PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS
22.10.2007
työjärjestyksen 108 artiklan 5 kohdan mukaisesti
esittäjä(t): Diamanto Manolakou, Vincenzo Aita, Ilda Figueiredo, Willy Meyer Pleite, Marco Rizzo, Kyriacos Triantaphyllides ja Dimitrios Papadimoulis
GUE/NGL-ryhmän puolesta
elintarvikkeiden hintojen noususta ja kuluttajansuojasta
B6‑0402/2007
Euroopan parlamentin päätöslauselma elintarvikkeiden hintojen noususta ja kuluttajansuojasta
Euroopan parlamentti, joka
– ottaa huomioon työjärjestyksen 108 artiklan 5 kohdan,
A. ottaa huomioon, että Euroopan unionin jäsenvaltioissa on viime vuosina havaittu elintarvikkeiden merkittäviä hinnannousuja, jotka herättäneet suurta levottomuutta kuluttajissa, jotka vaativat ryhtymistä välittömiin toimiin,
B. ottaa huomioon, että hintojen nousu koskee kaikkia elintarvikkeita, sekä jalostamattomia että jalostettuja ja teollisesti tuotettuja tuotteita, se tuntuu erityisesti pienissä tuloissa ja vähentää perheiden tuloja,
C. ottaa huomioon, että elintarvikkeet muodostavat merkittävän osan kotitalouksien menoista ja EU:n vähiten kehittyneissä maissa niiden osuus on yli 20 tai jopa 30 prosenttia, mikä heikentää sosiaalista yhteenkuuluvuutta EU:n jäsenvaltioissa,
D. ottaa huomioon, että peruselintarvikkeiden, kuten leivän, maidon, perunoiden, hedelmien ja vihannesten, erityisen voimakas hinnannousu ylittää kymmenkertaisesti inflaation,
E. ottaa huomioon, että elintarvikkeiden hintojen nousu laskee huomattavasti pääasiassa vähätuloisten kotitalouksien elintasoa ja kasvattaa entisestään köyhien ja sosiaalisesti syrjäytyneiden määrää,
F. ottaa huomioon, että eläinten ravinnoksi tarkoitettujen raaka-aineiden hinnat ovat viime kuukausina melkein kaksinkertaistuneet, mikä on ajanut karjankasvatusalan kriisiin,
G. ottaa huomioon, että monissa EU-maissa karjankasvattajat ovat lähteneet vastustamaan politiikkaa, joka johtaa pienten ja keskisuurten karjatilojen lopettamiseen sekä lihan- ja maidontuotannon keskittymiseen,
H. ottaa huomioon, että elintarvikealalla sekä tuotanto että jakelu keskittyvät entisestään ja niitä hallitsevat entistä useammin suuryritykset, jotka keräävät huomattavia voittoja perimällä kuluttajilta tuottajahintoihin verrattuna moninkertaisia hintoja,
I. ottaa huomioon, että elintarvikkeiden ja niiden tuotannossa käytettävien raaka-aineiden hinnannoususta kärsivät ensimmäisinä kuluttajat, mutta myös pienet ja keskisuuret tuottajat, jotka eivät pärjää nykymarkkinoilla, ja katsoo, että tämä saattaa lisätä viljelystä ja karjankasvatuksesta luopumista ja maaltapakoa,
J. ottaa huomioon, että viimeisimmässä yhteisen maatalouspolitiikan (YMP) tarkistuksessa pyrittiin vähentämään maataloustuotantoa vähentämällä tuotantotukea, mikä lisää paineita nostaa elintarvikkeiden hintoja sekä keinottelua,
K. ottaa huomioon, että YMP:n viimeisimmät uudistukset, joiden yhteydessä markkinoita on asteittain avattu, maataloustuotteiden sääntelymekanismeja on asteittain heikennetty ja maatalous on globalisoitunut, lisäävät Euroopan markkinoiden epävakautta, minkä vuoksi tarvitaan uusia kriisinhallintamekanismeja,
