PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS
10.12.2007
työjärjestyksen 103 artiklan 2 kohdan mukaisesti
esittäjä(t): Angelika Beer, Raül Romeva i Rueda ja Frithjof Schmidt
Verts/ALE-ryhmän puolesta
jalkaväkimiinojen käytön, varastoinnin, tuotannon ja siirtämisen kieltämistä koskevan vuonna 1997 tehdyn Ottawan sopimuksen 10. vuosipäivästä
B6‑0518/2007
Euroopan parlamentin päätöslauselma jalkaväkimiinojen käytön, varastoinnin, tuotannon ja siirtämisen kieltämistä koskevan vuonna 1997 tehdyn Ottawan sopimuksen 10. vuosipäivästä
Euroopan parlamentti, joka
– ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa asiasta ja etenkin 7. heinäkuuta 2005 antamansa päätöslauselman ”Maailma ilman miinoja”,
– ottaa huomioon vuonna 1997 tehdyn Ottawan jalkaväkimiinojen käytön, varastoinnin, tuotannon ja siirtämisen kieltämistä ja niiden hävittämistä koskevan yleissopimuksen,
– ottaa huomioon joulukuussa 2004 hyväksytyn Nairobin toimintasuunnitelman,
– ottaa huomioon Jordaniassa marraskuussa 2007 pidetyn Ottawan sopimuksen sopimusvaltioiden kahdeksannen kokouksen, vuonna 2008 pidettävän sopimusvaltioiden yhdeksännen kokouksen ja vuonna 2009 pidettävän ensimmäisen tarkistuskonferenssin,
– ottaa huomioon maamiinojen kieltämiseen tähtäävän kansainvälisen kampanjan, joka on käynnissä yli 70 maassa eri puolilla maailmaa,
– ottaa huomioon Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 724/2001 sekä neuvoston asetuksen (EY) N:o 1725/2001,
– ottaa huomioon työjärjestyksen 103 artiklan 2 kohdan,
A. ottaa huomioon, että marraskuussa 2007 Ottawan sopimuksen jäseninä oli 156 sopimusvaltiota,
B. ottaa huomioon, että lukuisat kansalliset parlamentit ja Euroopan parlamentti ovat tehneet aloitteita, joilla edistetään sitä, että jalkaväkimiinojen valvontaa ja kieltämistä koskevia toimia kehitetään edelleen,
C. toteaa, että vain harvat maat valmistavat enää jalkaväkimiinoja ja että niiden kauppa on käytännössä pysähtynyt; toteaa, että vuoden 1999 jälkeen on tuhottu noin 41,8 miljoonaa jalkaväkimiinaa,
D. toteaa, että vuosina 1999–2004 raivattiin neljä miljoonaa jalkaväkimiinaa ja että yli 2 000 neliökilometrin suuruinen (Luxemburgin kokoinen) alue raivattiin jalkaväkimiinoista,
E. toteaa, että miinojen ja räjähtämättömien taisteluvälineiden pilaaman alueen kooksi koko maailmassa arvioidaan kuitenkin yli 200 000 neliökilometriä (mikä vastaa Senegalin kokoa),
F. toteaa, että miinat ja räjähtämättömät taisteluvälineet muodostavat näin ongelman yli 90 maassa, joista 56:lla on ajoneuvomiinoihin liittyviä ongelmia ja ainakin 25:llä on räjähtämättömiin rypäleammuksiin liittyviä ongelmia,
G. toteaa, että ilmoitettu uhrien määrä on pudonnut 11 700:sta (vuonna 2002) 5 751:een (vuonna 2006),
H. toteaa, että tilastojen ulkopuolelle jääviä maamiinojen ja räjähtämättömien taisteluvälineiden uhreja on vuosittain edelleen 15 000–20 000,
I. toteaa, että ensimmäistä kertaa miinoja tuhotaan ja raivataan enemmän kuin niitä asetetaan,
