PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS EU 2020 ‑strategiasta – 11. helmikuuta 2010 pidetyn Eurooppa-neuvoston epävirallisen kokouksen seuranta
4.3.2010
työjärjestyksen 115 artiklan 5 kohdan mukaisesti
Rebecca Harms, Daniel Cohn-Bendit Verts/ALE-ryhmän puolesta
B7‑0159/2010
Euroopan parlamentin päätöslauselma EU 2020 -strategiasta – 11. helmikuuta 2010 pidetyn Eurooppa-neuvoston epävirallisen kokouksen seuranta
Euroopan parlamentti, joka
– ottaa huomioon 11. helmikuuta 2010 pidetyn Eurooppa-neuvoston epävirallisen kokouksen,
– ottaa huomioon maaliskuussa 2000, 2001, 2005, 2006 ja 2007 sekä joulukuussa 2009 kokoontuneiden Eurooppa-neuvostojen puheenjohtajan päätelmät,
– ottaa huomioon komission käynnistämän, Eurooppa 2020:tä koskevan julkisen kuulemisen ja sen tulokset (SEK(2010)116),
– ottaa huomioon komission teettämän Lissabonin strategian arvioinnin (SEK(2010) 114),
– ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 3 artiklan,
– ottaa huomioon maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnalle 23. helmikuuta 2010 esitetyn kysymyksen sekä tulevan EU 2020 ‑strategian (O-0023/2010 – B7‑0000/2010),
– ottaa huomioon työjärjestyksen 115 artiklan 5 kohdan ja 110 artiklan 2 kohdan,
A. ottaa huomioon, että komission tulevasta EU 2020 ‑strategiasta järjestämässä kuulemisessa ei kuultu asianmukaisesti sidosryhmiä, eikä Euroopan parlamentti ollut siinä mukana,
B. ottaa huomioon, että Lissabonin strategiassa asetettuja tavoitteita ei ole saavutettu; katsoo, että tuleva EU 2020 ‑strategia on määriteltävä Lissabonin sopimuksen asianmukaisen ja perinpohjaisen arvioinnin perusteella;
C. ottaa huomioon, että talous- ja rahoituskriisi on tuonut esiin EU:n ja erityisesti euroalueen rakenteellisen haavoittuvuuden; ottaa huomioon, että Kreikan ja muiden haavoittuvien talous- ja rahaliittoon kuuluvien maiden tilanne on erittäin huolestuttava ja kiireellinen haaste EU:n laajemmalle taloudelliselle yhdentymiselle,
D. ottaa huomioon, että kriisi on vienyt miljoonia työpaikkoja ja lisännyt työpaikkojen epävarmuutta ja köyhyyttä; ottaa huomioon, että 16 prosenttia EU:n asukkaista on köyhyysvaarassa; ottaa huomioon, että EU:n asukkaiden joukossa on 23 miljoonaa työtöntä,
E. ottaa huomioon, että edullisten luottojen saatavuus, lyhyen aikavälin suunnittelu, rahoitusalan sääntelyn purkaminen ja liiallinen riskinotto rahoitusmarkkinoilla ovat lisänneet keinottelua, mikä puolestaan on johtanut kuplaan perustuvaan kasvuun ja sellaisen EU:n sisäisen ja maailmanlaajuisen epätasa-arvon syntymiseen, joka ei ole kestävällä pohjalla,
F. ottaa huomioon, että ilmastonmuutos edellyttää mittavia ja pikaisia toimia,
G. ottaa huomioon, että voimakas riippuvuus perinteisistä polttoaineista sekä raaka-aineiden tehoton käyttö ovat mutkistaneet EU:n tietä kohti kestävää taloutta,
H. katsoo, että ei ole muuta vaihtoehtoa kuin nopeuttaa siirtymistä kohti vihreää, täysin uusiutuviin energianlähteisiin perustuvaa tehokasta taloutta, jotta voidaan torjua ilmastonmuutosta, varmistaa energiantoimitukset ja saavuttaa korkea työllisyys ja sosiaalinen yhteenkuuluvuus,
I. ottaa huomioon, että ympäristön kannalta kestävän kehityksen varmistaminen edellyttää luonnonvarojen käyttämistä tehokkaasti ja käytettävien luonnonvarojen kokonaismäärän vähentämistä,
J. ottaa huomioon, että väestön vanheneminen kiihtyy ja EU:n aktiivisen väestön määrä kääntyy laskuun vuosina 2013–2014,
K. katsoo, että työ ja hoitotyö on jaettava tasapuolisemmin naisten ja miesten kesken, naisten asemaa työmarkkinoilla on kohennettava ja sukupuolten tasa-arvoa parannettava,
