PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS syanidia käyttävän kaivostekniikan yleisestä kieltämisestä EU:ssa
19.4.2010
työjärjestyksen 115 artiklan 5 kohdan mukaisesti
Daciana Octavia Sârbu, Csaba Sándor Tabajdi S&D-ryhmän puolesta
Ks. myös yhteinen päätöslauselmaesitys RC-B7-0238/2010
B7‑0239/2010
Euroopan parlamentin päätöslauselma syanidia käyttävän kaivostekniikan yleisestä kieltämisestä EU:ssa
Euroopan parlamentti, joka
– ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 191 artiklan,
– ottaa huomioon ympäristöä ja kehitystä koskevassa Rion julistuksessa sekä Rio de Janeirossa kesäkuussa 1992 tehdyssä biologista monimuotoisuutta koskevassa yleissopimuksessa esitetyn ennalta varautumisen periaatteen,
– ottaa huomioon yhteisön vesipolitiikan puitteista 23. lokakuuta 2000 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/60/EY,
– ottaa huomioon 15. maaliskuuta 2006 kaivannaisteollisuuden jätehuollosta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/21/EY, jossa syanidin käytölle kaivostoiminnassa on asetettu sallittua käyttöä koskevat enimmäismäärät,
– ottaa huomioon vaarallisista aineista aiheutuvien suuronnettomuusvaarojen torjunnasta annetun neuvoston direktiivin 96/82/EY (Seveso II) muuttamisesta 16. joulukuuta 2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/105/EY, jossa todetaan, että "tietyillä kaivostoiminnan varastointi- ja prosessointitoiminnoilla [...] olla erittäin vakavia seurauksia",
– ottaa huomioon ympäristövastuusta ympäristövahinkojen ehkäisemisen ja korjaamisen osalta 21. huhtikuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/35/EY, jonka nojalla jäsenvaltiot voivat sallia, että toiminnanharjoittajat eivät tietyin edellytyksin joudu korvaamaan ympäristövahinkoja,
– ottaa huomioon Espanjan, Belgian ja Unkarien puheenjohtajakausien 18:n kuukauden ohjelman ja sen vesipolitiikkaa ja biologista monimuotoisuutta koskevat painopistealueet,
– ottaa huomioon UNEP/OCHAn arviointivaltuuskunnan maaliskuussa 2000 päivätyn raportin Baia Maressa, Romaniassa sattuneesta syanidivuodosta ja Baia Maren onnettomuutta arvioineen kansainvälisen työryhmän joulukuussa 2000 päivätyn raportin,
– ottaa huomioon syaniditekniikan yleistä kieltämistä koskevat, kaivostoimintalakiin nro 44/1988 vuonna 2000 tehdyllä muutoksella toteutetut Tšekin tasavallan toimenpiteet sekä Unkarin vastaavaan lakiin nro 48/1993 vuonna 2009 tehdyn muutoksen, jonka mukaisesti syanidin käyttöön perustuvat kaivostekniikat kiellettiin Unkarissa, sekä Saksassa vuonna 2002 hyväksytyn asetuksen, jolla kielletään syanidilla huuhtomiseen perustuva kaivostoiminta,
– ottaa huomioon komissiolle 17. maaliskuuta 2010 esitetyn suullisen kysymyksen syanidin käytön kieltämisestä kaivostoiminnassa EU:ssa (O-0035/2010 – B7-0206/2010),
– ottaa huomioon työjärjestyksen 115 artiklan 5 kohdan ja 110 artiklan 2 kohdan,
A. ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien julistaneen vuoden 2010 kansainväliseksi luonnon monimuotoisuuden teemavuodeksi, jonka mukaisesti maailmaa kehotetaan ponnistelemaan vuonna 2010 maapallon elämän monimuotoisuuden turvaamiseksi,
B. ottaa huomioon, että syanidi on kultakaivoksissa käytettävä erittäin myrkyllinen kemikaali, joka vesipolitiikan puitedirektiivin liitteessä VIII lasketaan kuuluvaksi merkittävimpien pilaantumista aiheuttavien aineiden joukkoon ja jolla voi olla katastrofaalisia ja peruuttamattomia seurauksia ihmisten terveydelle ja ympäristölle ja sitä kautta luonnon monimuotoisuudelle,
