PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS
11.6.2008
työjärjestyksen 103 artiklan 2 kohdan mukaisesti
esittäjä(t): Daniel Cohn-Bendit, Bart Staes, Satu Hassi, Hélène Flautre, Marie Anne Isler Béguin ja Angelika Beer
Verts/ALE-ryhmän puolesta
Hanti-Mansijskissa 26.–27. kesäkuuta 2008 pidettävän EU:n ja Venäjän yhdennentoista huippukokouksen valmistelusta
B6‑0301/2008
Euroopan parlamentin päätöslauselma Hanti-Mansijskissa 26.–27. kesäkuuta 2008 pidettävän EU:n ja Venäjän yhdennentoista huippukokouksen valmistelusta
Euroopan parlamentti, joka
– ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Venäjän federaatiosta ja etenkin 26. huhtikuuta 2007[1], 10. toukokuuta 2007[2] ja 13. maaliskuuta 2008[3] antamansa päätöslauselmat,
– ottaa huomioon 14. marraskuuta 2007 antamansa päätöslauselman[4] EU:n ja Venäjän huippukokouksesta,
– ottaa huomioon Euroopan unionin ja Venäjän välisen kumppanuus- ja yhteistyösopimuksen, joka tuli voimaan vuonna 1997 ja jonka voimassaoloaika päättyi vuoden 2007 lopussa,
– ottaa huomioon EU:n ja Venäjän väliset ihmisoikeuksia koskevat neuvottelut,
– ottaa huomioon työjärjestyksen 103 artiklan 2 kohdan,
A. ottaa huomioon, että 7. toukokuuta Dmitri Medvedev vannoi virallisesti virkavalansa Venäjän federaation presidenttinä; ottaa huomioon, että muutaman tunnin kuluessa virkaansa astumisen jälkeen uusi presidentti nimesi pääministeriksi entisen presidentin Vladimir Putinin; ottaa huomioon, että seuraavana päivänä duuma vahvisti suurella enemmistöllä Putinin pääministeriyden,
B. ottaa huomioon, että EU:n ja Venäjän kauppa- ja taloussuhteet voimistuvat jatkuvasti vahvistaen osapuolten keskinäistä riippuvuutta huolimatta väärinkäsitysten ja epäluottamuksen lisääntymisestä keskeisissä poliittisissa kysymyksissä,
C. ottaa huomioon, että sen jälkeen, kun huomattavaa edistystä oli saavutettu, mitä tulee Venäjän julistamaan lihan ja muiden maataloustuotteiden tuontikieltoon Puolasta, sekä kun oli saatu vakuutuksia koskien Družba-putken sulkemista, jota Liettua pitää poliittisena kostotoimena, jäsenvaltioiden välillä päästiin lopulta sopimukseen uusien neuvotteluvaltuuksien saattamisesta valmiiksi nykyisen kumppanuus- ja yhteistyösopimuksen, jonka voimassaolo päättyi viime vuoden lopussa, korvaavaa uutta sopimusta silmällä pitäen,
D. pitää erittäin tärkeänä, että EU esiintyy yhtenäisenä, osoittaa vahvaa sisäistä solidaarisuutta ja omaksuu yhteisen kannan ja että sen jäsenvaltiot pidättyvät hyväksymästä Venäjän tekemiä tarjouksia, jotka koskevat kahdenvälisten suhteiden vahvistamista niistä kaikkein halukkaimpien kanssa; katsoo toisaalta, että jäsenvaltioiden tulisi käyttäytyä vastuullisesti ja puolueettomasti pidättyen veto-oikeutensa käyttämisestä kattavien ja monitahoisten neuvottelujen yhteydessä,
E. ottaa huomioon, että äskettäin pidetyssä Naton huippukokouksessa Bukarestissa Venäjälle esitettiin uusia myönnytyksiä, jotta se saataisiin tukemaan ohjustentorjuntajärjestelmää, jonka Yhdysvallat aikoo sijoittaa Puolaan ja Tšekin tasavaltaan; katsoo, että EU:n olisi osallistuttava näihin neuvotteluihin ja pyrittävä kaikin tavoin saamaan aikaan yhteinen kanta tähän kysymykseen, joka vaikuttaa koko EU:n turvallisuuteen, saattaa vaarantaa sen ulkopolitiikan ja käynnistää uuden asevarustelukilvan Euroopassa,
F. ottaa huomioon, että oikeusvaltioalan ETPP-operaatiolta Kosovossa puuttuu edelleen selvä oikeusperusta johtuen myös siitä, että Venäjä vastustaa suunniteltua siirtymää UNMIKista EULEXiin ja vaiheittaista tehtävien luovuttamista edelliseltä jälkimmäiselle; katsoo, että tämä epäselvä asema lisää epävarmuutta jo nyt epävakaassa ja kireässä tilanteessa, joka voisi heijastua naapurivaltioihin,
