PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS ihmiskaupan ehkäisemisestä
13.1.2010
työjärjestyksen 115 artiklan 5 kohdan mukaisesti
Edit Bauer ja Simon Busuttil PPE-ryhmän puolesta
B7‑0030/2010
Euroopan parlamentin päätöslauselma ihmiskaupan ehkäisemisestä
Euroopan parlamentti, joka
– ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan ja erityisesti sen 1, 3, 4, 5 ja 6 artiklan,
– ottaa huomioon vuonna 1948 annetun ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen ja erityisesti sen 4 ja 5 artiklan, joissa korostetaan, että kaikki orjakaupan muodot on kiellettävä,
– ottaa huomioon vuonna 1989 hyväksytyn YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen ja erityisesti sen 1, 7, 32, 34 ja 35 artiklan sekä vuonna 2000 hyväksytyn lapsen oikeuksien yleissopimuksen valinnaisen pöytäkirjan lasten myynnistä, lapsiprostituutiosta ja lapsipornografiasta ja erityisesti sen 3 artiklan,
– ottaa huomioon vuonna 1979 hyväksytyn kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevan YK:n yleissopimuksen ja erityisesti sen 5 ja 6 artiklan,
– ottaa huomioon vuonna 2000 hyväksytyn, kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden vastaista YK:n yleissopimusta täydentävän Palermon pöytäkirjan ihmiskaupan, erityisesti naisten ja lasten kaupan ehkäisemisestä, torjumisesta ja rankaisemisesta,
– ottaa huomioon Kansainvälisen työjärjestön (ILO) pakkotyötä koskevan yleissopimuksen nro 29 (1930) ja ILO:n konferenssin 87. istunnossaan hyväksymän yleissopimuksen nro 182 lapsityön pahimpien muotojen kieltämisestä ja välittömistä toimista niiden poistamiseksi (1999),
– ottaa huomioon Pekingissä syyskuussa 1995 pidetyn Yhdistyneiden Kansakuntien neljännen naisten maailmankonferenssin, Pekingissä hyväksytyn julistuksen ja toimintaohjelman sekä kokouksen tuloksista YK:n Peking+5 -erityisistunnossa 9. kesäkuuta 2000 ja Peking+10 -erityisistunnossa 11. maaliskuuta 2005 hyväksytyt asiakirjat, jotka koskivat lisätoimia ja -aloitteita Pekingin julistuksen ja toimintasuunnitelman toteuttamiseksi,
– ottaa huomioon ihmiskaupan vastaista toimintaa koskevan Euroopan neuvoston yleissopimuksen vuodelta 2005,
– ottaa huomioon Euroopan neuvoston järjestäytynyttä rikollisuutta käsittelevän tilanneselvityksen vuodelta 2005 ("Organised Crime Situation Report 2005"),
– ottaa huomioon Euroopan neuvoston suosituksen 1611/2003 elinten laittomasta kaupasta Euroopassa,
– ottaa huomioon 20. syyskuuta 2002 hyväksytyn Brysselin julistuksen ihmiskaupan ehkäisemisestä ja torjunnasta,
– ottaa huomioon neuvoston 19. heinäkuuta 2002 tekemän puitepäätöksen 2002/629/YOS ihmiskaupan torjunnasta[1],
– ottaa huomioon komission ehdotuksen neuvoston puitepäätökseksi ihmiskaupan ehkäisemisestä ja torjumisesta, uhrien suojelusta ja puitepäätöksen 2002/629/YOS kumoamisesta (KOM(2009)0136),
– ottaa huomioon Tukholman ohjelman "Vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alue kansalaisia varten",
– ottaa huomioon EU:n ministerikokouksessa 19.–20. lokakuuta 2009 hyväksytyn Brysselin julistuksen ihmiskaupasta,
– ottaa huomioon Europolin vuonna 2009 julkaisemat raportit ihmiskaupasta,
– ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeusviraston heinäkuussa 2009 julkaiseman raportin lapsikaupasta Euroopan unionissa,
