PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS Pittsburghissa 24. ja 25. syyskuuta 2009 pidetystä G20-huippukokouksesta
30.9.2009
työjärjestyksen 110 artiklan 2 kohdan mukaisesti
Udo Bullmann, Stephen Hughes, Hannes Swoboda S&D-ryhmän puolesta
Ks. myös yhteinen päätöslauselmaesitys RC-B7-0082/2009
B7‑0082/2009
Euroopan parlamentin päätöslauselma Pittsburghissa 24. ja 25. syyskuuta 2009 pidetystä G20-huippukokouksesta
Euroopan parlamentti, joka
– ottaa huomioon G20-johtajien Pittsburghissa 25. syyskuuta 2009 hyväksymän julkilausuman,
– ottaa huomioon Lontoon G20-kokouksen 2. huhtikuuta 2009 antamat päätelmät ja 24. huhtikuuta 2009 antamansa päätöslauselman Lontoossa 2. huhtikuuta pidetystä G20‑huippukokouksesta[1],
– ottaa huomioon Washingtonissa 15. marraskuuta 2008 annetun G20-julkilausuman,
– ottaa huomioon 19. ja 20. maaliskuuta 2009 kokoontuneen kevään Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan päätelmät Euroopan talouden elvytyksestä,
– ottaa huomioon 11. maaliskuuta 2009 antamansa päätöslauselman Euroopan talouden elvytyssuunnitelmasta[2],
– ottaa huomioon 4. maaliskuuta 2009 annetun komission tiedonannon kevään Eurooppa‑neuvostolle "Elvytys Euroopassa" (KOM(2009)0114),
– ottaa huomioon Jacques de Larosièren johtaman EU:n rahoitusvalvonnan korkean tason asiantuntijaryhmän kevään 2009 Eurooppa-neuvostoa varten 25. helmikuuta 2009 laatiman kertomuksen,
– ottaa huomioon 8. huhtikuuta 2009 annetun komission tiedonannon kehitysmaiden tukemisesta kriisistä selviytymisessä (KOM(2009)0160),
– ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa ilmastonmuutoksesta, erityisesti 4. helmikuuta 2009 antamansa päätöslauselman "2050: Tulevaisuus alkaa tänään – EU:n tulevaa yhdennettyä ilmastonsuojelupolitiikkaa koskevia suosituksia"[3] sekä 11. maaliskuuta 2009 antamansa päätöslauselman EU:n strategiasta kattavan ilmastonmuutossopimuksen tekemiseksi Kööpenhaminassa ja riittävän rahoituksen myöntämisestä ilmastonmuutospolitiikalle[4],
– ottaa huomioon ILO:n kesäkuussa 2009 laatiman kansainvälisen työllisyyssopimuksen (Global Jobs Pact),
– ottaa huomioon YK:n vuosituhannen kehitystavoitteet ja EU:n jäsenvaltioiden apusitoumukset nälänhädän ja köyhyyden kitkemiseksi,
– ottaa huomioon presidentti Nicolas Sarkozyn, kansleri Angela Merkelin ja pääministeri Gordon Brownin 2. syyskuuta 2009 allekirjoittaman yhteisen kirjeen,
– ottaa huomioon Ruotsin, Alankomaiden, Luxemburgin, Ranskan, Espanjan, Saksan ja Italian valtiovarainministereiden 4. syyskuuta 2009 allekirjoittaman yhteisen kirjeen,
– ottaa huomioon Lontoossa 5. ja 6. syyskuuta 2009 pidetyn G20-ryhmän valtiovarainministereiden ja keskuspankkien pääjohtajien kokouksen ja heidän antamansa julkilausuman rahoitusjärjestelmän vahvistamista koskevista jatkotoimista,
– ottaa huomioon Pittsburghin G20-huippukokouksessa esitettävät kannat, joista EU:n valtioiden ja hallitusten päämiehet sopivat Brysselissä 17. syyskuuta 2009,
– ottaa huomioon työjärjestyksen 110 artiklan 2 kohdan,
A. katsoo, että 12 kuukautta sen jälkeen, kun Euroopan kansantaloudet joutuivat vakavan kriisin kouriin, kolmen G20-kokouksen jälkeen ja lukuisten kansainvälisten laitosten tekemien lisäselvitysten jälkeen on vihdoin tullut aika lunastaa annetut sitoumukset ja tuottaa talouksiemme tarpeiden ja kansalaistemme odotusten mukaisia tuloksia,
