PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS Kööpenhaminan ilmastonmuutoskokouksen (COP15) tuloksista
1.2.2010
työjärjestyksen 110 artiklan 2 kohdan mukaisesti
Corien Wortmann-Kool, Karl-Heinz Florenz, Richard Seeber, Peter Liese, Vera Pilar del Castillo, Romana Jordan Cizelj, Sirpa Pietikäinen, Theodoros Skylakakis, Maria Da Graça Carvalho PPE-ryhmän puolesta
Ks. myös yhteinen päätöslauselmaesitys RC-B7-0064/2010
B7‑0064/2010
Euroopan parlamentin päätöslauselma Kööpenhaminan ilmastonmuutoskokouksen (COP15) tuloksista
Euroopan parlamentti, joka
– ottaa huomioon ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden Kansakuntien puitesopimuksen (UNFCCC) ja siihen liitetyn Kioton pöytäkirjan,
– ottaa huomioon ilmastonmuutosta koskevan YK:n puitesopimuksen osapuolten 15. kokouksen (COP15) ja Kioton pöytäkirjan osapuolten kokouksena toimivan osapuolten viidennen kokouksen (COP/MOP5), jotka pidettiin Kööpenhaminassa 7.–18. joulukuuta 2009, sekä allekirjoitetun lopullisen poliittisen sopimuksen,
– ottaa huomioon 17. joulukuuta 2008 hyväksymänsä ilmasto- ja energiapaketin ja erityisesti 23. huhtikuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/29/EY direktiivin 2003/87/EY muuttamisesta kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kauppaa koskevan yhteisön järjestelmän parantamiseksi ja laajentamiseksi[1] ja 23. huhtikuuta 2009 tehdyn Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 406/2009/EY jäsenvaltioiden pyrkimyksistä vähentää kasvihuonekaasupäästöjään yhteisön kasvihuonekaasupäästöjen vähentämissitoumusten täyttämiseksi vuoteen 2020 mennessä[2],
– ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa ilmastonmuutoksesta ja erityisesti 4. helmikuuta 2009 antamansa päätöslauselman "2050: Tulevaisuus alkaa tänään – EU:n tulevaa yhdennettyä ilmastonsuojelupolitiikkaa koskevia suosituksia"[3] ja 11. maaliskuuta 2009 antamansa päätöslauselman EU:n strategiasta kattavan ilmastonmuutossopimuksen tekemiseksi Kööpenhaminassa ja riittävän rahoituksen myöntämisestä ilmastonmuutospolitiikalle[4],
– ottaa huomioon komissiolle ja neuvostolle … osoitetut suulliset kysymykset Euroopan unionin strategiasta Kööpenhaminan ilmastonmuutoskokouksessa (COP15) (O-0000/2009 – B7 0000/2009, O-0000/2009 – B7 0000/2009),
– ottaa huomioon ilmastotoimista vastaavaksi komission jäseneksi nimetyn ehdokkaan Connie Hedegaardin kuulemisen 15. tammikuuta 2010,
– ottaa huomioon neuvoston ja komission 20. tammikuuta 2010 esittämät julkilausumat ilmastonmuutosta käsitelleen Kööpenhaminan huippukokouksen tuloksesta,
– ottaa huomioon Meksikossa pidettävän seuraavan COP16-kokouksen,
– ottaa huomioon työjärjestyksen 110 artiklan 2 kohdan,
A. toteaa, että neuvottelut ilmastonmuutosta vuoden 2012 jälkeen koskevasta kattavasta kansainvälisestä sopimuksesta oli tarkoitus saattaa päätökseen Kööpenhaminassa joulukuussa 2009, mutta ne päättyivät pettymyksen tuottaneeseen poliittiseen sopimukseen, joka ei täyttänyt EU:n odotuksia,
B. toteaa, että poliittiseen sopimukseen ei sisältynyt mitään sitovaa sopimusta eikä pitkän aikavälin tavoitteita,
C. toteaa, että poliittiseen sopimukseen erityisesti sisällytettyä kahden celsiusasteen tavoitetta voidaan pitää historiallisena askeleena,
