etenkään keskisuuret yritykset eivät investoi riittävästi tutkimukseen; pyytää jäsenvaltioita kaksinkertaistamaan ponnistelunsa politiikkojensa osalta edistääkseen innovointia keskisuurissa yrityksissä, unohtamatta myöskään Euroopan 20 miljoonaa pienyritystä, jotka toimivat talouskasvun ja työpaikkojen luomisen vetureina Euroopassa; katsoo, että pk-yritysten työllistämisvalmiuksien parantamisen kannalta on olennaisen tärkeää, että niiden mahdollisuuksia hyödyntää tutkimuksen, teknisen kehittämisen ja esittelyn seitsemättä puiteohjelmaa vahvistetaan;

38.  panee merkille, että tutkimuksen ja kehityksen osalta Euroopan jälkeenjääneisyys Japaniin ja Yhdysvaltoihin nähden näkyy erityisesti yksityisellä sektorilla työskentelevien tutkijoiden määrän epätasapainossa julkiseen sektoriin nähden (80 prosenttia Yhdysvalloissa, 50 prosenttia Euroopassa); pyytää toteuttamaan toimia tutkijoiden liikkuvuuden ja tutkimuksen perusrakenteiden parantamiseksi, jotta nykyistä useampi opiskelija valitsisi tiedeuran;

39.  kehottaa toteuttamaan toimenpiteitä Euroopan yliopistojen varustamiseksi tutkimustoiminnan korkeimpien standardien tasoisiksi ja yliopistojen ja teollisuuden ja kaupan alojen välisen yhteistyön vahvistamiseksi ja tutkimustulosten paremman tiedottamisen, levittämisen ja soveltamisen varmistamiseksi;

40.  pitää elinikäistä oppimista välttämättömänä; on myös sitä mieltä, että eurooppalaisen teollisuuden kilpailukyvyn varmistamiseksi on koulutuksen ja (ammatti)koulutusjärjestelmien laatua vahvistettava eri elämänvaiheissa ja mahdollisuuksia saada korkea-asteen koulutusta parannettava; uskoo, että koulutuksessa ja koulutusjärjestelmissä on keskityttävä niihin aloihin, joilla Euroopassa on pulaa ammattitaitoisista työntekijöistä ja niillä on vastattava nopeasti muuttuvien työmarkkinoiden ja teknisten yhteiskuntien vaatimuksiin ja puutteisiin;

41.  kehottaa jäsenvaltioita keskittymään aivan ensiksi peruskoulun ja toisen asteen koulutuksen keskeyttämisasteeseen ja parantamaan koulutuksen ja jatko-opiskelumahdollisuuksien tarjontaa; toteaa, että jäsenvaltioiden väliset erot ovat valtavat;

42.  ottaa huomioon, että Internetin käyttäjien lukumäärä kasvaa jatkuvasti; katsoo, että kaikilla nuorilla eurooppalaisilla on oltava mahdollisuus oppia käyttämään sähköisiä välineitä; kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että viimeistään vuoteen 2010 mennessä Euroopan unionissa on jokaisella koululaisella mahdollisuus käyttää tietokonetta ja atk-koulutus on yhdistetty saumattomasti koulujen opetussuunnitelmiin ja että tietotekniikkaan tutustuminen ja sen tehokas käyttö on yleistynyt kaikissa kouluissa;

43.  korostaa, että nykyistä teollis- ja tekijänoikeuksia koskevaa lainsäädäntöä on uudistettava; panee merkille, että patentin rekisteröimisen kustannukset vaihtelevat EU:ssa 37 500 eurosta 57 000 euroon ja että saman prosessin hinta on Yhdysvalloissa vain noin 10 000 euroa ja että patenttimenettelyiden kesto ja monimutkaisuus muodostavat suuren ongelman pienyrityksille; kehottaa komissiota varmistamaan immateriaalioikeuksien asianmukaisen suojan ja antamaan mahdollisimman pikaisesti ehdotuksen jäsenvaltioiden patenttilakien yhdenmukaistamisesta ja vastavuoroisesta tunnustamisesta, mikä tarjoaisi paremman oikeusvarmuuden ja edistäisi innovaatioita;