L. katsoo, että koulutukseen, ammatilliseen koulutukseen ja elinikäiseen oppimiseen sijoittaminen on ratkaiseva osatekijä elinolojen parantamisen ja tietoon ja innovaatioon perustuvan talouden kannalta,
M. ottaa huomioon, että komission näkemyksessä tulevasta EU 2020 ‑strategiasta ei ole otettu huomioon sitä, miten tärkeitä biologinen monimuotoisuus ja maatalous sekä laajemmin maaseudun taloudet ovat elintarviketoimitusten turvaamisen, luonnonvarojen hallinnan ja työllisyyden kannalta ja miten suuret mahdollisuudet niihin kätkeytyy ilmastonmuutoksen torjumisen ja muiden keskeisten haasteiden yhteydessä; ottaa huomioon, että biologisen monimuotoisuuden kaventumisen maailmanlaajuiset ympäristölliset, yhteiskunnalliset ja taloudelliset kustannukset on arvioitu TEEB-raportissa (The Economics of Ecosystems and Biodiversity) vuositasolla 1 350–3 100 miljardiksi euroksi vuonna 2008, ja niiden arvioidaan muodostavan 7 prosenttia koko maailman bkt:stä vuoteen 2050 mennessä,
N. katsoo tämän poisjätön saattavan kertoa laajasta tietämättömyydestä, joka vallitsee siitä, että yhteistä maatalouspolitiikkaa ja maaseudun kehittämisen politiikkaa on uudistettava perinpohjaisesti, jotta voidaan vastata näihin haasteisiin, ottaa käyttöön kestäviä käytäntöjä vesivarojen ja maaperän hallinnan avulla, vähentää riippuvuutta öljystä ja säilyttää biologinen monimuotoisuus sekä monipuolistaa maatalouden ja maaseututalouden työpaikkoja kestävällä tavalla,
O. ottaa huomioon, että EU:n määrärahat vastaavat vain 2,5:tä prosenttia EU:n kaikista julkisista menoista ja alle 1:tä prosenttia EU:n bkt:stä,
I EU 2020 – Haavoittuvuudesta kestävyyteen: uuden strategian tavoitteet ja päämäärät
1. korostaa, että EU 2020 ‑strategian on nostettava Eurooppa 2000-luvun vihreän vallankumouksen kärkeen ja tässä on löydettävä tasapaino ihmiskunnan kehityksen ja maapallon fyysisten rajojen välillä;
2. kehottaa tästä syystä siirtämään EU 2020 ‑strategian kokonaistavoitteen pelkästä bkt:n kasvun tavoittelusta kohti laajempaa poliittista käsitettä EU:n tulevaisuudesta sosiaalisena ja kestävänä unionina, joka asettaa ihmiset ja ympäristön suojelun politiikan suunnittelun keskipisteeseen ja pyrkii luomaan hyvinvointia ja mahdollisuuksia kaikille; korostaa tässä yhteydessä, että kilpailukyky ei ole tavoite sinänsä;
3. katsoo, että uuteen strategiaan olisi bkt:n lisäksi sisällyttävä hyvinvoinnista kertovia indikaattoreita sekä indikaattoreita, joissa otetaan huomioon laajemmat ulkoiset taloudelliset vaikutukset ja ympäristölle aiheutuvat kielteiset vaikutukset, ja että näiden indikaattoreiden määrittelyssä, hyväksymisessä ja arvioinnissa olisi käytettävä demokraattisia ja innovatiivisia menetelmiä;
4. palauttaa mieliin, että Eurooppa-neuvosto vahvisti väliarvioinnin yhteydessä maaliskuussa 2005, että strategiaa olisi tarkasteltava laajemmassa kestävän kehityksen asiayhteydessä, mitä pidetään unionin kaikkien politiikkojen ja toimien keskeisenä periaatteena;
5. on huolissaan siitä, että vuoden 2020 strategian valmistelua koskevat komission toimet eivät ole sen suuntaisia, että omaksuttaisiin johtava asema maailmassa, jota uhkaa ilmastonmuutos ja vakava luonnonvarojen ehtyminen ja missä maailmanlaajuiset ekosysteemit ovat romahtamaisillaan;