G. ottaa huomioon, etteivät viimeiset parlamenttivaalit ja presidentinvaalit täyttäneet kansainvälisiä standardeja; ottaa huomioon, ettei merkittäviä ponnisteluja ole tehty suunnan kääntämiseksi, mitä tulee Venäjän federaatiossa viime vuosien aikana esiintyneeseen ihmisoikeuksien ja demokraattisten vapauksien rapautumisprosessiin tai itsesensuurin ja hallituksen tiedotusvälineisiin kohdistaman valvonnan lisääntymiseen,
H. toteaa, että lukuisten toimittajien murhia koskevat tutkimukset, ja etenkin Anna Politkovskajan murhan tutkimukset, eivät ole tuottaneet mitään tulosta, mikä osoittaa poliisin sekä oikeuslaitoksen kyvyttömyyden löytää näihin rikoksiin syyllistyneet ja asettaa heidät syytteeseen,
I. ottaa huomioon, että Venäjän federaatio on Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön ja Euroopan neuvoston jäsenenä sitoutunut kunnioittamaan sanan- ja kokoontumisvapautta; toteaa, että EU:n oletetaan solmineen Venäjän kanssa strategisen kumppanuuden, joka perustuu demokratian, ihmisoikeuksien ja oikeusvaltion arvioihin,
J. toteaa energian olevan edelleen keskeisessä ja strategisessa asemassa EU:n ja Venäjän välisissä suhteissa; toteaa, että EU:n huomattava riippuvuus fossiilisista polttoaineista estää kehittämästä unionille tasapainoista, johdonmukaista ja arvojen ohjaamaa suhtautumista Venäjään,
K. toteaa, että tällainen johdonmukaisuuden puute ilmenee selvästi arasta arvostelusta, jota neuvosto, komissio ja jäsenvaltiot ovat esittäneet liittyen Venäjän ihmisoikeusloukkauksiin ja Kaukasuksen tilanteeseen, erityisesti Tšetšenian osalta, joita käsitellään kahdenvälisten kokousten aikana harvoin tai hyvin pintapuolisesti,
L. ottaa huomioon, että jotkin jäsenvaltiot ovat liittyneet Gazpromin ja ENIn johtamaan South Stream –kaasuputkihankkeeseen; ottaa huomioon, että tämä hanke vaarantaa Nabucco-putkea koskevan hankkeen, jota EU pitää strategisen tärkeänä,
M. toteaa, että yhteisten naapurimaiden rauha ja vakaus ovat sekä Venäjän että EU:n edun mukaista; ottaa huomioon, että Venäjän viranomaisten tehtyä päätöksen solmia lailliset yhteydet irtautumaan pyrkiviin Abhasian ja Etelä-Ossetian tasavaltoihin tilanne näillä Georgian alueilla tulee jatkuvasti pahemmaksi kyseenalaistaen Venäjän joukkojen roolin puolueettomina rauhanturvaajina ja heikentäen Georgian alueellista koskemattomuutta,
1. pitää myönteisinä uuden presidentin Medvedevin virkaanastujaispuheessaan lausumia sanoja kansalaisoikeuksien tärkeydestä sekä sitä, että aikaisemmissa puheissa hän on julkisesti puolustanut oikeusvaltioperiaatetta ja ihmisoikeuksien merkitystä; odottaa, että sanojen jälkeen ryhdytään myös tekoihin ja että Venäjä ryhtyy toteuttamaan välttämättömiä uudistuksia, jotka valmistavat tietä kohti täysimittaista demokraattista järjestelmää;
2. toistaa tässä yhteydessä näkemyksensä, että nykyhetkellä kumppanuus Venäjän federaation kanssa voi olla vain pragmaattista; uskoo kuitenkin, että kun jäsenvaltioiden kesken on päästy sopimukseen, Venäjä on pyrittävä kaikin keinoin saamaan ja haastamaan rakentavalla ja avoimella tavalla mukaan neuvottelujen aloittamiseksi uudesta ja laajasta sopimuksesta, joka perustuu todellisiin yhteisiin arvoihin ja etuihin;
3. katsoo, että neljän yhteisen alueen toteuttamiseen liittyvää etenemissuunnitelmaa pitäisi pitää lähtökohtana uudesta sopimuksesta käytäville neuvotteluille;