– ottaa huomioon helmikuussa 2009 julkaistun YK:n huume- ja rikosjärjestön UNODC:n ihmiskauppaa käsittelevän raportin "Global report on Trafficking in persons",
– ottaa huomioon kesäkuussa 2009 julkaistun Yhdysvaltojen ulkoministeriön raportin ihmiskaupasta ("Trafficking in Persons Report"),
– ottaa huomioon 17. tammikuuta 2006 antamansa päätöslauselman seksuaaliselle hyväksikäytölle alttiina olevien naisten ja lasten kaupan ehkäisemistä koskevista strategioista[2] sekä suosituksensa neuvostolle ihmiskaupan torjunnasta – kokonaisvaltainen toimintatapa ja ehdotukset toimintasuunnitelmaksi[3],
– ottaa huomioon komissiolle esitetyt kysymykset ihmiskaupan ehkäisemisestä ja uhrien suojelusta (O-0148/2009 – B-0341/2009, O-0149/09 – B-0342/2009),
– ottaa huomioon työjärjestyksen 115 artiklan 5 kohdan ja 110 artiklan 2 kohdan,
A. ottaa huomioon, että ihmiskauppa on orjakaupan nykyaikainen muoto ja vakava rikos, jolla loukataan vakavasti perustavanlaatuisia ihmisoikeuksia ja jossa ihminen alistetaan uhkailulla, väkivallalla ja nöyryytyksillä,
B. ottaa huomioon, että ihmiskauppa on järjestäytyneelle rikollisuudelle erittäin kannattavaa liiketoimintaa, jossa potentiaaliset voitot ovat suuria ja riskit pieniä,
C. ottaa huomioon, että ihmiskaupalla on monia eri muotoja, jotka liittyvät esimerkiksi seksuaaliseen hyväksikäyttöön, pakkotyöhön, laittomaan elinkauppaan, kerjäämiseen, laittomiin adoptioihin ja kotitaloustyöhön,
D. ottaa huomioon, että Europolin arvion mukaan naisten kauppa seksuaalista hyväksikäyttöä varten ei ole vähentynyt vuonna 2009 ja että ihmiskauppa pakkotyötä varten on lisääntymässä ja edustaa liikevaihdoltaan useiden miljardien eurojen/dollarien arvoista liiketoimintaa; ottaa huomioon, että saatavilla olevien lukujen mukaan voidaan olettaa, että EU:n alueelle tai sen sisällä salakuljetetaan vuosittain satojatuhansia ihmisiä,
E. ottaa huomioon, että UNODC:n ihmiskauppaa käsittelevän raportin mukaan seksuaalinen hyväksikäyttö on useimmiten havaittu ihmiskaupan muoto ja pakkotyö on seuraavaksi yleisin ja että UNODC on todennut, että 79 prosenttia tunnistetuista ihmiskaupan uhreista on naisia ja tyttöjä,
F. ottaa huomioon, että postimyyntimorsiamet saattavat joutua orjuuden kaltaisiin olosuhteisiin, joihin liittyy seksuaalista hyväksikäyttöä, pakkotyötä, kotitaloustyötä ja muita ihmiskaupan muotoja,
G. ottaa huomioon, että lapset ovat erityisen haavoittuvia ja siten suuremmassa vaarassa joutua ihmiskaupan uhreiksi,
H. ottaa huomioon, että vaikka ihmiskauppaa koskeva EU:n lainsäädäntökehys perustuu pääasiassa puitepäätökseen 2002/629/JHA, sen täytäntöönpanon taso on riittämätön, jonka vuoksi EU:n on ryhdyttävä lisätoimiin,
I. ottaa huomioon, että komissio esitti maaliskuussa 2009 edellä mainitun ehdotuksen puitepäätökseksi ihmiskaupan ehkäisemisestä ja torjumisesta sekä uhrien suojelusta, jolla pyritään parantamaan nykyisen puitepäätöksen tehoa kiristämällä seuraamuksia, parantamalla uhrien suojelua ja säätämällä aktiivisesta ennalta varautumisesta,