6. on syvästi huolissaan siitä, että vuoden 2020 strategiaan ei sisälly konkreettisia tavoitteita tai päämääriä, eikä siinä edes mainita biologista monimuotoisuutta koskevia tavoitteita vuodeksi 2020; kehottaa tästä syystä asettamaan sellaisia mitattavissa olevia tavoitteita, joiden tarkoituksena on biologisen monimuotoisuuden ja ekosysteemipalvelujen katoamisen torjuminen ja niiden palauttaminen mahdollisuuksien mukaan vuoteen 2020 mennessä;
7. muistuttaa, että sellaiset EU:n tavoitteet kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi vuoden 1990 tasoista, jotka jäävät alle 30 prosentin, eivät vastaa tieteen kehitystä, eikä niillä pystytä estämään nopeasti etenevän ilmastonmuutoksen dramaattisia seurauksia; katsoo, että tällaiset tavoitteet kertoisivat lisäksi EU:n johtajuuden jakautumisesta maailmanlaajuisessa ilmastopolitiikassa; vaatiikin, että tavoitteeksi olisi asetettava vähintään 40 prosentin vähennys; ei hyväksy ydinteknologian ja hiilidioksidin talteenoton ja varastoinnin (CCS) kaltaisten epäilyttävien ja riskialttiiden teknologioiden tukemista, sillä näiden avulla saatavat kasvihuonekaasupäästöjen vähennykset ovat liian vähäisiä ja tulevat liian myöhään;
8. korostaa, että ympäristön kestävän kehityksen ehtona on luonnonvarojen kokonaiskäytön vähentäminen; kehottaa tässä yhteydessä hyväksymään luonnonvarojen käytön tehokkuuden parantamista koskevaksi tavoitteeksi vähintään 3 nettoprosenttia vuodessa bkt:n kehityksestä;
9. kehottaa EU:ta ottamaan ensimmäisen askeleen kohti vihreää, kokonaan uusiutuviin energianlähteisiin perustuvaa tehokasta taloutta ja asettamaan vuodeksi 2020 sitovia tavoitteita, jotka koskevat EU:n energiankulutuksen vähentämistä vähintään 20 prosentilla vuodesta 1990 ja uusiutuvien energianlähteiden osuuden lisäämistä vähintään 25 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä siten, että samalla poistetaan teknisiä ja muita kuin teknisiä esteitä kestävien uusiutuvien energianlähteiden kehittämisen tieltä;
10. korostaa, että EU:n on lisättävä ponnistuksiaan vahvan, oikeuksiin perustuvan syrjinnän vastaisen politiikan ja aidon sosiaalisen yhteenkuuluvuuden politiikan yhteydessä, joilla pyritään vähentämään eriarvoisuutta ja kuromaan kiinni rikkaiden ja köyhien välinen kuilu, parantamaan terveyttä ja koulutustuloksia, vähentämään rikollisuutta ja lujittamaan muita sosiaalisia oikeuksia ja etuuksia, joita ei pystytä saavuttamaan pelkästään köyhyyden torjunnalla;
11. katsoo tässä yhteydessä, että EU 2020 ‑strategiaan olisi sisällytettävä erikseen kunnianhimoisia tavoitteita köyhyyden puolittamiseksi viiden vuoden välein (eli köyhien osuuden olisi laskettava 8,5 prosenttiin vuoteen 2015 mennessä ja 4 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä), epätasa-arvon vähentämiseksi ja eritoten rikkaiden ja köyhien välisen kuilun kaventamiseksi; katsoo tästä syystä, että köyhyyttä on mitattava suhteellisena köyhyytenä, jotta voidaan tunnistaa syrjäytymisvaarassa olevat, ja että Gini-indeksi olisi otettava selvästi EU 2020 ‑strategian välineeksi;
12. kehottaa keskittymään lujasti sukupuolten tasa-arvon saavuttamiseen ja asettamaan tavoitteeksi, että 60 prosentilla naisista olisi sellainen työpaikka, että palkka mahdollistaa taloudellisen riippumattomuuden, ja että sukupuolten väliset palkkaerot puolitetaan viiden vuoden välein (eli naisten ja miesten palkkaerot olisi vähennettävä 8,5 prosenttiin vuonna 2015 ja 4 prosenttiin vuonna 2020),
13. kehottaa Eurooppa-neuvostoa ja komissiota laatimaan ja hyväksymään sellaisen kunnianhimoisen ihmisarvoista työtä koskevan toimintaohjelman, joka sisältää riittävää toimeentuloa koskevan tavoitteen, alle yleisen työttömyysasteen jääviä vertailukohtia nuorten työllisyydelle sekä sellaisen työllisyyttä koskevan lähestymistavan, joka ottaa huomioon eri ikäluokat ja jonka tukena ovat riittävät valtiolliset eläkejärjestelmät;
