PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS
16.3.2006
työjärjestyksen 108 artiklan 5 kohdan mukaisesti
esittäjä(t): Robert Goebbels, Pasqualina Napoletano, Reino Paasilinna, Hannes Swoboda, Jan Marinus Wiersma ja Mechtild Rothe
PSE-ryhmän puolesta
energiahuollon varmuudesta Euroopan unionissa
B6‑0202/2006
Euroopan parlamentin päätöslauselma energiahuollon varmuudesta Euroopan unionissa
Euroopan parlamentti, joka
– ottaa huomioon työjärjestyksen 108 artiklan 5 kohdan,
A. ottaa huomioon, että komissio on julkaissut vihreän kirjan Euroopan strategiasta kestävän, kilpailukykyisen ja varman energiahuollon turvaamiseksi,
B. ottaa huomioon, että 25 jäsenvaltion EU:n riippuvuus tuontienergiasta on 48 prosenttia (vuonna 2002) ja sen ennustetaan nousevan 71 prosenttiin vuoteen 2030 mennessä, ellei ryhdytä lisätoimiin, ja että toimitusvarmuus on yksi energiahuollon varmuuden tärkeimmistä edellytyksistä,
C. ottaa huomioon, että 25 jäsenvaltion EU:n primaarienergian kulutus vuonna 2005 oli 1 700 miljoonaa öljyekvivalenttitonnia (Mtoe), josta 38 prosenttia oli öljyä, 23 prosenttia kaasua, 18 prosenttia hiiltä/kiinteitä polttoaineita, 15 prosenttia ydinvoimaa ja 6 prosenttia uusiutuvia energialähteitä,
D. ottaa huomioon, että 25 jäsenvaltion EU:n sähkön bruttotuotannosta 31 prosenttia tuotetaan ydinvoimalla, 25 prosenttia kiinteillä polttoaineilla (etupäässä hiilellä), 18 prosenttia kaasulla, 14 prosenttia uusiutuvilla energialähteillä ja 5 prosenttia öljyllä,
E. ottaa huomioon, että tuonti kattaa 77 prosenttia EU:n öljynkysynnästä, 51 prosenttia kaasunkysynnästä ja melkein 100 prosenttia uraanin ja uraanituotteiden kysynnästä; ottaa huomioon, että 15 jäsenvaltion EU:hun tuotavasta öljystä 31 prosenttia on lähtöisin Lähi-idän maista, kaasusta 30 prosenttia ja öljystä 28 prosenttia Venäjältä sekä kaasusta 22 prosenttia Algeriasta,
F. ottaa huomioon, että vuonna 2004 noin 59 prosenttia Euroopassa kulutetusta öljystä käytettiin liikenteessä, 17 prosenttia rakennusten lämmittämiseen, 16 prosenttia muuhun kuin energiakäyttöön ja 8 prosenttia teollisuudessa; ottaa huomioon, että liikenteen alan energiantarpeen on arvioitu kasvavan vähintään 30 prosenttia vuoteen 2030 mennessä ja lentoliikenteessä jopa 5 prosenttia vuodessa, mikä lisää päästöjä ja riippuvuutta tuontienergiasta,
G. ottaa huomioon, että kaasunkysyntä EU:ssa on kasvanut selvästi sekä absoluuttisesti että suhteessa muihin polttoaineisiin siten, että sen markkinaosuus on noussut vuoteen 2003 mennessä kymmenessä vuodessa 18 prosentista 24 prosenttiin ja sen arvioidaan olevan 27 prosenttia vuoteen 2020 mennessä,
H. ottaa huomioon, että noin 29 prosenttia 25 jäsenvaltion EU:ssa vuonna 2004 kulutetusta kaasusta käytettiin sähköntuotantoon ja loput 71 prosenttia muuhun kuin sähköntuotantoon (muun muassa teollisuudessa ja asumisessa),
I. ottaa huomioon, että teollisuus vastasi 28 prosentista, liikenne 31 prosentista ja käyttö rakennuksissa 41 prosentista 25 jäsenvaltion EU:n energian loppukulutuksesta vuonna 2004; toteaa, että kulutus kasvoi nopeimmin liikennealalla,
J. ottaa huomioon, että EU:n energiapolitiikalla on kolme päätavoitetta: huoltovarmuus, kilpailukyky ja ympäristönsuojelu,
K. ottaa huomioon, että EU on asettanut tavoitteekseen uusiutuvista energialähteistä tuotetun energian kulutuksen osuuden lisäämisen 12 prosentilla, sähkön osuuden 22,1 prosentilla ja polttoaineen osuuden 5,75 prosentilla vuoteen 2010 mennessä; ottaa huomioon, että nämä tavoitteet voidaan saavuttaa, jos kaikki jäsenvaltiot muuttavat politiikkaansa vastaavasti,
L. ottaa huomioon, että energia on talouskasvun, työllisyyden ja yhteiskunnallisen kehityksen olennainen voimavara, ja häiriöt energiahuollossa saattavat johtaa tasapainon ja rauhan horjumiseen;