L. ottaa huomioon, että Maastrichtissa saavutetun YMP:n uudistuksen tavoitteena oli poistaa 1 700 000 yritystä ja että tämä maatilojen määrän vähennys on johtanut elintarvikkeiden hintojen tasaiseen nousuun,
M. ottaa huomioon, että hinnannousun rakenteelliset syyt liittyvät suoraan maaltapakoilmiöön, jota esiintyy Etelä-Euroopan valtioissa ja uusissa jäsenvaltioissa ja joka todennäköisesti kiihtyy tilatukijärjestelmän käyttöönoton myötä, ja että nämä syyt ovat siten sosioekonomisia,
N. ottaa huomioon, että maataloustuotteiden yhä laajeneva käyttö muualla kuin elintarvikkeissa, etenkin biopolttoaineissa, korvaa merkitykseltään elintarviketuotannon ja että tämän kehityksen vaikutuksia elintarvikeomavaraisuuteen ei ole tutkittu asianmukaisesti,
O. ottaa huomioon, että kasvinviljely- ja eläintuotteiden tuotannon rajoittaminen luo suotuisat edellytykset tuonnin ja keinottelun nopealle lisääntymiselle, antaa määräävän aseman elintarvikeyhtiöille ja kohdistuu suoraan jäsenvaltioiden elintarvikeomavaraisuuteen,
P. ottaa huomioon, että ilmastonmuutoksen vaikutukset alkavat jo tuntua esimerkiksi viljantuotannon vähentymisenä, joka on jo pakottanut komission sallimaan kesannointia koskevan poikkeuksen vuodeksi 2008, sekä siinä, että viinintuotannon ennustetaan vähenevän Euroopassa noin 18 prosentilla, koska sadonkorjuuta on tarpeen aikaistaa useilla alueilla; katsoo, että tämän vuoksi komission ehdotuksessa raivata 200 000 hehtaaria viiniviljelmiä viinin yhteisen markkinajärjestelyn (YMJ) uudistuksen yhteydessä ei ole enää mitään järkeä,
1. katsoo, että tästä elintarvikkeiden hinnannoususta kärsivät ensimmäisinä vähätuloiset kotitaloudet, jotka käyttävät suuren osan tuloistaan elintarvikkeisiin, ja katsoo, että elintarvikkeiden hinnannousun hillitsemiseksi on ryhdyttävä välittömiin toimiin;
2. on huolissaan rehujen raaka-aineiden hinnannoususta, joka vaikuttaa suoraan karjankasvattajiin, sekä elintarvikkeiden hinnannoususta, joista kärsivät kuluttajat ja varsinkin vähätuloiset;
3. ilmaisee solidaarisuutensa pienille ja keskisuurille maanviljelijöille ja karjankasvattajille; pitää heidän vaatimuksiaan tuotannossa käytettävien raaka-aineiden hintojen alentamisesta oikeutettuina ja kehottaa ryhtymään asianmukaisiin toimenpiteisiin;
4. katsoo, että tuottajien kasvinviljely- ja eläintuotteista saamat hinnat eivät vastaa raaka-aineiden hintojen nousua, joten pienet ja keskisuuret tilat uhkaavat hävitä; katsoo, että tällä olisi kohtalokkaita seurauksia tuotannon määrälle ja laadulle ja se johtaisi tuotannon keskittymiseen vain muutamille tiloille;
5. korostaa erityisesti, että on välttämätöntä ryhtyä toimiin kuluttaja- ja tuottajahintojen välisen eron pienentämiseksi rajoittamalla keinottelua ja sitä, että markkinoita hallitsee vain muutama suuri eurooppalainen tai kansainvälinen yritys;
6. katsoo, että päätös luopua väliaikaisesti kesannointivelvoitteesta markkinointivuonna 2008 ja komission ehdotus keskeyttää viljan tuontitullien periminen ovat hajanaisia toimenpiteitä, jotka eivät vastaa kasvattajien ja kuluttajien tarpeisiin ja joilla ei ole vaikutusta pitkällä aikavälillä;
7. huomauttaa, että äskettäin toteutettu maitoalan markkinoiden osittainen uudistus ei estä maidon kuluttajahinnan nousua, vaikka tuottajahinnat pysyvät alhaalla, ja vähentää tukia, mikä raivostuttaa kasvattajia ja kuluttajia, jotka kärsivät myös maitoalan suuryritysten välisistä liikesopimuksista;
