Päätöslauselmaesitys - B6-0192/2009Päätöslauselmaesitys
B6-0192/2009
Euroopan parlamentti

PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS

16.4.2009

suullisesti vastattavien kysymysten B6‑0489/2008 ja B6‑0494/2008 johdosta
työjärjestyksen 108 artiklan 5 kohdan mukaisesti
esittäjä(t): Gérard Deprez
kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan puolesta
vuotuisesta keskustelusta vuonna 2008 saavutetusta edistymisestä vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen toteuttamisessa (Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 2 ja 39 artikla)

Menettely : 2008/2639(RSP)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari :  
B6-0192/2009
Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :
B6-0192/2009
Keskustelut :
Äänestykset :
Hyväksytyt tekstit :

B6‑0192/2009

Euroopan parlamentin päätöslauselma vuoden 2008 vuosittaisesta keskustelusta vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuvan alueen alalla tapahtuneesta edistymisestä (Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 2 ja 39 artikla)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 108 artiklan 5 kohdan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 2, 6 ja 39 artiklan ja Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 13, 17–22, 61–69, 255 ja 286 artiklan, jotka ovat pääasiallinen oikeusperusta EU:n ja yhteisön kehittämiselle vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueeksi,

–  ottaa huomioon neuvostolle (B6-0489/2008) ja komissiolle (B6-0007/2008) esitetyt suulliset kysymykset, joista keskusteltiin täysistunnossa 17. joulukuuta 2008[1],

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 108 artiklan 5 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että kymmenen vuotta Amsterdamin sopimuksen voimaantulon jälkeen

  • –oikeutta, vapautta ja turvallisuutta koskeva EU:n säännöstö on lisääntynyt merkittävästi, mikä vahvistaa, että jäsenvaltiot tekivät oikean ratkaisun päättäessään osallistuttaa Euroopan unionin toimielimet laajasti poliittiseen päätöksentekoon tällä alalla, taatakseen vapauden, oikeuden ja turvallisuuden Euroopan unionin kansalaisille,
  • –Unionin kansalaisten enemmistö on Eurobarometri-tutkimusten mukaan enenevässä määrin sitä mieltä, että EU:n tasolla toteutetut toimet tuottavat enemmän lisäarvoa kuin pelkästään kansallisella tasolla toteutetut toimet, ja kaksi kolmasosaa kansalaisista tukee sellaisia EU:n tasolla toteutettavia toimia, jotka edistävät ja suojelevat perusoikeuksia (lasten oikeudet mukaan lukien) sekä edistävät järjestäytyneen rikollisuuden ja terrorismin torjuntaa, ja vain 18 prosenttia kansalaisista katsoo, että EU:n tasolla toteutetuista toimista ei ole ollut mitään lisähyötyä,

B.  katsoo, että yllä mainitut myönteiset tekijät eivät voi korvata seuraavia puutteita:

  • –EU:n poliittisen päätöksenteon oikeudellinen heikkous ja monimutkaisuus erityisesti rikosasioissa tehtävässä poliisi- ja oikeusviranomaisten yhteistyössä, josta puuttuu asianmukainen demokraattinen ja oikeudellinen valvonta EU:n tasolla,
  • –useimpien jäsenvaltioiden haluttomuus vahvistaa perusoikeuksiin ja kansalaisten oikeuksiin liittyviä politiikkoja; samalla vaikuttaa yhä tärkeämmältä keskittyä muuhunkin kuin rajat ylittäviin tapauksiin, jotta vältytään päällekkäisiltä standardeilta yhdessä jäsenvaltiossa,
  • –jatkuva tarve kehittää entisestään ja soveltaa asianmukaisesti EU:n yhteistä maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikkaa, joka on viivästynyt Haagin ohjelmassa ja Euroopan maahanmuutto- ja turvapaikkasopimuksessa sovitun aikataulun suhteen,
  • –komission kohtaamat ongelmat äskettäin hyväksyttyjen yhteisön säädösten oikea-aikaisen ja asianmukaisen täytäntöönpanon varmistamisessa ja laajan kirjeenvaihdon sekä suuren valitusten määrän ja kasvavan rikkomismenettelyjen määrän hallinnassa,
  • –tarve Euroopan parlamentin ja kansallisten parlamenttien laajemmasta osallistumisesta EU-lainsäädännön todellisten vaikutusten arviointiin,
  • –kansalaisyhteiskunnan sekä vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen kaikkien politiikan alojen toimijoiden edustajien verkon kehittymättömyys; on syytä todeta, että jäsenvaltioiden oikeusministerit päättivät juuri äskettäin perustaa verkon, jonka tarkoituksena on kansallisen lainsäädännön keskinäinen vahvistaminen, ja tämä olisi tehtävä myös muilla vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen aloilla,
  • –se tosiasia, että myös EU:n virastojen välinen yhteistyö kehittyy hitaasti ja että tilanteesta saattaa tulla jopa monimutkaisempi EU-tasolla toimivien muiden elinten määrän moninkertaistumisen takia,

