PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS Kööpenhaminan ilmastonmuutoskokouksen tuloksista
2.2.2010
työjärjestyksen 110 artiklan 2 kohdan mukaisesti
Corinne Lepage, Jens Rohde, Lena Ek, Chris Davies, Fiona Hall, Gerben-Jan Gerbrandy ALDE-ryhmän puolesta
Ks. myös yhteinen päätöslauselmaesitys RC-B7-0064/2010
B7‑0066/2010
Euroopan parlamentin päätöslauselma Kööpenhaminan ilmastonmuutoskokouksen tuloksista
Euroopan parlamentti, joka
– ottaa huomioon ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden Kansakuntien puitesopimuksen (UNFCCC) ja siihen liitetyn Kioton pöytäkirjan,
– ottaa huomioon Balin toimintasuunnitelman (päätös 1/COP13),
– ottaa huomioon äskettäisen Kööpenhaminan COP15-kokouksen,
– ottaa huomioon 25. marraskuuta 2009 antamansa päätöslauselman Euroopan unionin strategiasta Kööpenhaminan ilmastonmuutoskokouksessa (COP15)[1],
– ottaa huomioon työjärjestyksen 110 artiklan 2 kohdan,
A. ottaa huomioon, että läsnä olleet yli 100 valtionpäämiestä eivät onnistuneet saamaan aikaan sopimusta Kööpenhaminassa,
B. ottaa huomioon, että yhä kasvava määrä tieteellisiä todisteita osoittaa, että ilmastonmuutos tapahtuu aiemmin luultua nopeammin, ja että äskettäiset havainnot ovat saaneet yli 100 valtiota vaatimaan, että globaali lämpeneminen pyritään rajoittamaan enintään 1,5 celsiusasteeseen teollista vallankumousta edeltäneeseen lämpötilaan verrattuna mieluummin kuin aiemmin yleisesti hyväksyttyyn kahteen celsiusasteeseen,
C. ottaa huomioon, että YK:n prosessi näin teknisellä ja poliittisesti arkaluonteisella alalla on toistaiseksi osoittautunut kykenemättömäksi käsittelemään ilmastonmuutoksen kaltaista globaalia ongelmaa sikäli, että konsensusvaatimuksen vuoksi kehitysmaiden vaatimuksia ja kehittyneiden maiden valmiuksia ei voida sovittaa yhteen,
D. katsoo, että EU:n ei pitäisi antaa ilmastonmuutostoimia koskevan oman sitoumuksensa höllentyä, vaikka jotkut tärkeimmistä neuvottelukumppaneistamme näyttävät edelleen haluttomilta hillitsemään päästöjensä kehitystä tai eivät kykene tekemään niin,
E. katsoo, että vaikka YK:n prosessista ei voida luopua, EU:n on toisaalta muutettava neuvotteluasennettaan nykytilanne huomioon ottaen ja toisaalta määriteltävä uudelleen tavoitteensa seuraavaa Meksikossa pidettävää ilmastonmuutosta koskevaa Yhdistyneiden Kansakuntien puitesopimusta käsittelevää kokousta varten,
1. toteaa, että Kööpenhaminan huippukokouksen lopussa kiertäneellä poliittisella sopimuksella ei voida katsoa olevan oikeudellista asemaa, koska sitä ei hyväksytty, eikä se sisällä sitovia vähentämissitoumuksia eikä myöskään merkitseviä tarkastus-, valvonta- tai ilmoitusmenetelmiä;
2. toistaa päästöjen vähentämisestä 20 prosentilla vuoteen 2020 mennessä annetun EU:n sitoumuksen, joka on jo oikeudellisesti sitova, ja EU:n tahdon saada aikaan 30 prosentin vähennys, vaikka sitovaa kansainvälistä sopimusta ei olekaan; toteaa lisäksi, että EU:ssa tehdyt aloitteet vihreän talouden edistämiseksi ja kannustamiseksi tekevät 30 prosentin vähennyssitoumuksen saavuttamisen yhä helpommaksi;
3. katsoo, että sitovaa kansainvälistä sopimusta ei voida saada aikaan, elleivät EU, Yhdysvallat ja Kiina kykene sopimaan hyväksyttävistä päästövähennystavoitteista, joihin liittyy kaikkien vähennysten valvontaa ja tarkastamista sekä niistä ilmoittamista koskevia mekanismeja; katsoo, että EU:n välittömänä painopisteenä on oltava pyrkimys saada aikaan tällainen sopimus tulevien kuukausien aikana;
4. on vakuuttunut, että koska YK ei ole vielä saanut aikaan toimivaa ratkaisua ilmastonmuutoksen asettamaan globaaliin haasteeseen, EU:n on ryhdyttävä neuvotteluihin vastaavassa prosessissa, johon osallistuisivat suurimmat päästöjen aiheuttajat, jotta voitaisiin täydentää YK:n prosessia ja varmistaa merkittävä sopimus ennen Meksikon COP16-kokousta;