J. toteaa, että hallitukset käyttävät maamiinoja koko ajan vähemmän ja vain Myanmar/Burma ja Venäjä jatkavat uusien miinojen asettamista; toteaa, että aseistetut ei-valtiolliset toimijat ovat vähentäneet jalkaväkimiinojen ja improvisoitujen räjähtävien aseiden käyttöä, vaikka tällaiset toimijat vielä käyttävätkin niitä ainakin kahdeksassa valtiossa,
K. toteaa, että 35 aseistautunutta ei-valtiollista toimijaa sitoutui joulukuussa 2007 jalkaväkimiinojen täydelliseen kieltoon Geneva Call -järjestön sitoumuksella, joka koskee jalkaväkimiinojen täydellistä kieltämistä sekä yhteistyötä miinoihin liittyvissä toimissa,
L. ottaa huomioon, että arvioiden mukaan 78 maalla on varastossa edelleen noin 250 miljoonaa jalkaväkimiinaa, saatujen todisteiden mukaan yli 15 maata varastoi ajoneuvomiinoja ja että 13 Ottawan sopimukseen kuulumatonta maata tuottaa edelleen jalkaväkimiinoja tai pitää kiinni oikeudestaan valmistaa niitä,
M. toteaa, että jalkaväkimiinojen varastot on tuhottava mahdollisimman nopeasti ja viimeistään ennen Ottawan sopimuksen mukaisen neljän vuoden aikarajan päättymistä,
N. toteaa, että miinakieltosopimuksen yhdeksän sopimusvaltion on vielä tuhottava varastonsa neljän vuoden kuluessa sopimukseen liittymisestä,
O. ottaa huomioon, että Ottawan sopimukseen osallistuville maille on annettava lisätukea, jotta mahdollisimman monta sopimusvaltioita kannustettaisiin täyttämään velvollisuutensa raivata kaikki miinat 10 vuoden kuluessa sopimukseen liittymisestä,
P. toteaa, että 1990-luvun alun jälkeen kansainvälinen yhteisö on osoittanut miinoja koskeviin ohjelmiin (miinanraivaus ja uhrien auttaminen) yli 3,4 miljardia dollaria ja että Euroopan unioni on käyttänyt niihin lähes 335 miljoonaa euroa,
Q. toteaa, että siitä huolimatta tällaisten ohjelmien määrärahat koko maailmassa putosivat 250 miljoonaan euroon vuonna 2005, ja vaikka summa nousikin 316 miljoonaan euroon vuonna 2006, prosessi on aivan liian hidas,
R. toteaa Euroopan unionin sitoutuneen pitkän aikavälin johtajuuteen ja rahoitukseen miinoja koskevissa toimissa, jotta miinakieltosopimus saataisiin koskemaan koko maailmaa ja jotta se voitaisiin panna täytäntöön koko maailmassa,
S. ottaa huomioon, että komissio on osoittanut vuonna 2007 yhteensä 33 miljoonaa euroa miinoja koskeviin toimiin kymmenessä maassa (Valko-Venäjä, Bosnia ja Hertsegovina, Kambodža, Kypros, Etiopia, Guinea-Bissau, Jordania, Libanon, Senegal ja Sudan),
T. ottaa huomioon, että vuosia 2005–2007 koskevassa strategia-asiakirjassa korostetaan hyötyjä, joita saadaan erillisestä jalkaväkimiinoja koskevasta budjettikohdasta, ja että sen avulla voidaan kehittää kapasiteettia yllättäviin ja odottamattomiin tarpeisiin vastaamista varten ja vahvistetaan ja parannetaan humanitaaristen ja sosioekonomisten kehitysohjelmien mukaisesti toteutettujen miinoja koskevien toimenpiteiden tehokkuutta niissä tapauksissa, joissa YTP:llä, kansallisella maaohjelmalla tai vastaavilla välineillä ei voida laillisesti tukea jalkaväkimiinoihin liittyviä toimia, tai tapauksissa, jotka ovat poliittisesti arkaluontoisia tai kiinnostavia EY:lle, ja tuetaan lisäksi kansalaisjärjestöjä,