C.  ottaa huomioon, että on tarpeen palauttaa mieliin

  • –neuvoston ja komission edelleen varovainen kanta parlamentin hyväksyttyä 25. syyskuuta 2008 antamansa päätöslauselman vuotuisesta keskustelusta vuonna 2007 saavutetusta edistymisestä vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen toteuttamisessa sekä perusoikeuksien suojelusta Euroopan unionissa[2] ja vapauden. oikeuden ja turvallisuuden alueen toteuttamisessa edistymisestä joulukuussa 2008 käytyjen täysistuntokeskustelujen aikana,
  • –kansallisten parlamenttien laajemmalle parlamenttien väliselle yhteistyölle erityisesti vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen alalla antama tuki, jonka ne ilmaisivat osallistuessaan yleisiin keskusteluihin sekä erityisissä tilanteissa, kuten avoimuutta koskevien EU-säännösten tarkistamisen, terrorismin torjunnasta 13. kesäkuuta 2002 annetun neuvoston puitepäätöksen 2002/475/YOS[3], matkustajarekisteriä koskevien uusien EU-säädösten[4], Euroopan unionin kansalaisten ja heidän perheenjäsentensä oikeudesta liikkua ja oleskella vapaasti jäsenvaltioiden alueelle 29. huhtikuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/38/EY[5] täytäntöönpanon, turvapaikanhakijoiden vastaanottoa jäsenvaltioissa koskevista vähimmäisvaatimuksista 27. tammikuuta 2003 annetun direktiivin 2003/9/EY[6] arvioinnin sekä rikos- ja siviiliasioissa tehtävän oikeudellisen yhteistyön täytäntöönpanon yhteydessä,

1.  kehottaa niitä jäsenvaltioita, jotka eivät vielä ole ratifioineet Lissabonin sopimusta tekemään niin mahdollisimman pikaisesti, koska sopimuksella voidaan poistaa vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen pahimmat puutteet

  • –luomalla johdonmukaisemmat, avoimemmat ja oikeudellisesti vakaammat puitteet,
  • –vahvistamalla perusoikeuksien suojelua tekemällä Euroopan unionin perusoikeuskirjasta (jäljempänä "perusoikeuskirja") oikeudellisesti sitovan ja sallimalla EU:n liittyä eurooppalaiseen yleissopimukseen ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi
  • –antamalla unionin kansalaisille ja kansalaisyhteiskunnalle lisää valtuuksia osallistuttamalla ne lainsäädäntöprosessiin ja lisäämällä niiden mahdollisuuksia kääntyä Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen puoleen
  • –osallistuttamalla Euroopan parlamentti ja kansalliset parlamentit EU:n politiikkojen arviointiin ja lisäämällä siten eurooppalaisten ja kansallisten viranomaisten vastuuta;

