PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS
20.10.2008
työjärjestyksen 103 artiklan 2 kohdan mukaisesti
esittäjä(t): Martin Schulz, Hannes Swoboda, Robert Goebbels, Pervenche Berès, Linda McAvan ja Jan Marinus Wiersma
PSE-ryhmän puolesta
Brysselissä 15. ja 16. lokakuuta 2008 pidetyn Eurooppa-neuvoston kokouksen tuloksista
Ks. myös yhteinen päätöslauselmaesitys RC-B6-0543/2008
B6‑0552/2008
Euroopan parlamentin päätöslauselma Brysselissä 15. ja 16. lokakuuta 2008 pidetyn Eurooppa-neuvoston kokouksen tuloksista
Euroopan parlamentti, joka
– ottaa huomioon 15.–16. lokakuuta 2008 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan päätelmät,
– ottaa huomioon Eurooppa-neuvoston selonteon ja komission julkilausuman 15.–16. lokakuuta 2008 pidetystä Eurooppa-neuvoston kokouksesta,
– ottaa huomioon 14. toukokuuta 2008 hyväksytyt neuvoston päätelmät, jotka koskevat EU:n valvontajärjestelmää ja rahoitusvakausjärjestelyjä, sekä neuvoston 3. kesäkuuta 2008, 4. joulukuuta 2007 ja 9. lokakuuta 2007 tekemät päätelmät,
– ottaa huomioon äskettäin valiokunnassa hyväksytyn päätöslauselman kaikista ilmastonmuutosta ja energiapakettia koskevista lainsäädäntöehdotuksista,
– ottaa huomioon työjärjestyksen 103 artiklan 2 kohdan,
A. katsoo, että Yhdysvaltojen korkean riskin asuntolainojen ja johdannaistuotteiden synnyttämä nykyinen rahoituskriisi on levinnyt maailmanlaajuiseen rahoitusjärjestelmään, koska rahoitusmarkkinat ovat entistä integroituneempia,
B. katsoo, että rahoitusmarkkinoiden innovoinnit voivat olla hyödyllisiä, mutta tällaisia rahoitustuotteita on säänneltävä ja niiden on oltava avoimia, jotta voidaan varmistaa, että tehokkuus ja vakaus ovat oikeassa tasapainossa ja että mahdolliset riskit eivät haittaa kestävää talouskasvua, työpaikkojen luomista ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta,
C. katsoo, että rahoitusmarkkinoiden olisi palveltava reaalitaloutta vastakohtana nykytilanteelle, jossa voitot yksityistetään ja tappiot sosialisoidaan,
D. katsoo, että pääjohtajien ja välittäjien kompensaatiojärjestelmät ovat kannustaneet liialliseen riskinottoon lyhyellä aikavälillä tarvittavan pitkän aikavälin suorituskyvyn, varovaisuuden ja vastuuvelvollisuuden kustannuksella sen sijaan, että ne heijastaisivat yksilöiden tai kokonaisuuksien tuloksia,
E. katsoo nykyisen kriisin osoittavan, että nykyisellään hajanaisen EU-valvonnan rakennetta ja tehokkuutta on uudistettava ja parannettava, jotta se vastaisi rahoitusmarkkinoiden integraatiota ja monitahoisuutta,
F. ottaa huomioon, että Euroopan parlamentti on usean vuoden ajan pyytänyt toistuvasti komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että rahoitusmarkkinoiden sääntely ja valvonta on riittävän tehokasta varmistamaan niiden vakaus ja Euroopan kansalaisten säästöjen, eläkkeiden ja työpaikkojen suojeleminen,
G. katsoo, että komissio ja etenkin rahoituspalveluista vastaava komission jäsen ovat olleet liian passiivisia ja kieltäytyneet toistuvasti reagoimasta asianmukaisesti Euroopan parlamentin esittämiin vaatimuksiin lainsäädäntötoimista, joilla kohennettaisiin rahoitusmarkkinoiden sääntelyä,
H. katsoo, että komission olisi noudatettava Euroopan parlamentin pyyntöä lainsäädäntöehdotusten esittämisestä ennen vuoden 2008 päättymistä, mikä hyväksyttiin parlamentissa laajalla enemmistöllä Rasmussenin, Lehnen ja Van den Burgin/Daianun mietinnöistä äänestettäessä,
