PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS
5.9.2006
työjärjestyksen 103 artiklan 2 kohdan mukaisesti
esittäjä(t): Daniel Cohn-Bendit ja Monica Frassoni
Verts/ALE-ryhmän puolesta
Libanonin tilanteesta
B6‑0469/2006
Euroopan parlamentin päätöslauselma Libanonin tilanteesta
Euroopan parlamentti, joka
– ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Libanonista ja erityisesti 10. maaliskuuta 2005 antamansa päätöslauselman,
– ottaa huomioon aikaisemmat päätöslauselmansa Lähi-idästä sekä Israelin ja Palestiinan konfliktista ja erityisesti 1. kesäkuuta 2006 antamansa päätöslauselman,
– ottaa huomioon 19. tammikuuta 2006 antamansa päätöslauselman Euroopan naapuruuspolitiikasta,
– ottaa huomioon 27. lokakuuta 2005 antamansa päätöslauselman tarkistetusta Barcelonan prosessista,
– ottaa huomioon Eurooppa-neuvoston 18. kesäkuuta 2004 hyväksymän strategisen kumppanuuden Välimeren ja Lähi-idän alueen kanssa,
– ottaa huomioon yleisten asioiden ja ulkosuhteiden neuvoston ylimääräisissä kokouksissa 1. elokuuta ja 25. elokuuta 2006 hyväksytyt päätelmät,
– ottaa huomioon YK:n ihmisoikeusneuvoston erityisistunnossaan 11. elokuuta 2006 antaman päätöslauselman S-2/1,
– ottaa huomioon työjärjestyksen 103 artiklan 2 kohdan,
A. on syvästi järkyttynyt Israelin 12. heinäkuuta 2006 aloittamista ilmahyökkäyksistä Libanoniin ja niitä myöhemmin seuranneesta maajoukkojen hyökkäyksestä, jotka olivat vastaus Hizbollahin sissien maahantunkeutumiseen, jonka yhteydessä surmattiin kolme ja siepattiin kaksi Israelin armeijan sotilasta,
B. on vakavasti huolissaan kuolleiden ja loukkaantuneiden suuresta lukumäärästä viattomien siviilien keskuudessa sekä Libanonin kaupunkien, kylien ja perusrakenteiden laajamittaisesta tuhoamisesta,
C. on äärimmäisen huolestunut Hizbollahin joukkojen ohjushyökkäysten uhrien lukumäärästä ja tuhoista Israelin alueella,
D. huomauttaa, että Libanonin kriisin aikana Israel kiihdytti miehitysalueilla noudattamaansa kohdennettujen salamurhien politiikkaa tappaen kyseisenä ajanjaksona yli 200 ihmistä, joista suurin osa oli viattomia siviilejä,
E. korostaa, että Israelin ja Palestiinan konfliktia on pidettävä alueen tasapainottomuuden perimmäisenä syynä,
F. korostaa, että kansainvälinen yhteisö on jälleen kerran epäonnistumassa torjuntapolitiikassa, mikä osaltaan johtuu YK:n tehottomuudesta turvallisuusneuvoston päätöslauselmien täytäntöönpanossa, erityisesti päätöslauselman 1559 ja muiden Lähi-itää koskevien turvallisuusneuvoston päätöslauselmien suhteen,
G. huomauttaa, että kriisin alussa ilmennyt eräiden jäsenvaltioiden vastahakoisuus voimakkaan kannan ottamiseen on estänyt neuvostoa vastaamasta nopeasti ja tehokkaasti, mikä osoittaa jälleen kerran EU:n yhteisen ulkopolitiikan puutteet,
H. korostaa, että miehitysalueiden humanitaarinen kriisi pahenee, vaikka kansainvälinen yhteisö on perustanut väliaikaisen mekanismin jatkamaan Palestiinan väestön avustamista,
I. huomauttaa, että Israel jättää edelleen laittomasti maksamatta vero- ja tullituloja Palestiinalaishallinnolle ja että Rafahin rajanylityspaikka oli suljettuna 25. kesäkuuta ja 25. elokuuta välisenä aikana,
J. ottaa huomioon, että materiaalisten tuhojen ja humanitaarisen katastrofin lisäksi koko alue tuntee voimakasta vihaa, epätoivoa, vastenmielisyyttä ja turhautuneisuutta, mikä ajaa entistä useampia vanhoja ja nuoria ihmisiä äärimmäisyysliikkeisiin,
K. korostaa, että rauhan vastustajat ovat nyt paljon vahvempia molemmilla puolilla, mikä tekee vuoropuhelusta vaikeampaa,; korostaa, että alueella pelätään nyt uutta asevarustelukierrettä, ja se on välittömästi pysäytettävä,
