PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS

17.9.2008

neuvoston ja komission julkilausumien johdosta
työjärjestyksen 103 artiklan 2 kohdan mukaisesti
esittäjä(t): Francis Wurtz, Gabriele Zimmer, Dimitrios Papadimoulis, Eva-Britt Svensson, Roberto Musacchio, Umberto Guidoni, Ilda Figueiredo ja Mary Lou McDonald
GUE/NGL-ryhmän puolesta
sosiaalipaketista

B6‑0434/2008

Euroopan parlamentin päätöslauselma sosiaalipaketista

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission tiedonannon "Uudistettu sosiaalinen toimintaohjelma: mahdollisuudet, väylät ja yhteisvastuu 2000-luvun Euroopassa" (KOM(2008)0412) sekä lukuisat tiedonantoon liittyvät muut kuin lainsäädäntöasiakirjat,

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi rajatylittävässä terveydenhuollossa sovellettavista potilaiden oikeuksista (KOM(2008)0414),

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi eurooppalaisen yritysneuvoston perustamisesta tai työntekijöiden tiedottamis- ja kuulemismenettelyn käyttöönottamisesta yhteisönlaajuisissa yrityksissä tai yritysryhmissä (uudelleenlaatiminen) (KOM(2008)0419),

–  ottaa huomioon eurooppalaista yritysneuvostoa koskevan direktiivin soveltamisesta 4. syyskuuta 2001 antamansa päätöslauselman,

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen neuvoston direktiiviksi uskonnosta tai vakaumuksesta, vammaisuudesta, iästä tai sukupuolisesta suuntautumisesta riippumattoman yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta (KOM(2008)0426),

–  ottaa huomioon työllisyys- ja sosiaaliasioiden neuvostossa 9. kesäkuuta 2008 aikaansaadun poliittisen sopimuksen työaikadirektiivin ja vuokratyöntekijöitä koskevan direktiivin tarkistamisesta,

–  ottaa huomioon Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen tuomiot Viking Linen, Lavalin ja Rüffertin asioissa sekä asiassa komissio vs. Luxemburg sekä näistä käydyn riitaisan poliittisen keskustelun,

–  ottaa huomioon seuraavat ILO:n yleissopimukset: työlausekkeita välikirjoissa koskeva yleissopimus n:o 94, ammatillista järjestäytymisvapautta ja ammatillisen järjestäytymisoikeuden suojelua koskeva yleissopimus n:o 87, järjestäytymisoikeutta ja kollektiivista neuvotteluoikeutta koskeva yleissopimus n:o 98, sosiaalipolitiikan perustavoitteita ja -vaatimuksia koskeva yleissopimus n:o 117 ja erityisesti sen IV osa, kollektiivisen neuvottelumenettelyn edistämistä koskeva yleissopimus n:o 154, merityötä koskeva yleissopimus ja ihmisarvoista työtä koskeva toimintaohjelma,

–  ottaa huomioon kasvua ja työllisyyttä koskevat yhdennetyt suuntaviivat vuosiksi 2008–2010 sekä sosiaalista osallisuutta ja sosiaalista suojelua koskevan EU:n strategian,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 103 artiklan 2 kohdan,

A.  katsoo, että Euroopan parlamentin nykyisellä lainsäädäntökaudella komissio ja neuvosto ovat tähän saakka olleet erittäin vastentahtoisia ehdottamaan ja hyväksymään mitään sosiaalipolitiikkaa koskevaa lainsäädäntöä, jonka tavoitteena Euroopan unionin sosiaalinen edistys,

B  ottaa huomioon, että sosiaalista edistystä tukevat työllisyys- ja sosiaalipolitiikat eivät ole Euroopan unionin puheenjohtajana tällä hetkellä toimivan Ranskan neljän virallisen painopisteen joukossa ja katsoo, että puheenjohtajavaltio Ranskan ilmoitus, että vuodesta 2008 tehdään sosiaalisen Euroopan uuden alun vuosi, ei tästä syystä ole kovinkaan uskottava,