2.  Kehottaa Eurooppa-neuvostoa, neuvostoa ja komissiota

  • (a)muodollisesti osallistuttamaan uuden Euroopan parlamentin vapauden, turvallisuuden ja oikeuden aluetta koskevan monivuotisen ohjelman (2010-2014) hyväksymiseen, koska tämän ohjelman panevat Lissabonin sopimuksen jälkeen pääasiallisesti täytäntöön neuvosto ja parlamentti yhteispäätösmenettelyä soveltaen; ottaen huomioon, että tällaisen monivuotisen ohjelman tulisi ulottua neuvoston tulevaisuusryhmän raportteihin sisältyviä ehdotuksia pitemmälle, myös kansalliset parlamentit olisi osallistutettava, koska niillä olisi oltava merkittävä osuus prioriteettien määrittelemisessä ja niiden täytäntöön panemisessa kansallisella tasolla;
  • (b)keskittymään tulevaan monivuotiseen ohjelmaan ja ensisijaisesti perusoikeuksien ja kansalaisten oikeuksien parantamiseen parlamentin äskettäisten suositusten[7] mukaisesti kehittämällä perusoikeuskirjaan sisältyviä tavoitteita ja periaatteita, joita toimielimet julistivat kannattavansa Nizzassa vuonna 2000 ja uudelleen Lissabonissa 12. joulukuuta 2007;

