PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS
14.5.2008
työjärjestyksen 103 artiklan 2 kohdan mukaisesti
esittäjä(t): Friedrich-Wilhelm Graefe zu Baringdorf, Alyn Smith, Milan Horáček, Marie-Hélène Aubert, Alain Lipietz, Frithjof Schmidt, Rebecca Harms, Caroline Lucas, Carl Schlyter, Bart Staes, Marie Anne Isler Béguin, Mikel Irujo Amezaga, Raül Romeva i Rueda, Kathalijne Maria Buitenweg ja Jill Evans
Verts/ALE-ryhmän puolesta
elintarvikkeiden hintojen noususta Euroopan unionissa ja kehitysmaissa
B6‑0221/2008
Euroopan parlamentin päätöslauselma elintarvikkeiden hintojen noususta Euroopan unionissa ja kehitysmaissa
Euroopan parlamentti, joka
– ottaa huomioon ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen, jonka 25 artiklan 1 kohta koskee oikeutta ravintoon,
– ottaa huomioon YK:n kehitysohjelman, FAOn, Maailmanpankin ja muiden kansainvälisen yhteisön elinten aloitteeseen perustuvan ja niiden tuella toteutetun maataloustieteen ja ‑tekniikan kehitystä koskevan kansainvälisen arvioinnin (IAASTD) tuoreet suositukset maailman elintarviketuotannosta,
– ottaa huomioon 25. lokakuuta 2007 antamansa päätöslauselman rehujen ja elintarvikkeiden hintojen noususta[1],
– ottaa huomioon työjärjestyksen 103 artiklan 2 kohdan,
A. ottaa huomioon, että voimakkaasti nousevat elintarvikkeiden hinnat ovat aiheuttaneet ruokamellakoita kehitysmaissa ja että Maailmanpankin mukaan vähintään 33 elintarvikkeiden tuojavaltiota saattaa joutua kohtaamaan yhteiskunnallisia levottomuuksia sen seurauksena, että köyhillä on yhä huonommat mahdollisuudet saada ravintoa,
B. ottaa huomioon YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestön (FAO) arvion, jonka mukaan 826 miljoonaa ihmistä kärsii nälästä ja aliravitsemuksesta ja että vielä monet miljoonat muut joutuvat tämän uhan alaisiksi, jos heidän mahdollisuuksiaan päästä käsiksi ruuantuotantoresursseihin ja ravintoon ei pikaisesti paranneta,
C. ottaa huomioon, että maailmassa kuolee päivittäin 25 000 ihmistä nälkään ja aliravitsemukseen ja että ainakin 11 000 näistä on lapsia,
D. ottaa huomioon, että Maailman elintarvikeohjelma (WFP) arvioi, että vuodeksi 2008 suunniteltujen ohjelmien panemiseksi täytäntöön tarvitaan vähintään 500 miljoonaa dollaria lisävaroja; ottaa huomioon, että julkiset ja yksityiset viljavarastot ovat päätyneet alimmalle tasolleen neljäänkymmeneen vuoteen,
E. ottaa huomioon, että Maailmanpankki, Kansainvälinen valuuttarahasto ja Maailman kauppajärjestö ovat viimeksi kuluneiden vuosikymmenten aikana pakottaneet kehitysmaita vapauttamaan kauppaa, mikä on aiheuttanut monissa maissa laajamittaisen, vientiin orientoituvan maatalouden dominoivan mallin muodostumisen paikallisen kestävän elintarviketuotannon ja paikallisten elintarvikemarkkinoiden kustannuksella,
F. katsoo, että kehitysmaiden viranomaisten ja kansainvälisten rahoituslaitosten haluttomuus investoida maataloustutkimukseen, maaseudun kehittämiseen ja maanviljelijöiden koulutukseen on aiheuttanut sen, että erityisesti pientilalliset ovat joutuneet epäoikeudenmukaiseen kilpailutilanteeseen, mikä on lisännyt heidän köyhyyttään ja haavoittuvuuttaan ja vähentänyt heidän kapasiteettiaan tuottaa tarpeeksi ruokaa,
G. katsoo, että vuosikymmenten kuluessa vientituet ja elintarvikeapu erityisesti Yhdysvalloista ja EU:sta ovat tuhonneet kotitarveviljelyn ja pienimuotoisen maanviljelyn kehitysmaissa ja jättäneet miljoonia perheitä maattomiksi ja ilman riittävää ravintoa,
H. ottaa huomioon, että vuosituhannen ekosysteemin arviointikertomusten mukaan köyhien määrän ennustetaan nousevan Saharan eteläpuoleisessa Afrikassa vuonna 1999 lasketusta 315 miljoonasta 404 miljoonaan vuoteen 2015 mennessä, mikäli nykyinen suuntaus jatkuu,
