PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS
4.3.2009
työjärjestyksen 103 artiklan 2 kohdan mukaisesti
esittäjä(t): Daniel Cohn-Bendit, Monica Frassoni, Rebecca Harms, Gisela Kallenbach ja Claude Turmes
Verts/ALE-ryhmän puolesta
Lissabonin strategiasta kevään 2009 Eurooppa-neuvostolle
B6‑0107/2009
Euroopan parlamentin päätöslauselma Lissabonin strategiasta kevään 2009 Eurooppa-neuvostolle
Euroopan parlamentti, joka
– ottaa huomioon työjärjestyksen 103 artiklan 2 kohdan,
A. ottaa huomioon, että rahoituskriisin enteitä oli ilmassa jo vuonna 2007; ottaa huomioon, että parlamentti viittasi jo vuosi sitten Lissabonin ohjelmasta antamassaan päätöslauselmassa[1] "rahoitusmarkkinoiden vakauden säilyttämisen ensisijaiseen merkitykseen" ja huomautti, "että äskettäinen subprime-asuntolainakriisi osoittaa, että Euroopan unionin on kehitettävä valvontatoimenpiteitä vahvistaakseen rahoitusmarkkinoiden avoimuutta ja vakautta sekä suojellakseen paremmin asiakkaita" ja pyysi "arvioimaan Euroopan nykyiset vakavaraisuusvalvonnan järjestelmät ja välineet",
B. ottaa huomioon, että nykyisen talouskriisin pitäisi tarjota tilaisuus arvioida uudelleen maailmanlaajuisia taloudellisia järjestelyjä ja vallitsevia talousoppeja; katsoo, että pyrkiessämme ratkaisemaan tämän äkillisen kriisin meidän olisi käytettävä tilaisuutta hyväksemme tehdäksemme entistä perinpohjaisempia uudistuksia, joiden avulla pääsemme aloittamaan 2000-luvun entistä oikeudenmukaisemman ja vakaamman rahoitusjärjestelmän turvin,
C. ottaa huomioon, että konsolidoidun perustamissopimuksen 100 artiklan 2 kohdan mukaan vakavissa taloudellisissa vaikeuksissa olevan EU:n jäsenvaltion auttaminen taloudellisesti on mahdollista; panee merkille, että kyseisessä artiklassa todetaan, että jos poikkeukselliset tapahtumat, joihin jäsenvaltio ei voi vaikuttaa, ovat aiheuttaneet tuolle jäsenvaltiolle vaikeuksia tai vakavasti uhkaavat aiheuttaa sille suuria vaikeuksia, neuvosto voi määräenemmistöllä komission ehdotuksesta tietyin edellytyksin myöntää kyseiselle jäsenvaltiolle yhteisön taloudellista apua,
D. katsoo, että tämänhetkisten vaikeuksien voittamiseksi lanseeratut biljoonien dollarien apupaketit merkitsevät – oikeisiin hankkeisiin kanavoituina – uudenlaista mahdollisuutta, jollaista vielä vuosi sitten ei edes osattu kuvitella,
E. katsoo, että Yhdistyneiden Kansakuntien ympäristöohjelman lokakuussa 2008 esittämä ajatus vihreästä maailmantaloudesta, joka kulkee nimellä "Global Green New Deal", vastaa nykyiseen taloudelliseen ahdinkoon ja että EU:n elvytysstrategioiden olisi haettava innoituksensa nimenomaan siitä;
F. ottaa huomioon, että monet EU-maiden hallitukset tuntuvat lähestyvän asiaa vanhanaikaisesta kansallisesta näkökulmasta, joka ei taloudelliselta ja poliittiselta kannalta riittävällä tavalla auta ratkaisemaan ongelmaa,
Kriisin juuret
1. huomauttaa, että rahoituskriisiä ei pidä rinnastaa "luonnonkatastrofiin" tai onnettomuuteen, vaan se on ihmisen aikaansaama ja tulosta uusliberaalista ajattelutavasta, jonka mukaan markkinat ja niiden merkittävät toimijat ovat parhaita sääntelijöitä;
