PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS
16.3.2006
työjärjestyksen 108 artiklan 5 kohdan mukaisesti
esittäjä(t): Claude Turmes, Rebecca Harms ja Raül Romeva i Rueda
Verts/ALE-ryhmän puolesta
energiahuoltovarmuudesta Euroopan unionissa
B6‑0201/2006
Euroopan parlamentin päätöslauselma energiahuoltovarmuudesta Euroopan unionissa
Euroopan parlamentti, joka
– ottaa huomioon työjärjestyksen 108 artiklan 5 kohdan,
A. ottaa huomioon, että komissio on julkaissut vihreän kirjan Euroopan strategiasta kestävän, kilpailukykyisen ja varman energiahuollon turvaamiseksi (KOM(2006)0105),
B. ottaa huomioon, että Euroopan unionin energiapolitiikalla on kolme päätavoitetta: huoltovarmuus, kilpailukyky ja ympäristönsuojelu,
C. ottaa huomioon, että 25 jäsenvaltion EU:n riippuvuus tuontienergiasta on 48 prosenttia (vuonna 2002), ja sen ennustetaan nousevan 71 prosenttiin vuoteen 2030 mennessä, jos lisätoimiin ei ryhdytä,
D. katsoo, että maailman energiapolitiikkaa koskevat rajoitukset ovat huomattavia ja johtuvat suurelta osin öljyvarojen vähenemisestä keskipitkällä aikavälillä ja joissakin öljynviejämaissa vallitsevasta poliittisesta epävakaudesta, kun taas kaasumarkkinat kehittyvät yhä maailmanlaajuisemmiksi ja niillä on joitakin geopoliittisia jännitteitä, ydinaseiden leviämiseen ja ydinjätteeseen liittyviin ongelmiin ei ole vielä löydetty ratkaisua ja päästöjä on vähennettävä merkittävästi, sillä ne aiheuttavat ilmastonmuutosta, joka on luultavasti suurin syy siihen, miksi energia- ja liikennealalla on ryhdyttävä rakennemuutoksiin,
E. ottaa huomioon, että rakennusten osuus oli 41 prosenttia, liikenteen osuus 31 prosenttia ja teollisuusalan osuus 28 prosenttia 25 jäsenvaltion EU:n energian loppukulutuksesta vuonna 2004,
F. ottaa huomioon, että tuonnin osuus on 77 prosenttia EU:n öljyn kysynnästä, 51 prosenttia luonnonkaasun kysynnästä ja lähes 100 prosenttia uraanin ja uraanituotteiden kysynnästä,
G. ottaa huomioon, että vuonna 2004 noin 59 prosenttia Euroopassa kulutetusta öljystä käytetään liikenteessä, 17 prosenttia rakennuksissa, 16 prosenttia muuhun kuin energiakäyttöön ja 8 prosenttia teollisuudessa; ottaa huomioon, että vuonna 2005 Euroopan unionin liikenne oli 96‑prosenttisesti öljyn varassa; ottaa huomioon, että komissio arvioi liikenteen energiantarpeen kasvavan vähintään 30 prosenttia vuoteen 2030 mennessä ja lentoliikenteessä jopa 5 prosenttia vuodessa,
H. ottaa huomioon, että 29 prosenttia 25 jäsenvaltion EU:ssa vuonna 2004 kulutetusta kaasusta käytetään sähköntuotantoon ja loput 71 prosenttia muuhun kuin sähköntuotantoon (muun muassa teollisuudessa ja asumisessa),
I. ottaa huomioon, että hiilen kysyntä on vähentynyt EU:ssa usean vuoden ajan,
J. ottaa huomioon, että 25 jäsenvaltion EU:n sähkön bruttotuotannosta 31 prosenttia tapahtuu ydinvoimalla, 25 prosenttia kiinteillä polttoaineilla (etupäässä hiilellä), 18 prosenttia kaasulla, 14 prosenttia uusiutuvilla energialähteillä ja 5 prosenttia öljyllä,
K. ottaa huomioon, että ydinsähköä tuottaa ainoastaan kolmetoista jäsenvaltiota, joista osa on päättänyt luopua asteittain ydinvoimasta; ottaa huomioon, että ydinjätehuolto ja ‑varastointi, ydinreaktoreiden turvallisuus, ydinaseiden leviäminen ja terroriuhka ovat edelleen erittäin ongelmallisia kysymyksiä,
