PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS
25.10.2007
työjärjestyksen 108 artiklan 5 kohdan mukaisesti
esittäjä(t): Guido Sacconi, Karl-Heinz Florenz ja Satu Hassi
ilmastonmuutosta käsittelevän väliaikaisen valiokunnan puolesta
maailmanlaajuisen ilmastonmuutoksen rajoittamisesta kahteen celsiusasteeseen – Balin ilmastonmuutoskonferenssia (COP 13 ja COP/MOP 3) edeltävät ja sen jälkeiset toimet
B6‑0432/2007
Euroopan parlamentin päätöslauselma maailmanlaajuisen ilmastonmuutoksen rajoittamisesta kahteen celsiusasteeseen – Balin ilmastonmuutoskonferenssia (COP 13 ja COP/MOP 3) edeltävät ja sen jälkeiset toimet
Euroopan parlamentti, joka
– ottaa huomioon komission tiedonannon "Maailmanlaajuisen ilmastonmuutoksen rajoittaminen kahteen celsiusasteeseen – toimet vuoteen 2020 ja sen jälkeen" (KOM(2007)0002),
– ottaa huomioon ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden Kansakuntien puitesopimuksen (UNFCCC), YK:n puitesopimuksen Kioton pöytäkirjan ja sen täytäntöönpanoa koskevat soveltamismenettelyt,
– ottaa huomioon YK:n turvallisuusneuvostossa 17. huhtikuuta 2007 käydyn keskustelun ilmastonmuutoksen vaikutuksista rauhaan ja turvallisuuteen;
– ottaa huomioon ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden Kansakuntien puitesopimuksen osapuolten tulevan 13. kokouksen (COP 13) ja Kioton pöytäkirjan osapuolten kokouksena toimivan osapuolten kolmannen konferenssin (COP/MOP 3), joka pidetään Balilla Indonesiassa 3.–14. joulukuuta 2007,
– ottaa huomioon aiemmat ilmastonmuutosta koskevat päätöslauselmansa ja erityisesti 16. marraskuuta 2005 antamansa päätöslauselman maailmanlaajuisen ilmastonmuutoksen torjumisesta[1], 18. tammikuuta 2006 antamansa päätöslauselman Montrealin ilmastokokouksen (COP 11-COP/MOP 1) tuloksista[2], 4. heinäkuuta 2006 antamansa päätöslauselman ilmailun ilmastonmuutosvaikutusten vähentämisestä[3] sekä 14. helmikuuta 2007 antamansa päätöslauselman ilmastonmuutoksesta[4],
– ottaa huomioon ilmastonmuutosta käsittelevän väliaikaisen valiokunnan työjärjestyksen 108 artiklan mukaisesti esittämät suulliset kysymykset B6-0379/2007 ja B6-0380/2007 sekä neuvoston ja komission lausumat,
– ottaa huomioon Brysselissä 8.–9. maaliskuuta 2007 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan päätelmät,
– ottaa huomioon työjärjestyksen 108 artiklan 5 kohdan,
A. katsoo, että ilmastonmuutos on 2000-luvulla suuri yhteiskuntiamme koskeva haaste, jolla on merkittäviä kielteisiä ja maailmanlaajuisia vaikutuksia ympäristöön, talouteen, yhteiskuntaan sekä geopolitiikkaan, ja se voi uhata myös kansainvälistä rauhaa ja turvallisuutta,
B. katsoo, että sen kielteiset vaikutukset jakautuvat epätasaisesti ja ettei se ole vain ympäristökatastrofi vaan se nostaa esiin myös ihmisoikeuksia ja maailmanlaajuista oikeudenmukaisuutta koskevia kysymyksiä,
C. katsoo, ettei köyhiltä voida kieltää oikeutta kohtuulliseen elämän laatuun,
D. ottaa huomioon hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin (IPCC) neljännen arviointikertomuksen, jossa vahvistetaan, että ilmastonmuutoksen nopeutuminen johtuu ihmisen toiminnasta ja sillä on jo vakavia maailmanlaajuisia seurauksia,
E. ottaa huomioon, että moniin maailman alueisiin on jo kohdistunut maapallon keskilämpötilojen nousun vaikutuksia, ja ottaa huomioon viimeisimmät tieteelliset todisteet, jotka viittaavat siihen, että EU:n sopima pitkän aikavälin tavoite ilmaston lämpenemisen rajoittamisesta kahteen celsiusasteeseen esiteolliseen aikaan verrattuna ei riitä ilmastonmuutoksen merkittävien kielteisten vaikutusten välttämiseksi,
