PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS
26.3.2009
työjärjestyksen 103 artiklan 2 kohdan mukaisesti
esittäjä(t): Gisela Kallenbach, László Tőkés ja Milan Horáček
Verts/ALE-ryhmän puolesta
eurooppalaisesta tietoisuudesta ja totalitarismista
Ks. myös yhteinen päätöslauselmaesitys RC-B6-0165/2009
B6‑0169/2009
Euroopan parlamentin päätöslauselma eurooppalaisesta tietoisuudesta ja totalitarismista
Euroopan parlamentti, joka
– ottaa huomioon monet demokratiasta ja perusoikeuksien ja -vapauksien kunnioittamisesta aikaisemmin antamansa päätöslauselmat, mukaan lukien 11. toukokuuta 2005 antamansa päätöslauselman Euroopan tulevaisuudesta 60 vuotta toisen maailmansodan päättymisen jälkeen[1], 23. lokakuuta 2008 antamansa päätöslauselman holodomorin uhrien muistamisesta[2] ja 15. tammikuuta 2009 antamansa päätöslauselman Srebrenicasta[3],
– ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 6 ja 7 artiklan,
– ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan,
– ottaa huomioon 28. marraskuuta 2008 tehdyn neuvoston puitepäätöksen 2008/913/YOS rasismin ja muukalaisvihan tiettyjen muotojen ja ilmaisujen torjumisesta rikosoikeudellisin keinoin[4],
– ottaa huomioon 3. kesäkuuta 2008 annetun Prahan julistuksen eurooppalaisesta omastatunnosta ja kommunismista,
– ottaa huomioon työjärjestyksen 103 artiklan 2 kohdan,
A. katsoo, että Euroopan kauhistuttavan menneisyyden muistot on säilytettävä, jotta voitaisiin kunnioittaa uhreja, tuomita syylliset ja luoda perusta totuuteen ja muistoihin perustuvalle sovinnolle,
B. katsoo, että Euroopan yhdentyminen on alusta alkaen merkinnyt vastausta kärsimykseen, jonka aiheuttivat kaksi maailmansotaa ja natsivalta, joka johti juutalaisten joukkomurhaan sekä totalitarismin ja epädemokraattisten kommunistihallintojen leviämiseen Keski- ja Itä-Euroopassa, ja lisäksi kyse on ollut syvän jakautumisen ja vihamielisyyden poistamisesta Euroopasta yhteistyön ja integraation avulla sekä sodan lopettamisesta ja demokratian turvaamisesta Euroopassa,
C. ottaa huomioon, että Euroopan yhdentymisprosessi on ollut menestyksekäs ja sen seurauksena on syntynyt Euroopan unioni, joka käsittää toisen maailmansodan lopusta aina 1990-luvun alkuun asti kommunistihallintojen alaisuudessa olleet Keski- ja Itä-Euroopan maat, ja että Kreikan, Espanjan ja Portugalin aiemmin tapahtuneet liittymiset unioniin ovat auttaneet vahvistamaan demokratiaa Etelä-Euroopassa,
D. katsoo, että Euroopan yhdentymisprosessin ydintavoite on taata perusoikeuksien ja oikeusvaltion kunnioittaminen tulevaisuudessa ja että tämän tavoitteen täyttämisestä huolehtimiseen tarvittavista mekanismeista on määrätty Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 6 ja 7 artiklassa,
E. ottaa huomioon, että uhrien näkökulmasta on merkityksetöntä, mikä järjestelmä riisti heiltä vapauden tai kidutti tai murhasi heitä mistä tahansa syystä,
1. kunnioittaa kaikkien totalitarismin ja epädemokraattisten hallintojen uhreja Euroopassa ja osoittaa kiitokset kaikille niille, jotka taistelivat hirmuvaltaa ja sortoa vastaan,
2. panee merkille, että kaikissa näissä hallinnoissa valtiollisen tahon harjoittamaa väkivaltaa pidettiin hyväksyttävänä, etuoikeutettuna ja tehokkaana keinona ehdottoman kontrollin säilyttämiseksi kansalaisiin nähden; muistuttaa, että nämä hallinnot turvautuivat usein äärimmäisiin väkivallan muotoihin, tukahduttivat kaikki kansalaisvapaudet ja perusoikeudet, aloittivat aggressiivisia sotia ja, erottamattomana osana ideologioitaan, hävittivät, alistivat ja lamaannuttivat kokonaisia kansakuntia ja väestöryhmiä rodullisista, sosiaalisista ja poliittisista syistä, ja näin ollen niitä olisi pidettävä keskeisimpinä moraalisina, poliittisina ja yhteiskunnallisina katastrofeina, jotka turmelivat 1900-luvun;
3. sitoutuu edelleen Euroopan unioniin, jossa vallitsee rauha ja vapaus ja jonka perustavina arvoina ovat ihmisarvon kunnioittaminen, vapaus, demokratia, tasa-arvo, oikeusvaltio sekä ihmisoikeuksien kunnioittaminen;
