PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS
25.9.2006
työjärjestyksen 103 artiklan 2 kohdan mukaisesti
esittäjä(t): Hiltrud Breyer, Monica Frassoni, Sepp Kusstatscher, Jean Lambert ja Raül Romeva i Rueda
Verts/ALE–ryhmän puolesta
yhteisestä maahanmuuttopolitiikasta
B6‑0518/2006
Euroopan parlamentin päätöslauselma yhteisestä maahanmuuttopolitiikasta
Euroopan parlamentti, joka
– ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 6 artiklan ja EY:n perustamissopimuksen 63 artiklan,
– ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 42 artiklan,
– ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 67 artiklan,
– ottaa huomioon Eurooppa-neuvoston päätelmät Tampereella 15.–16. lokakuuta 1999, Laekenissa 14.–15. joulukuuta 2001, Sevillassa 21.–22. kesäkuuta 2002 ja Thessalonikissa 19.–20. kesäkuuta 2003,
– ottaa huomioon Tampereen (1999) ja Haagin (2004) ohjelmat vapauteen, oikeuteen ja turvallisuuteen perustuvasta alueesta,
– ottaa huomioon oikeus- ja sisäasioiden neuvoston kokouksen Tampereella 20.–22. syyskuuta 2006,
– ottaa huomioon meneillään olevat neuvottelut rahoituskehyksestä, mukaan luettuna Euroopan integraatiorahasto, Euroopan pakolaisrahasto ja Euroopan palauttamisrahasto,
– ottaa huomioon UNFPA:n (Yhdistyneiden kansakuntien väestörahasto) vuosiraportin 2006 "Kohti toivoa. Naiset ja kansainvälinen muuttoliike",
– ottaa huomioon 29. heinäkuuta 2004 annetun neuvoston direktiivin 2004/81/EY oleskeluluvasta, joka myönnetään yhteistyötä toimivaltaisten viranomaisten kanssa tekeville kolmansien maiden kansalaisille, jotka ovat ihmiskaupan uhreja tai jotka ovat joutuneet laittomassa maahantulossa avustamisen kohteiksi,
– ottaa huomioon työjärjestyksen 103 artiklan 2 kohdan,
A. ottaa huomioon, että seitsemän vuotta Tampereen ohjelman jälkeen Euroopan unionilla ei ole yhtenäistä maahanmuuttopolitiikkaa, ja siltä puuttuvat erityisesti johdonmukainen kehitysyhteistyöpolitiikka sekä laillista maahanmuuttoa ja palauttamista koskeva politiikka,
B. ottaa huomioon, että Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 42 artiklassa määrätään siirtymisestä yhteispäätösmenettelyyn ja EY:n perustamissopimuksen 67 artiklan 2 kohdassa määrätään neuvoston enemmistöäänestyksistä kolmannen pilarin alaan kuuluvissa kysymyksissä,
C. ottaa huomioon, että komissio on hyväksynyt maahanmuuttoa ja kehitysyhteistyötä koskevan tiedonannon mutta ei ole saanut tälle lähestymistavalle tarvittavaa tukea neuvostossa,
D. ottaa huomioon maahanmuuttoa ja kehitysyhteistyötä Rabatissa 10. ja 11. heinäkuuta 2006 käsitelleen eurooppalais-afrikkalaisen ministerikonferenssin, joka hyväksyi julkilausuman ja toimintasuunnitelman,
E. ottaa huomioon, että maahanmuutto aiheutuu taloudellisista epäsuhdista, rikkaiden ja köyhien maiden välisen eron kasvamisesta, sisällissodista, luonnonvarojen hallinnasta käytävistä sodista, poliittisista vainoista ja ympäristön heikkenemisestä,
F. ottaa huomioon, että EU:n ja sen jäsenvaltioiden nykyinen maahanmuuttopolitiikka pyrkii estämään muuttovirtoja mutta ei millään tavalla ole vähentänyt muuttovirtoja vaan pikemminkin osaltaan tehnyt tilanteen entistä hankalammaksi saavuttamatta sille asetettuja tavoitteita,
G. ottaa huomioon, että naispuolisten maahanmuuttajien määrä EU:ssa kasvaa jatkuvasti, ja heidän osuutensa maahanmuuttajien kokonaismäärästä on noin 54 prosenttia ja kattaa yhä laajemman osan maahanmuuttajaryhmistä (taloudellinen maahanmuutto, perheiden yhdistämiset, pakolaiset, laiton maahanmuutto, turvapaikat),