U. ottaa huomioon, että jalkaväkimiinoja koskeva komission budjettikohta kumottiin kuitenkin vakauttamisvälineellä vuoden 2006 lopussa ja että EY:n miinoja koskeva toimintastrategia ja ohjelma päättyvät tänä vuonna ja ne korvataan lähes täysin EY:n valtuuskuntien laatimilla ohjelmilla, jotka perustuvat komission laatimiin suuntaviivoihin, ja sisällyttämällä miinoja koskeva toiminta maa- ja aluekohtaisiin strategia-asiakirjoihin; ottaa lisäksi huomioon, että EY:n miinoista kärsivien kumppaneiden tehtävänä on päättää, miten tärkeänä miinoja koskevaa toimintaa pidetään niiden tukitoimien priorisointia koskevassa yleisluettelossa, joka sisältyy komissiolle esitettäviin taloudellista tukea koskeviin pyyntöihin,
V. ottaa huomioon, että vaikka komissio ilmoittaa olevansa vakaasti sitoutunut tukemaan Ottawan sopimusta, huolta voidaan ilmaista ja sitä onkin ilmaistu EY:n miinoja koskevan toiminnan tulevan rahoituksen tasosta,
W. katsoo, että uhreille annettavaa apua ja Ottawan sopimuksen 6 artiklan mukaista miinojen uhrien sosioekonomista osallistamista on parannettava; ottaa huomioon, että maailmassa on arviolta 450 000–500 000 henkilöä, jotka ovat selvinneet hengissä miinojen aiheuttamista onnettomuuksista, ja että maamiinojen tai räjähtämättömän sotamateriaalin aiheuttamista onnettomuuksista selvinneiden sekä hoitoa ja kuntoutusta tarvitsevien ihmisten määrä on kasvussa; ottaa huomioon, että kolme neljännestä rekisteröidyistä uhreista on siviilejä ja 34 prosenttia siviiliuhreista on lapsia,
X. toistaa tarpeen vahvistaa kansainvälistä humanitaarista oikeutta ajoneuvomiinojen osalta, kuten tiettyjä tavanomaisia aseita koskevaan yleissopimukseen liittyvä asiantuntijaryhmä päättää, ja tässä yhteydessä on otettava huomioon, että sopimus kieltää jo nyt ajoneuvomiinat, jotka on varustettu herkillä sytyttimillä tai käsittelyn estävillä mekanismeilla, jotka miinoja käsittelevä henkilö voi laukaista vahingossa, sillä tällaiset miinat muodostavat kuolettavan uhan haavoittuville yhteisöille ja humanitaarista apua antaville työntekijöille sekä miinanraivaajille,
Y. on huolestunut siitä, että aika on käymässä vähiin niissä 29 maassa, joiden sopimuksen mukaiset raivausta koskevat määräajat kuluvat umpeen 2009 ja 2010, ja korostaa erityisesti, että yksi EU:n jäsenvaltio ei ole edes aloittanut raivausoperaatioita huolimatta sopimusvelvoitteista, joiden mukaan kaikki raivaustoimet on saatava päätökseen vuoteen 2009 mennessä, ja eräs toinen jäsenvaltio aloitti toimet vasta tämän vuoden lokakuussa,
Z. panee huolestuneena merkille, että onnettomuuksista hengissä selvinneiden tuen rahoitus käsittää vain prosentin kaikesta miinoja koskevasta rahoituksesta ja että henkiin jääneiden tarpeiden täyttämistä ja oikeuksien kunnioittamista koskevaa edistystä on pidettävä riittämättömänä; ottaa huomioon, että vähintään 13 maata tarvitsee kiireellisesti lisää tai uusia miinojen vaaroista kertovia koulutusohjelmia,