4. korostaa jälleen kerran, että demokratian ja ihmisoikeuksien on oltava kaikissa Venäjän federaation kanssa tehtävissä sopimuksissa keskeisenä elementtinä etenkin siten, että niihin määritellään ja sisällytetään tehokas ja toimiva ihmisoikeuksia koskeva lauseke, ja että tulevien suhteiden laatu ja syvyys riippuvat näiden arvojen kunnioittamisesta ja tukemisesta;
5. toistaa kehotuksensa tehostaa EU:n ja Venäjän välisiä ihmisoikeuskuulemisia, jotta niistä saataisiin entistä tehokkaampia ja tuloksiin suuntautuvia siten, että muutkin Venäjän ministeriöt kuin ulkoministeriö osallistuvat niihin ja Euroopan parlamentti osallistuu niihin täysipainoisesti kaikilla tasoilla; katsoo tässä yhteydessä, että komission ennen virallista kuulemista järjestämät tiedotustilaisuudet kansalaisyhteiskunnan toimijoille ovat tärkeä väline, jota olisi vahvistettava asianmukaisesti ja joka Venäjän viranomaisten olisi otettava huomioon pitäen silmällä niiden kehittämistä täysimittaiseksi oikeudelliseksi seminaariksi, jossa on mukana akateemisia asiantuntijoita, kansalaisyhteiskunnan edustajia ja virkailijoita kummaltakin puolelta;
6. toteaa tässä yhteydessä huolestuneena, että Venäjän viranomaiset epäröivät käydä Euroopan parlamentin kanssa aitoa vuoropuhelua ihmisoikeuskysymyksistä ja etteivät ne ole osallistuneet EU:n ja Venäjän ihmisoikeuskuulemisia valmistelevan ihmisoikeuksien alivaliokunnan kokouksiin eivätkä ottaneet vastaan alivaliokunnan valtuuskuntaa vuonna 2007;
7. kehottaa Venäjän viranomaisia noudattamaan kaikkia Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen päätöksiä ja ratifioimaan viipymättä tämän elimen uudistusta koskevan pöytäkirjan; kehottaa Venäjän federaatiota myös ratifioimaan ihmisoikeuksia koskevan eurooppalaisen yleissopimuksen lisäpöytäkirjan nro 14;
8. korostaa, että vahva ja riippumaton kansalaisyhteiskunta on todellisen ja kypsän demokratian perustava ja korvaamaton osa; on tässä suhteessa erittäin huolissaan ihmisoikeuksien puolustajien tilanteen huonontumisesta ja ihmisoikeuksien edistämisen ja ympäristön suojelun sekä ekologisten kysymysten alalla toimivien kansalaisjärjestöjen kohtaamista hankaluuksista niiden pyrkiessä rekisteröitymään ja harjoittamaan toimintaansa; on erittäin huolissaan äskettäin tarkistetusta äärisuuntauksia koskevasta lainsäädännöstä, joka saattaa vaikuttaa vapaaseen tiedonvälitykseen ja johtaa siihen, että Venäjän viranomaiset rajoittavat entisestään riippumattomien toimittajien ja oppositiopoliitikkojen ilmaisunvapautta;
9. on syvästi huolissaan Venäjän federaation diplomaattisista toimista, joilla pyritään rajoittamaan Etyjin demokraattisten instituutioiden ja ihmisoikeuksien toimiston (ODIHR) toimintaa esittämällä Etyjille ehdotuksia vaalitarkkailuvaltuuskuntien koon supistamisesta ja niiden raporttien julkaisemisen kieltämisestä välittömästi vaalien jälkeen; korostaa korvaamattoman tärkeää roolia, joka tällä organisaatiolla on ollut siirtymisissä totalitaarisista järjestelmistä demokraattisiin; painottaa, että vapaa ja oikeudenmukainen äänestysprosessi on aidon ja täysin toimivan demokratian ydin ja että Etyjin tarkkailuvaltuuskunnat voivat auttaa ratkaisevalla tavalla sen toteutumisessa;
10. huomauttaa, että viisumien myöntämisen helpottamista koskevaa sopimusta on pidettävä ensimmäisenä askeleena kohti viisumivapauden sallimista EU:n ja Venäjän välillä; kehottaa tässä yhteydessä laillistamaan Venäjällä asuvien EU:n kansalaisten aseman ja erityisesti poistamaan byrokraattiset esteet, joiden vuoksi unionin kansalaiset eivät voi saada pitkäkestoisia viisumeita;
