PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS

8.2.2007

neuvoston ja komission julkilausumien johdosta
työjärjestyksen 103 artiklan 2 kohdan mukaisesti
esittäjä(t): Francis Wurtz, Ilda Figueiredo ja Helmuth Markov
GUE/NGL-ryhmän puolesta
kevään 2007 Eurooppa-neuvostolle tiedotettavista Lissabonin strategiaa koskevista Euroopan parlamentin näkemyksistä

B6‑0046/2007

Euroopan parlamentin päätöslauselma kevään 2007 Eurooppa-neuvostolle tiedotettavista Euroopan parlamentin Lissabonin strategiaa koskevista näkemyksistä

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon 12. huhtikuuta 2005 annetun komission tiedonannon kasvua ja työllisyyttä koskevista yhdennetyistä suuntaviivoista vuosiksi 2005–2008 (KOM(2005)0141),

–  ottaa huomioon 20. heinäkuuta 2005 annetun komission tiedonannon "Yhteiset toimet kasvun ja työllisyyden hyväksi – Yhteisön Lissabon-ohjelma" (KOM(2005)0330),

–  ottaa huomioon 25 jäsenvaltion esittelemät Lissabonin strategiaa koskevat kansalliset uudistusohjelmat,

–  ottaa huomioon komission Lissabon-ohjelman täytäntöönpanon vuonna 2006,

–  ottaa huomioon komission 6. marraskuuta 2006 julkaiseman raportin "Työllisyys Euroopassa 2006",

–  ottaa huomioon komission 6. marraskuuta 2006 esittämät vuotta 2006 koskevat taloudelliset ennusteet,

–  ottaa huomioon komission 22. marraskuuta 2006 antaman tiedonannon työlainsäädännön nykyaikaistamisesta 21. vuosisadan haasteita vastaavaksi (KOM (2006) 708),

–  ottaa huomioon komission 10. tammikuuta 2007 esittämät ehdotukset energiapolitiikasta ja ilmastonmuutoksesta,

–  ottaa huomioon puheenjohtajavaltion päätelmät Lissabonin Eurooppa-neuvostossa 23. ja 24. maaliskuuta 2000, Tukholman Eurooppa-neuvostossa 23. ja 24. maaliskuuta 2001, Barcelonan Eurooppa-neuvostossa 15. ja 16. maaliskuuta 2002 sekä Brysselin Eurooppa-neuvostossa 22. ja 23. maaliskuuta 2005, 15. ja 16. joulukuuta 2005 sekä 23. ja 24. maaliskuuta 2006,

–  ottaa huomioon 9. maaliskuuta 2005 ja 15. maaliskuuta 2006 antamansa päätöslauselmat Lissabonin strategian väliarvioinnista,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 103 artiklan 2 kohdan,

Hidasta kasvua, korkeaa työttömyyttä, lisääntyvää köyhyyttä ja epätasa-arvoa – EU:n tilanne seitsemän vuotta Lissabonin huippukokouksen jälkeen

1.  panee erittäin huolestuneena merkille, että Euroopan unionia on vuodesta 2000 lähtien vaivannut hidas talouden ja työllisyyden kasvu, tuottavuuden kasvusta saadun hyödyn siirtyminen työntekijöiltä työnantajille sekä edelleenkin vallitseva korkea työttömyys, köyhyys, sosiaalinen syrjäytyminen, epävarmat työsuhteet ja tulojen epätasa-arvoinen jakautuminen; ottaa huomioon, että voittojen osuus suhteessa euroalueen BKT:hen on sitä vastoin lähellä kuluneiden 25 vuoden korkeinta arvoaan, kun taas palkkojen osuus on pienentynyt vuosikymmenestä toiseen;

2.  panee merkille, että 15 jäsenvaltion EU:n keskimääräinen talouskasvu on hidastunut vuosikymmen toisensa jälkeen; muistuttaa, että vuodesta 2000 lähtien keskimääräinen talouskasvu EU:ssa on ollut 1,4 prosenttia, mikä on vähemmän kuin vuosina 1991–2000 saavutettu 2,6 prosenttia; panee merkille, että ennusteet viittaavat siihen, että talouskasvu hidastuu uudelleen vuoden 2006 jälkeen ja osoittavat, että elpymistä ei tulisi pitää itsestäänselvyytenä;

3.  panee merkille, että vuosina 2000–2005 EU:n työttömien määrä on lisääntynyt miljoonalla samanaikaisesti kuin epävarma työ on lisääntynyt huomattavasti siten, että yli 4,7 miljoonaa työntekijää työskentelee määräaikaisissa työsuhteissa ja lisäksi vähintään 1,1 miljoonaa työntekijää työskentelee tahtomattaan osa-aikaisesti; korostaa, että vaikka työttömyyden vähenemistä koskevat ennusteet toteutuisivat, EU:n työttömien määrä säilyy edelleen 17 miljoonassa, mitä on mahdoton hyväksyä; panee merkille, että 25 prosenttia työvoimasta kuuluu epätyypillisten työsuhteiden piiriin (määräaikaisuus, osa-aikaisuus, työskentely tarvittaessa, nollatyösopimukset työvoimaa vuokraavat yritykset, freelancerit jne.) ja että luku nousee 41 prosenttiin, jos itsenäisen ammatin harjoittajat otetaan mukaan, mikä osoittaa, miten epävarmat työoloista on tullut EU:ssa;

4.  korostaa, että tuloerot ovat kasvaneet vuodesta 2000 ja että rikkaimpien 20 prosentin ja köyhimpien 20 prosentin välinen suhde on lisääntynyt 4,5:stä 4,8:aan; muistuttaa, että vuoden 2000 jälkeen keskimääräinen reaalipalkkojen kasvu EU:ssa on laskenut 0,7 prosenttiin verrattuna vuosina 1995–2000 saavutettuun 1,2 prosentin keskimääräiseen kasvuun; korostaa, että vuodesta 2000 lähtien työntekijät ovat siirtäneet 33 prosenttia tuottavuutensa kasvusta työnantajille;

5.  panee syvästi huolissaan merkille, että köyhyysrajalla elävien ihmisten määrä on 15 jäsenen EU:n osalta lisääntynyt 15 prosentista (vuonna 2000) 17 prosenttiin (vuonna 2005), mikä merkitsee sitä, että EU:n rikkaimmissa maissa köyhien määrä on kasvanut lähes 9 miljoonalla; korostaa, että noin 72 miljoonaa ihmistä elää EU:ssa köyhyysrajan alapuolella siten, että miltei puolet heistä elää pysyvän köyhyyden vaarassa ja suhteettoman suuri määrä heistä on lapsia ja vanhuksia;

Uusliberalismin seuraukset – meidän on irtauduttava nykyisestä talous- ja rahapolitiikasta

