Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : B7-0099/2009

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

B7-0099/2009

Keskustelut :

PV 21/10/2009 - 9
CRE 21/10/2009 - 9

Äänestykset :

PV 22/10/2009 - 8.9

Hyväksytyt tekstit :


PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS
PDF 162kWORD 109k
19.10.2009
PE428.707v01-00
 
B7-0099/2009

neuvoston ja komission julkilausumien johdosta

työjärjestyksen 110 artiklan 2 kohdan mukaisesti


EU:n ja Yhdysvaltojen huippukokouksesta


Pascal Canfin, Reinhard Bütikofer, Yannick Jadot, Nicole Kiil-Nielsen, Barbara Lochbihler Verts/ALE-ryhmän puolesta

Euroopan parlamentin päätöslauselma EU:n ja Yhdysvaltojen huippukokouksesta  
B7‑0099/2009

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa transatlanttisista suhteista, erityisesti 1. kesäkuuta 2006 antamansa kaksi päätöslauselmaa EU:n ja Yhdysvaltojen välisten suhteiden parantamisesta transatlanttisen kumppanuussopimuksen yhteydessä ja transatlanttisista taloussuhteista EU:n ja USA:n välillä, 25. huhtikuuta 2007 antamansa päätöslauselman transatlanttisista suhteista, 5. kesäkuuta 2008 antamansa päätöslauselman tulevasta EU:n ja Yhdysvaltain huippukokouksesta ja 26. maaliskuuta 2009 antamansa päätöslauselman transatlanttisten suhteiden tilasta Yhdysvaltain vaalien jälkeen,

–   ottaa huomioon vuonna 1990 annetun transatlanttisen julistuksen EU:n ja Yhdysvaltojen suhteista ja uuden transatlanttisen toimintaohjelman vuodelta 1995,

–   ottaa huomioon EU:n 27 valtion- ja hallitusten päämiehen Prahassa 5. huhtikuuta 2009 presidentti Obaman kanssa pitämän huippukokouksen päätelmät yhteisen toimintaohjelman laatimisesta,

–   ottaa huomioon yhteisen julkilausuman sekä edistymiskertomuksen, jotka hyväksyttiin transatlanttisen talousneuvoston kolmannessa kokouksessa 16. lokakuuta 2008,

–   ottaa huomioon Washingtonissa 2.–3. marraskuuta 2009 pidettävän EU:n ja Yhdysvaltojen huippukokouksen,

–   ottaa huomioon New Yorkissa 4.–6. joulukuuta 2009 järjestettävän 67. transatlanttisen lainsäätäjien vuoropuhelun,

–   ottaa huomioon 17. syyskuuta 2009 antamansa päätöslauselman suunnitellusta kansainvälisestä sopimuksesta maksunvälitystietojen antamisesta Yhdysvaltain valtiovarainministeriön käyttöön terrorismin ja terroristien rahoittamisen estämiseksi,

–   ottaa huomioon 8. lokakuuta 2009 antamansa päätöslauselman Pittsburghissa 24. ja 25. syyskuuta 2009 pidetystä G20-ryhmän huippukokouksesta,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 110 artiklan 2 kohdan,

A. toteaa, että transatlanttinen kumppanuus pohjautuu perustaviin yhteisiin arvoihin, joita ovat demokratia, ihmisoikeudet, oikeusvaltio, konfliktien rauhanomainen ratkaiseminen ja monenvälisyys, sekä yhteisiin tavoitteisiin, kuten avoimet ja integroidut taloudet ja kestävä kehitys, ja että se muodostaa euroatlanttisen alueen turvallisuuden ja vakauden kulmakiven,

B.  panee merkille, että Euroopan unioni pitää hyvänä Yhdysvaltojen hallinnon luotaamaa uutta suuntaa, joka perustuu yhteistyöhön kansainvälisellä toimintakentällä ja EU:n ja Yhdysvaltojen suhteiden lujittamiseen,

C. toteaa, että Euroopan unioni on yhä tärkeämpi toimija maailmassa ja että Lissabonin sopimuksen ja siinä perustettujen ulkopolitiikan välineiden tultua voimaan unioni voi näytellä vahvempaa ja yhtenäisempää roolia kansainvälisellä näyttämöllä,

D. panee merkille, että tuoreet haastattelututkimukset, kuten German Marshall Fundin transatlanttisia suuntauksia vuonna 2009 selvittänyt tutkimus, ovat paljastaneet unionin kansalaisten ennätyslaajan tuen Yhdysvaltojen hallinnolle, mikä luo pohjaa EU:n ja Yhdysvaltojen suhteiden elvyttämiselle,

E.  toteaa, että EU ja Yhdysvallat ovat avaintoimijoita maailman politiikassa ja taloudessa ja että niillä on yhteinen vastuu monista maailmanlaajuisista haasteista, joita ovat rahoituskriisi, ilmastonmuutos, energiavarmuus, konfliktien ratkaiseminen ja aseistariisunta, köyhyyden poistaminen ja muiden vuosituhattavoitteiden saavuttaminen, ihmisoikeuksien ja oikeusvaltion suojaaminen ja edistäminen, terrorismi ja ydinaseiden leviäminen,

F.  huomauttaa, että yhä globaalimmassa, kompleksisemmassa ja muuttuvassa maailmassa on molempien kumppanien edun mukaista, että EU ja Yhdysvallat muovaavat kansainvälistä ympäristöä yhdessä ja käyvät yhteistuumin torjumaan yhteisiä uhkia ja ratkaisemaan haasteita turvautuen kansainväliseen oikeuteen ja monenvälisiin organisaatioihin, eritoten YK-järjestelmään, ja kehottavat muita kumppaneita osallistumaan ponnisteluihin,

G. katsoo, että kansainvälisen terrorismin torjunnassa on korostettava kansainvälisen oikeuden sekä ihmisoikeuksien ja perusvapauksien täydellisen kunnioittamisen merkitystä,

H. katsoo, että transatlanttisen kumppanuuden on pysyttävä unionin ulkoisten toimien kulmakivenä,

I.   katsoo, että transatlanttisen talousneuvoston on jatkettava työtään transatlanttisten markkinoiden toiminnan parantamiseksi,

J.   huomauttaa, että EU ja Yhdysvallat joutuvat ratkaisemaan globaalin energiankulutuksen kasvun ongelman ja täyttämään vaaditut globaalit sitoumukset – joista on määrä sopia Kööpenhaminassa – ilmastonmuutoksen torjumiseksi ja että ne tulevat vaatimaan suuria muutoksia maiden taloudessa,