I. ottaa huomioon, että maataloustuotteiden tuottajahinnat ovat laskeneet EU:ssa ja maailmalla vuosikymmenten ajan, mikä on aiheutunut markkinainterventio- ja vientitukipolitiikasta, joka suosi suuria tiloja ja ylikansallista elintarviketeollisuutta, eivätkä hinnat ole enää kattaneet useimpien pienten tuottajien tuotantokustannuksia,
J. ottaa huomioon, että tämän kehityksen vanavedessä elintarvike- ja rehuteollisuus on nostanut jalostettujen tuotteiden hintoja käyttäen markkinavoimaansa voittojen lisäämiseksi täysin kohtuuttomassa prosentuaalisessa suhteessa ostettujen maatalouden raaka-aineiden hintaan,
K. katsoo, että nykyinen elintarvikekriisi on seurausta lisääntyneestä spekuloinnista maatalous- ja elintarvikehyödykkeillä sekä ilmastonmuutokseen liittyvistä lisääntyneistä kuivista kausista ja tulvista, lisääntyneestä kilpailusta elintarvike- ja biopolttoainetuotannon välillä, rajoittamattomasta kaupan vapauttamisesta, maailman väestökasvusta, öljyn hinnan noususta ja sitä kautta suuremmista maatalouden tuotantokustannuksista sekä rehujen maailmanlaajuisen kysynnän kasvusta, joka johtuu ruokatottumusten muutoksista nousevissa maailmantalouksissa,
L. katsoo maailmanlaajuisen rahoituskriisin valossa, että maataloushyödykkeiden lisääntyvä käyttö liha- ja biopolttoainetuotannossa on lisännyt maataloushyödykkeillä spekulointia, jota on pikaisesti rajoitettava ja valvottava maailmanlaajuisesti,
M. katsoo, että Euroopan unionilla on kehitysavun lahjoittajana ja merkittävänä kauppakumppanina kahden- ja monenvälisissä neuvotteluissa painoarvoa, jota pitäisi käyttää vastuullisesti, mukaan lukien sellaisten instrumenttien käytön edistämiseen, jotka suosivat yhteiskunnallisesti oikeudenmukaisia ja ympäristöllisesti kestäviä kauppasääntöjä, kuten Euroopan parlamentin ehdottama ehdollisen markkinoille pääsyn käsite,
1. katsoo, että ravinnon saanti ja ravitsemuksellinen hyvinvointi ovat perusihmisoikeus, joka on taattava myös kehitysmaiden väestölle; pyytääkin ryhtymään tarkoituksenmukaisiin toimiin ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen panemiseksi täytäntöön oikeutta ravintoon koskevien säännösten osalta;
2. on erittäin huolestunut elintarvikkeiden hinnannousun kielteisestä vaikutuksesta köyhiin sekä aliravitsemuksen ja nälän lisääntymiseen; varoittaa kuitenkin, että tuottajahintojen on katettava pientuottajien kustannukset, jotta elintarviketurva voidaan taata erityisesti kehitysmaissa, ja että siemenyhtiöiden ja elintarvikkeiden jälleenmyyjien harjoittamaan elintarvikemarkkinoiden lisääntyvään monopolisointiin liittyvä suuntaus on saatava kuriin ja sitä on valvottava; kehottaa komissiota ehdottamaan kattavan kehyksen reilun kaupan sopimuksille, koska tämä nimenomainen kauppamuoto on osoittanut tarjoavansa suojaa elintarvikkeiden hintojen ailahtelevuutta vastaan sekä edistävänsä oikeudenmukaisia tuottajahintoja;
Ulkoasiat
3. katsoo, että nälän aito torjunta edellyttää kestävää kehitystä koskevaa globaalia politiikkaa, jotta voidaan mahdollistaa se, että kehitysmaat tuottavat ja tarjoavat väestölleen riittävästi vettä ja ravintoa, ja jotta estetään maatalouskauppa ja elintarvikeapu, jotka kyseenalaistavat elintarviketurvan;
4. tunnustaa pienten ja keskisuurten tilojen merkittävän osuuden elintarvikehuollon vakauden osalta ja pyytääkin, että järkiperäiseen viljelyyn perustuvia järjestelmiä, hyviä hallintokriteerejä maatalousuudistusta koskevien aloitteiden osalta, kestäviä viljelykäytäntöjä koskevia koulutusohjelmia sekä maanjaon edistämistä kehitysohjelmissa tuetaan voimakkaasti;
5. katsoo, että nälän torjumisen on perustuttava sen tunnustamiseen, että maalla tai alueella on oikeus hyväksyä elintarviketurva- ja suvereniteettitoimia ja strategioita väestönsä toimeentulon sekä yhteiskunnallisten, taloudellisten ja sivistyksellisten oikeuksien turvaamiseksi;
