PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS Energian toimitusvarmuus
14.9.2009
työjärjestyksen 110 artiklan 2 kohdan mukaisesti
Johannes Cornelis van Baalen ALDE-ryhmän puolesta
Ks. myös yhteinen päätöslauselmaesitys RC-B7-0040/2009
B7‑0046/2009
Euroopan parlamentin päätöslauselma energian toimitusvarmuudesta
Euroopan parlamentti, joka
– ottaa huomioon 26. syyskuuta 2007 antamansa päätöslauselman tavoitteesta luoda EU:lle yhteinen energiapolitiikka,
– ottaa huomioon Itävallan, Bulgarian, Unkarin, Romanian ja Turkin 13. heinäkuuta 2009 Ankarassa allekirjoittaman hallitustenvälisen sopimuksen Nabucco-kaasuputkihankkeesta,
– ottaa huomioon, että venäläinen öljy- ja kaasuyhtiö Surgutneftegaz on hankkinut suuren vähemmistöosuuden (21,2 prosenttia) Nabucco-yhteenliittymään kuuluvasta unkarilaisesta petrokemian yrityksestä MOLista,
– ottaa huomioon Venäjän ja Turkin Ankarassa 6. elokuuta 2009 allekirjoittaman kaasualan yhteistyöpöytäkirjan, jonka nojalla Turkki antaa alustavan suostumuksen South Stream -kaasuputken rakentamiselle ja antaa Venäjälle luvan tehdä kaasuputkea koskevia tutkimuksia Turkin aluevesillä,
– ottaa huomioon kahdentoista EU:n yrityksen 13. heinäkuuta 2009 allekirjoittaman yhteisymmärryspöytäkirjan DESERTEC-teollisuusaloitteen perustamisesta valtavan aurinkoenergiapotentiaalin hyödyntämiseksi Lähi-idässä ja Pohjois-Afrikassa,
– ottaa huomioon toisen strategisen energiakatsauksen,
– ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi toimista kaasunsaannin turvaamiseksi ja direktiivin 2004/67/EY kumoamisesta (KOM(2009) 363 lopullinen),
– ottaa huomioon komission ehdotuksen neuvoston asetukseksi Euroopan yhteisön energiainfrastruktuuriin liittyvien investointihankkeiden ilmoittamisesta komissiolle ja asetuksen (EY) N:o 736/96 kumoamisesta (KOM(2009) 361 lopullinen),
– ottaa huomioon ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden Kansakuntien puitesopimuksen osapuolten tulevan 15. kokouksen (COP 15) ja Kioton pöytäkirjan osapuolten kokouksena toimivan osapuolten viidennen kokouksen (COP/MOP 5), joka pidetään Kööpenhaminassa 7.–18. joulukuuta 2009,
– ottaa huomioon työjärjestyksen 110 artiklan 2 kohdan,
A. katsoo, että energian toimitusvarmuus on tärkeä osa Euroopan unionin kokonaisvaltaista turvallisuutta, vakautta ja hyvinvointia, mutta asialle ei ole vielä perustamissopimusten mukaista oikeusperustaa,
B. ottaa huomioon, että EU:n riippuvuus tuontienergiasta on tällä hetkellä huomattava ja nykytilanteessa sen ennustetaan kasvavan,
C. huomauttaa, että vaikka maailmanlaajuinen rahoituskriisi aluksi laski öljyn ja kaasun hintaa, viime kuukausina energian hinnat ovat alkaneet nousta, ja korostaa, että siirtyminen kohti kestävämpiä polttoaineita etenee hitaasti, maailman öljy- ja kaasukenttien tuotto vähenee ja kysynnän kasvu jatkuu, mikä saattaa palauttaa kireän tilanteen fossiilisten polttoaineiden markkinoille ja lisätä kuluttajamaiden tuontiriippuvuutta,
D. ottaa huomioon, että useat jäsenvaltiot ovat erittäin riippuvaisia yhdestä ainoasta maakaasun toimittajasta ja toimitusten perusteeton keskeyttäminen voi aiheuttaa vakavan kriisin, mikä kävi ilmi Venäjän ja Ukrainan kaasukriisissä vuoden alussa,
E. ottaa huomioon, että useilla jäsenvaltioilla ei ole riittävästi omia raaka-aineita selvitäkseen kriisitilanteista,
