Päätöslauselmaesitys - B6-0435/2007Päätöslauselmaesitys
B6-0435/2007

PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS

7.11.2007

neuvoston ja komission julkilausumien johdosta
työjärjestyksen 103 artiklan 2 kohdan mukaisesti
esittäjä(t): Cristiana Muscardini
UEN-ryhmän puolesta
Euroopan yhteinen etu: menestyminen globalisaation aikakaudella

Menettely : 2007/2637(RSP)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari :  
B6-0435/2007
Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :
B6-0435/2007
Hyväksytyt tekstit :

B6‑0435/2007

Euroopan parlamentin päätöslauselma Euroopan yhteisestä edusta: menestyminen globalisaation aikakaudella

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 103 artiklan 2 kohdan,

A.  katsoo, että EU:n on hyväksyttävä asianmukainen strategia, jonka avulla se voi vastata globalisaation mukanaan tuomiin haasteisiin ja torjua siihen liittyvät riskit sekä kohdata kasvavan kilpailun suurten kehittyvien kansantalouksien taholta,

B.  katsoo, että johdonmukaisuus uudistetun Lissabonin strategian sisäisten ja ulkoisten näkökulmien välillä on välttämätöntä aloitteen menestykselle,

C.  ottaa huomioon, että julkinen vastustus kaupan vapauttamisen haitallisille vaikutuksille tietyillä alueilla ja talouden aloilla on usein äänekästä, kun taas sen myönteiset vaikutukset innovointiin, kilpailukykyyn ja työllisyyteen jätetään aivan liian usein huomiotta,

D.  ottaa huomioon, että tullien ulkopuoliset kaupan esteet haittaavat lisääntyvässä määrin markkinoille pääsyä,

E.  ottaa huomioon, että korkeat tullimaksut muodostavat edelleenkin huomattavan kaupan esteen, erityisesti suhteissa suuriin kehittyviin kansantalouksiin,

F.  katsoo, että WTO:n kattama monenvälinen kauppajärjestelmä muodostaa edelleenkin tehokkaimmat puitteet oikeudenmukaisen ja tasapuolisen kaupankäynnin saavuttamiseksi maailmanlaajuisesti, sillä siinä voidaan kehittää asianmukaiset säännöt ja varmistaa näiden sääntöjen noudattaminen,

G.  katsoo, että monenvälisiä neuvotteluja täydentävät kahdenväliset sopimukset voivat tarjota Euroopan unionille lisävälineen sen kilpailuaseman parantamisessa,

H.  katsoo, että Euroopan unionin olisi valmistauduttava tarvittaessa puolustamaan itseään sovittujen sääntöjen rikkomisia ja epäoikeudenmukaisia kaupankäynnin käytäntöjä vastaan,

1.  katsoo, että kauppapolitiikka on tärkeä osa mitä tahansa strategiaa, jonka tavoitteena on edistää kasvua ja luoda työpaikkoja parantamalla Euroopan kilpailukykyä;

2.  on sitä mieltä, että Euroopan unionin on ulkoiseen toimintaan ryhtyessään kannustettava uudistuksiin ja kansainväliseen yhteistyöhön talouden alalla, jotta luodaan suotuisat olosuhteet kaupankäynnille ja edistetään kestävää kehitystä maailmanlaajuisesti;

3.  uskoo, että avoimen kauppajärjestelmän hyödyt ovat suuremmat kuin sen mahdolliset kielteiset vaikutukset; katsoo näin ollen, että Euroopan unionin olisi jatkossakin pyrittävä täydentämään yhtenäismarkkinoita, edistämään vapaata ja oikeudenmukaista kaupankäyntiä sekä vastustamaan protektionismia; katsoo myös, että kaupan vapauttamisen mahdollisia tuhoisia vaikutuksia, kuten tuotannon siirrot ja uudelleensijoittautumiset, tietyillä aloilla, alueilla ja tietyissä maissa ei voida jättää huomiotta;

4.  katsoo, että komission olisi laadittava strategia, jolla vaikutetaan positiivisesti globalisaatioprosessiin ja hallitaan riskejä;

5.  muistuttaa, että Euroopan unioni on useimmilla aloilla jo nyt yksi maailman avoimimmista talouksista ja että verrattuna jo kehittyneisiin ja kehittyviin talouksiin Euroopan unionin suorituskykyyn vaikuttavat kielteisesti vastavuoroisuuden puute markkinoille pääsyn ehdoissa, kaupankäynnin sääntöjen puutteellinen noudattaminen ja epäoikeudenmukaisten kaupankäynnin käytäntöjen leviäminen;