44.  tukee voimakkaasti ensimmäistä kilpailukykyä ja innovointia koskevaa puiteohjelmaa ja tähdentää, että siihen liittyvät tavoitteet, toimet ja taloudelliset varat ovat peruuttamattomasti sidoksissa uskottavaan sitoutumiseen Lissabonin strategiaan; kehottaa komissiota tekemään kyseisestä puiteohjelmasta EU:n innovointipolitiikan menestyksekkään kulmakiven; korostaa tarvetta vahvistaa Euroopan investointirahasto EIR:n vastuulla olevia CIP:n (ensimmäinen kilpailukykyä ja innovointia koskeva puiteohjelma) rahoitusvälineitä pk-rahoitustilanteen parantamiseksi riskipääoman ja takuiden avulla sekä laajentaa EIR:n toimintaa teknologian siirtojen rahoittamiseen; korostaa, että Euroopan parlamentti pitää innovointia rahoituskehysten keskeisenä painopistealana ja pyytää, että Euroopan neuvosto ei jätä ottamatta huomioon tätä pysyvää sitoutumista;

45.  panee merkille, että maailman 20:sta johtavasta biotekniikan alan yrityksestä 19 on yhdysvaltalaista ja yksi on sveitsiläinen ja katsoo, että EU:lla ei enää ole varaa jäädä enemmän jälkeen tällä alalla; pyytää komissiota soveltamaan toissijaisuusperiaatetta myös tutkimuksen alaan ja tukemaan perustutkimusta kaikissa jäsenvaltioissa;

Energiapolitiikka

46.  katsoo, että johdonmukainen ja tehokas energiapolitiikka on keskeisessä asemassa Euroopan talouskasvun ja Euroopan kansalaisten kestävän hyvinvoinnin kannalta; panee erityisesti merkille, että energian varmuudessa on kyse strategisesta vastuusta, kun otetaan huomioon Euroopan riippuvuus tuonnista kolmansista maista; vaatii siksi ryhtymään toimiin sen varmistamiseksi, että tarjonta ja kysyntä pysyvät pitkällä aikavälillä tasapainossa;

47.  yhtyy neuvoston johtopäätökseen, jonka mukaan yhteisessä näkemyksessä huoltovarmuusstrategiasta tulee ottaa huomioon jäsenvaltioiden maantieteelliset, taloudelliset, alueelliset, ilmastolliset ja rakenteelliset erot, edistää EU:n markkinoiden avautumista edelleen, noudattaa kestävää kehitystä sekä ilmastonmuutoksia koskevia sitoumuksia energia-alalla ja tuottaa lisäarvoa suhteessa yksittäisten jäsenvaltioiden toimiin;

48.  kehottaa komissiota, pitäen mielessä Hampton Courtissa kokoontuneen Eurooppa-neuvoston sille osoittaman pyynnön antaa uutta puhtia yhteisön energiapolitiikalle, kiirehtimään asiaa koskevien ehdotusten laatimista; kehottaa komissiota ryhtymään paljon päättäväisemmin toimiin varmistaakseen kilpailukykyisten ja niukasti hiilidioksidia päästävien ja hiilidioksipäästöttömien energialähteiden saatavuuden ja ympäristöystävällisen energiahuollon, joka on riittävän monipuolinen, jotta vältetään liian suuri riippuvuus yhdestä tietystä energiamuodosta;

49.  odottaa siksi kiinnostuneena kevään Eurooppa-neuvostossa käytäviä energiakysymyksiä pohtivia keskusteluja, joiden tulisi johtaa konkreettisiin toimenpiteisiin erityisesti energian säästämisen ja resurssien tehokkaan hyödyntämisen alalla ja uusiutuvien energialähteiden edistämisen vauhdittamiseksi, joilla toimilla tuetaan myös Kioton pöytäkirjassa ja myöhemminkin asetettujen kasvihuonekaasupäästöjen alentamista koskevien tavoitteiden saavuttamista;

50.  vaatii, että energia-alan tutkimus- ja kehitystyön ja innovoinnin on pysyttävä ensisijaisen tärkeänä; kehottaa jäsenvaltioita sitoutumaan pitkällä aikavälillä tutkimuksen ja kehityksen saaman rahoituksen lisäämiseen sekä eurooppalaisen energiatutkimusalueen luomiseen; katsoo, että muuttamalla energiakäyttöä koskevia lähestymistapoja voitaisiin nykyistä energiankulutusta Euroopassa vähentää noin 20 prosentilla ja että yhtäkään lähestymistapaa ei saisi hylätä automaattisesti;

