PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS Iranin tilanteesta
3.2.2010
työjärjestyksen 110 artiklan 2 kohdan mukaisesti
Adrian Severin, Hannes Swoboda, Roberto Gualtieri, Sergio Gaetano Cofferati, Ana Gomes, María Muñiz De Urquiza S&D-ryhmän puolesta
Ks. myös yhteinen päätöslauselmaesitys RC-B7-0078/2010
B7‑0082/2010
Euroopan parlamentin päätöslauselma Iranin tilanteesta
Euroopan parlamentti, joka
– ottaa huomioon aikaisemmat päätöslauselmansa Iranista,
– ottaa huomioon puheenjohtajavaltion 28. joulukuuta 2009 antaman julkilausuman Iranin viimeaikaisista mielenosoituksista,
– ottaa huomioon korkean edustajan Euroopan unionin puolesta 12. tammikuuta 2010 antaman julkilausuman Iranissa pidetystä oikeudenkäynnistä seitsemää bahá'í-johtajaa vastaan,
– ottaa huomioon 10. ja 11. joulukuuta 2009 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston julkilausuman Iranista,
– ottaa huomioon kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanon lykkäämisestä 18. joulukuuta 2007 annetun YK:n yleiskokouksen päätöslauselman 62/149 ja 18. joulukuuta 2008 annetun YK:n yleiskokouksen päätöslauselman 63/168,
– ottaa huomioon kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen, taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen, kaikkinaisen rotusyrjinnän poistamista koskevan kansainvälisen yleissopimuksen ja lapsen oikeuksista tehdyn yleissopimuksen, joiden kaikkien sopimuspuolena Iranin islamilainen tasavalta on,
– ottaa huomioon Kansainvälisen atomienergiajärjestön (IAEA) perussäännön ja ydinsulkusopimuksen, jonka sopimuspuolena Iranin islamilainen tasavalta on,
– ottaa huomioon työjärjestyksen 110 artiklan 2 kohdan,
A. katsoo, että Iranin poliittinen kehitys kesäkuussa 2009 järjestettyjen kiistanalaisten presidentinvaalien jälkeen on osoittanut, että maalla on suuret mahdollisuudet kansanjohtoiseen, demokraattiseen muutokseen, jota johtaa sen energinen, hyvin koulutettu ja aktiivinen kansalaisyhteiskunta,
B. ottaa huomioon, että hallitus, erityisesti vallankumouksellinen poliisi ja puolisotilaalliset basij-joukot, tukahduttavat väkivallalla parhaillaan käynnissä olevia rauhanomaisia mielenosoituksia, joissa vastustetaan petoksena pidettyjä vaaleja sekä poliittisia oikeuksia, kansalaisoikeuksia ja perusoikeuksia, erityisesti sananvapautta ja tiedotusvälineiden vapautta, koskevia tiukkoja rajoituksia, jotka Iranin islamilainen tasavalta on määrännyt,
C. ottaa huomioon, että tuhansia rauhanomaisia mielenosoittajia ja toisinajattelijoita, myös opiskelijoita, naisoikeusaktivisteja, lakimiehiä, kuuluisia ihmisoikeuksien puolustajia, toimittajia, ammattiyhdistysaktivisteja ja uudistusmielisiä pappeja pidätettiin mielivaltaisesti selkeänä pyrkimyksenä pelotella kriitikkoja ja vaientaa toisinajattelijat; ottaa huomioon, että hallituksen virkamiehet ovat vahvistaneet, että kesäkuusta 2009 lähtien ainakin 30 protestoijaa on kuollut mielenosoituksissa tai vankeudessa ja että ainakin seitsemän muuta henkilöä kuoli 27. joulukuuta vietettävänä ašura-muistopäivänä tapahtuneissa kiistoissa; ottaa huomioon, että hallituksen tukeman väkivallan aiheuttamien kuolemantapausten nykyisen määrän uskotaan olevan paljon korkeampi,