M. toteaa, että äskettäiset kaasutoimituksia ja kaasun hintaa koskeneet poliittiset konfliktit, joiden osapuolina olivat toisaalta Venäjä ja sen kaasuyhtiö Gazprom ja toisaalta Ukraina sekä Moldavia, ovat jälleen kerran osoittaneet, kuinka haavoittuva energiahuolto ja energian jakelu voi olla poliittisille häiriötekijöille,
1. pitää myönteisenä komission uutta vihreää kirjaa Euroopan strategiasta kestävän, kilpailukykyisen ja varman energiahuollon turvaamiseksi; toteaa kuitenkin, ettei vihreässä kirjassa esitetä uusia tavoitteita tai tehdä konkreettisia ehdotuksia, jotka vastaisivat viimeaikaisia yhteistä energiapolitiikkaa koskevia vaatimuksia; vaatii komissiota ja neuvostoa varmistamaan nopean poliittisen prosessin, joka johtaa mahdollisimman pian entistä kunnianhimoisempaan yhteisön energiapolitiikkaan ja sitä tukevan konkreettisen toimintasuunnitelman kehittämiseen; panee merkille, ettei vihreässä kirjassa käsitellä lainkaan tuontienergiaan raskaasti nojautuvia olennaisia sektoreita, etenkään liikenne- ja ilmailualaa; arvioi, että liikennealan kannalta komission CARS 21 -aloite on vihreää kirja kunnianhimoisempi;
2. tähdentää, että jäsenvaltioiden välisen solidaarisuuden vahvistamista öljy- tai kaasutoimitusten häiriöiden yhteydessä olisi pidettävä olennaisena osana yhteistä energiapolitiikkaa; katsoo myös, että solidaarisuuden lujittaminen vahvistaisi merkittävästi EU:n kykyä puolustaa energia-alan yhteisiä etujaan kansainvälisellä tasolla;
3. panee merkille, ettei vihreässä kirjassa ehdoteta uusia pitkän aikavälin sitoumuksia tuontihiilivedystä riippuvuuden katkaisemiseksi;
4. tähdentää energiatehokkuuden ohella uusiutuvien energialähteiden poikkeuksellista merkitystä Euroopan energiapolitiikalle tulevaisuuden energiahuollossa; kehottaa siksi komissiota ja neuvostoa esittämään tässä suhteessa uusia, kunnianhimoisia tavoitteita ja toimenpiteitä, joilla varmistetaan nopeampi kehitys kaikissa jäsenvaltioissa; kehottaa laatimaan direktiivin uusiutuvien energiamuotojen käytöstä lämmitykseen ja jäähdytykseen Euroopan parlamentin päätöksen mukaisesti, jotta varmistetaan uusiutuvien energiamuotojen parempi pääsy lämmitysmarkkinoille;
5. kehottaa EU:ta ryhtymään toimiin laajan yhteistyön aikaansaamiseksi kaikkien suurten öljyn- ja kaasunkuluttajamaiden –Yhdysvallat ja Japani sekä Intian ja Kiinan kaltaiset suuret kehittyvät taloudet – kanssa kysynnän järjestelyä koskevan kattavan ja maailmanlaajuisen strategian laatimiseksi sekä ponnistusten yhdistämiseksi tuottajapuolen oligopolian horjuttamiseksi; edellyttää, että strategialla myös edistetään energian säästämistä ja energiatehokkuutta sekä vaihtoehtoisten energialähteiden käyttöä;
6. muistuttaa yhteistön tavoitteesta tehdä EU:sta maailman kestävin ja energiatehokkain talous vuoteen 2020 mennessä;
7. kehottaa painokkaasti kehittämään tulevaisuuden energiahuoltoa varten yhteisön sisäisen ja maailmanlaajuisen strategian, jolla taataan keskeytymätön ja poliittisista paineista vapaa energiahuolto, monipuolistamalla tarjontaa ja tekemällä monenkeskistä yhteistyötä kuluttaja- ja tuottajamaiden kesken;
8. kehottaa komissiota ja neuvostoa ehdottamaan WTO:n mallin mukaista kansainvälisesti tunnustettua sovittelujärjestelmää energiatoimituksia ja energian jakelua koskevia konflikteja ja riitatapauksia varten; katsoo, että EU voisi panna tällaisen prosessin alulle kehittämällä sovittelujärjestelmän osana naapuruuspolitiikkaansa ja myös muiden tärkeiden toimittajamaidensa kanssa, ja se voisi toimia aktiivisesti tämän sovittelujärjestelmän puolesta globaalilla tasolla; kehottaa EU:ta luomaan tässä tarkoituksessa mallin energian kansainvälisen jakelun hallinnointia varten;