Maailmanlaajuiset haasteet

1.  pitää eurooppalaisen osapuolen kiireellisempänä tehtävänä tällä hetkellä sitä, että Yhdysvaltojen hallinto saadaan vakuuttumaan tarpeesta luoda Kööpenhaminassa pidettävässä YK:n ilmastosopimuksen 15. osapuolikonferenssissa (COP15) kauaskantoinen, kunnianhimoinen ja oikeudellisesti sitova Kioton jälkeinen kasvihuonekaasupäästöjä koskeva järjestelmä, suunnitella transatlanttinen investointeja ja teknologian vaihtoa koskeva Green New Deal -ohjelma turvallisen ja saastuttamattoman energian ja tuotantovälineiden alalla sekä sopia ilmastonmuutoksen hillitsemiseen ja siihen sopeutumiseen kehitysmaissa osoitettavan rahoituksen asianmukaisesta tasosta;

2.  kehottaa molempia kumppaneita sitoutumaan käytännön monenvälisyyteen, johon osallistuu uusia toimijoita ja jossa yhteisvastuun hengessä kannetaan vastuu maailmanjärjestyksestä, kansainvälisen oikeuden noudattamisesta ja yhteisistä ongelmista; vaatii EU:ta ja Yhdysvaltoja lisäämään ponnistelujaan YK:n uudistusten toteuttamiseksi, mukaan luettuna YK:n turvallisuusneuvoston ja muiden maailmanlaajuiseen järjestelmään kuuluvien monenvälisten foorumien uudistaminen;

3.  kehottaa molempia kumppaneita edistämään ihmisoikeuksien kunnioittamista kotona ja muualla maailmassa ja katsoo, että kyse on yhdestä molempien osapuolten politiikan tärkeimmistä osa-alueista; korostaa ehkäisevän diplomatian ja kriisidiplomatian tehokkaan koordinoinnin tarvetta; kehottaa Yhdysvaltojen hallintoa ratifioimaan kansainvälistä rikostuomioistuimen Rooman peruskirjan ja liittymään siihen; toistaa vetoomuksensa kuolemantuomion poistamiseksi; kehottaa Yhdysvaltojen hallintoa noudattamaan jälleen täysimääräisesti oikeusvaltiota koskevia kansainvälisiä normeja ja lakkauttamaan kaikki salaiset vankilat, lopettamaan kaikenlaiset muut kuin oikeudelliset toimenpiteet ja luopumaan ihmisoikeusloukkauksiin liittyvästä rankaisemattomuudesta;

Puolustus, asevalvonta, ydinaseiden leviäminen ja turvallisuusasiat

4.  korostaa, että EU:n ja Venäjän sekä Yhdysvaltojen suhteiden turvallisuusulottuvuuksia sekä yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan ja Euroopan turvallisuus- ja puolustuspolitiikan roolia ei voida tarkastella erillään laajemmista Euroopan turvallisuusrakenteista, joihin sisältyvät Nato, Etyj ja kansainväliset järjestelyt, kuten ballististen ohjusten torjuntajärjestelmiä koskeva sopimus ja tavanomaisten aseiden rajoittamissopimus; katsoo, että asiaankuuluvia tapahtumia tässä laajemmassa turvallisuusrakenteessa olisi käsiteltävä vuoropuhelussa Venäjän, Yhdysvaltain ja EU:n ulkopuolisten Etyjin jäsenmaiden kanssa, jotta turvallisuutta koskeva transatlanttinen yhteisymmärrys voidaan uudistaa Helsingin sopimusten tai uudessa Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökonferenssissa neuvoteltavien päivitettyjen sopimusten pohjalta;

5.  pitää tässä yhteydessä myönteisenä Venäjän federaation ja Yhdysvaltojen päätöstä käynnistää neuvottelut joulukuussa 2009 raukeavan strategisten aseiden vähentämistä koskevan START-sopimuksen korvaavan uuden, kattavan ja oikeudellisesti sitovan sopimuksen tekemiseksi ja pitää myönteisenä, että presidentit Barack Obama ja Dmitri Medvedev allekirjoittivat 6. heinäkuuta 2009 Moskovassa yhteisymmärryksen jatkosta START I -sopimukselle;

6.  tukee Yhdysvaltojen neuvostolle 16. syyskuuta 2009 esittämää suunnitelmaluonnosta, joka on osa Yhdysvaltojen hallinnon asesulku- ja aseistariisuntastrategiaa, ja pitää myönteisenä ilmoitusta, jonka mukaan huhtikuussa 2010 järjestetään maailman asesulkukonferenssi;

 

7.  pitää myönteisenä ydinaseiden leviämisen estämisestä 24. syyskuuta 2009 annettua turvallisuusneuvoston päätöslauselmaa (päätöslauselma 1887), jossa päätetään asettaa tavoitteeksi turvallisempi maailma kaikille ja luoda edellytykset maailmalle ilman ydinaseita ydinsulkusopimuksen tavoitteiden mukaisesti edistäen kansainvälistä vakautta ja käyttäen periaatteena sitä, että kenenkään turvallisuus ei heikkene;

 

8.  katsoo, että transatlanttinen kumppanuus olisi uusittava erityisesti ydinaseiden leviämisen estämisen ja ydinasevarastojen vähentämisen osalta muun muassa siten, että Yhdysvaltojen taistelukärjet poistetaan Euroopan maaperältä; kehottaa siksi EU:ta ja Yhdysvaltoja omaksumaan kaikilla kansainvälisillä foorumeilla ja erityisesti YK:ssa yhteisen strategian, joka koskee joukkotuhoaseiden ja tavanomaisten aseiden riisumista; pitää myönteisenä Yhdysvaltojen presidentin ilmoitusta siitä, että hän aikoo jatkaa täydellisen ydinkoekieltosopimuksen (CTBT) ratifiointia; kehottaa neuvostoa vaikuttamaan myönteisesti ja ennakoivasti seuraavan, vuonna 2010 pidettävän ydinsulkusopimuksen tarkistuskonferenssin valmisteluihin tiiviissä yhteistyössä Yhdysvaltain ja Venäjän kanssa;

 

9.  kehottaa aseidenriisuntakonferenssia neuvottelemaan mahdollisimman pian sopimuksen, jolla kielletään ydinaseissa tai muissa ydinräjähteissä käytettävän halkeamiskelpoisen aineen tuotanto;