D. ottaa huomioon, että Mohammad Reza Ali Zaman ja Arash Rahmanipour hirtettiin 28. tammikuuta 2010 heidän väitetystä jäsenyydestään monarkistiseen oppositioon pidetyn epäoikeudenmukaisen oikeudenkäynnin jälkeen; ottaa huomioon, että yhdeksän kuolemaan tuomitun henkilön teloittamisesta on ilmoitettu; ottaa huomioon, että Iranin teloitusten määrä on yksi maailman korkeimmista; ottaa huomioon, että maa rikkoo eniten nuorten rikoksentekijöiden kuolemantuomiota koskevaa kieltoa,
E. ottaa huomioon, että tietojen mukaan monia pidätettyjä on hakattu tai kidutettu ja joissakin tapauksissa heille on tehty seksuaalista väkivaltaa vankiloissa ja salaisissa pidätyskeskuksissa; ottaa huomioon, että Iranin islamilaisen tasavallan parlamentin tekemässä tutkimuksessa tultiin vuoden 2010 alussa siihen tulokseen, että apulaissyyttäjä Saeed Mortazawi on suoraan vastuussa vähintään kolmen pidätetyn kuolemasta kidutuksen ja hoidon laiminlyönnin vuoksi Kahrizakin vankilassa, jonka oikeuslaitos oli määrännyt suljettavaksi kolme vuotta aiemmin,
F. ottaa huomioon, että oikeuslaitos järjesti elokuussa 2009 sellaisten satojen kuuluisien uudistusmielisten ja aktivistien näytösoikeudenkäyntejä, jotka syytösten mukaan olivat yhteyksissä mellakoijiin, jotka yrittävät edistää ”samettivallankumousta”; ottaa huomioon, että oikeudenkäynneissä monet näistä toisinajattelijoista antoivat televisioituja tunnustuksia, jotka vaikuttivat pakotetuilta,
G. ottaa huomioon, että vaalien jälkeisen ihmisoikeuskriisin lisäksi turvallisuusjoukot ovat järjestelmällisesti ahdistelleet uskonnollisia vähemmistöjä, kuten baha'i-uskonnon harjoittajia, juutalaisia ja sunneja, sekä pidättäneet mielivaltaisesti kurdi-, azeri-, balutši- ja arabiväestöä edustavia kansalaisyhteiskunnan aktivisteja ja poliittisia aktivisteja,
H. ottaa huomioon, että Iranin hallitus syyttää edelleen Euroopan maita sekaantumisesta Iranin poliittiseen kehitykseen; ottaa huomioon, että nämä syytökset johtivat vaalien jälkeisellä ajanjaksolla kahden Yhdistyneen kuningaskunnan diplomaatin karkottamiseen maasta, monien Yhdistyneen kuningaskunnan suurlähetystössä työskennelleiden iranilaisten pidättämiseen ja kahden saksalaisen diplomaatin pidättämiseen, koska heidän väitettiin osallistuneen protesteihin Iranissa joulukuussa 2009 vietettynä ašura-muistopäivänä,
I. ottaa huomioon, että Iranin hallitus on ryhtynyt tiukkoihin toimenpiteisiin kotimaista ja ulkomaista mediaa vastaan, mikä rajoittaa ankarasti Iranin kansan tiedonsaantia; ottaa huomioon, että jotkin eurooppalaiset yritykset toimittivat teknologiaa, joka mahdollistivat Teheranissa ja muissa iranilaisissa kaupungeissa järjestettyjen protestien raportoinnin sensuroinnin,
J. ottaa huomioon, että Iran ei noudattanut vuoden lopussa umpeutuneeseen määräaikaan mennessä kehotuksia avata ydinlaitoksensa Kansainvälisen atomienergiajärjestön tarkastajille; ottaa huomioon, että Iran ei ole tähän mennessä tehnyt mitään kansainvälisen yhteisön luottamuksen palauttamiseksi siihen, että sen ydinohjelma on täysin rauhanomainen,
K. ottaa huomioon, että Iranin presidentti Mahmud Ahmadinejad ilmoitti 3. helmikuuta 2010, että Iran on valmis lähettämään rikastetun uraaninsa ulkomaille sen edelleen rikastamista varten,
L. ottaa huomioon, että UNESCO on päättänyt nimittää Teheranin vuoden 2010 filosofiapääkaupungiksi ja järjestää vuoden 2010 kansainvälisen filosofian päivän Teheranissa,
