PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS metsäpaloista kesällä 2009
14.9.2009
työjärjestyksen 110 artiklan 2 kohdan mukaisesti
Martin Schulz, Marita Ulvskog, Linda McAvan, Stavros Lambrinidis, Juan Fernando López Aguilar, Edite Estrela, Gilles Pargneaux, Anni Podimata, Kriton Arsenis, Georgios Stavrakakis, Andres Perello Rodriguez, Luis Manuel Capoulas Santos, Inés Ayala Sender, Maria Badia i Cutchet, María Paloma Muñiz De Urquiza, Francesca Balzani, Maria Eleni Koppa, Chrysoula Paliadeli, Sylvana Rapti, Giorgos Papakonstantinou, Jo Leinen S&D-ryhmän puolesta
Ks. myös yhteinen päätöslauselmaesitys RC-B7-0039/2009
B7‑0044/2009
Euroopan parlamentin päätöslauselma metsäpaloista kesällä 2009
Euroopan parlamentti, joka
– ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 174 artiklan,
– ottaa huomioon 19. kesäkuuta 2008 antamansa päätöslauselman Euroopan unionin katastrofivalmiuksien lujittamisesta (P6_TA(2008)0304),
– ottaa huomioon komission tiedonannon Euroopan parlamentille ja neuvostolle Euroopan unionin katastrofivalmiuksien lujittamisesta (KOM(2008)0130 lopullinen),
– ottaa huomioon komission 9. toukokuuta 2006 julkaiseman Barnier'n kertomuksen Euroopan pelastuspalvelujoukoista ja Euroopan avusta,
– ottaa huomioon komission yhteisen tutkimuskeskuksen vuonna 2008 julkaiseman kertomuksen metsäpaloista Euroopassa vuonna 2008,
– ottaa huomioon Euroopan ympäristöviraston vuonna 2008 julkaiseman kertomuksen Euroopan metsäekosysteemien tilasta ja kestävästä käytöstä,
– ottaa huomioon Brysselissä 15. ja 16. kesäkuuta 2006 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan päätelmien 12 kohdan, joka koskee unionin kykyä toimia hätätilanteissa, kriiseissä ja katastrofeissa,
– ottaa huomioon sekä Euroopan unionissa että sen ulkopuolella tapahtuneista luonnonkatastrofeista ja ihmisen aiheuttamista katastrofeista antamansa aikaisemmat päätöslauselmat, joissa kehotettiin komissiota ja jäsenvaltioita ponnistelemaan, jotta luonnonkatastrofien yhteydessä voidaan tehdä tiiviimpää yhteistyötä pelastuspalvelun toimien alalla, jolloin katastrofien tuhoisat vaikutukset voidaan pyrkiä estämään ja minimoimaan erityisesti siten, että annetaan käyttöön täydentäviä pelastuspalveluresursseja,
– ottaa huomioon 19. kesäkuuta 2008 antamansa päätöslauselman Euroopan unionin katastrofivalmiuksien lujittamisesta[1], päätöslauselmansa tämän kesän luonnonkatastrofeista[2] sekä päätöslauselmansa metsäpaloista ja tulvista[3],
– ottaa huomioon 23. huhtikuuta 2009 antamansa päätöslauselman metsäkadon ja metsien tilan heikkenemisen torjumisesta,
– ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Euroopan unionin solidaarisuusrahastosta (KOM(2005)0108) ja Euroopan parlamentin siihen 18. toukokuuta 2006 ensimmäisessä käsittelyssä ottaman kannan[4],
– ottaa huomioon humanitaarista apua koskevan eurooppalaisen konsensuksen, jonka neuvosto ja neuvostossa kokoontuneiden jäsenvaltioiden hallitusten, Euroopan parlamentin ja Euroopan komission edustajat yhdessä hyväksyivät 18. joulukuuta 2007[5],
– ottaa huomioon 27. marraskuuta 2006 annetut tarkistetut ohjeet sotilas- ja siviilipuolustusvoimavarojen käytöstä Yhdistyneiden Kansakuntien humanitaarisen avustustoiminnan tukemiseen luonnonkatastrofeissa (Oslon suuntaviivat),