3.  Pitää kiireellisenä ja tarkoituksenmukaisena, että komissio

  • (a)tekee kiireellisiä aloitteita kansalaisoikeuksien, kuten tietosuojan, oikeuden diplomaatti- ja konsuliviranomaisten antamaan suojeluun sekä oikeuden liikkua ja asua vapaasti, suojelun parantamiseksi;
  • (b)kehittää mekanismin, jolla varmistetaan kansalaisten laajempi osallistuminen unionin kansalaisuuden sisällön määrittelyyn kehittämällä kuulemismekanismeja ja tukemalla asianomaisten toimijoiden verkkoja;
  • (c)esittää valmiin EU-toimista koostuvan ohjelman, jolla vahvistetaan vastaajan oikeuksia oikeudenkäynnissä sekä ennen oikeudenkäyntiä ja sen jälkeen tarvittavia takuita, erityisesti kun on kyse henkilöstä, joka ei ole kyseisen maan kansalainen, ja kehittää kansalaisten oikeuksien suojelua koskevien eurooppalaisten rikosoikeudellisten toimien ja turvallisuustoimien seurantaa;
  • (d)kerää ja levittää säännöllisesti vapauden, turvallisuuden ja oikeuden aluetta koskevien tärkeimpien politiikkojen kehittymistä koskevia tärkeitä neutraaleja tietoja, kuten tietoja maahanmuuttovirroista, järjestäytyneen rikollisuuden kehittymisestä ja erityisesti terrorismista (ks. EU:n järjestäytyneen rikollisuuden uhkakuva-arvio (OCTA) ja Europolin julkistama raportti terrorismin tilanteesta ja sen kehityssuunnista EU:ssa (TE-SAT);
  • (e)tekee mahdollisimman pian ehdotuksen puuttuvista säädöksistä, jotka koskevat muita kolmannesta maasta tulevia "EU:n sinisen kortin" työntekijäryhmiä kuten kausityöntekijöitä, yrityksen sisällä siirtyviä työntekijöitä ja palkallisia harjoittelijoita, ja Frontexin toimivaltuuksista; varmistaa erityisesti, että Frontexilla on asianmukaiset resurssit, jotta se voi saavuttaa tavoitteensa ja pitää parlamentin täysin tietoisena neuvotteluista, jotka koskevat maahanmuuton alalla kolmansien maiden kanssa tehtäviä sopimuksia;
  • (f)kehittää Euroopan sisäisen turvallisuuspolitiikan, joka täydentää kansallisia turvallisuussuunnitelmia siten, että unionin kansalaiset ja kansalliset parlamentit saavat selkeän käsityksen EU:n toimien tuomasta lisäarvosta; vahvistaa erityisesti tietynlaisten järjestäytyneen rikollisuuden muotojen, kuten tietoverkkorikollisuuden, ihmiskaupan, lasten seksuaalisen hyväksikäytön ja korruption, torjuntaan suunnattua EU:n politiikkaa, toteuttamalla tehokkaita toimia ja käyttämällä kaikkia käytettävissä olevia yhteistyökeinoja saavuttaakseen mitattavissa olevia tuloksia, mukaan luettuina toimet, joiden tarkoituksena on hyväksyä säädös rikollisjärjestöjen omaisuuden menetetyksi tuomitsemisesta ja tarpeesta jälleenkäyttää sitä yhteiskunnallisiin tarkoituksiin;
  • (g)noudattaa edelleen sekä siviili- että rikosoikeutta koskevien oikeuden päätösten keskinäisen tunnustamisen periaatetta oikeudenkäyntimenettelyn kaikissa vaiheissa, erityisesti kun on kyse rikosoikeudesta, taatakseen Euroopan laajuisen tunnustamisen ja todisteiden keskinäisen hyväksymisen järjestelmän, jossa otetaan huomioon perusoikeuksien kunnioittaminen;
  • (h)täydentää keskinäisen tunnustamisen kehittämistä toimilla, jotka vahvistavat keskinäistä luottamusta, ja erityisesti lähentämällä jossakin määrin aineellista rikosoikeutta ja prosessirikosoikeutta sekä oikeudenkäyntimenettelyissä noudatettavia oikeuksia, parantamalla oikeusjärjestelmien toimintaa koskevaa keskinäistä arviointia ja parantamalla keinoja lisätä oikeusalan ammattien harjoittajien keskinäistä luottamusta, esimerkiksi lisäämällä oikeusalan koulutusta ja tukemalla alan verkkoja;
  • (i)laatii vapauden, turvallisuuden ja oikeuden aluetta koskevan ja uskottavaan politiikkaan perustuvan avoimen ja tehokkaan EU:n ulkoisen strategian erityisesti niitä aloja varten, joilla yhteisöllä on yksinomainen toimivalta, kuten takaisinottosopimukset, ulkorajojen suojelu ja viisumipolitiikka (esimerkiksi Yhdysvaltojen viisumivapausohjelma);
  • (j)kehottaa neuvostoa kuulemaan parlamenttia säännöllisesti myös rikosasioissa tehtävää oikeus- ja poliisiviranomaisten yhteistyötä koskevista kansainvälisistä sopimuksista, koska neuvoston kieltäytyminen tekemästä niin on vastoin lojaalin yhteistyön ja EU:n demokraattisen tilivelvollisuuden periaatetta; kehottaa komissiota erityisesti esittämään kriteerit keskinäistä oikeusapua tai luovuttamista rikosasioissa koskeviin kolmansien maiden kanssa tehtäviin sopimuksiin sovellettavan asianmukaisen eurooppalaisen politiikan kehittämiseksi ja ottamaan tällöin huomioon EU-kansalaisten ja kyseisen kolmannen maan kansalaisten välisen syrjimättömyyden periaatteen;
  • (k)ottaa käyttöön erityissäädöksiä, joilla kaikille unionin kansalaisille taataan diplomaatti- ja konsuliviranomaisten antama suojelu, riippumatta siitä, onko kyseisellä maalla edustus kolmannen maan alueella;
  • (l)esittää uusia ehdotuksia perusoikeuksien suojelua koskevien Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen päätösten noudattamiseksi tapauksissa, joissa on kyse luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön omaisuuden jäädyttämisestä, viitaten myös Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen päätöksiin henkilöistä, jotka on lueteltu neuvoston päätökseen 2008/583/EY[8], tehty 15 päivänä heinäkuuta 2008, tiettyihin henkilöihin ja yhteisöihin kohdistuvista erityisistä rajoittavista toimenpiteistä terrorismin torjumiseksi annetun asetuksen (EY) N:o 2580/2001 2 artiklan 3 kohdan täytäntöönpanosta sisältyvässä liitteessä, ja erityisesti asioihin T-284/08 PMOI vastaan neuvosto ja T-256/07 PMOI vastaan neuvosto;
  • (m)vahvistaa jäsenvaltioiden viranomaisten välistä keskinäistä luottamusta ja solidaarisuutta
    • –vahvistamalla yhteistyössä Euroopan neuvoston kanssa korkeammat laatuvaatimukset sekä oikeus[9]- että poliisiasioissa tehtävälle yhteistyölle
    • –vahvistamalla ja demokratisoimalla Schengen-yhteistyön ja terrorismin torjunnan jo tarjoamia keskinäisen arvioinnin mekanismeja
    • –ulottamalla Schengen-yhteistyötä varten laaditun jäsenvaltioiden väliseen keskinäiseen arviointiin ja avunantoon tarkoitetun mallin kaikkiin vapauden, turvallisuuden ja oikeuden aluetta koskeviin politiikkoihin tapauksissa, joissa on kyse muiden jäsenvaltioiden tai kolmansien maiden kansalaisista (esimerkiksi maahanmuutto- ja integraatiopolitiikka ja terrorismin ja radikalismin vastaiset ohjelmat);
  • (n)lisää nykyisten ja tulevien EU-virastojen, kuten Europolin, Eurojustin, Frontexin ja Cepolin, välistä koordinointia ja täydentävyyttä, koska näiden elinten olisi tehostettava kehittymätöntä ja horjuvaa yhteistyötään ja luotava tiiviimmät yhteydet asianomaisiin kansallisiin viranomaisiin saavuttamalla korkeammat tehokkuus- ja turvallisuusstandardit ja olemalla avoimempia ja selkeämmin tilivelvollisia Euroopan parlamentille ja kansallisille parlamenteille;
  • (o)jatkuvasti kehittämään ja vahvistamaan EU:n yhteistä rajavalvontapolitiikkaa korostaen kuitenkin tarvetta määritellä mahdollisimman nopeasti EU:n rajastrategiaa koskeva yleisjärjestelmä ja se, miten kaikki asiaa koskevat ohjelmat ja järjestelmät vaikuttavat toisiinsa, jotta optimoidaan niiden väliset suhteet ja vältetään mahdollinen päällekkäisyys ja epäjohdonmukaisuus;