L. ottaa huomioon, että EU on asettanut tavoitteekseen uusiutuvista energialähteistä tuotetun energian kulutuksen osuuden lisäämisen 6 prosentista 12 prosenttiin ja uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön osuuden nostamisen 22,1 prosenttiin ja polttoaineen osuuden nostamisen 5,75 prosenttiin vuoteen 2010 mennessä; ottaa huomioon, että tavoitteet voidaan saavuttaa, jos kaikki jäsenvaltiot muuttavat politiikkaansa vastaavasti,
M. ottaa huomioon, että uusiutuvat energialähteet ovat pääasiassa kotiperäisiä ja niitä voitaisiin käyttää kaikilla aloilla eli sähköntuotannossa, lämmityksessä, jäähdytyksessä ja liikenteessä,
N. ottaa huomioon, että tuoreimman energia-alaa koskevan Eurobarometri-mielipidemittauksen mukaan lähes puolet EU:n kansalaisista (48 prosenttia) katsoo, että oman maan hallituksen olisi keskityttävä kehittämään aurinkoenergiaa, edistämään uuden energiateknologian tutkimusta (41 prosenttia) ja kehittämään tuulivoiman käyttöä (31 prosenttia), kun taas öljyriippuvuuden vähentämistä koskeva lainsäädäntö (23 prosenttia) ja ydinvoiman käytön kehittäminen (12 prosenttia) olivat vähemmän suosittuja vastaajien keskuudessa,
O. ottaa huomioon, että Euroopan komissio on energiatehokkuutta koskevassa vihreässä kirjassaan todennut, että energiatehokkuus ja energiansäästö kaikilla aloilla on tehokkain yksittäinen ratkaisu energiahuoltovarmuuteen, kilpailukykyyn ja ympäristöongelmiin,
1. kiittää komissiota vihreästä kirjasta, jonka se julkaisi Euroopan strategiasta kestävän, kilpailukykyisen ja varman energiahuollon turvaamiseksi, sekä komission yrityksestä varmistaa energiapolitiikan määrittelyn nykyistä tehokkaampi koordinointi Euroopan unionissa;
2. suhtautuu myönteisesti ajatukseen, että olisi pyrittävä aikaisempaa voimakkaammin omaksumaan yhteinen kanta energia-asioihin kansainvälisillä foorumeilla ja kahdenvälisissä suhteissa ja hyödyntämään Euroopan unionin yhtenäisestä kannasta saatuja hyviä kokemuksia, kuten Venäjän ja Ukrainan kaasukiista osoitti;
3. tunnustaa, että on tärkeää ylläpitää hyviä poliittisia suhteita tärkeimpiin Euroopan unionille energiaa toimittaviin kumppanimaihin, ja tukee komission Venäjän-aloitetta sekä kehottaa ratifioimaan energiaperuskirjan pikaisesti;
4. korostaa, että EU:n uuteen energia-alan diplomatiaan on tärkeää sisällyttää rakentava energiatehokkuutta ja energiansäästöä koskeva vuoropuhelu, jota käydään kaikkien suurimpien energiankuluttajien ja etenkin voimakkaasti kasvavien kansantalouksien kanssa, jotta autojen, kodinkoneiden, kulutuselektroniikan ja toimistolaitteiden kaltaisille yleishyödykkeille voidaan asettaa tehokkuutta koskevat, asteittain yhdenmukaistettavat vähimmäisvaatimukset sekä edistää maailmanlaajuisella tasolla ympäristönäkökohtien huomioon ottamista liikennettä ja energiaa koskevissa päätöksissä;
5. korostaa, että EU:n yhteinen kanta on valmisteltava huolellisesti, ja painottaa, että Euroopan parlamenttia ja tärkeimpiä osapuolia on tärkeää kuulla tarkkaan suunniteltaessa yhteistä energia- ja ulkopolitiikkaa;
6. yhtyy neuvoston näkemykseen, että yhteisessä huoltovarmuutta koskevassa strategiassa olisi otettava huomioon jäsenvaltioiden maantieteelliset, taloudelliset, alueelliset, ilmastolliset ja rakenteelliset erot;