C. ottaa huomioon, että Prahassa (Tšekin tasavalta) 25. toukokuuta 2007 järjestetyssä Visegrad-ryhmän maiden ympäristöministereiden 14. kokouksessa annetussa Tšekin tasavallan, Unkarin, Puolan ja Slovakian ympäristöministereiden yhteisessä kannassa kestävään kaivostoimintaan ministerit ilmaisivat huolensa niistä vaarallisista tekniikoista, joita käytetään tai aiotaan käyttää kaivostoiminnassa eri paikoissa alueella ja joihin liittyy merkittäviä ympäristöriskejä, jotka voivat aiheuttaa rajat ylittäviä seurauksia,
D. ottaa huomioon, että Sofian yleissopimuksessa Tonavan suojelua ja kestävää käyttöä koskevasta yhteistyöstä osapuolet sopivat, että sen lisäksi että syanidia pidetään vesipolitiikan puitedirektiivin mukaisena vaarallisena prioriteettiaineena, se on myös relevantti vaarallinen aine,
E. ottaa huomioon, että kymmenen vuotta sitten yli 100 000 kuutiometriä syanidipitoista vettä joutui Baia Maren (Romania) kultakaivokselta Somes-, Tisza- ja lopulta Tonava-jokeen ja aiheutti Keski-Euroopan sillä hetkellä laajimman ekologisen katastrofin; toteaa, että myrkylliset aineet tuhosivat monia organismeja ja vahingoittivat ekosysteemiä, ravintoketjua ja joen peruskäyttöä vuosien ajan; toteaa myös, että Tisza-joen saastuneimmalla alueella raportoitiin, että 100 prosenttia planktonista, 82 prosenttia kaloista ja 50–60 prosenttia vedessä elävistä selkärangattomista kuoli,
F. ottaa huomioon, että viimeksi kuluneiden 25 vuoden aikana maailmassa on tapahtunut yli 30 syanidivuotoihin liittyvää vakavaa onnettomuutta, joiden loppumisesta ei ole olemassa mitään takeita etenkin, jos otetaan huomioon äärimmäisten sääilmiöiden yleistyminen, esimerkiksi hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin neljännessä arviointikertomuksessa ennakoidut toistuvat rankkasateet,
G. ottaa huomioon, että useissa EU:n jäsenvaltioissa on edelleen vireillä uusia hankkeita, joissa on kyse syaniditekniikoiden käyttämisestä kullan kaivamiseen tiheästi asutuilla alueilla sijaitsevilla laajoilla avolouhoksilla ja jotka siten muodostavat uusia mahdollisia uhkia ihmisten terveydelle ja ympäristölle,
H. ottaa huomioon, että jäsenvaltioilla on vesipolitiikkaa koskevan puitedirektiivin mukaisesti velvollisuus saavuttaa ja säilyttää vesivoimavarojen "hyvä tila" sekä estää niiden pilaantuminen vaarallisten aineiden päästöjen johdosta; katsoo kuitenkin, että veden laatu voi riippua myös syanidia käyttävää kaivostekniikkaa soveltavien naapurimaiden alueella sijaitsevien jokialueiden veden laadusta,
I. ottaa huomioon, että syanidiin liittyvien onnettomuuksien rajat ylittävät vaikutukset, erityisesti kun on kyse laajojen jokisuistojen ja pohjavesivarojen saastumisesta, korostavat tarvetta ottaa käyttöön EU-tason lähestymistapa syanidia käyttävään kaivostoimintaan liittyviin vakaviin ympäristöuhkiin,
J. ottaa huomioon, että vakautta koskevia sääntöjä tai asianmukaisia rahoitustakuita ei vieläkään ole otettu käyttöön ja että syanidia käyttävää kaivostoimintaa koskevan nykyisen lainsäädännön täytäntöönpano riippuu myös kunkin jäsenvaltion toimeenpanovallan käyttäjien taitavuudesta, joten riippuu vain ajasta tai inhimillisestä erehdyksestä, milloin onnettomuus tapahtuu,