1. kehottaa kaikkia valtioita allekirjoittamaan ja ratifioimaan Ottawan sopimuksen, jotta kaikki maat liittyisivät mainittuun sopimukseen ja jotta saavutettaisiin miinoista vapaata maailmaa koskeva yhteinen tavoite;
2. pitää erityisen tärkeänä, että USA, Venäjä, Kiina, Pakistan ja Intia allekirjoittavat ja ratifioivat Ottawan sopimuksen;
3. kehottaa kahta EU:n jäsenvaltioita, jotka eivät vielä ole liittyneet Ottawan sopimukseen tai saaneet päätökseen sen ratifiointiprosessia, tekemään niin ennen kuin sopimuksen seuraava tarkistuskonferenssi järjestetään vuonna 2009;
4. kehottaa kaikkia aseistettuja ei-valtiollisia toimijoita osoittamaan noudattavansa Ottawan sopimuksessa vahvistettua humanitaarista säännöstä lopettamalla jalkaväkimiinojen tuotannon ja käytön sekä allekirjoittamalla Geneva Call ‑järjestön laatiman sitoumuksen;
5. kehottaa neuvostoa, jäsenvaltioita sekä ehdokasvaltioita aloittamaan välittömästi vuoden 2009 Ottawan sopimuksen tarkistuskonferenssin valmistelut ja tekemään ehdotuksia tähän liittyvästä suunnitellusta yhteisestä toiminnasta;
6. kehottaa kaikkia sopimusvaltioita panemaan täysimääräisesti ja nopeasti täytäntöön kaikki Ottawan sopimuksen mukaiset velvoitteensa;
7. kehottaa kaikkia jäsenvaltioita sekä Ottawan sopimuksen osapuolia vaatimaan, että sopimuksen kieltämiksi jalkaväkimiinoiksi katsotaan kaikki miinat, jotka henkilön läsnäolo, läheisyys tai kontakti voivat räjäyttää; toteaa tämän merkitsevän nimenomaisesti sitä, että sopimus kieltää sopimusvaltioilta laukaisulangat, katketessaan sytytyksen aiheuttavat langat, irtivedettäviin sauvoihin perustuvat sytyttimet, vähäisestä paineesta laukeavat sytyttimet, käsittelynestolaitteet ja muut vastaavat sytyttimet;
8. pyytää jäsenvaltioita ryhtymään välittömästi toimiin sen takaamiseksi, että ajoneuvomiinat, jotka henkilön läsnäolo, läheisyys tai kontakti voivat räjäyttää, on tuhottava Ottawan sopimuksen mukaisesti;
9. vaatii, että EU:n joukkojen ei tulisi missään olosuhteissa käyttää minkään tyyppisiä jalkaväkimiinoja ja että EU:n joukot eivät osallistu Naton puitteissa ja muissa yhteyksissä yhteisiin operaatioihin, joissa muut liittolaiset kuin EU:n jäsenvaltiot käyttävät jalkaväkimiinoja;
10. kehottaa komissiota jatkamaan täysimittaisesti ja määrätietoisesti toimiaan, joilla tuetaan taloudellisesti ja kaikilla käytettävissä olevilla välineillä maamiinoista kärsiviä yhteisöjä ja yksilöitä, mukaan luettuina aseistettujen ei-valtiollisten toimijoiden valvonnassa tai vaikutuksen alaisina olevat alueet; pyytää komissiota selvittämään Euroopan parlamentille tähän liittyviä toimiaan vuoden 2008 alussa;
11. kehottaa komissiota perustamaan nimenomaisen jalkaväkimiinoja koskevan budjettikohdan, josta rahoitetaan sellaisia sopimusvaltioilta vaadittavia toimia liittyen miinoihin, uhreille annettavaan apuun ja varastojen tuhoamiseen, joita ei voida rahoittaa uusilla rahoitusvälineillä; kehottaa komissiota takaamaan, että määrärahoja osoitetaan riittävästi vuoden 2007 jälkeen;