9. korostaa, että aktiivinen demokraattisia uudistuksia tukeva politiikka, kansalaisyhteiskunnan kehittäminen ja yhteiskunnallinen kehitys energiaa tuottavissa ja läpikulkumaissa edistää huomattavasti pitkän tähtäimen poliittista vakautta, joka on välttämätöntä energiahuollon ja energian jakelun turvallisuudelle;
10. tunnustaa, että on tärkeää ylläpitää hyviä poliittisia suhteita tärkeimpiin EU:lle energiaa toimittaviin kumppaneihin; tukee komission Venäjän-aloitetta sekä kehottaa pikaisesti ratifioimaan energiaperuskirjan; vaatii lisäksi EU:ta pitämään edelleen kiinni kannasta, että kysynnällä, energiansäästöllä ja energiatehokkuudella on ratkaiseva rooli energiariippuvuuden vähentämisessä;
11. kehottaa komissiota varmistamaan, että kilpailusääntöjä sovelletaan tiukasti reilun ja syrjimättömän kilpailun takaamiseksi ja oligopolisten energiamarkkinoiden muodostumisen välttämiseksi, jotta voitaisiin luoda todella toimivat sisäiset sähkö- ja kaasumarkkinat;
12. panee merkille, että monissa maissa ydinenergia on olennainen osa energiavalikoimaa, mutta koska jotkut maat ovat edelleen päättäneet lisätä ydinenergian käyttöä, edelleen avoinna oleva ydinmateriaalien tuotantoon, käyttöön ja säilytykseen liittyvä turvallisuusongelma on otettava vakavasti;
13. vaatii kehittämään uusia strategioita, joilla vähennetään uraanin ja ydinjätteen käyttömahdollisuuksia ydinaseiden tuotannossa ja levittämisessä; vaatii sen tähden komissiota, neuvostoa ja jäsenvaltioita antamaan täyden tukensa IAEA:n ehdotuksille tehdä fissiokelpoisten materiaalien toimitukset ydinenergian tuotantoa varten monenkeskisiksi ja asettaa kaiken kierrätetyn ydinmateriaalin käytön ja säilytyksen kansainväliseen valvontaan;
14. korostaa, että kattavamman öljyn ja kaasun kuljetusverkoston, jonka rahoittavat ja omistavat kuluttajavaltiot mahdollisesti yhteisomistuspohjalta tai julkisten ja yksityisen sektorin kumppanuuksien kautta, rakentamiseksi tehtävien investointien lisääminen on olennainen osa energiahuollon pitkän aikavälin turvallisuutta; kehottaa komissiota luomaan yhdessä jäsenvaltioiden kanssa puitteet, joilla voidaan kannustaa huomattavia yksityisiä sijoituksia kasvavien energiatarpeiden tyydyttämiseksi; pitää tärkeänä sitä, että EU edistää turvallisten energiaverkkojen laajentamista, erityisesti öljy- ja kaasuputkistoja ja nestekaasuterminaaleja;
15. kehottaa neuvostoa hyväksymään parlamentin kannan Euroopan laajuisten energiaverkkojen ensisijaisista tavoitteista, jotta mainittujen verkkojen puuttuvat osuudet saataisiin täydennettyä huoltovarmuuden parantamiseksi ja sisämarkkinoiden saattamiseksi päätökseen tukemalla tarvittaessa erityisiä hankkeita;
16. toteaa, että on tarpeen ryhtyä konkreettisiin toimiin kaasun- ja öljyntoimitusten monipuolistamiseksi sekä tutkia kaikkia mahdollisia keinoja Euroopan unionin energiaomavaraisuuden lisäämiseksi;
17. ehdottaa, että öljyn ja kaasun tuottajamaiden olisi annettava EU:n energiayhtiöille avoin mahdollisuus kilpailla sopimuksista tuottajamaiden energiavarantojen avautumisen helpottamiseksi;
18. pitää erittäin huolestuttavana, että Eurooppa on niin riippuvainen öljystä ja öljyn tuonnista; muistuttaa, että riippuvuus on lähes totaalista liikennealalla, ja siihen on puututtava ensisijaisesti; panee merkille, että öljyn ja kaasun hintojen epävakaisuus sekä jatkuvasti alle todellisen tason jääneet hintaennusteet vaikuttavat jo nyt erittäin kielteisesti talouteen;