10. pitää myönteisenä tulossa olevaa asesulkua koskevaa EU:n ja Yhdysvaltojen yhteistä julistusta, joka seurannee YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 1887 sanamuotoja ja jossa esitettäneen yhteistyön alat;

11. korostaa, että Iranin ydinohjelman luonteeseen liittyvä epävarmuus lisää ydinsulkujärjestelmään sekä alueen ja maailman vakauteen kohdistuvaa painetta; pitää presidentti Obaman vakiinnuttamaa suoraa vuoropuhelua hyvänä ja tukee kumppanien yhteistä tavoitetta löytää Iranin kanssa vuoropuhelun ja pakotteet yhdistävän strategian avulla neuvotteluratkaisu yhteistyössä muiden turvallisuusneuvoston jäsenten kanssa ja kansainvälisen atomienergiajärjestön alaisuudessa; kehottaa molempia kumppaneita pyrkimään ydinaseettoman vyöhykkeen luomiseen Lähi-itään;

12. pitää tässä suhteessa valitettavina Ranskan presidentin Sarkozyn pyrkimyksiä myydä ydinteknologiaa laajemman Lähi-idän maihin; korostaa, että tällainen toimintatapa on täysin vastuuton ja uhkaa horjuttaa tilannetta edelleen sekä viedä pohjan kaikilta aloitteilta ydinaseettoman vyöhykkeen luomiseksi alueelle;

13. kannattaa Genevessä 1. lokakuuta 2009 järjestettyjä neuvotteluja, joissa Iran suostui päästämään kansainväliset tarkastajat uuteen uraaninrikastamoonsa Qomin lähellä;

14. arvostelee Yhdysvaltojen ja Intian ydinalan yhteistyösopimusta, jonka avulla Intia on voinut tulla mukaan kansainväliseen ydinkauppajärjestelmään, vaikka se ei ole suostunut liittymään ydinsulkusopimukseen eikä edelleenkään salli IAEA:n tarkastuksia monissa ydinlaitoksissaan; on vakuuttunut siitä, että sopimus vahvistaa vaikutelmaa kaksinaismoraalista, mikä uhkaa tuhota ydinsulkusopimuksen merkityksen;

15. on huolissaan Pohjois-Korean uusimmasta ydinkokeesta ja siitä, että Pohjois-Korea hylkäsi YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 1887; tukee kuitenkin Yhdysvaltojen kahdenväliseen vuoropuheluun perustuvaa lähestymistapaa kuuden osapuolen neuvotteluissa Korean niemimaan ydinaseista riisumiseksi;

16. pitää hyvänä sitä, että Yhdysvallat on luopunut suunnitelmistaan Eurooppaan sijoitettavasta ohjuspuolustuskilvestä, ja kehottaa perustamaan uusia globaaleja turvallisuusjärjestelyjä, joissa ovat mukana EU, Yhdysvallat, Venäjä ja Kiina;

Alueelliset kysymykset

17. korostaa, että Lähi-idän konfliktin rauhanomainen ja oikeudenmukainen ratkaiseminen on välttämätöntä, ja pitää tervetulleena sitä, että se muodostaa yhden Yhdysvaltain uuden hallinnon kiireellisimmistä painopisteistä; pyytää Yhdysvaltojen hallintoa koordinoimaan toimet tiiviisti EU:n kanssa ja osallistumaan kvartetin työhön; korostaa, että kumppanien olisi pyrittävä tiekartan ja aiemman sopimuksen perusteella tehostamaan neuvotteluja, joiden tavoitteena on kahden valtion ratkaisu ja itsenäinen, toimintakykyinen Palestiinan valtio; vetoaa transatlanttisiin kumppaneihin, jotta ne tukisivat pyrkimyksiä saada aikaan Palestiinan sisäinen sovinto ja tekisivät lopun Gazan alueen katastrofaalisesta humanitaarisesta tilanteesta, ja korostaa, että on tärkeää parantaa palestiinalaisten elinoloja sekä Länsirannalla että Gazassa ja huolehtia Gazan jälleenrakentamisesta;

18. panee merkille, että presidentti Obaman 23. syyskuuta 2009 isännöimässä Israelin pääministerin Benjamin Netanjahun ja palestiinalaisten johtajan Mahmud Abbasin ensimmäisessä kokouksessa ei päästy asetettuihin kunnianhimoisiin tavoitteisiin; arvostelee sitä, ettei ongelmaan, joka liittyy Israelin siirtokuntarakentamiseen Länsirannalle ja Itä-Jerusalemiin, ole vielä löydetty ratkaisua;

19. pahoittelee ihmisoikeusneuvoston päätöstä lykätä toimia liittyen päätöslauselmaluonnokseen, joka koskee Yhdistyneiden Kansakuntien selvitysryhmän äskettäistä raporttia Gazan konfliktista ja sen suosituksia; odottaa ihmisoikeusneuvoston käsittelevän sitä aikanaan;

 

20. korostaa, että Afganistanissa ovat pelissä transatlanttisen yhteisön arvot, turvallisuus ja uskottavuus; kehottaa EU:ta, Yhdysvaltoja, Natoa ja YK:ta esittämään uuden yhteisen strategiakonseptin, jossa ovat mukana kaikki annettujen kansainvälisten sitoumusten osa-alueet, parannetaan paikallisväestön elinoloja, lujitetaan afgaaninaisten oikeuksia ja kannustetaan demokratian kehittämiseen, sekä kehottamaan kaikkia naapurimaita osallistumaan näihin ponnisteluihin alueen vakauttamiseksi;

21. kehottaa EU:ta ja Yhdysvaltoja kehittämään yhteisen Pakistanin-strategian, jolla pyritään vahvistamaan maan demokraattisia instituutioita, oikeusvaltiota ja sen kykyä torjua köyhyyttä, sosiaalista syrjäytymistä ja terrorismia, samalla kun kannustetaan Pakistania ottamaan osavastuu alueen vakaudesta;

22. kehottaa osapuolia jatkamaan koordinoitujen toimien avulla työtä Irakin hallituksen ja YK:n kanssa, jotta voidaan tukea vakautta ja kansallista sovintoa sekä edistää Irakin yhtenäisyyttä ja riippumattomuutta;

 