F. toteaa, että väestöryhmiä on jo joutunut siirtymään ilmastonmuutoksen kielteisten vaikutusten vuoksi esimerkiksi Tuvalussa, Bangladeshissa ja Sahelin alueella Afrikassa,
G. ottaa huomioon, että hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin neljännessä arviointikertomuksessa todetaan, että maapallon keskilämpötila on noussut sadan viime vuoden aikana 0,74 celsiusastetta ja että nousu jatkuu noin 0,7 celsiusasteena tähänastisten kasvihuonekaasupäästöjen seurauksena; arvioi maapallon keskilämpötilan nousevan kuluvan vuosisadan aikana vielä 1,8–4 celsiusastetta yhteiskunnallisesta kehityksestä riippuen,
H. toteaa, että Euroopan avaruusjärjestön uusimpien satelliittitietojen mukaan Pohjoisnavan jää on tänä kesänä sulanut siinä määrin, että Luoteisväylä Atlantilta Tyynellemerelle on ollut ensi kertaa purjehduskelpoinen, mikä on jälleen yksi todiste arktisten alueiden nopeasti muuttuvasta ilmastosta,
I. toteaa, että ilmastonmuutos on pitkän aikavälin ongelma ja että lyhyen aikavälin toimet eivät yksin riitä myönteisten ilmastovaikutusten aikaansaamiseen,
J. ottaa huomioon, että teollisuusmaat ovat suurelta osin vastuussa kasvihuonekaasupäästöjen kerääntymisestä ilmakehään; ottaa huomioon, että entistä epävakaamman ilmaston vaikutukset ovat suurimmat köyhimmissä maissa ja väestöissä,
K. ottaa huomioon, että 25 suurimman saastuttajamaan osuus maailmanlaajuisista kasvihuonekaasupäästöistä on 83 prosenttia ja että päästöt henkeä kohden ovat kehittyneissä maissa monta kertaa suuremmat kuin kehitysmaissa,
L. ottaa huomioon, että Sternin raportissa alan toimien toteuttamatta jättämisen vuosittaisten taloudellisten, yhteiskunnallisten ja terveydenhoidollisten kustannusten arvioidaan vastaavan 5–20 prosenttia maailman BKT:sta; ottaa huomioon, että YK:n ilmastosopimuksessa (UNFCCC) ja komissiossa arvioivat asianmukaisen ilmastopolitiikan kustannusten olevan vain murto-osa maailman BKT:n odotetusta vuosikasvusta eli 0,12–0,19 prosenttia, jos ei oteta huomioon lisäksi ympäristölle ja terveydelle koituvia etuja ja energiavarmuuden parantumista,
M. toteaa, että sekä hallitustenvälisen ilmastopaneelin kertomuksessa että Sternin raportissa vahvistetaan, että ilmastonmuutos uhkaa erityisesti kehittyviä maita, koska niiden altistuminen ja herkkyys ovat muita maita suurempia; toteaa, että ihmisen aiheuttama ilmastonmuutos johtaa kielteisiin vaikutuksiin, jotka koskevat maataloutta ja vesijärjestelmiä, metsiä, kalastusta, terveyttä sekä taloudellista infrastruktuuria, ja että tällaiset vaikutukset pahentavat köyhyyttä uhaten vakavasti vuosituhannen vaihteen kehitystavoitteiden saavuttamista,
N. toteaa Maailmanpankin arvioineen, että vuosittain tarvitaan 10–40 miljardia Yhdysvaltain dollaria, jotta köyhimpien maiden kehitys ei vahingoittaisi ilmastoa, ja että asiaa koskeviin sopeuttamisrahastoihin maksettavat maksut tähän mennessä on arvioitu vain 150–300 miljoonaksi dollariksi vuosittain,
O. katsoo, että päästöjen vähentämistä koskevat sitovat tavoitteet ovat tarpeen, jotta voidaan luoda tarvittavat investointikannustimet energiaa ja luonnonvaroja säästävien uusiutuvien ja vähän päästöjä aiheuttavien energiateknologioiden kehittämiseksi ja levittämiseksi,