1. tukee vilpittömästi Iranin kansan demokraattisia pyrkimyksiä; ylistää kaikkien niiden iranilaisten miesten ja naisten rohkeutta, jotka puolustavat perusvapauksiaan ja demokraattisia periaatteitaan rauhanomaisin mielenosoituksin; uskoo, että nämä ihmiset ilmaisevat toiveensa elää sorrosta ja uhkailusta vapaassa yhteiskunnassa ja rauhassa kansainvälisen yhteiskunnan kanssa;
2. muistuttaa, että sananvapaus ja oikeus rauhanomaiseen kokoontumiseen ovat yleismaailmallisia ihmisoikeuksia, joita on kunnioitettava, ja että Iran on sitoutunut näiden oikeuksien kunnioittamiseen kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen sopimusvaltiona; vaatii tässä yhteydessä, että Iranin hallitus kunnioittaa täysin oikeutta rauhanomaiseen kokoontumiseen ja sananvapautta mielenosoituksissa, joiden järjestämispäiväksi on ilmoitettu 11. helmikuuta 2010;
3. tuomitsee ankarasti Iranin hallituksen käyttämän väkivallan sellaisia mielenosoittajia vastaan, jotka pyrkivät käyttämään sanavapauttaan ja oikeuttaan rauhanomaiseen kokoontumiseen; on tässä yhteydessä tyrmistynyt ašura-muistopäivänä ja ajatollah Montazerin hautajaisten aikana järjestettyjen protestien jälkeisten mielenosoitusten tukahduttamisesta; vaatii, että kaikki, jotka on pidätetty oikeuksiensa sananvapauteen, liittymiseen ja kokoontumiseen käyttämisestä, vapautetaan välittömästi ja ehdoitta;
4. vaatii, että mielenosoittajien ja pidätettyjen tappamisesta, pahoinpitelystä, kidutuksesta ja raiskauksesta vastuussa olevia hallituksen viranomaisia ja turvallisuusjoukkojen jäseniä tutkitaan ja heidät asetetaan syytteeseen;
5. tuomitsee ankarasti Mohammed Reza Alizamanin ja Arash Rahmanipourin äskettäiset teloitukset ja ilmoituksen yhdeksän muun epäoikeudenmukaisissa oikeudenkäynneissä kuolemaan tuomittujen henkilöjen teloituksesta; on syvästi huolissaan niiden henkilöiden tilanteesta, joita syytetään – ja joita vastaan on joissakin tapauksissa nostettu virallinen syyte – rikoksista, joiden rangaistuksena on kuolemantuomio, vaikka nämä henkilöt ovat vain ilmaisseet mielipiteensä Iranin poliittisesta tilanteesta ja kansalaisoikeuksista; vetoaa edelleen Iranin viranomaisiin, jotta nämä poistaisivat kuolemanrangaistuksen ja ottaisivat toistaiseksi käyttöön teloituksia koskevan moratorion, kuten YK:n päätöslauselmissa 62/149 ja 63/168 vaaditaan tekemään;
6. pitää valitettavana, että tiedonvälityksen vapautta rajoitetaan järjestelmällisesti sulkemalla verkkosivustoja, kieltämällä mediaa käsittelemästä luvattomia mielenosoituksia ja ottamalla käyttöön uusia rajoituksia, joissa toimittajilta vaaditaan lupa kaikenlaiseen uutisointiin; tuomitsee ankarasti Iranin hallituksen päätöksen häiritä BBC:n persiankielisiä palveluja;
7. pitää tervetulleina komission suunnitelmia rahoittaa uutta farsinkielistä TV-kanavaa; kehottaa neuvostoa ja komissiota tutkimaan enemmän mahdollisuuksia Iranin demokraattisen muutoksen edistämiseksi demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskevan eurooppalaisen rahoitusvälineen tai muiden välineiden yhteydessä;
8. kehottaa eurooppalaisia yrityksiä olemaan toimittamatta Iranin hallitukselle teknologiaa, jota voidaan käyttää protestien tukahduttamiseen, etenkin teknologiaa, joka mahdollistaa verkossa tapahtuvan viestinnän tutkimisen sähköpostien, VoIP-puhelujen ja sosiaalisen verkostoitumisen sivustoille lähetettyjen postien sisällön tarkkailemiseksi ja niiden lähteiden jäljittämiseksi;