H. ottaa huomioon, että naispuoliset maahanmuuttajat kohtaavat usein vakavaa syrjintää aviopuolisonsa oikeudellisesta asemasta riippuvaisina yksilöinä sekä isäntäyhteiskunnan asenteiden, negatiivisten stereotypioiden ja käytäntöjen vuoksi; ottaa lisäksi huomioon, että joissakin yhteiskunnissa he kohtaavat kriittisiä ongelmia, jollaisia ovat pakkoavioliitot, kunniarikokset ja naisten sukuelinten silpominen,
I. ottaa huomioon, että maahanmuuttajanaisiin ja -tyttöihin kohdistuvia ihmisoikeusrikkomuksia (ns. kunniarikokset, pakkoavioliitot, sukuelinten silpominen tai muut rikkomukset) ei voida perustella millään kulttuurillisilla tai uskonnollisilla syillä eikä niitä pitäisi missään olosuhteissa hyväksyä,
1. uskoo lujasti, että EU:n jäsenvaltioiden on noudatettava niillä kansallisen ja kansainvälisen lain nojalla olevia velvollisuuksia maahanmuuttajia kohtaan;
2. ottaa huomioon joidenkin EU:n jäsenvaltioiden ja erityisesti Maltan, Italian ja Espanjan viime vuosina kohtaamat vaikeudet muuttovirtojen hallinnassa;
3. uskoo, että vastuun ja taloudellisen taakan jakamisen jäsenvaltioiden kesken on oltava keskeinen osa yhteistä eurooppalaista maahanmuuttopolitiikkaa;
4. kehottaa Euroopan unionia omaksumaan suuremman roolin muuttovirtoja ja turvapaikanhakijoita synnyttävien humanitaaristen hätätilanteiden hallinnassa;
5. uskoo siksi, että maiden olisi voitava käyttää ARGO-ohjelmassa, Euroopan pakolaisrahastossa, Euroopan ulkorajarahastossa, Euroopan integraatiorahastossa ja Euroopan palautusrahastossa vuosille 2007–2013 varattua teknistä apua ja rahoitusta;
6. kehottaa osoittamaan lisää varoja kenttätyötä tekeville kansalaisjärjestöille, jotka tarjoavat apua hätätilanteissa;
7. pitää tarpeellisena, että alkuperä- ja kauttakulkumaissa käynnistetään tehokkaita tiedotuskampanjoita työn ja koulutuksen ehdoista; kehottaa samaan aikaan käymään alkuperä- ja kauttakulkumaiden kanssa neuvotteluja, joilla varmistetaan, että ne aktiivisesti auttavat muuttovirtojen hallinnassa; katsoo, että tällaisten sopimusten ei pitäisi heikentää Euroopan unionin sitoutumista ihmisoikeuksien puolustamiseen ja suojelemiseen;
8. kehottaa komissiota ehdottamaan mahdollisimman pian hätärahaston perustamista, jotta voidaan rahoittaa "asiantuntijatukiryhmiä", jotka tarjoavat käytännön tukea rajoilla tapahtuvalle vastaanotolle sekä huolehtivat jäsenvaltioissa ilmenevistä humanitaarisista kriiseistä, sekä sisällyttämään vuosia 2007–2013 varten varattuihin varoihin hätämekanismin, joka mahdollistaa taloudellisen tuen antamisen hätätapauksissa;
9. kehottaa luomaan yhteisen maahanmuuttopolitiikan, joka ei ole maahanmuuttajien alkuperän tai ammattitaidon osalta syrjivä;
10. pahoittelee sitä, että neuvosto ei viiden vuoden kuluttua Tampereen Eurooppa-neuvoston kokouksesta ja huolimatta parlamentin lukuisista pyynnöistä ole pystynyt määrittelemään yhteistä maahanmuuttopolitiikkaa käyttämällä 42 artiklan menettelyä siirtääkseen kysymyksen kolmannen pilarin piiristä ensimmäisen pilarin piiriin; pahoittelee sitä, että Agence Europe raportoi 22. syyskuuta 2006, että Tšekin tasavalta, Irlanti, Saksa, Puola, Malta ja Kypros vastustavat edelleen tämän menettelyn käyttöä;
11. uskoo, että johdonmukainen eurooppalainen maahanmuuttopolitiikka voi toimia vain, jos siihen kytketään integraatiopolitiikka, jolla varmistetaan maahanmuuttajien integroituminen työmarkkinoille, heidän mahdollisuutensa saada opetusta ja koulutusta sekä sosiaali- ja terveyspalveluja sekä mahdollisuus osallistua sosiaaliseen, kulttuurilliseen ja poliittiseen elämään;
12. uskoo, että rajatarkastukset ja toiminta laittoman maahanmuuton torjumiseksi voivat olla vain yksi osa EU:n politiikkaa kolmansia maita kohtaan ja että näihin maihin on sovellettava aktiivista kehitysyhteistyöpolitiikkaa, jotta vältetään maastamuuton vahingolliset vaikutukset;