2. muistuttaa, että jo vuosi sitten Lissabonin ohjelmasta antamassaan päätöslauselmassa parlamentti kehotti komissiota antamaan suosituksia "siitä, miten voidaan parantaa rahoitusjärjestelmän vakautta ja sen valmiuksia tarjota varmaa pitkän aikavälin rahoitusta eurooppalaisille yrityksille";
3. arvostelee näin ollen voimakkaasti komissiota ja erityisesti puheenjohtaja Barrosoa ja komissaari Mc Creevyä siitä, että he eivät ole ryhtyneet aiheellisiin toimiin näiden seikkojen suhteen ja että he ovat jatkaneet pitkäaikaista naiivia sääntelyn purkamispolitiikkaansa ja laissez-faire-linjaansa;
4. uskoo, että nykyinen kriisi on taloudelliseen, sosiaaliseen ja ympäristön kehitykseen liittyvän kolmitahoisen kriisin ilmentymä; varoittaa näin ollen liputtamasta sellaisen "elvytyssuunnitelman" puolesta, jonka tarkoituksena on vain saada meidät jälleen noudattamaan samaa mallia, joka vei meidät nykyiseen tilanteeseen; varoittaa näin ollen yksinomaan pumppaamasta rahaa talouteen ja soveltamasta pelkkää kysynnän hallintaa koskevaa lähestymistapaa, joka uhkaisi syventää ympäristöön ja yhteiskuntaan kohdistuvaa kriisiä;
5. kehottaa neuvostoa paneutumaan vakavasti Lissabonin ja Göteborgin strategian sekä EU:n talouden elvytysohjelman integroimiseen, jotta EU:lla olisi yksi kattava lähestymistapa, jolla se pyrkii vastaamaan edessä oleviin haasteisiin;
6. uskoo, että taloudellisen panostuksen olisi oltava paljon laajempaa, paljon koordinoidumpaa ja paljon paremmin kohdennettua kuin mitkään ratkaisut, joista EU:ssa on tähän mennessä keskusteltu, minkä vuoksi on välttämätöntä perustaa uusia rahoitusvälineitä ja -menettelyjä, sillä yksi onnistumisen ennakkoedellytyksistä on maailmanlaajuisen rahoitusjärjestelmän välitön vakauttaminen;
Uusi rahoitusarkkitehtuuri EU:lle ja sen ulkopuolelle
7. panee merkille, että löyhän kartellilainsäädännön vuoksi rahoituslaitokset kasvoivat siihen pisteeseen, että ne vain olivat liian suuria kaatumaan, eikä käytännössä ollut enää muuta vaihtoehtoa kuin pelastaa nämä laitokset veronmaksajien varoin;
8. toteaa, että tästä kriisistä olisi opittava ainakin se, että rahoitusmarkkinat olisi suunnattava uudelleen kohti niiden tehtävää reaalitalouden palvelijoina;
9. uskoo, että rahoitussääntely, mukaan lukien ehdottomat avoimuutta, julkistamista ja valvontaa koskevat säännöt, on ulotettava kaikkiin rahoituslaitoksiin ja että sitä on valvottava; kehottaa laatimaan uusia lainsäädäntöehdotuksia sekä kansainvälisiä sopimuksia, joilla voitaisiin puuttua liialliseen riskinottoon, lainarahalla keinotteluun ja taloudelliseen lyhytnäköisyyteen, jotka ovat kriisin perussyitä; muistuttaa komissiota sen velvollisuudesta vastata hedgerahastojen ja yksityisen sijoituspääoman sääntelyä koskeviin parlamentin pyyntöihin;
10. katsoo, että rahoitusvalvonnan rakenteen välitön "eurooppalaistaminen" on välttämätöntä, ja suosittelee, että EKP osallistuu systeemisesti tärkeiden rahoituslaitosten EU:n laajuiseen makrotason vakavaraisuuden valvontaan perustamissopimuksen 105 artiklan 6 kohdan pohjalta; kehottaa ryhtymään vakaviin toimiin, jotta saataisiin nopeasti aikaan sopimus maailmanlaajuisesta rahoitusalan sääntelijästä eli laitoksesta, joka voisi myös koordinoida kaikkien rahoituskeskusten, myös offshore-rahoituskeskusten, sääntelyä;