14. kehottaa neuvostoa ja komissiota luomaan EU:n nuorisotakuun, joka takaa, että kaikille EU:n nuorille, jotka ovat olleet työttöminä kuusi kuukautta, tarjotaan työ- tai harjoittelupaikkaa, lisäkoulutusta tai työn ja koulutuksen yhdistelmää;
15. katsoo, että EU 2020 ‑strategiaan olisi sisällytettävä tavoite toisen asteen koulutuksen saaneiden osuuden nostamiseksi 100 prosenttiin sekä perusasteen ja toisen asteen koulutusta koskevia selviä laadullisia tavoitteita ja indikaattoreita;
16. kehottaa hyväksymään tavoitteen tutkimukseen ja kehitykseen sekä innovaatiotoimintaan myönnettävien määrärahojen osuuden nostamiseksi 4 prosenttiin bkt:stä; katsoo tässä yhteydessä, että olisi asetettava selkeitä tavoitteita, jotka koskevat pienille ja keskisuurille yrityksille soveltuvia rahoitusvälineitä, sekä edistettävä avoimia standardeja, jotta voidaan taata digitaalinen yhteentoimivuus ja saatavuus;
17. kiinnittää huomiota siihen, että tekijänoikeusjärjestelmää olisi tarkistettava, sillä liian tiukka patentti- ja yksinoikeusjärjestelmä voi itse asiassa hidastaa innovaatiotoimintaa ja rajoittaa pääsyä olennaisiin voimavaroihin; korostaa, että tiedon vapaan liikkuvuuden tiellä olevat turhat esteet olisi poistettava, sillä tiedon siirtäminen on olennainen väline vaurauden saavuttamiseksi;
18. korostaa, että sotilasalan sekä ydinalan tutkimuksen ja kehityksen määrärahoja ei pitäisi ottaa huomioon tavoitteessa tutkimuksen ja kehityksen sekä innovaatiotoiminnan määrärahojen nostamiseksi 4 prosenttiin bkt:stä;
19. kehottaa, että ekoinnovointia koskevat EU:n tavoitteet olisi otettava huomioon 4 prosentin bkt-osuuden tavoitteessa;
20. korostaa, että komission Globaali Eurooppa ‑kauppastrategia olisi uudistettava perinpohjaisesti ja tavoitteeksi olisi asetettava, että edistetään yhteistyötä yhteiskunnallisesti ja ympäristöllisesti kestäviä kauppasuhteita koskevien sitovien vähimmäisvaatimusten yhteydessä; kehottaa tässä yhteydessä pidättäytymään allekirjoittamasta vapaakauppasopimuksia Kolumbian, Perun ja Korean kanssa ja lykkäämään käynnissä olevia neuvotteluja vapaakauppasopimuksen tekemiseksi Intian, Kanadan, persianlahden valtioiden ja useiden AKT-maiden kanssa talouskumppanuussopimusten yhteydessä;
II EU 2020 ‑strategian parannettu hallinto
21. katsoo, että EU 2020 ‑strategiassa olisi asetettava sitovia tavoitteita ja noudattamisen valvontamekanismeja, joissa yhdistyvät yhdenmukaistaminen parempaan suuntaan ja joustavuus;
22. kehottaa tässä yhteydessä Eurooppa-neuvostoa ja komissiota hyväksymään taloudellisia kannusteita, esimerkiksi ylimääräistä EU:n rahoitusta, sekä seuraamuksia, esimerkiksi ylimääräisiä maksuja, jotka tukevat tehokkaasti EU 2020 ‑strategian tavoitteita;
23. katsoo, että kaikkien jäsenvaltioiden olisi toimitettava komissiolle kansalliset vuoden 2020 ohjelmansa, jotka perustuvat niiden omiin yksilöllisiin lähtötilanteisiin ja jotka ovat johdonmukaisia EU 2020 ‑strategian tavoitteiden kanssa;
24. kehottaa Eurooppa-neuvostoa ja komissiota sisällyttämään EU 2020 ‑strategiaan kunnianhimoisen koko EU:n kattavan talouspolitiikan, jonka yhteydessä jäsenvaltiot käynnistävät yhteisesti vakaus- ja lähentymisohjelmia sekä kansallisia uudistusohjelmia yhteisen kehyksen puitteissa;