I katsoo, että yhteisvaluutta on ollut tärkein maailmanlaajuisen rahoituskriisin vaikutuksia hillitsevä tekijä, jonka ansiosta on kyetty välttämään mittava vaihtokurssikriisi,
J. ottaa huomioon, että parlamentaariset menettelyt Lissabonin sopimuksen hyväksymiseksi on toteutettu 24 jäsenvaltiossa,
K. ottaa huomioon, että Lissabonin sopimukseen sisältyvät institutionaaliset uudistukset ovat tarpeen, jotta varmistetaan, että Euroopan unioni toimii moitteettomasti, tasapainoisesti ja täyden demokraattisen valvonnan alaisena,
L. ottaa huomioon, että vuoden 2009 merkittävien poliittisten tapahtumien vuoksi, erityisesti Euroopan parlamentin vaalien ja Euroopan uuden komission valinnan takia, tarvitaan selvyyttä siitä, mitä institutionaalisia määräyksiä sovelletaan,
Taloudellinen ja rahoituksellinen tilanne
Rahoitusmarkkinat: kriisinhallinta ja pitkän aikavälin uudistus
1. pitää myönteisinä Eurooppa-neuvoston päätelmiä, jotka koskevat taloudellista ja rahoituksellista tilannetta, sekä 12. lokakuuta hyväksyttyä EU:n viidentoista jäsenvaltion toimintasuunnitelmaa pankkien pelastamiseksi, maksukyvyn turvaamiseksi ja pankkien välisten markkinoiden luottamuksen palauttamisen takaamiseksi; kiittää Yhdistyneen kuningaskunnan suunnitelmaa, jota sovelletaan euroalueeseen kuuluvien jäsenvaltioiden mallina ja joka on osoittanut Yhdistyneen kuningaskunnan ja euroalueen rahoitusmarkkinoiden väliset yhteydet; uskoo, että euroalueen valtioiden ja hallitusten päämiesten ensimmäinen päätöksentekoa kyseisessä ominaisuudessa koskeva kokous edistää talous- ja rahaliiton tasapainon parantamista ja edellyttää jatkokehitystä;
2. pitää ratkaisevana, että jäsenvaltiot osoittavat vahvan sitoutuneisuutensa ja tehokkaan hallintokapasiteettinsa hyvien markkinaolojen palauttamiseksi, koska tämä on olennaista luottamuksen kannalta; korostaa kuitenkin, että komissio vastaa näiden kansallisten suunnitelmien toteuttamisen tiiviistä seurannasta; pitää valitettavana ennakoinnin puuttumista ja sitä, että neuvosto ja komissio ryhtyivät toimiin vasta kun rahoitusalan kuohunta oli jo kehkeytynyt vakavaksi kriisiksi;
3. kehottaa neuvostoa ja komissiota huolehtimaan tarvittavasta jäsenvaltioiden välisestä solidaarisuudesta erityisesti avustamalla jäsenvaltioita, joihin tämä kriisi vaikuttaa tuntuvammin kuin muihin;
4. katsoo, että uusien kriisien estämiseen tarvitaan lisää avoimuutta, lisää julkistamista ja parempaa riskienhallintaa ja että siksi sääntelyjärjestelmän uudistamisen on oltava kattavaa ja sitä on sovellettava rahoitusmarkkinoiden kaikkiin toimijoihin ja toimeksiantoihin; tähdentää, että sääntelyaloitteet on sovitettava yhteen ainakin Euroopan tasolla; muistuttaa, kuinka tärkeää on hoitaa eri puolilla maailmaa sijaitsevat vero- ja sääntelykeitaat ja aloittaa niiden sulkeminen EU:ssa sijaitsevista keitaista; kehottaa siksi komissiota esittämään viipymättä ehdotuksen säästöjen verotusta koskevan direktiivin uudelleen tarkastelemiseksi;
5. korostaa, että Euroopan tasolla on sovitettava yhteen esimerkiksi systeemisesti merkittävien laitosten talletusten ja vastuiden takaaminen koko EU:ssa; toteaa, että lyhyiden aikavälin takuiden olisi katettava myös säänneltyjen laitosten välinen vakuudeton lainaustoiminta, jotta pankkien väliset markkinat elpyisivät; pitää myönteisenä, että jäsenvaltiot soveltavat samaa lähestymistapaa, mutta edellyttää, että sen on yhdenvertaisten lähtökohtien takaamiseksi pädettävä kuhunkin maassa toimivaan laitokseen sen kansallisuudesta riippumatta; on samaa mieltä Eurooppa-neuvoston kanssa siitä, että kaikissa kansallisen tason toimissa olisi otettava huomioon järjestelmäriskiin, maksukyvyn tasoon, kilpailun vääristymiseen ja valvontamekanismeihin kohdistuvat rajat ylittävät vaikutukset;