C.  katsoo, että työllisyys- ja sosiaaliasioiden neuvostossa 9. kesäkuuta 2008 työaikadirektiivin ja vuokratyöntekijöitä koskevan direktiivin tarkistamisesta aikaansaadun poliittisen sopimuksen tarkoituksena on jatkaa sääntelyn purkamista ja työntekijöiden terveyden suojelua sekä epäsäännöllisiltä ja pitkiltä työajoilta suojelua koskevien, jo ennestään heikkojen vähimmäisvaatimusten höllentämistä; katsoo, että Ranskan hallituksen tämänhetkiset suunnitelmat luopua 35 tunnin työviikkoa koskevasta kansallisesta lainsäädännöstä ja vastaavat työajan pidentämistä ajavat kampanjat muissa jäsenvaltioissa heikentävät samalla tavalla sosiaalista tilannetta,

D.  katsoo, että yhteisöjen tuomioistuimen hiljattain antamat tuomiot Viking Linen, Lavalin, Rüffertin ja Luxemburgin tapauksissa rajoittivat lakko- ja työehtosopimusneuvotteluoikeutta, kun niissä määrättiin sisämarkkinavapauksien ensisijaisuudesta kyseisiin sosiaalisiin perusoikeuksiin nähden; katsoo, että kyseisissä tuomioissa tulkittiin työntekijöiden lähettämistä koskevaan direktiiviin sisältyvät sosiaalisen suojelun vähimmäisvaatimukset enimmäisvaatimuksiksi, ja täten suosittiin kilpailua mahdollisimman alhaisista palkoista samalla työpaikalla ja evättiin jäsenvaltioilta oikeus vaatia lähetetyille työntekijöille suotuisampia työoloja ja palkkioita kansallisen lainsäädännön perusteella,

E.  katsoo, että kyseiset tapahtumat lisäsivät laajalle levinnyttä yleistä käsitystä, että EU on suuntautumassa liikaa vapaisiin markkinoihin ja kilpailuun ja hylkäämässä yhteisvastuullisuuden ja sosiaalisen edistyksen; ottaa huomioon, että tämä Euroopan unionin yhä syvenevä legitimiteettikriisi on johtanut siihen, että eliittien tukema markkinajohtoinen Eurooppa-hanke ja lukuisten Euroopan kansalaisten epäluulo sitä kohtaan, tuovatko EU:n politiikanalat lisäarvoa heidän päivittäiseen elämäänsä ja sosiaaliseen hyvinvointiinsa, käyvät koko ajan kauemmaksi toisistaan, kuten Irlannin äskettäinen "ei" Lissabonin sopimukselle osoitti,

F.  katsoo, että tätä taustaa vasten komission esittämä "uudistettu sosiaalinen toimintaohjelma" on tulkittava yritykseksi rauhoittaa suurten kansanjoukkojen suuttumusta ja tyytymättömyyttä EU:n yhdentymishankkeen uusliberaalia kehityssuuntaa kohtaan; katsoo kuitenkin, että niin kutsuttu sosiaalipaketti koostuu pääosin sellaisista tiedonannoista, mietinnöistä ja suosituksista, jotka eivät ole lainsäädäntöasiakirjoja ja joiden vaikutus mitattavissa olevaan sosiaaliseen edistykseen kaikkialla Euroopan unionissa on kyseenalainen,

G.  katsoo, että raha- ja makrotalouspolitiikan alalla tehtyjen päätösten – jotka liittyvät vakaussopimukseen, uusliberaaliin Lissabonin sopimukseen ja Euroopan keskuspankkiin – vuoksi unionille on vuodesta 2000 lähtien ollut luonteenomaista hidas talouden ja työllisyyden kasvu, työhön liittyvän arvostuksen väheneminen, jatkuvasti korkea työttömyysaste, köyhyys, epävarmat työsuhteet ja tulojen epätasa-arvoinen jakautuminen, mutta toisaalta suuret rahoitusalan ja talouselämän ryhmät saavat samanaikaisesti yhä suurempia voittoja ja hyötyvät strategisten tuotantoalojen ja keskeisten julkisten palvelujen vapauttamisesta ja yksityistämisestä,

1.   pitää sosiaalipakettia huonosti suunniteltuna yrityksenä siirtää ihmisten huomio pois Euroopan komission ja neuvoston sosiaalista taantumaa merkitsevistä poliittisista kannoista, joista voidaan mainita esimerkkeinä kaavailtu työaikadirektiivin työaikasäännösten purkaminen sekä yhteisöjen tuomioistuimen hiljattain antamien tuomioiden tuhoisat vaikutukset perusoikeuksiin ja työehtosopimusneuvotteluihin;