Rahoituskriisi, vakaus ja pankkitoiminta

23. korostaa, että luottolama ei ole ohi; painottaa tässä yhteydessä, että koordinoitu makrotalouspolitiikka on erittäin tärkeä tekijä maailmantalouden kestävän elpymisen saavuttamisessa ja se tarjoaa perustan Green New Deal -ohjelmalle, joka mahdollistaa pitkän aikavälin laadullisen kehityksen; kehottaa ryhtymään toimiin, jotta saadaan aikaan koordinoidut, asianmukaisesti jaksotetut ja tehokkaat irtautumisstrategiat, jotka voidaan panna nopeasti täytäntöön heti elpymisen sen salliessa;

24. pitää hyvinä G20-huippukokouksen päätelmiä, jotka tarjoavat konkreettisen perustan jatkaa EU:n ja Yhdysvaltojen yhteistyötä, ja odottaa koordinoituja toimia sekä rahoitusvakauden että maailman rahoitusjärjestelmän uudistamisen toteuttamisessa;

25. kehottaa koordinoimaan Yhdysvaltojen rahoitusalan uudistuspakettia (joka esitettiin 17. kesäkuuta 2009) ja nykyisiä EU:n rahoituksen valvontarakenteen uudistuksia, jotta tulevaisuudessa vältetään maailman rahoitusmarkkinoiden romahdus ja varmistetaan järjestelmän kaikkien toimijoiden sääntely; hyväksyy tältä osin suurimpien kehittyvien talouksien ottamisen mukaan rahoitusmarkkinoiden vakautta seuraavan elimen (FSB) perustamistyöhön;

 

26. katsoo, että Yhdysvaltojen ja EU:n välisen koordinoinnin on johdettava vähitellen toiminnan vakautta koskevien sääntöjen kehittämiseen maailmanlaajuisesti, jotta voidaan välttää sääntelyn katvealueiden hyväksikäyttö; korostaa, että G-20-ryhmässä yleisesti saavutettu edistyminen merkitsee vähimmäistason yhdenmukaistamista, joka ei saa estää EU:ta soveltamasta tiukempia vaatimuksia;

27. uskoo, että tässä yhteydessä on elintärkeää lisätä Yhdysvaltojen ja EU:n lakia säätävien sekä sääntely- ja valvontaviranomaisten yhteistyötä, erityisesti pitäen mielessä rahoitusalan sekasorron esiin tuomat puutteet;

 

28. pyytää Yhdysvaltoja ottamaan huomioon viimeaikaiset ja tulevat muutokset luottolaitoksiin ja sijoituspalveluyrityksiin sovellettaviin EU:n vakavaraisuusdirektiiveihin, kun pannaan täytäntöön Basel II -sääntelyä;

 

29. uskoo tässä suhteessa, että Basel II:n toteutus Yhdysvalloissa on keskeistä maailmanlaajuisesti yhtäläisten toimintaedellytysten säilyttämiseksi;

 

30. tukee G20-huippukokouksen vaatimusta tilinpäätösstandardien lähentämisen kiirehtimisestä; kehottaa painokkaasti tilinpäätösstandardeista vastaavaa elintä (FASB) ja kansainvälistä tilinpäätösstandardilautakuntaa (IASB) laatimaan riippumattomassa standardienvahvistamisprosessissaan yhdet laadukkaat ja globaalit tilinpäätösstandardit ja saattamaan lähentämishankkeen päätökseen kesäkuuhun 2011 mennessä; kehottaa kehittämään maakohtaista raportointia, jonka avulla saadaan kattava käsitys tietyn investoijaryhmän kustakin emoyhtiöstä, sidosryhmistä ja veroviranomaisista, mikä mahdollistaa tehokkaamman ja avoimemman kansainvälisen yleiskuvan saamisen verojohtoisista päätöksistä;

 

31. kehottaa Yhdysvaltoja pitämään kiinni etenemissuunnitelmastaan, jossa yhdysvaltalaiset toimijat velvoitetaan soveltamaan kansainvälisiä tilinpäätösstandardeja; toistaa pyyntönsä, että SEC tunnustaa Euroopan unionin hyväksymät IFRS-standardit Yhdysvalloissa yleisesti hyväksyttyjä kirjanpidon periaatteita vastaaviksi, kunnes päätös yhdysvaltalaisten toimijoiden velvollisuudesta soveltaa IFRS-standardeja on tehty;

 

32. painottaa, että IASB:n olisi jatkettava hallintotapauudistuksia, joilla pyritään turvaamaan sellaisten asiakasjoukkojen oikeudenmukainen edustus, jotka edellyttävät pörssiyhtiöiltä IFRS-standardien soveltamista ja jotka osallistuvat kansainvälisten tilinpäätösstandardien vahvistamiseen sekä IASB:n valvontaan säätiön johtokunnan jäseninä;

 

33. korostaa, että veroasioita koskevaa yhteistyötä ja tiedonvaihtoa varten tarvitaan maailmanlaajuinen järjestelmä, jonka muotona on monenvälinen kehys, kuten laajennettu avoimuutta ja tietojenvaihtoa käsittelevä globaali foorumi (GFTEI); katsoo, että GFTEI-foorumia on vahvistettava merkittävästi, jotta voidaan torjua tehokkaasti veropetoksia ja veronkiertoa; korostaa erityisesti, että automaattisen tietojenvaihdon on toteuduttava kaikissa oloissa;

 

34. suhtautuu myönteisesti siihen, että G20-ryhmän johtajat sopivat valuuttasiirroista perittävää veroa koskevan kansainvälisen kehyksen kehittämisestä, ja kehottaa Yhdysvaltoja ja EU:ta edistymään nopeasti, jotta varmistetaan, että rahoitusala osallistuu oikeudenmukaisesti talouden elvyttämiseen ja kehittämiseen, sillä veronmaksajat, julkiset palvelut ja kansalaiset ovat tähän asti maksaneet kriisin kustannukset;

 

35. toivoo, että EU voisi tunnustaa Yhdysvaltojen vakuutusvalvontajärjestelmän vastaavaksi Solvenssi II -direktiivissä vahvistetuin edellytyksin; katsoo, että aloitteella perustaa kansallinen vakuutuslaitos parannettaisiin EU:n ja Yhdysvaltojen yhteistyötä ja tiedonvaihtoa vakuutusalalla;

 

36. katsoo, että sääntely-yhteistyössä olisi otettava huomioon EU:n lainsäädännön tiukentuminen, joka koskee pääomavaatimusdirektiiviä ja erityisesti rahoituspalvelualan palkkiopolitiikkaa;