F. katsoo, että koska EU on jo riippuvainen poliittisesti epävakailta alueilta tuotavasta energiasta ja riippuvuus kasvaa jatkuvasti, yksistään jäsenvaltioissa tehdyt ponnistelut energiahuollon varmuuden takaamiseksi ovat osoittautuneet riittämättömiksi eikä niillä voida varmistaa kaikkien EU:n jäsenvaltioiden pitkäaikaisia etuja,
G. katsoo, että nykyiset ennakkovaroitukseen tarkoitetut välineet osoittautuivat riittämättömiksi tammikuun 2009 kaasukriisin ennustamiseen,
H. katsoo, että ennustettavia uhkia energiahuollon varmuudelle tulee olemaan niin kauan kuin energian tuottaja- ja kauttakulkumaat eivät noudata Euroopan energiaperuskirjaa koskevassa sopimuksessa ja sen kauttakulkupöytäkirjassa määritettyjä yhteisiä ja avoimia sääntöjä,
I. katsoo, että uusiutuvan energian osuuden huomattava lisääminen EU:n energialähteiden yhdistelmässä vähentäisi suuresti unionin riippuvuutta tuontienergiasta ja näin toisaalta parantaisi energian toimitusvarmuutta ja toisaalta auttaisi sitä saavuttamaan sitoumuksen kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisestä 20 prosentilla vuoteen 2020 mennessä,
J. ottaa huomioon, että energiatehokkuuden parantamisella voi olla huomattavia vaikutuksia energiariippuvuuden vähentämiseen,
K. katsoo, että jo toteutetuista toimista huolimatta on tarpeen luoda todella yhteinen energiapolitiikka, johon sisällytetään sisämarkkinoiden sääntely ja ulkoiset näkökohdat ja jossa otetaan huomioon kaikkien jäsenvaltioiden poliittiset ja taloudelliset edut,
L. katsoo, että yhteisvastuuseen, monipuolisuuteen ja yhteisten etujen yhteiseen puolustamiseen, tiiviimpään yhteistyöhön suurimpien energian tuottaja-, kauttakulku- ja kuluttajamaiden kanssa sekä kestävän kehityksen edistämiseen perustuva yhteinen ulkoinen energiapolitiikka olisi omiaan luomaan synergiaa, joka takaisi energiahuollon varmuuden Euroopan unionissa sekä vahvistaisi EU:n asemia, sen toimintakykyä ulkopoliittisissa asioissa ja uskottavuutta maailmanlaajuisena toimijana,
1. kehottaa neuvostoa, komissiota ja jäsenvaltioita kiinnittämään lisää huomiota energian toimitusvarmuuteen ja osoittamaan strategista johtajuutta EU:n yhteisen ulkoisen energiapolitiikan perustamisessa, kuten parlamentti vaati 26. syyskuuta 2007 EU:n yhteisestä energiapolitiikasta antamassaan päätöslauselmassa;
2. pitää myönteisinä komission toisessa strategisessa energiakatsauksessa ehdottamia EU:n energian toimitusvarmuuden monipuolistamiseen ja tehostamiseen tarkoitettuja toimia; katsoo kuitenkin, että niiden toteuttamiseksi tarvitaan selkeästi määriteltyjä painopisteitä ja pikaista toimintaa samalla kun parlamentti pidetään täysin ajan tasalla;
3. toteaa jälleen, että on siirryttävä nopeasti EU:sta peräisin olevan uusiutuvan energian suurempaan käyttämiseen, jotta voidaan parantaa energian toimitusvarmuutta unionissa ja auttaa sitä noudattamaan kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisestä 20 prosentilla vuoteen 2020 mennessä antamaansa sitoumusta, joka nousee 30 prosenttiin, mikäli Kööpenhaminan kokouksessa päästään sopimukseen;
4. korostaa ydinenergian asemaa Euroopan unionissa ja kehottaa jäsenvaltioita käyttämään hyväkseen kaikkea ydinenergiasta saatua kokemusta ja edistämään aktiivisesti vapaata tiedonkulkua; korostaa tarvetta keskittyä myös polttoainetoimituksia ja turvallisuutta koskeviin kysymyksiin;
5. korostaa, että edistys EU:n yhteisen energiapolitiikan rakentamisessa riippuu suuresti Lissabonin sopimuksen voimaantulosta; kannattaa Lissabonin sopimusta, johon sisältyy energiaa koskeva yhteisvastuulauseke ja jossa vastuu energiapolitiikasta on jaettu EU:n ja jäsenvaltioiden kesken;