7. toteaa, että Euroopan uuden energiapolitiikan on perustuttava jäsenvaltioiden yksilöllisiin ja eriytettyihin strategioihin, joilla vähennetään niiden riippuvuutta öljystä ja kaasusta, ja siten se täydentää kansallisia strategioita ja pikemmin koordinoi kuin korvaa kansallisia toimenpiteitä;
8. toteaa, että on tarpeen ryhtyä konkreettisiin toimiin kaasu- ja öljytoimitusten monipuolistamiseksi sekä tutkia kaikkia mahdollisia keinoja Euroopan unionin energiaomavaraisuuden lisäämiseksi;
9. vaatii komissiota tästä syystä esittämään mahdollisimman pian tulevassa energiatehokkuutta koskevassa toimintasuunnitelmassaan konkreettisia toimia Euroopan energiankysynnän vähentämiseksi 20 prosentilla ja tekemään kiireellisiä ja suurimuotoisia investointeja todella energiatehokkaaseen talouteen, jotta Euroopasta tulisi maailman energiatehokkain talous vuoteen 2020 mennessä ja jotta Euroopan uskottavuus vahvistuisi, niin että energiatehokkuuden ja energiansäästön alalla voidaan tehdä tiukkoja kansainvälisiä sopimuksia;
10. pitää erittäin huolestuttavana, että Eurooppa on niin riippuvainen öljystä ja öljyn tuonnista; muistuttaa, että riippuvuus on lähes totaalista liikennealalla, ja tähän alaan on puututtava ensisijaisesti; katsoo tämän vuoksi, että komission olisi kiireesti tehtävä ehdotuksia liikennealan energiatehokkuuden ja energiansäästöjen kestäväksi, pitkäaikaiseksi kehittämiseksi, jotta voidaan a) kehittää polttoainetta kaksi kertaa tehokkaammin hyödyntäviä henkilö- ja pakettiautoja, b) lisätä puhtaiden uusiutuvien polttoaineiden käyttöä, c) kannustaa nopeampaa siirtymistä toisen sukupolven biopolttoaineisiin, d) edistää liikenteen siirtämistä teiltä ja ilmasta rautateille ja vesille, e) lisätä rautateiden sähköistämistä ja f) lisätä julkista liikennettä;
11. panee merkille, että kiinteistöt ovat suurin yksittäinen energiankuluttaja ja niiden osuus 25 jäsenvaltion EU:n kokonaisenergiankulutuksesta on yli 40 prosenttia; panee edelleen merkille, että energian hinnannousu ei vaikuta pelkästään koko kansantalouteen, vaan ennen kaikkea yhteiskunnallisesti heikommassa asemassa oleviin; kannustaa komissiota ja jäsenvaltioita esittämään koordinoidun eurooppalaisen kiinteistöaloitteen, jossa ehdotetaan innovatiivisia rahoitusratkaisuja tiiviissä yhteistyössä Euroopan investointipankin kanssa;
12. tunnustaa, että kaupunkialueiden lämmitys- ja jäähdytysverkostojen kehittäminen on keskeinen keino lisätä rakennusten energiahuoltovarmuutta, sillä se mahdollistaa suuremman joustavuuden polttoaineen valinnassa; panee merkille, että yhdistetty lämmön- ja energiantuotanto ja kolmoistuotanto (trigeneration) ovat tekniikoita, joita olisi edistettävä ja jotka voisivat osaltaan lisätä uusiutuvien energialähteiden osuutta energiantuotannossa ja parantaa lisäksi energiatehokkuutta, ja katsoo, että myös yhteistuotanto teollisuustarkoituksiin on keskeinen keino, jolla voidaan tasoittaa teollisuuden energiahintojen vaihtelua;
13. vakuuttaa jälleen tukevansa voimakkaasti uudistuvien energialähteiden käyttöä ja kehottaa jäsenvaltioita lisäämään ponnistelujaan asetetun tavoitteen saavuttamiseksi, joka on uusiutuvien energialähteiden 12 prosentin osuus energian kokonaiskulutuksesta, 22,1 prosentin osuus sähköntuotannosta ja 5,75 prosentin osuus polttoaineen kulutuksesta vuoteen 2010 mennessä, sekä kehottaa laatimaan direktiiviehdotuksen, jolla edistetään uusiutuvien energialähteiden käyttöä lämmitykseen ja jäähdytykseen kokonaistavoitteen saavuttamiseksi; kehottaa komissiota asettamaan vuoden loppuun mennessä uusiutuvia energialähteitä koskevia alakohtaisia tavoitteita, jotta voidaan saavuttaa yleistavoite eli kasvattaa uusiutuvien energianlähteiden osuus 25 prosenttiin EU:ssa käytettävästä energiasta vuoteen 2020 mennessä;