2.   huomauttaa, että Euroopan parlamentti kehotti työaikadirektiivin tarkistamisen ensimmäisessä käsittelyssä poistamaan siitä asteittain ulkopuolelle jättäytymistä koskevan säännöksen; arvostelee voimakkaasti sitä, että kyseistä vaatimusta ei hyväksytty neuvoston poliittisessa sopimuksessa; ilmoittaa tästä syystä vastustavansa neuvoston sopimusta;

3.   pitää välttämättömänä, että työaikadirektiivin tarkistamisessa siten, että sillä olisi sosiaalista merkitystä, on keskityttävä työn ja työn ulkopuolisen elämän yhteensovittamiseen siten, että lyhennetään päivittäisiä ja viikoittaisia enimmäistyöaikoja; korostaa, että ulkopuolelle jättäytymistä koskeva säännös on poistettava kokonaan, että Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytäntö päivystysajasta ja korvaavista lepoajoista on pantava kaikilta osin täytäntöön ja sisällytettävä direktiiviin ja että nykyisen direktiivin takaaman suojan mahdollinen heikentäminen on estettävä;

4.   kehottaa neuvostoa ja jäsenvaltioita keskustelemaan perinpohjaisesti tuomioistuimen hiljattaisten ratkaisujen esiin nostamista kysymyksistä; kehottaa neuvostoa voimakkaasti ryhtymään toimiin, joilla varmistetaan sosiaalisten oikeuksien ensisijaisuus sisämarkkinavapauksiin nähden; vaatii tästä syystä perussopimusten perinpohjaista uudistamista, jotta voidaan avata tie sosiaaliselle Euroopalle; katsoo, että jos Euroopan unionin toimielimet eivät pysty tähän, eurooppalaisen yhteiskunta- ja talousmallin vakava legitimiteettikriisi pahenee huomattavasti;

5.   panee merkille komission ensimmäisen kaksivuotiskertomuksen yleishyödyllisiä sosiaalipalveluja koskevasta tilanteesta Euroopan unionissa; pitää välttämättömänä, että myös yleishyödyllisiä palveluja koskevaa kysymystä pidetään tärkeänä sitten, kun perussopimusten uudistaminen on tarpeellista; korostaa tässä yhteydessä, että EU:n primaarilainsäädännössä on annettava selkeät säädökset siitä, että julkisiin hyödykkeisiin, julkisiin palveluihin, yleishyödyllisiin palveluihin ja voittoa tavoittelemattomaan sektoriin ei sovelleta kilpailua, valtiontukea, julkisia hankintoja ja sisämarkkinoita koskevia sääntöjä, vaan niiden tulisi muodostaa sektori, jota ohjataan yksinomaan julkisen edun mukaisesti ja jotka organisoidaan toissijaisuusperiaatteen mukaisesti jäsenvaltioiden ja niiden alue- ja paikallisviranomaisten yksinomaisessa toimivallassa, jotta varmistetaan niiden moitteeton toiminta;

6.   muistuttaa, että Lissabonin sopimus on jo hylätty Irlannin kansanäänestyksessä, joka oli ainoa kyseisestä asiasta Euroopan unionissa järjestetty kansanäänestys; kehottaa neuvostoa pysäyttämään Lissabonin sopimuksen ratifioinnin ja ensimmäisenä askeleena tilanteen korjaamiseksi ottamaan käyttöön sosiaalista edistystä koskevan lausekkeen voimassa oleviin perussopimuksiin liitettävänä sitovana pöytäkirjana, jotta voidaan selventää seuraavia seikkoja:

