PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS
7.6.2006
työjärjestyksen 108 artiklan 5 kohdan mukaisesti
esittäjä(t):
- –Karl-Heinz Florenz, John Bowis, Anders Wijkman ja Françoise Grossetête PPE-DE-ryhmän puolesta
- –Anne Ferreira ja Guido Sacconi PSE-ryhmän puolesta
- –Chris Davies ALDE-ryhmän puolesta
- –Satu Hassi, Elisabeth Schroedter, Carl Schlyter ja Friedrich-Wilhelm Graefe zu Baringdorf Verts/ALE-ryhmän puolesta
- –Jonas Sjöstedt GUE/NGL-ryhmän puolesta
- –Liam Aylward, Alessandro Foglietta ja Adriana Poli Bortone UEN-ryhmän puolesta
- –Johannes Blokland
B6‑0335/2006
Euroopan parlamentin päätöslauselma kestävän kehityksen strategian uudelleentarkastelusta
Euroopan parlamentti, joka
– ottaa huomioon kestävän kehityksen strategian, jonka Eurooppa-neuvosto hyväksyi Göteborgissa vuonna 2001, ja vuonna 2002 pidetyssä kestävän kehityksen huippukokouksessa hyväksytyn Johannesburgin toimintaohjelman,
– ottaa huomioon komission tiedonannon kestävän kehityksen strategian uudelleentarkastelusta: toimintaohjelma (KOM(2005)0658 lopull.),
– ottaa huomioon 16. ja 17. kesäkuuta 2005 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmät ja omat aikaisemmat päätöslauselmansa,
– ottaa huomioon komissiolle ja neuvostolle esitetyt suulliset kysymykset,
– ottaa huomioon työjärjestyksen 108 artiklan 5 kohdan,
A. ottaa huomioon useilla aloilla jatkuvat kestävän kehityksen vastaiset suuntaukset, kuten maan ja maaresurssien käyttö, kuljetus, ilmastonmuutos, kalastus, fossiilisten polttoaineiden käyttö ja luonnon monimuotoisuuden köyhtyminen,
B. korostaa kolmen keskeisen ja toisiinsa liittyvän tavoitteen – ympäristönsuojelu, sosiaalinen oikeudenmukaisuus ja yhteenkuuluvuus sekä taloudellinen hyvinvointi – merkitystä ja ottaa huomioon tarpeen varmistaa, että näitä kolmea kestävän kehityksen osa-aluetta toteutetaan kokonaisvaltaisesti Euroopan unionin ja maailman laajuisesti,
C. ottaa huomioon toimintaa ohjaavat periaatteet, erityisesti elämänlaatua ja sukupolvien sisäistä ja niiden välistä yhteisvastuullisuutta koskevat periaatteet, joiden on tuettava kestävää kehitystä,
D. korostaa tarvetta elämäntavan muutokseen kohti kestävän kehityksen periaatteille pohjautuvaa yhteiskuntaa ja vaatii pitkän aikavälin toimenpiteitä, joilla erotetaan toisistaan taloudellinen kasvu ja luonnonvarojen käyttö,
E. ottaa huomioon, että huomattava osa Euroopan unionin väestöstä kärsii edelleenkin vaikeista taloudellisista ja sosiaalisista ongelmista, kuten köyhyys, työttömyys ja sosiaalinen syrjäytyminen, ja että yhteiskunnan vähäosaisimmilla on usein kaikkein heikoimmat sosiaaliset elinolosuhteet, muun muassa kehnot asuinolot ja heikko terveys, ottaa huomioon myös mullistavat väestötieteelliset muutokset Euroopan unionissa ja päinvastaisen kehityksen vähiten kehittyneissä maissa,
I. YLEISARVIO
Kunnianhimon puute
1. ilmaisee pettymyksensä edistyksen puutteeseen Göteborgissa vuonna 2001 hyväksytyn kestävän kehityksen strategian kehittämisessä ja toteuttamisessa;
2. katsoo, että komission toimintaohjelma kestävän kehityksen strategian uudelleentarkastelusta on liian varovainen ja heikko ja että se ei nykyisessä muodossaan onnistu saamaan yleistä mielipidettä ja poliitikkoja edessä olevien elintärkeiden tehtävien taakse;