J. ottaa huomioon, että Lissabonin sopimuksen ansiosta EU tehostaa oikeudellista ja poliisiyhteistyötä rikosasioissa, muun muassa toimia ihmiskaupan torjumiseksi, ja että parlamentti pystyy toimimaan asiassa täysipainoisesti, kun siitä on tullut tasaveroinen lainsäätäjä,
K. katsoo, että ihmiskaupan vastaiset toimet eivät voi olla pelkästään lainsäädännöllisiä vaan säädösten lisäksi pitäisi ottaa käyttöön myös muita kuin lainsäädännöllisiä toimia, joita ovat erityisesti hyväksyttyjen toimenpiteiden toteutuksen arviointi, tiedon kerääminen ja jakaminen, yhteistyö ja kumppanuuksien rakentaminen sekä hyvien käytäntöjen jakaminen,
L. pitää ensiarvoisen tärkeänä, että alalla toimivat kansalaisyhteiskunnan järjestöt otetaan alusta alkaen mukaan kaikissa vaiheissa uhrien löytämisestä heidän avustamiseensa asti ja että he voivat vaikuttaa myös lainsäädäntöprosessiin,
M. ottaa huomioon, että tästä ilmiöstä ei nykyisin ole tarkkoja numerotietoja ja käytettävissä olevat luvut ilmeisesti aliarvioivat ilmiön todellisen laajuuden, koska kyseessä on maan alla tapahtuva rikollinen toiminta, joka jää usein havaitsematta tai tunnistetaan virheellisesti, katsoo, että ihmiskaupan harjoittajien ja kuljetusreittien profilointia on tutkittava lisää, samoin kuin keinoja kysynnän vähentämiseksi; katsoo, että jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä ja tietojenvaihtoa on tehostettava,
N. katsoo, että lähtökohtana tulevissa toimissa on oltava se, että yhdistetään ehkäiseminen ja vastatoimet sekä uhrien suojelu, tukeminen ja auttaminen sekä lisätään kaikkien sidosryhmien keskinäistä yhteistyötä,
O. ottaa huomioon, että jos mahdollisten palvelujen ostajien sekä ihmiskaupan uhrien tarjoamien tuotteiden kysyntää vähennetään, kyseisten palvelujen ja tuotteiden tarjontakin vähenee,
P. pitää EU:n, Euroopan neuvoston, YK:n ja kolmansien maiden, etenkin ihmiskaupan uhrien lähtömaiden ja tunnetun kohdemaan Yhdysvaltojen, välistä yhteistyötä ja kumppanuutta olennaisen tärkeänä perusoikeuksien suojelemisen ja ihmiskaupan tehokkaan torjunnan kannalta,
Yleistä
1. kehottaa neuvostoa ja komissiota
- kehittämään ihmiskaupan vastaista toimintaa kokonaisvaltaisesti siten, että keskitytään ihmisoikeuksiin ja kohdistetaan huomio ihmiskaupan torjuntaan, ehkäisemiseen ja uhrien suojeluun;
- keskittymään uhreihin eli siihen, että kaikki mahdolliset uhrien ryhmät tunnistetaan, heihin kohdennetaan toimia ja heitä suojellaan kiinnittäen erityistä huomiota lapsiin ja muihin riskiryhmiin;
- perustamaan oikeusasioista, perusoikeuksista ja kansalaisuudesta vastaavan komission jäsenen valvonnassa toimivan EU:n ihmiskaupan torjunnan koordinaattorin toimen; kyseinen henkilö koordinoi asiaa koskevia EU:n toimia ja toimintalinjoja, muun muassa kansallisten raportoijien verkoston toimintaa, ja raportoi sekä Euroopan parlamentille että sisäisen turvallisuuden operatiivisen yhteistyön pysyvälle komitealle (COSI);
- varmistamaan, että ne pitävät ihmiskaupan torjunnan mielessä myös talous- ja rahoituskriisin aikana esimerkiksi elvytyssuunnitelmia laatiessaan;
- puuttumaan ihmiskauppaan eri politiikoissa (esimerkiksi maahanmuutto-, sukupuoli-, työllisyys-, sosiaali-, kehitysyhteistyö-, ulko-, naapuruus- ja viisumipolitiikoissa) noudatettavan yhtenäisen lähestymistavan avulla;