51.  korostaa siksi, että Euroopan unionin tulisi panostaa merkittävästi voimavaroja muun muassa puhtaan hiilen ja CO2-päästöjen sitomisen kaltaisten puhtaampien ja tehokkaampien teknologioiden kehittämiseen, uusiin energialähteisiin sekä ydinvoiman turvallisuuden parantamiseen uusia teknologisia läpimurtoja etsittäessä;

52.  panee merkille huomattavat mahdollisuudet lisätä energiatehokkuutta, vähentää saastepäästöjä ja kehittää puhdashiilitekniikan uusien laitteiden ja järjestelmien maailmanlaajuisia markkinoita ja kehottaa teollisuutta ja tutkimuksen seitsemättä puiteohjelmaa esittelemään tehokkaita puhdashiilitekniikkaa hyödyntäviä järjestelmiä;

53.  kehottaa lisäämään ponnisteluja sen varmistamiseksi, että jäsenvaltiot panevat täytäntöön nykyisen sisäisiä energiamarkkinoita koskevan lainsäädännön ja että vahvistetut uusiutuvia energialähteitä, biopolttoaineita ja energiatehokkuutta koskevat tavoitteet saavutetaan täysimääräisesti; pitää tervetulleena 13. joulukuuta 2005 hyväksyttyä energiatehokkuutta ja energiapalveluja koskevaa direktiiviä ja pyytää, että se pannaan pikaisesti ja yhdenmukaisesti täytäntöön koko EU:ssa;

54.  katsoo, että puhtaampiin ja tehokkaampiin tekniikoihin tehtyjen investointien lisääminen on keskeisen tärkeää ja että EU voisi hyötyä merkittävästi viemällä kyseisenlaisia tekniikoita maihin, joiden energiankulutuksen eksponentiaalinen kasvu pakottaa ne sijoittamaan huomattavia summia energiatehokkuuden parantamiseen;

55.  pyytää komissiota ja neuvostoa tarjoamaan laaja-alaista energiapolitiikan alan yhteistyötä kaikille maille, joissa öljyn ja luonnonkaasun kulutus on suurta, alkaen Yhdysvalloista, Japanista, Kiinasta ja Intiasta; katsoo, että kyseinen yhteistyö voisi lieventää öljyn ja luonnonkaasun hinnoittelupaineita, etenkin, jos käytännesääntöjen avulla voitaisiin ei ainoastaan päästä eroon kilpailuasetelmista tärkeimmillä tuotantoalueilla, vaan samalla voitaisiin myös vaihtaa tietoja parhaista tekniikoista energian säästämisen, energiatehokkuuden ja ympäristöystävällisten energialähteiden alalla;

56.  palauttaa mieleen, että Euroopalla on maailmanlaajuisesti tunnustettua asiantuntemusta ydinvoiman alalla, joka on yksi mahdollinen ratkaisu energiariippuvuuteen ja ilmastonmuutokseen; toteaa, että kyseinen asiantuntemus koskee muun muassa tuotantolaitosten tehokkuutta ja laatua sekä käytöstä poistamiseen tarkoitettuja prosesseja ("palauttamista vihreäksi niityksi" IAEA:n käyttämän termin mukaan);

57.  on sitä mieltä, että ilmastonmuutoksen torjumisen yhteydessä syntyy taloudellisia ja sosiaalisia mahdollisuuksia, joilla voidaan tukea kestävään kehitykseen tähtäävän strategian, eli Lissabonin strategian kolmannen pilarin, vahvistamista; katsoo, että Kioton kehyksen kehittymiseen vuoden 2012 jälkeen on kiinnitettävä aktiivisesti huomiota jo nyt, jotta markkinat voivat merkittävissä investointisuunnitelmissaan ottaa huomioon hiileen liittyvät kustannukset;

58.  tunnustaa ydinvoiman nykyisen roolin sähkön huoltovarmuuden ylläpitämisessä, koska se on merkittävä osa energiavalikoimaa ja sen avulla voidaan välttää noin 312 miljoonan tonnin hiilidioksidipäästöt vuodessa (7 prosenttia EU:n kasvihuonekaasupäästöistä); huomauttaa, että nykyisten ennusteiden mukaan EU:n hiilidioksidipäästöt kasvavat 12 prosenttia vuoteen 2020 mennessä, mikä jää selvästi jälkeen Kiotossa määritellystä 8 prosentin vähennyksestä;

