Päätöslauselmaesitys - B6-0045/2007Päätöslauselmaesitys
B6-0045/2007

PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS

7.2.2007

neuvoston ja komission julkilausumien johdosta
työjärjestyksen 103 artiklan 2 kohdan mukaisesti
esittäjä(t): Karl-Heinz Florenz
ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan puolesta
ilmastonmuutoksesta

Menettely : 2006/2680(RSP)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari :  
B6-0045/2007
Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :
B6-0045/2007
Keskustelut :
Hyväksytyt tekstit :

B6‑0045/2007

Euroopan parlamentin päätöslauselma ilmastonmuutoksesta

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden Kansakuntien puitesopimuksen sopimuspuolten 12. kokouksen (COP 12) ja Kioton pöytäkirjan osapuolten kokouksena toimivan sopimuspuolten toisen kokouksen (COP/MOP 2), joka pidettiin Nairobissa Keniassa 6.–17. marraskuuta 2006,

–  ottaa huomioon aikaisemmat ilmastonmuutoksesta antamansa päätöslauselmat, erityisesti 16. marraskuuta 2005 antamansa päätöslauselman maailmanlaajuisen ilmastonmuutoksen torjumisesta[1], ja 26. lokakuuta 2006 antamansa päätöslauselman Euroopan unionin strategiasta Nairobin ilmastonmuutoskokouksessa (COP 12 ja COP/MOP 2)[2],

–  ottaa huomioon komission tiedonannon "Maailmanlaajuisen ilmastonmuutoksen rajoittaminen kahteen celsiusasteeseen – Toimet vuoteen 2020 ja sen jälkeen"[3]

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 103 artiklan 2 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että viimeaikaiset äärimmäiset sääilmiöt, kuten tuhoisa myrsky Kyrill, johtavat ilmastonmuutosta koskevan keskustelun kiihtymiseen entisestään,

B.  ottaa huomioon, että yksittäistä sään ääri-ilmiötä ei voida suoraan yhdistää ilmastonmuutokseen, mutta katsoo, että on muistettava lukuisten tiedemiesten olevan sitä mieltä, että sään ääriolosuhteiden kasvava esiintymistiheys voidaan johtaa ilmaston muuttumiseen,

1.  korostaa tarvetta ryhtyä kiireesti konkreettisiin ja maailmanlaajuisiin toimiin ilmastonmuutoksen torjumiseksi sekä poliittisen johtajuuden välttämättömyyttä prosessin viemiseksi eteenpäin;

2.  pitää tässä mielessä tervetulleena, että sekä komissio että neuvoston puheenjohtajavaltio ovat nostaneet ilmastonmuutoksen tärkeimpien poliittisten tavoitteidensa joukkoon;

3.  kehottaa Euroopan unionia säilyttämään johtavan roolinsa neuvotteluissa, joissa pohditaan ilmastonmuutoksen torjumisen kansainvälisiä puitteita vuoden 2012 jälkeisenä aikana, ja kehottaa sitä esittämään jatkossakin kunnianhimoisia tavoitteita kansainvälisten kumppaneiden kanssa käymissään keskusteluissa;

4.  kehottaa Euroopan unionia osoittamaan päättäväisyytensä ilmastonmuutoksen hallitsemiseksi ottamalla mitattavissa olevia edistysaskeleita kasvihuonekaasujen vähentämisessä ja toteuttamalla kansalliset ja kansainväliset päästöjen vähennystavoitteensa;

5.  myöntää, että EU:n osuus – 14 prosenttia[4] – kasvihuonekaasupäästöistä voi vaikuttaa vähäiseltä; korostaa kuitenkin, että jos se ilmaistaan päästöinä asukasta kohti, EU:n osuus on yksi maailman suurimmista; muistuttaa näiden erojen kaventamiseksi komissiota ja jäsenvaltioita niiden Kioton pöytäkirjan ja Marrakeshin sopimuksen mukaisista velvoitteista huolehtia siitä, että niiden käyttämät joustavat välineet täydentävät toisiaan;