– ottaa huomioon maaliskuussa 2003 annetut ohjeet sotilas- ja siviilipuolustusvoimavarojen käytöstä Yhdistyneiden Kansakuntien humanitaarisen avustustoiminnan tukemiseen monitahoisissa hätätilanteissa (MCDA-suuntaviivat),
– ottaa huomioon työjärjestyksen 110 artiklan 2 kohdan,
A. panee merkille Etelä-Euroopan monet tulipalot vuonna 2009, jotka ovat aiheuttaneet kuolonuhreja ja tuhoa monissa Euroopan mantereen osissa ja erityisesti Kreikassa, Espanjassa, Italiassa, Portugalissa ja Ranskassa ja vaikuttaneet EU:n jäsenvaltioihin, kaikkein syrjäisimpiin alueisiin ja etenkin Kanariansaariin, hakijavaltioihin ja EU:n lähinaapureihin,
B. ottaa huomioon, että huomattavaa inhimillistä ja taloudellista sekä ympäristöön ja kulttuuriin kohdistuvaa tuhoa aikaan saavat luonnonkatastrofit ja ihmisen aiheuttamat katastrofit, kuten tulipalot, ovat lisääntymässä, minkä vuoksi EU:n tasolla ei pidä pelkästään tehostaa pelastustoimintavalmiuksia vaan myös ennalta ehkäiseviä ja korjaavia toimenpiteitä,
C. toteaa, että palot ovat aiheutuneet monista syistä, joita ovat esimerkiksi ilmastonmuutos, metsien riittämätön määrittely ja hoito sekä luonnolliset syyt ja ihmisen laiminlyönnit yhdessä, mutta myös rikollinen toiminta, johon on yhdistynyt sellaisten lakien riittämätön valvonta, jotka kieltävät laittoman rakentamisen palaneelle maalle ja jotka takaavat uudelleenmetsityksen,
D. ottaa huomioon, että metsäpaloista ja kuivuudesta tulee entistä ongelmallisempia, koska äärimmäisen kuivista kesistä tulee yhä yleisempiä, ja ottaa huomioon, että viime vuosina ja äskettäin saadut kokemukset osoittavat, että on tarpeen vahvistaa yhteisön pelastuspalvelutoimintaan kuuluvaa ehkäisemistä, valmiutta ja reagointikapasiteettia metsäpalojen ja muiden maastopalojen yhteydessä,
E. toteaa, että EU:n tasolla ei tällä hetkellä ole metsäpalojen estämistä koskevia suuntaviivoja,
F. katsoo jäsenvaltioiden olevan vastuussa maankäyttöpolitiikan pitämisestä sellaisena, että se ei kannusta epäsuorasti sytyttämään tahallisesti tulipaloja maaperän aseman muuttamiseksi,
G. toteaa, että komission valkoisessa kirjassa "Ilmastonmuutokseen sopeutuminen: Kohti eurooppalaista toimintakehystä" (KOM(2009)0147) korostetaan, että ilmastonmuutos lisää äärimmäisten sääilmiöiden todennäköisyyttä ja vakavuutta Euroopassa, mikä lisää riskejä ihmisille, infrastruktuurille sekä ympäristölle, ja panee merkille, että EU:lla on tärkeä rooli parhaiden käytäntöjen levittämisessä yhteisen ja koordinoidun menettelytavan kehittämisen kautta,
H. katsoo, että EU:n katastrofivalmiuksien lujittaminen vaatii lähestymistapaa, joka kattaa katastrofien torjuntaan, katastrofeihin varautumiseen ja reagointiin ja katastrofien jälkihoitoon liittyvät toimet kansallisella tasolla, Euroopan tasolla ja kansainvälisellä tasolla,
I. toteaa, että tämän kesän tulipalot Euroopassa vaikuttivat Euroopan metsäpalotietojärjestelmän mukaan kasvillisuuteen ja metsiin alueella, joka oli suuruudeltaan yli 315 000 hehtaaria ja että pahin tilanne oli Kreikassa, Espanjassa (erityisesti Kanariansaarilla), Portugalissa, Italiassa, Kroatiassa ja Turkissa, ja kehottaa komissiota toimimaan nopeasti EU:n voimavarojen mobilisoimiseksi eniten kärsineillä alueilla,