11. muistuttaa, että luottoluokituslaitoksilla on osavastuu rahoituskriisistä; pitää myönteisenä Eurooppa-neuvoston kehotusta nopeuttaa kauan odotettua komission lainsäädäntöehdotusta luokituslaitoksia koskevien sääntöjen tiukentamisesta; pitää tässä yhteydessä äärimmäisen tärkeänä varmistaa luokituslaitosten rekisteröinti ja huolehtia siitä, ettei tietyn yrityksen luokitusliiketoimintaa ja muita palveluita voi uskoa samalle toimijalle; katsoo, että komission olisi tehtävä ehdotus unionin julkisen ja riippumattoman luottoluokituslaitoksen perustamisesta alan avoimuuden lisäämiseksi;
12. ehdottaa, että neuvosto toteuttaa pikaisesti toimenpiteitä, joiden avulla voidaan estää sellaisissa maissa toimivia rahoituslaitoksia, jotka kieltäytyvät noudattamasta kansainvälisiä standardeja, toimimasta asianmukaisesti säännellyissä talouksissa toimivien rahoituslaitosten kanssa ja soveltaa seuraamuksia kaikkiin maihin ja alueisiin, jotka eivät suostu yhteistyöhön; toteaa, että kansainvälisen rahoitusjärjestelmän vakaus on kaikkien yhteinen hyvä ja että vastuu sen turvaamisesta kuuluu poliittisille päättäjille;
13. kehottaa tulevaa G20-kokousta ajatellen perustamaan asteittain monenvälisen rahoitusvalvonta- ja -sääntelyjärjestelmän; pyytää neuvostoa puolustamaan yhteistä kantaa veroparatiisien sulkemisesta ja palkkiojärjestelmien tiukasta valvonnasta, jotka ovat ensisijaisessa asemassa rahoitusjärjestelmän vakauden palauttamisen kannalta; muistuttaa tarpeesta uudistaa Bretton Woods -instituutioiden hallintotapaa äänestysoikeuksien muuttamiseksi ja jäsenvaltioiden ja osakepääoman kaksoisenemmistöjärjestelmän perustamiseksi; pyytää määrittelemään uudelleen kansainvälisten rahoituslaitosten kestävää velanhoitokykyä koskevaa viitekehystä, perustamaan monenvälisen velanhoitojärjestelmän ja vastuullisen luotonantokehyksen; kehottaa sääntelemään tiukasti OTC-johdannaiskauppaa; korostaa tarvetta vahvistaa ja laajentaa vakavaraisuussääntöjä vielä Basel II -kehystä pidemmälle, jotta saadaan lisättyä merkittävästi pankkien pakollista varantoa koskevia vaatimuksia ja rajoitettua arvopaperistamista; pyytää asettamaan hedgerahastoille ja yksityiselle sijoituspääomalle tiukat monenväliset julkistamista, pääomaa ja velkaa koskevat vaatimukset;
14. kehottaa Euroopan keskuspankkia tukemaan G20-kokouksessa YK:n kauppa- ja kehityskonferenssin UNCTADin ehdotusta uuden monenvälisen järjestelmän perustamisesta valuuttakeinottelun hillitsemiseksi ja poliittisen liikkumavaran tarjoamiseksi kaikille maille, jotta ne voivat toteuttaa asianmukaista kasvuhakuista finanssi- ja rahapolitiikkaa suojatakseen työpaikkoja ja maansa taloutta taantuman ja rahoituskriisin vallitessa;
Vihreä New Deal
15. panee merkille, että maailman rikkaimpien talouksien luottoon perustuva kulutus on johtanut valtaviin ekologisiin puutteisiin, minkä takia meidän on pidättäydyttävä yksinkertaisesta kysynnän hallintaa koskevasta lähestymistavasta talouden uudelleenkäynnistämisessä;
16. varoittaa sokeasti pumppaamasta tukimiljardeja vanhoihin teollisuudenaloihin ja aikansa eläneisiin talousmalleihin, jolloin vain hukattaisiin rahaa entisestään ja pantattaisiin lastemme tulevaisuus;
