Päätöslauselmaesitys - B6-0233/2008Päätöslauselmaesitys
B6-0233/2008
Euroopan parlamentti

PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS

14.5.2008

neuvoston ja komission julkilausumien johdosta
työjärjestyksen 103 artiklan 2 kohdan mukaisesti
esittäjä(t): Gérard Deprez
kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan puolesta
Euroopan unionin ja Yhdysvaltojen välisistä viisumivapausneuvotteluista

Menettely : 2008/2550(RSP)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari :  
B6-0233/2008
Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :
B6-0233/2008
Keskustelut :
Äänestykset :
Hyväksytyt tekstit :

B6‑0233/2008

Euroopan parlamentin päätöslauselma Euroopan unionin ja Yhdysvaltojen välisistä viisumivapausneuvotteluista

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 2, 6, 24 ja 29 artiklan ja Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 62, 63, 286 ja 300 artiklan, joka on oikeudellinen perusta vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuvalle alueelle sekä kolmansien maiden ja järjestöjen kanssa käytäville kansainvälisille neuvotteluille,

–  ottaa huomioon oikeus- ja sisäasioiden valiokunnalle 6. maaliskuuta 2008 ja 21. huhtikuuta 2008 annetut neuvoston ja komission julkilausumat,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 83 artiklan ja 103 artiklan 2 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että Amsterdamin sopimuksen tultua voimaan vuonna 1999 neuvosto on vastannut viisumeja koskevien sääntöjen laadinnasta, mihin kuuluu luetteloiden vahvistaminen niistä kolmansista maista, joiden kansalaisilla on oltava viisumi ulkorajoja ylittäessään tai joiden kansalaisia viisumivaatimus ei koske (EY:n perustamissopimuksen 62 artiklan 2 kohdan b alakohdan i alakohta),

B.  ottaa huomioon, että yhteisön toimivaltaan viisumiasioissa kuuluvat edellytykset, joiden perusteella kolmansille maille annetaan viisumivapaus, ja katsoo, että näillä edellytyksillä on varmistettava tasapuolinen kohtelu kaikille EU:n kansalaisille ei ainoastaan viisumivapauden myöntämisessä ja sen epäämisessä vaan myös ehdoissa ja edellytyksissä, joiden perusteella kolmannet maat antavat viisumivapauden joillekin EU:n jäsenvaltioille tai epäävät sen niiltä,

C.  ottaa huomioon, että neuvosto ei ole vuodesta 2001 lähtien soveltanut[1] viisumivaatimusta Yhdysvaltoihin; ottaa huomioon, että vastaavaa viisumivapautta ei valitettavasti sovelleta kaikkiin EU:n kansalaisiin, sillä Yhdysvallat vaatii edelleen viisumin joidenkin jäsenvaltioiden kansalaisilta (tällä hetkellä Bulgaria, Kypros, Tšekin tasavalta, Viro, Kreikka, Unkari, Latvia, Liettua, Malta, Puola, Romania ja Slovakia), ja että viisumihakemuksista hylätään yli 10 prosenttia syistä, joita on vaikea ymmärtää,

D.  ottaa huomioon, että vuodesta 2005 lähtien vastavuoroisuusmekanismi voidaan käynnistää yhteisön tasolla[2], kun jäsenvaltio on tehnyt ilmoituksen, komissio on ottanut yhteyttä kyseiseen kolmanteen maahan ja komissio on antanut kertomuksen neuvostolle, joka voi sitten päättää "kyseisen kolmannen maan kansalaisia koskevan viisumipakon ottamisesta tilapäisesti uudelleen käyttöön",

E.  ottaa huomioon, että vaikka vastavuoroisuus on käytössä useiden kolmansien maiden kanssa, näin ei kuitenkaan ole Yhdysvaltojen kanssa, mistä syystä komissio[3] ehdotti vuonna 2006 "väliaikaisen viisumipakon käyttöönotto[a] diplomaattipassien, virkapassien/virkamatkapassien haltijoiden osalta, jotta eteneminen kohti todellista vastavuoroisuutta olisi nopeampaa"; ottaa huomioon, että neuvosto ei kuitenkaan noudattanut tätä symbolista ehdotusta,

F.  ottaa huomioon, että useat jäsenvaltiot ovat jatkaneet suoria kahdenvälisiä yhteyksiään Yhdysvaltojen hallinnon kanssa, vaikka yhteisöllä on selvä toimivalta asiassa,

G.  ottaa huomioon, että tilanne monimutkaistui oikeudellisesti, kun Yhdysvallat hyväksyi 3. elokuuta 2007 Implementing Recommendations of the 9/11 Commission Act of 2007 ‑toimeenpanosuositusten 711 kohdan (Secure Travel and Counterterrorism Partnership Act of 2007[4]) ja uudisti viisumivapausjärjestelyitänsä lisäämällä seitsemän turvallisuutta parantavaa kohtaa[5] niin, että kaikkien jäsenvaltioiden, jotka haluavat osallistua viisumivapausohjelmaan, on allekirjoitettava kahdenvälinen yhteisymmärryspöytäkirja ja sen sitovat "täytäntöönpanosäännöt",