25. korostaa, että talous- ja rahaliiton toiminnassa ilmenneet puutteet ja osittain myös kumppanimaiden talouspolitiikat tuottavat jäsenvaltioille vaikeuksia talouksiensa kuntoonsaattamisessa; pitää valitettavana erityisesti sitä, että veropolitiikan koordinointi rajoittuu vakaus- ja kasvusopimuksessa vahvistettuihin sääntöihin, jotka viittaavat ainoastaan julkisiin vajeisiin ja julkiseen velkaan;
26. huomauttaa, että nykyisiä euroalueen sisäisiä koordinointimekanismeja on laajennettava koskemaan erityisesti euroalueen nykyisiä ja tulevia epätasapainoja ja poikkeavuuksia; pitää tässä yhteydessä valitettavana sitä, että talous- ja rahaliiton ja EU:n jäsenvaltioiden hallitukset eivät ole antaneet mitään toimien koordinoinnin täytäntöönpanon valvontaa koskevia sitoumuksia;
27. katsoo, että komission olisi annettava suosituksia kansallisten tavoitteiden toteutettavuudesta ja arvioitava halukkuutta osoittaa lisämäärärahoja kolmen vuoden välein; kehottaa komissiota paljastamaan huonosti selviytyneet kansallisia ohjelmia arvioidessaan;
28. korostaa, että parlamentin olisi arvioitava EU 2020 ‑strategian toteuttamista vuosittain, ja toisena budjettivallan käyttäjänä sen olisi tämän vuoksi liitettävä nämä arvioinnit selvästi EU:n lisärahoitukseen;
29. katsoo, että demokraattinen tuki on onnistumisen ennakkoehto, ja tästä syystä kansallisten parlamenttien olisi osallistuttava aktiivisesti vuoden 2020 strategian laatimiseen ja toteuttamiseen; samasta syystä katsoo, että alueiden, kaupunkien, työmarkkinaosapuolten ja kansalaisjärjestöjen olisi osallistuttava aktiivisesti strategian laatimiseen ja toteuttamiseen;
30. katsoo, että EU 2020 ‑strategian strategisia ja toiminnallisia kytköksiä yleiseen kestävän kehityksen strategiaan kuin myös energia-/ilmastopakettiin, sosiaaliseen toimintaohjelmaan, biologista monimuotoisuutta koskevaan EU:n vuoden 2020 strategiaan ja yhteiseen maatalouspolitiikkaan olisi parannettava; kehottaa komissiota tässä yhteydessä esittämään vuosittain tiedonannon kyseisten strategioiden vuorovaikutuksesta ja johdonmukaisuudesta;
31. kehottaa komissiota sisällyttämään yhteisen maatalouspolitiikan ja maaseudun kehittämispolitiikkojen uudistuksen EU 2020 ‑strategiaan niin, että yhteenkuuluvuutta, kilpailukykyä ja kestävyyttä koskevia tavoitteita käsitellään kolmena erillisenä tavoitteena, kuten jo unionin Lissabonin ja Göteborgin toimintaohjelmissa esitettiin;
III Keskeiset keinot ja välineet uuden strategian onnistumiseksi
32. kehottaa vaihtotaseeltaan ylijäämäisiä maita elvyttämään työllisyyttä lisäämällä palkkamalttia sekä elvyttämään sisäistä kysyntää muun muassa ottamalla käyttöön vähimmäispalkat ja lisäämällä kestäviä investointeja siten, että otetaan kuitenkin koko ajan huomioon vakaus- ja kasvusopimuksen säännöt; kehottaa vaihtotaseeltaan alijäämäisiä maita hillitsemään kulutusta ja lisäämään kestäviä investointeja;
33. korostaa, että myös kurinalaisesti noudatettu palkkamaltti hillitsee kotitalouksien tulojen ja siten myös yksityisen kulutuksen kasvua; varoittaa näin ollen pitämästä palkkamalttia pääasiallisena keinona hintavakauden saavuttamisessa; palauttaa mieliin, että lisääntynyt kansainvälinen kilpailu on jo aiheuttanut paineita alentaa palkkoja samalla kun hyödykkeiden hintojen nousu on heikentänyt EU-alueen kuluttajien ostovoimaa;
34. katsoo, että unionin talousarvio ei ole riittävä, jotta sen avulla voitaisiin rajoittaa tehokkaasti jäsenvaltioiden välistä epätasapainoa ja jotta sen elvyttävä vaikutus olisi riittävä; ehdottaa tämän vuoksi talousarvion kasvattamista; katsoo, että tulevat keskustelut rahoitusnäkymistä tarjoavat tilaisuuden pohdinnan aloittamiseen, jotta voitaisiin kasvattaa EU:n talousarvion kokoa, mikä olisi sisällytettävä selkeästi EU 2020 ‑strategian tarkistamiseen;