9. katsoo, että syytökset ulkomaiden sekaantumisesta Iranin vaalien jälkeiseen kehitykseen ovat perusteettomia eikä niitä voida hyväksyä; kehottaa Iranin hallitusta vapauttamaan välittömästi kaksi saksalaista diplomaattia, jotka on pidätetty väitetystä osallisuudestaan ašura-muistopäivän protesteihin; pyytää tässä yhteydessä Iranin viranomaisia noudattamaan Wienin yleissopimuksia ja diplomaattisia normeja;
10. kehottaa neuvostoa harkitsemaan rauhanomaisten mielenosoitusten tukahduttamisesta ja ihmisoikeusoikeuksien rikkomisesta vastuussa olevien turvallisuusjoukkojen jäsenten sisällyttämistä niiden henkilöiden luetteloon, joita koskevat EU:n matkustuskiellot ja varojen jäädyttäminen;
11. vahvistaa Iranin oikeuden kehittää ydinenergiaa rauhanomaisiin tarkoituksiin ydinsulkujärjestelmän sääntöjen nojalla; panee merkille Iranin presidentti Mahmud Ahmadinejadin ilmoituksen Iranin valmiudesta lähettää rikastettu uraaninsa ulkomaille sen edelleen rikastamista varten; toivoo, että tätä ilmoitusta seuraa konkreettisia toimia, jotka lievittävät huolta sen ydinohjelmasta IAEA:n vaatimusten mukaisesti;
12. tukee Iranin ydinohjelmaan sovellettavaa kaksitahoista menettelytapaa; kehottaa jälleen kerran Irania noudattamaan täysimääräisesti ja viipymättä Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvoston ja IAEA:n asiaankuuluvien päätöslauselmien mukaisia velvoitteitaan, varsinkin täyttääkseen IAEA:n hallintoneuvoston päätöslauselmassa 27. marraskuuta 2009 asetetut vaatimukset; vaatii neuvostoa tukemaan Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvoston toimintaa, jos Iran ei edelleenkään suostu ydinohjelmaansa koskevaan yhteistyöhön kansainvälisen yhteisön kanssa; kehottaa neuvostoa olemaan valmis toteuttamaan tarvittavia ”fiksuja”, kohdennettuja ja ydinaseiden leviämisen estämiseen keskittyneitä toimenpiteitä Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvoston prosessin täydentämiseksi;
13. kehottaa neuvostoa pysyttelemään valmiina yhteyden saamiseksi Iraniin neuvotteluratkaisun saavuttamiseksi ydinongelmaan ja alueellisiin turvallisuusongelmiin Iranin legitiimit turvallisuuteen liittyvät edut ja huolet huomioon ottaen, jos Iran tekee tämänsuuntaisen konkreettisen päätöksen; korostaa, että tämän sitoumuksen ei pitäisi vähentää demokratian ja ihmisoikeuksien edistämistä Iranissa; on vakuuttunut, että demokraattisella ja vahvalla Iranilla voisi olla avainrooli alueen vakauttamisessa ja rauhoittamisessa;
14. kehottaa UNESCOa harkitsemaan uudelleen päätöstään järjestää vuoden 2010 kansainvälinen filosofian päivä Teheranissa ja tukeaan Italian kansallisen UNESCO-komission ehdotukselle pitää yllä Teheranin nimitys tämän aloitteen isäntäkaupungiksi ja järjestämään sen sijaan asiaankuuluvat tapahtumat muissa pääkaupungeissa, millä annetaan vahva, sananvapauden puutetta Iranissa korostava signaali;
15. pitää valitettavana Iranin hallituksen päätöstä peruuttaa Euroopan parlamentin valtuuskunnan vierailu Iraniin; katsoo, että tällainen vierailu voisi tukea EU:n ja Iranin poliittista vuoropuhelua edellyttäen, että valtuuskunnalla on valtuudet ja mahdollisuus tavata hallitus, oppositio, ihmisoikeusaktivistit ja kansalaisyhteiskunnan edustajat;
16. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, YK:n pääsihteerille, YK:n ihmisoikeusneuvostolle sekä Iranin islamilaisen tasavallan hallitukselle ja parlamentille.