6.  korostaa, että Eurooppa-neuvoston maaliskuussa 2000 määrittelemällä Lissabonin strategialla on ollut Euroopan suurimpien työnantajajärjestöjen UNICEn ja ERT:n selkeä tuki, ja se on ollut pääasiallinen väline, jolla Euroopan unioni on edistänyt julkisten laitosten yksityistämistä, työmarkkinoiden joustoa ja sopeuttamista, maltillisia palkankorotuksia ja koko sosiaaliturvajärjestelmän, myös eläkkeiden ja terveydenhuollon avaamista yksityisille eduille; pahoittelee, että Lissabonin strategian ns. uudistaminen vuonna 2005 korosti entisestään sen uusliberaalia sisältöä, ja muistuttaa, että kaikki jäsenvaltiot ovat toteuttaneet tämän sisällön kansallisissa käytännön uudistusohjelmissa, jolloin vaarannetaan sosiaalinen ulottuvuus ja jätetään huomiotta EU:n eri jäsenvaltioiden taloudelliset, sosiaaliset ja ympäristölliset ongelmat;

7.   korostaa, että Lissabonin strategiaa koskeva yhteisön ohjelma ja uudistetun Lissabonin strategian puitteissa toteutettavat kansalliset uudistusohjelmat ovat väline, jonka avulla voidaan edistää ja perustella kaikissa jäsenvaltioissa erityisesti työmarkkinoiden ja sosiaaliturvan alalla toteutettavia samoja rakenteellisia uudistuksia, joilla on vakavia taloudellisia ja sosiaalisia seurauksia, joita integroidut suuntaviivat sekä vakaus- ja kasvusopimus vahvistavat entisestään; korostaa, että nämä uudistukset vaarantavat työntekijöiden, eläkeläisten, julkisten palvelujen käyttäjien ja kuluttajien oikeudet;

8.  panee merkille komission vuotuisen tilanneselvityksen ja pitää valitettavana, että komissio osoittaa yksipuolisuutta asettaessaan painopisteiksi yritysten potentiaalin ja yksityisten sijoitusten vapauttamisen ja erityisesti:

• (i)antaa perusteet jatkuvalle sosiaaliturvan yksityistämiselle ja sosiaalietuuksien leikkaamiselle sekä lakisääteisen ja todellisen eläkeiän nostamiselle,
• (ii)vaatii lisää joustavuutta työmarkkinoille "joustoturvan" uudella käsitteellä rinnan "työllistettävyyden" kanssa komission työlainsäädäntöä koskevan vihreän kirjan suositusten mukaisesti;

   (iii)   kytkee tutkimukseen, kehitykseen ja koulutukseen tehtävät investoinnit vapaiden markkinoiden oikkuihin ja perustelee näin ollen tiedon, koulutuksen ja tutkimuksen hyödykkeistämisen (Bolognan prosessi),

• (iv)vaatii energiamarkkinoiden vapauttamista ja asettaa palveluiden sisämarkkinoiden loppuun saattamisen selvästi muiden tavoitteiden edelle;

9.  korostaa, että Lissabonin strategia ei ole onnistunut saavuttamaan suurinta osaa ilmoitetuista tavoitteistaan, jotka koskevat keskimäärin 3 prosentin vuotuista kasvuvauhtia, täystyöllisyyttä ja 20 miljoonan uuden työpaikan luomista sekä tutkimus- ja kehitysmenojen osuuden nostamista 3 prosenttiin yhteisön BKT:stä; huomauttaa, että komission tietojen mukaan keskimääräinen vuotuinen kasvuvauhti viimeisen neljän vuoden aikana on ollut miltei puolet tavoitteesta, työpaikkoja on syntynyt neljäsosa tavoitelluista (ottamatta huomioon syntyneiden työpaikkojen laatua, työvoiman kasvua ja vallitsevia korkeita työttömyyslukuja) ja tutkimus- ja kehitysmenojen osuus on ollut alle 2 prosenttia BKT:stä eli samalla tasolla kuin vuonna 2000;

10.  korostaa, että meneillään oleva markkinoiden vapauttaminen ja julkisten laitosten yksityistäminen ei ole tuonut mitään näkyviä hyötyjä hintojen, palveluiden laadun tai julkisten menojen pienentymisen osalta; toteaa päinvastoin, että kuluttajien ja julkisten palvelujen käyttäjien järjestöt ovat raportoineet hintojen noususta, palveluiden laadun heikentymisestä ja palveluiden tuottamiskustannusten kasvusta; katsoo lisäksi, että vapauttaminen on osaltaan tuhonnut työpaikkoja kyseisillä aloilla ja luonut yksityisiä monopoleja, jotka vaarantavat työntekijöiden, julkisten palvelujen käyttäjien ja kuluttajien oikeudet;

11.  katsoo, että EU:n raha- ja veropolitiikka on ollut rajoittavaa, kun sillä on pyritty kaiken kattavaan hintavakauden tavoitteeseen ja talousarvioiden konsolidointiin vakaus- ja kasvusopimusta vastaavasti; katsoo, että euroon siirtymisen yhteydessä ja sen jälkeen saavutettu näennäinen lähentyminen on vaikuttanut kielteisesti talouden ja työllisyyden kasvuun, sosiaaliseen ja taloudelliseen yhteenkuuluvuuteen ja todelliseen lähentymiseen EU:n jäsenvaltioiden välillä sekä julkisiin investointeihin, jolloin on vaarannettu nykyinen heikko taloudellinen elpyminen ja työttömyyden torjunta;

12.  kiinnittää huomiota työntekijöiden, kuluttajien ja julkisten palveluiden käyttäjien syvälle juurtuneeseen taisteluun ja vastarintaan meneillään olevaa vapauttamista sekä työelämän ja sosiaaliturvan uudistuksia vastaan, ja kehottaa kevään Eurooppa-neuvostoa panemaan sen merkille ja ottamaan huomioon ammattiyhdistysten, julkisten palveluiden käyttäjien yhdistysten ja kuluttajajärjestöjen esittämät ehdotukset;

13.  pitää valitettavana joulukuussa 2005 kokoontuneessa Eurooppa-neuvostossa saavutettua sopimusta vuosien 2007–2013 rahoituskehyksestä, erityisesti rakennerahastoihin (0,41 prosenttia vs. 0,37 prosenttia EU:n BKTL:stä) sekä sosiaali-, ympäristö-, tutkimus-, kulttuuri- ja koulutusohjelmiin tehdyistä vähennyksistä; pahoittelee tavoitteiden siirtymistä vastaamaan ratifioimatta jääneessä "Euroopan perustuslaissa" asetettuja painopisteitä, jotka koskivat kilpailua/kilpailukykyä, turvallisuutta ja militarisointia, sekä erityisesti sitä, että vähintään 2/3 koheesiopolitiikan varoista on varattu Lissabonin tavoitteiden rahoittamiseen; pitää keskimäärin 1,045 prosentin nykyistä tasoa EU:n BKTL:stä täysin riittämättömänä vastaamaan laajentunutta EU:ta odottavia sosiaalisia, taloudellisia ja ympäristöllisiä haasteita sekä sen koheesiotarpeita;

