PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS
29.3.2006
työjärjestyksen 103 artiklan 2 kohdan mukaisesti
esittäjä(t): Miguel Angel Martínez Martínez, Glenys Kinnock ja Margrietus van den Berg
PSE-ryhmän puolesta
maailman terveyspäivästä
B6‑0238/2006
Euroopan parlamentin päätöslauselma maailman terveyspäivästä
Euroopan parlamentti, joka
– ottaa huomioon 7. huhtikuuta 2006 pidettävän maailman terveyspäivän, jonka aiheena ovat terveydenhuoltoalan työntekijät,
– ottaa huomioon, että maailman terveyden ammattilaisten vuosikymmen 2006–2015 käynnistetään maailman terveyspäivänä,
– ottaa huomioon komission 12. joulukuuta 2005 antaman tiedonannon "EU:n toimintastrategia kehitysmaiden terveysalan henkilöresurssikriisiin vastaamiseksi",
– ottaa huomioon Abujassa joulukuussa 2004 kokoontuneen terveydenhuollon vuosituhannen tavoitteita käsitelleen korkean tason foorumin ja sen johtopäätökset,
– ottaa huomioon vuosituhannen kehitystavoitteet ja New Yorkissa syyskuussa 2005 pidetyn korkean tason kokouksen, jossa tarkasteltiin kehitystavoitteiden saavuttamisessa tapahtunutta edistystä, ja sen päätelmät,
– ottaa huomioon komission, neuvoston ja parlamentin joulukuussa 2005 allekirjoittaman kehitysyhteistyöpoliittisen lausunnon,
– ottaa huomioon Maailmanpankin terveydenhuoltoa koskevan raportin "Köyhien tavoittaminen: mikä toimii, mikä ei ja minkä vuoksi", joka julkistettiin 7. joulukuuta 2005,
– ottaa huomioon työjärjestyksen 103 artiklan 2 kohdan,
A. ottaa huomioon, että maailmassa vallitsee krooninen pula terveydenhuollon henkilöstöstä, sillä 75 maassa on vähemmän kuin 2,5 terveydenhuollon työntekijää 1 000 asukasta kohti, mitä pidetään perusterveyspalvelujen tuottamiseen tarvittavana vähimmäismääränä,
B. katsoo, että tämä krooninen pula johtuu liian vähäisestä panostuksesta terveyden alalle ja sen avainasemassa olevien työntekijöiden koulutukseen sekä teollisuusmaissa että kehitysmaissa,
C. ottaa huomioon, että terveysalan työntekijöiden tarpeen lisääntyminen teollisuusmaissa, joiden väestö on ikääntymässä, on houkutellut lääkäreitä ja sairaanhoitajia erityisesti kehitysmaista, mikä pahentaa terveysalan työntekijöiden puutetta kehitysmaissa,
D. ottaa huomioon, että sekä avunantaja- että avunsaajamaat ovat allekirjoittaneet vuosituhannen kehitystavoitteet, joista kolme liittyy suoraan terveyteen: lapsikuolleisuuden vähentäminen, odottavien äitien terveyden parantaminen sekä hivin/aidsin ja muiden sairauksien torjunta,
E. toteaa, että Euroopan parlamentti on toistuvasti kehottanut komissiota varmistamaan, että 20 prosenttia kaikista kehitysyhteistyövaroista käytetään perusterveydenhuoltoon ja peruskoulutukseen ja 35 prosenttia sosiaalisiin kuluihin yleensä,
F. ottaa huomioon, että Maailmanpankin tutkimusten mukaan rahoituksen suuntaaminen terveydenhuoltoon ei aina tavoita yhteiskunnan köyhimpiä, sillä 20 tutkitussa maassa väestön rikkaimmat 20 prosenttia saivat saman tuen kuin köyhimmät 20 prosenttia,
1. pitää myönteisenä komission joulukuussa 2005 antamaa tiedonantoa EU:n toimintastrategiasta kehitysmaiden terveysalan henkilöresurssikriisiin vastaamiseksi ja tukee täysin sen toteamusta, että "edistys kohti vuosituhattavoitteita on vaikeaa, ellei terveysalan työntekijöihin investoida enemmän" sekä selkeää sitoumusta tehdä kehitysmaiden kanssa kehitysstrategioita koskevaa yhteistyötä;