Transatlanttinen talousneuvosto

37. painottaa, että transatlanttisen talousneuvoston toimintaa on jatkettava, kehitettävä ja lujitettava; pitää tarpeellisena laatia etenemissuunnitelma, jossa esitetään, miten pitkän aikavälin sitoumus avoimiin, arvoihin perustuviin transatlanttisiin markkinoihin voidaan toteuttaa ottaen asianmukaisesti huomioon kaikkien sidosryhmien edut;

 

38. pyytää komissiota varmistamaan, että transatlanttisten markkinoiden toteuttamista koskevia tutkimustuloksia käsitellään Euroopan parlamentin asianomaisten valiokuntien kanssa, ennen kuin tehdään mitään erityisiä johtopäätöksiä tulevaa varten;

 

39. uskoo, että tietoyhteiskunta on transatlanttisen talousalueen keskeinen tukipilari, sillä se perustuu tiedon saatavuuteen ja uuteen malliin digitaalisen sisällön suojaamiseksi ja jakamiseksi suhteellisuutta noudattaen;

 

40. katsoo erityisesti, että lainsäätäjien Atlantin molemmin puolin on ennen voimaantuloa keskusteltava yhteistyön parantamisen tuloksista esimerkiksi investointien, tilinpäätösstandardien, sääntelykysymysten, tuontituotteiden turvallisuuden ja teollis- ja tekijänoikeuksien noudattamisen alalla;

 

41. pyytää komissiota jatkamaan toimiaan sen varmistamiseksi, että Yhdysvaltojen lakia kaiken saapuvan rahdin läpivalaisusta muutetaan tai että Yhdysvaltojen hallinto panee sen täytäntöön siten, ettei luoda uusia kaupan esteitä, joista aiheutuisi talouden toimijoille huomattavia kustannuksia eikä lainkaan hyötyä esimerkiksi toimitusvarmuuden lisääntymisenä; katsoo, että transatlanttinen talousneuvosto voisi auttaa järjestämällä rahdin sataprosenttista läpivalaisua käsitteleviä seminaareja Brysselissä ja Washingtonissa, jotta lujitetaan EU:n ja Yhdysvaltojen lainsäätäjien molemminpuolista ymmärtämystä ja edistetään sellaisen ratkaisun löytämistä ajoissa tähän ongelmaan, jonka molemmat osapuolet voivat hyväksyä;

42. kehottaa siksi jälleen EU:n ja Yhdysvaltojen johtajia ja transatlanttisen talousneuvoston yhteispuheenjohtajia ottamaan huomioon lainsäätäjien keskeisen vaikutuksen prosessin menestymiseen pitkällä aikavälillä ja kehottaa niitä ottamaan lainsäätäjien transatlanttisen vuoropuhelun edustajat täysin ja suoraan mukaan transatlanttisen talousneuvoston toimintaan;

 

43. katsoo, että transatlanttisen talousneuvoston käsittelemien asioiden erittäin teknisen luonteen vuoksi on erittäin tärkeää varmistaa, että kaikkien sopivimmat kongressin ja Euroopan parlamentin jäsenet otetaan mukaan keskusteluun; korostaa, että monien kauppaan ja investointeihin liittyvien muiden kuin tulliesteiden, jotka transatlanttisen talousneuvoston on määrä poistaa, juuret ovat lainsäädäntöelinten tietoisissa pyrkimyksissä edistää sosiaalisia, terveyteen liittyviä, kulttuurisia tai ekologisia tavoitteita ja siksi niitä ei saa poistaa ilman korvaavaa säädöstä;

 

44. suhtautuu myönteisesti siihen, että transatlanttista talousneuvostoa neuvovat eri sidosryhmät, joihin kuuluu myös liike-elämän edustajia, ja pyytää, että ammattiyhdistysliikkeen edustajille annettaisiin vastaava rooli Atlantin molemmin puolin, jotta sosiaalinen ulottuvuus tulisi otettua täysimääräisesti huomioon; pyytää, että työmarkkinoita käsittelevän transatlanttisen vuoropuhelun, tulevan, energia-asioita käsittelevän transatlanttisen vuoropuhelun sekä elvytetyn ympäristövuoropuhelun vetäjät otetaan mukaan neuvonantajien ryhmään; katsoo, että näiden neuvoa-antava rooli on erotettava Yhdysvaltojen kongressin ja parlamentin lakia säätävästä roolista;

 

45. katsoo samanaikaisesti, että transatlanttisen talousyhteistyön vastuullisuutta, avoimuutta ja ennakoitavuutta on lisättävä; katsoo, että kokousten aikataulut, asialistat, etenemissuunnitelmat ja edistymiskertomukset olisi julkaistava verkkosivustolla;

 

Liikennekysymykset

 

46. kehottaa Yhdysvaltojen senaattia ja hallintoa sallimaan EU:n ja Yhdysvaltojen ilmailusopimuksen ja ilmailun turvallisuutta koskevan sopimuksen ensimmäisen vaiheen täyden ja tehokkaan toteuttamisen sekä työstämään toisen vaiheen ilmailusopimusta EU:n ja Yhdysvaltojen ilmailualan suhteissa tehtävän yhteistyön kehittämiseksi edelleen;

 

47. kehottaa Yhdysvaltojen senaattia ja hallintoa välttämään kaikkia näiden tavoitteiden vastaisia toimia, kuten toimia, jotka koskevat ulkomaisia ilmailuvälinekorjaamoja, kilpailusäännöistä poikkeamista ja Yhdysvaltain kongressin edustajainhuoneen päätöslauselmassa nro 915 mainittua ilma-alusten rekisterivaltiota;

 

48. kehottaa Yhdysvaltojen viranomaisia ja komissiota tehostamaan neuvottelujaan tasapainotettujen ratkaisujen löytämiseksi muun muassa seuraaviin: ilmaliikenteen turvallisuuden tarpeet, matkustajarekisterien (PNR) tietosuojaongelmat, lentoasemien turvallisuustarkastusten tarkistaminen sekä transatlanttisen ja kansainvälisen ilmailun vaikutuksia ilmastonmuutokseen vähentävien toimien tehokkaampi sisällyttäminen Kööpenhaminan neuvotteluihin ja Kansainvälisen siviili-ilmailujärjestön ICAO:n sopimuksiin;

 