6. hyväksyy neuvoston päätöksen tehostaa Euroopan investointipankin (EIP) roolia lainanantajana ja -ottajana, mutta katsoo, että sen tehtäväksi olisi myös annettava pankkien pääomarakenteen uudistamisessa auttaminen kansallisia toimia täydentävänä eurooppalaisena riskienhallintatoimena;
7. pitää veronmaksajien ja jäsenvaltioiden talousarvioiden etujen mukaisena, että aina kun rahoituslaitoksen pelastamiseen käytetään julkisia varoja, siihen olisi kytkettävä julkinen valvonta, hallinnon parantaminen, johdon palkitsemisjärjestelmiä koskevat rajoitukset, liiketoimintamallien asianmukaiset muutokset ja julkisten viranomaisten tuntuva vastuuvelvollisuus, ja edellyttää komissiolta opastusta tämän suunnitelman yhdenmukaistetun toteuttamisen varmistamiseksi;
8. korostaa, että rahoitusalan johdon palkitsemisjärjestelmät ovat osaltaan aiheuttaneet suuriin riskeihin ja lyhyen aikavälin voittoon keskittymistä; pitää valitettavana, että Eurooppa-neuvosto edellyttää ainoastaan vastuuvelvollisuutta, ja kehottaa siksi komissiota esittämään lainsäädäntöehdotuksia korvausjärjestelmistä ja palkitsemispaketeista, joilla 1) varmistetaan, että rahoituslaitokset tekevät selkoa palkitsemispolitiikastaan ja erityisesti johtajien ja välittäjien palkitsemis- ja kompensaatiopaketeista, 2) varmistetaan, että kaikki hallinnointia koskevat liiketoimet voidaan yksilöidä rahoituslausumissa, 3) varmistetaan, että vakauden valvojat sisällyttävät riskienhallinta-analyyseihinsa palkitsemisen, bonusjärjestelmien ja verotuksen vaikutukset sen varmistamiseksi, että kannustimet ovat tasapainoisia ja että ne eivät rohkaise riskien ottamiseen;
9. korostaa, että kaikista kriisin aikana havaituista rikollisista tai petollisista toimista olisi langetettava voimassa olevien kansallisten säädösten ja oikeusmenettelyjen mukainen rangaistus; katsoo, että tämän lisäksi velvollisuuksien laiminlyömisestä tai oikeudettomasta kaupankäynnistä tuomion saaneilta johtajilta olisi kiellettävä rahoitusalan tietyillä tai kaikilla sektoreilla toimiminen joko määräajaksi tai kokonaan;
10. toteaa, että varallisuushintojen kirjaamiseen on yhdistetty kirjanpidossa markkinahintaan arvostaminen; takaa hyväksyvänsä tietyissä oloissa Kansainvälisen tilinpäätösstandardilautakunnan (IASB) ehdottaman käyvän arvon tilinpitoon soveltamista koskevan tietyn joustavuuden, mutta katsoo, että tämän ei pitäisi vesittää taustalla vaikuttavaa konseptia; edellyttää pääsevänsä osallistumaan täysipainoisesti EU:n kirjanpitostandardien hyväksymiseen ja IASB:n hallintorakenteen uudistamiseen;
11. pitää valitettavana, että komissio ei ole säännellyt luottoluokituslaitoksia aiemmassa vaiheessa, mutta pitää nykyistä ehdotusta myönteisenä; korostaa, että ehdotuksessa olisi varmistettava, että luottoluokituslaitoksilta edellytetään luokitustoiminnan erillään pitämistä kaikista muista palveluista (kuten toimeksiantojen strukturointia koskevasta opastuksesta), joita tarjotaan kaikista velvoitteista tai luokiteltavista yksiköistä riippumatta, ja että ne käyttävät johdonmukaista ja asianmukaista luokitustermistöä ja edistävät monimutkaisia rahoitustuotteita koskevaa avoimuutta, selkeyttä ja tietojen toimittamista; katsoo, että ehdotuksessa olisi varmistettava, että arvopaperistaminen ja luottoluokitus eivät johda siihen, että arvopaperistetun tuotteen kokonaisarvo ylittää perusteettomasti kohde-etuuksien arvon ja että luottoluokituslaitoksilta olisi edellytettävä tietojen lisäämistä ja epäsymmetristen tietojen ja epävarmuuden poistamista tai vähentämistä ja eturistiriitojen ilmoittamista;