- asettamaan lasten edun etusijalle kaikissa ihmiskaupan vastaisissa toimissa vuonna 1989 hyväksytyn YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen mukaisesti;
- ottamaan sukupuolinäkökohdat huomioon kaikissa ihmiskauppaa koskevissa toimintalinjoissa, strategioissa ja toimissa;
- parantamaan koordinointia ja yhteistyötä Euroopan unionin perusoikeusviraston ja Euroopan tasa-arvoinstituutin kanssa;
- kehittämään ja tehostamaan jatkuvaa yhteistyötä alalla toimivien kansalaisjärjestöjen kanssa;
- perustamaan EU:n tasolle pysyvän foorumin, joka kokoaa yhteen EU:n toimielinten, virastojen ja laitosten, jäsenvaltioissa alueellisella ja kansallisella tasolla toimivien poliisi-, tulli-, hankinta- ja lainvalvontaviranomaisten sekä kansainvälisten järjestöjen ja kansalaisjärjestöjen toimet;
2. kehottaa jäsenvaltioita, jotka eivät vielä ole ratifioineet ja panneet täytäntöön vuonna 2005 tehtyä Euroopan neuvoston yleissopimusta ihmiskaupan vastaisesta toiminnasta, tekemään näin;
Tiedonkeruu
3. kehottaa neuvostoa ja komissiota pyrkimään mahdollisimman suuren tietomäärän keräämiseksi siihen, että
- vuosittain julkaistaan Eurojustin, Europolin ja Frontexin yhteisraportti, joka on toimitettava Euroopan parlamentille, kansallisille parlamenteille, neuvostolle ja komissiolle ja minkä jälkeen järjestetään julkinen kuulemistilaisuus kansalaisjärjestöjen sekä kansalaisyhteiskunnan edustajien kanssa ihmiskaupan perimmäisten syiden ymmärtämiseksi; selvitetään ihmiskauppaa alkuperä- ja kohdemaissa maissa helpottavia tekijöitä; selvitetään viimeaikaisia kehityskulkuja uhrien, ihmiskaupan harjoittajien sekä rikollisverkostojen ja niiden toimintatapojen suhteen; selvitetään kuljetusreittejä ja sellaisten kohdemaiden paikallisoloja, joissa hyväksytään ihmiskaupan uhrien tarjoamat palvelukset ja hyväksikäyttö kaikissa muodoissaan;
- kehitetään ihmiskaupan kaikkiin ulottuvuuksiin, kuten ikään ja sukupuoleen, liittyvän tiedon keräämistä ja kokoamista varten yhteinen EU:n malli, jota käytettäisiin sekä jäsenvaltioissa että kolmansissa maissa ja joka olisi tietosuojaa ja rekisteröidyn oikeuksia koskevan lainsäädännön mukainen;
- laaditaan Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 70 artiklan mukaisesti järjestelmä, jonka avulla voidaan arvioida ihmiskauppaa koskevien EU:n politiikkojen täytäntöönpanoa vuosittain objektiivisesti ja puolueettomasti ja josta Euroopan parlamentille ja kansallisille parlamentille on annettava kaikki tiedot;
- arvioidaan sekä jäsenvaltioissa että kolmansissa maissa toteuttavia ja kehitettäviä tiedotus- ja valistuskampanjoita;
Ehkäiseminen
4. korostaa, että jäsenvaltioiden olisi otettava käyttöön uusia ja tehokkaampia lainsäädännöllisiä ja muita toimenpiteitä, muun muassa koulutukseen, sosiaalialaan, kulttuuriin ja hallintoon liittyviä toimenpiteitä sekä suurelle yleisölle suunnattuja valistuskampanjoita, joilla vähennetään ihmiskaupan kohteeksi joutuneiden henkilöiden tarjoamien palvelujen kysyntää;
5. kehottaa toteuttamaan ja kehittämään laajoja tiedotus- ja valistuskampanjoita sekä jäsenvaltioissa että kolmansissa maissa, jotka ovat osoittautuneet ihmiskaupan lähtöpaikoiksi tai välietapeiksi, ja suuntaamaan kampanjat sekä ihmiskaupan mahdollisille uhreille että ihmiskaupan kohteeksi joutuneiden henkilöiden tuottamien palvelujen mahdollisille ostajille;