• –sopimusta ei saa tulkita siten, että se vaikuttaisi millään tavoin jäsenvaltioissa tunnustettujen perusoikeuksien harjoittamiseen, mukaan luettuina lakko-oikeus ja oikeus ryhtyä työtaistelutoimiin kansallisella tasolla ja myös valtioiden rajat ylittäviin lakkoihin ja työtaistelutoimiin;
• –kyseisiin oikeuksiin sisältyy myös oikeus tai vapaus ryhtyä jäsenvaltioissa erityisten työmarkkinasuhdejärjestelmien piiriin kuuluviin toimiin, myös toimiin, joiden tavoitteena on sellaisten työehtosopimusten tekeminen, joissa määrätään vähimmäistasoa korkeammista palkoista ja vaatimuksista;
• –sopimusta ei saa tulkita siten, että se vaikuttaisi millään tavoin jäsenvaltioissa tunnustettuihin työmarkkinasuhde- ja työehtosopimusneuvottelujärjestelmiin;
• –sopimusta ei saa tulkita siten, että se vaikuttaisi millään tavoin jäsenvaltioiden toimivaltaan hyväksyä sosiaalipoliittista lainsäädäntöä, jossa säädetään EU:n direktiiveissä vahvistettuja vähimmäisvaatimuksia tiukemmista vaatimuksista ja edellytyksistä;
• –jos edellä esitetyt oikeudet ja jäsenvaltioiden toimivaltuudet sosiaalipolitiikan alalla tai työmarkkinasuhdejärjestelmät ovat ristiriidassa sisämarkkinalainsäädännön tai sisämarkkinoiden perusvapauksien kanssa, ensin mainittuja (perusoikeudet jne.) on pidettävä ensisijaisina jälkimmäisiin nähden;

7.   huomauttaa, että sosiaalipakettiin sisältyvien säädöshankkeiden tavoitteena on joko jatkaa sisämarkkinoiden vapauttamista, kuten rajatylittävässä terveydenhuollossa sovellettavia potilaiden oikeuksia koskevan direktiiviehdotuksen yhteydessä, joka perustuu palveludirektiivin yhteydessä tehtyihin vanhoihin terveydenhoitoa koskeviin Bolkensteinin ehdotuksiin, tai ne eivät ole riittävän kunnianhimoisia sosiaalisen kehityksen edistämiseksi, kuten eurooppalaista yritysneuvostoa koskevan direktiivin tarkistamisen yhteydessä, ja että tästä syystä ne eivät ole asianmukaisia toimia puheenjohtajavaltio Ranskan ilmoittamalle sosiaalisen Euroopan uudelle alulle;

8.   huomauttaa, että terveydenhoitopalvelut on jätetty hyvästä syystä sisämarkkinoiden palveludirektiivin ulkopuolelle, sillä terveydenhoito on osa sosiaaliturvajärjestelmiä eikä markkinavoimien valtaama ala; korostaa, että Euroopan unionilla ei ole sen enempää syytä kuin toimivaltuuksiakaan säätää terveydenhoidosta sisämarkkinasääntöjen perusteella; pitää välttämättömänä, että komission direktiiviehdotuksessa käsitellyt kysymykset ratkaistaan ja niistä säädetään sosiaaliturvajärjestelmien koordinoinnin yhteydessä (asetus (EY) N:o 883/2004);

9.   arvostelee voimakkaasti komission ehdotusta direktiiviksi rajatylittävässä terveydenhuollossa sovellettavista potilaiden oikeuksista; huomauttaa, että kyseinen ehdotus perustuu sisämarkkinalähestymistapaan ja sen pääasiallisena tavoitteena on antaa varakkaammille ja paremmin koulutetuille ihmisille mahdollisuus ostaa edullisempia terveydenhoitopalveluja ulkomailta; katsoo, että ehdotus heikentää yhtäläistä kohtelua terveydenhoitojärjestelmissä, sillä köyhemmistä jäsenvaltioista tuleville potilaille maksettavat korvaukset eivät riitä kattamaan hoitokuluja rikkaammissa jäsenvaltioissa, joissa terveydenhoito olisi laadukkaampaa;

10.  arvostelee voimakkaasti komission ehdotusta eurooppalaista yritysneuvostoa koskevan direktiivin tarkistamiseksi siitä, että se ei ole riittävän kunnianhimoinen; muistuttaa komissiota siitä, että parlamentti pyysi kyseisen direktiivin tarkistamista jo seitsemän vuotta sitten 4. syyskuuta 2001 antamassaan päätöslauselmassa, mutta pyyntöjä ei ole otettu huomioon;

11.  korostaa, että eurooppalaista yritysneuvostoa koskevaa direktiiviä on tarkistettava erityisesti seuraavasti: on parannettava "tiedon" ja "kuulemisen" määritelmiä (tiedot on toimitettava kirjallisina ja hyvissä ajoin) ja rajat ylittävien asioiden määritelmää, on alennettava eurooppalaisen yritysneuvoston perustamisen vaadittavia kynnysarvoja, on tunnustettava ammattiliittojen merkitys ja oikeudet, on parannettava eurooppalaisten yritysneuvostojen työskentelyoloja, direktiivin säädöksiä laiminlyöville yrityksille on määrättävä tehokkaita, oikeasuhtaisia ja varoittavia seurauksia, on säädettävä eurooppalaisten yritysneuvostojen veto-oikeudesta johtoportaan uudelleenjärjestely-, yrityssulautumis-, yritysosto- tai irtisanomissuunnitelmien yhteydessä, siten että lopullisia päätöksiä lykätään siihen saakka, kunnes eurooppalainen yritysneuvosto on voinut ehdottaa vaihtoehtoisia ratkaisuja ja eurooppalainen yritysneuvosto ja johtoporras ovat keskustelleet niistä perinpohjaisesti;