J. katsoo, että on tarpeen parantaa neuvoston, komission ja jäsenvaltioiden välistä koordinointia ja luoda yhtenäinen ja johdonmukainen unionin kehys, joka koskee ennaltaehkäisevien toimien lisäksi katastrofien koko sykliä jälkihoidon loppuvaiheisiin saakka, tiiviissä yhteydessä Euroopan parlamentin kanssa,
K. ottaa huomioon, että nykyiset katastrofit ovat usein luonteeltaan rajat ylittäviä ja vaativat monenkeskisiä ja koordinoituja torjuntatoimia, ottaa huomioon metsäpalojen ja tulvien samanaikaisesti aiheuttamat taloudelliset ja sosiaaliset vahingot alueelliselle taloudelle, tuotannolle ja matkailualalle,
L. ottaa huomioon, että kun maailmassa tapahtuu yhä useammin ja yhä vakavampia luonnonkatastrofeja, joiden pahimmat vaikutukset kohdistuvat köyhimpään väestöön, EU:n toimijoiden on tehtävä yhteistyötä varmistaakseen humanitaarisen avun toimittamisen tehokkaasti katastrofien uhreille ja vähentääkseen haavoittuvuutta,
M. katsoo, että yhteisten varoitusjärjestelmien ja toimintatapojen puute on myös merkittävä huolenaihe, kun otetaan huomioon kansalaisten lisääntyvä liikkuvuus kaikkialla EU:ssa ja kolmansissa maissa,
N. katsoo, että EU:n on tiedostettava Välimeren alueella kuivuuden ja tulipalojen muodossa tapahtuvien luonnonkatastrofien erityisluonne ja muutettava ehkäisyä, tutkimusta, riskien arviointia, pelastuspalvelua ja yhteisvastuullisuutta koskevia välineitään sen mukaisesti,
1. ilmaisee tukensa kuolonuhrien kärsiville omaisille sekä vahingoittuneiden alueiden asukkaille; kiittää kaikkia, kuten palomiehiä, sotilaita, vapaaehtoisia sekä paikallisviranomaisia, jotka osallistuivat palojen sammuttamiseen ja uhrien pelastamiseen;
2. kiittää joidenkin asianomaisten jäsenvaltioiden viranomaisten ripeää toimintaa; kehottaa tehostamaan yhteisvastuuta, jota Euroopan unioni ja sen jäsenvaltiot ovat osoittaneet kärsineillä alueilla; kiittää avusta, jota on annettu niiden viranomaisille ja pelastuslaitoksille;
3. pahoittelee, että monissa tapauksissa kansallisten hallitusten ennaltaehkäisy- ja sammutustoimet ovat selvästi epäonnistuneet palojen tuhovaikutusten vähentämisessä, ja antaa tunnustuksen yksittäisten kansalaisten ja vapaaehtoisten sankaruudelle palojen sammuttamisessa ja ihmishenkien pelastamisessa;
4. on huolissaan siitä, että yhä suurempi osa luonnonkatastrofeista aiheutuu asiantuntijoiden mukaan ensisijaisesti ilmastonmuutoksesta, ja kehottaa komissiota tekemään aloitteita, jotta saavutettaisiin kunnianhimoinen kansainvälinen sopimus tulevassa viidennessä sopimuspuolten konferenssissa, joka on Kioton pöytäkirjan sopimuspuolten kokous ja joka pidetään Kööpenhaminassa Tanskassa 7.–18. joulukuuta 2009;
5. korostaa, että metsäkato aiheuttaa noin 20 % koko maailman kasvihuonekaasupäästöistä ja että metsät ovat yksi tärkeimmistä luonnollisista hiilinieluista ja tarjoavat kaikkein tehokkaimman mahdollisuuden ilmastonmuutoksen lieventämiseen, koska niihin ei liity kielteisiä ja ennustamattomia sivuvaikutuksia;
6. korostaa, että komissio toteaa tiedonannossaan "Kohti kattavaa ilmastosopimusta Kööpenhaminassa" (KOM(2009)0039), että metsätaloutta, maankäyttöä ja maankäytön muutoksia koskevat säännöt ovat avainasemassa taattaessa sen kokonaispäästötavoitteiden tarkoituksenmukaisuus ympäristön kannalta, kehottaa vähentämään 50 % trooppisten alueiden kokonaismetsäkatoa ja pysäyttämään maailman metsien vähenemisen vuoteen 2030 mennessä ja panee merkille, että investoinnit metsäkadon vähentämiseen turvaavat koko maailman biologisen monimuotoisuuden ja takaavat pitkän aikavälin kestävän kehityksen;