6. pitää Euroopan sisäisten liitäntäverkkojen parantamista olennaisen tärkeänä sisämarkkinoiden tehokkaan toiminnan ja energiapoliittisen yhteisvastuun varmistamiseksi; pitää tätä taustaa vasten myönteisenä sopimusta perusrakennehankkeiden rahoittamisesta osana Euroopan talouden elvytyssuunnitelmaa ja ajatusta EU:n laajuisen sähkön ja kaasun superverkon rakentamisesta;
7. korostaa tarvetta toteuttaa kiireellisesti strategiset hankkeet, joilla pyritään monipuolistamaan energiahuoltoa, erityisesti eteläisessä käytävässä; tähdentää, että Nabucco-kaasuputken pitäisi olla ensisijaisin hanke koko Euroopan unionille, koska sen avulla voidaan varmistaa riippumaton ja monipuolinen kaasunsaanti, ja panee tyytyväisenä merkille, että Euroopan talouden elvytyssuunnitelmassa Nabucco-hankkeelle myönnettiin 200 miljoonan euron määräraha; korostaa sellaisen yleisen järjestelyn merkitystä, jolla kehitetään käytävä EU:n yhdistämiseksi Lähi-idän ja Kaspianmeren alueen uusiin kaasuesiintymiin ja kehottaa hankkeessa mukana olevia yhtiöitä ja jäsenvaltioita tekemään tiivistä yhteistyötä komission kanssa;
8. panee merkille, että suunnitellut kaasuputket North Stream ja South Stream ovat merkittäviä tapoja lisätä EU:n kaasunsaantia, mutta niitä on arvioitava huolella ottaen huomioon ympäristönäkökohdat, taloudellinen kannattavuus ja putkien vaikutukset riippuvuuteen yhdestä kaasuntoimittajasta;
9. kehottaa komissiota tarjoamaan poliittista ja oikeudellista apua yhtiöille, jotka ovat mukana strategisten hankkeiden toteutuksessa tai pyrkivät niihin mukaan ja ottamaan johtava asema putkien kehittämisen perustana olevien sopimusten standardoinnissa;
10. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kehittelemään asianmukaisen Lissabonin sopimuksen mukaisen solidaarisuuslausekkeen, johon sisältyvät ehdot ja menettelyt väliintulolle energiatoimitusten katkeamisesta toisissa jäsenvaltioissa johtuvissa hätätilanteissa;
11. pyytää neuvostoa ja jäsenvaltioita harkitsemaan vakavasti, voisiko neuvottelujen käynnistäminen Euroopan unionin ja Turkin välillä energiaa koskevasta luvusta helpottaa yleistä energia-alan yhteistyötä EU:n ja Turkin välillä;
12. panee tyytyväisenä merkille ehdotetun asetuksen kaasunsaannin turvaamisesta (KOM(2009)363); kannustaa jäsenvaltioita lisäämään maakaasun varastointia siten, että varastot voidaan purkaa nopeasti; pyytää komissiota harkitsemaan asianmukaista rahoitustukea jäsenvaltioille, jotka suunnittelevat maakaasun varastointikapasiteettinsa lisäämistä;
13. korostaa, että EU:n olisi osallistuttava tiiviiseen vuoropuheluun tärkeimpien energiantoimittajien kanssa, jotta voitaisiin vahvistaa koko EU:n keskinäistä energiariippuvuutta ja energian toimitusvarmuutta, siten että keskitytään erityisesti tehokkuuden lisäämiseen, tasavertaiseen markkinoille pääsyyn, syrjimättömyyteen sekä avoimuuteen;
14. antaa komissiolle tunnustusta sen työstä energiavuoropuheluiden tehostamiseksi, sillä tämä on johtanut erityisesti useisiin yhteisymmärryspöytäkirjoihin itänaapureiden ja Keski-Aasian maiden kanssa, ja odottaa edistymistä eteläisten kumppaneiden kanssa;