D. toteaa, että osapuolten ehdottamat päästöjen vähentämistä koskevat luvut eivät olleet riittäviä kahden celsiusasteen tavoitteen saavuttamiseksi, ja toteaa, että eri maiden nyt antamat sitoumukset eivät mitenkään riitä täyttämään kansainvälisen ilmastonmuutospaneelin esittämiä hiilidioksidin vähentämistavoitteita, joiden mukaan hiilidioksidipäästöt olisivat vain 700–800 miljardia tonnia vuoteen 2050 mennessä,
E. toteaa, että kehitysmaat ja kasvavan talouden maat samoin kuin Yhdysvallat ovat tunnustaneet oman vastuunsa ja myöntäneet, että niiden on sitouduttava toimiin päästöjen vähentämiseksi,
F. toteaa, ettei EU ole pystynyt ilmentämään johtavaa asemaansa ilmastonmuutoksen vastustamisessa eikä se edes osallistunut Yhdysvaltojen, Kiinan, Intian, Brasilian ja Etelä-Afrikan kanssa käytyihin viimeisiin neuvotteluihin poliittisen sopimuksen lopullisesta versiosta,
G. toteaa, että Kööpenhaminan kokouksen tulos on jättänyt kansainväliset ilmastoneuvottelut toistaiseksi ilman ratkaisua, ja lähikuukaudet ovat erittäin tärkeitä, jotta viime kuukausia voidaan tarkastella kriittisesti ja näin voittaa prosessissa nyt ilmenneet ongelmat,
1. pahoittelee COP15:n aikaansaamaa heikkoa poliittista sopimusta; myöntää kuitenkin, että se on riittävä perusta etenemiselle kohti seuraavan COP16-kokouksen valmistelua ja onnistumista, sillä se sisältää joitakin myönteisiä osia, kuten yleisen yhteisymmärryksen maapallon lämpötilan nousun rajoittamisesta kahteen celsiusasteeseen esiteolliseen aikaan verrattuna, ja sen mukaan tätä tavoitetta ja poliittiseen sopimukseen kuuluvia toimia on tarkasteltava uudelleen vuoteen 2015 mennessä; panee merkille, että siinä viitataan myös erilaisten menetelmien tutkimiseen maapallon lämpötilan nousun rajoittamiseksi puoleentoista celsiusasteeseen;
2. pitää myönteisenä nousevien talouksien sitoutumista päästöjen vähentämiseen ja viittauksia kehitysmaihin, joiden on esitettävä kansallisia kertomuksia päästövähennyksistään tarkastusmenettelyn alaisuudessa;
3. panee merkille poliittiseen sopimukseen sisältyvän 100 miljardin dollarin vuotuisen summan, jonka kehittyneet maat maksavat vuoteen 2020 mennessä, ja kehitysmaille seuraavien kolmen vuoden aikana (2010–2012) maksettavan 30 miljardin dollarin summan, joiden avulla vastustetaan ilmastonmuutosta ja perustetaan vihreä ilmastorahasto tukemaan metsien häviämiseen ja metsien tilan huononemiseen liittyviä hankkeita kehitysmaissa edellyttäen, että kaikkia rahoitusmuotoja valvotaan;
4. hyväksyy sen, että perustetaan mekanismi, jonka avulla vähennetään metsien häviämisen ja metsien tilan huononemisen aiheuttamia päästöjä ja edistetään kasvihuonekaasupäästöjen sitoutumista metsiin, ja että luodaan teknologiamekanismi teknologian kehittämisen ja siirron nopeuttamiseksi, ja pitää myönteisenä viittausta markkinoiden merkitykseen vaikutuksia hillitsevien toimien kustannustehokkuuden parantamisessa;
5. on tyytyväinen sopeutumiseen liittyviin toimiin erityisesti kaikkein haavoittuvimmissa kehitysmaissa (etenkin vähiten kehittyneissä maissa, kehitysmaissa, jotka ovat pieniä saarivaltioita, ja Afrikassa);
6. pahoittelee, etteivät Yhdysvallat ja Kiina olleet valmiita hyväksymään kunnianhimoisempaa sopimusta sisäpoliittisista syistä ja että ne yhdessä joidenkin kolmansien maiden (Kuuban, Nicaraguan, Sudanin ja Venezuelan) kanssa jarruttivat kansainvälisiä neuvotteluja tiukkojen ja sitovien sitoumusten välttämiseksi huolimatta siitä, että asialla oli Kööpenhaminassa vankka poliittinen tuki;