3. pitää kuitenkin myönteisenä puheenjohtajavaltio Itävallan tekemää arvokasta työtä, kun se on pyrkinyt antamaan uuden alun kestävän kehityksen strategialle, vahvistanut komission ehdotuksia, koonnut olemassa olevat tavoitteet ja indikaattorit yhtenäisiin ja johdonmukaisiin puitteisiin sekä pyrkinyt lisäksi esittämään joitain uusia ajatuksia;
Yhteys Lissabonin strategiaan
4. katsoo, että monialaisten strategioiden, kuten Cardiffissa, Lissabonissa ja Göteborgissa hyväksyttyjen strategioiden, hyväksyminen ei sinällään ole hyödyksi, ellei niitä liitetä asianmukaisesti toisiinsa ja käsitellä yhden, kaikenkattavan prosessin eri osina;
5. pahoittelee tähän liittyen, että Lissabonin strategian katsotaan virheellisesti käsittelevän ensi sijassa taloudellista kilpailukykyä ja työpaikkojen luomista ja ympäristötavoitteita pidetään toissijaisina lisäyksinä, kun taas kestävän kehityksen strategian katsotaan virheellisesti koskevan enemmänkin ympäristötavoitteita kuin köyhyyden vähentämistä ja taloudellista kestävyyttä;
6. panee tässä yhteydessä merkille monet uutta kestävän kehityksen strategiaa ja Lissabonin strategiaa täydentävät piirteet, kuten niiden yhteiset tavoitteet, jotka koskevat parempaa kilpailukykyä, työpaikkojen lisäämistä ja parempien työpaikkojen luomista, laajempaa sosiaalista yhteenkuuluvuutta, ympäristönsuojelua sekä riskien ehkäisemistä;
7. ehdottaa näin ollen, että pyrittäisiin joko yhdistämään nämä kaksi strategiaa tai varmistamaan, että niitä koskeva työ koordinoidaan asianmukaisesti muun muassa samanlaisten tai yhteensopivien seuranta- ja tarkistusmenettelyjen avulla;
8. ehdottaa lisäksi konkreettisena askeleena kohti Lissabonin ja kestävän kehityksen strategioiden yhdistämistä, että välttämätöntä energia- ja kuljetusjärjestelmien muuttamista, jonka on perustuttava kuljetusten kysynnän ja taloudellisen kasvun erottamiseen ja ympäristöystävällisiin kuljetusmuotoihin siirtymiseen – yksi kestävän kehityksen strategian päätavoitteista – käytettäisiin keinona lisätä kasvua, työllisyyttä ja vientiä Lissabonin strategian mukaisesti;
9. panee lisäksi merkille Eurooppa-neuvoston vuoden 2006 keväällä tekemän päätöksen tarkastella energiapolitiikkaa vuosittain keväällä pidettävissä Eurooppa-neuvoston kokouksissa ja toteaa, että tämän aiheen olisi mahduttava myös kestävän kehityksen strategian ja Lissabonin prosessin laajempiin puitteisiin;
II. STRATEGIAN VAHVISTAMINEN
Tavoitteiden vahvistaminen: selkeiden keskipitkän ja pitkän aikavälin tavoitteiden ja päämäärien asettaminen
10. toteaa käsitteen "kestävä kehitys" etuna olevan, että se on todella monialainen taloudellinen, sosiaalinen ja ympäristöä koskeva tavoite mutta lisää sen haittana olevan, että se antaa mahdollisuuden niin moniin eri tulkintoihin; katsoo täten, että sitä olisi tarkennettava niin paljon kuin mahdollista;
11. hyväksyy tähän liittyen seitsemän avainkysymystä, joita on esitetty otettavaksi mukaan tarkistettuun kestävän kehityksen strategiaan (ilmastonmuutos ja puhtaat energiamuodot, kansanterveys, sosiaalinen syrjäytyminen, väestötiede ja maahanmuutto, luonnonvarojen hallinta, kestävä liikenne, maailmanlaajuinen köyhyys ja kehityshaasteet);
12. pahoittelee kuitenkin sitä, että komission tiedonanto ei sisällä yhtään uutta tavoitetta tai päämäärää, lukuun ottamatta sitoumuksia, jotka unionin toimielimet ovat jo antaneet; pahoittelee myös, että komission esittämät tavoitteet ovat hyvin yleisluonteisia ja siten vaikeasti tarkasteltavissa ja arvioitavissa;