11. panee merkille, että energia-asioita koskevat keskustelut ovat vauhdittuneet, mutta on huolissaan siitä, että Venäjän valtio ottaa takaisin hallintaansa kaikki raaka-ainevarat energia mukaan lukien jättäen samalla investoimatta poliittisesti teollisuussuhteiden demokratisointiin ja teollisen päätöksenteon avoimuuden ja vastuuvelvollisuuden parantamiseen sellaisten selkeiden poliittisten tavoitteiden puuttuessa, jotka liittyvät kestävään kehitykseen ja raaka-aineiden tehokkaaseen käyttöön; kehottaa Venäjää sisällyttämän avoimuutta ja julkista vastuuta koskevan kansainvälisen parhaan käytännön sekä energiaperuskirjan periaatteet nopeasti kansalliseen lainsäädäntöön;
12. pahoittelee sitä, ettei jäsenvaltioiden välillä käydä mitään neuvotteluja ennen sellaisten kahdenvälisten sopimusten allekirjoittamista Venäjän kanssa, jotka vaikuttavat EU:n yleiseen politiikkaan; pitää valitettavana sitä, että Venäjä käyttää energiaa poliittisena välineenä, sekä sitä, että jäsenvaltiot allekirjoittavat kahdenvälisiä energiasopimuksia ilman mitään koordinointia, mikä heikentää koko EU:n sekä muiden jäsenvaltioiden intressien edistämistä ja kyseenalaistaa niiden strategiset hankkeet; huomauttaa tässä yhteydessä, että EU:n huomattava energiariippuvuus Venäjän federaatiosta heikentää vakavasti sen yhteisen ulkopolitiikan johdonmukaisuutta, vakuuttavuutta ja kestävyyttä;
13. kannustaa voimakkaasti kumpaakin osapuolta sopimaan yhteisestä lähestymistavasta ilmastonmuutoksen rajoittamiseksi siten, että lämpötilan nousu on korkeintaan 2 celsiusastetta teollistumista edeltävään tasoon verrattuna ja että teollisuus- ja kehitysmaat osallistuvat oikeudenmukaisin osuuksin kasvihuonekaasupäästöjen vähentämispyrkimyksiin eriytettyjen velvollisuuksiensa ja kykyjensä mukaisesti;
14. myöntää, että maailmanlaajuisia päästöjä on vähennettävä vuoteen 2050 mennessä ainakin 50 prosentilla vuoden 1990 päästötasoihin verrattuna; korostaa tässä asiassa, että kehittyneillä mailla on erityinen vastuu vähentää päästöjään eniten, ja katsoo, että teollistuneiden maiden on kyettävä vähentämään päästöjään 30 prosentilla vuoteen 2020 mennessä; kehottaa Venäjää omaksumaan aktiivisen roolin tulevissa kansainvälisissä neuvotteluissa sopimuksen aikaansaamiseksi nopeasti, viimeistään vuoteen 2009 mennessä, maailmanlaajuisten hiilimarkkinoiden jatkuvuuden takaamiseksi;
15. on huolissaan Venäjän federaation ydinalan turvallisuudesta, maan suunnitelmista viedä ydinteknologiaa ja -materiaaleja muihin maihin samoin kuin näin syntyvästä ydinturvallisuutta ja ydinaseiden leviämistä koskevasta uhasta; kehottaa Venäjän federaatiota lopettamaan ydinmateriaalin toimitukset sekä ydinmateriaalin jälleenkäsittelyn, koska nämä toimet aiheuttavat mahdollisen ydinaseiden leviämisen riskin;
16. kehottaa Venäjän federaatiota tukemaan uusiutuviin energialähteisiin liittyvän teollisuutensa kehittämistä, jotta voitaisiin hyödyntää käytettävissä olevia valtavia ympäristön kannalta kestäviä voimavaroja; kehottaa Venäjän federaatiota takaamaan parhaimmat mahdolliset ympäristönormit kaikissa öljy- ja kaasuhankkeissa, jotka ovat käynnissä ja suunnitteilla sen alueella;
17. tuomitsee erityisesti jatkuvat ihmisoikeusloukkaukset Tšetšeniassa, missä ilman oikeudenkäyntiä tapahtuvat teloitukset, laittomien pidätyspaikkojen käyttö, tahdonvastaiset katoamiset ja kidutus jatkuvat edelleen; korostaa tähän liittyen, että lokakuussa 2006 Venäjän hallitus epäsi mandaatin kidutusta käsittelevältä erityisraportoijalta, joka aikoi vierailla Pohjois-Kaukasuksen vankiloissa ilman etukäteisilmoitusta;