14. pitää myönteisinä uusia aloitteita, jotka sisältyvät komission esittämään biomassaa koskevaan toimintasuunnitelmaan ja biopolttoaineita koskevaan ehdotukseen, ja kehottaa kaikkia Euroopan unionin toimielimiä nopeuttamaan pyrkimyksiään biomassasta saatavan uusiutuvan energian hyödyntämiseksi ja kiinnittämään asianmukaista huomiota ympäristönäkökohtiin;
15. suhtautuu myönteisesti kehitteillä oleviin suunnitelmiin, jotka koskevat tuulienergian laajamittaista tuottamista Pohjanmerellä, ja kehottaa Pohjanmeren rannikkovaltioita koordinoimaan pyrkimyksensä, jotta investoinnit toteutuisivat mahdollisimman pian;
16. panee merkille, että uusiutuvissa energiamuodoissa ja niihin perustuvien uusien laitteiden ja järjestelmien maailmanlaajuisissa markkinoissa on vielä paljon parantamisen varaa, ja kehottaa Euroopan unionia myöntämään seitsemännessä tutkimuksen puiteohjelmassa riittävästi varoja uusiutuviin energialähteisiin liittyviin tekniikoihin ja auttamaan alalla toimivia pk-yrityksiä käyttämään johtavaa asemaansa tekniikassa menestyksen takaamiseksi maailmanmarkkinoilla;
17. tunnustaa kaasun kasvavan merkityksen, sillä se on merkittävä osatekijä EU:n asettamien ilmastonmuutostavoitteiden saavuttamisessa ja uusien tulijoiden houkuttelemisessa EU:n sähkömarkkinoille, sekä tarpeen käyttää erilaisia strategioita kaasun huoltovarmuuden turvaamiseksi, kuten nestekaasuterminaalien ja varastojen sekä uusien kaasuputkien rakentaminen; huomauttaa, että energiatoimitusten maantieteellistä aluetta ja energiaverkkoja olisi pyrittävä laajentamaan erityisesti Keski- ja Itä-Euroopassa;
18. katsoo, että jos ydinvoimalla on jatkossakin oma tehtävänsä eräissä jäsenvaltioissa, sitä koskevat päätökset voidaan tehdä ainoastaan kansallisella tasolla toissijaisuusperiaatteen mukaisesti;
19. toteaa, että ydinenergialla, jonka osuus EU:n lopullisesta energiasta on 6 prosenttia, on vähäinen merkitys useimpien EU:n jäsenvaltioiden huoltovarmuudessa, ja toteaa lisäksi, että ydinenergia estää aidosti energiatehokkaaseen ja ilmastoystävälliseen talouteen tehtävät investoinnit ja aiheuttaa ongelmia ja riskejä, joista voidaan mainita esimerkkeinä pitkään vaikuttava erittäin radioaktiivinen jäte, suuronnettomuusriski ja ydinaseiden leviämisen vaara;
20. toteaa, että kannattavasti käytettävissä olevat uraanivarannot riittävät arviolta 40–60 vuodeksi nykyisellä käyttöasteella; toteaa, että punnitessaan eri energiatekniikoiden hyötyjä ja haittoja ja harkitessaan ydinenergiaa Euroopan unionin toimielinten on otettava huomioon kaikki kustannustekijät, kuten käytöstä poistaminen sekä kielteiset ympäristö- ja terveysvaikutukset ja ydinaseiden leviämiseen liittyvät kysymykset;
21. on vahvasti sitä mieltä, että huoltovarmuuden ylläpidon kannalta on olennaista, että kaikki jäsenvaltiot saattavat nykyiset EU-säädökset pikaisesti osaksi kansallista lainsäädäntöään, jotta saavutetaan täysin toimivat sähkön ja kaasun sisämarkkinat ja parannetaan näin kilpailukykyä, avoimuutta ja energiatehokkuutta;