13. korostaa luonnon monimuotoisuuden suojelun merkitystä ja ehdottaa, että joko se lisätään uutena avainalana kestävän kehityksen strategiaan tai sille vähintäänkin annetaan erityinen painoarvo luonnonvarojen hallinnan puitteissa;
14. katsoo näin ollen, että rajoitettu määrä keskipitkän ja pitkän aikavälin tavoitteita olisi joko vahvistettava uudelleen tai asetettava, niiden olisi perustuttava ennalta varautumisen periaatteelle ja oltava kunnianhimoisia ja niitä olisi sovellettava ja seurattava asianmukaisesti ja järjestelmällisesti; katsoo, että tavoitteiden olisi koskettava erityisesti nykyisiä kielteisiä suuntauksia maan ja maaresurssien käytön, kuljetuksen, ilmaston muutoksen, kalastuksen, fossiilisten polttoaineiden käytön ja luonnon monimuotoisuuden köyhtymisen aloilla ja että niillä olisi pyrittävä edistämään kuljetusmuotojen muuttumista, taloudellisen kasvun ja kuljetuksen erottamista ja kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä, niin että lämpötila nousee enintään 2 C teollistumista edeltäneeseen aikaan verrattuna;
15. kannattaa ehdotusta lisätä pyrkimyksiä resurssien tehokkaan käytön mittaamiseksi ympäristökirjanpitoa soveltamalla; ehdottaa, että ryhdyttäisiin ponnisteluihin erityisesti Euroopan unionin maailmaan jättämän "ekologisen jalanjäljen" seuraamiseksi tarkasti ja ympäristövaikutusten analysoimiseksi sekä kulutuksen että tuotannon kannalta ja asetettaisiin tavoitteeksi, että Euroopan unionin jalanjälkeä järjestelmällisesti pienennettäisiin;
16. pitää myönteisenä komission ehdotusta, että omistettaisiin eurooppalainen teemavuosi köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjumiselle; kehottaa komissiota esittämään täsmällisempiä aloitteita ja toteuttamaan tehokkaasti toimia, joiden avulla voidaan saada aikaan todellista edistystä; panee tähän liittyen esimerkkinä merkille väestön ikääntymisen vaikutusten analysoimista koskevan komission aloitteen, jolla pyritään löytämään konkreettisia ratkaisuja Euroopan unionin poliittisen päätöksenteon eri tasojen ja kansalaisyhteiskunnan osallistumisen pohjalta;
Kasvun laadun parantaminen edellytyksenä kestävän kehityksen strategialle
17. katsoo, että BKT:n merkitystä yhteiskunnassa tapahtuneen edistyksen mittaamisessa olisi tasapainotettava huolehtimalla yhtälailla myös kasvun laadullisista näkökohdista, sillä se on kestävän kehityksen edellytys; uskoo täten, että olisi päästävä sopimukseen rajoitetusta määrästä kestävän kehityksen indikaattoreita, jotka olisi esitettävä ja joista olisi käytävä laajalti keskustelua kestävän kehityksen strategian vuosittaisen uudelleentarkastelun yhteydessä; katsoo, että näiden indikaattoreiden olisi liityttävä elämänlaadun tärkeimpiin näkökohtiin ja mahdollistettava terveyden (terveydenhuollon laatu ja saatavuus, elinajanodote, lapsikuolleisuus jne.), tietoisuuden (koulutus ja kulttuuri, mahdollisuus käyttää tieto- ja viestintätekniikkaa), osallisuuden (osallistuminen yhteiskunnalliseen päätöksentekoon ja yhteiskunnan pääomaan jne.) ja ympäristön laadun (ilman ja veden saastuminen jne.) laadullinen ja täsmällinen arviointi;