4.  kehottaa komissiota ryhtymään kaikkiin tarvittaviin toimiin meneillään olevien hankkeiden loppuun saattamiseksi ja varmistamaan, että mahdollisimman nopeasti otetaan käyttöön joko viisumitietojärjestelmä (VIS) tai toisen sukupolven Schengenin tietojärjestelmä (SIS II);

5.  suosittelee, että komissio pidättäytyy tekemästä ennenaikaisesti mitään lainsäädäntöehdotusta uusien järjestelmien – erityisesti maahantulo- ja maastapoistumisjärjestelmän – käyttöönottamiseksi, ennen kuin VIS:n ja SIS II:n toiminta on alkanut; korostaa, että on tarpeen tehdä arvio tällaisen järjestelmän todellisesta tarpeesta ja selvästä vuorovaikutuksesta jo olemassa olevien järjestelmien puitteiden kanssa; pitää tärkeänä analysoida muutoksia, jotka on tarpeen tehdä olemassa oleviin järjestelmiin, ja arvioida tarkasti koko prosessin tosiasiallisia kustannuksia;

6.  kehottaa komissiota sisällyttämään monivuotista ohjelmaa koskevaan ehdotukseensa yllä esitetyt suositukset ja yllä mainitussa parlamentin 25. syyskuuta 2008 antamassa päätöslauselmassa sekä seuraavissa päätöslauselmissa esittämät suositukset:

  • –perusoikeuksien tilanteesta Euroopan unionissa 2004–2008 14. tammikuuta 2009 annettu päätöslauselma[10],
  • –Euroopan unionin kansalaisuutta koskevista ongelmista ja näkymistä 2. huhtikuuta 2009 annettu päätöslauselma[11],
  • –rodusta tai etnisestä alkuperästä riippumattoman yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta 29. kesäkuuta 2000 annetun neuvoston direktiivin 2000/43/EY soveltamisesta 27. syyskuuta 2007 annettu päätöslauselma[12],
  • –Euroopan unionin rajaturvallisuuteen liittyvistä tulevista toimista sekä kolmansissa maissa saaduista vastaavista kokemuksista 10. maaliskuuta 2009 annettu päätöslauselma[13]

   sekä

  • –yhteisen eurooppalaisen turvapaikkajärjestelmän tulevaisuudesta 10. maaliskuuta 2009 annettu päätöslauselma[14];

7.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

Oikeudellinen huomautus - Tietosuojakäytäntö