Päätöslauselmaesitys - B6-0614/2008Päätöslauselmaesitys
B6-0614/2008

    PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS

    17.11.2008

    komission julkilausuman johdosta
    työjärjestyksen 103 artiklan 2 kohdan mukaisesti
    esittäjä(t): Pervenche Berès
    talous- ja raha-asioiden valiokunnan puolesta
    järjestelystä keskipitkän ajan rahoitustuen myöntämiseksi jäsenvaltioiden maksutaseille

    Menettely : 2008/2672(RSP)
    Elinkaari istunnossa
    Asiakirjan elinkaari :  
    B6-0614/2008
    Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :
    B6-0614/2008
    Keskustelut :
    Hyväksytyt tekstit :

    B6‑0614/2008

    Euroopan parlamentin päätöslauselma järjestelystä keskipitkän ajan rahoitustuen myöntämiseksi jäsenvaltioiden maksutaseille

    Euroopan parlamentti, joka

    –  ottaa huomioon 31. lokakuuta 2008 annetun komission ehdotuksen neuvoston asetukseksi järjestelystä keskipitkän ajan rahoitustuen myöntämiseksi jäsenvaltioiden maksutaseille annetun asetuksen (EY) N:o 332/2002 muuttamisesta (KOM(2008)0717),

    –  ottaa huomioon 31. lokakuuta 2008 annetun komission suosituksen neuvoston päätökseksi keskinäisen avun antamisesta Unkarille ja ehdotuksen neuvoston päätökseksi yhteisön keskipitkän ajan rahoitustuen myöntämisestä Unkarille (KOM(2008)0716),

    –  ottaa huomioon 18. helmikuuta 2002 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 332/2002 järjestelystä keskipitkän ajan rahoitustuen myöntämiseksi jäsenvaltioiden maksutaseille[1] ja 6. syyskuuta 2001 antamansa päätöslauselman järjestelystä keskipitkän ajan rahoitustuen myöntämiseksi jäsenvaltioiden maksutaseille[2],

    –  ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 100 ja 119 artiklan,

    –  ottaa huomioon työjärjestyksen 103 artiklan 2 kohdan,

    A.  ottaa huomioon, että komissio suosittelee 6,5 miljardin euron suuruisen keskipitkän ajan rahoitustuen myöntämistä Unkarille perustamissopimuksen 119 artiklan perusteella yhdessä IMF:n järjestelyn kanssa,

    B.  katsoo, että keskipitkän ajan rahoitustukeen on suositeltavaa soveltaa kaikkia jäsenvaltioita koskevaa kattavaa lähestymistapaa,

    C.  katsoo, että tämänhetkisen maailmanlaajuisen finanssi- ja talouskriisin vaikutukset olisi otettava huomioon,

    D.  ottaa huomioon, että Euroopan unioniin äskettäin liittyneiden jäsenvaltioiden taloudet eivät nauti oman varantovaluutan tarjoamista eduista,

    E.  ottaa huomioon, että kyseisten jäsenvaltioiden valuutat ovat viime aikoina joutuneet voimakkaiden keinotteluyritysten kohteeksi ja että ulkoisen epätasapainon nykyinen suuruusluokka johtuu pääasiassa muun kuin valtionlainoituksen voimakkaasta lisääntymisestä,

    F.  ottaa huomioon, että tarvitaan politiikkaa, jolla pyritään ratkaisemaan kyseisten jäsenvaltioiden talouksien erityisongelmia maailmanlaajuisen finanssikriisin ja Euroopassa leviävän taantuman sävyttämässä tilanteessa,

    G.  katsoo, että budjettipoliittinen liikkumavara huomattavan ulkoisen epätasapainon korjaamiseksi ja taloudellisen epävakauden torjumiseksi voi olla melko rajoitettu Euroopan unionissa leviävän taloudellisen taantuman sävyttämässä tilanteessa,

    1.  katsoo, että euroalueen ulkopuolisia jäsenvaltioita olisi kannustettava etsimään mahdollista keskipitkän ajan rahoitusapua maksutaseensa vajeeseen yhteisön piiristä ennen sen hakemista kansainväliseltä tasolta;

    2.  pitää nykyistä tilannetta uutena osoituksena euron merkityksestä euroalueen jäsenvaltioita suojelevana tekijänä ja kehottaa euroalueen ulkopuolisia jäsenvaltioita liittymään siihen heti, kun ne täyttävät Maastrichtin kriteerit;

    3.  kehottaa komissiota analysoimaan tarkasti, miten muiden jäsenvaltioiden hyväksymien pelastussuunnitelmien jälkeen Unkarista varojaan siirtäneiden yksittäisten pankkien toiminta on vaikuttanut Unkarin maksutaseeseen;

    4.  kehottaa komissiota tutkimaan tarkasti keinotteluyrityksiä (ylimyyntiä) unioniin vasta äskettäin liittyneiden jäsenvaltioiden valuuttoja vastaan ja miettimään, mitä olisi tehtävissä sen ehkäisemiseksi, ettei luottamus niiden valuuttoihin ja paikallisiin pankkijärjestelmiin murenisi voimakkaasti;

    5.  kehottaa komissiota ilmoittamaan näiden analyysien tulokset de Larosière -ryhmälle ja Euroopan parlamentin talous- ja raha-asioiden valiokunnalle;

    6.  tunnustaa, että asetuksessa (EY) N:o 332/2002 säädettyä jäsenvaltioille myönnettävien lainojen pääoman enimmäismäärää olisi nostettava huomattavasti, koska euroalueen ulkopuolisten jäsenvaltioiden määrä on lisääntynyt huomattavasti sen hyväksymisen jälkeen; korostaa, että enimmäismäärän nostaminen lisäisi myös yhteisön mahdollisuuksia vastata joustavasti uusiin keskipitkän ajan rahoitusapua koskeviin pyyntöihin esimerkiksi tämänhetkisen maailmanlaajuisen finanssikriisin yhteydessä;

    7.  toteaa, että lainojen pääoman enimmäismäärän nostaminen ei vaikuttaisi talousarvioon, koska komissio ottaisi lainat rahoitusmarkkinoilta ja tukea saavien jäsenvaltioiden olisi maksettava ne takaisin; korostaa, että talousarviovaikutuksia aiheutuisi ainoastaan siinä tapauksessa, että jokin jäsenvaltio laiminlöisi lainansa takaisinmaksun;

    8.  palauttaa mieliin, että vuonna 2002 annettua asetusta (EY) N:o 332/2002 ei ollut sovellettu kertaakaan ennen Unkarin nykyisiä taloudellisia vaikeuksia ja että sen edeltäjää, asetusta (ETY) N:o 1969/88[3], jolla pantiin täytäntöön perustamissopimuksen 119 artiklassa määrätty järjestely, sovellettiin kahdesti, kerran Kreikkaan vuonna 1991 ja kerran Italiaan vuonna 1993, ja että Kreikka ja Italia ovat noudattaneet täysimääräisesti komissiolle antamiaan sitoumuksia;

    9.  muistuttaa, että parlamentti pyysi neuvostoa tarkastelemaan joka toinen vuosi komission kertomuksen perusteella ja parlamenttia kuultuaan sekä talous- ja rahoituskomitean annettua asiasta lausunnon, täyttääkö perustettu järjestely ne tarpeet, jotka johtivat sen luomiseen; kysyy, onko tällaisia kertomuksia laadittu asetuksen (EY) N:o 332/2002 antamisen jälkeen;

    10.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, Euroopan keskuspankille, euroryhmän jäsenille sekä jäsenvaltioiden hallituksille.