1. katsoo, että Lähi-idän ongelmiin ei ole olemassa sotilaallista ratkaisua; huomauttaa, että Israelin täysimittainen ja suhteettoman raju hyökkäys Libanoniin ei ole auttanut Israelia saavuttamaan ilmoitettuja tavoitteita, eli vapauttamaan kahta siepattua sotilasta tai riisumaan Hizbollahia aseista;
2. tuomitsee Israelin törkeän ja harkitusti summittaisen voimankäytön ja erityisesti siviilialueiden pommitukset, laittomien aseiden käytön, yhteiskunnan perusrakenteiden laajamittaisen tuhoamisen sekä rannikkoalueiden laajamittaisen pilaamisen;
3. tuomitsee Hizbollahin summittaiset ohjushyökkäykset Israelin alueelle, myös siviilialueille, sekä ihmishenkien, omaisuuden ja ympäristön tuhoamisen;
4. pitää myönteisenä Libanonin hallituksen päätöstä sijoittaa joukkojaan Etelä-Libanoniin ja sitä, että Israelin armeija on suostunut vetäytymään vahvistetun rajalinjan (Blue Line) taakse YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 1701 mukaisesti; pitää myös myönteisenä Libanonin hallituksen UNIFILin roolin vahvistamiselle antamaa voimakasta tukea;
5. kehottaa molempia osapuolia - Hizbollahia ja Israelia - kunnioittamaan USA:n ja Ranskan välityksellä aikaansaatua YK:n tulitaukosopimusta (YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselma 1701), joka tuli voimaan 14. elokuuta ja jota on toistaiseksi laajalti noudatettu, ja kerta kaikkiaan lopettamaan hyökkäykset siviilejä vastaan, jotta tilanne rauhoittuisi ja pysyvä tulitauko olisi mahdollinen;
6. korostaa, että alueella pelätään nyt uutta asevarustelukierrettä, joka on välittömästi pysäytettävä; kehottaa tästä syystä alueen valtioita ja Libanonin armeijaa lopettamaan asetoimitukset Hizbollahille ja noudattamaan täysin aseiden vientiä koskevia käytännesääntöjä kaikkien alueelle toimitettavien aseiden suhteen;
7. pitää myönteisenä neuvoston myöhemmin omaksumaa määrätietoista asennetta vihollisuuksien lopettamiseksi ja Eurooppalaisten rauhanturvaajien lähettämiseksi UNIFIL-joukkoihin, joiden määrää lisätään nykyisestä 1 990 sotilaasta 15 000 sotilaaseen; pahoittelee kuitenkin, että EU:lla ei ole valmiuksia lähettää todellista yhdentynyttä Euroopan joukko-osastoa toimimaan YK:n alaisuudessa, mikä olisi saattanut nopeuttaa toimintaa;
8. tukee UNIFIL-joukoille annettuja toimivaltuuksia ja kehottaa EU:n jäsenvaltioita toimittamaan tarvittavat joukot ja muun logistisen tuen UNIFILille tehtävän onnistumisen varmistamiseksi; toistaa kannattavansa YK:n valvonnan alaisten vahvojen kansainvälisten vakauttamisjoukkojen lähettämistä ja kehottaa neuvostoa ryhtymään käytännön toimiin; katsoo, että kansainväliset vakauttamisjoukot pitäisi lähettää myös Israelin pohjoisosiin ja miehitysalueille;
9. katsoo edelleen, että arabimaiden ja islamilaisten maiden voimakas edustus on tarpeen operaation onnistumiseksi tarkoitetulla tavalla;
10. painottaa kuitenkin, että on tärkeää määritellä selkeästi ja asianmukaisesti UNIFILin valtuudet, rakenne ja tehtävät, tarvittaessa uudella YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmalla, jossa otetaan huomioon aikaisemmista YK:n rauhanturvatoimista, erityisesti Bosniasta ja Hertsegovinasta, saadut kokemukset;
11. huomauttaa, että Libanonin henkistä ja fyysistä jälleenrakentamista varten tarvitaan voimakkaita, nopeita ja tehokkaita toimia; pitää siksi myönteisenä, että Tukholmassa 31. elokuuta 2006 pidetyn Libanonia käsittelevän konferenssin päätelmissä lahjoittajavaltiot sitoutuivat antamaan 940 miljoonaa Yhdysvaltojen dollaria maan jälleenrakentamiseen, ja että komissio ja jäsenvaltiot sitoutuivat antamaan 120 miljoonaa euroa humanitaarista apua;