P. katsoo, että laaja kansainvälinen sopimus päästöjen vähentämiseen liittyvistä pitkän aikavälin tavoitteista on ehdottoman välttämätön, jotta saataisiin vähän kasvihuonekaasupäästöjä aiheuttaviin teknologioihin ja energiatehokkuuteen kohdistuvien investointien varmuus ja jotta voitaisiin välttää investoinnit ei-yhteensopivaan energiainfrastruktuuriin,
1. kehottaa Euroopan unionia varmistamaan johtavan asemansa ja pyrkimään konkreettiseen yhteistyöhön Balin ilmastonmuutoskonferenssissa ja sen jälkeisissä toimissa ja sopimaan tätä kokousta varten tarvittavasta neuvottelumandaatista, jossa luodaan realistinen kehys vuoden 2012 jälkeen sovellettavalle kansainväliselle ilmastonsopimukselle, joka vastaa tavoitetta ilmastonmuutoksen aiheuttaman lämmön nousun rajoittamisesta kahteen celsiusasteeseen esiteolliseen aikaan verrattuna; katsoo, että unioni voi toteuttaa johtavaa rooliaan lähettämällä Balille joukon hallitusten päämiehiä, millä selvennettäisiin samalla, että ilmastonmuutos on monitahoinen ongelma, jonka käsittelyä ei pitäisi jättää pelkästään ympäristöministerien vastuulle;
2. katsoo, että tulevan järjestelmän olisi pohjauduttava YK:n puitesopimuksen ja Kioton pöytäkirjan pääperiaatteisiin ja mekanismeihin ja siinä olisi otettava huomioon yhteiset mutta eriytetyt velvollisuudet; katsoo, että Balin neuvotteluvaltuuksien olisi perustuttava seuraaviin tekijöihin:
- –pitkän aikavälin tavoite maapallon keskilämpötilan nousun rajoittamisesta alle kahteen celsiusasteeseen esiteolliseen tasoon nähden, mikä merkitsee koko maailman kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä vuoteen 2050 mennessä vähintään 50 prosentilla vuoden 1990 tasoon verrattuna,
– kaikkia teollisuusmaita sitovat tavoitteet,
- –laajempi osallistuminen päästövähennyksiin erityisesti kehittyvissä talouksissa oikeudenmukaisten ja suhteellisten tavoitteiden avulla,
- –maailmanlaajuinen päästökatto- ja päästöoikeusjärjestelmä,
- –vahvistetut rahoitusmekanismit sopeutumista varten kiinnittäen erityistä huomiota vesivaroihin,
– tehokkaat kannustimet – tarvittaessa markkinapohjaisten välineiden avulla – metsähakkuiden ja maankäyttötavoista aiheutuvien päästöjen välttämiseksi, kestävien maanviljelykäytänteiden edistäminen mukaan lukien,
- –puhtaan kehityksen sekä teknologian siirron ja levittämisen rahoitusvälineet ja muut välineet,
- –viimeistään vuonna 2009 tehtävä sopimus;
3. korostaa, että resurssien kestävän käytön ja päästövähennysten tavoitteiden on perustuttava pitkän aikavälin tavoitteeseen; katsoo, että nykyisen tiedon pohjalta on ehdottoman tärkeää saada maailmanlaajuiset päästöt kääntymään laskuun seuraavien kymmenen vuoden aikana sekä pitää ilmakehän kasvihuonekaasupitoisuudet alle 450 ppm:n hiilidioksidiekvivalenttia ja laskea päästöt sellaiselle tasolle, jonka luonnolliset hiilinielut pystyvät sitomaan;
4. pyytää ottamaan asianmukaisesti huomioon tiedeyhteisön varoitukset, että jo sinänsä vaikea tehtävä rajoittaa maapallon keskilämpötilan nousu alle kahteen celsiusasteeseen ei itsessään merkitse turvallista tasoa, sillä siihenkin liittyy erittäin vakavia vaikutuksia ja seurauksia;