14.  korostaa, että EU:n talousarvion painon vähentäminen alkoi jo viimeisimmässä rahoituskehyksessä 2000–2006 (Agenda 2000), kun omien varojen yläraja säilytettiin ensimmäistä kertaa, vaikka samanaikaisesti laajennuttiin kymmeneen uuteen valtioon, joissa tulotaso asukasta kohti on noin 40 prosenttia EU:n tasosta; pahoittelee, että vuoden 2007 talousarviossa on noudattu samaa suuntausta kuin talousarvioissa vuoden 1997 jälkeen, kun EU:n talousarviomenoja leikataan arvoon, joka on lähellä yhtä prosenttia EU:n BKTL:stä ja rahoituskehyksen enimmäismäärien alapuolella; muistuttaa, että Yhdysvaltain liittovaltion budjetti on noin 18/20 prosenttia sen BKTL:stä ja eri taloustieteilijät ovat todenneet, että EU:n talousarvion olisi oltava kaksi tai neljä kertaa suurempi, jos sen on määrä toimia merkityksellisellä tavalla investointien ja uudelleen kohdentamisen alalla EU:n sisällä;

Uusi strategia ja uusi tie Euroopalle – täystyöllisyys, kunnollisia työpaikkoja, elämiseen riittäviä palkkoja, sosiaalista ja taloudellista yhteenkuuluvuutta ja sosiaalista suojelua kaikille

15.  katsoo, että EU:n nykyisistä politiikoista on irtauduttava, jos halutaan todella ratkaista kestävään talouskasvuun, työttömyyteen, köyhyyteen, sosiaaliseen syrjäytymiseen ja (tulojen) epätasa-arvoisuuteen liittyvät ongelmat; korostaa, että tarvitaan uusi strategia, jolla raivataan Euroopalle uusi tie, joka johtaa täystyöllisyyteen, kunnollisiin työpaikkoihin, elämiseen riittäviin palkkoihin, sosiaaliseen ja taloudelliseen yhteenkuuluvuuteen ja sosiaaliseen suojeluun kaikille ja joka takaa mahdollisimman korkean elintason; katsoo, että tällä tiellä on otettava huomioon kunkin jäsenvaltion ja erityisesti vähemmän kehittyneiden jäsenvaltioiden kehitystarpeet ja että sen on edistettävä todellista lähentymistä ja autettava vähentämään jäsenvaltioiden välistä kehityskuilua sekä nykyisiä taloudellisia, sosiaalisia ja alueellisia epäsuhtia;

16.  katsoo, että EU:n on otettava poliittisen esityslistansa kärkeen varallisuuden luomista (kasvava tuottavuus), varallisuuden jakamista (tuloerojen vastainen taistelu) ja sosiaalista syrjäytymistä (työttömyyden torjunta) koskevat kysymykset; panee merkille, että kaikkien näiden kysymysten kannalta keskeistä on "työ";

17.  pyytää siksi korvaamaan Lissabonin strategian "solidaarisuuteen ja kestävään kehitykseen tähtäävällä eurooppalaisella strategialla", joka perustuu edellä mainittuihin periaatteisiin ja jossa noudatetaan uusia talous-, sosiaali- ja ympäristöpolitiikkoja, joilla kannustetaan investoimaan:

• (i)työn laatuun sen kaikilta osin (palkat, vakaus, työolot ja koulutus) sekä pätevyyksien parantamiseen, jotta saadaan korkeasti koulutettua ja ammattitaitoista työvoimaa,
• (ii)perusinfrastruktuuriin ja teollisuuden infrastruktuuriin,

   (iii)   julkisiin palveluihin niiden laadun parantamiseksi,

• (iv)voimakkaaseen koheesiopolitiikkaan sosiaalisen ja taloudellisen yhteenkuuluvuuden parantamiseksi,
• (v)ympäristön suojeluun ja ekoteknologiaan,
• (vi)työ-, sosiaalisten, ympäristö- ja turvallisuusnormien parantamiseen, jotta ne voidaan yhdenmukaistaa korkeimpien vaatimusten mukaisiksi,

   (vii)   sosiaalitalouteen,

   (viii)   sosiaaliseen suojeluun, jotta voidaan kitkeä köyhyys ja torjua sosiaalista syrjäytyneisyyttä,

• (ix)(julkiseen) tutkimukseen ja innovaatioon, jotta voidaan taata, että se hyödyttää kaikkia,
• (x)kulttuurin ja osallistumisen edistämiseen,
• (xi)talouselämän vähittäiseen "dematerialisointiin";

18.  korostaa, että tämä Euroopan unionin uusi strategia tarvitsee makrotaloudellisen kehyksen, joka tukee kestävää kehitystä, progressiivisiin palkkoihin perustuvaa nykyistä ympäristöystävällisempää sisäistä kysyntää, täystyöllisyyttä sekä sosiaalista ja taloudellista yhteenkuuluvuutta; kehottaa tässä yhteydessä noudattamaan kasvua ja työllisyyttä tukevaa raha- ja veropolitiikkaa, joka johtaa siihen, että EU:lle ja sen jäsenvaltioille voidaan luoda yhdistetty, joustava ja koordinoitu ekspansiivinen veropolitiikka, joka perustuu seuraaviin tekijöihin:

• (i)EKP höllentää rahapolitiikkaansa ja sen institutionaalista rakennetta uudistetaan siten, että se perustuu demokraattiseen vastuuseen, poliittiseen valvontaan sekä taloudellisiin ja yhteiskunnallisiin näkökohtiin, mikä näkyy siinä, että otetaan käyttöön erityiset kasvu- ja työllisyystavoitteet samalla kun muutetaan kaiken kattavaa hintatason vakauden tavoitetta,
• (ii)vakaus- ja kasvusopimus kumotaan samalla kun luodaan työllisyys- ja kasvusopimus, jolla edistetään julkisia investointeja, parannetaan sen tehokkuutta ja asetetaan erityisiä taloudellisia, sosiaalisia ja ympäristöllisiä kriteereitä, jotka on räätälöity kunkin jäsenvaltion erityisiä tarpeita vastaavasti ja joilla pyritään erityisesti työttömyyden vähentämiseen;

   (iii)   kehitetään johdonmukainen eurooppalainen investointistrategia luomalla "kestävää kehitystä ja työllisyyttä koskeva EU:n investointiohjelma", jonka varat ovat vähintään yksi prosentti EU:n BKTL:stä ja jota olisi täydennettävä jäsenvaltioiden vastaavilla julkisilla investoinneilla; korostaa, että vuosien 2007–2013 rahoituskehyksessä on pyrittävä aidosti kasvattamaan EU:n talousarviota, jotta siitä voidaan osallistua tähän ohjelmaan, ja pyytää tarkistamaan sitä;

• (iv)perustetaan euroaluetta varten korvausrahasto reagoimaan epäsymmetrisiin taloudellisiin shokkeihin;   

19.  kehottaa luomaan uuden sosiaalipoliittisen ohjelman, jolla olisi oltava seuraavat tavoitteet:

• (i)osallisuuteen ja yhteenkuuluvuuteen perustuvan yhteiskunnan kehittäminen, mikä edellyttää toimia vakaan työllisyyden ja työntekijöiden oikeuksien kunnioittamisen puolesta,
• (ii)sukupuolten tasa-arvoon perustuvan yhteiskunnan edistäminen ja kaikkien syrjinnän muotojen torjuminen,