7. katsoo, että keskustelun jatkaminen esimerkiksi rajaveron mukautuksen kaltaisista toimista tai muista pakotteista pahentaa tämänhetkistä epäsopua eikä auta kansainväliseen ilmastosopimukseen pääsemisessä;
8. pahoittelee, ettei Kööpenhaminan sitoumus sisällä mitään mainintaa lento- ja meriliikennettä koskevasta kansainvälisestä sopimuksesta, mutta panee merkille, että Kööpenhaminassa hyväksytyt oikeudelliset asiakirjat säilyttävät asian esityslistalla; toistaa sitoutumisensa kansainväliseen sopimukseen, johon sisältyvät lento- ja meriliikenteen aiheuttamat päästöt;
9. pahoittelee, ettei EU pystynyt pitämään yllä johtajuuttaan kansainvälisessä kehyksessä, ja kehottaa EU:ta ottamaan oppia COP15:n tuloksesta ja pyrkimään unionin entistä yhtenäisempään, päättäväisempään ja tehokkaampaan esiintymiseen ja samalla pohtimaan uudelleen strategiaansa, jotta se voisi säilyttää johtavan asemansa ilmastonmuutoksen vastustamisessa;
10. katsoo, että COP15:n tuloksesta voidaan ottaa oppia, jonka avulla voidaan saavuttaa menestystä Meksikossa tänä vuonna järjestettävässä COP16-kokouksessa;
11. korostaa, että tulisi käsitellä uusia globaaleja menettelytapoja, kuten talousarvioon pohjautuvaa menettelyä, ja niiden tulisi antaa uutta inspiraatiota keskusteluihin; katsoo myös, että tällaisissa ilmastopolitiikkaa koskevissa uusissa menettelyissä on yhdistettävä taloudellinen tehokkuus ja globaali kehityskumppanuus niin, että samalla kaikkia maita kehittyvät taloudet mukaan lukien pidetään vastuullisina ilmastokysymyksissä;
12. on vakuuttunut siitä, että jos Eurooppa investoi kestävään tulevaisuuteen, voidaan saada aikaan ratkaisuja, joiden avulla voidaan samanaikaisesti tukea ilmastoa ja energiavarmuutta sekä vähentää energiariippuvuutta ja tehostaa resurssien käyttämistä, teollisuuden kilpailukykyä ja työpaikkojen luomista;
13. katsoo, että tarvitaan entistä parempaa viestintää ilmastonsuojelun tarjoamista mahdollisuuksista myös kasvun takaamiseksi tulevaisuudessa ja sellaisten maiden, jotka eivät ole vielä kehittyneitä maita (kuten EU:n jäsenvaltiot ovat), auttamiseksi samanlaisten virheiden välttämisessä kuin joita EU:n jäsenvaltiot ovat tehneet;
14. vaatii, että EU, jota ohjaa yhteisvastuun periaate, toisaalta kokoaa yhteen kumppaneita uudessa vastavuoroisen kunnioituksen ja vastuun hengessä ja toisaalta vahvistaa alhaalta ylöspäin suuntautuvien toimien periaatetta (esim. julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuudet, investoinnit uuteen tekniikkaan ja tutkimukseen, toimet teknologiaan, innovointiin tai energiaan perustuvien kumppanuuksien edistämiseksi Kiinan, Intia ja muiden kehittyvien talouksien kanssa), jotta mukaan saadaan kansalaisten antama uusi panos;
15. korostaa, että onnistumisen kannalta tärkein tekijä on EU:n yhtenäinen esiintyminen niin, että sen neuvottelukumppanit antavat sille riittävän painoarvon ja että sitä pidetään tärkeimpänä tai ainakin painoarvoltaan vastaavana neuvottelukumppanina;
16. suosittelee, että EU:ta edustaisi tulevissa konferensseissa yksi ainoa neuvottelija unionin yhteisen kannan painottamiseksi;