7. korostaa, että jos Euroopan unioni haluaa jatkaa johtavassa asemassa pyrittäessä kattavaan ilmastonmuutossopimukseen Kööpenhaminassa, keskeisellä sijalla on unionin yhtenäisen kehyksen luominen metsien suojelulle, uudelleenmetsitykselle ja metsitykselle;
8. kehottaa neuvostoa muuttamaan pikaisesti Euroopan unionin solidaarisuusrahastoa (EUSF) koskevia sääntöjä Euroopan parlamentin 18. toukokuuta 2006 esittämän päätöslauselman mukaisesti; toistaa uskovansa, että Euroopan unionin solidaarisuusrahastoa koskeva uusi asetus, joka yhdessä muiden toimien kanssa alentaa kynnystä turvautua rahastoon, antaa unionille paremmat mahdollisuudet puuttua katastrofien aiheuttamiin vahinkoihin entistä tehokkaammin, joustavammin ja nopeammin; kehottaa ponnekkaasti Eurooppa-neuvostoa päättämään, että tätä asetusta ei hylätä, ja pyytämään tämänhetkisen Euroopan unionin solidaarisuusrahastoa koskevan asetuksen uudistamista viipymättä;
9. kehottaa komissiota käyttämään tarvittaessa nykyistä EU:n solidaarisuusrahastoa mahdollisimman joustavasti ja viipymättä heti, kun asianomaiset maat pyytävät apua; katsoo, että luonnonkatastrofin sattuessa on äärimmäisen tärkeää, että tarvittavat Euroopan unionin solidaarisuusrahaston varat annetaan käyttöön viipymättä kärsimyksen lievittämiseksi ja uhrien sekä heidän lähiomaistensa tarpeiden tyydyttämiseksi asianomaisilla alueilla;
10. korostaa, että päävastuu palojen estämisestä ja sammuttamisesta on kunkin jäsenvaltion viranomaisilla, mutta kehottaa samalla komissiota ryhtymään tarvittaviin toimiin, jotta voitaisiin luoda riippumaton ja pysyvä unionin toimintaryhmä avustamaan jäsenvaltioita ja kärsineitä alueita erittäin rajujen metsäpalojen ja muiden katastrofien yhteydessä niin, että voidaan tarjota parhaat mahdolliset välineet ja asiantuntemus; panee tässä yhteydessä merkille, että komission tulisi tutkia mahdollisuuksia täydentävän kapasiteetin saantiin niin, että suurissa katastrofeissa voitaisiin taata nopeat toimet muiden käytettävissä olevien kanavien kautta yksityiset kanavat mukaan lukien;
11. toteaa, että tämänvuotiset kokemukset korostavat tarvetta vahvistaa yhteisön pelastuspalvelua, ennaltaehkäisyä, valmiutta ja reagointikykyä metsäpalojen ja muiden maastopalojen yhteydessä, ja kehottaa komissiota tekemään tämänsuuntaisen aloitteen; tukee toimia, joilla pyritään vahvistamaan jäsenvaltioiden pelastuspalvelualan valmiuksia etenkin asiantuntijavaihdon ja parhaiden käytäntöjen vaihdon, harjoitusten ja valmiushankkeiden avulla;
12. kehottaa komissiota lisäämään tutkimusta, jolla pyritään parantamaan metsäpalojen ehkäisy- ja torjuntamenetelmiä ja -välineitä, sekä tarkistamaan kaavoitusta ja maankäyttöä; kehottaa siksi jäsenvaltioita ryhtymään päättäväisesti parantamaan ja panemaan täytäntöön metsänsuojelulainsäädäntöään ja pidättymään kaupallistamis-, uudelleenluokittelu- ja yksityistämistoimista ja rajoittamaan näin omistusoikeuden loukkaamista ja keinottelua; kehottaa käyttämään tätä varten kaikkea Euroopan unionissa saatavilla olevaa taitotietoa ja myös satelliittijärjestelmiä;