6.  painottaa tarvetta vauhdittaa huomattavasti kansainvälisiä neuvotteluja vuoden 2012 jälkeisestä kehyksestä, jotta varmistetaan, että Kioton pöytäkirjan ensimmäisen ja toisen sitoumusjakson väliin ei jää aukkoa ja jotta kansainvälisellä yhteisöllä jää aikaa suunnitella tarvittavat toimenpiteet; toistaa kehotuksensa päästä sopimukseen vuoden 2008 loppuun mennessä ja viimeistään vuonna 2009;

7.  korostaa, että EU:n olisi rakennettava strategiansa sen oletuksen varaan, että vuoden 2012 jälkeistä aikaa koskevasta kehyksestä sovitaan kansainvälisellä tasolla; pitää siksi ennenaikaisena keskustella tässä vaiheessa varastrategiasta, johon turvaudutaan siinä tapauksessa, että kyseistä kansainvälistä sopimusta ei saada aikaan;

8.  Muistuttaa, että kuten se esitti 16. marraskuuta 2005 ja 26. lokakuuta 2006 antamissaan päätöslauselmissa EU:n ilmastomuutosstrategian olisi perustuttava seuraaviin, komission tiedonannossaan osin hyväksymiin avaintavoitteisiin:

   (i) maapallon keskilämpötila ei saa nousta yli kahta astetta esiteollisen ajan tasosta;

   ii) on pyrittävä vähentämään päästöjä 30 prosenttia vuoden 1990 päästömääriin verrattuna vuoteen 2020 mennessä, jotta vuoteen 2050 mennessä päästöjä voidaan vähentää 80 prosenttia;

9.  pitää valitettavana, että komission "energia ja ilmastopaketissa" ei ole tehty selväksi, mikä on kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistavoite vuoteen 2020 mennessä; tähdentää, että päästöjä on vähennettävä vähintään 30 prosenttia, jotta EU:lla on kohtuulliset edellytykset päästä tavoitteeseensa rajoittaa keskilämpötilan nousu kahteen celsius-asteeseen;

10.  korostaa, että jotta kansainvälisesti voidaan sopia kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisestä 30 prosenttia kaikissa teollisuusmaissa, Euroopan unionin on keskityttävä ympäristöpolitiikan lisäksi myös ulkopolitiikkaan ja kansainväliseen kauppapolitiikkaan sekä halukkuuteen saada aikaan muutos energian ja muiden luonnonvarojen kysynnässä, ja katsoo, että tämä laajempi näkökulma on sisällytettävä strategiakeskusteluun edellä mainitun tavoitteen saavuttamiseksi;

11.  ottaa huomioon, että taloudellisesti kehittyneet maat ovat vieneet suuren osan energiaa ja luonnonvaroja kuluttavista toiminnoistaan ja teknologioistaan niitä vähemmän kehittyneisiin maihin, missä samat toiminnot voivat aiheuttaa enemmän kasvihuonekaasupäästöjä; kehottaa siksi komissiota ja jäsenvaltioita ottamaan käyttöön politiikkoja kyseisten käytäntöjen ehkäisemiseksi;

12.  painottaa, että kehittyneillä mailla on erityinen vastuu ilmastonmuutoksen torjumisessa maailmanlaajuisesti; kehottaa sen vuoksi liitteen I sopimuspuolia täyttämään nykyiset sitoumuksensa ja hyväksymään kunnianhimoiset tavoitteet vuonna 2013 alkavalle uudelle velvoitekaudelle; kehottaa lisäksi niitä teollisuusmaita, jotka eivät vielä ole ratifioineet Kioton pöytäkirjaa, harkitsemaan uudelleen kantaansa, ryhtymään tehokkaisiin kansallisiin toimiin ja osallistumaan aktiivisesti tuleviin kansainvälisiin neuvotteluihin voidakseen osallistua tulevaan ilmastonmuutospolitiikkaan;