B. katsoo, että aivan ensisijaista on saada reaalitalous toimimaan jälleen täysipainoisesti, varmistaa toimivat pääomamarkkinat ja luotonanto, tukea ja edistää työllisyyttä ja suojella ihmisiä ja varsinkin köyhimpiä ja heikoimmassa asemassa olevia ihmisiä kriisin kielteisiltä vaikutuksilta,
C. katsoo, että olisi hyödynnettävä nykyisen maailmanlaajuisen talouskriisin tarjoama tilaisuus luoda eurooppalainen strategia, jolla kiireisestä kriisinhoidosta siirrytään talouden pitkän aikavälin kestävään elpymiseen,
D. ottaa huomioon, että Euroopan talouden tilanne ja tulevaisuuden näkymät osoittavat kohenemisen merkkejä, mutta että lyhyen ja keskipitkän aikavälin odotukset asteittaisesta elpymisestä ovat yhä hyvin epävarmat,
E. katsoo, että lisääntyvän työttömyyden torjuminen on edelleen ensisijaisen tärkeää ja kiireellistä, erityisesti ottaen huomioon, että Euroopan työttömyysaste nousi heinäkuussa 9,5 prosenttiin, korkeammalle kuin kertaakaan aiemmin kymmeneen vuoteen, ja että sen odotetaan edelleen nousevan,
F. ottaa huomioon, että köyhyysloukkuun ajautuneiden, vähemmällä kuin 1,24 dollarilla päivässä selviämään joutuvien henkilöiden määrä kasvaa talouskriisin seurauksena 50–100 miljoonalla, mikä heikentää köyhien mahdollisuuksia saada rahoitusta sekä perheiden elintarvikkeiden, koulutuksen ja polttoaineiden saantia,
G. ottaa huomioon, että jotkut avunantajamaat ovat vähentäneet julkista kehitysapuaan kehitysmaille, mikä vaarantaa vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamiseen tähtäävät ponnistelut,
Yleistä
1. suhtautuu myönteisesti G20-kokouksen osallistujien antamaan, aiemmat sitoumukset ja sopimukset vahvistavaan Pittsburghin julkilausumaan; panee tyytyväisenä merkille, että G20-ryhmän johtajat eivät ole menettäneet tahtoaan ja kunnianhimoaan kehittää keinoja nykyisen lukuisista osatekijöistä muodostuvan maailmanlaajuisen kriisin torjumiseksi; on kuitenkin huolestunut sen johdosta, että eräillä aloilla edistys on ollut vähäistä ja että konkreettisten toimien kehittäminen ja päätösten täytäntöönpano on ollut jossain määrin tarpeettoman hidasta;
2. tukee G20:n uutta asemaa maailmanlaajuisen taloudellisen yhteistyön ensisijaisena foorumina, sillä kyseisessä kokoonpanossa maailman suurimpien valtioiden osallistuminen on aiempaa tarkoituksenmukaisempaa ja siten mahdollisesti varmistetaan parempien ratkaisujen löytyminen maailmanlaajuisiin kysymyksiin; huomauttaa, että Kansainvälisen valuuttarahaston ja Maailmanpankin kaltaisten kansainvälisten elinten ja instituutioiden uudistamista on jatkettava; korostaa, että G-20:n aseman vahvistuminen ei vähennä tarvetta ryhtyä kiireisiin toimiin taloudellisen yhteistyön lisäämiseksi Euroopan unionin ja Euro-alueen kanssa EU:n talouden ja sen sääntelykehyksen vahvistamiseksi;
3. pitää tervetulleena G20-johtajien päätöstä pitää kunnolliset työpaikat elvytyksen ja uudistusten ensisijaisena tavoitteena ja pitää erityisen tervetulleena ILO:lle sovittua tehtävää;