13. kehottaa jälleen komissiota esittämään oikeudellisesti sitovan säädöspaketin (esim. puitedirektiivin), jonka tarkoituksena on täyttää katastrofien ennaltaehkäisyä ja torjuntaa koskevat nykyiset aukot EU:n lainsäädännössä, politiikoissa ja ohjelmissa;
14. toistaa vetoomuksen, joka on esitetty luonnonkatastrofeista (metsäpalot, kuivuus ja tulvat) 10. toukokuuta 2006 annetussa Euroopan parlamentin päätöslauselmassa[6], jotta komissio esittäisi metsäpalojen ennalta ehkäisyä ja hallintaa koskevan direktiivin, jossa säädettäisiin säännöllisestä tietojen keruusta, karttojen laatimisesta ja riskialueiden tunnistamisesta, metsäpaloriskin hallintasuunnitelman laatimisesta, jäsenvaltioiden vastuulla olevasta kohdennettujen varojen ja käytettävissä olevien välineiden inventoinnista, eri viranomaisten koordinoinnista, henkilöstön koulutusta koskevista vähimmäisvaatimuksista ja ympäristön alaa koskevan vastuun määrittämisestä sekä seuraamuksista;
15. kehottaa komissiota selvittämään mahdollisuuksia tehdä EU:n naapurivaltioiden ja muiden kolmansien maiden kanssa yhteistyötä tuhoisien tulipalojen sammuttamiseksi ja tietojen vaihtamiseksi parhaista käytännöistä ja kapasiteetin antamiseksi vastavuoroisesti käyttöön vaarallisten kesäkuukausien aikana, jotta vuoden 2010 metsäpalokautta varten voitaisiin valmistautua paremmin;
16. katsoo, että palojen lisääntyminen johtuu ilmastonmuutoksen lisäksi muista tekijöistä ja että luonnolliset syyt yhdistyneinä ihmisen toimiin, jotka liittyvät metsän, viljelyalueen ja rakennettujen alueiden määritelmään, voivat vaikuttaa ratkaisevalla tavalla lisäten rikollisesti sytytettyjä tulipaloja; kehottaa siksi pikaisesti hyväksymään ja panemaan tiukasti täytäntöön jäsenvaltioissa lainsäädännön, jolla suojellaan metsiä ja muita ekosysteemejä, estetään metsämaan kaupallistamien ja käyttötarkoituksen muuttaminen ja taataan palaneiden alueiden täydellinen uudelleenmetsittäminen ja huolehditaan tällaisen lainsäädännön tehokkaasta valvonnasta tavalla, joka estää tehokkaasti rikollista toimintaa; kehottaa käyttämään tätä varten kaikkea Euroopan unionissa saatavilla olevaa taitotietoa satelliittijärjestelmät mukaan luettuina;
17. toteaa, että tuhopolttajat ja erityisesti henkilöt, jotka saavat voittoa metsämaan jälleenrakentamisesta tai tuhoamisesta, voivat saada kannustimia laeista, jotka eivät määrittele tai suojele tällaista maata tiukasti, sekä laittoman rakentamisen kieltävien lakien puutteellisesta soveltamista; kehottaa siksi jäsenvaltioita takamaan, että kaikki palaneet metsäalueet pysyvät metsinä ja kuuluvat sellaisten pakollisten uudelleenmetsitysohjelmien alaisuuteen, jotka eivät salli maankäytön muuttamista;
18. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tekemään entistä tiiviimpää yhteistyötä liittyen pelastuspalvelutoimiin luonnonkatastrofeissa, jotta voitaisiin estää ja minimoida katastrofien tuhovaikutus ja jotta voitaisiin ohjata tarvittavia resursseja välittömään varoitukseen ja koordinointiin sekä toimiin, joiden avulla voidaan antaa käyttöön logistisia resursseja;
19. vaatii, että olemassa olevia taloudellisia ja teknisiä resursseja sekä tieteellistä kehitystä hyödynnetään entistä tehokkaammin katastrofien torjunnassa ja niiden seurausten lievittämisessä;