12.  pitää myönteisenä, että komissio ehdottaa syrjinnän työelämän ulkopuolella kieltävää horisontaalista direktiiviä; arvostelee voimakkaasti sitä, että vakuutus- ja muut rahoitustuotteet eivät kuulu direktiivin soveltamisalan piiriin, mikä antaa rahoitus- ja vakuutusalan yrityksille mahdollisuuden jatkaa syrjiviä käytäntöjä ja korkeampien vakuutusmaksujen perimistä terveyteen, ikään, sukupuoleen ja vammaan liittyvien riskien perusteella;

13.  huomauttaa, että kolmansien maiden kansalaisille on annettava mahdollisuus tehdä työtä Euroopan unionissa ja myönnettävä tasa-arvoiset oikeudet erityisesti palkkaan, työehtosopimusneuvotteluihin ja sosiaaliturvaan liittyvissä asioissa; kehottaa sisällyttämään Euroopan unionissa tehtyihin päätöksiin ja puitepäätöksiin kaikki säännökset, jotka sisältyvät Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokouksessa 18. joulukuuta 1990 hyväksyttyyn kansainväliseen yleissopimukseen kaikkien siirtotyöläisten ja heidän perheenjäsentensä oikeuksien suojelusta; kannattaa ajatusta työnhakijoille tarkoitetun oleskeluluvan käyttöönotosta;

14.  panee merkille komission pyrkimyksen parantaa sosiaalisen osallisuuden ja sosiaalisen suojelun edistämistä koskevan eurooppalaisen strategian näkyvyyttä ja työmenetelmiä ja lujittaa sen vuorovaikutusta muiden politiikanalojen kanssa; huomauttaa kuitenkin, että komissio ja neuvosto hylkäsivät parlamentin pyynnön sisällyttää vuosien 2008–2010 työllisyyspolitiikan suuntaviivoihin uusi sosiaalista osallisuutta koskeva suuntaviiva, ja ne näin ollen kieltäytyivät parantamasta näkyvyyttä ja vuorovaikutusta muiden politiikanalojen kanssa;

15.  tukee komission ehdotusta asettaa tavoitteita, jotka koskevat köyhyyden poistamista (yleisesti, lasten köyhyyden, työssäkäyvien köyhyyden ja pitkäaikaisen jatkuvan köyhyyden poistaminen), ja sen ehdotuksia eläkkeiden takaamasta vähimmäistulotasosta ja terveydenhoitopalvelujen saatavuudesta ja laadusta (lapsikuolleisuuden vähentäminen, terveydentilan parantaminen, elinikäodotuksen kasvu jne.) sosiaalista osallisuutta ja sosiaalista suojelua koskevan EU:n strategian seuraavassa vaiheessa; pitää välttämättömänä, että tällaisia tavoitteita asetetaan myös vähimmäistoimeentulojärjestelmien yhteydessä (60 prosenttia kansallisesta keskivertotulosta) ja vähimmäispalkkojen yhteydessä (60 prosenttia kansallisesta tai alakohtaisesta keskipalkasta), jotta voidaan torjua köyhyyttä ja sosiaalista syrjäytymistä;

16.  tukee komission tavoitetta edistää ihmisarvoisen työn käsitettä Euroopan unionin sisä- ja ulkopolitiikassa; huomauttaa, että yksi ihmisarvoisen työn käsitteen tärkeä osatekijä on vapaasti valittu työ, ja se on turvattava; pitää tästä syystä välttämättömänä, että jäsenvaltiot tarkistavat työmarkkinapolitiikkaansa, joka pakottaa työttömät huonosti palkattuihin ja epävarmoihin työsuhteisiin, joita he eivät valitse itse vapaasti, tai työskentelemään sosiaalietuuksien saamiseksi (tukien ehdollisuutta koskevat ohjelmat);