49. muistuttaa sekä komissiota että Yhdysvaltojen viranomaisia siitä, että jos toisen vaiheen sopimusta ei kyetä tekemään, se saattaa johtaa ensimmäisen vaiheen sopimuksen peruuttamiseen eräissä jäsenvaltioissa, mikä vahingoittaisi sekä EU:n että Yhdysvaltojen lentoliikenteen harjoittajien etuja;

 

Kuluttajansuojalakien noudattamisen valvonta, tulliasiat ja markkinoiden valvonta

50. kehottaa komissiota ja neuvostoa edistämään yhteisiä toimia Yhdysvaltojen viranomaisten, etenkin Yhdysvaltojen kulutustavaroiden turvallisuutta käsittelevän komitean, sekä muiden kumppaneiden kanssa sen takaamiseksi, että Kiina ja muut kolmannet maat parantavat tuotantostandardejaan EU:n ja Yhdysvaltojen tasoa vastaaviksi erityisesti lelujen suhteen;

 

51. kehottaa komissiota kehittämään vahvempia ja tehokkaampia rajatylittäviä lainvalvontayhteistyön mekanismeja tavoitteena liittää kuluttajille vakavaa vaaraa aiheuttavia kulutustavaroita koskeva EU:n RAPEX-tietojenvaihtojärjestelmä Yhdysvaltojen kulutustavaroiden turvallisuutta käsittelevän komitean tietojenvaihtojärjestelmään sekä koordinoida kuluttajansuojaa koskevan yhteistyöverkoston ja Yhdysvaltojen viranomaisten verkostojen toimintaa;

 

52. ehdottaa, että transatlanttinen talousneuvosto tukee sellaisten sitovien yhteistyövälineiden hyväksymistä, joilla jäsenneltäisiin ja helpotettaisiin tuoteturvallisuutta koskevan tiedon jakamista ja yhteistyötoimia koskevan yhteisen ohjelman kehittämistä;

 

53. tukee komission aloitetta kansainvälisen yhteistyön tehostamisesta käyttämällä kuluttajansuojayhteistyötä koskevaa asetusta oikeusperustana, jonka nojalla tehdään kansainvälinen yhteistyösopimus Yhdysvaltojen lainvalvontaviranomaisten kanssa, sekä levittämällä ja jakamalla hyviä käytäntöjä;

 

54. kehottaa komissiota jouduttamaan sillä työn alla olevaa, huomattavasti viivästynyttä lainvalvontayhteistyötä koskevaa kahdenvälistä sopimusta, jolla sen lainvalvontatoiminta (tiedonvaihto, tutkinta ja toimenpiteiden toteuttaminen) ulotetaan Yhdysvaltoihin kuluttajansuojayhteistyötä koskevan EU:n asetuksen ja verkkoturvallisuutta koskevan Yhdysvaltojen lain puitteissa;

 

Vastavuoroinen tunnustaminen ja standardointi

 

55. kehottaa komissiota jatkamaan sellaisten tuotteiden vaatimustenmukaisuusvakuutusten vastavuoroiseen tunnustamiseen liittyvien menettelyjen virallista hyväksymistä, joille kolmansien osapuolten suorittama testaus on pakollinen, mikä koskee erityisesti tieto- ja viestintätekniikkalaitteita ja sähkölaitteita; kehottaa komissiota pitämään kiinni virallisten mittayksiköiden vastavuoroisesta tunnustamisesta ja erityisesti ainoastaan metrijärjestelmän mukaisesti merkittyjen EU-tuotteiden hyväksymisestä Yhdysvalloissa;

 

56. kehottaa komissiota tutkimaan standardointia Yhdysvaltojen viranomaisten kanssa, jotta voidaan koordinoida toimia, joilla vaikutetaan kansainvälisten standardointielinten työhön;

 

Sosiaaliset ja ympäristövaatimukset / yritysten yhteiskuntavastuu

 

57. tukee Yhdysvaltojen kongressin aloitetta, jonka mukaan se tarkastelee uudelleen kahdenvälisiä kansainvälisiä kauppasopimuksiaan löytääkseen mahdollisuuksia sisällyttää niihin keskeiset kansainväliset sosiaaliset ja ympäristövaatimukset; on vakuuttunut siitä, että globaaliin epätasapainoon on puututtava myös oikeudenmukaisten ja kestävien kauppasuhteiden luomisen yhteydessä;

 

58. katsoo, että yritysten yhteiskuntavastuuta olisi edistettävä itsesääntelyn tasolla sekä sitovien vaatimusten tasolla, joilla säännellään liiketoiminnan vaikutusta, kun kyse on sosiaalisten ja ihmisoikeuksien ja ympäristöhuolien ottamisesta osaksi yrityksen toimintaa ja vuorovaikutusta sidosryhmien kanssa; katsoo, että yritysten yhteiskuntavastuuta koskevien hyvien käytäntöjen vaihtaminen Yhdysvaltojen ja EU:n kesken vaikuttaa merkittävästi yritysten suhtautumiseen yhteiskuntavastuuseen ja siihen, että ne sitoutuvat myönteisellä tavalla sosiaali- ja ympäristökysymyksiin;

 

Maatalouteen liittyvät kysymykset ja Doha

 

59. huomauttaa, että Dohan maailmankauppaneuvotteluissa on tärkeää päästä tasapainoiseen sopimukseen maatalouskysymyksistä, muun muassa toimenpiteistä, joilla vältetään jatkossa maataloushintojen heilahtelu ja elintarvikepula; on sitoutunut ottamaan täysimääräisesti huomioon onnistuneen kauppaneuvottelukierroksen vaatimukset; korostaa tarvetta ottaa kaikin puolin huomioon äskettäisissä yhteisen maatalouspolitiikan uudistuksissa jo käyttöön otetut mukautukset ja toivoo, että Yhdysvaltojen maatalousalaa koskevaan lakiin tehdään vastaavia mukautuksia;

 

60. pitää edelleen kiinni tavoitteestaan varmistaa, että unionin kansalaiset hyötyvät mahdollisimman korkeista tuoteturvallisuutta koskevista normeista; tukee komission päätöksiä ei-hyväksyttyjen muuntogeenisten tuotteiden tunnistetuista jäämistä pääasiassa eri maissi- ja soijatyypeissä, kunnes se on arvioinut tuotteiden turvallisuuden terveyden ja ympäristön kannalta;

 