59.  on tietoinen siitä, että energiahuollon pitkän aikavälin turvallisuus ei ole mahdollinen ilman, että uusiutuvia energialähteitä kehitetään taloudellisesti ja ekologisesti tarkoituksenmukaisella tavalla; kehottaa komissiota ottamaan käyttöön markkinapohjaisia kannustimia, jotta uusiutuvista energioista saadaan kannattavia mahdollisimman nopeasti ja jotta siten voidaan vähentää pitkällä aikavälillä riippuvuutta poliittisesti epävakaista energian viejämaista; on tietoinen siitä, että uusiutuvista energialähteistä voidaan teknisesti tuottaa rajallinen osuus tarvittavasta energiasta;

60.  rohkaisee komissiota energiakysymystä tarkastellessaan arvioimaan sitä monesta näkökulmasta käsin, kuten energiavalikoiman, markkinoiden kehittymisen, investointien ja tutkimusrahastojen kannalta sekä harkitsemaan mahdollisuutta luoda ja kehittää järjestelmä tietojen vaihtamiseksi jäsenvaltioiden välillä;

61.  katsoo, että jäsenvaltioiden perusrakenteiden välisten yhteyksien puute muodostaa esteen sisämarkkinoille ja kehottaa jäsenvaltioita saattamaan valmiiksi TEN-energiaverkostot kyseisen ongelman ratkaisemiseksi; katsoo, että kansallisella tasolla jäsenvaltioiden olisi pidettävä huoli siitä, että sähköntuotantolaitokset on sijoitettu niin tasaisesti ympäri maata ja niin lähellä tärkeimpiä kulutuskeskuksia kuin mahdollista;

62.  pitää erittäin valitettavana sitä, että Eurooppa-neuvosto aikoo seuraavissa rahoituskehyksissä leikata Euroopan parlamentin esittämiä Euroopan laajuisille verkoille osoitettavia määrärahoja; suosittaa tarttumaan Galileo-järjestelmän piakkoin tapahtuvan käyttöönoton tarjoamaan tilaisuuteen parantaa liikennevirtojen sähköistä hallintaa, mikä edellyttää sähköisen tiemaksujärjestelmän asteittaista käyttöönottoa, ruuhkien ehkäisemistä ja sitä, että käyttäjät saadaan mukaan osallistumaan liikkuvuuden todellisten kustannusten maksamiseen;

63.  pitää kiinnostavina korkean tason CARS21-ryhmän noudattamaa yhdennettyä lähestymistapaa sekä sen tekemiä johtopäätöksiä ja odottaa komission seuraavan ryhmän hyväksymää toimintasuunnitelmaa antaakseen ja antaessaan ehdotuksia, joilla pyritään kevyiden ja raskaiden hyötyajoneuvojen saastepäästöjen nopeaan alentamiseen erityisesti parantamalla ajoneuvoissa käytettyä teknologiaa (hybridiautot) ja käyttämällä toisen sukupolven biopolttoaineita (jotka on valmistettu monista eri raaka-aineista); kehottaa jäsenvaltioita seuraamaan Ruotsin esimerkkiä ja tekemään biopolttoaineiden myymisen pakolliseksi kaikille huoltoasemille;

64.  uskoo, että yhteisön maatalousala voisi löytää uusia markkinoita biopolttoaineiden tuottamisessa käytettyjen viljelykasvien markkinoinnin parantamisen ansiosta, mikä tukee välillisesti myös elintarviketurvallisuudesta huolehtimista Euroopassa;

65  kiinnittää samoin huomiota jo nyt Euroopasta löytyviin esimerkkeihin biomassan käytöstä lämmityksessä ja sähköntuotannossa, jotka korostavat nykyisiä mahdollisuuksia vaihtoehtoisiin ratkaisuihin ja energian, ympäristön ja maatalouden keskinäistä vuorovaikutusta, mikä koituu viime kädessä kansalaisten ja heidän elämänlaatunsa eduksi ja joka hyödyttää myös asianomaisia talouden aloja kestävän kehityksen myötä;

66.  painottaa sisämarkkinoiden täysimääräisen toteuttamisen asianmukaisen ja syrjimättömän kilpailun avulla ja jäsenvaltioiden sopiman energiamarkkinoiden vapauttamisen vuoteen 2007 mennessä tärkeyttä;

67.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.