4. iloitsee G20-johtajien sitoutumisesta voimakkaaseen, kestävään ja tasapainoiseen kasvuun 21. vuosisadalla sekä elintasojen maailmanlaajuisen lähentämisen nopeuttamiseen; pitää kuitenkin valitettavana, että G20 ei sisällyttänyt maailmantalouden tulevan kasvun olennaista ympäristöpolitiikan ulottuvuutta talous-, rahoitus- ja työllisyyspolitiikan ohjelmaansa; pitää valitettavana, että ilmastonmuutoksen kansainvälisen torjumisen rahoittamisen osalta ei päästy eteenpäin;
Voimakas, kestävä ja tasapainoinen kasvu
5. suhtautuu myönteisesti G20-johtajien käynnistämään kestävän ja tasapainoisen kasvun puiteohjelmaan (Framework for Sustainable and Balanced Growth), jolla pyritään toteuttamaan vastuuntuntoisia veropolitiikkoja, vahvistamaan rahoitusvalvontaa, edistämään vaihtotaseiden tasapainottamista ja tukemaan avointa kauppaa ja investointitoimintaa, noudattamaan hintojen vakauteen tähtäävää rahapolitiikkaa, käynnistämään rakenteellisia uudistuksia, parantamaan sosiaalisia turvaverkkoja sekä edistämään tasapainoista ja kestävää talouskehitystä;
6. painottaa edellä todettu mielessä pitäen koordinoidun, yhteistyöhön perustuvan ja yhdenmukaisen lähestymistavan merkitystä asianmukaisten politiikkojen ja puiteohjelman tehokkaan soveltamisen varmistamiseksi; suhtautuu tässä yhteydessä myönteisesti kehotukseen tiivistää yhteistyötä makrotalouspolitiikan alalla, mutta korostaa, että kaikki tavoitteiden saavuttamiseksi määritetyt yleiset politiikat on myös koordinoitava; kehottaa standardisoimaan valtiovarainministereiden ja keskuspankkien pääjohtajien raportoinnin G20:lle ja kansainväliselle valuutta- ja rahoituskomitealle koordinoinnin ja avoimuuden varmistamiseksi;
7. pitää tervetulleena G20-johtajien kehotusta laatia asianmukaiset ja oikea-aikaiset vetäytymisstrategiat sekä heidän päättäväisyyttään olla vetämättä tukea pois ennenaikaisesti, mikä lisäisi taantuman kaltaisten olojen palaamisen ja rahoitusmarkkinoiden ja työmarkkinoiden epävakauden riskiä; palauttaa mieleen, että luottokriisin riski ei ole väistynyt ja että lainanotto ei ole vielä päässyt täyteen vauhtiin;
8. korostaa reaalitalouden ja rahoitusalan välisen kuilun nopean ylittämisen merkitystä kestävän elpymisen varmistamiseksi;
9. suhtautuu myönteisesti siihen, että G20-johtajat sopivat valuuttasiirroista perittävää veroa koskevan kansainvälisen kehyksen kehittämisestä, jotta varmistetaan, että rahoitusalalle talouden elvyttämisestä ja vauhdittamisesta koituva taakka jakautuu oikeudenmukaisesti; vaatii viemään tätä hanketta nopeasti eteenpäin, sillä toistaiseksi veronmaksajat ovat rahoittaneet kriisistä koituvia kustannuksia yksin;
10. iloitsee Lontoon G20-huippukokouksen jälkeen saavutetusta edistyksestä veroparatiisien suhteen sekä halukkuudesta ryhtyä pikaisiin toimiin veroparatiisien hävittämiseksi; pitää kuitenkin valitettavana yhteistyöstä kieltäytyville oikeudenkäyttöalueille määrättäviä pakotteita koskevan aikataulun pitkittymistä; kehottaa laatimaan konkreettisemman suunnitelman nopeita toimia varten;
11. suhtautuu myönteisesti pankkisalaisuuden suhteen otetuista edistysaskeleista, joista OECD:n avoimuutta ja tietojenvaihtoa koskevan kansainvälisen foorumin laajentaminen on yksi; panee kuitenkin merkille, että useat normien täytäntöönpanoon sitoutuneet oikeudenkäyttöalueet eivät vielä ole lunastaneet lupaustaan; kehottaa luomaan tehokkaan järjestelmän veronkierron ehkäisemiseksi ja havaitsemiseksi ja veronkiertäjien saattamiseksi oikeuden eteen; korostaa standardisoidun raportointijärjestelmän luomisen tärkeyttä;