   (iii)   vaurauden jakaminen kaikkien hyvinvointia vahvistaen, mikä edellyttää julkisia ja kattavia hyvinvointijärjestelmiä ja sen takaamista, että laadukkaat julkiset palvelut, mukaan lukien terveydenhuolto, koulutus ja asuminen, ovat kaikkien ulottuvilla,

• (iv)sosiaalipolitiikka, jossa otetaan huomioon kaikki ryhmät,
• (v)osallistuva demokratia sosiaali- ja työllisyyspoliittisten toimien osana;

20.  kehottaa luomaan uuden ympäristöpoliittisen ohjelman, jolla olisi oltava seuraavat tavoitteet:

• (i)talouskasvun irrottaminen energian, luonnovarojen ja raaka-aineiden kulutuksen vastaavasta kasvusta ja pyrkiminen kohti kulutuksen alentamista,
• (ii)tukea jäsenvaltioiden sääntelykehykselle ja valvontajärjestelmille, jotka vähentävät talouden ympäristövaikutuksia ja erityisesti saastumista ja kasvihuonekaasupäästöjä,

   (iii)   tukea investoinneille, jotka edistävät jätteiden vähentämistä, raaka-aineiden uudelleen käyttöä ja kierrätystä sekä vaarallisen teollisuus- ja myrkkyjätteen vähentämistä ja käsittelyä,

• (iv)tukea puhtaammille ja turvallisille liikennejärjestelmille siten, että investoidaan laadukkaaseen julkiseen liikenteeseen,
• (iv)investointeja ekoteknologioihin, ekoinnovaatioon ja ekotehokkuuteen;

Uusi strategia parempia palkkoja, tuloerojen vähentämistä ja köyhyyden poistamista varten

21.  palauttaa mieliin edistyksellisen palkkapolitiikan tärkeyden sisäisen kysynnän, sosiaalisen yhteenkuuluvuuden ja tuloerojen torjunnan edistäjänä; pahoittelee, että EU:n politiikassa palkat nähdään kustannuksena eikä kansantulon osana, joka kulutuksen kautta voisi ylläpitää talouden ja työllisyyden kasvua; pitää tässä yhteydessä valitettavana myös sitä, että maltillinen palkkapolitiikka on edelleen yhdennettyjen suuntaviivojen tavoitteena inflaation torjuntaan keskittyvän EKP:n hintavakauspolitiikan mukaisesti;

22.  katsoo, että lakisääteinen vähimmäispalkka on tulonjakopolitiikan keskeinen väline, takaa palkkojen ja tulojen vähimmäistason, auttaa torjumaan palkka- ja tuloeroja, "työssäkäyvien köyhien" määrän kasvua sekä köyhyyttä; kehottaa kaikkia EU:n jäsenvaltioita sitoutumaan tiiviisti siihen, että ne ottavat käyttöön lakisääteisen vähimmäispalkan; kehottaa nostamaan kussakin jäsenvaltiossa sovellettavan lakisääteisen vähimmäispalkan määrää koordinoidusti;

23.  on huolissaan siitä, että on paljon työntekijöitä, jotka ovat edelleen köyhyysrajan alapuolella, vaikka he saavat palkkaa; kehottaa EU:ta sitoutumaan siihen, että "työssäkäyviä köyhiä" ei enää ole vuoteen 2010 mennessä;

24.  panee merkille, että tuloerot ovat EU:ssa korkealla tasolla, ja korostaa, että tämä on yhteydessä siihen, että palkkaerot ovat suuret; kehottaa EU:ta sitoutumaan siihen, että tuloerot puolitetaan vuoteen 2010 rakenteellisissa indikaattoreissa S80/S20 ja S90/10 esitetyllä tavalla, ja kehottaa kevään Eurooppa-neuvostoa hyväksymään tämän tavoitteen;

25.  panee merkille EU:ssa esiintyvän köyhyyden suuren määrän sekä sen poistamisen tarpeen; kehottaa EU:ta sitoutumaan siihen, että köyhyysrajan alapuolelle joutumisen riski puolitetaan ja lasten köyhyys poistetaan vuoteen 2010 mennessä; pahoittelee sitä, että tuoreessa komission kevätraportissa, kevään Eurooppa-neuvoston johtopäätöksissä ja kansallisissa uudistusohjelmissa ei aseteta etusijalle sosiaalista osallistamista; kehottaa sisällyttämään rakenteellisiin indikaattoreihin köyhyysrajaa koskevan suhdeluvun, joka perustuu 70 prosenttiin mediaanitulosta;

26.  panee merkille, että rahallista köyhyyttä voitaisiin torjua sellaisilla välineillä kuin jäsenvaltion maksama kansalaispalkka, ja korostaa, että kansalaispalkan määrittäminen köyhyysrajalle poistaisi rahallisen köyhyyden; kehottaa komissiota esittämään köyhyyttä koskevan erityisen tiedonannon, keinot sen torjumiseksi, sekä miten EU:n talousarviosta voitaisiin täydentää jäsenvaltioiden tasolla toteutettavia toimenpiteitä;

Uusi strategia täystyöllisyyttä, työn laatua ja töiden turvaamista varten

27.   katsoo, että työllisyystavoitteen olisi oltava kaikkien EU:n politiikkojen keskeinen huolenaihe sekä talous- ja rahapolitiikkojen perustavoite; korostaa, että työ on paitsi tulonlähde niin myös sosiaalisen osallistamisen peruspiirre kaikilla yhteiskunnan aloilla sekä henkilökohtaisen kehityksen elementti; panee merkille, että EU-15:n työllisyysprosentti vuonna 2005 oli 65,2 prosenttia ja koko EU:n 63,8 prosenttia, mikä jää kauas jälkeen Lissabonin strategiassa vuodelle 2010 asetetusta 70 prosentin tavoitteesta; kehottaa EU:ta sitoutumaan tämän tavoitteen saavuttamiseen ja pyytää seuraavaa kevään neuvostoa nostamaan työllisyystavoitteen 70 prosentin tavoitetta 5 prosenttiyksiköllä; korostaa, että työllisyyden lisääminen ei välttämättä johda työttömyyden vähenemiseen ja katsoo siksi, että työttömyyden olisi myös oltava EU:n painopiste ja pyytää EU:ta sitoutumaan siihen, että EU:n keskimääräistä työttömyysastetta lasketaan neljällä prosenttiyksiköllä vuoteen 2010 mennessä;