6.  panee merkille, että useissa maissa, jotkut suuret kehittyvät taloudet mukaan luettuna, pidetään edelleen yllä korkeita tulleja ja muita kaupan esteitä Euroopan unionin viennille; katsoo, että tällaisten esteiden poistamisen tai huomattavan vähentämisen kehityspolitiikka huomioon ottaen olisi oltava yksi Euroopan unionin kauppapolitiikan tärkeimmistä painopistealueista;

7.  katsoo, että WTO:n kattama monenvälinen kauppajärjestelmä muodostaa edelleenkin kaikkein tehokkaimmat puitteet vapaan kaupankäynnin mahdollistamiseksi maailmanlaajuiselta pohjalta; katsoo kuitenkin, että WTO-järjestelmää olisi jossain määrin uudistettava sen avoimuuden ja tehokkuuden lisäämiseksi;

8.  katsoo, että kaikkien uusien vapaakauppa-alueiden, joista Euroopan unioni sopii, olisi oltava WTO:n sääntöjen mukaisia, kattavia ja pitkälle meneviä ja niiden olisi johdettava todelliseen vastavuoroiseen markkinoille pääsyyn sekä niiden avulla olisi lisäksi varmistettava laajamittainen palvelujen ja investointien vapauttaminen, siten että ne ovat nykyisiä monenvälisiä sitoumuksia laajakantoisempia;

9.  korostaa sääntelyä koskevien kysymysten kasvavaa merkitystä kansainvälisessä kaupassa; vaatii suurempaa yhdenmukaisuutta Euroopan unionin sääntöjen ja käytäntöjen sekä sen tärkeimpien kauppakumppanien sääntöjen ja käytäntöjen välillä; korostaa, että tämä ei saisi johtaa normeja ja säännöksiä heikentävään harmonisointiin, joka jäytäisi kansalaisten luottamusta terveyttä, turvallisuutta ja ympäristöä koskeviin seikkoihin; painottaa, että olisi pikemminkin lisättävä ponnisteluja sen varmistamiseksi, että Euroopan unionin tärkeimmät kauppakumppanit tunnustavat niitä koskevat säännöt ja käytännöt ja panevat ne täytäntöön;

10.  kehottaa komissiota jatkamaan ponnistelujaan tutkimuksen, kehityksen ja innovoinnin aloilla; toteaa, että patenttien kunnioittaminen ja teollis- ja tekijänoikeuksien puolustaminen ovat Euroopan unionin ulkoisen kilpailukyvyn avaintekijöitä, ja katsoo, että Euroopan unionin olisi tähän liittyen otettava tiukempi asenne kolmansia maita kohtaan;

11.  katsoo, että Euroopan unionin ulkoisen kilpailukyvyn säilyttämisen ja parantamisen kannalta on ehdottaman välttämätöntä, että unionin tärkeimmät kauppakumppanit suojelevat asianmukaisesti teollis- ja tekijänoikeuksia;

12.  korostaa tarvetta keskittyä erityisesti tullien ulkopuolisiin kaupan esteisiin, joista on tulossa suurin este kansainväliselle kaupalle, kun tulleja vähitellen lasketaan tai poistetaan; kiinnittää huomion tullien ulkopuolisten kaupan esteiden suuriin eroavaisuuksiin, tekniseen monimutkaisuuteen ja poliittiseen arkaluontoisuuteen, joiden vuoksi niihin on vaikea puuttua, ja kehottaa komissiota panostamaan riittävästi tähän vaativaan tehtävään;

13.  katsoo, että yhä pidemmälle menevän kaupan vapauttamisen vuoksi EU:n on entistä tarpeellisempaa säilyttää valmiutensa suojautua epäoikeudenmukaisilta kaupankäynnin käytännöiltä; pitää sen vuoksi kaupan suojakeinoja Euroopan unionin ulkoisen kilpailukyvyn strategian välttämättömänä osana;

14.  panee merkille, että talouden globalisoituminen luo uusia mahdollisuuksia unionin kansantalouksille, joiden merkitys kasvaa vääjäämättä tulevina vuosikymmeninä ja jotka saavat lisäetua hyödyntämällä mittakaavaetuja, valmiuksia, kaupunkirakentamista, verkostoja ja hyvää mainetta;

15.  korostaa, että Euroopan unioni voi saavuttaa Lissabonin tavoitteet unionin sisällä vain toimimalla aktiivisesti ja yhtenäisesti maailmanlaajuisella näyttämöllä; pitää sen vuoksi myönteisenä aikomusta kehittää Lissabonin strategiaan johdonmukainen ulkoinen ulottuvuus; katsoo, että uudella kattavalla ulkopolitiikan lähestymistavalla, jossa keskitytään sääntely-yhteistyöhön, normien lähentämiseen ja sääntöjen vastaavuuteen, on edistettävä oikeudenmukaista kilpailua ja kauppaa; varoittaa tässä yhteydessä kuitenkin olemaan aliarvioimatta sisäisten yhteistyö- ja uudistusprosessien edelleen kehittämisen tärkeyttä;