H.  katsoo, että vaikka niin kutsuttujen täytäntöönpanosääntöjen sisältö ei ole vielä EU:n toimielinten tiedossa, yhteisymmärryspöytäkirjasta käy selvästi ilmi, että jotkut uusista "turvallisuuslisäyksistä" kuuluvat yhteisön toimivaltaan (kuten viisumien toimittaminen tai European Security Transport Association -liiton täydentävät uudet velvoitteet), jotkut EU:n toimivaltaan (kuten varastetut passit[6], PNR-tiedot tai Schengen-rikoksiin liittyvät tiedot) ja loput tehokeinot kuuluvat jokaisen jäsenvaltion yksinomaiseen toimivaltaan (kuten valtion omien kansalaisten rikosrekisterit tai ilmavoimien marsalkkojen läsnäolo Atlantin ylittävillä lennoilla),

I.  ottaa huomioon, että jotta tämä asian voidaan ratkaista ja kaikki jäsenvaltiot voivat osallistua vuonna 2009 uudistettuihin Yhdysvaltojen viisumivapausjärjestelyihin, neuvosto päätti 18. huhtikuuta 2008 kaksitasoisesta lähestymistavasta

a)  antamalla komissiolle virallisen valtuutuksen neuvotella Yhdysvaltojen kanssa kaikista yhteisöön liittyvistä asioista ja

b)  hyväksymällä reunaehdot, joita jäsenvaltioiden on noudatettava vuoropuhelussaan Yhdysvaltojen kanssa ennen EY:n ja Yhdysvaltojen neuvottelujen päättämistä; reunaehdoissa määritellään, mitkä asiat kuuluvat EY/EU:n toimivaltaan ja mistä jäsenvaltioiden toimivaltaan kuuluvista asioista voidaan neuvotella kahdenvälisesti, ja tarkennetaan, että kahdenvälisten neuvottelujen osalta jäsenvaltioiden on noudatettava muiden jäsenvaltioiden ja EU:n toimielinten kanssa lojaalin yhteistyön periaatetta, josta on säädetty EY:n perustamissopimuksen 10 artiklassa ja Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen antamassa tuomiossa (asia C-105/03) Euroopan unionista tehdyssä sopimuksessa säädettyjen velvoitteiden täyttämisestä,

J.  katsoo, että vaikka asiat kuuluisivat jäsenvaltioiden yksinomaiseen toimivaltaan, lojaalin yhteistyön periaate saatetaan vaarantaa kahdenvälisillä sopimuksilla, jotka sisältävät eri edellytykset viisumivapauden myöntämiselle joillekin jäsenvaltioille, sillä tämä voi johtaa kansalaisten eriarvoiseen kohteluun jäsenvaltioiden kesken viisumiasioissa,

K.  katsoo, että jotta Yhdysvaltojen ja EU:n kansalaisia voidaan suojata paremmin terrorismilta, transatlanttisella yhteistyöllä on parannettava a) uhan havaitsemista yhteisellä analyysillä ja laajalla tietojenvaihdolla, johon kuuluu parhaiden käytänteiden vaihto, osana tiukkoja tietosuojatoimia, b) koordinointia EU:n ja transatlanttisella tasolla lainvalvonta- ja tiedustelupalvelujen välillä kunnioittamalla samalla oikeusvaltioperiaatetta ja c) toimintakykyä tekemällä EU:n ja Yhdysvaltojen lainvalvonta- ja tiedustelupalvelujen välillä tiiviimpää yhteistyötä, joka perustuu syvempään keskinäiseen luottamukseen, asiaankuuluvien eri virastojen ja elinten välillä,

1.  katsoo, että kaikenmuotoinen EU:n kansalaisten välinen suora tai epäsuora syrjintä heidän kansallisuutensa perusteella on kiellettävä sekä Euroopan unionin sisällä EY:n perustamissopimuksen 12 artiklan mukaisesti että sen ulkopuolella varsinkin, jos syrjintä on seurausta puutteellista koordinoinnista kansainvälisissä neuvotteluissa EU:n toimielinten ja jäsenvaltioiden välillä;

2.  suhtautuu myönteisesti siihen, että Yhdysvallat on tunnustanut ensimmäistä kertaa yhteisön toimivallan neuvotella kansainvälisestä viisumipolitiikasta 13. maaliskuuta 2008 järjestetyssä oikeus- ja sisäasioiden ministeritroikan kokouksessa hyväksymällä yhteisessä julkilausumassa kaksitahoisen lähestymistavan noudattamisen; toteaa, että julkilausumassa sanotaan, että jäsenvaltioiden kansalliseen vastuuseen kuuluvista asioista keskustellaan kansallisten viranomaisten kanssa, kun taas EU:n vastuulle kuuluvista asioista keskustellaan EU:n viranomaisten kanssa; katsoo, että julkilausuman mukaisesti Yhdysvaltojen on tästä lähtien neuvoteltava