2. arvostelee kuitenkin ristiriitaa, joka on komission antaman, kehitysmaiden terveydenhuollon parantamista ja vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamista koskevan sitoumuksen ja komission valitettavan kehnojen saavutusten välillä, mitä tulee kehitysyhteistyövarojen käyttämiseen terveydenhuoltoalalle; korostaa esimerkiksi, että vuonna 2003 ainoastaan 5,2 prosenttia Euroopan kehitysrahaston varoista oli kohdennettu terveydenhuoltokuluihin ja vuonna 2002 vain 4 prosenttia;
3. pahoittelee, että komissio aikoo esittää, että ainoastaan 6 prosenttia uuden kehitysyhteistyövälineen kehitysvaroista käytetään inhimilliseen ja sosiaaliseen kehitykseen, joka kattaa terveydenhuollon, hivin/aidsin, seksuaali- ja lisääntymisterveyden lisäksi kaiken muun sosiaalisen kehityksen, lapset sekä koulutusta ja sukupuolten tasa-arvoa koskevat ohjelmat;
4. kehottaa komissiota tarkastelemaan uudelleen näitä lukuja ja yhtymään parlamentin aikoja sitten esittämään pyyntöön, että 35 prosenttia kehitysyhteistyövaroista käytettäisiin sosiaalialalla ja 20 prosenttia perusterveydenhuoltoon ja peruskoulutukseen;
5. korostaa, että sekä avunantaja- että avunsaajamaat ovat allekirjoittaneet vuosituhannen kehitystavoitteet ja että avunantajamaat, jotka vaativat varojen käyttöä perusterveydenhuoltoon, eivät vaaranna maan omistajuusperiaatetta; kehottaa komissiota ja kehitysmaita tekemään yhteistyötä sen varmistamiseksi, että mainitut kulutustavoitteet saavutetaan;
6. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita soveltamaan täydellisesti kehittämispolitiikan yhdenmukaisuutta, jonka ne hyväksyivät kehitysyhteistyöpoliittisen lausunnon yhteydessä, varmistamalla, että siirtolaispolitiikkaa ei toteuteta kehitysmaiden kustannuksella siten, että aktiivisesti haetaan terveysalan avaintyöntekijöitä köyhimmistä maista;
7. painottaa kuitenkin, että paras tapa torjua ns. aivovuotoa terveydenhuollon alalla on urakannustimien luominen avainasemassa oleville työntekijöille, jotta nämä pysyvät kotimaassaan; kehottaa komissiota, jäsenvaltioita ja kehitysmaiden hallituksia laittamaan etusijalle terveyden alan henkilöstön palkat ja panostamaan avainasemassa olevan henkilöstön koulutukseen;
8. vaatii komissiota ja jäsenvaltioita tekemään kaikkensa sen varmistamiseksi, että terveydenhoitoon tarkoitettuja varoja jaetaan myös köyhimmille kehitysmaille; korostaa pikaista tarvetta mahdollistaa terveydenhoitoon pääsy maaseutualueilla ja syrjäisillä alueilla;
9. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kehittämään kumppanuuksia kehitysmaissa toimivien sairaaloiden kanssa ja edistämään yhteistyötä videokonferenssien avulla, koska viimeksi mainitut antavat suhteellisen pienille ja syrjäisille sairaaloille mahdollisuuden hyötyä korkean tason asiantuntemuksesta ja muiden sairaaloiden tai maiden ohjauksesta;
10. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden hallitusten päämiehille, kaikkien kehitysmaiden hallitusten päämiehille ja Maailman terveysjärjestön pääsihteerille tohtori Lee Jong-wookille.