22. kehottaa komissiota reagoimaan voimakkaasti kilpailun pääosaston 16. helmikuuta 2006 toimittamassa alakohtaisessa selvityksessä kuvailemaan määräävään markkina-asemaan ja markkinoiden puutteisiin sekä tekemään uusia ehdotuksia määräävän markkina-aseman ja markkinoiden puutteiden torjumiseksi konkreettisilla toimilla ja välineillä; kehottaa EU:n ja jäsenvaltioiden kilpailuviranomaisia tekemään läheisempää yhteistyötä, jotta voidaan tarjota koordinoitu ja aidosti eurooppalainen vastaus jäsenvaltioissa heräävään taloudelliseen patriotismiin;
23. tunnustaa, että säädösten ja teknisten toimenpiteiden tapaan myös verotuksella voidaan vaikuttaa merkittävästi käyttäytymismalleihin, ja katsoo, että kannustimet jakautuvat edelleen epäoikeudenmukaisesti esimerkiksi arvonlisäveroalalla, jolla kaasun käyttöä voidaan verottaa alhaisemmalla veroprosentilla kuin uusiutuvien energialähteiden käyttöä;
24. katsoo siksi, että rahoitustoimia olisi käytettävä kannustimena erityisesti sellaisiin tekniikoihin, jotka ovat ympäristöystävällisiä, kestäviä ja kotoperäisiä, ja pitää siksi myönteisenä neuvoston äskettäistä päätöstä, jolla muutettiin kuudetta neuvoston direktiiviä 77/388/ETY, annettu 17 päivänä toukokuuta 1977, jäsenvaltioiden liikevaihtoverolainsäädännön yhdenmukaistamisesta – yhteinen arvonlisäverojärjestelmä: yhdenmukainen määräytymisperuste, jonka ansiosta jäsenvaltiot voivat nyt soveltaa energiatehokkaisiin materiaaleihin ja palveluihin alennettua alv-astetta;
25. korostaa, että energia-alalla on nykyään valtava innovaatiokuilu, ja kehottaa komissiota laatimaan toimintasuunnitelman nopeuttaakseen nykyisten hyvien toimintatapojen ja parhaiden tekniikoiden pääsyä esimerkiksi valaistus-, kodinkone-, toimistolaite-, kulutuselektroniikka-, kiinteistö- ja automarkkinoille sekä hajautetun sähköntuotannon markkinoille, käyttämällä erilaisia, julkisten hankintojen ja innovatiivisten rahoitusmekanismien, kuten kolmansilta osapuolilta saatavan rahoituksen, kaltaisia välineitä;
26. tunnustaa, että on tärkeää lisätä investointeja tutkimukseen ja kehitykseen, käyttää hyödyksi nykyistä ja edistää uutta tekniikkaa, jotta Eurooppa pysyy jatkossakin kehityksen kärjessä kilpailijoihinsa nähden, sekä luoda uusia kestäviä ja pitkäaikaisia työpaikkoja pitäen näin yllä Lissabonin tavoitteita ja helpottaen kestävää ympäristöpolitiikkaa koskevan vuosituhannen seitsemännen kehitystavoitteen saavuttamista kaikkialla;
27. pitää tärkeänä, että EU toimii muille esimerkkinä ja säilyttää energiatekniikkoja ja energiansäästötoimia koskevat tutkimusmenot ennallaan seitsemännessä puiteohjelmassa;
28. palauttaa mieliin, että yhdenmukaiselle ja itsenäiselle eurooppalaiselle energiapolitiikalle ei tällä hetkellä ole oikeusperustaa ja katsoo, että Euroopan strategian on perustuttava jäsenvaltioiden yksimielisyyteen ja yhteisymmärrykseen sekä laajaan yleiseen hyväksyntään, ja kehottaa kaikkia EU:n toimielimiä keskittymään keskusteluissaan aloihin, joilla yksimielisyys voidaan saavuttaa nopeasti, kuten energiankäytön ja liikenteen tehokkuuteen, uusiutuviin energiamuotoihin ja sisämarkkinoiden toteuttamiseen, ja jättämään kansalliselle tasolle ydinenergian kaltaiset alat, joista ei pystytä pääsemään sopimukseen Euroopan tasolla;
29. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle ja jäsenvaltioiden parlamenteille.