28.  hylkää "joustoturvan" uuden käsitteen, jonka komissio otti käyttöön osana strategiaa, joka kytkeytyy Lissabonin strategiaan ja työmarkkinoiden uudistamista koskevaan vihreään kirjaan, ja joka määritellään siten, että yhdistetään riittävän joustavat työsopimukset vastaaviin työmarkkinapolitiikkoihin, joilla kannustetaan siirtymistä yhdestä työstä toiseen, ts. työn (ja palkkojen) mukauttamista liiketoiminnan sykleihin siten, että jäsenvaltioiden julkiset työllisyysviranomaiset vastaavat työvoiman kierrätyksestä ja kierrosta; katsoo, että kyseinen käsite on samanhenkinen kuin ajatus "työllistettävyydestä", jossa vastuu työn saamisesta on siirretty työntekijälle; korostaa, että molemmat käsitteet edistävät työmarkkinoita koskevan sääntelyn purkamista ja työntekijöiden irtisanomisen vapauttamista, mikä vaarantaa sosiaalisen yhteenkuuluvuuden ja työn laadun; varoittaa, että tämän strategian takana on myös pyrkimys työttömyysturvajärjestelmien tarkistamiseen siten, että etuja ja niiden kestoa vähennetään;

29.  korostaa, että joustavien työmarkkinoiden ja epävarmojen työpaikkojen edistäminen on ristiriidassa työn laadun kaikkien osa-alueiden edistämisen kanssa; panee merkille, että työmarkkinauudistukset ovat johtaneet tuottavuuden kasvun hidastumiseen; kehottaa komissiota laatimaan tiedonannon työn laadun ja tuottavuuden välisistä yhteyksistä;

30.  pitää valitettavana, että kansallisissa uudistusohjelmissa keskitytään luomaan ainoastaan "enemmän" työpaikkoja ja jätetään huomiotta kolikon toinen puoli eli "paremmat" työpaikat; korostaa, että vuotuisessa tilanneselvityksessä ja kansallisissa uudistusohjelmissa ei ole käsitelty asianmukaisesti työn laadun edistämistä sen kaikissa muodoissa ja katsoo, että työn laadun edistämisen olisi kuuluttava Euroopan unionin painopisteisiin, koska se liittyy läheisesti elämänlaatuun, sosiaaliseen yhteenkuuluvuuteen ja tuottavuuteen; kehottaa komissiota esittämään erityisen yhteisön ohjelman, jolla täydennetään riittävin taloudellisin keinoin kansallisia toimia, joilla edistetään työn laatua ja parhaiden käytäntöjen levittämistä;

31.  kehottaa kevään Eurooppa-neuvostoa asettamaan tavoitteeksi sen, että puolella EU:n määräaikaisista työntekijöistä on pysyvät työsopimukset vuoteen 2010 mennessä, sekä luomaan erityisohjelman, jossa tarjotaan kannustimia työpaikkojen vakauden edistämiseksi ja jota täydennetään EU:n talousarviosta; kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita kehittämään työmarkkinapolitiikkojen kautta toimenpiteitä, joilla luodaan mahdollisuuksia kokoaikatyöhön niille, jotka tekevät osa-aikatyötä vasten tahtoaan; kehottaa EU:ta sitoutumaan vähentämään osa-aikatyötä, jota työntekijä tekee vastoin tahtoaan;

32.  korostaa, että aktiivisista työmarkkinapolitiikoista vain koulutuksella on merkittävä vaikutus työmarkkinoiden kokonaistuloksiin; korostaa, että ESR:n on edelleen asetettava etusijalle koulutus, joka vastaa kunkin jäsenvaltion erityistavoitteita, ja toteaa olevansa huolissaan siitä, että rakennerahastojen varojen osoittaminen Lissabonin strategialle merkitsee sitä, että raha siirtyy koulutuksesta muihin aktiivisiin työmarkkinapolitiikkoihin; toteaa, että koulutukseen osallistuvien työntekijöiden prosenttiosuus on edelleen liian alhainen ja että yksityiset yritykset eivät ole riittävässä määrin osallistuneet koulutuksen edistämiseen; kehottaa työnantajia asettamaan koulutuksen etusijalle ja luomaan edellytykset työpaikalla tapahtuvalle koulutukselle; katsoo, että koulutusaikaa olisi pidettävä työaikana;

33.  korostaa, että työolojen parantaminen on keskeinen tekijä työn laadun turvaamisen kannalta; on syvästi huolissaan siitä, että joustavat työjärjestelyt, joilla työvoima mukautetaan tuotantosyklin tarpeisiin, kevyen tuotannon kaltaisten järjestelmien seuraukset ja työn nopeutuminen voivat vaikuttaa työntekijöiden terveyteen ja työtapaturmiin; katsoo, että komission ehdotus työaikadirektiivin tarkistamiseksi voi toteutuessaan pahentaa vallitsevaa tilannetta; kehottaa komissiota esittämään tiedonannon, joka koskee työntekijöiden terveyttä koskevien EU:n nykyisten ehdotusten vaikutuksia;

34.  kehottaa EU:ta sitoutumaan voimakkaasti työajan vähentämiseen palkkoja alentamatta, jotta voidaan luoda uusia työpaikkoja ja lisätä tuottavuutta; kehottaa siksi komissiota peruuttamaan työaikadirektiivin tarkistusta koskevan ehdotuksensa; kehottaa jäsenvaltioita koordinoimaan pyrkimykset, joilla työaikaa vähitellen lyhennetään vuoteen 2010 mennessä, ja korostaa, että lyhyen aikavälin tavoitteena on 35-tuntinen työviikko; katsoo, että työajan lyhentämistä palkkoja alentamatta olisi sellaisenaan pidettävä tavoitteena ja hyvinvointia lisäävänä yhteiskunnallisena toimenpiteenä;

35.  katsoo, että meneillään olevat työlainsäädännön tarkistukset, epätyypilliset työsopimukset, pääoman liikkuvuus ja korkea työttömyys heikentävät ammattiyhdistysten asemaa; korostaa, että on tärkeää turvata vahvat ammattiliitot ja niiden oikeudet välttämättömänä prosessina, jolla pyritään tasapainottamaan pääoman ja työn välistä epätasa-arvoista suhdetta sekä tukemaan kaikkia talous- ja rahapolitiikan työllisyystavoitteita;

Uusi strategia solidaarisuutta ja parannettua hyvinvointivaltiota varten

36.  vaatii, että muutokseen pyrkivän laajan koalition rakentamiseksi tarvitaan uusi strategia, jolla on pyrittävä pikemminkin vahvistamaan kuin heikentämään (kuten Lissabonin strategiassa) hyvinvointivaltiota, joka takaa sosiaalisen suojelun sairauden, eläkkeelle jäämisen työttömyyden tai muun sosiaalisen tarpeen tapauksessa, eikä sillä pidä pyrkiä alentamaan sosiaalisia standardeja; katsoo, että tämän olisi oltava vahva sitoumus solidaarisuuteen EU:ssa;

37.  korostaa, että hyvinvointivaltion perustan olisi oltava julkinen ja riittävästi rahoitettu sosiaaliturvajärjestelmä, joka kattaa elämään ja työhön liittyvät riskit ja käsittää jakojärjestelmään perustuvan julkisen eläkejärjestelmän, joka takaa sosiaalisen suojelun sekä sukupolvien sisäisen ja välisen solidaarisuuden; on erittäin huolestunut, että kestävää eläketurvaa koskevat toisen sukupolven kansalliset strategiaohjelmat tähtäävät hyvinvoinnin yksityistämiseen, eläkeiän nostamiseen ja etuuksien vähentämiseen;