19. katsoo, että EU:n olisi hyödynnettävä valtavia mahdollisuuksiaan energiansäästöön kaikilla aloilla, muun muassa liikenteessä, sekä kehitettävä uusia uusiutuvia energialähteitä ja tekniikoita; panee merkille, että huolimatta öljyn ja kaasun hinnan jatkuvasta noususta eri uusiutuvien energiamuotojen kustannuksia on saatu laskemaan huomattavasti;
20. tunnustaa kaasun kasvavan merkityksen, koska sen osuus kokonaisenergiasta on nousemassa 25 prosenttiin, sekä tarpeen käyttää erilaisia strategioita kaasun huoltovarmuuden turvaamiseksi, kuten nestekaasuterminaalien ja varastojen sekä uusien kaasuputkien rakentaminen;
21. toteaa, että yhteisen energiapolitiikan on perustuttava jäsenvaltioiden yksilöllisiin ja eriytettyihin strategioihin, joilla vähennetään niiden riippuvuutta öljystä ja kaasusta, ja siten se täydentää kansallisia strategioita ja sillä koordinoidaan eikä korvata kansallisia toimenpiteitä;
22. toistaa, että jäsenvaltiot voivat valita oman energiavalikoimansa vapaasti; huomauttaa kuitenkin, että tässä vapaudessa olisi myös kunnioitettava koko EU:n tarvetta omaan energiavalikoimaan, joka olisi yhä enemmän peräisin turvallisista ja ympäristöä säästävistä energialähteistä;
23. yhtyy komission johtopäätökseen, jonka mukaan toiminnan tulisi keskittyä ensisijaisesti kysynnän hallintaan energiankäytön tehokkuuden lisäämiseksi ja kulutuksen vähentämiseksi energiansäästön avulla; pahoittelee tässä suhteessa syvästi liikennealaa koskevien ehdotusten viivästymistä; panee merkille vähintään 20 prosentin energiansäästöstä koituvat mahdolliset taloudelliset hyödyt ja niiden kasvamisen energian hintojen noustessa, tekniikan kehittyessä ja mittakaavaetujen toteutuessa;
24. panee merkille, että olisi myös hyödyllistä tehdä vapaaehtoisia sopimuksia öljy- ja kaasuyhtiöiden tutkimus- ja kehitystoiminnan lisäämisestä uusien energia-alan tekniikoiden kehittämiseksi osana yritysten sosiaalista vastuuta;
25. pitää tärkeänä tukea edelleen mahdollista vuosiksi 2007–2013 ehdotettua Euroopan aluekehitysrahastoa, josta rahoitetaan seuraavia toimia: energiainvestoinnit, mukaan lukien Euroopan laajuisten energiaverkkojen parantaminen, ympäristön suojelu, energiatehokkuuden parantaminen, uusiutuvien energiamuotojen kehittäminen sekä energian hallintajärjestelmien kehittäminen;
26. korostaa uusiutuvien energialähteiden ja energiatehokkuuden strategista merkitystä useilla Euroopan unionin toiminta-aloilla sekä kansainvälisissä suhteissa ja etenkin kehitysyhteistyössä, ja toteaa, että on tärkeää lujittaa Euro–Välimeri-yhteistyötä uusiutuvien energialähteiden käytön kehittämisessä;
27. tunnustaa työllisyyden kehittämiseen sekä laitteiden ja järjestelmien myyntiin liittyvät valtavat mahdollisuudet sekä EU:ssa että muualla maailmassa ympäristöä säästäviin energiatekniikoihin tehtävien investointien yhteydessä;
28. myöntää tutkimukseen ja kehitykseen sekä uuteen sähköntuotantokapasiteettiin tehtävien investointien lisäämisen tärkeyden laitteiden ja järjestelmien myymisen kannalta sekä EU:ssa että muualla maailmassa ja tätä kautta talouskasvun ja työllisyyden edistämiseksi;
29. kehottaa komissiota varmistamaan, että jäsenvaltiot noudattavat sitoumuksiaan ja panevat olemassa olevat energiadirektiivit täysimääräisesti täytäntöön; panee merkille, että mahdollinen 10 prosentin energiansäästö voitaisiin saavuttaa panemalla täysimääräisesti täytäntöön EU:n jo vahvistamat rakennuksia, kodin sähkölaitteita, lämmön tuotantoa ja liikennettä koskevat toimet;
30. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita torjumaan yhdessä lisääntyvän sosiaalisen syrjäytymisen riskiä ja vähentämään kohoavasta energian hinnasta herkimmille sosiaaliryhmille aiheutuvia kielteisiä vaikutuksia;
31. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle sekä EU:n jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.