5. toistaa, että teollisuusmaiden – myös niiden, jotka eivät ole vielä ratifioineet Kioton pöytäkirjaa – on oltava johtavassa asemassa ilmastonmuutoksen maailmanlaajuisessa torjunnassa ja sitouduttava vähentämään päästöjään vuoteen 2020 mennessä vähintään 30 prosentilla ja vuoteen 2050 mennessä 60–80 prosentilla vuoden 1990 tasosta; katsoo, että tulevassa sopimuksessa olisi säädettävä pitkän aikavälin tavoitteen mukaisia, vuoteen 2050 asti sekä viiden vuoden välein saavutettavia välitavoitteita, ja nämä sitovat tavoitteet olisi asetettava ja niitä olisi tarkistettava tuoreimman tieteellisen tietämyksen pohjalta;
6. pitää tässä yhteydessä myönteisenä Eurooppa-neuvoston 8. ja 9. maaliskuuta 2007 päättämää EU:n tavoitetta rajoittaa kasvihuonekaasujen päästöjä 30 prosenttia vuoden 1990 tasosta vuoteen 2020 mennessä, jos muut kehittyneet maat sitoutuvat vastaaviin päästövähennyksiin ja taloudellisesti pitemmälle edenneet kehitysmaat antavat vastuutaan ja kykyään vastaavan panoksen; tukee EU:n antamaa sitoumusta, joka ei riipu maailmanlaajuisen sopimuksen aikaansaamisesta vuoden 2012 jälkeistä aikaa koskien ja jonka mukaan kasvihuonekaasujen päästöjä vähennetään vähintään 20 prosentilla vuoden 1990 tasosta vuoteen 2020 mennessä;
7. korostaa, että merkittävä hiilidioksidipäästöjen vähennys voidaan saavuttaa vain kansainvälisellä tasolla ottamalla mukaan suurimmat päästöt aiheuttavat teollisuusmaat ja varmistamalla äskettäin teollistuneiden maiden osallistuminen;
8. katsoo, että kehittyvien maiden tulee sitoutua päästöjen rajoittamiseen niiden kehitysasteen, henkeä kohden laskettujen päästöjen, päästöjen vähentämismahdollisuuksien sekä niiden teknisten ja rahallisten mahdollisuuksien mukaisesti;
9. katsoo, että EU:n ja muiden teollisuusmaiden on avustettava kehittyviä maita kestävien ja tehokkaiden teknologioiden käyttöön ottamisessa yhteisrahoituksella virallinen kehitysapu mukaan lukien sekä kapasiteettia lisäävillä toimilla, jotta taloudellisesti edistyneimmät kehitysmaat voivat aloittaa päästöjensä tai hiilen käyttönsä vähentämisen niin pian kuin niiden kehitys sallii ja viimeistään vuonna 2020;
10. korostaa, että on tärkeää kunnioittaa ja noudattaa järkevän ympäristöpolitiikan periaatteita kaikissa EU:n kolmansille maille suuntaamissa kehitysapuhankkeissa;
11. katsoo, että on myös edistettävä kaikkia ratkaisuja, joilla voidaan saavuttaa 30 prosentin vähennys kasvihuonekaasupäästöihin vuoteen 2020 mennessä;
12. on huolissaan trooppisten metsien häviämisestä, joka aiheuttaa noin 20 prosenttia maailmanlaajuisista kasvihuonepäästöistä ja haittaa luonnollisten hiilinielujen sitomiskapasiteettia sekä köyhien yhteisöjen luonnon monimuotoisuutta ja toimeentuloa, ja vaatii siksi tällaisten kannustimien entistä tehokkaampaa sisällyttämistä unionin sekä maailmanlaajuisen kehitysavun myöntämiskäytäntöihin;
13. pitää keskeisenä strategisen kumppanuuden luomista sellaisten maiden kanssa, joita trooppisten metsien kato koskettaa eniten; uskoo vakaasti, että tulevaan ilmastosopimukseen on sisällyttävä tulosperusteisia kannustimia metsäkadon ehkäisemiseksi;
14. katsoo, että tällaisten kannustimien tulisi olla yhteydessä maakohtaisiin lähtötasoihin (aikaiset toimet mukaan lukien) ja niihin tulisi liittyä ekologisia perusteita, kestävyyttä koskevia sääntöjä ja hyvää hallintoa koskevia takuita; katsoo, että hiilinieluhyvitysten tilapäisen luonteen vuoksi valtioiden on vastattava niiden jatkuvuudesta, jos niitä käytetään sitovien tavoitteiden saavuttamiseen;
