PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS tiedonvälityksen vapaudesta Italiassa
14.10.2009
työjärjestyksen 110 artiklan 2 kohdan mukaisesti
Lothar Bisky, Rui Tavares, Patrick Le Hyaric, Willy Meyer, Cornelis de Jong, Eva-Britt Svensson, Nikolaos Chountis GUE/NGL-ryhmän puolesta
Ks. myös yhteinen päätöslauselmaesitys RC-B7-0090/2009
B7‑0092/2009
Euroopan parlamentin päätöslauselma tiedonvälityksen vapaudesta Italiassa
Euroopan parlamentti, joka
– ottaa huomioon ilmaisun- ja tiedonvälityksen vapautta sekä tiedotusvälineiden moniarvoisuutta koskevan Euroopan ihmisoikeusyleissopimuksen 10 artiklan ja Euroopan perusoikeuskirjan 11 artiklan,
– ottaa huomioon komission työasiakirjan tiedonvälityksen moniarvoisuudesta EU:n jäsenvaltioissa (SEC(2007)0032),
– ottaa huomioon alustavan selonteon komission huhtikuussa 2009 teetättämästä riippumattomasta UCL–ICRI:n tutkimuksesta, jonka aiheena oli median moniarvoisuuden indikaattorit,
– ottaa huomioon 25. syyskuuta 2008 antamansa päätöslauselman tiedotusvälineiden moniarvoisuudesta ja keskittymisestä Euroopan unionissa[1],
– ottaa huomioon 22. huhtikuuta 2004 antamansa päätöslauselman EU:ssa ja varsinkin Italiassa tapahtuvasta sananvapauden ja tiedonvälityksen vapauden perusoikeuksien rikkomisesta[2],
– ottaa huomioon työjärjestyksen 110 artiklan 2 kohdan,
A. ottaa huomioon, että useiden tiedotusvälineiden keskittyminen yhden ainoan henkilön hallintaan rikkoo vapaan tiedonvälityksen perusperiaatetta,
B. ottaa huomioon, että Euroopan unioni puolustaa ja edistää sananvapautta ja tiedonvälityksen vapautta, kuten niistä säädetään Euroopan ihmisoikeusyleissopimuksen 10 artiklassa ja EU:n perusoikeuskirjan 11 artiklassa, jossa tiedotusvälineiden vapauden ja moniarvoisuuden katsotaan olevan olennainen osa mainittuja vapauksia,
C. ottaa huomioon, että näihin vapauksiin kuuluu vapaus ilmaista mielipiteensä sekä vapaus vastaanottaa tietoa ja levittää sitä ilman viranomaisten asiaanpuuttumista tai painostamista,
D. ottaa huomioon, että Italiassa on erityisesti viime kuukausina huolestuttu tämän oikeuden toteutumisesta etenkin, kun on kyse pääministerin harjoittamasta painostuksesta ja nostamasta kanteesta eräitä tärkeimpiä italialaisia sanomalehtiä ja eräitä eurooppalaisia sanomalehtiä vastaan,
E. ottaa huomioon, että Italian hallituksen viranomaisten on myös todettu puuttuneen vakavalla tavalla Italian valtiollisen televisioyhtiön toimintaan ja painostaneen ja pelotelleen sitä erityisesti sen lähettämien ohjelmien johdosta,
F. ottaa huomioon, että tämä painostus ja sen aiheuttama tilanne on herättänyt vastustusta Italiassa ja Euroopassa kulttuurielämän, lehdistön ja muiden tiedotusvälineiden edustajissa sekä poliittisella areenalla, jossa tiedotusvälineiden pakottamista vastaan on ollut julkisia vetoomuksia (jotka keräsivät Italiassa ja Euroopassa yli 400 000 allekirjoitusta), ja johti 3. lokakuuta 2009 järjestettyyn suurmielenosoitukseen, johon osallistui satoja tuhansia kansalaisia,
G. ottaa huomioon tiedotusvälineiden vapaudesta vastaavan Etyjin edustajan Miklós Harasztin 20. syyskuuta 2009 Italian pääministerille lähettämän kirjeen, jossa hän kehottaa tätä luopumaan kunnianloukkaussyytteistä, joilla tämä hakee kolmen miljoonan euron korvauksia italialaisilta sanomalehdiltä,
H. ottaa huomioon, että äskettäisillä Italian lainsäädäntöön tehdyillä muutoksilla ei ole ratkaistu olennaisinta eturistiriitaa, joka johtuu, kuten muissa Euroopan parlamentin antamissa päätöslauselmissa on jo todettu, siitä tosiasiasta, että pääministeri hallitsee edelleen Mediaset-yhtiötä ja valvoo poliittisesti julkisen palvelun lähetystoimintaa tilanteessa, jossa televisiomarkkinoiden keskittymisaste on Euroopan korkein ja Rai‑Mediaset-duopolin osuus koko televisioyleisöstä on liki 90 prosenttia, minkä turvin se kerää 96,8 prosenttia mainostuloista,