17. korostaa tarvetta tukea kaikkia ilmastoystävällisiä energiantuotannon lähteitä, jotta unioni saavuttaisi ilmastonmuutokseen liittyvät tavoitteensa ja jotta samalla voitaisiin taata energiansaannin varmuus; pitää keskeisenä, että EU ja sen jäsenvaltiot lisäävät investointeja puhtaaseen tekniikkaan, energia-alan tutkimukseen sekä energiatehokkuuteen ja resurssien käytön tehokkuuteen, jotta voidaan tukea EU:n uskottavuutta ja sen johtavaa asemaa kansainvälisellä tasolla;
18. on samaa mieltä siitä, että erityisistä vähentämistavoitteista neuvottelemisen lisäksi kansainvälisellä tasolla tulisi määritellä entistä selvemmin energiatehokkuuden mahdollisuudet keskeisenä ja edullisena keinona ilmastonmuutoksen vaikutusten hillitsemiseen; on vakuuttunut siitä, että Mexico Cityn tulevissa ilmastoneuvotteluissa on saatava aikaan muun muassa energiatehokkuutta koskeva kansainvälinen sopimus;
19. kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita olemaan hyväksymättä yksipuolisia sitoumuksia, jotka annetaan EU:n teollisuuden kilpailukyvyn kustannuksella; pitää olennaisen tärkeänä, että EU:n ulkopuoliset teollisuusmaat hyväksyvät vastaavia toimia ja että kehitysmaat ja kehittyvät taloudet sitoutuvat realistisiin päästövähennyksiin; toteaa, että vähennystavoitteiden on oltava mitattavissa, raportoitavissa ja todennettavissa;
20. kehottaa käymään perinpohjaista keskustelua parhaasta keinovalikoimasta päästövähennystavoitteiden saavuttamiseksi maailmanlaajuisesti ja kehottaa samalla arvioimaan kriittisesti tähän liittyviä EU:n kantoja; katsoo kuitenkin, että etusijalle tulisi asettaa markkinaperusteisten välineiden käyttö, koska tällaisten välineiden avulla pakolliset vähennystavoitteet voidaan toteuttaa mahdollisimman alhaisin sosiaalisin kustannuksin;
21. kehottaa teollisuusmaita investoimaan voimakkaammin tutkimukseen, joka koskee ilmastoystävällisiä ja energiatehokkaita tuotantoprosesseja edistävää uutta ja edistyksellistä tekniikkaa; pitää tärkeänä, että unioni toimii esimerkillisesti lisäämällä ilmastoystävällisten tekniikan tutkimukseen suunnattuja varoja huomattavasti tutkimuksen puiteohjelmassa;
22. ehdottaa, että yhteisten kansainvälisten toimien yhteydessä vähennetään tehokkaasti hiilidioksidipäästöjä ja kehitetään globaali alakohtainen alhaalta ylöspäin suuntautuva menettely, joka koskee energiaintensiivisiä kulutusteollisuuden aloja; toteaa, että tämän menettelyn mukaiset päästötavoitteet näillä aloilla kautta maailman sekä kannustavana välineenä teknologian siirtäminen ovat osoittautuneet hyvin tehokkaiksi esimerkiksi Japanissa, ja menettelyä on nyt alettu kehittää Aasian ja Tyynenmeren kumppanuuden avulla;
23. katsoo, että Mexico Cityn ilmastohuippukokous tarjoaa erinomaisen mahdollisuuden tehdä sopimus, jonka avulla kehitetään alakohtainen alhaalta ylöspäin suuntautuva menettely, joka koskee energiaintensiivistä kulutusteollisuutta; katsoo, että Yhdysvaltojen, Kiinan, Intian ja Brasilian on ehdottomasti osallistuttava tällaiseen kansainväliseen sopimukseen;
24. korostaa, että EU:n on välttämätöntä pitää yllä kunnianhimoisia tavoitteitaan ilmastonmuutoksen vastustamiseksi ja soveltaa säännöksiään, jotka koskevat hiilivuotoa sekä markkinaperusteista mekanismia ja päästökauppajärjestelmää, mutta sen tulisi myös olla valmis entistä suurempaan joustavuuteen, mitä tulee siirtymiseen Kioton pöytäkirjasta mahdollisiin muiden maiden vapaaehtoisiin sitoumuksiin edellyttäen, että myös ne ryhtyvät käytännön toimiin päästöjen vähentämiseksi merkittävällä tavalla;