20. kehottaa komissiota jatkamaan yhteistyötään kansallisten viranomaisten kanssa toimintalinjojen laatimiseksi tulipalojen ympäristövaikutusten minimoimiseksi; kehottaa harjoittamaan uudelleenmetsityspolitiikkaa, joka perustuu biologis-ilmastollisten ja ympäristöön liittyvien ominaispiirteiden kunnioittamiseen ja sellaisten lajikkeiden käyttämiseen, jotka kestävät paremmin tulta ja kuivuutta ja soveltuvat paremmin muuttuvaan ilmastoon;
21. pahoittelee syvästi, että niin paljon ja niin raskaita menetyksiä tapahtui tulipalojen aikana tietyissä EU:n jäsenvaltioissa, joita ovat äskettäin kohdanneet saman suuruusluokan tulipalot; pitää siksi keskeisenä, että arvioidaan välittömästi ennaltaehkäisy- ja valmiustoimien riittävyyttä, jotta voidaan taata, että tapahtuneesta otetaan opiksi niin, että EU:n jäsenvaltioissa voidaan tulevaisuudessa estää ja rajoittaa vastaavien katastrofien tuhovaikutuksia; kehottaa tähän liittyen komissiota pyytämään jäsenvaltioilta yksityiskohtaisia tietoja niiden perustamista toimintaohjelmista luonnonkatastrofien varalta, jotta voidaan vaihtaa kokemuksia ja tehdä johtopäätöksiä välittömistä toimista, hallinnollisten ja operatiivisten elinten koordinoinnista sekä tarvittavien henkilöresurssien ja välineiden saatavuudesta;
22. kehottaa komissiota lisäksi vahvistamaan olemassa olevia kokemusten vaihto-ohjelmia sellaisen uuden tekniikan käyttöön liittyen, jonka avulla valvotaan ja seurataan metsäpalojen riskejä ja vaikutuksia, ja kehottaa valmistelemaan pätevää teknistä henkilöstä koskevan unionin lupamenettelyn tällaisen henkilöstön koulutuksen parantamiseksi;
23. katsoo, että nykyisiä suuntaviivoja olisi vahvistettava ja uusia laadittava, jotta voidaan varmistaa tärkeä ennaltaehkäisyn ja katastrofiriskien vähentämisen integrointi rakenne- ja koheesiorahasto-ohjelmiin; vaatii erityisesti, että yhteisön rahoitusvälineistä saatavalle tuelle asetetaan ehtoja ja että yhteisön tuki on maksettava takaisin, jos sitä ei ole käytetty asianmukaisesti eli jos uudelleenmetsityssuunnitelmien ja/tai muiden pakollisten ehtojen noudattaminen on esimerkiksi laiminlyöty; kehottaa lisäksi parantamaan ennaltaehkäisyä koskevaa tietämystä, mukauttamaan metsien ekosysteemejä ilmastonmuutokseen –erityisesti ilmastonmuutoksen vaikutukselle eniten alttiina olevien metsien osalta – ja kehottaa rahoittamaan koulutustoimia yhteisön ohjelmien avulla;
24. kehottaa erityisesti luonnonkatastrofeista eniten kärsineitä jäsenvaltioita käyttämään mahdollisimman hyvin rakennerahastojen ja yhteisön muiden rahastojen tarjoamia rahoitusmahdollisuuksia nykyisellä ohjelmakaudella 2007–2013 ja tarvittaessa sisällyttämään ehkäiseviä toimenpiteitä ja hankkeita merkityksellisiin operatiivisiin ohjelmiin ensisijaisina toimina;
25. katsoo, että solidaarisuusrahaston aktivoimista koskevia menettelyjä on tarkasteltava uudelleen avun maksamisen nopeuttamiseksi; katsoo erityisesti, että tätä varten voitaisiin kehittää välittömiä vahinkoja koskeviin alustaviin arvioihin perustuva ennakkomaksujärjestelmä, jossa uudet maksut riippuisivat kaikkia välittömiä vahinkoja koskevista lopullisista laskelmista sekä katastrofin seurauksena käyttöön otettuja ehkäisemistoimia koskevasta näytöstä;
26. kehottaa Euroopan unionia ja sen jäsenvaltioita lisäämään yhteiskunnan tietämystä metsistä ja niiden resursseista sekä niiden säilyttämisen tärkeydestä niin, että edistetään kansalaisyhteiskunnan osallistumista käyttämällä organisoitua vapaaehtoisuutta tai muita menetelmiä, kuten metsien ja luonnonympäristöjen puolustus- ja suojeluyhdistyksiä;