13. toistaa, että tarvitaan yhteisön maahanmuuttopolitiikka, joka perustuu siihen, että avataan laillisia maahanmuuttokanavia ja määritellään yhteiset standardit, joilla suojellaan kaikkialla unionissa maahanmuuttajien perusoikeuksia sellaisina kuin ne on määritelty Tampereen Eurooppa-neuvostossa 1999 ja vahvistettu Haagin ohjelmassa;
14. korostaa, että maailmanlaajuiset taloudelliset instituutiot ovat itse asiassa pahentaneet Afrikan köyhyyttä, koska ne perustuvat epätasa-arvoisten kumppanien väliseen kilpailuun ja sellaisiin politiikkoihin kuin rakennemuutosohjelmat, julkisten yritysten yksityistäminen ja markkinoiden vapauttaminen, jotka ovat rikkaiden maiden ja kansainvälisten rahoituslaitosten sanelemia;
15. uskoo, että suuret muuttoliikkeet aiheutuvat kansantalouksien romahtamisesta, väestön köyhtymisestä, ihmisoikeusrikkomuksista, ympäristön heikkenemisestä, rikkaiden ja köyhien maiden välisen eron kasvamisesta, sisällissodista, luonnonvarojen hallinnasta käytävistä sodista, poliittisista vainoista, poliittisesta epävakaudesta, lahjonnasta ja diktatuurista monissa alkuperämaissa;
16. kehottaa EU:n jäsenvaltioita ja komissiota sitoutumaan voimakkaammin nykyisten politiikkojensa muuttamiseen, mukaan luettuna EU:n tuotteiden polkumyynti kolmannen maailman markkinoille, jotta Afrikan, Aasian ja Latinalaisen Amerikan maat voivat suojella ja rakentaa omia kansantalouksiaan ja turvata väestölle kohtuullisen toimeentulon, joka on ainoa vaihtoehto laittoman maahanmuuton vähentämiseksi;
17. korostaa, että kaikkien maahanmuuttoa koskevien kattavien lähestymistapojen olisi puututtava ratkaiseviin tekijöihin, jotka saavat ihmiset lähtemään kotimaistaan, mikä edellyttää selkeitä kehitysyhteistyö- ja investointisuunnitelmia alkuperä- ja kauttakulkumaita varten sekä todellisia mahdollisuuksia Euroopan unioniin suuntautuvaan lailliseen maahanmuuttoon (EU:n "vihreä kortti);
18. korostaa, että kaikkien toimenpiteiden, jotka toteutetaan laittoman maahanmuuton torjumiseksi ja ulkorajojen valvonnan tiukentamiseksi (myös silloin, kun ne toteutetaan yhteistyössä kolmansien maiden kanssa), on oltava sopusoinnussa Euroopan unionin perusoikeuskirjassa ja eurooppalaisessa yleissopimuksessa ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi (ECHR) määriteltyjen yksilön perusoikeuksien kanssa, erityisesti oikeus turvapaikkaan ja palauttamattomuuteen;
19. kehottaa neuvostoa, komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että maahanmuuttajanaisille ja ‑tytöille ja erityisesti niille, jotka ovat joutuneet fyysisen ja psyykkisen väkivallan uhreiksi, mukaan luettuna edelleen jatkuvat pakkoavioliitot, taataan oleskelulupa ja että toteutetaan kaikki tarvittavat hallinnolliset toimenpiteet heidän suojelemisekseen, mukaan luettuna tehokkaat mahdollisuudet käyttää auttamis- ja suojelumekanismeja;
20. kehottaa neuvostoa, komissiota ja jäsenvaltioita toteuttamaan kaikki tarvittavat toimenpiteet, jotta voidaan suojella maahanmuuttajanaisten ja -tyttöjen oikeuksia ja torjua syrjintää, jonka kohteeksi he ovat joutuneet alkuperäisyhteisössään siten, että kieltäydytään kaikesta kulttuurillisesta ja uskonnollisesta suhteellistamisesta, joka voisi rikkoa naisten perusoikeuksia;
21. kehottaa neuvostoa kiireellisesti ottamaan käyttöön Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 42 artiklan ja EY:n perustamissopimuksen 67 artiklan 2 kohdan siirtymälausekkeen siten, että yhteispäätösmenettelyn ja määräenemmistöäänestysten käytöllä mahdollistetaan pääsy nykyisestä lainsäädännöllisestä umpikujasta;
22. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.