38.  pitää perusteettomana, että komissio ja neuvosto painostavat Lissabonin strategian kautta julkisen eläkejärjestelmän purkamiseen ja yksityistämiseen sekä todellisen ja lakisääteisen eläkeiän nostamiseen; torjuu kaikki yritykset nostaa lakisääteistä eläkeikää; kiistää eläkejärjestelmien pikaista romahtamista koskevan myytin ja katsoo, että mahdolliset ongelmat olisivat yhtä lailla olemassa kaikissa pääomapohjaisissa tai yksityisissä sosiaaliturvajärjestelmissä ja että niitä pahentaisi rahoitusmarkkinoiden volatiliteettiin liittyvä taloudellisen riskin kasvu, koska ne aiheutuvat talouteen ja työllisyyteen liittyvistä paineista;

39.  painottaa, että parhaaseen tulokseen sosiaaliturvan kestävän pohjan turvaamisessa päästään saavuttamalla täystyöllisyys ja pitämällä kiinni työntekijöiden oikeuksista, noudattamalla edistyksellistä palkkapolitiikkaa, kotouttamalla siirtotyöläiset kaikilta osin ja laillistamalla heidän asemansa, varmistamalla tulojen tasapuolisempi jakautuminen ja riittävä tuottavuuden kasvu sekä koordinoimalla pimeän työn vastaiset toimet; pitää tärkeänä huolehtia työnantajien osallistumisesta sosiaaliturvan rahoitukseen ja nostaa heidän maksuosuuttaan; korostaa tarvetta löytää uusia välineitä, joilla rahoitetaan sosiaaliturvajärjestelmiä, kuten pääomamarkkinoilla toteutettavien transaktioiden verottaminen;

40.  korostaa, että sosiaaliturvan rahoittamisen keinoja olisi päivitettävä siten, että huomioon otetaan tekniikan kehitys ja pääomavaltaisen liiketoiminnan osuus kansantulosta; katsoo, että työvoimavaltaisia yrityksiä rangaistaan sillä, että sosiaaliturvaan osallistumiseen sovelletaan puhtaasti palkkaan sidottua järjestelmää; katsoo, että yrityksen luomaan lisäarvoon perustuva täydentävä osa voisi auttaa takaamaan verotuksellisen oikeudenmukaisuuden ja tuoda uusia varoja sosiaaliturvajärjestelmään;

41.  korostaa, että on kehitettävä politiikkoja, jotta voidaan saavuttaa naisten ja miesten tasa-arvo (esim. samapalkkaisuus, vanhempainloma, laadukkaiden työpaikkojen saaminen) ja luoda paremmat edellytykset työn ja yksityiselämän yhteensovittamiselle; panee merkille, että nuorille ja ikääntyneille henkilöille on luotava enemmän (ja parempia) koulutus- ja sosiaalialan perusrakenteita, myös lisää voimavaroja oppimiseen, (kohtuuhintaiseen) lastenhoitoon, sairaanhoitoon ja vanhusten hoitoon; palauttaa jäsenvaltioiden mieleen niiden Barcelonan huippukokouksessa 2002 antaman sitoumuksen, jonka mukaan niiden on vuoteen 2010 mennessä tarjottava päivähoitopaikka yli 33 prosentille alle kolmivuotiaista lapsista ja 90 prosentille niistä lapsista, jotka ovat vähintään kolmivuotiaita mutta jotka eivät vielä ole aloittaneet koulunkäyntiä, ja kehottaa sen täysimittaiseen täytäntöönpanoon ja päivittämiseen;

42.  pitää kiinni siitä, että tarvitaan toimenpiteitä syrjinnän torjumiseksi ja erityisesti uusia lainsäädäntöaloitteita naisten, maahanmuuttajien ja vammaisten oikeuksien alalla, ja korostaa, että on vahvistettava kytkentää ESR:ään, jotta voidaan tarjota tälle riittävä rahoitus ja taata, että kansalliset kansanedustuslaitokset, aloilla toimivat kansalaisjärjestöt ja työmarkkinaosapuolet voivat aidosti osallistua;

43.  muistuttaa komission strategiasta uusien työn lähteiden etsimiseksi erityisesti edistämällä paikallisia yhteisöpohjaisia palveluja, julkisia palveluja, sosiaalipalveluja, henkilöpalveluja, kulttuuripalveluja ja ympäristöalan ammatteja; on syvästi huolissaan siitä, että tätä strategiaa voitaisiin käyttää luomaan alityöllisyyttä ja matalapalkkaisia "minityöpaikkoja" työttömyyden piilottamiseksi; katsoo, että kyseisessä strategiassa olisi kiinnitettävä huomioita myös syntyneiden työpaikkojen laatuun, jotta ei päädytä luomaan "minityöpaikkoja";

44.  katsoo, että maahanmuuttopolitiikoilla olisi edistettävä maahanmuuttajien taloudellista ja sosiaalista kotouttamista, joka voi omalta osaltaan edistää sosiaaliturvan kestävyyttä; katsoo, että maahanmuuttopolitiikan onnistuminen edellyttää myös sitä, että pannaan täytäntöön täyden kotoutumisen saavuttamiseen tähtäävä kattava ja proaktiivinen strategia, joka kattaa joukon sosiaalisia, taloudellisia ja yhteiskunnallisia toimenpiteitä;

Uusi strategia julkisten palvelujen vahvistamiseksi ja pääomamarkkinoiden sääntelemiseksi

45.  hylkää sääntelyn poistamiseen, yksityistämiseen ja liberalisointiin tähtäävän strategian, jota komissio ja neuvosto EU:n tasolla noudattavat; katsoo, että uudessa strategiassa olisi keskityttävä julkisten palvelujen lisäämiseen ja parantamiseen, valtion roolin vahvistamiseen markkinasääntelyssä, -osallistumisessa ja ‑interventioissa sekä parempaan sääntelyyn erityisesti pääomamarkkinoiden alalla;

46.  tunnustaa julkisten palveluiden ja niiden tarjoamisen merkityksen Euroopan unionin sosiaalisen, taloudellisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden edistämiselle; arvostelee voimakkaasti suuntausta, jossa valtion roolia yleishyödyllisten palveluiden tuottajana väheksytään, ja kehottaa ottamaan julkiset hyödykkeet julkisen sektorin hallintaan; pahoittelee julkisten ja yksityisten kumppanuuksien laajempaa käyttöä ja niiden edistämistä EU:n tasolla ja erityisesti rakennerahastoista; korostaa, että näitä kumppanuuksia käytetään yksityistämisten peittelemiseen ja julkisten palvelujen tarjoamisen heikentämiseen;