12. huomauttaa, että Libanonin hallituksen ensimmäisten arvioiden mukaan vahinkojen määrä on 3,5 miljardia dollaria; katsoo, että vain nopeat ja tehokkaat kansainväliset jälleenrakennustoimet yhdessä keskipitkän ja pitkän aikavälin sitoumusten kanssa voivat osaltaan estää äärimmäisyysliikkeiden hyötymisen nykyisestä katastrofaalisesta tilanteesta; kehottaa siksi valvomaan tarkasti kansainvälisen avun toimittamista;
13. korostaa kansainvälisen humanitaarisen oikeuden mukaista velvoitetta taata pääsy ja turvallinen kulku siirtymään joutuneille henkilöille, humanitaarisille työntekijöille sekä tarvikkeille; kiinnittää tässä yhteydessä huomiota kehitysmaista tulleiden siirtotyöläisten ja heidän omaistensa suuren ja potentiaalisesti haavoittuvan ryhmän erityistarpeisiin;
14. korostaa siksi, että tarvitaan pikaisesti kansainvälisiä toimia, joilla pyritään miinojen ja muiden räjähtämättömien ammusten raivaamiseen, jotta asuinsijoiltaan siirtymään joutuneet ihmiset voivat palata koteihinsa turvallisesti;
15. odottaa, että Israel osallistuu Libanonin jälleenrakentamiseen säännöllisellä ja mittavalla rahoitusosuudella; kehottaa siksi YK:n turvallisuusneuvostossa olevia EU:n jäsenvaltioita tekemään kaikkensa aktivoidakseen YK:n korvauskomission, joka käsitteli miljoonia suuria ja pieniä Irakin vuoden 1990 hyökkäyksestä Kuwaitiin aiheutuneita korvauspyyteitä;
16. kehottaa Israelia lopettamaan välittömästi Libanonin ilma- ja merisaarron;
17. vaatii alueen maita tukemaan ja kunnioittamaan Libanonin yhtenäisyyttä, itsemääräämisoikeutta ja rajojen koskemattomuutta, pidättäytymään maan sisäisiin asioihin puuttumisesta, ja kehottaa panemaan vuoden 1989 Taifin sopimuksen täysimääräisesti täytäntöön;
18. toistaa komissiolle esittämänsä kehotuksen tukea kaikin keinoin Libanonin demokraattisia voimia ja kansalaisyhteiskuntaa sekä yhtenäisen keskushallituksen lujittamista;
19. katsoo, että Hizbollahin on tunnustettava ja hyväksyttävä Libanonin valtion yksinomainen oikeus aseistukseen ja voimankäyttöön ja että sen on luovutettava aseensa Libanonin armeijalle, jotta se voisi lopullisesti muuttua täysimittaiseksi poliittiseksi voimaksi, joka kykenee esittämään merkittävää roolia demokraattisessa Libanonissa;
20. kehottaa siksi neuvostoa kehittämään aseidenriisuntaohjelman Hizbollahin joukoille ottamalla mukaan kokemukset Makedonian operaatio Concordiasta, jossa aseidenriisunta saatiin aikaan konfliktin molempien osapuolten poliittisella sopimuksella;
21. korostaa, että nykyinen kriisi on jälleen nostanut Lähi-idän rauhanprosessin kansainvälisen poliittisen esityslistan kärkeen; katsoo, että USA:n epäonnistuttua politiikassaan tällä alalla, EU:lla on tästä lähtien johtava rooli Lähi-idässä, jossa pyritään Israelin ja Palestiinan välisen konfliktin ratkaisemiseen rauhanomaisin keinoin; Euroopan diplomaattisen ja poliittisen roolin olisi nyt vastattava sen rauhanturvatoimia ja humanitaarisia toimia;
22. kehottaa siksi neuvostoa tekemään kaikkensa kvartetin uudelleenkokoamiseksi, tekemään siitä tehokkaamman ja palauttamaan etenemissuunnitelman ajan tasalle;
23. kehottaa neuvostoa tekemään kaikkensa alueellisen rauhankonferenssin kutsumiseksi kokoon Madridissa vuonna 1991 pidetyn konferenssin tapaan, jotta saataisiin perinpohjainen, kestävä ja toteuttamiskelpoinen ratkaisu alueen ongelmiin, joita ovat Israelin oikeus elää turvallisten ja tunnustettujen rajojen sisällä, palestiinalaisten oikeus miehitysalueisiin perustuvaan toteuttamiskelpoiseen valtioon sekä turvallisuus- ja aseidenriisuntaongelmien ratkaiseminen;