K. ottaa huomioon, että kaivosjätedirektiiviä ei ole pantu täysimääräisesti täytäntöön jäsenvaltioissa,
L. ottaa huomioon, että syanidin käyttöön perustuvan kaivostoiminnan työllistävä vaikutus on vähäinen ja kestää vain 8–16 vuotta ja että siihen liittyy valtavien rajat ylittävien ympäristövahinkojen riski, ja että vahingonkorvauksia eivät yleensä maksa niistä vastuussa olevat kaivosyhtiöt, jotka usein katoavat näyttämöltä tai menevät vararikkoon, vaan valtio, eli veronmaksajat,
M. ottaa huomioon, että kaivosyhtiöillä ei ole pitkän aikavälin vakuutuksia, jotka kattaisivat tulevaisuudessa tapahtuvasta onnettomuudesta tai toimintahäiriöstä aiheutuvat kustannukset,
N. ottaa huomioon, että kahden kultagramman tuottamiseksi on louhittava yksi tonni alhaisen laatuluokan malmia, mikä jättää jälkeensä valtavat määrät kaivosjätettä samalla, kun 25–50 prosenttia kullasta jää lopulta jätekasaan; ottaa lisäksi huomioon, että laajamittaiset syanidikaivoshankkeet käyttävät vuosittain useita miljoonia kiloja natriumsyanidia, jonka kuljetuksen tai varastoinnin epäonnistuminen saattaisi johtaa katastrofaalisiin seurauksiin,
O. ottaa huomioon, että syaniditekniikan käytölle kaivostoiminnassa on vaihtoehtoja, jotka voisivat korvata syanidiin perustuvat tekniikat,
P. ottaa huomioon, että eri puolilla Eurooppaa protestoidaan voimakkaasti käynnissä olevia syaniditekniikkaa käyttäviä kaivoshankkeita vastaan ja että näihin protesteihin osallistuu yksityisten ihmisten lisäksi paikallisyhteisöjä ja valtiosta riippumattomia järjestöjä, valtiollisia järjestöjä, hallituksia ja poliitikkoja;
1. katsoo, että EU voi toteuttaa vesipolitiikkaa koskevassa puitedirektiivissä asettamansa tavoitteet, eli hyvän kemiallisen tilan saavuttamisen ja vesivarojen sekä biologisen monimuotoisuuden suojelemisen, ainoastaan kieltämällä syanidiin perustuvan kaivostekniikan käyttämisen;
2. kehottaa komissiota ehdottamaan syanidia käyttävän kaivostekniikan täydellistä käyttökieltoa Euroopan unionissa vuoden 2011 loppuun mennessä, koska se on ainoa turvallinen keino suojella vesivarojamme ja ekosysteemejämme kaivostoiminnan aiheuttamilta syanidisaasteilta, sekä ryhtyä samanaikaisesti toteuttamaan tavanomaista vaikutusten arviointia;
3. panee merkille EU:n ja YK:n puitteissa tehdyt asiaa koskevat aloitteet ja kehottaa painokkaasti kehittämään ja käyttämään turvallisempia – ja erityisesti syanidittomia – kaivostoiminnan vaihtoehtoja;
4. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita vetämään pois tukensa EU:n alueella suoraan tai epäsuorasti syaniditekniikkaa käyttäviltä kaivoshankkeilta siihen saakka, kunnes yleinen käyttökielto on voimassa, sekä vetämään pois tukensa kyseisiltä hankkeilta myös kolmansissa maissa;
5. kehottaa komissiota ehdottamaan kaivosteollisuuden jätteiden hallintaa koskevaan nykyiseen lainsäädäntöön muutosta, jolla edellytetään, että jokainen kaivostoimintaa harjoittava yhtiö on velvollinen hankkimaan vakuutus, jonka avulla onnettomuuden tai teknisen häiriön sattuessa korvataan vahingot ja katetaan kaikki alkuperäiseen ekologiseen ja kemialliseen tilaan palauttamisesta aiheutuvat korjauskustannukset;
6. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden parlamenteille ja hallituksille.