4. korostaa, että on tärkeää säilyttää menneisyyden muistot, koska sovintoa ei voi syntyä ilman muistoja; vahvistaa vastustavansa yhtenäisesti kaikkia totalitaarisen hallinnon muotoja ideologisesta taustasta riippumatta;
5. palauttaa mieliin, että viimeisimmät kansanmurhat ja rikokset ihmisyyttä vastaan tapahtuivat Euroopassa vasta heinäkuussa 1995 ja että tarvitaan jatkuvaa valppautta epädemokraattisten, muukalaisvihamielisten, autoritääristen tai totalitaaristen aatteiden ja suuntausten torjumiseksi;
6. korostaa, että jotta eurooppalaisten tietoisuutta rikoksista, jotka ovat tapahtuneet totalitaaristen ja epädemokraattisten hallintojen aikana, voidaan lisätä, on tuettava Euroopan vaikeaa menneisyyttä koskevaa dokumentointia ja todistajanlausuntoja, sillä sovintoa ei voi syntyä ilman muistoja;
7. kehottaa tähän liittyen neuvostoa ja komissiota tukemaan ja puolustamaan kansalaisjärjestöjen, kuten Memorial in the Russian Federation -järjestö, toimintaa, sillä tämä tutkii ja kerää aktiivisesti Stalinin hallinnon aikana tehtyjä rikoksia koskevia asiakirjoja;
8. pitää valitettavana, että sellaisten asiakirjojen saatavuutta, joilla on henkilökohtaista merkitystä tai joita tarvitaan tieteellistä tutkimusta varten, rajoitetaan edelleen asiattomasti joissakin jäsenvaltioissa, 20 vuotta Keski- ja Itä-Euroopan kommunistihallintojen sortumisen jälkeen; pyytää kaikkia jäsenvaltioita ponnistelemaan arkistojen avaamiseksi, entisten sisäisten turvallisuuspalvelujen, salaisen poliisin ja tiedustelupalvelujen arkistot mukaan lukien;
9. tuomitsee jyrkästi ja kiistattomasti rikokset ihmisyyttä vastaan ja valtavat ihmisoikeusrikkomukset, joihin totalitaariset kommunistihallinnot ovat syyllistyneet; ilmaisee myötätuntonsa ja ymmärtämyksensä rikosten uhreille ja tunnustaa heidän ja heidän perheenjäsentensä kärsimykset;
10. toteaa, että Euroopan yhdentyminen rauhan ja sovinnon mallina on Euroopan kansalaisten oma valinta, jossa he sitoutuvat yhteiseen tulevaisuuteen, ja että Euroopan unionilla on erityinen vastuu demokratian sekä ihmisoikeuksien ja oikeusvaltion periaatteiden kunnioittamisen edistämisestä ja turvaamisesta Euroopan unionin sisällä ja sen ulkopuolella;
11. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita lisäämään ponnistelujaan yhteisymmärryksen saavuttamiseksi Euroopan historiasta ja tähdentämään Euroopan yhdentymisen historiallista saavutusta sekä jyrkkää kontrastia Euroopan traagisen menneisyyden ja Euroopan unionin tämänhetkisen demokraattisen yhteiskuntajärjestyksen välillä;
12. katsoo, että historiallisen muiston asianmukaiseksi säilyttämiseksi Euroopan historian kattava uudelleenarviointi ja Euroopan laajuinen modernin Euroopan kaikkien historiallisten näkökohtien tunnustaminen on tarpeellista ja välttämätöntä, ja nämä lujittavat Euroopan integraatiota, sillä parempaa tulevaisuutta voidaan rakentaa ainoastaan ymmärtämällä paremmin yhteistä menneisyyttä, mikä estää myös totalitaaristen hallintojen mahdollisen uuden valtaannousun;
13. kehottaa julistamaan kaikkien totalitaaristen ja epädemokraattisten hallitusten uhrien Euroopan laajuisen muistopäivän, jota vietetään arvokkaasti ja puolueettomasti, sekä kehottaa kaikkia Euroopan unionin hallituksia viettämään 23. päivänä elokuuta, eli päivänä, jolloin Molotov-Ribbentrop-sopimus allekirjoitettiin vuonna 1939, natsismin ja stalinismin uhrien eurooppalaista muistopäivää;
14. ilmoittaa jälleen kerran tukevansa yhdenmukaisesti kansainvälisen oikeuden vahvistamista, erityisesti Kansainvälisen tuomioistuimen ja Kansainvälisen rikostuomioistuimen arvokasta työtä;
15. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden parlamenteille, ehdokasvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, Euroopan unioniin assosioituneiden valtioiden hallituksille ja parlamenteille sekä Euroopan neuvoston jäsenmaiden parlamenteille.
- [1] EUVL C 92 E, 20.4.2006, s. 114.
- [2] Hyväksytyt tekstit: P6_TA(2008)0523.
- [3] Hyväksytyt tekstit: P6_TA(2009)0028.
- [4] EUVL L 328, 6.12.2008, s. 55.