61. kiinnittää huomiota aiemmissa kiistakysymyksissä, kuten hormoneja sisältävän naudanlihan ja eräiden muuntogeenisten tuotteiden hyväksymisessä, viime aikoina tapahtuneeseen kehitykseen; on vakuuttunut siitä, että jatkuvalla ja aikaisessa vaiheessa käytävällä vuoropuhelulla maataloustuotteiden kauppaan vaikuttavat kysymykset voidaan ratkaista tehokkaasti, ennen kuin käännytään WTO:n riitojenratkaisuelinten puoleen;

 

Ympäristöasiat ja ilmastonmuutos

62. tukee Yhdysvaltojen toimia, jotka esiteltiin 22. syyskuuta 2009 pidetyssä ilmastonmuutosta käsitelleessä YK:n huippukokouksessa, ja aikeita luopua asteittain fossiilisten polttoaineiden tuista; pitää myönteisenä, että Yhdysvaltojen lainsäädäntöä kehitettäessä tehdään muutakin kuin rajoitetaan kasvihuonekaasupäästöjä; on kuitenkin huolissaan siitä, että senaatti ei ehkä hyväksy lainsäädäntöä ennen ensi vuotta; kehottaa siksi EU:ta ja Yhdysvaltoja toimimaan tiiviissä yhteistyössä, jotta Kööpenhaminan konferenssista tulisi menestys siten, että mukaan tulevat kaikki keskeiset kaasupäästöjä aiheuttavat maat, jotka velvoitetaan sitoviin keskipitkän ja pitkän aikavälin tavoitteisiin;

63. huomauttaa, että kansainvälisellä sopimuksella olisi saatava aikaan teollisuusmaiden kasvihuonekaasupäästöjen kokonaisväheneminen vuoteen 2020 mennessä määrällä, joka on vähintään 25 prosenttia, mutta mieluiten lähempänä 40:tä prosenttia, vuoden 1990 päästömääriin nähden, kuten suositettiin kansainvälisen ilmastonmuutospaneelin (IPCC) neljännessä arviointikertomuksessa, ja se, että kyseiset vähennykset toteutetaan kansallisesti;

 

64. huomauttaa, että EU:n ja muiden teollisuusmaiden pitkän aikavälin tavoitteeksi vuoteen 2050 mennessä olisi asetettava vähintään 80 prosentin vähennys vuoden 1990 päästömääriin nähden;

 

65. pitää myönteisinä Yhdysvaltojen ja Kiinan pyrkimyksiä sitoutua strategisessa ja taloudellisessa vuoropuhelussaan puhtaaseen energiaan ja päästöjen vähentämiseen;

66. tukee periaatteessa ajatusta perustaa transatlanttisen talousneuvoston mallin mukainen transatlanttinen energianeuvosto, joka hoitaisi sääntelyyn, energiatehokkuuteen ja energiavarmuuteen liittyvää transatlanttista yhteistyötä; toivoo, että transatlanttinen energianeuvosto pääsisi parempiin tuloksiin kuin vuoden 2000 transatlanttinen ympäristövuoropuhelu;

 

67. korostaa, että EU:n ja Yhdysvaltojen on tärkeää pitää jatkuvasti yllä aktiivista vuoropuhelua ottaen huomioon uuselintarvikkeita koskevan EU:n nykyisen lainsäädännön tarkistaminen sekä uusien teknologioiden käyttö elintarviketuotannossa;

 

68. korostaa, että tällaisilla uusilla teknologioilla, kuten nanomateriaaleilla, voi olla vaikutusta terveyteemme ja ympäristöön, sillä niiden tieteellisiä ominaisuuksia ei vielä tunneta; korostaa näin ollen, että on tärkeää tunnustaa uusien teknologioiden käyttöön mahdollisesti liittyvät yleisön ja kuluttajien huolet, ja mainitsee toisena esimerkkinä eläinten kasvatuksessa käytettävät kloonaustekniikat ja niistä aiheutuvat eläinten hyvinvointiin liittyvät huolenaiheet;

 

69. pitää myönteisenä, että Yhdysvaltojen hallinto on tunnustanut tarpeen uudistaa lähitulevaisuudessa Yhdysvaltojen myrkyllisten aineiden valvontalakia, jotta voidaan varmistaa ihmisten terveyden ja ympäristön tehokas suojelu kemikaaleja vastaan;

70. kehottaa EU:n ja Yhdysvaltojen asianomaisia elimiä toimimaan yhteistyössä, jotta Yhdysvaltoihin saadaan sääntelyjärjestelmä, jonka aikaansaama suojelun taso on verrannollinen Reach-järjestelmään;

 

Oikeudellinen yhteistyö ja poliisiyhteistyö, viisumipolitiikka

71. odottaa, että Washingtonissa 28. lokakuuta 2009 pidettävässä EU:n ja Yhdysvaltojen ministerikokouksessa hyväksytään oikeudellista yhteistyötä ja poliisiyhteistyötä koskeva yhteinen julistus, joka kattaa etenkin tietoverkkoturvallisuuden;

 

72. korostaa suhtautuvansa päättäväisesti terrorismin torjuntaan ja uskovansa vakaasti, että turvallisuustoimenpiteitä ei pidä toteuttaa kansalaisvapauksien ja perusoikeuksien suojelun kustannuksella ja yksityisyyden ja tietosuojan kunnioittaminen on taattava mahdollisimman pitkälle; toistaa, että tarpeellisuus ja suhteellisuus ovat avainperiaatteita, joita ilman terrorismin torjunta ei koskaan voi olla tehokasta;

 

73. katsoo, että EU:n ja Yhdysvaltojen vahva yhteistyö oikeuteen, vapauteen ja turvallisuuteen liittyvissä asioissa edellyttää vakaata oikeudellista ja poliittista kehystä ja että vahvempi kumppanuus, joka kattaa parlamentaarisen ja demokraattisen ulottuvuuden, on olennaisen tärkeä, jotta voidaan tarttua tehokkaasti yhteisiin haasteisiin, kuten terrorismin ja järjestäytyneen rikollisuuden torjuntaan, tavalla, jossa otetaan johdonmukaisesti huomioon perusoikeudet ja oikeusvaltioperiaate, oikeudellinen yhteistyö rikosasioissa ja poliisiyhteistyö, maahanmuuton hallinta ja turvapaikan hakemista koskevan oikeuden turvaaminen sekä kaikkien vilpittömässä mielessä toimivien kansalaisten viisumivapaan liikkumisen edistäminen näiden kahden alueen välillä;