12. toteaa, että nykyiset kansallisten valvojien, valvontajärjestelyjen ja oikeudellisesti sitomattomien yhteisymmärryspöytäkirjojen verkostot eivät riitä hoitamaan tätä kriisiä, joka johtuu markkinoiden tai merkittävien rajojen yli toimivien rahoitusryhmien epäonnistumisesta; pitää erittäin valitettavana, että Eurooppa-neuvosto ei ole reagoinut tähän ongelmaan asianmukaisesti päätelmissään, ja kehottaa komissiota tekemään ennen vuoden 2008 päättymistä lainsäädäntöehdotuksia, jotka pohjautuvat tulevia valvontarakenteita käsittelevään Van den Burgin/Daianun mietintöön;
13. pitää myönteisenä, että komissio aikoo perustaa korkean tason työryhmä laatimaan vakaa ja kestävä valvontarakenne, jolla huolehditaan paremmasta alojen välisestä ja rajat ylittävästä integraatiosta ja yhteen sovittamisesta; edellyttää pääsevänsä vaikuttamaan ryhmän kokoonpanoon ja sihteeristöön, ja korostaa nopeasti annettavan täsmällisen toimeksiannon sekä neuvostolle, komissiolle ja Euroopan parlamentille raportoinnin merkitystä;
14. ottaa huomioon korkean tason rahoituskriisiyksikön perustamisen, mutta pitää valitettavana, että kyseessä on vain epävirallinen varoitus-, tietojenvaihto- ja arviointijärjestelmä; arvostelee jyrkästi sitä, että Euroopan parlamentti ei ole mukana rahoituskriisiyksikössä; kannattaa komission johdolla toimivan sellaisen tehokkaamman varhaisvaroitusjärjestelmän luomista, jolla on yhteen sovittamista ja täytäntöönpanoa koskevaa toimivaltaa ja jonka toimintaan 3-tason komiteoiden olisi osallistuttava;
15. korostaa, että on tärkeää vahvistaa EU:n tason yhteen sovittamista ennen G8-tason tapaamisia, ja uskoo vakaasti, että kriisiin tarvitaan globaaleja ratkaisuja, joissa edistetään uuden kansainvälisen rahoitusjärjestelyn luomista ja Bretton Woods- laitosten uudistamista; kannattaa Eurooppa-neuvoston tässä yhteydessä omaksumaa lähestymistapaa ja Kansainvälisen valuuttarahaston mahdollista asemaa globaalissa valvonnassa ja rahoitusvälittäjänä; kannattaa kansainvälisen valuuttarahaston vaatimusta mittavista kansainvälisen tason toimista, joilla elvytetään globaalia taloutta;
16. katsoo, että kaikissa lähitulevaisuudessa hyväksyttävissä toimissa – olivatpa ne kansainvälisten organisaatioiden, tai EU:n tai kansallisten viranomaisten toimia – olisi varmistettava, että tällainen mullistava kriisi ei pääse toistumaan ja että kyetään takaamaan, että rahoituspalvelut palvelevat reaalitaloutta ja erityisesti kasvua ja työllisyyttä;
17. tunnustaa, että nykyisen rahoituskriisin ei pidä vesittää EU:n vastuuta koko maailman köyhistä eikä saada peräytymään kehitysapua koskevista sitoumuksista, jotka ovat ratkaisevia vuosituhattavoitteiden saavuttamisen kannalta;
Reaalitalouteen kohdistuvat vaikutukset
18. pitää myönteisenä, että Euroopan keskuspankki (EKP) päätti äskettäin alentaa euroalueen korkoastetta, mutta vaatii asian suhteen uusia selkeitä ja päättäväisiä toimia;