47.  pahoittelee EU:ssa tarjottavien palvelujen vapauttamista koskevan palveludirektiivin hyväksymistä ja varoittaa sen täytäntöönpanon seurauksista; tunnustaa palvelualan taloudellisen merkityksen talouskasvulle ja työllistämiselle, mutta katsoo, että palveluiden vapauttaminen edistää työtä koskevan sääntelyn purkamista, sosiaalista ja ympäristöä koskevaa polkumyyntiä sekä vaarantaa julkiset palvelut, työpaikat sekä sosiaaliset ja kuluttajien oikeudet; korostaa, että hallitukset ovat menettämässä roolinsa ulkomaisten yritysten niiden alueella tarjoamien palvelujen sääntelyssä ja valvonnassa, mikä myötävaikuttaa markkinoiden sääntelyn purkamiseen entisestään; hylkää keinotekoisen jaottelun taloudellisiin ja muihin kuin taloudellisiin yleishyödyllisiin palveluihin, ja korostaa, että se on tapa sisällyttää julkiset palvelut direktiivin soveltamisalaan;

48.  vaatii julkisten palvelujen ja julkisten laitosten meneillään olevan vapauttamisen välitöntä lopettamista; pyytää komissiota laatimaan perusteellisen tutkimuksen vapauttamisten tähänastisista vaikutuksista hintoihin, palvelujen laatuun ja työpaikkoihin;

49.  katsoo, että lainsäädännön parantamista koskevassa aloitteessa ehdotetut nykyiset kustannustehokkuus- tai kilpailukykyarviot korostavat liike-elämän etuja ja niiden päätavoitteena on poistaa kaikki sellaiset säädökset, jotka saattavat vaarantaa kilpailukyvyn tai liiketoiminnan kannattavuuden, ja ne edistävät sääntelyn purkamista; katsoo, että vaikutustenarvioinnit eivät saisi asettaa kyseenalaisiksi nykyisen lainsäädännön alkuperäisiä tavoitteita eli työntekijöiden oikeuksien, sosiaalisten ja ympäristöä koskevien oikeuksien sekä kuluttajien oikeuksien suojelua;

50.  korostaa tarvetta luoda EU:n tasolla sääntelypuitteet, joilla rangaistaan yritysten siirtymisistä EU:ssa ja sen ulkopuolella; katsoo, että kansallisella ja EU:n tasolla yrityksille annettava julkinen tuki olisi kytkettävä niille asetettaviin pitkän aikavälin sitoumuksiin, jotka liittyvät alueelliseen kehitykseen ja työllisyyteen, ja että tukea ei pidä myöntää siten, että sitä voitaisiin käyttää yritysten siirtymisen tukemiseen; pyytää vahvistamaan työntekijöiden edustajien asemaa yritysten johtokunnissa ja rakenteellisissa päätöksissä;

51.  korostaa, että taloudellisten kriisien vaara kasvaa pääomamarkkinoiden sääntelyn poistamisen ja niiden maailmanlaajuisen volatiliteetin kasvamisen myötä, kun reaalitaloudelle pysyvän vaaran muodostava "kasinopeli" lisääntyy; hylkää Lissabonin strategiaan sisältyneessä rahoituspalveluja koskevassa toimintasuunnitelmassa kaavaillun sääntelyn poistamisen;

52.  korostaa, että kaikista taloudellisista transaktioista - osakkeet, obligaatiot, valuutta ja johdannaiset - perittävän pienen myyntiveron luominen Tobinin valuuttamarkkinoita varten ehdottamassa hengessä tekisi lyhytaikaisesta omistamisesta vähemmän kannattavaa, vähentäisi spekulointia ja rahoitusmarkkinoiden volatiliteettia; katsoo, että tämä ehdotus antaisi myös hallituksille välineen puuttua suoraan rahoitusmarkkinoiden toimintaan; korostaa, että tämä antaisi myös lisärahoitusta veropohjan rapautumisen torjumiseksi ja helpottaisi työhön kohdistuvaa verotaakkaa; muistuttaa, että jos kullekin taloudelliselle transaktiolle määrättäisiin 0,5 prosentin vero, jonka tasot eriytettäisiin rahoitusvälineen riskiä vastaavasti, EU:n talousarvioon voitaisiin saada vastaava summa vuosittain; kehottaa jäsenvaltioita koordinoimaan pyrkimyksensä tällaisen veron luomiseksi;

53.  pyytää luomaan paremman ja tiukemman sääntelykehyksen pankeille ja muille rahoituslaitoksille; pitää tärkeänä kassavaroja ja marginaaleja koskevien vaatimusten kaltaisia välineitä, mikä merkitsee sitä, että rahoituslaitosten on pidettävä osa lainoistaan ja sijoituksistaan käteisenä; katsoo, että tämäntyyppistä välinettä voitaisiin käyttää puuttumaan pankkien lainapolitiikkaan erityisesti sallimalla näiden kassavarojen käyttö alhaisilla koroilla mikroluottoihin, mikro- ja pienyritysten rahoittamiseen ja sosiaalisiin hankkeisiin, kuten sosiaaliseen rakentamiseen;

54.  panee merkille veronkierron ja veropohjan rapautumisen ongelman ja sen seuraukset tulojen vähenemisen ja kansallisen tason talousarvioiden kannalta; kehottaa jäsenvaltioita sitoutumaan tiukasti siihen, että veroparatiisi- ja off-shore-toiminnot poistetaan EU:n sisältä vuoteen 2010 mennessä, ja kehottaa neuvostoa, komissiota ja jäsenvaltioita sitoutumaan tiukasti veroparatiisi- ja off-shore-toiminnan lakkauttamiseen maailmanlaajuisesti;

Uusi strategia tutkimus-, koulutus- ja innovaatioinvestoinneille kaikkien hyödyksi

55.  uskoo, että ekspansiivista makrotalouspolitiikkaa on ohjattava kohti ekoinnovaatiota ja tutkimusta ja kehitystä, jotta voidaan noudattaa kestävän kehityksen yleistä politiikkaa ja osaltaan vaikuttaa varallisuuden ja työpaikkojen luomiseen; korostaa julkisin varoin rahoitetun perustutkimuksen ja soveltavan tutkimuksen merkitystä tässä; uskoo, että kestävä kehitys on mahdollista vain, jos kasvava kysyntä ja taloudellinen kasvu voidaan kytkeä voimakkaisiin vähennyksiin energian, luonnonvarojen ja raaka-aineiden käytössä;

56.  hylkää tiedon, koulutuksen ja tutkimuksen hyödykkeistämisen ja on huolissaan siitä, että komissio ja neuvosto keskittyvät siihen; varoittaa, että tällöin on vaarana, että harjoitetaan vain voittojen maksimoimiseen tähtäävää soveltavaa tutkimusta, joka tarjoaa markkinamahdollisuuksia;

57.  katsoo, että T&K-investoinneilla olisi tuettava elämänlaadun parantamista ja edistettävä kestävää kehitystä ja että vuosiksi 2007–2013 vahvistetussa tutkimuksen seitsemännessä puiteohjelmassa olisi keskityttävä yhteiskuntatieteisiin, tietoyhteiskuntaan (mukaan luettuina avoimen lähdekoodin ohjelmistot), ennaltaehkäisevään ja julkiseen terveydenhoitoon, elintarvikkeiden turvallisuuteen, kemikaalien valvontaan, ekoteknologiaan ja kestävään kehitykseen, kuten uusiutuvaan energiaan, sekä ympäristöystävälliseen maatalouteen, kuten luomuviljelyyn; pahoittelee, että tutkimuksen seitsemännessä puiteohjelmassa 2007–2013 asetetaan etusijalle muut asiat ja pahoittelee sitä, että joulukuun 2005 Eurooppa-neuvosto teki tähän leikkauksia;