25. korostaa sitä, että kun otetaan huomioon muiden maiden 31. tammikuuta esitetty sitoumus, EU:n tulisi ilmaista paremmin halunsa toteuttaa kasvihuonekaasupäästöjen 30 prosentin vähennys edellyttäen, että myös muut maat ovat valmiita sitoutumaan asianmukaisiin toimiin, jotka pohjautuvat "yhteisen mutta eriytetyn vastuun" periaatteeseen; katsoo, että yleisemmällä tasolla EU:n pitäisi tutkia, onko omien kansallisten sitoumusten soveltaminen oikea globaali strategia, kun otetaan huomioon sekä kunnianhimoinen tavoite että sen toteutettavuus;
26. panee merkille, että yksi tulevaisuuden suurimmista haasteista on hiilidioksidipäästöjen vähentämisen lisäksi luonnonvarojen entistä tehokkaampi ja kestävämpi käyttö, joka on keskeisellä sijalla lähitulevaisuudessa;
27. katsoo, että Euroopan parlamentin ja kansallisten parlamenttien kahdenväliset kokoukset voivat edistää merkittävästi keskustelua ja parantaa osapuolten yhteisymmärrystä; aikoo siksi järjestää tällaisia kokouksia ennen virallisten neuvottelujen alkua, jotta neuvottelujen parasta mahdollista tulosta voidaan edistää entistä mielekkäämmällä tavalla;
28. korostaa tarvetta luoda EU:n uusi "ilmastodiplomatia" ja vahvistaa suhteita maailman johtaviin maihin samoin kuin nopeimmin kehittyviin maihin, kuten Brasiliaan, Meksikoon, Costa Ricaan ja Malediiveihin; katsoo myös, että tulevien neuvotteluprosessien helpottamiseksi EU:n on autettava takaamaan entistä parempi tiedonkulku ja palaute erityisesti G-77:n kaltaisten heterogeenisten ryhmien suhteen;
29. kehottaa ilmastonmuutosta koskevan YK:n puitesopimuksen sihteeristöä tarkastelemaan uudelleen kansainvälisissä neuvotteluissa sovellettavia työmenetelmiä ja erityisesti kansallisten johtajien roolia sekä julkisesti ilmoitettuja kantoja ennen neuvotteluiden päättymistä, jotta voitaisiin taata, että sovitut tekstiluonnokset on valmisteltu riittävän hyvin etukäteen ja että neuvottelujen osapuolilla on tarvittava päätöksentekovalta, mikä parantaa koko menettelyn tehokkuutta;
30. kehottaa luomaan entistä tiiviimmät yhteydet ulkoasioihin ja toisaalta ilmastoon liittyvän EU:n politiikan välillä; on vakuuttunut siitä, että ilmastonmuutos tulisi asettaa tärkeälle sijalle EU:n ulkoisten toimien esityslistalla; kehottaa siksi EU:ta esiintymään yhtenäisesti, jotta se voisi säilyttää johtavan asemansa neuvotteluissa; toivoo, että EU:ta edustavat COP16-kokouksen korkean tason osuudessa komission puheenjohtaja Barroso, unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja Baroness Ashton sekä ilmastotoimista vastaava komissaari Hedegaard;
31. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille sekä ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden Kansakuntien puitesopimuksen sihteeristölle ja pyytämään, että se välitetään kaikille Euroopan unioniin kuulumattomille sopimuspuolille.
- [1] EUVL L 140, 5.6.2009, s. 63.
- [2] EUVL L 140, 5.6.2009, s. 136.
- [3] Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2009)0042.
- [4] Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2009)0121.