15. katsoo, että luonnon monimuotoisuutta, aavikoitumista ja ilmastonmuutosta koskevat YK:n keskeiset toimenpiteet ja niihin liittyvät kansainväliset sopimusosapuolten konferenssit tarvitsevat tehokasta koordinointia yhteisten tavoitteiden saavuttamiseksi; korostaa näin ollen tarvetta välttää ristiriitoja ehdotettujen ilmastonmuutosta lievittävien toimien ja sopeutumistoimien täytäntöönpanossa, jotta voidaan varmistaa niiden välinen koordinointi ja tehokkuus;
16. pitää tarpeellisena kansainvälistä puitesopimusta sekä biopolttoaineiden sertifiointijärjestelmää pyrittäessä estämään kielteiset ympäristövaikutukset ja esimerkiksi metsien hakkuista ja turvesoiden palamisesta aiheutuvat liialliset hiilidioksidipäästöt; pitää tässä yhteydessä tarpeellisena tutkia, kehittää ja edistää toisen sukupolven biopolttoaineita;
17. korostaa teollisuusmaiden moraalista velvoitetta antaa entistä enemmän rahallista ja kapasiteetin lisäämiseen tähtäävää tukea riskien pienentämiseksi ja ilmastonmuutokseen sopeutumiseksi haavoittuvaisissa alhaisen tulotason maissa ennustettavalla ja johdonmukaisella tavalla; kehottaa erityisesti lisäämään Yhdistyneiden Kansakuntien ilmastonmuutosta koskevan puiteyleissopimuksen alaisuudessa saatavissa olevia varoja, esimerkkeinä sopeuttamisrahasto, vähiten kehittyneiden maiden rahasto, erityinen ilmastonmuutosrahasto ja Maailman ympäristörahaston strateginen mukautumisprioriteetti;
18. toistaa tukensa puhtaan kehityksen mekanismien jatkuvalle käytölle ilmastoystävällisen teknologian edistämisessä; korostaa, että ehdot puhtaan kehityksen mekanismien käytön jatkamiselle ja jatkokehittelylle vuoden 2012 jälkeen tulisi luoda mahdollisimman nopeasti: korostaa tarvetta parantaa tehokkuutta soveltamalla entistä tiukempia kestävyyskriteerejä, parantamalla hallintoa, yksinkertaistamalla hallinnollisia menettelyjä sekä mahdollisesti siirtymällä alakohtaisiin puhtaan kehityksen mekanismeihin; korostaa kuitenkin, että tämä kompensaatiomekanismi on vain väliaikainen ratkaisu ja tavoitteena on oltava maailmanlaajuinen hiilipäästökatto, joka perustuu kiintiöiden oikeudenmukaiseen ja suhteelliseen jakamiseen; toistaa Kioton pöytäkirjassa sovitun periaatteen, että joustavien mekanismien käyttämisen pitää olla kotimaisia vähennyksiä täydentävää;
19. vaatii komissiota panemaan alulle muutoksen metsitys- ja uudelleenmetsityshankkeisiin liittyvien päästölupien arvioinnissa, kun tarkistetaan unionin päästökauppajärjestelmää puhtaan kehityksen mekanismin parantamiseksi;
20. toistaa kehotuksensa ilmailun ja merenkulun päästöjen saattamiseksi osaksi kansainvälisiä kasvihuonekaasujen vähentämissitoumuksia vuoden 2012 jälkeisellä kaudella ja kehottaa uudistamaan ponnistukset kerosiiniveron aikaansaamiseksi Euroopan unionissa ja maailmanlaajuisesti;
21. on huolissaan siitä, että yhä suurempi osa maapallon luonnonvaroista käytetään karjan kasvattamiseen; muistuttaa, että FAO:n marraskuussa 2006 julkaisemassa Livestock's Long Shadow -raportissa arvioitiin, että lihantuotantoala ja karjankasvatus aiheuttavat 18 prosenttia koko maailman kasvihuonekaasupäästöistä; korostaa, että vuoden 2012 jälkeen sovellettavaan kansainväliseen ilmastosopimukseen on sisällytettävä kestävää karjataloutta koskeva järjestelmä;
22. ehdottaa sen tarkistamista, missä määrin kaatopaikkoja, jotka päästävät ilmakehään vuosittain jopa 60 miljoonaa tonnia metaanikaasua koko maailmassa, voidaan vähentää ja hyödyntää energiantuotannossa kasvihuoneilmiön ja ihmisille aiheutuvan vaaran vähentämiseksi;