19. korostaa painokkaasti, että Euroopan makrotalouspolitiikalla on voitava reagoida nopeasti ja hyvin yhteen sovitetusti, jotta reaalitalous kyettäisiin suojaamaan syvältä taantumalta; edellyttää siksi, että jäsenvaltiot ja komissio hyödyntävät täysipainoisesti uudistettua vakautus- ja kasvusopimusta, panevat sen syklejä torjuvat mekanismit täytäntöön ja kohdentavat tavoitteiden mukaisesti lisärahoitusta rakenteellisiin muutoksiin ja laadukkaaseen julkiseen rahoitukseen;
20. korostaa, että rahoituksen vakautta ja järjestelmäriskejä varten tarvitaan toimia; kehottaa komissiota ja neuvostoa elvyttämään Lissabonin ohjelman ja mukauttamaan tämän vuoden loppuun mennessä jäsenvaltioiden uudistusohjelmia nykyisen talousvääristymän aikana, jotta EU:n kansalaisten työpaikat ja tulot voidaan turvata;
21. katsoo, että jäsenvaltioiden samanaikainen ja yhteen sovitettu lähestymistapa kasvua tehostaviin menoihin ja yksityistä ja julkista yhteistyötä koskevien yksityisinvestointien ja yhteisten aloitteiden elvyttämiseen voi tuottaa konkreettista synergiaa, tukea resurssien tehokasta kohdentamista sekä elvyttää koko Euroopan reaalitaloutta ja työllisyyttä tässä äärimmäisen tukalassa taloudellisessa tilanteessa; vaatii EIP:n äskettäisten toimien ohella uusia toimia pk-yritysten tukemiseksi; vaatii lisäksi toimia, joilla vahvistetaan varattomampien ostovoimaa ja suojataan riskiryhmiä työttömyydeltä ja hintojen nousemiselta;
22. pitää myönteisenä, että komissio on reagoinut nopeasti ja kattavasti siihen, että rahoituslaitoksia koskeviin toimiin sovelletaan valtiontukia koskevia määräyksiä; kehottaa hätätoimien tiukan valvonnan yhteydessä komissiota perustamaan monenvälisen ryhmän, jossa yhdistetään kilpailua koskevan pääosaston, kolmeen tason 3 komiteaan kuuluvien valvojien ja Euroopan keskuspankkijärjestelmän asiantuntemus tietämyksen ja osaamisen kartuttamiseksi ja sen varmistamiseksi, että arviot ovat tasapainoisia, puolueettomia ja laadukkaita kaikissa jäsenvaltioissa;
Lissabonin sopimus
23. ottaa huomioon, että Eurooppa-neuvosto on päättänyt lokakuun kokouksessaan määritellä Lissabonin sopimuksen ratifiointia koskevan "ratkaisun osatekijöiden ja yhteisen etenemistavan määrittelemiseksi"; korostaa, että nykyinen rahoituskriisi ja Mustanmeren alueen tapahtumiin kytkeytyvä geopoliittinen kriisi osoittavat, että toimintakykyä on tehostettava Lissabonin sopimuksessa määrätyllä tavalla;
24. kehottaa Irlantia määrittämään, kuinka muut jäsenvaltiot voivat auttaa sitä ratifiointimenettelyssä;
25. toistaa kunnioittavansa Irlannin kansanäänestyksen tulosta ja muiden jäsenvaltioiden ratifiointimenettelyjen tulosta, ja katsoo, että Irlannin kansalaisten ilmaisemiin huolenaiheisiin voidaan reagoida, jotta kaikille kelpaavaan ratkaisuun päästäisiin mahdollisimman pian;
Energia ja ilmastonmuutos
26. pitää myönteisenä, että Eurooppa-neuvosto aikoo nykyisistä taloudellisesti vaikeista ajoista huolimatta pitää kiinni maaliskuussa 2007 ja maaliskuussa 2008 tehdyistä sitoumuksista; kehottaa neuvostoa sopimaan joulukuuhun 2008 mennessä ilmastonmuutosta ja energiapakettia koskevista lainsäädäntöehdotuksista ja ottamaan huomioon investointeihin ja työpaikkoihin kohdistuvat vaikutukset;
27. korostaa uusiutuvia energialähteitä koskevien kansallisten tavoitteiden saavuttamisen yhteydessä, että jäsenvaltioille asetettavat pakolliset välitavoitteet ovat välttämättömiä direktiivin noudattamisen varmistamiseksi;