8. toteaa, että peruna- sekä hedelmä- ja vihannesalan markkinoilla viime aikoina toteutetut toimenpiteet ja tuotantotukien vähennykset ovat jo vaikuttaneet kielteisesti näiden tuotteiden hintoihin ja ne johtavat hintojen nousuun;
9. korostaa, että maataloustuotannon ensisijaisena tarkoituksena on elintarvikkeiden tuotanto; toteaa, että maataloustuotteiden käyttö muuhun kuin elintarviketuotantoon, erityisesti biopolttoaineina, ei välttämättä laajenna maataloustoimintaa eikä ratkaise tyydyttävästi maaseudun autioitumisen ongelmaa; toteaa, että se voi korvata elintarviketuotannon ja näin vähentää elintarvikkeiden määrää ja heikentää elintarvikeomavaraisuutta;
10. korostaa, että biomassajätteiden keräämistä on säänneltävä siten, että se ei nopeuta aavikoitumista vähentämällä orgaanista ainesta ja huonontamalla maaperän laatua;
11. kehottaa komissiota painokkaasti tarkastelemaan uudelleen YMP:n tavoitteita elintarvikkeiden tuotannon lisäämiseksi, pienten ja keskisuurten vilja- ja karjatilojen tukemiseksi ja kuluttajahintojen vakauttamiseksi vahvistamalla interventiojärjestelmiä ja takaamalla kohtuulliset interventiohinnat;
12. toteaa, että maaseudun kasvuun varattujen resurssien jyrkkä väheneminen vaikeuttaa toimintasuunnitelmien laatimista, ja pyytää asettamaan etusijalle kansalliset tai alueelliset maaseudun kehittämishankkeet, joilla pyritään torjumaan eroosiota, vesirakennusalan hankkeet, maatalous- ja ympäristötoimet veden säästämiseksi sekä yleisemmin hankkeet, joilla parannetaan pienten ja keskisuurten vilja- ja karjatilojen edellytyksiä säilyttää tuotantokapasiteetti;
13. pyytää, ettei komissio taipuisi elintarvikkeiden tuotantoa ja jakelua hallitsevien Yhdysvaltojen ja muiden maiden suurten yritysten painostukseen Maailman kauppajärjestössä vaan tukisi Euroopan unionin jäsenvaltioiden ja vähiten kehittyneiden maiden viljelijöiden, karjankasvattajien ja kuluttajien etuja;
14. pyytää komissiota tutkimaan ja ehdottamaan lyhyen ja pitkän aikavälin toimenpiteitä pienten ja keskisuurten tilojen tilanteen helpottamiseksi ottaen huomioon, että näiden tilojen nykytilanne herättää kysymyksiä niiden elinkelpoisuudesta ja edistää niiden hylkäämistä etenkin rakenteellisesti heikossa asemassa olevilla alueilla, mihin liittyy sosiaalisia, ympäristöön liittyviä ja taloudellisia riskejä;
15. pyytää komissiota tutkimaan myös toimenpiteitä, jotka toimisivat vastapainoina muille tekijöille, jotka vaikuttavat kielteisesti elintarvikkeiden hintoihin, kuten polttoaineen hinnannousulle sekä taloushallinnon ja luottojen kustannuksille;
16. kehottaa jäsenvaltioita ryhtymään tarvittaviin toimenpiteisiin hillitäkseen keinottelua ja estääkseen elintarvikeyhtiötä, jotka hyödyntävät asianmukaisten infrastruktuurien, tuottaja- ja kuluttajajärjestöjen ja valvontamekanismien puuttumista ja joiden ainoana tavoitteena on kasvattaa voittojaan ajamalla alas tuottajahintoja ja nostamalla kuluttajahintoja, hallitsemasta markkinoita ja muodostamasta kartelleja;
17. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.