I. ottaa huomioon, että Italia on sijoitettu 73:nneksi Freedom House -järjestön julkaisemassa raportissa lehdistön vapaudesta ja että se on ensimmäistä kertaa määritelty maaksi, jossa lehdistö on ainoastaan osittain vapaa,
J. ottaa huomioon, että neuvostolla on väline, jolla jäsenvaltiota voidaan varoittaa ihmisoikeusrikkomuksista,
K. ottaa huomioon, että Euroopan parlamentin toistuvista pyynnöistä huolimatta komissio ei ole säätänyt tiedonvälityksen moniarvoisuuden turvaamisesta televisio ilman rajoja ‑direktiivin tarkistamisen yhteydessä, vaan sitoutui sen sijaan asiassa erityiseen kolmivaiheiseen menettelyyn, jonka mukaisesti se laatisi (vuonna 2007 annetun) työasiakirjan, suunnittelisi indikaattorit moniarvoisuuden tason määrittelemiseen (kuten on todettu heinäkuussa 2009 valmistuneessa riippumattomassa tutkimuksessa) ja antaisi ehdotuksen tiedonannoksi näistä indikaattoreista (suunniteltu vasta vuodelle 2010),
L. ottaa huomioon useissa Euroopan parlamentin päätöslauselmissa komissiolle osoitetut toistuvat pyynnöt ryhtyä toimiin moniarvoisuuden turvaamiseksi, tiedonannon antamiseksi kiireellisesti tiedotusvälineiden moniarvoisuuden turvaamiseksi jäsenvaltioissa sekä sääntelykehyksen täydentämiseksi pikaisesti antamalla ehdotus direktiiviksi tästä aiheesta,
1. paheksuu Italian hallituksen puolesta toimivien viranomaisten italialaisiin ja eurooppalaisiin sanomalehtiin kohdistamaa painostusta ja pelottelua, tukee Etyjin edustajan Italian viranomaisille osoittamaa kehotusta lopettaa kyseiset toimet välittömästi ja pitää vallan väärinkäyttönä kaikkea sellaista puuttumista vapaaseen tiedonvälitykseen, jolla pyritään ohjaamaan valtiollista televisio- ja radiolähetystoimintaa;
2. katsoo, että poliittisen ja taloudellisen vallan ja mediavallan välisen erityisen eturistiriidan ja valtiollisten ja yksityisten tiedotusvälineiden joko suoran tai epäsuoran hallinnan keskittymisen muodostamaan poikkeavuuteen on puututtava;
3. katsoo, että Italian esimerkillä on seurauksia kaukana Italian rajojen ulkopuolella ja että mikäli Eurooppa ei ryhdy sen johdosta vastatoimiin, yksi demokratian kulmakivistä joutuisi uhatuksi ja yhteisön sensuurin ja lehdistön pelottelun johdosta ulkosuhteiden alalla antamien tuomitsevien lausuntojen vaikutus heikentyisi;
4. kehottaa Italian viranomaisia ja EU:ta noudattamaan tinkimättä periaatetta, jonka mukaan tietoa on voitava vastaanottaa ja välittää vapaasti ilman valtion viranomaisten asiaan puuttumista, sekä tiedonvälityksen moniarvoisuuden periaatetta; palauttaa Italian hallituksen ja parlamentin mieleen, että tämä on demokratian olennainen osatekijä;
5. toteaa tässä yhteydessä uudelleen, että Euroopan unionin lainsäädäntökehys tiedotusvälineiden alalla on yhä sirpaleinen ja että siksi EU:n on kiireellisesti käytettävä toimivaltaansa audiovisuaalipolitiikan, kilpailun, televiestinnän, valtiontukien, julkisen palvelun velvoitteiden ja kansalaisten perusoikeuksien aloilla, jotta määriteltäisiin olennaiset vähimmäisehdot, joita kaikkien jäsenvaltioiden odotetaan kunnioittavan, jos ne aikovat varmistaa ja taata tiedonvälityksen vapauden ja tiedotusvälineiden moniarvoisuuden sekä edistää niitä;
6. kehottaa komissiota antamaan Euroopan parlamentin useasti pyytämän tiedotusvälineiden keskittymistä ja niiden moniarvoisuuden turvaamista koskevan ehdotuksen, jossa tarkastellaan muun muassa julkisten tiedotusvälineiden tukemista ja niiden riippumatomuutta;
7. kehottaa perustamaan tiedotusvälineiden ja lehdistön moniarvoisuutta EU:ssa tarkkailevan Euroopan seurantakeskuksen;
8. pyytää asiasta vastaavaa valiokuntaansa seuraamaan tätä kysymystä;
9. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, Euroopan neuvostolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.
- [1] Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0459.
- [2] EUVL C 104 E, 20.4.2004, s. 1026.