15. kehottaa lisätoimiin mahdollisten tulevaisuuden energiansaantiongelmien ennakoimiseksi, jotta voidaan välttää tulevat häiriöt tehostamalla mm. energian toimitusvarmuuden yhteyshenkilöverkostoa (Nesco) ja kehottaa komissiota kiireellisesti tarkistamaan nykyisiä ennakkovaroitusjärjestelmiä, Nescoa ja muita välineitä, jotka osoittautuivat tehottomiksi vuoden 2009 Venäjän ja Ukrainan energiakriisin valossa;
16. muistuttaa energiatehokkuuden parantamisen merkityksestä ulkoisen energiariippuvuuden pienentämisessä; kehottaa komissiota sisällyttämään tulevaan energiatehokkuuden toimintasuunnitelmaansa sitovan energiatehokkuustavoitteen; kehottaa neuvostoa asettamaan kunnianhimoisia tavoitteita ja vaatimuksia rakennusten energiatehokkuudesta annetusta direktiivistä parhaillaan parlamentin kanssa käymissään neuvotteluissa ja tukemaan asianmukaisia rahoitusmekanismeja, jotka ovat erityisen tärkeitä juuri niille jäsenvaltioille, joissa rakennusten energiankulutuksen vähentämisen kustannustehokkuus voi olla erittäin suuri ja jotka ovat hyvin riippuvaisia tuonnista Venäjältä;
17. kehottaa komissiota ja neuvostoa edistämään Euroopan energiaperuskirjasta tehtyä sopimusta ja kehottaa EU:n kumppaneita, jotka ovat allekirjoittaneet Euroopan energiaperuskirjasta tehdyn sopimuksen ja sen kauttakulkua koskevan pöytäkirjan, noudattamaan sen sääntöjä ja periaatteita;
18. ehdottaa, että kehitetään Euroopan unionille yhteinen lähestymistapa kauttakulkua koskevista säännöistä ja maksuista EU:n ulkopuolisten kumppanien kanssa käytävissä neuvotteluissa ja kehottaa jäsenvaltioita tiedottamaan toisilleen ja komissiolle energiainfrastruktuurihankkeita koskevista strategisista päätöksistä ja sopimuksista;
19. kehottaa komissiota ryhtymään välittömästi toimiin hämärien ulkomaisten toimijoiden EU:n energiamarkkinoilla tekemiä vihamielisiä yritysvaltauksia vastaan; on huolestunut siitä, että Surgutneftegaz hankki äskettäin osuuden unkarilaisesta energiayhtiö MOLista ja siitä, että Surgutneftegaz ei suostu paljastamaan omistusrakennettaan ja yhtiön todellisen omistajan henkilöllisyyttä, mitä Unkarin energiamarkkinoiden sääntelyviranomaiset ovat aiheellisesti vaatineet;
20. korostaa, että maakaasun toimitusvarmuuden takaavista toimenpiteistä annettua direktiiviä 2004/67/EY on tarkistettava jo vuonna 2009 komission tiedonannossa (KOM(2008)769) esitettyjen suuntaviivojen mukaisesti ja huolehdittava, että yhteisöllä on tarvittavat välineet toimitusvarmuutta koskeviin asioihin puuttumiseksi;
21. korostaa arktisen alueen merkitystä Euroopan energiapolitiikan suunnittelussa ja toteaa, että arktisen alueen hiilivetyvarojen tasapuolinen jakaminen kansainvälisen oikeuden mukaisesti on tärkeää yleisen kansainvälisen vakauden vuoksi; pitää komission arktiseen alueeseen liittyviä strategisia aiheita koskevassa tiedonannossa hiilivetyvaroihin kiinnittämää huomiota riittämättömänä;
22. kehottaa Euroopan unionia yhteistyöhön Välimeren alueen ja erityisesti Pohjois-Afrikan maiden kanssa ottaen huomioon niiden huomattavat energiavarat sekä Afrikalle näin tarjoutuvat merkittävät kehitysmahdollisuudet; katsoo, että olisi erityisesti tutkittava ja edistettävä aurinko- ja tuulienergian hyödyntämistä; pitää myönteisenä DESERTEC-teollisuusaloitteen viimeaikaista edistymistä laajamittaisen aurinkoenergian hyödyntämiseksi Lähi-idässä ja Pohjois-Afrikassa; painottaa samanlaisten hankkeiden mahdollisuuksia EU:n Välimeren alueilla;
23. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden ja ehdokasvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.
.