13.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tutkimaan mahdollisuutta toteuttaa kauppaa koskevia raja-alueiden sopeutustoimia, jolla pyritään kompensoimaan vailla hiilidioksidirajoitteita toimivien teollisuusmaiden tuottajien mahdollisia lyhyen aikavälin kilpailuetuja;

14.  toistaa ehdotuksensa tarkistaa päästökauppajärjestelmää niin, että yhdenmukaistetaan vertailuarvoihin ja huutokauppaan perustuva jakomenetelmä;

15.  on yhtä mieltä komission kanssa siitä, että muut kuin liitteessä I tarkoitetut maat on saatava tiiviimmin mukaan prosessiin, mutta korostaa, että kehitysmaita ei voida pitää yhtenä blokkina ja että kehitysmaiden toteuttamat tai kehitysmaissa toteutetut toimet on eriytettävä niiden erityisten kansallisten olosuhteiden perusteella; korostaa myös, että vähiten kehittyneiltä mailta ei pitäisi vaatia minkäänlaisia sitoumuksia;

16.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita yhtäläisten kansainvälisten toimintaedellytysten varmistamiseksi harkitsemaan alakohtaisten tavoitteiden ehdottamista sellaisten maiden energiavaltaisille vientiteollisuusaloille, joita sitovat päästöjen vähennysvelvoitteet eivät koske, millä toimenpiteellä täydennettäisiin teollisuusmaiden sitovia päästötavoitteita;

17.  katsoo, että energianlähteiden monipuolistamisessa ja vaihtoehtoisiin, hiilettömiin ja hiiltä vähän käyttäviin energiateknologioihin siirtymisessä olisi mahdollisuuksia päästöjen merkittävään vähentämiseen ja samalla voidaan vähentää EU:n riippuvuutta ulkoisista energialähteistä;

18.  katsoo, että energiatehokkuuden alalla on mahdollista toteuttaa valtavia päästövähennyksiä; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita hyväksymään kunnianhimoisia toimenpiteitä ja tavoitteita tällä alalla ja tutkimaan mahdollisuutta ylittää komission ehdottama 20 prosentin vähennystavoite;

19.  on sitä mieltä, että tasapainoisten kansallisten vero-/maksujärjestelmien avulla energiatehokkuutta voidaan parantaa jäsenvaltioissa ja tarpeetonta energiankulutusta voidaan välttää;

20.  kehottaa jäsenvaltioita täyttämään sitoumuksensa ryhtymällä tarvittaviin toimiin pannakseen aikailematta täytäntöön 4. tammikuuta 2003 voimaan tulleen rakennusten energiatehokkuutta koskevan direktiivin 2002/91/EY, jonka avulla rakennusalan arvioidaan voivan päästä noin 22 prosentin kustannustehokkuussäästöön; kehottaa siksi komissiota käynnistämään asianmukaiset menettelyt niitä jäsenvaltioita vastaan, jotka eivät vielä ole toteuttaneet direktiivin 2002/91/EY täytäntöön panemiseksi tarvittavia toimia;

21.  korostaa, että liikenteen alalla energian kulutus on lisääntynyt eniten ja että maantieliikenteen osuus yhteisön hiilidioksidipäästöistä on noin 25 prosenttia; kehottaa näin ollen edistämään julkista liikennettä;

22.  suhtautuu myönteisesti ehdotukseen sitovasta tavoitteesta, jolla pyritään kasvattamaan uusiutuvien energiamuotojen osuus EU:n energiavalikoimasta 25 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä;

23.  pitää valitettavana, että alakohtaisesti ei ole asetettu uusiutuvia energiamuotoja koskevia sitovia tavoitteita, sillä ainoastaan niiden avulla voidaan saavuttaa todellista edistystä ilmastonmuutoksen torjumisessa; vaatii komissiota edellyttämään jäsenvaltioita asettamaan yleisen tavoitteen lisäksi alakohtaisia tavoitteita uusiutuvan energian käytölle, kuten uusiutuvien energialähteiden etenemissuunnitelmaan sisältyvässä vaikutusten arvioinnissa on esitetty;