Työpaikkoja, työpaikkoja, työpaikkoja
12. suhtautuu myönteisesti G20:n sitoutumiseen työllisyyskriisin käsittelemiseen kansainvälisellä tasolla ja kaikkein haavoittuvaisimmassa asemassa oleville annettavan tuen lisäämiseen, sillä kriisi on vaikuttanut heihin voimakkaimmin ja he tarvitsevat yhteisiä toimia kipeimmin; iloitsee tässä yhteydessä Global Impact Vulnerability Alert System -järjestelmän perustamisesta;
13. vaatii, että kansainvälisen yhteisön sitoutuminen ilmenee konkreettisina toimina ja että se pannaan täytäntöön, erityisesti tukemalla voimakasta ympäristöystävällistä työllisyysohjelmaa;
14. yhtyy näkemykseen, jonka mukaan on tärkeää muodostaa työllisyyteen perustuva kehys tulevan talouskasvun turvaamiseksi ja asettaa kunnollisten työpaikkojen edistäminen keskeiseen asemaan elvytyssuunnitelmissa;
15. suhtautuu myönteisesti ILO:n työllisyyssopimukseen ja kehottaa panemaan se kiireellisesti täytäntöön, erityisesti luomalla kansainvälisellä tasolla toimiva syklinvastainen työllisyysrahasto sekä kunnianhimoisia verokannustinpaketteja, joilla tuetaan työpaikkojen luomista ja säilyttämistä tehokkaiden työnvälityspalveluiden ja asianmukaisten, haavoittuvaisessa asemassa olevia ryhmiä tukevien sosiaalipolitiikkojen avulla, ja joilla taataan vähimmäispalkan ostovoiman säilyminen;
16. toteaa, että ILO:n yleissopimusten ratifiointi ja täytäntöönpano ovat olennaisen tärkeitä tässä mielessä ja vaatii, että ne sisällytetään WTO:n kauppasopimuksiin; kehottaa myös tiivistämään tärkeimpien kansainvälisten elinten välistä yhteistyötä entisestään;
17. tukee mikroluottojen kaltaisia rahoituspalveluiden uusia muotoja koskevia aloitteita, joilla pyritään parantamaan rahoituspalveluiden saatavuutta kaikkein köyhimpien keskuudessa;
18. tähdentää kaikilla tasoilla käytävän sosiaalisen vuoropuhelun tukemisen tärkeyttä palkkadeflaation ehkäisemiseksi ja sen varmistamiseksi, että palkat kasvavat tasapuolisesti tuottavuuden kasvun mukaisesti;
Kohti vastuullisempia ja joustavampia rahoitusmarkkinoita
19. tukee yleistä lähestymistapaa, jolla pyritään puuttumaan liialliseen riskinottoon, ennakoimaan ja lieventämään nousu- ja laskusuhdanteiden aallokkoja, lisäämään markkinoiden toimijoiden vastuullisuutta ja vastuunottoa, ja korostaa, että kattava sääntelykehys on epäilemättä tarkoituksenmukaisin keino ehkäistä entisaikojen pankkikäytäntöjen paluu; pitää kuitenkin valitettavana sitä, että rahoituskriisin syypääksi todettuihin sääntelyn ja valvonnan vakaviin puutteisiin ei ole perehdytty riittävästi, jotta voidaan välttää samojen sääntelyyn ja valvontaan liittyvien virheiden toistuminen ja siten uuden samankaltaisen kriisin syntyminen;
20. hyväksyy pyrkimyksen muuttaa kansainvälistä rahoitussääntelyjärjestelmää ja on yhtä mieltä siitä, että asiassa on edistytty merkittävästi, mutta katsoo, että monia sovittuja muutoksia ei vielä ole pantu täysimääräisesti täytäntöön ja että paljon on vielä tekemättä; kehottaa G20-johtajia jatkamaan kauaskantoisten ja pitkällä aikavälillä vaikuttavien muutosten tiellä, ottaen huomioon, että lainsäädännön päätöksentekoprosessi on pitkä, erityisesti silloin, kun päämääränä on kansainvälinen lähentyminen; palauttaa mieleen tarpeen vahvistaa kansainvälistä yhteistyötä alkaen sovittavien toimenpiteiden pohtimisesta niiden täytäntöönpanoon;