27. korostaa, että seuranta- ja tiedotuskeskusta (Monitoring and Information Centre, MIC) on pikaisesti vahvistettava tarvittavin henkilöstö- ja materiaaliresurssein, jotta sen on mahdollista tukea aktiivisesti yhteisön pelastuspalvelumekanismin puitteissa käynnistettyjä jäsenvaltioiden operaatioita;
28. kehottaa jäsenvaltioita tiukentamaan rangaistuksia rikoksista, jotka vahingoittavat ympäristöä, ja erityisesti metsäpalojen aiheuttamisesta ja kehottaa tehostamaan koordinointia paitsi palolaitosten välillä myös sellaisten elinten välillä, jotka käsittelevät palojen syitä ja seurauksia, ja kehottaa selvittämään vastuussa olevat henkilöt ja käsittelemään heitä asianmukaisella tavalla; korostaa, että nopeat ja tehokkaat tutkimukset vastuullisten selvittämiseksi ja sen jälkeiset asianmukaiset kurinpidolliset toimet estäisivät piittaamatonta sekä tarkoituksellista toimintaa;
29. kehottaa tunnustamaan yhteisön tasolla Välimeren alueelle tyypillisten luonnonkatastrofien, kuten kuivuuden ja metsäpalojen, erityispiirteet, koska palojen laajat vaikutukset ulottuvat suoran vaikutusalueen ulkopuolelle koko Eurooppaan, ja mukauttamaan yhteisön ennaltaehkäisyä, tutkimusta, riskienhallintaa, väestönsuojelua ja solidaarisuutta koskevia yhteisön välineitä vastaavasti siten, että parannetaan reagointikykyä tämäntyyppisissä katastrofeissa jokaisessa jäsenvaltioissa;
30. korostaa, että Etelä-Euroopan tulipalojen tämänhetkinen yleisyys – kun lähes 95 % EU:ssa palaneesta kokonaisalueesta on Välimeren alueella – paitsi aiheuttaa vakavia ympäristöön ja talouteen liittyviä vaikutuksia, on myös suoraan yhteydessä ilmastonmuutoksen vaikutusten pahenemiseen näillä alueilla (eroosio ja maaperän katoaminen, aavikoituminen ja kasvihuonekaasupäästöjen lisääntyminen hiilidioksidi mukaan lukien); korostaa, että tulisi ottaa täysin huomioon näiden alueiden metsien ekosysteemien vakava altistuminen ilmastonmuutokselle;
31. vaatii siksi sellaista EU:n integroitua strategiaa Etelä-Euroopan metsien ekosysteemien suojelemiseksi, jolla taataan riittävä rahoitus ennaltaehkäiseville toimille sekä mittavien taloudellisten ja ympäristöön liittyvien vahinkojen korjaamiselle ja taataan ekosysteemien täydellinen palauttaminen sekä myönnetään määrärahoja Etelä-Euroopan metsien ekosysteemien mukauttamiseen ilmastonmuutokseen sekä sen ilmastonmuutoksen vaikutusten lieventämiseen;
32. kehottaa tunnustamaan, että ennaltaehkäiseviä toimia varten tarvitaan entistä enemmän yhteisön rahoitusta;
33. katsoo, että vapaaehtoisia pelastuspalvelutoimia olisi edistettävä ja tuettava viipymättä peruskoulutuksella ja mahdollisesti edistynyttä tekniikkaa hyödyntävillä välineillä, koska tämä on yksi tärkeimmistä jäsenvaltioiden käytettävissä olevista resursseista niiden käsitellessä luonnonkatastrofeista aiheutuvia hätätilanteita;
34. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle sekä asianomaisten EU:n jäsenvaltioiden ja hakijavaltioiden hallituksille, kansallisille ja paikallisille viranomaisille sekä niiden parlamenteille.
.
- [1] P6_TA(2008)0304.
- [2] P6_TA(2007)0362.
- [3] P6_TA(2006)0349.
- [4] EUVL C 297 E, 07.12.2006, s. 331.
- [5] EUVL C 25, 30.1.2008, s. 1.
- [6] EUVL C 297 E, 07.12.2006, s. 375.