  • –komission kanssa viisumiasioista, kuten se jo teki ilmakuljetuksissa[7]
  • –neuvoston kanssa EU:n turvallisuuspolitiikkaan liittyvissä asioissa (PNR-sopimus tai EU:n ja Yhdysvaltojen väliset rikoksen johdosta tapahtuvasta luovuttamisesta ja keskinäisestä oikeusavusta tehdyt sopimukset) ja
  • –jäsenvaltioiden kanssa ilmavoimien marsalkkojen läsnäolosta Atlantin ylittävillä lennoilla ja niiden omien kansalaisten turvallisuuteen liittyvistä asioista;

3.  toistaa, että EY/EU:n tekemissä sopimuksissa on noudatettava Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 6 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja perusoikeuksia ja yksilönvapauksia, mukaan luettuna oikeus yksityisyyteen ja tietosuojaan niin kuin ne on määritelty

  • –Euroopan unionin perusoikeuskirjan 7 ja 8 artiklassa,
  • –direktiivissä 96/46/EY ja yhteisön lainsäädännön erityissäädöksissä (ja Schengeniin liittyvissä toimenpiteissä), kun kyseessä on kolmanteen maahan siirto,
  • –yksilöiden suojelusta henkilötietojen automaattisessa tietojenkäsittelyssä tehdyssä Euroopan neuvoston yleissopimuksessa nro 108 ja siihen liitetyssä, valvontaviranomaisia ja rajat ylittäviä tietovirtoja koskevassa lisäpöytäkirjassa nro 181;

4.  kannattaa neuvoston komissiolle antamaa valtuutusta neuvotella sopimus, jolla turvataan viisumivapaus kaikille Yhdysvaltojen alueelle tuleville EU:n kansalaisille, kuten jo tehdään, kun Yhdysvaltojen kansalaiset tulevat EU:n alueelle; kehottaa komissiota tiedottamaan asiasta vastaavalle valiokunnalle jokaisen neuvottelukokouksen jälkeen (tarvittaessa luottamuksellisesti);

5.  katsoo, että neuvottelut on saatava loppuun ennen kesäkuuta 2009 ja että sen jälkeen syrjintää EU:n kansalaisten välillä ei sallita;

6.  on samaa mieltä siitä, että jäsenvaltioiden on noudatettava neuvoston reunaehtoja[8] EY:n perustamissopimuksen 10 artiklassa säädetyn lojaalin yhteistyön periaatteen mukaisesti ja soveltavin osin yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön (asia C-105/03 tai AETR-asia (22/70)) mukaisesti Euroopan unionista tehdyssä sopimuksessa säädettyjen velvoitteiden täyttämisestä; painottaa erityisesti, että

  • –viisumivapausohjelmaan osallistumisella on mahdollisimman nopeasti luotava jäsenvaltioiden kaikille kansalaisille samat oikeudet, samoilla ehdoilla heidän passiensa perusteella;
  • –Yhdysvaltojen pääsy EU/EY-tietokantoihin tai tietojärjestelmiin on estettävä, jollei sitä ole erityisesti sallittu yhteisön lainsäädännössä, ja jos on, EU:n on se yhteisesti hyväksyttävä ja sen on perustuttava vastavuoroisuusperiaatteen noudattamiseen täydellisesti;
  • –EU:n on yhteisesti sovittava Interpolille toimitettavista lisätiedoista, jotka koskevat kadotettuja tai varastettuja passeja;
  • –lentokenttien turvallisuus kansainvälisen siviili-ilmailujärjestön (ICAO) normien mukaisesti on riittävästi taattu voimassa olevilla EY:n säädöksillä (Yhdysvaltojen odotuksista voidaan sopia, mikäli EU:n ja Yhdysvaltojen alueiden lentokenttien välillä on suoria lentoja);
  • –kaikki viralliset sopimukset EU:n kansalaisten kotiuttamista ovat hyväksyttäviä vain vastavuoroisuuden perusteella ja niistä on neuvoteltava ja ne on tehtävä EY:n ja Yhdysvaltojen välillä;
  • –EY:n on neuvoteltava velvoitteista, jotka liittyvät sähköisen matkustuslupajärjestelmän mahdolliseen käyttöönottoon EU:hun matkustaville Yhdysvaltojen kansalaisille;

7.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden parlamenteille ja hallituksille sekä Yhdysvaltojen kongressille ja Yhdysvaltojen turvallisuusministerille.

Oikeudellinen huomautus - Tietosuojakäytäntö