21. tukee yhtäältä sitoutumista yhtäläisten toimintaedellytysten varmistamiseen ja lainsäädännöllisen keinottelun välttämiseen, mutta toisaalta katsoo, että EU:n ei pitäisi rajoittaa toimintaansa siihen, mistä on sovittu kansainvälisellä tasolla, vaan sen olisi edettävä kohti sisämarkkinoiden kokonaisvaltaista yhdentymistä niin sääntelyn kuin valvonnan näkökulmasta katsoen;
22. korostaa tarvetta jatkaa pyrkimyksiä arvoltaan alentuneiden omaisuuserien arvon asettamiseksi niiden todelliselle tasolle ja niiden hoitamiseksi asianmukaisesti, jotta rahoitusalan toimintakyky ja kuluttajien ja sijoittajien luottamus voidaan palauttaa; tukee säilyttämisperiaatteen soveltamista arvopaperisoinnin yhteydessä ja katsoo, että merkittävien omien investointien ("skin in the game") salliminen johtaa siihen, että alullepanijoiden ja järjestäjien on toimittava vastuuntuntoisesti; suhtautuu myönteisesti hyödykkeiden hintoja koskevien ponnisteluiden jatkamiseen ja odottaa, että keinottelun vastaisiin toimiin ryhdytään viipymättä;
23. pitää tervetulleena uudelleen annettua sitoumusta pyrkiä siihen, että rahoituslaitosten riskinottoa koskevia määräyksiä tiukennetaan, että niiden johtojärjestelmissä korvaukset vastaavat pitkän aikavälin tuloksia ja että ne toimisivat yleisesti avoimemmin; on tyytyväinen sitoumuksesta hyväksyä Basel II -yleissopimus vuoteen 2011 mennessä ja ottaa pankeissa käyttöön kansainvälisesti yhdenmukainen velkaantumisaste; katsoo, että kaikkien markkinatoimijoiden olisi noudatettava näitä yleisiä periaatteita ja tavoitteita aina kun on kyse sijoittajien, veronmaksajien ja kuluttajien suojelusta;
24. pitää valitettavana, että liian usein G-20-johtajat vain vaativat pankkeja tai yrityksiä panemaan ehdotetut normit täytäntöön luomatta selkeää sääntelykehystä ja siirtävät vastuun standardien noudattamisen tarkastamisesta kansallisen tason valvojille tai rahoitusmarkkinoiden vakauden valvontaryhmälle; on huolestunut siitä, että markkinatoimijoilla on taipumus palata vanhoihin huonoihin käytäntöihin sen sijaan, että ne soveltaisivat vapaaehtoisia mutta raskaita normeja; kehottaa näin ollen G-20-johtajia tiukentamaan pääoman lisäämistä ja korvauskäytäntöjen uudistamista koskevia ehdotuksiaan ja varmistamaan, että valvojat noudattavat maailmanlaajuisesti yhdenmukaista toimintatapaa seuraamusten soveltamisessa;
25. pitää hyvin valitettavana, että moraalisen riskin kysymystä ei ole käsitelty ja pitää valitettavana, että institutionaalisia sijoittajia koskevien vakavaraisuusnormien ja kyseisten laitosten kaatumiseen mahdollisesti liittyvien kustannusten välistä yhteyttä koskeva kysymys on siirretty takaisin rahoitusmarkkinoiden vakauden valvontaryhmälle, jolta odotetaan ehdotuksia aikaisintaan lokakuussa 2010; pitää myös valitettavana, että tarvittavia uudelleenjärjestelyjä koskevan kysymyksen ratkaisemiseksi ja rahoitusalan liiketoimintamallien uudelleenarvioimiseksi "liian suuri kaatuakseen" -ajatuksen torjumiseksi ei ole esitetty ehdotuksia; katsoo, että mikäli pelastusoperaatioille asetettaisiin tiukkoja ehtoja eivät rahoituslaitokset syyllistyisi niin helposti liialliseen riskinottoon;