24.  toistaa, että käyttämällä uusiutuvaa energiaa lämmitykseen ja jäähdytykseen on mahdollista paremman kustannustehokkuuden ansiosta vähentää merkittävästi hiilidioksidipäästöjä ja riippuvuutta fossiilisista polttoaineista; pitää valitettavana, että komissio ei ole antanut uusiutuvista energialähteistä tuotetun lämmön ja jäähdytyksen tukemista koskevaa ehdotusta direktiiviksi, kuten se oli luvannut Euroopan parlamentille, mutta panee merkille, että komissio kaavailee edelleen lainsäädäntötoimien toteuttamista kyseisellä alalla;

25.  seisoo edelleen uusiutuviin energialähteisiin perustuvaa lämpöä ja jäähdytystä koskevassa päätöslauselmassaan[5] 14. helmikuuta 2006 esittämänsä ehdotuksen takana;

26.  pitää hyvin valitettavana, että komissio aikailee ajoneuvojen pakollisia päästörajoja koskevien ehdotusten antamista, vaikka Euroopan parlamentti on toistuvasti vaatinut kyseisiä enimmäisraja-arvoja osana kattavaa toimenpidepakettia liikenteen kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi; panee merkille komission ehdotuksen, jonka mukaan biopolttoaineiden käytölle olisi asetettava sitovaksi tavoitteeksi 10 prosentin osuus vuoteen 2020 mennessä ajoneuvojen polttoaineista; painottaa biopolttoaineiden kestävän tuotannon merkitystä; katsoo, että vaikka biopolttoaineilla voidaan vähentää riippuvuuttamme fossiilisista polttoaineista, niiden osuuden kasvattaminen ei saa tapahtua elintarviketuotannon kustannuksella eikä se saa johtaa maailmanlaajuiseen metsien hävittämiseen; korostaa biopolttoaineiden pakollisen ympäristö- ja sosiaalisen sertifioinnin tärkeyttä ja sitä, että kaikki kannustimet on eriytettävä koko käyttöikää koskevan ilmastotehokkuuden perusteella;

27.  kannattaa ehdotusta energiakumppanuudesta Afrikan kanssa; suosittaa kuitenkin painokkaasti, että myös Kiinan ja Intian kanssa käynnistetään vastaavanlainen kumppanuus, pitäen mielessä kasvihuonekaasupäästöjen rajun kasvun kyseisissä maissa ja kiireellisen tarpeen auttaa niitä kehittämään valmiuksiaan ja investoimaan hiilettömiin, vähän hiiltä käyttäviin ja energiatehokkaisiin teknologioihin (uusiutuvan energian ollessa etusijalla) ja vaatimalla myös, että EU voi tukea asianomaisia alueita trooppisten metsien häviämisen torjumisessa ja samalla kannustaa metsänistutuksia ja metsien istuttamista uudelleen; ehdottaa lisäksi Venäjän kanssa tehtävän energiayhteistyön tiivistämistä;

28.  katsoo, että merkittävät ponnistukset päästöjen vähentämiseksi voivat tukea talouskehitystä ja ovat jopa kestävän talouskehityksen ennakkoehto tulevina vuosikymmeninä; toistaa, että ympäristötekniikat voivat lisätä Euroopan unionin kilpailukykyä ja edesauttaa samalla merkittävästi päästöjen vähentämistä; panee merkille, että ympäristötekniikat ovat näin ollen EU:n Kioton velvoitteita ja Lissabonin strategiaa tukevan kestävän kehityksen strategian keskeisimpiä osatekijöitä;