17. uskoo, että ilmastonmuutoksen torjunnan kuoppaaminen ja ympäristöinvestointien jäädyttäminen olisi valtava virhe, jolla olisi välittömät sukupolvesta toiseen ulottuvat vaikutukset;
18. pitää myönteisenä koko Euroopan unionissa vallitsevaa laajaa yhteisymmärrystä siitä, että nykyisen talouskriisin voittamiseksi on ryhdyttävä rohkeisiin poliittisiin toimiin; uskoo kuitenkin, etteivät toteutetut toimenpiteet ole oikeassa suhteessa haasteeseen nähden ensinnäkin, koska niissä ei keskitytä asianmukaisesti yhteiskuntiemme tuleviin tarpeisiin, ja toisekseen, koska niissä ei tarjota Euroopan tason vastausta asiaan; korostaa, että koordinoitu Euroopan tason vastaus on tässä yhteydessä äärimmäisen tärkeää, jottei jatketa keskenään mahdollisesti ristiriitaisten ja lisäkustannuksia aiheuttavien kansallisten suunnitelmien tekemistä;
19. kehottaa pitämään kriisiä ylimääräisenä kannustimena nopeuttaa teollisuuden kipeästi kaivattua ekologista muuntamista ja kehottaa kanavoimaan valtaosan julkisesta elvytysrahasta "vihreisiin" investointeihin, jotka ovat kannattavia, koska ne vähentävät ilmastonmuutosta ja energiariippuvuutta, alentavat energiakustannuksia ja vähentävät ympäristön pilaantumista sekä parantavat kansalaisten elämänlaatua; huomauttaa, että tarvittavien toimien viivyttäminen johtaa lopulta lisäkustannuksiin;
20. toteaa, että useimmat investoinnit vihreään talouteen (rakennusten energiaremontit, uusiutuvat energialähteet, julkinen liikenne) ovat omiaan tuomaan mukanaan kolmenlaista hyötyä uusien työpaikkojen, ilmastovaikutusten vähenemisen ja EU:n energiariippumattomuuden lisääntymisen muodossa ja antamaan EU:n taloudelle edelläkävijän etulyöntiaseman verrattuna muihin maailman alueisiin, jotka eivät ole vielä tarttuneet aloitteeseen ja joiden on selvittävä seuraavasta teollisesta vallankumouksesta, josta tulee vihreä vallankumous;
21. kiinnittää huomiota siihen, että komission arvioiden mukaan vihreän talouden parissa työskentelee nykyisin 3,5 miljoonaa ihmistä; huomauttaa, että jos määritelmä käsitetään laajemmin ja otetaan huomioon myös välilliset vaikutukset, noin 8 miljoonaa työpaikkaa on jo riippuvaisia näistä teollisuuden aloista ja että äskettäin tehdyn tutkimuksen mukaan uusiutuvan energian alalla voitaisiin 120 miljardilla eurolla (noin 1 prosentti EU27:n BKT:sta) luoda yli 2 miljoonaa uutta työpaikkaa;
22. korostaa, että rakennusteollisuus on EU:n suurin yksittäinen taloudellisen toiminnan ala, joka työllistää välittömästi ja välillisesti noin 26 miljoonaa ihmistä, pääasiassa pk-yrityksissä; huomauttaa, että kannustaminen nykyisen rakennuskannan lämpöeristämiseen ja kunnostamiseen voisi olla keskeinen tekijä talouden elpymisen, työpaikkojen luomisen ja energiansäästön kannalta;
23. panee merkille, että Yhdistyneen kuningaskunnan energia- ja ilmastonmuutosministeriön teettämän selvityksen mukaan Yhdistyneen kuningaskunnan rannikon edustalle voitaisiin seuraavien kymmenen vuoden aikana rakentaa vielä 5000–7000 tuuliturbiinia, jotka tuottaisivat 25 suuren hiilivoimalan verran energiaa ja leikkaisivat siten Yhdistyneen kuningaskunnan kokonaishiilidioksidipäästöjä 14 prosentilla ja loisivat jopa 70 000 uutta työpaikkaa Yhdistyneeseen kuningaskuntaan;