28. toistaa, että nämä ehdotukset muodostavat johdonmukaisen energiapaketin, jonka tasapaino ja perusparametrit on säilytettävä, ja kehottaa neuvostoa noudattamaan sitoumuksiaan ja tekemään tiivistä yhteistyötä parlamentin kanssa, jotta sopimukseen päästäisiin ajoissa;
29. muistuttaa, että ilmastonmuutosta ja energiapakettia koskeviin lainsäädäntöehdotuksiin on sisällytettävä ehdotus uusien henkilöautojen päästönormeja koskevaksi Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi osana komission integroitua lähestymistapaa kevyiden hyötyajoneuvojen hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi;
30. aikoo tehdä tiivistä yhteistyötä neuvoston kanssa, jotta ilmastonmuutosta ja energiapakettia koskevista lainsäädäntöehdotuksista päästäisiin sopimukseen mahdollisimman pian;
31. toteaa, että puheenjohtajavaltion ja komission on tulevissa neuvotteluissa otettava huomioon kunkin jäsenvaltion tilanne ja löydettävä ilmastonmuutospaketin vaikutuspiiriin kuuluville eri teollisuudenaloille asianmukaiset ratkaisut, joilla turvataan työpaikat ja kilpailukyky; muistuttaa Eurooppa-neuvostoa siitä, että paketti johtaa myös uusien työpaikkojen ja teollisuudenalojen luomiseen ja että se auttaa Eurooppaa olemaan ympäristöystävällisen tekniikan kehittämisen eturintamassa;
Energiavarmuus
32. pitää puheenjohtajavaltion ehdotuksia ja selontekoluonnosta energiavarmuudesta myönteisinä; vaatii ehdotusten ripeää täytäntöönpanoa; odottaa marraskuuksi 2008 kaavailtua komission strategista energia-alan uudelleen tarkastelua ja keväällä 2009 pidettävää Eurooppa-neuvoston kokousta, jossa arvioidaan Euroopan energiapolitiikkaa koskevan toimintasuunnitelman toteuttamista ja energiavarmuutta koskevien tarvittavien toimien hyväksymistä;
33. uskoo, että energialähteiden monipuolistaminen, kotimaisten lähteiden käytön lisääminen, hajautettu energiantuotanto ja energiansäästötoimet parantavat toimitusvarmuutta; korostaa energiavarmuuden kuuluvan Euroopan unionin painopistealoihin; korostaa tässä yhteydessä, että EU:n yhteisten uusiutuvia energialähteitä koskevien hankkeiden kehittäminen on avainasemassa energiavarmuudesta huolehdittaessa samalla kun varmistetaan Lissabonin ja Göteborgin tavoitteiden saavuttaminen;
34. pitää myönteisenä, että energiatehokkuutta koskevan eurooppalaisen toimintasuunnitelman täytäntöönpanoa aiotaan nopeuttaa; toteaa samalla, että moni jäsenvaltioiden hallitus ei ole kyennyt asettamaan energiatehokkuutta koskevan lainsäädännön omaksumista ja noudattamista etusijalle; korostaa uusien ja tehokkaampien energiatehokkuutta koskevien aloitteiden tarvetta etenkin rakennusten, tuotteiden ja kaupunkiliikenteen aloilla;
35. katsoo, että täysin toimivat sisämarkkinat ovat toimitusvarmuuden kannalta välttämättömiä; katsoo, että EU:n energiamarkkinoita ei ole vielä saatettu päätökseen ja että niiden täysipainoinen toteuttaminen on välttämätöntä; pitää myönteisenä, että energia-alan sisämarkkinoita koskeva lainsäädäntöpaketti aiotaan viedä päätökseen ennen parlamentin toimikauden päättymistä; kehottaa neuvostoa käynnistämään parlamentin kanssa neuvottelut energia-alan sisämarkkinoita koskevasta paketista energia-asioita käsitelleen neuvoston 10. lokakuuta saavuttaman poliittisen sopimuksen mukaisesti;