18. korostaa, että Venäjän federaatio on allekirjoittanut ja ratifioinut joulukuussa 1984 tehdyn kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen vastaisen YK:n yleissopimuksen sekä vuonna 1987 tehdyn kidutuksen ja muun epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen vastaisen eurooppalaisen yleissopimuksen ja että Venäjä on Euroopan neuvoston jäsenenä velvollinen noudattamaan Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklaa, joka takaa oikeuden puolueettomaan oikeudenkäyntiin;
19. kehottaa Venäjän viranomaisia vastustamaan mielivaltaa, kunnioittamaan oikeusvaltion periaatetta ja pidättymään oikeuslaitoksen käyttämisestä poliittisena välineenä; korostaa tässä yhteydessä Jukosin entisten omistajien Mihail Hodorkovskin ja Platon Lebedevin tapausta, jotka tuomittiin petoksesta ja veronkierrosta mutta jotka Euroopan parlamentti katsoi poliittisiksi vangeiksi, kuten korostettiin presidentti Putinille heinäkuussa 2006 lähetetyssä avoimessa kirjeessä;
20. ei ole edelleenkään lainkaan vakuuttunut siitä, että Eurooppa tarvitsisi lähitulevaisuudessa ohjusjärjestelmän suojellakseen aluettaan roistovaltioiden tai ei-valtiollisten toimijoiden hyökkäyksiltä pitkän matkan ballistisilla ohjuksilla, jotka on varustettu joukkotuhoa aiheuttavilla taistelukärjillä; panee merkille asiaa koskevan Venäjän huolen, mutta kehottaa Moskovaa olemaan keskeyttämättä tavanomaisia aseita Euroopassa koskevan yleissopimuksen noudattamista; on vakuuttunut siitä, että uuden asevarustelukilvan, pitkän aikavälin terrorismin uhan sekä muiden Euroopan ja koko maailman turvallisuuden vaarantavien uhkien torjumiseksi tarvitaan valtavia investointeja konfliktien estämispolitiikkaan ja aseriisunta-aloitteisiin ja että Moskovan kanssa on nopeasti aloitettava suora vuoropuhelu yhteisen ja molempia osapuolia hyödyttävän sopimuksen aikaansaamiseksi;
21. kehottaa Venäjää omaksumaan rakentavamman asenteen Kosovoon nähden ja pidättymään EULEX-joukkojen sijoittamisen vastustamisesta sekä antamaan täyden tuen Etyjille ja vahvistamaan sen toimivaltuudet, jotta kaikki Kosovon perustuslaissa säädetyt takuut sekä Kosovon viranomaisten antamat institutionaalista hajautusta ja muiden kuin enemmistöön kuuluvien yhteisöjen sekä kulttuuri- ja arkkitehtuuriperinnön suojelua koskevat sitoumukset voidaan panna kokonaan täytäntöön;
22. pitää valitettavana, että Moskovan viranomaiset päättivät luoda viralliset siteet Georgiasta irtautumaan pyrkivien tasavaltojen tosiasiallisiin viranomaisiin ja päättivät yksipuolisesti lisätä Abhasiassa toimivia venäläisiä rauhanturvajoukkoja, mikä kiristää jo ennestäänkin jännittynyttä tilannetta; katsoo, että nykyistä rauhanturvaamismallia on tarkistettava, koska venäläisjoukkoja ei voida pitää enää puolueettomina, ja vaatii Eurooppaa osallistumaan pontevammin jäätyneiden konfliktien ratkaisemiseen, jotta rauhanprosessit etenisivät; kehottaa neuvostoa ja komissiota ponnistelemaan kaikin tavoin jännityksen liennyttämiseksi ja ottamaan asian päättäväisesti esille venäläisosapuolen kanssa ja kehottaa Venäjän viranomaisia pidättymään vastustuksen kohdistamisesta EU:n läsnäoloon siviili- ja sotilasrauhanturvaoperaatioissa;
23. ilmaisee vakavan huolestumisensa niiden alkuperäisyhteisöjen ahdingosta (hantit, mansit ja nenetsit), jotka asuvat alueella, jolla huippukokous on määrä pitää, ja kehottaa Venäjän viranomaisia ottamaan käyttöön tarvittavat toimet näiden yhteisöjen jäsenten oikeuksien suojelemiseksi;
24. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioille sekä Venäjän federaation hallitukselle ja parlamentille.