35. pitää välttämättömänä uusien EU:n sisäisten solidaarisuusmekanismien kehittämistä epäsymmetristen sokkien varalta; kehottaa komissiota tutkimaan mahdollisuutta perustaa solidaarisuusrahasto, johon jäsenvaltiot sijoittaisivat varoja hyvinä aikoina voidakseen tehostaa epäsymmetristen sokkien torjuntaa;
36. yhtyy komission näkemykseen, että talous- ja rahaliiton menestyksellisen kehityksen kannalta on olennaisen tärkeää valvoa ja säädellä rahoitusmarkkinoita, jotta voidaan välttää keinottelusta johtuvien kuplien syntyminen ja pitää sisäinen ja ulkoinen epätasapaino mahdollisimman pieninä;
37. katsoo, että kaikille (eurooppalaisille ja muille kuin eurooppalaisille) valtion rajojen yli ja eri aloilla toimiville yrityksille ja toimijoille, jotka toimivat EU:ssa samoin edellytyksin, on luotava rajatylittävä perusta;
38. katsoo, että kaikkia rahoitusmarkkinoita, niiden toimijoita ja välineitä on säänneltävä, samoin kuin järjestelmän kannalta tärkeitä rahoitusinfrastruktuureja, joista voidaan mainita esimerkkeinä maksu- ja selvitysjärjestelmät, mekanismit ja foorumit sekä niihin liittyvä omaisuudenhoitopalvelujen tarjoaminen;
39. toteaa, että tehokkaat ja laajennetut rahoitussäännöt ovat olennaisen tärkeitä, jotta voidaan ohjata talletuksia ja säästöjä kestäviin ja vihreisiin sijoituksiin ja tällaisten työpaikkojen luomiseen; korostaa, että kaikille elimille, jotka toimivat valtioiden rajojen yli ja eri aloilla, tarvitaan yksi yhteinen EU:n valvoja; pyytää asianmukaisia välineitä, joilla voidaan torjua osakkeilla ja hyödykkeillä keinottelua ja valvoa rahoitusalan innovaatioita;
40. katsoo, että toiminnan vakauden valvontaa koskevaa sääntelyä on vahvistettava huomattavasti ja siihen olisi sisällytettävä tiukempia ja laatupainotteisempia pääomavaatimuksia, joista voidaan mainita esimerkkeinä suhdannevaihtelut huomioon ottavat pääoma- ja likviditeettivaatimukset, velkaantuneisuusasteet sekä asteittaiset pääoma- ja likviditeettivaatimukset yhtiön koosta riippuen;
41. katsoo, että pankkien olisi keskityttävä jälleen perinteiseen liikepankkitoimintaan (talletusten vastaanottamiseen ja lainojen myöntämiseen), niitä olisi säänneltävä tiukasti ja valvottava tarkasti, mistä vastikkeena niillä olisi takanaan hätärahoittajan ja viime käden markkinatakaajien tuki; katsoo toisaalta, että muuta pankkitoimintaa olisi säänneltävä ja valvottava eri tavalla ja samojen periaatteiden mukaisesti kuin muita järjestelmän kannalta tärkeitä markkinoita ja pankkialan ulkopuolella olevia raskaasti velkautettuja rahoituslaitoksia, kuten hedge-rahastoja ja pääomarahastoja;
42. on syvästi huolestunut julkisen velan kestämättömästä tasosta ja sen ennustetusta nopeasta kasvusta vuosina 2010 ja 2011, joka johtuu kriisin torjunnan kannalta välttämättömästä elvyttävästä veropolitiikasta, mikä kasvattaa taakkaa entisestään, kun otetaan huomioon, että myös tulevat sukupolvet perivät kasvavan ekologisen velan ja yhä enemmän yksityistä velkaa; muistuttaa, että yksityinen velanotto lisääntyi kestämättömästi monissa jäsenvaltioissa ennen kriisiä;
43. korostaa, että liika velanotto lisää riskiä, että osakkeiden hintoihin syntyy kupla; kehottaakin EKP:tä ja Euroopan keskuspankkijärjestelmää arvioimaan aiheellisia toimenpiteitä, kuten varantovaatimusten mukauttamista, jotta voidaan suojella rahoitusmarkkinoiden vakautta siten, että estetään yksityisen velan liiallinen kasvu;