24. katsoo, että kvartetin rakennetta olisi muutettava ja laajennettava, jotta Arabiliitto saataisiin mukaan; katsoo, että Arabiliiton jäsenvaltioiden vuonna 2002 sopima Beirutin suunnitelma ja Geneven aloite ovat neuvotteluille tärkeitä aloitteita ja ne olisi otettava aiheellisella tavalla huomioon;
25. katsoo, että Gazasta vetäytymistä seuraava verenvuodatus ja Libanonin sota ovat jälleen kerran esimerkkejä yksipuolisen lähestymistavan epäonnistumisesta; huomauttaa, että kaikkien osapuolten, myös Syyrian ja Iranin, välisen suoraan neuvotellun rauhansopimuksen tekemiselle ei ole olemassa vaihtoehtoja;
26. kehottaa Israelia sallimaan ihmisten liikkumisen, millä kunnioitettaisiin liikkumista ja alueelle pääsyä koskevaa sopimusta, lopettamaan Gazan perusrakenteiden tuhoamisen, aloittamaan vero- ja tullitulojen maksamisen sekä käynnistämään vuoropuhelun palestiinalaishallinnon kanssa;
27. kannustaa ja tukee Palestiinan eri ryhmittymien välisiä neuvotteluja mahdollisesta yhtenäisyyden hallituksesta, joka helpottaisi suoran tuen uudelleenkäynnistämistä Palestiinalaishallinnolle EU:n vaatimusten mukaisesti;
28. kehottaa välittömästi vapauttamaan Palestiinalaishallinnon ja lakeja säätävän neuvoston jäsenet ja erityisesti sen puhemiehen Aziz Dweikin; kehottaa samalla vapauttamaan edelleen Hizbollahin joukkojen hallussa olevat israelilaissotilaat sekä Gazassa siepatun israelilaissotilaan; tukee meneillään olevia epävirallisia neuvotteluja ja toivoo, että niissä voidaan onnistua myös Israelissa vankeina olevien libanonilaisten kohtalon ratkaisemiseksi;
29. kehottaa neuvostoa tekemään kaikkensa todellisen vuoropuhelun käynnistämiseksi Syyrian kanssa, jotta tämä maa saataisiin mukaan rauhanpyrkimyksiin; katsoo tässä mielessä, että assosiaatiosopimuksen tekeminen EU:n ja Syyrian välillä voisi olla tärkeä askel oikeaan suuntaan ja mahdollistaisi myös sen, että neuvosto ja komissio voisivat tehokkaammin ottaa esille Syyriassa tapahtuvat vakavat ihmisoikeusrikkomukset ja puuttua niihin;
30. kehottaa toteuttamaan Libanonissa ja Israelissa kattavan, kansainvälisen korkean tason tutkinnan, jossa tehtävänä on tutkia tietoja vakavista ihmisoikeusloukkauksista, uhrien ahdingosta, humanitaarisen oikeuden rikkomisesta, neljän Unifil-joukkojen jäsenen tappamisesta, Qanan verilöylystä sekä kemiallisten aseiden, rypälepommien ja köyhdytettyä uraania sisältävien pommien käyttämisestä samoin kuin luoda perusta mahdollisille korvaustoimille ja vastuuvelvollisuuteen liittyville toimille;
31. katsoo tähän liittyen, että tutkinnan tulokset voisivat vaikuttaa alueen maiden kanssa tehtyihin assosiaatiosopimuksiin Euro–Välimeri-kumppanuuden puitteissa;
32. kiinnittää huomiota siihen, että Euro–Välimeri-kumppanuus on tärkeässä asemassa kaikkien osapuolten yhteen tuomiseksi ja vuoropuhelun edistämiseksi, erityisesti sen parlamentaarisen edustajakokouksen ja kansalaisyhteiskuntafoorumin puitteissa; tukee pyyntöä kutsua mahdollisimman pikaisesti koolle Barcelonan prosessiin osallistuvien ulkoministerien Euro–Välimeri-neuvoston ylimääräinen kokous;
33. pitää myönteisenä komission tarkkailu- ja tiedotuskeskuksen ensimmäisiä toimia, joilla pyritään korjaamaan yli 50 kilometriä Libanonin rannikosta saastuttaneita öljytuhoja, ja vaatii esteettä jatkamaan tehokkaan teknisen avun ja rahoitusavun myöntämistä puhdistustoimille;
34. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, YK:n pääsihteerille, Libanonin ja Israelin hallituksille ja parlamenteille, palestiinalaishallinnon presidentille ja lakeja säätävälle neuvostolle ja alueen maiden hallituksille ja parlamenteille.