36. pitää myönteisenä, että neuvosto on kehottanut vahvistamaan ja täydentämään elintärkeää infrastruktuuria; kehottaa komissiota luomaan Euroopan laajuiset energiaverkot ja asettamaan etusijalle yhteenliitäntöjä koskevan suunnitelman, jossa ei sivuuteta nesteytetyn maakaasun vastaanottamista, jälleenhöyrystämisen infrastruktuuria eikä varastointikapasiteettia; pitää myönteisenä, että Euroopan syrjäisiin alueisiin on kiinnitetty erityistä huomiota; korostaa, kuinka tärkeää on jatkaa Euroopan yhteenliitäntä- ja verkkoinfrastruktuurinkehittämistä, jotta yleistyvä merialueella tuotettava tuulivoima voidaan saattaa markkinoille; katsoo, että rajat ylittäviä yhteenliitäntöjä varten tarvitaan erityistoimia, kuten rahoituksessa etusijalle asettamista tai verohuojennuksia; toteaa, että Euroopan laajuisten energiaverkkojen puuttuvien lenkkien luominen parantaa toimitusvarmuutta ja edistää sisämarkkinoiden loppuun saattamista;
37. vaatii EU:lle toimitusvarmuutta koskevaa integroitua hätämekanismia, jossa lisätään EU:n vähimmäisöljyvarastojen riittävyyttä 90 vuorokaudesta 120 vuorokauteen, sekä kehittämään vähintään 90 vuorokauden vähimmäiskaasuvarastot; toteaa, että vähimmäiskaasuvarastot edellyttävät jäsenvaltioilta investointeja ja toiminnan tehokasta yhteen sovittamista;
38. ehdottaa, että maailmanmarkkinapaineista saataisiin parempi käsitys, jos Euroopan öljy- ja öljytuotevarastoja sekä tuontia ja vientiä koskevat tiedot julkaistaisiin viikoittain (julkisesti saatavilla olevien tietojen perusteella, kuten Yhdistyneessä kuningaskunnassa tehdään) tuotetyypeittäin eriteltyinä (raakaöljy, bensiini, dieselöljy, lämmitysöljy ja muut);
39. vaatii EU:lle yhteistä ulkomaihin sovellettavaa energiapolitiikkaa, joka edistäisi merkittävästi energiavarmuuden takaamista koko EU:ssa samalla kun pyritään kestävyyteen kansainvälisellä tasolla, mistä koituisi EU:n kansalaisille konkreettista lisäarvoa kansallisen tason toimien ohella; katsoo, että energiapolitiikasta ja etenkin energian toimitusvarmuudesta on tehtävä kiinteä ja näkyvä osa yhteistä ulkopolitiikkaa ja että energiapolitiikka olisi otettava huomioon kaikissa ulkopolitiikan yhteyksissä;
40. uskoo, että EU:n yhteistä ulkomaihin sovellettavaa energiapolitiikkaa ja EU:n energia-alan kansainvälisiä yhteistyötoimia olisi ohjattava sopimuksella Euroopan energiaperuskirjasta;
41. korostaa, että Mustanmeren alueen naapurimaiden kanssa tehtävää yhteistyötä on tehostettava institutionaalisten ja monenvälisten järjestelyjen avulla myös energiatoimitusten ja -siirtojen varmuutta ja markkinatoimintojen avoimuutta koskevissa kysymyksissä; katsoo, että Kazakstanin kaltaiset naapurimaat olisi otettava mukaan alueen vakauden ja energiavuon kannalta; ottaa huomioon Kazakstanin kumppanuuden merkityksen ja pitää myönteisenä, että Uzbekistanin kanssa tehtävää yhteistyötä on parannettu ja vaatii arvioimaan uudelleen kaavaillun väliaikaisen kauppasopimuksen jäädyttämistä;
42. pyytää kehittämään tiiviimpää energia-alan vuoropuhelua Etelä-Kaukasian, Kaspian ja Keski-Aasian alueen sekä Välimeren alueen maiden ja Lähi-idän kanssa;
Eurooppalainen maahanmuutto- ja turvapaikkasopimus
43. ottaa huomioon puheenjohtajavaltio Ranskan aloitteen eurooppalaisesta maahanmuutto- ja turvapaikkasopimuksesta; katsoo kuitenkin, että se merkitsee Eurooppa-neuvoston Tampereella vuonna 1999 vahvistaman EU:n yhteisen maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikan heikentämistä ja että siinä ei ole konkreettisia lainsäädäntötoimia, ei etenkään sellaisia, joilla määritettäisiin jäsenvaltioille yhdenmukaiset kolmansien maiden kansalaisten laillista maahan saapumista ja oleskelua koskevat ehdot, joita ilman kehotus laajan mittakaavan sääntelyn välttämisestä jää pelkästään symboliseksi;