 

74. muistuttaa tässä yhteydessä, että Euroopan unioni perustuu oikeusvaltioperiaatteeseen ja että aina, kun Euroopan kansalaisten henkilötietoja välitetään kolmansiin maihin turvallisuuden nimissä, olisi kunnioitettava menettelyllisiä takeita ja puolustautumisoikeuksia sekä noudatettava kansallista ja EU:n tietosuojalainsäädäntöä;

 

75. huomauttaa, että EU:n ja USA:n keskinäistä oikeusapua koskevan ja 1. tammikuuta 2010 voimaan tulevan sopimuksen transatlanttisen kehyksen 4 artiklassa määrätään oikeudesta tutustua kohdennetusti taloudellisiin tietoihin kansallisten viranomaisten pyynnöstä ja että tämä saattaisi muodostaa SWIFT-tietojen siirrolle paremman oikeusperustan kuin ehdotettu väliaikainen sopimus;

 

76. panee merkille, että EU ja Yhdysvallat neuvottelevat parhaillaan tällaisten tietojen siirtämistä koskevasta väliaikaisesta sopimuksesta, joka on voimassa välivaiheen ajan enintään 12 kuukautta kattavan raukeamislausekkeen perusteella, ja että Euroopan parlamentti ja kansalliset parlamentit on otettava täysipainoisesti mukaan ja 17. syyskuuta 2009 annetun parlamentin päätöslauselman 3 kohdassa vahvistettuja ehtoja on noudatettava, kun neuvotellaan uudesta sopimuksesta rajoittamatta Lissabonin sopimuksen nojalla noudatettavaa menettelyä;

77. suhtautuu myönteisesti siihen, että viisumivapausohjelmaa on äskettäin laajennettu koskemaan seitsemää uutta Euroopan unionin jäsenvaltiota; kehottaa kuitenkin Yhdysvaltoja poistamaan viisumivaatimuksen myös muilta jäsenvaltioilta ja kohtelemaan kaikkia EU:n kansalaisia yhdenvertaisesti ja täyden vastavuoroisuuden pohjalta; on huolissaan suunnitelmista periä EU:n kansalaisilta hallinnollisia maksuja sähköisen matkustuslupajärjestelmän mukaisesta ESTA-luvasta ja pyytää komissiota käsittelemään tätä asiaa ensisijaisena Yhdysvaltojen hallinnon kanssa;

Kehitys ja vuosituhattavoitteet

 

78. pitää myönteisenä, että vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamisesta ja julkista kehitysapua koskevien lupausten täyttämisestä on annettu uusi sitoumus; kehottaa molempia osapuolia täyttämään lupauksensa käyttää 0,7 prosenttia BKT:stään kehitysyhteistyöhön;

 

79. korostaa, että kehitysmaat eivät aiheuttaneet maailmanlaajuista rahoitus- ja talouskriisiä mutta joutuvat suhteettomalla tavalla kärsimään siitä, kun niitä koettelevat jyrkästi aleneva kasvu ja työllisyys, kielteiset vaikutukset kauppa- ja maksutaseeseen, yksityisen pääoman nettovirtojen ja ulkomaisten suorien sijoitusten voimakas lasku, luottojen ja kaupan rahoituksen saatavuuden heikentyminen, rahalähetysten väheneminen, suuret ja äkilliset valuuttakurssien muutokset, varantojen romahtaminen, alkutuotannon hyödykkeiden hintojen lisääntyvä volatiliteetti ja aleneminen sekä matkailusta saatavien tulojen väheneminen; vaatii transatlanttisia kumppaneita tunnustamaan vastuunsa tästä tilanteesta;

 

80. pitää myönteisenä sitoumusta saattaa Dohan kehityskierros tasapainoiseen päätökseen sekä sitä, että G20-huippukokous asetti sille selkeäksi määräajaksi vuoden 2010; kehottaa johtajia pitämään mielessä tämän kierroksen viime kädessä tärkeimmän kehitystavoitteen, kun he osallistuvat Genevessä marraskuun 2009 lopussa järjestettävään Maailman kauppajärjestön ministerikokoukseen;

Institutionaaliset puitteet

81. korostaa, että tämänhetkistä edistystä tulisi käyttää myös transatlanttisten suhteiden puitteiden parantamiseen ja uudistamiseen; edellyttää, että vuodelta 1995 peräisin oleva nykyinen transatlanttinen toimintaohjelma on korvattava uudella transatlanttisella kumppanuussopimuksella; katsoo, että neuvottelut uudesta sopimuksesta olisi aloitettava Lissabonin sopimuksen tultua voimaan, jotta se saataisiin valmiiksi ennen vuotta 2012;

82. katsoo, että parlamentin ja Yhdysvaltojen kongressin välinen transatlanttinen lainsäätäjien vuoropuhelu (TLD) on jo lisännyt merkittävästi molemminpuolista ymmärtämystä monista kumpaakin osapuolta huolestuttavista asioista, taloussuhteisiin ja kansainväliseen kauppaan liittyvät kysymykset mukaan lukien; kehottaa tehostamaan keskinäistä yhteistyötä YK:n tasolla ja luomaan tätä varten erityiset työskentelyrakenteet;

83. katsoo, että nämä ovat olennaisia kysymyksiä ja että kansallisten parlamenttien jäsenille olisi annettava säännöllisin määräajoin tietoa tähän liittyvästä kehityksestä; kehottaa puhemiestä varmistamaan, että tällainen mekanismi perustetaan;

84. vahvistaa, että uudessa sopimuksessa transatlanttinen lainsäätäjien vuoropuhelu voitaisiin muuttaa transatlanttiseksi edustajakokoukseksi Euroopan parlamentin 26. maaliskuuta 2009 antamassa päätöslauselmassa esitettyjen suositusten mukaisesti;

85. toivoo, että työmarkkinoita käsittelevä transatlanttinen vuoropuhelu nousee lähitulevaisuudessa tärkeämpään asemaan keskusteltaessa siitä, miten päättäjät voisivat vastata parhaiten nopeasti kasvavan työttömyyden haasteisiin ja rahoituskriisin aiheuttamaan rakennemuutokseen;

86. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden parlamenteille ja hallituksille sekä Amerikan yhdysvaltojen presidentille ja kongressille.

 

 

 

Oikeudellinen huomautus - Tietosuojakäytäntö