18. kehottaa kehittämään edelleen eurooppalaista sosiaalista mallia ja antamaan tämän mallin pohjalta jäsenvaltioille suosituksia, että ne ryhtyisivät toimiin torjuakseen köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen "kestämättömiä" suuntauksia ja väestön ikääntymisen seurauksia; katsoo, että tätä varten olisi kehitettävä sosiaalisen tilanteen indikaattoreita, jotka sisällytettäisiin kestävää kehitystä koskevaan vaikutustenarviointiin; korostaa, että Euroopassa tarvitaan makroekonomista kehystä, jolla tuetaan kestävää kehitystä, vahvistetaan sisäistä kysyntää ympäristölle edullisella tavalla ja edistetään työllisyyttä ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta;
19. katsoo, että kestävää kehitystä ei tulisi nähdä esteenä vaan ennemminkin taloudellisena mahdollisuutena ja kannustimena teknologiseen innovointiin ja investointeihin; kehottaa täten komissiota yhdistämään unionin hajanaiset kasvustrategiat kokonaisvaltaiseksi ja yhdenmukaiseksi strategiaksi, jossa otetaan huomioon tieto- ja viestintätekniikat, kestävää kehitystä tukevat resurssitehokkaat teknologiat ja "älykäs kasvu" sekä unionissa että unionin ulkopuolella;
20. on sitä mieltä, että tiedolle, tietoisuudelle ja osallistumiselle sekä osallisuudelle ja ihmisten välisille suhteille rakennettua yhteiskuntaa olisi edistettävä enemmän kuin Lissabonin strategiassa edellytetään; katsoo, että tällainen yhteiskunta on laadukkaampi ja se voi tieto- ja viestintätekniikan laajentuneen käytön avulla vähentää energian ja muiden luonnonvarojen kysyntää;
Kestävän kehityksen mukaisen hallinnon vahvistaminen jäsenvaltioissa, Euroopan unionissa ja kansainvälisesti
21. on sitä mieltä, että kestävän kehityksen strategiaa on valvottava järjestelmällisesti, jos se halutaan panna asianmukaisesti täytäntöön;
22. päättää käydä kestävän kehityksen strategiaan sisältyvistä päämääristä ja tavoitteista säännöllisesti keskusteluja, jotka perustuvat sen toimivaltaisten valiokuntien panokseen, niin että se voi ilmaista kantansa strategian edistymisestä ja painopistealueista ajoissa, jotta Eurooppa-neuvosto voi ottaa ne täysin huomioon tarkistaessaan kestävän kehityksen strategiaa; katsoo, että sen olisi käytävä lisäksi säännöllistä vuoropuhelua kansallisten parlamenttien kanssa joko yleisellä tasolla tai kahdenvälisesti, jotta voidaan tutkia kestävää kehitystä koskevia parhaita käytäntöjä ja vaihtaa kokemuksia kestävän kehityksen strategian täytäntöönpanosta sekä Euroopan laajuisesti että jäsenvaltioissa;
23. korostaa kansallisten kestävän kehityksen strategioiden merkitystä kussakin jäsenvaltiossa ja tarvetta parhaiden käytäntöjen vaihtoon jäsenvaltioiden välillä; painottaa myös tarvetta kestävän kehityksen strategiaa koskeviin toimiin alueellisesti ja paikallisesti sekä yksityisten kansalaisten tasolla, siten että tehostetaan koulutusta ja osallistumisprosesseja sekä lisätään yleistä tietoisuutta kestävän kehityksen periaatteista;
24. katsoo, että kestävää kehitystä koskevan tarkastelun olisi oltava keskeinen osa kaikkea EU:n uusien poliittisten toimien vaikutustenarviointia ja niiden täytäntöönpanon jälkiseurantaa;
25. katsoo, että unionin toimintaa olisi täydennettävä kansainvälisellä toiminnalla, niin että pyritään kannustamaan kestävän kehityksen periaatteiden kehittämistä kaikkialla maailmassa, erityisesti nopeasti kehittyvissä maissa, ja edistämään taloudellista kasvua ja vähentämään köyhyyttä samalla kun säästetään niukkoja resursseja ja suojellaan ympäristöä maailmanlaajuisesti;