Rahoituslaitosten edustuksellisuuden lisääminen
26. suhtautuu myönteisesti Kansainväliselle valuuttarahastolle annettuun kattavaan tehtävään, johon kuuluu sekä rahoituksen vakauden riippumaton valvonta sekä maailmanlaajuisen kasvun ja talouspolitiikan puitteiden arviointi, jotta se voi edistää laajan yhteisymmärryksen saavuttamista kansainvälisistä maksutaseista; muistuttaa syklinmukaisten politiikkojen välttämisen merkityksestä elvytykseen johtavan tien löytämiseksi;
27. hyväksyy periaatteen, jonka mukaan Kansainvälisessä valuuttarahastossa aliedustettujen maiden kiintiöitä on lisättävä ja kehottaa kaikkia yliedustettuja maita, eikä ainoastaan Euroopan maita, sitoutumaan tähän kehitykseen nykyisen uudelleenarviointiprosessin yhteydessä; kehottaa EU:ta puhumaan yhtenäisellä äänellä;
28. kehottaa johtajia varmistamaan vuonna 2008 sovittujen kiintiöitä ja äänestyksiä koskevien uudistusten pikaisen täytäntöönpanon ja korostaa, että kyseiset muutokset on toteutettava entistä kiireisemmin ottaen huomioon IMF:lle uskotut tärkeät tehtävät; painottaa, että seuraavassa G-20:ssa on ryhdyttävä jatkotoimiin sen johdosta, että G20 on myöntänyt, että kansainvälisten rahoituslaitosten johtajat ja avaintyöntekijät olisi nimitettävä avoimia ja ansioperusteisia valintamenettelyitä noudattaen;
Kohti vihreämpää kasvua
29. iloitsee G-20-johtajien sitoumuksesta päästä Kööpenhaminan ilmastokonferenssissa (COP15) sopimukseen; kehottaa Euroopan unionia säilyttämään johtavan asemansa neuvotteluissa ja pitämään kiinni kunnianhimoisista tavoitteistaan keskusteluissaan kansainvälisten kumppaneiden kanssa kunnianhimoisen ja kahden Celcius-asteen tavoitteen mukaisen kansainvälisen lopputuloksen saavuttamiseksi;
30. korostaa, että Kööpenhaminan sopimuksen syntyminen voisi olla tehokas kimmoke sellaisen vihreän New Deal -sopimuksen aikaansaamiseksi, jolla voitaisiin tehostaa talouskasvua, edistää ympäristöystävällistä teknologiaa ja luoda uusia kestäviä työpaikkoja niin teollisuusmaissa kuin kehitysmaissa;
31. suhtautuu myönteisesti G-20-johtajien aikomukseen myöntää taloudellista ja teknistä tukea puhtaan energian, uusiutuvien energiamuotojen ja energiatehokkuuden edistämiseksi kehitysmaissa; pitää kuitenkin valitettavana kehitysmaiden vähentämistoimien ja sopeutumistarpeiden rahoittamista koskevien selkeiden rahoitustakuiden puuttumista; odottaa valtiovarainministereiden laativan konkreettisia ilmastonmuutoksen torjunnan rahoittamisvaihtoehtoja ennen COP15-neuvotteluiden alkamista;
32. toistaa, että Euroopan unionin tulisi osallistua oikeudenmukaisella osuudella vähentämis- ja sopeuttamistoimiin tarvittavan lisärahoituksen järjestämiseen summalla, joka vastaa ilmastonmuutoksen ankaruutta ja siihen liittyviä kustannuksia koskevien tieteellisten tutkimusten tuloksia;
33. palauttaa mieleen, että kansainvälisellä sopimuksella olisi varmistettava teollisuusmaiden kasvihuonekaasupäästöjen kokonaisväheneminen vuoteen 2020 mennessä määrällä, joka on vähintään 25 prosenttia, mutta mieluiten lähempänä 40 prosenttia, vuoden 1990 päästömääriin nähden, kuten suositettiin kansainvälisen ilmastonmuutospaneelin (IPCC) neljännessä arviointikertomuksessa, ja se, että kyseiset vähennykset toteutetaan kansallisesti;