6. kehottaakin komissiota siksi toimimaan ponnekkaammin WTO-neuvotteluissa, jotta erityisesti köyhemmille kehitysmaille annettaisiin mahdollisuuksia suojata paikallista elintarviketuotantoaan ja jotta niitä ei painostettaisi esim. talouskumppanuussopimusneuvotteluissa luopumaan vientimaksuista tai viennin laatutarkastuksista, jos nämä välineet ovat perusteltuja kansallisten elintarviketurvanäkökohtien kannalta;
7. kehottaa EU:ta ja muita teollisuusmaita sekä kansainvälisiä rahoituslaitoksia olemaan pakottamatta kehitysmaita vapauttamaan tai yksityistämään talouden perustoiminnan aloja ja julkisia palveluja, jotka ovat väestön kannalta elintärkeitä;
8. panee tyytyväisenä merkille Yhdysvaltojen hallinnon aloitteen elintarvikeavun sidonnaisuuksien purkamisesta ja näkee sen ensimmäisenä merkittävänä askeleena kohti koko elintarvikeapuohjelman uudistamista, jotta otetaan täysimääräisesti huomioon tarve proaktiivisesti tukea tehostettua alueellista ja paikallista elintarviketurvaa, jota Yhdysvaltojen elintarvikeavun sidonnaisuudet ovat ennen heikentäneet;
9. kehottaa komissiota ehdottamaan WTO:ssa aloitetta hyödykkeiden hinnan vakauttamisen ja muiden tarjonnan hallintavälineiden arvioimiseksi; kehottaa EIP:a tarkastelemaan mahdollisuuksia perustaa välittömästi takuurahasto sellaisten mikroluottoja ja riskeiltä suojautumista koskevien kansallisten suunnitelmien tukemiseksi, joissa otetaan huomioon paikallisten elintarviketuottajien tarpeet erityisesti köyhemmissä kehitysmaissa;
10. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita osoittamaan suuren osan kehitysapumäärärahoistaan maataloustutkimukseen ja viljelijöiden koulutukseen sekä parhaiden käytäntöjen vaihtoon, jotta voidaan edistää alueellisia ja paikallisia markkinoita korostavaa tuotantoa, kehittää edelleen tehokkaita ja kestäviä viljelyjärjestelmiä, kuten vuoroviljely, sekaviljely sekä osallistuva, paikallisesti mukautettu muu kuin GMO-perustainen kasvinviljely ja eläintenkasvatus, jotta luodaan vakautta paikalliseen elintarvikehuoltoon ja kestäviä viljelyjärjestelmiä, joilla on pitkällä aikavälillä matala energiaosuus;
11. on vakuuttunut siitä, että useimpien kehitysmaiden elintarviketurvan vähentyminen liittyy erottamattomasti maatalouskaupan lisääntyvään vapauttamiseen; kehottaa komissiota laatimaan arvioinnin kaupan vapauttamista suosivan nykyisen politiikan vaikutuksista kehitysmaiden nälkä- ja köyhyystilanteeseen;
Sisäasiat
12. katsoo elintarvike- ja biopolttoainetuotannon kasvavan kilpailun valossa, että orgaanisen aineksen käyttö energian tuotantoon voi myötävaikuttaa kestävään, useampien energialähteiden käyttöön edellyttäen, että jätteet ja eläinten lanta käytetään biokaasun tuotantoon eikä energiatuotanto kilpaile elintarviketuotannon kanssa;
13. katsoo, että kulutustrendit, joissa käytetään yhä enemmän eläintuotteita, kuten maitoa, lihaa ja kananmunia, johtavat maataloushyödykkeiden suurempaan kokonaiskysyntään ja suuriin kasvihuonekaasupäästöihin; kehottaakin, että elintarvikkeisiin merkitään käytetty kokonaisenergiamäärä;
14. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita estämään viljelymaan laajamittaisen osoittamisen rakennus- ja liikennetarkoituksiin ja kehottaa siksi komissiota kehittämään kriteerejä, joilla vähennettäisiin maan käyttöä rakentamiseen toteuttamalla rakennus- ja liikennehankkeita ympäristövaikutusten arviointien puitteissa;
15. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tarkastelemaan YMP:aa uudelleen, jotta voitaisiin määrittää kestävä tasapaino elintarvikkeiden, rehujen ja energian tuotannon välille elintarviketurvaa koskevan vaikutusarvioinnin pohjalta;
16. kehottaa komissiota toteuttamaan täysimääräisen vaikutusarvioinnin EU:n politiikoista ja ohjelmista energian, kehityksen, maatalouden, ulkomaankaupan ja teollisuuden aloilla, jotta voidaan ottaa täysi vastuu elintarviketurvan paremmista globaaleista välineistä ja toimista;
17. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle sekä biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen sopimuspuolille.