26. kehottaa näin ollen järjestelmällisempään vuosittaiseen seurantaan, mitä tulee edistykseen Johannesburgin toimintasuunnitelman tavoitteiden ja vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamisessa;
27. toteaa, ettei kehitysmaiden tarvitse toistaa samoja saastuttamisvirheitä kuin teollisuusmaiden talouksiensa uudistamisen yhteydessä; kehottaa lisäksi ottamaan kestävän kehityksen periaatteet osaksi kaikkea EU:n kehitysyhteistyötoimintaa ja varmistamaan riittävän rahoituksen maailmanlaajuisia ympäristöhaasteita ja -tarpeita varten;
Täydentävät toimet
28. korostaa tarvetta täydentäviin toimiin, kuten kestävän kehityksen mukaiset verotoimenpiteet ja julkiset hankinnat, sekä poistamaan kestävän kehityksen vastaiset julkiset tuet useilta politiikan aloilta;
29. painottaa maaseudun kehittämisohjelmien ja maatalouden (sekä perinteisen että luonnonmukaisen) merkitystä kestävälle kehitykselle ottaen huomioon, että ainoastaan taloudellisesti ja ekologisesti elinkelpoiset maaseutualueet voivat kääntää maaseudun autioitumissuuntauksen ja siten säilyttää olennaiset perusrakenteet;
30. korostaa tieteen ja innovoinnin tärkeää asemaa monien kestävän kehityksen strategiassa määriteltyjen haasteiden kohtaamisessa; pahoittelee, että julkisen sektorin tukea energiatutkimukselle on leikattu rajusti viime aikoina Euroopan unionissa ja sen jäsenvaltioissa, ja pyytää lisäämään sitä huomattavasti, erityisesti uusiutuvien energiamuotojen ja energiatehokkuuden tukemiseksi;
31. toteaa, että ilmastoturvallisuus ja tarve lopettaa riippuvuus fossiilista polttoaineista on jatkossa EU:n politiikan tärkeimpiä painopistealueita ja että niihin vaaditaan pitkälle menevien kasvihuonekaasupäästöjä vähentävien unionin toimien lisäksi myös huomattavaa taloudellista tukea kehitysmaiden kanssa tehtävää teknistä yhteistyötä varten energiatehokkuuteen ja vähän hiilidioksidipäästöjä aiheuttavaan teknologiaan tehtävien investointien lisäämiseksi;
32. korostaa kansanterveyskysymysten merkitystä ja tarvetta ottaa ne osaksi muita politiikan aloja ja kestävän kehityksen strategian keskeiseksi osa-alueeksi;
33. on sitä mieltä, että kestävän kehityksen strategian tavoitteiden on näyttävä EU:n varojen käytössä ajanjaksolla 2007–2013 ja niiden avulla on luotava runko EU:n talousarvion täydelliselle uudelleentarkastelulla vuosina 2008–2009; pitää tähän liittyen myönteisenä sitä, että Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa ja koheesiorahastoa koskevista yleisistä säännöksistä annetussa neuvoston asetuksessa todetaan yksiselitteisesti, että rahastojen tavoitteisiin pyritään kestävän kehityksen puitteissa; pahoittelee kuitenkin sitä, että rahastoista osittain rahoitetun avun korvamerkintä ei ole kestävän kehityksen strategian mukaista, ja katsoo, että tätä olisi tarkasteltava uudestaan;
34. vaatii lopuksi, että kestävän kehityksen tavoitteita tukevia toimia ei tulisi arvostella vain lyhytaikaisten kustannusten valossa vaan myös niiden pitkän aikavälin hyötyjen perusteella ja että olisi otettava huomioon kokonaisuudessaan myös toimimatta jättämisen kustannukset;
35. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.