12. kehottaa komissiota säilyttämään riittävän henkilöstömäärän, jotta voidaan taata sen jalkaväkimiinojen kieltämiseen liittyvän politiikan tehokas toteutus ja jotta voidaan taata, että miinoja koskevat toimet sisällytetään nimenomaisesti sopimuspuolten strategisiin maa-asiakirjoihin ja kansallisiin maaohjelmiin ja että voidaan seurata miinoja koskevien toimien kokonaisrahoitusta eri rahoitusvälineillä;
13. kehottaa sopimusvaltioita ja erityisesti EU:n jäsenvaltioita takaamaan, että niiden miinanraivaukseen myöntämät varat auttavat kehittämään kansallista miinanraivauskapasiteettia ja että miinanraivaustoimet jatkuvat, kunnes kaikki tiedossa olevat tai epäillyt miinakentät on raivattu;
14. vaatii neuvostoa ja komissiota jatkamaan tukeaan toimille ei-valtiollisten toimijoiden voittamiseksi puolelleen jalkaväkimiinojen kieltämisessä; katsoo, ettei tämä merkitse tuen antamista aseellisille ei-valtiollisille toimijoille tai niiden toiminnalle tai niiden legitimiteetin tunnustamista;
15. kehottaa miinoista kärsiviä maita ja kansainvälisiä tukijoita asettamaan entistä tärkeämmälle sijalle miinoista hengissä selvinneiden fyysisen kuntoutuksen ja taloudellisen tuen, sillä heidän tarpeitaan ei ole otettu riittävästi huomioon;
16. kehottaa asianomaisia valiokuntia seuraamaan tarkoin tiettyjä tavanomaisia aseita koskevaan yleissopimukseen liittyviä kokouksia ja osallistumaan niihin, raportoimaan jäsenvaltioiden ja ehdokasvaltioiden jalkaväkimiinoja koskevista aloitteista ja raportoimaan muista tällaisia aseita koskevista kansainvälisistä toimista;
17. muistuttaa sitoumuksesta, jonka mukaan mikään Ottawan sopimuksen sopimusvaltio ei saa missään olosuhteissa avustaa, kannustaa tai taivutella millään tavalla ketään ryhtymään sellaiseen toimintaan, joka on kiellettyä kyseisen sopimuksen sopimusvaltioille;
18. kehottaa sopimusvaltioita varmistamaan, että ne eivät salli niiden alueella toimivien ja/tai niiden lainsäädännön piiriin kuuluvien rahoituslaitosten investoivan yrityksiin, jotka ovat osallisina maamiinojen tuotannossa, varastoinnissa tai siirtämisessä;
19. kehottaa Euroopan unionia, jäsenvaltioita ja ehdokasvaltioita kieltämään niiden alueella toimivien ja/tai niiden lainsäädännön piiriin kuuluvien yksityisten ja julkisten rahoituslaitosten rahallisen tuen yrityksille, jotka osallistuvat jalkaväkimiinojen tuotantoon, varastointiin tai siirtoihin; katsoo, että tämä kielto tulisi sisällyttää unionin lainsäädäntöön sekä kansalliseen lainsäädäntöön;
20. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman komissiolle, neuvostolle, jäsenvaltioiden hallituksille, YK:n pääsihteerille, Etyjin pääsihteerille, Punaisen Ristin kansainväliselle komitealle, Action Group Landmine.de (Aktionsbündnis Landmine.de)- järjestölle, International Campaign to Ban Landmines (ICBL) -järjestölle, Geneva Call -järjestölle, AKT:n ja EU:n yhteiselle parlamentaariselle edustajakokoukselle ja Yhdysvaltojen, Venäjän federaation, Kiinan kansantasavallan, Pakistanin ja Intian hallituksille sekä sopimusvaltioiden yhdeksännen kokouksen ja ensimmäisen tarkistuskonferenssin puheenjohtajaehdokkaalle.