16.  korostaa Euroopan unionin kasvavaa merkitystä maailmanlaajuisena toimijana, yhtenä suurimmista vapaasta maailmantaloudesta hyötyjänä, yhtenä maailman suurimmista tavaranviejistä ja -tuojista, maailman suurimpana palveluiden viejänä ja maailman toiseksi suurimpana suorien ulkomaisten sijoitusten kohteena; katsoo, että tässä asemassa sillä on suuri vastuu puuttua maailmanlaajuisiin kysymyksiin ja asettaa yhteisiä ulkoisen talouspolitiikan välineitä unionin sisämarkkinoiden ulkoisten vaikutusten hallinnoimiseksi asianmukaisesti;

17.  katsoo, että teollisuusalojen maailmanlaajuinen konsolidoituminen ja se, että kolmansien maiden sijoittajat ostavat Euroopan unionin yrityksiä ja päinvastoin, alentaa pääoman todellista hintaa; kehottaa toteuttamaan toimia protektionismin torjumiseksi niin Euroopan unionissa kuin sen ulkopuolella; toteaa kuitenkin, että mikäli Euroopan unionin valvontakehystä laadittaessa ja sen kilpailusääntöjä tiukasti valvottaessa ei sovelleta asianmukaista koordinointia, sisämarkkinoiden edut ja mittakaavaedut, joita syntyy EU:n osallistumisesta maailmanlaajuisille markkinoille yhtenä yksikkönä, saattavat kutistua;

18.  kannattaa EKP:n riippumattomuutta sen johtaessa rahapolitiikkaa ja reagoidessa maailmanlaajuisten rahoitusmarkkinoiden arvaamattomuuteen; tähdentää, että euron vaihtokurssin nousu, joka johtuu kasvavasta epätasapainosta Euroopan unionin ulkopuolisissa maissa ja kysynnän heikkoudesta Euroopan unionissa, lisää EU:n yritysten kilpailupaineita, ja katsoo, että EU:n on syytä vastata tilanteeseen vakaan talouspolitiikan, kansainvälisten sopimusten ja kansainvälisen yhteistyön avulla;

19.  katsoo, että luonnonvarojen, perustuotteiden ja palveluiden kysynnän kasvu, joka johtuu kehittyvien kansantalouksien kasvusta, voi aiheuttaa unionin jäsenvaltioiden talouksissa inflaatiopaineita, joita niiden osuus maailmanlaajuisen tarjonnan kasvusta on toistaiseksi tasoittanut; katsoo, että tämän ongelman torjumiseksi jäsenvaltioiden olisi laadittava inflaation vastaisia talouspolitiikan välineitä ja teknologian lisäämistä koskevia strategioita sekä puitteet mahdollisille makrotalouden mukautuksille ja parannetulle koordinoinnille;

20.  katsoo, että rahoitusmarkkinoiden avoimuus, tehokkaat kilpailua koskevat säännöt sekä asianmukainen sääntely ja valvonta ovat edelleenkin keskeisellä sijalla, kun otetaan huomioon rahoitusmarkkinoiden globalisoituminen ja tarve taata kuluttajien oikeudet; kehottaa siksi komissiota laatimaan rahoitusmarkkinoita koskevien kysymysten pohjalta vastaavia unionin laajuisia aloitteita yhteisön Lissabonin strategian puitteissa;

21.  korostaa, että tuottavuuden kasvun hidastuminen on talouspoliittinen huolenaihe ja se on erilainen eri puolilla unionia, vaikkakin Euroopan unionissa on yhteinen malli, jolla voidaan osoittaa markkinoiden, jakelun ja rahoituspalveluiden heikkoudet;

22.  huomauttaa, että rakenteiden jäykkyys estää uuden teknologian tehokkaan käytön ja verkostoihin pääsyn jälkeen jääneillä teollisuudenaloilla; katsoo, että talouspolitiikan suuntaviivoihin olisi sisällytettävä tukitoimia, joilla luodaan suotuisa ympäristö yritysten rajatylittäville toimille ja nopeutetaan rahoitusalan sisämarkkinoiden syntymistä;

23.  katsoo, että markkinoiden, jakelualan ja rahoituspalvelujen toimivuutta voitaisiin parantaa laajentamalla erityisesti euroalueen jäsenvaltioiden talousuudistusten koordinointia ja että taloutta voitaisiin uudenaikaistaa lisäämällä ponnisteluja teknologiainvestoinneissa; kannattaa yhdennetyn taloushallinnon lähestymistapaa, joka perustuu integraation tuomaan lisäarvoon;

24.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.