17.  tukee komission ehdotusta sisällyttää kansainväliset merityötä koskevat vähimmäisvaatimukset (ILO MLC vuodelta 2006) Euroopan unionin työlainsäädäntöön työntekijöiden ja ammattiliittojen kyseisellä alalla tekemän eurooppalaisen sopimuksen perusteella; tukee niin ikään komission aloitetta, että ILO:n yleissopimukset on pantava täytäntöön ensi sijassa; korostaa kuitenkin, että Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen antama tuomio Rüffertin asiassa on vastoin ILO:n yleissopimusta n:o 94, jonka perusteella nimenomaan voidaan julkisia hankintoja koskevissa säädöksissä vaatia työehtosopimusten noudattamista; kehottaa neuvostoa ja komissiota sisällyttämään ILO:n yleissopimuksen n:o 94 ensisijaisesti täytäntöönpantavien sopimusten joukkoon;

18.  on komission kanssa samaa mieltä siitä, että tarvitaan lisätoimia sukupuolten välisten palkkaerojen kiinni kuromiseksi Euroopan unionissa; kehottaa komissiota ja neuvostoa tiukentamaan edelleen lainsäädäntökehystä, asettamaan tavoitteen sukupuolten välisten palkkaerojen kaventamiseksi, jotta voidaan myös parantaa naisten pääsyä ammattikoulutukseen ja tunnustaa naisten tiedot ja taidot, ja osa-aikatyöstä maksettavissa palkoissa ja eläkkeissä sukupuolten välillä vallitsevien erojen kaventamiseksi sekä edistämään yhdenvertaisuuslausekkeita julkisissa sopimuksissa;

19.  panee merkille komission kertomuksen romanien osallisuutta edistävistä yhteisön välineistä ja politiikasta; korostaa, että romanien osallistamiseksi tarvitaan päättäväisiä toimia (romaneja koskeva toimintasuunnitelma), kuten parlamentti vaati tästä aiheesta antamassaan päätöslauselmassa;

20.  huomauttaa, että jotta sosiaalista kehitystä edistävällä sosiaalipaketilla olisi merkitystä, pakettia on täydennettävä sitä tukevilla talous- ja rakennepoliittisilla toimilla; on sitä mieltä, että vakaus- ja kasvusopimus on kumottava ja EKP:n on höllennettävä rahapolitiikkaansa, jotta voidaan vastata talouskasvun nykyisen hidastumisen vaikutuksiin Euroopassa; kehottaa komissiota ja neuvostoa laatimaan kestävän kehityksen, työllisyyden ja sosiaalisen osallistumisen eurooppalaisen investointiohjelman, johon olisi osoitettava vähintään 1 prosentti Euroopan unionin BKT:stä, ja katsoo, että tätä olisi täydennettävä samantyyppisillä jäsenvaltioiden julkisilla rahoitusohjelmilla, jotta talous voidaan saada tasapainoon, voidaan torjua ilmastonmuutosta ja edistää täystyöllisyyttä, jolla taataan laadukkaat työpaikat ja sosiaaliset oikeudet; ehdottaa, että myös jäsenvaltiot ottaisivat käyttöön toimia talouden tasapainottamiseksi ja pienituloisten ihmisten ostovoiman lisäämiseksi (jotka kärsivät elintarvikkeiden, energian ja kuljetusten nousevista hinnoista) esimerkiksi siten, että otetaan käyttöön sosiaalisia maksuluokkia, joita sovelletaan kaasuun, sähköön, televiestintään, julkiseen liikenteeseen jne.;

21.  panee merkille, että tämänhetkinen Euroopan unionin Lissabonin strategia päättyy vuonna 2010; katsoo, että vuoden 2010 jälkeistä uutta strategiaa on alettava pohtia perinpohjaisesti nyt; korostaa, että nykyisestä lähestymistavasta, joka keskittyy markkinoiden vapauttamiseen ja kilpailukykyyn, on luovuttava ja se on korvattava yhteisvastuullisuuteen ja kestävään kehitykseen tähtäävällä eurooppalaisella strategialla, joka perustuu neljään keskenään yhtä tärkeään osatekijään (talous, ympäristö, työllisyys, sosiaalinen suojelu ja sosiaalinen osallisuus);

22.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman komissiolle ja neuvostolle sekä jäsenvaltioiden parlamenteille.