29.  painottaa niitä kauhistuttavia taloudellisia, sosiaalisia ja terveydenhoidollisia kustannuksia, joita aiheutuu, jos emme tee mitään, minkä muun muassa Sternin raportti ilmastonmuutoksen taloudellisista näkökohdista osoitti; palauttaa mieleen, että toimettomaksi jääminen aiheuttaisi vahinkoja, jotka vastaavat arvoltaan noin 5–20 prosenttia maailman BKT:stä vuosittain, kun taas arvioidaan, että asianmukaisen ilmastopolitiikan ja puhtaisiin teknologioihin sijoittamisen kustannukset ovat noin puolesta yhteen prosenttiin maailman vuosittaisesta BKT:stä vuoteen 2050 asti, jos ei oteta huomioon lisäksi ympäristölle ja terveydelle koituvia etuja; ottaa huomioon, että aikailu lisää kielteisten ympäristövaikutusten ja kasvavien hillitsemiskustannusten riskiä;

30.  katsoo, että tämän alan tutkimusta olisi tehostettava ja olisi asetettava selkeitä ympäristötavoitteita, jotta kannustetaan kehittämään ja käyttämään parempia ja ympäristöystävällisempiä teknologioita;

31.  pitää kiinni kannastaan, että päästöjen vähentäminen maailmanlaajuisesti ei saa johtaa muiden uhkien syntymiseen, kuten ydinaseiden leviämiseen tai terrorismiin; katsoo siksi, että ydinenergia pitäisi edelleen jättää puhtaan kehityksen ja yhteistoteutuksen mekanismien ja muiden sellaisten välineiden ulkopuolelle, joilla pyritään palkitsemaan kehitysmaita saavutetuista päästövähennyksistä;

32.  kannustaa pyrkimään siihen, että Euroopan kansalaiset voivat osallistua paljon laajemmin ja suoraan hillitsemisponnisteluihin;

33.  kehottaa jälleen Euroopan unionia ja sen jäsenvaltioita ottamaan käyttöön kunnianhimoisen teknologiakumppanuuksia koskevan politiikan, johon sisältyy puhtaita teknologioita ja niiden siirtoja kehitysmaihin ja jolla niitä autetaan kehittämään talouttaan ja lisäämään hyvinvointiaan kestävämmällä tavalla;

34.  on huolestunut niistä riskeistä, joita ilmastonmuutos ja hyökyaallot aiheuttavat nykyisille rannikkoseuduilla sijaitseville ydinvoimaloille ja kehottaa komissiota ja neuvostoa arvioimaan kyseiset uhat ja valmistautumaan niiden kohtaamiseen ja välttämään uusien ydinlaitosten rakentamista rannikoiden läheisyyteen;

35.  pyytää komissiota arvioimaan ilmastonmuutoksen seuraukset maanpinnan lämpötilan nousuna, sademäärien vähenemisenä ja pintavesien tason muutoksina; pitää erityisen tärkeänä tutkia, mitä vaikutuksia biomassan lähteenä ja hiilivarastona toimivan viljelykelpoisen maa-alueen pienenemisellä on; painottaa tiettyjen maatalousalan hoitokäytäntöjen merkitystä;

36.  kehottaa kaikkia asiaa käsitteleviä parlamentin valiokuntia ja valtuuskuntia tekemään tiivistä yhteistyötä ilmastonmuutoskysymysten yhteydessä, jotta parlamentin teollisuus-, energia-, liikenne-, maatalous-, tutkimus- ja kehitysyhteistyöpolitiikka sekä muut aloitteet sopisivat paremmin yhteen ilmastonmuutosta koskevien tavoitteiden kanssa ja jotta ilmastonmuutoskysymykset otettaisiin säännöllisesti esille parlamenttien välisissä valtuuskunnissa ja lainsäädännöstä käytävän transatlanttisen vuoropuhelun yhteydessä;

37.  kehottaa vuoden 2007 kahta puheenjohtajavaltiota varmistamaan, että ilmastonmuutosta koskevia ponnisteluja lisätään samalla kun poliittisen tason sitoumuksia lisätään ja prosessiin osallistuvien kansainvälisten kumppaneiden määrää kasvatetaan;

38.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman komissiolle, neuvostolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille sekä Yhdistyneiden Kansakuntien ilmastonmuutosta koskevan puiteyleissopimuksen sihteeristölle ja pyytämään, että se välitetään kaikille Euroopan unioniin kuulumattomille sopimuspuolille.