34. palauttaa mieliin, että EU:n ja muiden teollisuusmaiden pitkän aikavälin tavoitteeksi vuoteen 2050 mennessä olisi asetettava vähintään 80 prosentin vähennys vuoden 1990 päästömääriin nähden;
35. kehottaa G-20-johtajia tekemään kaikkensa edellä mainittujen suositusten mukaisen neuvottelutuloksen aikaansaamiseksi;
Elpymisen varmistaminen kaikille
36. kiinnittää huomiota edelleen jatkuvaan elintarvikekriisiin, joka vaatii välittömiä toimia ja uudistuksia sen varmistamiseksi, että kehitysmaiden maataloustuotanto saadaan kestävälle pohjalle; iloitsee päätöksestä tukea Maailmanpankin elintarvikealoitetta ja kehottaa lahjoittajamaita varmistamaan elintarvikeavun jakamisen avoimuus ja vastuullisuus;
37. pitää myönteisenä uudelleen annettua sitoumusta saavuttaa vuosituhannen kehitystavoitteet ja pitää kiinni julkisen kehitysavun lupauksista, mukaan lukien sitoumukset kauppaa tukevasta avusta ja velkahelpotuksista sekä Gleneaglesissa tehdyt, erityisesti Saharan eteläpuolista Afrikkaa koskevat sitoumukset;
38. kehottaa kaikkia jäsenvaltioita tarttumaan tilaisuuteen luoda mekanismi, jolla ne voivat siirtää osan niille myönnetyistä uusista IMF:n erityisistä nosto-oikeuksista alhaisen tulotason maille, mikä voisi kaksinkertaistaa IMF:n keskipitkän aikavälin edullisten ehtojen luottoja koskevan lainanantokyvyn;
39. pitää valitettavana, että keskeinen kysymys siitä, mistä köyhät maat saavat varoja ilmastonmuutokseen sopeutumista varten, lykättiin Kööpenhaminan UNFCCC-neuvotteluihin; vaatii, että on saatava lujia sitoumuksia UNFCCC-prosessin yhteydessä luotuja mekanismeja varten osoitettavasta ennustettavasta rahoituksesta, joka ei sisälly julkiseen kehitysapuun;
Avoimuuden säilyttäminen ja kaupan uudelleen käynnistäminen
40. pitää myönteisenä sitoumusta saattaa Dohan kehityskierros päätökseen kunnianhimoisin ja tasapainoisin tavoittein sekä sitä, että G20-huippukokous asetti sille selkeäksi määräajaksi vuoden 2010; pitää kuitenkin valitettavana, että johtajat eivät maininneet sitä, että kierroksen loppuun saattamisen kiireellisyys on kasvanut sen johdosta, että kehitysmaat ovat kriisin suurimmat uhrit; kehottaa siksi johtajia pitämään mielessä tämän kierroksen viime kädessä tärkeimmän kehitystavoitteen, kun he osallistuvat Genevessä marraskuun lopussa järjestettävään Maailman kauppajärjestön ministerikokoukseen;
41. panee merkille G20:n toistaneen sitoumuksensa torjua protektionismia, mutta korostaa, että maailmankaupan elpyminen on vain yksi niistä tekijöistä, joilla kansainvälinen kasvu palautetaan;
42. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, G20‑ryhmän johtajille, Euroopan keskuspankille, jäsenvaltioiden parlamenteille, alueiden komitealle ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle.
- [1] Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2009)0330.
- [2] Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2009)0123.
- [3] Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2009)0042.
- [4] Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2009)0121.