6. kehottaa jäsenvaltioita kehittämään alkuperä-, kauttakulku- ja kohdemaissa lapsille suunnattuja valistuskampanjoita, joilla kiinnitetään heidän huomionsa ansoihin, jotka saattavat helposti johtaa ihmiskauppaan;
Syytteeseenpano
7. kehottaa hyväksymään mahdollisimman pian täydellisen ja kattavan oikeuskehyksen, johon sisältyy myös strategioita ihmiskauppaan liittyvän tietoverkkorikollisuuden torjumiseksi;
8. kehottaa, että vastaisuudessa komissio ja jäsenvaltiot ottavat tämän alan lainsäädäntövälineitä koskevia ehdotuksia laatiessaan huomioon seuraavat seikat:
- ihmiskaupasta hyötyville henkilöille ja oikeushenkilöille aiheutuvien rangaistusten ja seuraamusten tason pitäisi ilmentää rikoksen vakavuutta ja vaikuttaa ehkäisevästi, ja lapsikaupasta olisi rangaistava erityisen ankarasti;
- jatkotoimissa olisi kiinnitettävä erityistä huomiota uhrien suojeluun – ottaen asianmukaisesti huomioon lasten ja naisten tilanne – ja varmistettava muun muassa, että uhrin suostumuksella hyväksikäyttöön ei missään tapauksessa ole merkitystä ja että uhreilla on oikeus apuun riippumatta heidän halukkuudestaan avustaa rikosoikeudenkäynnissä;
- ennaltavarautumiseen liittyviä ja muita toimia voitaisiin vastaisuudessa kohdistaa myös ihmiskaupan kohteeksi joutuneiden henkilöiden tarjoamien palvelujen käyttäjiin;
- olisi kiinnitettävä asianmukaista huomiota siihen, että sekä EU:n kansalaisten että EU:n alueella asuvien henkilöiden ihmiskauppaan liittyvien rikosten on kuuluttava ekstraterritoriaalisen lainkäyttövallan piiriin;
- toimivaltaa koskevat säännökset olisi sovitettava yhteen rikosoikeudellisia menettelyjä koskevien toimivaltaristiriitojen ehkäisemistä ja ratkaisemista koskevan puitepäätösluonnoksen kanssa;
9. koska lainsäädännöllä ei ole vaikutusta, jos sitä ei panna asianmukaisesti täytäntöön, kehottaa jäsenvaltioita ja kansallisia parlamentteja panemaan kansallisella tasolla täysimääräisesti täytäntöön ihmiskaupan vastaiset EU:n toimet sekä ratifioimaan ja panemaan täytäntöön mahdollisimman pian muut asiaa koskevat oikeudelliset välineet;
10. kehottaa neuvostoa, komissiota ja jäsenvaltioita parantamaan EU:n elinten, kuten Eurojustin ja Europolin, välistä operatiivista koordinointia;
11. kehottaa Frontexia ja kansallisia rajavalvontaviranomaisia tekemään kaikessa toiminnassaan eron ihmiskaupan uhrien ja laittomien maahanmuuttajien välillä ja parantamaan virkamiestensä ja henkilöstönsä tietoisuutta ihmiskaupasta;
Uhrien suojelu, tukeminen ja avustaminen
12. vaatii uhrien suojelun ja tukemisen asettamista ensisijaiseen asemaan tätä alaa koskevissa EU:n toimissa ja uhrien avustamista kaikilla mahdollisilla tavoilla heti sen jälkeen, kun heidät on löydetty;
13. kiinnittää huomiota erityisen haavoittuviin uhreihin, kuten lapsiin, ja kehottaa laatimaan heitä varten erityisiä avustus- ja suojeluohjelmia;
14. kehottaa antamaan uhreille ammattiapua ja myös ilmaista oikeusapua ottaen huomioon, että he ovat varattomia eivätkä pystyisi maksamaan kyseisestä avusta;
15. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja kansallisille parlamenteille sekä Euroopan neuvostolle.