24. panee merkille, että vuoteen 2030 mennessä EU:n sähköverkkoon ja sähköntuotantovalmiuksiin tarvitaan investointeja yhden biljoonan arvosta ja kaasuverkkoihin 150 miljardia euroa; huomauttaa, että EU:n energiahankkeita koskevissa menoissa pitäisi keskittyä niihin investointeihin, joissa on suurin lisäarvo ja kustannustehokkuus, jotta voidaan saavuttaa EU:n tavoitteet ilmastonmuutosta koskevassa politiikassa, erityisesti energiansäästö- ja energiatehokkuushankkeissa sekä investoinneissa uusiutuvan energian verkkoihin;
25. uskoo, että seuraavien viiden vuoden ajalle jakautuvalla 500 miljardin euron suuruisella hyvin kohdennetulla EU:n laajuisella kestävän kehityksen investointiohjelmalla (100 miljardia euroa vuodessa, joka vastaa 0,7:ää prosenttia EU27:n vuotuisesta BKT:sta) voidaan luoda ja turvata 5 miljoonaa työpaikkaa, joista puolet syntyisi kahden seuraavan vuoden aikana;
26. panee merkille, että energiahankkeita koskeva komission esittämä talouden elvytyssuunnitelma on huonosti suunniteltu, koska siinä valtiontukea myönnetään lähes yksinomaan suurille energia- ja televiestintäalan oligopoleille, jolloin ulkopuolelle jäävät sellaiset tärkeät muutosta edistävät kumppanit, kuten pk-yritykset, vihreän teknologian yritykset ja EU:n kaupungit ja alueet; arvostelee sitä, että komission esittämä talouden elvytyssuunnitelma nojaa vahvasti hankkeisiin, jotka eivät vielä kahden seuraavan vuoden aikana ole valmiita konkreettisiin investointeihin, ja keskittyy voimakkaasti hiilidioksidin talteenottoon ja varastointiin ja energiainfrastruktuuriin, joihin tarvittavien lupien saaminen vie vuosia, ja jättää huomiotta suuren osan uusiutuviin energialähteisiin perustuvaa energiateknologiaa sekä rakennusalan, joka voitaisiin nopeasti aktivoida strategiseen kumppanuuteen EU:n kaupunkien ja alueiden kanssa, jolloin vaikutus työllisyyteen olisi nopea ja todellinen;
27. huomauttaa, että New Deal -investoinneilla on myös pyrittävä saavuttamaan tehokkuusetua ja korvaamaan muita raaka-aineita kuin öljy, joista todennäköisesti tulee puutetta lyhyellä tai keskipitkällä aikavälillä ja jotka haittaavat kehitystä tietyillä aloilla, esim. tiedotus, viestintä ja viihde; panee merkille, että viimeisimpien tutkimusten mukaan kyseisistä materiaaleista voidaan saada valtavat tehokkuushyödyt, mikä vähentäisi jätettä, kustannuksia ja riippuvuutta luonnonvaroista;
28. huomauttaa, että vihreän New Dealin olisi paneuduttava sosiaaliseen kriisiin suurilla investoinneilla sosiaalipalveluihin, erityisesti koulutukseen ja terveydenhuoltoon, lisäämällä merkittävästi opettajien määrää ja parantamalla lastemme ja opiskelijoidemme oppimisen fyysisiä edellytyksiä, sillä ne kaikki ovat investointeja, jotka maksavat itsensä takaisin tulevaisuudessa;
29. katsoo, että Lissabonin strategian tavoitteita ei saavuteta, jos ei varmisteta, että yhtenäismarkkinoihin yhdistetään voimakas sosiaalinen ulottuvuus; kehottaa neuvostoa valmistelemaan ilmapiiriä vähimmäispalkkoja ja sosiaalisia oikeuksia koskevalle lähentymispolitiikalle keskipitkällä aikavälillä; katsoo, että ylitöiden vähentämispolitiikka voi edesauttaa työpaikkojen syntymistä ja mahdollisuuksien jakautumista tasapuolisemmin;
30. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että Euroopan sosiaalirahasto keskittyy uudelleenkoulutukseen ja työllistettävyyden parantamiseen sekä sosiaalista osallisuutta koskeviin toimiin, jotta voidaan selvitä kriisin kielteisistä sosiaalisista seurauksista; vaatii voimakkaasti sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamista näiden politiikkojen yhteydessä;
Vihreän elvytysohjelman rahoittaminen
31. kehottaa yleisesti, että rahoittajat alistettaisiin varsinaiseen rooliinsa taloudellisen kehityksen ja hyvinvoinnin palvelijoina, ja toivoo, että kaikki elvytysohjelmiin käytetty julkinen raha ja julkiset takuut kohdennettaisiin toimiin, joilla helpotetaan siirtymistä energiatehokkaaseen, uusiutuviin energialähteisiin perustuvaan, ydinvoimattomaan, sosiaalisesti oikeudenmukaiseen ja tulevaisuuteen suuntautuvaan taloudelliseen kehitykseen;
32. toteaa, että tukien myöntäminen yksityisille roskapankeille – taikka julkisille roskapankeille sellaisten yksityisten pankkien tukemiseksi, joilla on ns. myrkyllisiä varoja (toxic assets) – merkitsee vain veronmaksajien varojen siirtämistä vaikeuksissa oleville pankeille; suosittelee sen sijaan, että julkista tukea annetaan tarvittaessa tavanomaisen pääomaosakkuuden kautta;
33. panee merkille, kuinka tärkeä on vuodeksi 2009 suunniteltu talousarvioon liittyvä tarkistus, jonka yhteydessä olisi tehtävä rohkeita ehdotuksia monivuotisten ohjelmien ohjelmatyön muuttamisesta väliarvioinnin yhteydessä siten, että se vastaa kriisin seurauksiin ja että siinä otetaan huomioon ilmastonmuutoksesta aiheutuvat valtavat haasteet;
34. katsoo, että Euroopan investointipankki (EIP) EU:n rahoituslaitoksena ja maailman suurimpana julkisena luotonantajana on avainasemassa elpymiseen tarvittavan pääoman tarjoamisessa; kehottaa lisäämään jäsenvaltioiden EIP:n osakkeenomistajina maksamaa pääomaa merkittävästi EIP:n antolainauskapasiteetin lisäämiseksi huomattavasti nykyisestä, millä olisi paljon entistä suurempi vipuvaikutus investointien määrään ja mikä samalla parantaisi hankkeiden kestävyysvaatimusten noudattamisen valvontaa;
35. katsoo, että EIP:n olisi saatava nykytilanteessa käyttää EKP:n jälleenrahoitusta; kiinnittää huomiota siihen, että – olettaen, että EKP:n jälleenrahoitusaste on 2 prosenttia – EIP voisi korkotukena käytettävien 5 miljardin euron turvin rahoittaa yhteensä 250 miljardin euron arvosta korottomia lainoja julkisille tai yksityisille investoijille vihreitä investointeja ja edelläkävijäteknologiaan tehtäviä investointeja varten ja auttaa näin hillitsemään ilmastonmuutosta ja vähentämään siihen liittyviä kustannuksia;
36. kehottaa mahdollisimman nopeasti käynnistämään 2020 Marguerite-rahaston, jonka on tarkoitus tarjota suoraa pääomaa yhteisön edun mukaiseen instrastruktuuriin ja energiahankkeisiin, ja ehdottaa, että Euroopan elvytyssuunnitelmasta sijoitetaan rahaa siihen mahdollisimman suuren vipuvaikutuksen ja nopeiden tulosten aikaansaamiseksi; kehottaa parlamenttia ja muista EU:n toimielimiä allekirjoittamaan yhteisymmärryspöytäkirjan, jonka tarkoituksena on varmistaa sijoitukset aidosti kestäviin hankkeisiin;