5. uskoo, että EU:n pitäisi välittömästi käynnistää neuvottelut Yhdysvaltojen vastaavien elinten kanssa, jotta voitaisiin varmistaa, että Yhdysvaltojen nousevat hiilimarkkinat olisivat yhteensopivat EU:n omien hiilimarkkinoiden kanssa, ja siten luoda transatlanttiset hiilimarkkinat globaalien hiilimarkkinoiden edelläkävijäksi; katsoo lisäksi, että EU:n olisi lujitettava omia hiilimarkkinoitaan esimerkiksi edistämällä investointeja vähähiilisiin teknologioihin, tiukentamalla kattoa ja asettamalla hiilelle minimihinta;
6. katsoo, että Meksikon kokous voi onnistua ainoastaan, jos sitä ennen saadaan aikaan EU:n, Yhdysvaltojen ja Kiinan välinen laaja sopimus; katsoo sen vuoksi, että kahden- tai kolmenkeskiset neuvottelut Kiinan kanssa olisi aloitettava vasta sen jälkeen, kun on saavutettu kattava sopimus Yhdysvaltojen kanssa hiilidioksidipäästöjen vähentämisestä;
7. uskoo lisäksi, että Meksikossa saadaan aikaan sopimus ainoastaan, jos suurimmat päästöjen aiheuttajat pääsevät sopimukseen ennen marraskuuta; katsoo, että suurimpien kansantalouksien foorumi tarjoaisi ihanteelliset puitteet tällaisille neuvotteluille, koska se edustaa tärkeimpiä hiilentuottajia;
8. pahoittelee, että Kiina kieltäytyy hyväksymästä pitkän aikavälin päästövähennystavoitteiden asettamista jopa kehittyneille maille; kehottaa erityisesti Kiinaa tunnusmaan vastuunsa kehitysmaille, koska niiden odotetaan kokevan ilmastonmuutoksen vakavimmat vaikutukset;
9. painottaa, että EU:n on esiinnyttävä yhtenä ryhmittymänä kaikissa tulevissa YK:n ilmastonmuutoskokouksissa (kuten se toimii jo Maailman kauppajärjestössä) sen sijaan, että sallitaan erilaisten kansallisten näkemysten ilmaiseminen neuvottelujen aikana;
10. toteaa, että investoiminen uusiin vihreisiin teknologioihin on tärkeää erityisesti näinä taantuma-aikoina; katsoo myös, että energiatehokkuus, uusiutuva energia sekä hiilidioksidin talteenotto ja varastointi voivat olla erittäin merkittävässä asemassa hiilidioksidipäästöjen vähentämisessä;
11. kehottaa komissiota varmistamaan, että EU:n maksuosuudet äskettäin perustettuun Kööpenhaminan vihreään ilmastorahastoon ovat lisänä muulle kehitysavulle, ja esittämään ehdotuksia EU:n maksuosuuksien lähteiksi ja kriteerit, joita se haluaisi sovellettavan tästä rahastosta mahdollisesti rahoitettaviin hankkeisiin;
12. huomauttaa, että suuri yleisö on yhä enemmän tietoinen ilmastonmuutoksen vaikutuksista kehitysmaissa samoin kuin nopeasti nousevissa talouksissa, kuten Kiinassa; kehottaa tehostamaan vuoropuhelua erityisesti vähiten kehittyneiden maiden, pienten saarikehitysvaltioiden ja Afrikan kanssa sitovan kansainvälisen ilmastonmuutossopimuksen aikaansaamiseksi, jotta näillä alueilla väestöön, kansanterveyteen, muuttoliikkeeseen ja talouteen kohdistuvia ilmastonmuutoksen vaikutuksia ja ennustettavissa olevia seurauksia voidaan vähentää;
13. kehottaa komission puheenjohtajaa varmistamaan uuden komission yhden keskeisen politiikan alan huomioon ottaen, että uudella ilmastonmuutoksen torjunnasta vastaavalla komission jäsenellä on kaikki tarvittavat voimavarat, erityisesti henkilöstön ja budjetin osalta, jotta hän voi edistää ilmastonmuutoksen torjuntaa koskevaa toimintaa globaalisti;
14. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä Yhdysvaltojen, Kiinan, Japanin, Intian, Brasilian, Meksikon ja Etelä-Afrikan hallituksille sekä Yhdistyneille Kansakunnille.
- [1] Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2009)0089.