58.  pyytää jäsenvaltioita kaksinkertaistamaan poliittiset ponnistelunsa edistääkseen innovointia ja tutkimusta ja kehitystä keskisuurissa yrityksissä mutta myös Euroopan 20 miljoonassa pienyrityksessä, jotka toimivat talouskasvun ja työpaikkojen luomisen vetureina Euroopan unionissa; katsoo, että pk-yritysten työllistämisvalmiuksien parantamisen kannalta on olennaisen tärkeää, että niiden mahdollisuuksia hyödyntää tutkimuksen seitsemättä puiteohjelmaa vahvistetaan;

59.  korostaa, että innovaatiotoiminnan edistämiseksi ja tutkimuksen ja kehityksen tukemiseksi on tärkeää nostaa väestön yleistä koulutustasoa ja pätevyyttä, ja katsoo, että tämän tavoitteen saavuttamiseksi on olennaisen tärkeää lisätä kaikkien tasojen koulutukseen ja ammattikoulutukseen tehtäviä investointeja; on sitä mieltä, että koulutus- ja ammattikoulutusjärjestelmien laatua on vahvistettava eri elämänvaiheissa ja kaikkien ihmisten mahdollisuuksia saada korkea-asteen koulutusta on parannettava;

60.  kehottaa jäsenvaltioita keskittymään ennen kaikkea ensimmäisen ja toisen asteen koulutukseen liittyvän koulunkäynnin keskeyttämisen ongelmaan; katsoo, että koulunsa keskeyttävien määrä (joka viides oppilas) on liian korkea; kehottaa kevään Eurooppa-neuvostoa parantamaan aiempia sitoumuksiaan, jotta koulunsa keskeyttävien määrä voidaan puolittaa vuoteen 2010 mennessä; on huolissaan siitä, että komission edellisen kevään Eurooppa-neuvostossa esittämät ehdotukset, joiden tavoitteena on löytää työpaikka koulunsa keskeyttäneille, pikemminkin lisäävät kuin vähentävät koulunsa keskeyttävien määrää;

Uusi strategia johdonmukaiseksi energiapolitiikaksi – kulutuksen vähentäminen, tehokkuuden lisääminen ja investoinnit uusiutuviin energiamuotoihin

61.  pitää energiaa ja energiahuoltoa talouskehityksen ja väestön hyvinvoinnin elintärkeinä; korostaa, että energia on julkinen hyödyke ja energiahuolto julkinen palvelu; pitää valitettavana, että useimmissa kansallisissa uudistusohjelmissa ja vuosittaisessa tilanneselvityksessä asetetaan etusijalle energiamarkkinoiden vapauttamista koskevan tavoitteen saavuttaminen vuoden 2007 heinäkuuhun mennessä jäsenvaltioiden neuvostossa sopimalla tavalla; palauttaa mieliin, että energiamarkkinoiden vapauttaminen saattaa nostaa hintoja ja vaarantaa julkisen palvelun tarjoamisen;

62.  katsoo, että kaikkien jäsenvaltioiden ja Euroopan unionin on pyrittävä rohkeasti eroon riippuvuudestaan fossiilisista polttoaineista ja käännettävä nykyinen suuntaus, joka ei ole kestävä; muistuttaa, että öljyhuippu saavutettiin vuonna 2004; korostaa, että ekologisen ja sosiaalisen kestävyyden on muodostettava Euroopan unionin ja jäsenvaltioiden julkisten investointiohjelmien ydin; huomauttaa, että investointien olisi tähdättävä uusiutuvien energiamuotojen edistämiseen, talouskasvun irrottamiseen energian lisääntyneestä käytöstä, energiatehokkuuden parantamiseen ja energiasäästöjen edistämiseen vähentämällä energian kokonaiskulutusta, ja kehottaa kevään Eurooppa-neuvostoa esittämään käytännön toimia näillä aloilla;

63.  korostaa siksi, että Euroopan unionin olisi panostettava merkittävästi voimavaroja, jotta voidaan saavuttaa suurin energiansäästöpotentiaali ja samanaikaisesti luoda työpaikkoja aloilla, joilla säästöt ovat suurimmat lyhyellä aikavälillä, eli erityisesti rakennusalalla, jolla kulutetaan yli 40 prosenttia kaikesta EU:ssa käytetystä energiasta; katsoo, että muuttamalla energiakäyttöä koskevia lähestymistapoja Euroopan unionin nykyistä energiankulutusta voitaisiin vähentää arviolta 20 prosentilla;

64.  tiedostaa, että johdonmukainen energiapolitiikka ja pitkän aikavälin energiavarmuus eivät ole mahdollisia, ellei siirrytä uusiutuvien energialähteiden käyttöön, ja kehottaa lisäämään ponnisteluja sen varmistamiseksi, että uusiutuvista energialähteistä tuotetulle sähkölle, biopolttoaineille ja energiatehokkuudelle asetetut tavoitteet saavutetaan täysimääräisesti; pahoittelee sitä, että komission 10. tammikuuta 2007 esittämät ehdotukset eivät ole kunnianhimoisia, ja kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota luomaan aloitteita ja investoimaan uusiutuviin energiamuotoihin, jotta uusiutuvien energiamuotojen osuudelle asetettu tavoite saavutetaan ja ylitetään; on siksi syvästi huolissaan siitä, että uusiutuvien energiamuotojen osuus kokonaisenergiakulutuksen bruttomäärästä on samalla tasolla kuin vuonna 2000; katsoo, että uusiutuvien energiamuotojen olisi oltava yksi tutkimuksen seitsemännen puiteohjelman keskeisistä painopisteistä;

65.  on sitä mieltä, että ilmastonmuutoksen torjumisen yhteydessä syntyy taloudellisia ja sosiaalisia mahdollisuuksia, joilla voidaan tukea kestävään kehitykseen tähtäävän strategian vahvistamista; huomauttaa, että tarvitaan oikeudellisesti sitovat kasvihuonekaasujen vähentämistä koskevat tavoitteet; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita korostamaan ilmastonsuojelun tarvetta, kun ne käyvät vuoropuhelua kansainvälisten kumppaneiden ja erityisesti Yhdysvaltain kanssa;

66.  kiinnittää huomiota kestävän kehityksen puitteissa tällä hetkellä tarjolla oleviin vaihtoehtoihin sekä energian, ympäristön ja maatalouden keskinäiseen vuorovaikutukseen, joka koituu viime kädessä kansalaisten ja heidän elämänlaatunsa eduksi; katsoo kuitenkin, että ravinto- ja energiakasvien viljelyyn olisi löydettävä tasapaino, jotta voidaan varmistaa, etteivät elintarvikeomavaraisuus ja elintarvikkeiden turvallisuus vaarannu;

*

*  *

67.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle ja jäsenvaltioiden parlamenteille.