44. pitää välttämättömänä vakaus- ja kasvusopimuksen sääntöjen tarkistamista, sillä niitä ei laadittu alun perin siihen tarkoitukseen, että niiden avulla voitaisiin hoitaa monissa jäsenvaltioissa kriisin jälkeen odotettavissa oleva velkataakka tai seurata yksityisen velanoton kehittymistä; ehdottaa tässä yhteydessä vakaus- ja kasvusopimuksen liiallisten alijäämien varalta kehitetyn menettelyn ulottamista koskemaan jäsenvaltioita, joiden vaihtotaseen ylijäämät ovat liiallisia, sekä liian suurta yksityistä velanottoa;
45. muistuttaa, että julkisen talouden alijäämät ovat erittäin huolestuttava asia ja että jäsenvaltioiden on ryhdyttävä asianmukaisiin toimiin niiden vähentämiseksi, kun otetaan huomioon suhdannetilanne, myös yksityisen velan ja vaihtotaseen määrät; korostaa deflaatioansan vaaroja, jos julkisen talouden alijäämiä ja palkkoja leikataan ottamatta huomioon jäsenvaltioiden yleistä taloudellista tilannetta ja erityisesti tuotantokuilua;
46. katsoo samassa yhteydessä, että palkkojen olisi kehityttävä ainakin samassa tahdissa kuin tuottavuus inflaatioennusteella lisättynä;
47. kehottaa komissiota ehdottamaan toimenpiteitä, joiden avulla jäsenvaltiot kykenevät saattamaan taloutensa tasapainoon ja rahoittamaan julkisia investointeja:
a) euro-obligaatiot tai vastaavat toimet julkisen velan korkomenojen alentamiseksi, koska jäsenvaltioiden väliset korkoerot eivät ole pienentyneet kriisiä edeltävältä tasolta;
b) siirtyminen jäsenvaltioiden välisestä verokilpailusta kohti veroyhteistyötä ja aikataulu yhtenäistetyn yhtiöveropohjan käyttöönotolle ja mekanismi, jolla voidaan varmistaa yhtiöverokantojen vähimmäiskoordinointi samalla tavalla kuin nykyään arvonlisäveron yhteydessä;
c) koordinoitu ympäristöverojen käyttöönotto, jotta voidaan siirtää verotaakkaa työnteosta kohti sellaisia toimia ja tuotteita, jotka eivät ole kestävän kehityksen mukaisia;
d) Tobinin/Spahnin veron kaltainen rahaliikenteestä kannettava vero;
e) yhtiöiden tuloja ja niistä maksettuja veroja koskevan maakohtaisen raportoinnin käyttöönotto sekä automaattinen tiedonvaihto;
f) veroparatiisien sulkeminen, alkaen EU:n alueella sijaitsevista;
48. kehottaa komissiota, Eurostatia ja jäsenvaltioita työskentelemään sellaisten välineiden määrittelemiseksi, joiden avulla voidaan parantaa kansallisten talousarvioiden vertailukelpoisuutta eri kategorioihin kuuluvien menojen osalta siten, että annetaan komissiolle oikeus tarkistaa julkisesti kansallisia tilastoja;
49. muistuttaa myös, että esimerkiksi dollarin, renmimbin ja euron vaihtokurssin heilahtelujen aiheuttamaan maailmanlaajuiseen epätasapainoon on myös puututtava tulevien talouskriisien välttämiseksi; kehottaakin euroryhmää, neuvostoa ja EKP:tä tehostamaan toimiensa koordinointia valuuttakurssipolitiikassa;
50. korostaa, että euroalueen on saatava yksi yhteinen edustus asian kannalta olennaisissa kansainvälisissä rahoituslaitoksissa ja oltava yksimielinen valuuttakurssipolitiikasta;
51. kehottaa komissiota tulevaisuudessa kunnioittamaan Lissabonin sopimukseen sisältyviä yleisesti sovellettavia määräyksiä, kuten uutta horisontaalista sosiaalilauseketta (9 artikla) ja syrjimättömyyttä (8 ja 10 artikla), kestävää kehitystä (11 artikla) ja kuluttajansuojaa (12 artikla) koskevia määräyksiä; katsoo, että vaikutustenarviointimenettelyä olisi tarkistettava vastaavasti;