44. pitää valitettavana, että integrointipolitiikka ja kansalaisuus on jätetty sopimuksen yleisessä lähestymistavassa lapsipuolen asemaan; katsoo, että yhteisen maahanmuuttopolitiikan olisi perustuttava olettamukseen, että siirtolaiset ovat yhteiskunnan yksittäisiä jäseniä ja potentiaalisia kansalaisia, ja että siihen olisi sisällytettävä yhteiskuntaan osallistumista ja integrointia koskevaa selkeää ja tehokasta politiikkaa etenkin kun otetaan huomioon Euroopan parlamentin esittämät kattavammat ehdotukset, jotka koskevat Mustanmeren aluetta;
Syyskuun 1. päivänä 2008 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston seuranta
45. pitää myönteisenä, että neuvosto on ottanut kantaa Georgian tilanteeseen; muistuttaa 12. elokuuta ja 8. syyskuuta tehdyissä sopimuksissa olevista sitoumuksista; korostaa, että Venäjän joukkojen vetäytyminen Etelä-Ossetian ja Abhasian lähistöllä olevilta alueilta on ensimmäinen askel; vaatii pakolaisten turvallista ja nopeata palaamista paikalla olevien EU-tarkkailijoiden valvonnassa; pitää valitettavana, että Venäjän ja Georgian Genevessä 15. lokakuuta 2008 käymät neuvottelut kariutuivat;
46. pitää päätöstä EU:n itänaapurien tukemisesta myönteisenä, ja pyytää neuvostoa kuulemaan parlamentti tulevasta itäisestä kumppanuudesta;
47. tukee neuvoston päätöstä lakkauttaa Valko-Venäjän viranomaisia koskevien poliittisten yhteyksien jäädyttäminen ja kumota kuuden kuukauden ajaksi tiettyjä Valko-Venäjän viranomaisia ja presidentti Lukašenkaa koskeva viisumikielto; kehottaa neuvostoa jatkamaan vuoropuhelua Valko-Venäjän kanssa ja kehittämään maata varten politiikkaa, jossa sovelletaan tiukasti myönteisiä ehtoja; kehottaa neuvostoa ja komissiota harkitsemaan Euroopan naapuruus- ja kumppanuusvälineiden ja Euroopan ihmisoikeus- ja demokratiavälineen valikoivaa soveltamista Valko-Venäjään tehostamalla maan kansalaisyhteiskunnan tukemista; korostaa, että Valko-Venäjän demokraattinen oppositio on otettava täysipainoisesti mukaan EU:n ja Valko-Venäjän vuoropuheluun; edellyttää, että Valko-Venäjän viranomaisten on kumottava Euroopan parlamentin jäseniin käytännössä sovellettava viisumikielto; kehottaa neuvostoa toteuttamaan lisätoimia Valko-Venäjän kansalaisia koskevien viisumimenettelyjen yksinkertaistamiseksi ja vapauttamiseksi sekä Schengenin alueelle saapuvien Valko-Venäjän kansalaisten viisumikustannusten alentamiseksi, koska se on tärkeää kansalaisten välisten yhteyksien helpottamiseksi ja syventämiseksi sekä maan demokratisoimiseksi; tukee yhteistyön tehostamista Valko-Venäjän kanssa kummankin osapuolen etujen mukaisilla aloilla, kuten kaupan, liikenteen, ympäristön, energian, tullin jne. aloilla;
48. korostaa nykyisen elintarvikekriisin yhteydessä, että jäsenvaltioiden on noudatettava kehitysmaita varten tekemiään sitoumuksia; kehottaa neuvostoa ja komissiota sopimaan pikaisesti yhden miljardin euron kohdentamisesta kehitysmaiden pienviljelijöille; toistaa, että Euroopan unionin on aika osoittaa johtajuutta nykyisen elintarvikekriisin torjumisessa;
49. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, Euroopan keskuspankille, Euroopan arvopaperimarkkinavalvojien komitealle, Euroopan pankkivalvontaviranomaisten komitealle ja Euroopan vakuutus- ja työeläkevalvontaviranomaisten komitealle.