23. panee merkille mahdollisuudet, joita ilmastonmuutoksen vastustaminen tuo pakottamalla teknologiseen kehittämiseen ja entistä kestävämpien yhteiskuntien luomiseen; ottaa huomioon, että hiilitaloudesta luopumisen politiikka tarjoaa merkittäviä liiketoimintamahdollisuuksia monilla tekniikan aloilla, kuten energiatehokkuuden, uusiutuvien energialähteiden, tekniikan jakamisen, hiilidioksidin talteenoton ja varastoinnin yhteydessä; edellyttää jäsenvaltioilta lisätoimia tällaisten investointien lisäämiseksi ja sellaisten verokannustimien luomiseksi, joilla houkutellaan tekemään ympäristöystävällistä tekniikkaa koskevaa tutkimusta;
24. katsoo, että puhtaan teknologian markkinoille pääsyä haittaavat erilaiset esteet kuten fossiilisille polttoaineille maksetut tuet, tullimaksut ja tietopohjan puuttuminen; kehottaa toteuttamaan YK:n puitesopimuksen ja Kioton pöytäkirjan puitteissa tarvittavat toimet näiden esteiden poistamiseksi ja positiivisten investointikannusteiden käyttöön ottamiseksi kestävän teknologian alalla ja kehottaa hyödyntämän entistä enemmän yrittämiseen perustuvia kannustinmalleja, erityisesti teollistuneiden maiden ja nousevien talouksien lujaa ja kattavaa kumppanuutta;
25. katsoo, että maailmanlaajuinen päästöjen vähentäminen ei saa johtaa muihin uhkiin, kuten ydinaseiden leviämiseen tai ydinterrorismiin; katsoo tämän vuoksi, että ydinvoima on jätettävä puhtaan kehityksen mekanismin, yhteistoteutuksen tai muiden kehitysmaiden päästövähennyksiä palkitsevien mekanismien ulkopuolelle;
26. myöntää, että puhtaan tekniikan alalla perittävät teollis- ja tekijänoikeuksien lisenssimaksut saattavat estää tämän tekniikan siirtämisen kehitysmaihin; korostaa, että vuoden 2012 jälkeen sovellettavaan sopimukseen pitää sisältyä kehykset teollistuneiden maiden ja kehitysmaiden teollis- ja tekijänoikeuksia koskeville kumppanuuksille ja siinä pitää tarjota vaihtoehtoisia korvaustapoja teollis- ja tekijänoikeuksien haltijoille, jotta varmistetaan omistusoikeuksien kunnioittaminen samalla kun helpotetaan tekniikan siirtoja;
27. myöntää, että ilmastonmuutosta koskevista toisistaan poikkeavista kansallisista sitoumuksista aiheutuvat hintaerot saattavat vääristää kilpailua ja myös pk-yritysten kannalta; kehottaa komissiota harkitsemaan tätä kysymystä vakavasti ja kehittämään välineitä, joilla edistetään ympäristötavoitteiden ja WTO-määräysten johdonmukaisuuden lisäämistä; toteaa, että sitovat kansainväliset vertailukohdat ja tavoitteet, jotka kattaisivat kaikki kilpailun vääristymiselle alttiit alat, olisi ratkaisuna suotavampi kuin kauppakumppanien välisiä vääristymiä tasapainottavien verontarkistusten mahdollinen hyväksyminen;
28. tukee tehokkaan maailmanlaajuisen "päästökatto- ja päästöoikeusjärjestelmän" puuttuessa energiavaltaisten alojen alakohtaisia tavoitteita maissa, joilla ei ole sitovia päästövähennystavoitteita, ja katsoo niiden täydentävän teollisuusmaiden sitovia päästötavoitteita yhdessä teknologian siirtoa koskevien sitoumusten kanssa; katsoo, että tällaiset tavoitteet ja/tai vertailukohdat ovat erityisen tärkeitä energiavaltaisilla aloilla, joiden kilpailu on maailmanlaajuista (teräs-, paperi- ja sementtiteollisuus);
29. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille sekä ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden Kansakuntien puitesopimuksen sihteeristölle ja pyytämään, että se välitetään kaikille Euroopan unioniin kuulumattomille sopimuspuolille ja yleissopimuksen tarkkailijoille.