52. katsoo, että sosiaalisen yhteenkuuluvuuden tavoitteen saavuttaminen edellyttää, että riittävä perustoimeentulo taataan EU:n puitedirektiivillä, jonka kaikki jäsenvaltiot panevat täytäntöön ja jota ne hallinnoivat, ja lisätään julkista rahoitusta, jonka perustana on progressiivinen verotus ja tehokas veronkanto;
53. kehottaa komissiota esittämään kattavan analyysin vapauttamisen tähänastisista vaikutuksista ja tarkastelemaan uudelleen yleishyödyllisiä palveluja koskevan uuden pöytäkirjan soveltamista;
54. muistuttaa, että on varmistettava kaikkien kustannuksiltaan kohtuullisten ja laadukkaiden palvelujen saatavuus, ja edellyttää tämän tavoitteen saavuttamiseksi EU:n puitedirektiiviä, jossa tunnustetaan yleishyödyllisten palvelujen erikoisluonne, sekä EU:n direktiiviä sosiaali- ja terveyspalveluista;
55. kehottaa työmarkkinaosapuolia käynnistämään yhteistyössä komission kanssa yhteisiä eurooppalaisia aloitteita sosiaalisen polkumyynnin torjumiseksi ja köyhien työssäkäyvien ihmisten määrän vähentämiseksi; kehottaa komissiota julkaisemaan vuosittain neuvoston sopimia työn laatua koskevia ilmaisimia;
56. katsoo, että EU tarvitsee älykkäämmän, kestävämmän ja osallisuutta paremmin edistävän talouden luomiseksi ympäristöystävällisiä työpaikkoja koskevaa strategiaa, jossa huolehditaan taidoista, työpaikkojen mukauttamisesta ja yhteiskunnan muutoksesta; katsoo, että tällaiseen strategiaan olisi sisällytettävä älykkäitä investointeja uusien ympäristöystävällisten työpaikkojen luomiseksi, kannustimia nykyisten työpaikkojen muuntamiseen ympäristöystävällisiksi työpaikoiksi, sijoituksia kolutukseen ja elinikäiseen oppimiseen työntekijöiden taitojen kehittämiseksi ja tarvittaessa työntekijöiden uusiin työpaikkoihin siirtymisen mahdollistamiseksi, siirtymäturvaa koskeva puitesopimus, johon kuuluu oikeus koulutuksen ja riittävään sosiaaliturvaan, kun siirrytään työpaikasta toiseen, työmarkkinaosapuolten sopimus oikeudesta elinikäiseen oppimiseen ja koulutukseen työpaikoilla ja taitojen ja työpaikkaorganisaatioiden mukauttamisen tukeminen kaikilla aloilla;
57. korostaa, että EU 2020 ‑strategiaan olisi sisällytettävä todellinen sosiaalipolitiikan toimintaohjelma, Euroopan sosiaalirahaston ja työllisyyttä ja sosiaalista yhteisvastuuta koskevan Progress-ohjelman asianmukainen kohdentaminen mukaan luettuina, aktiivinen osallisuutta koskeva ohjelma, jota tuetaan rahoitus- ja hallinnointivälineillä, sekä tuntuva keskittyminen ihmisten kaikkien elämäntilanteiden turvaamiseen, työttömät mukaan luettuina (EU:n siirtymäturvajärjestelmä), ja tavoitteet rahoituskannustimiin kytkeytyviä jäsenvaltioita varten;
58. edellyttää osuus- ja yhteisötalouden täyttä tunnustamista ja edistämistä vaihtoehtoisena talousmallina, joka kytkee taloudellisen toiminnan yhteiskuntaa, terveyttä, työllisyyttä ja asutusta koskevan politiikan toteuttamiseen, jolla reagoidaan paikallistason tarpeisiin ja tavoitteena olevaan työpaikkojen luomiseen;
59. kehottaa komissiota varmistamaan, että EU:n rakennerahasto kytketään tiukkoihin sosiaalisiin ja ympäristöehtoihin, ja kannattaa siksi EU:n ilmastotavoitteiden saavuttamista ottamalla käyttöön kaikkia rakennerahastotoimia koskeva ilmastotarkastus, jota sovelletaan välittömästi kaikkiin tärkeimpiin hankkeisiin;
60. kehottaa edistämään innovointeja patenttipoolien, patenttifoorumien, innovointien kannustuspalkintojen, täysimääräisiä oikeuksia koskevien lisenssi- ja tietämysklustereiden, pakollisten lisenssien ja muiden innovointien ja saatavuuden yhdistävien internet-protokollien avulla;
61. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman Eurooppa-neuvostolle ja komissiolle.