37. toivoo komission tekevän ehdotuksia, joilla edistetään EU:n laajuista energiaverotusta, joka voisi sekä auttaa suuntaamaan tuotantoa ja kulutusta uudelleen kauemmas ilmastolle haitallisista tuotteista ja palveluista että antaisi mahdollisuuden siirtää verotusta työvoiman verotuksesta enemmän energiaverotuksen suuntaan;
38. kehottaa komissiota tekemään ehdotuksia EU:n laajuisesta pääoman siirtoja koskevasta verosta, joka voisi auttaa rahoittamaan kehitysmaihin tehtäviä sijoituksia kriisin pahimmista seurauksista selviytymiseksi ja tavoittelemaan edelleen vuosituhattavoitteiden saavuttamista;
39. pyytää YK:n verokomitean nostamista hallitusten väliseksi elimeksi veropetosten ja veron kiertämisen käsittelemiseksi; pyytää uudistamaan tilinpäätösstandardien laatijoiden elimen IASB:n hallintotapaa julkisen vastuuvelvollisuuden, avoimuuden ja ennalta varautumisen periaatteen noudattamisen varmistamiseksi;
Uudistettu Lissabonin strategia
40. korostaa, että avoin koordinointimenettely, johon Lissabonin strategia on jo yhdeksän vuoden ajan perustunut, on osoittanut rajoituksensa EU:n kohtaamien uusien sisäisten ja ulkoisten haasteiden edessä;
41. katsoo, että EU:n johtajien olisi sovittava lyhyellä aikavälillä uudesta tiiviimpää talouspolitiikan koordinointia koskevasta sitovasta kehyksestä ja luotava pitkällä aikavälillä kunnollinen EU:n yhteinen talouspolitiikka; kehottaa komissiota esittämään vuoden 2009 loppuun mennessä perusteellisen arvion Lissabonin strategian yhdeksästä vuodesta; korostaa tässä yhteydessä, että ei ole ollenkaan itsestään selvää, miten Lissabonin strategian menestystä mitataan ja mitkä indikaattorit olisivat asianmukaisimpia "edistyksen" mittaamiselle; muistuttaa, että talouskasvu ei ole tavoite sinänsä ja että BKT-/BKTL-lukuja ei voida pitää hyvinvoinnin asianmukaisena vertailutapana;
42. kehottaa lisäämään uusia indikaattoreita Lissabonin prosessin seurantaan, mukaan luettuna elämänlaatua koskevat indikaattorit; pitää tässä yhteydessä myönteisenä komission eri pääosastojen tekemää työtä uusien laatuindikaattorien kehittämisessä; kehottaa neuvostoa, jäsenvaltioita ja komissiota arvioimaan poliittiset toimenpiteensä ja kansalliset suunnitelmansa myös sellaisten indikaattoreiden avulla kuin hiilidioksidipäästöt, teollisuuden energiaintensiteetti, köyhyysriskin taso ja luonnon monimuotoisuuden menetys;
43. kehottaa komissiota käyttämään näitä indikaattoreita kansallisten uudistusohjelmien tulevissa arvioinneissa ja sisällyttämään ne komission toteuttamaan seurantaan, jolloin saataisiin kattavampi ja asianmukaisempi kuva Lissabonin ja Göteborgin strategioiden onnistumisesta ja puutteista;
44. kehottaa komissiota tarkistamaan Lissabonin ohjelman merkintäluetteloa, jonka perusteella päätetään rakennerahastojen käytöstä jäsenvaltioissa ja alueilla, uudet indikaattorit huomioon ottaen ja poistamalla ryhmät, jotka aiheuttavat lisätuhoa ilmastolle;
45. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden ja ehdokasmaiden hallituksille ja parlamenteille, alueiden komitealle ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle.
- [1] Euroopan parlamentin päätöslauselma 20. helmikuuta 2008 kevään 2008 Eurooppa-neuvostolle tiedotettavista Euroopan parlamentin Lissabonin strategiaa koskevista näkemyksistä (Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0057).