PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS syanidia käyttävän kaivostekniikan yleisestä kieltämisestä EU:ssa
19.4.2010
työjärjestyksen 115 artiklan 5 kohdan mukaisesti
Kartika Tamara Liotard, Sabine Wils, João Ferreira, Jiří Maštálka GUE/NGL-ryhmän puolesta
Ks. myös yhteinen päätöslauselmaesitys RC-B7-0238/2010
B7‑0241/2010
Euroopan parlamentin päätöslauselma syanidia käyttävän kaivostekniikan yleisestä kieltämisestä EU:ssa
Euroopan parlamentti, joka
– ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 191 artiklan,
– ottaa huomioon ympäristöä ja kehitystä koskevassa Rion julistuksessa sekä biologista monimuotoisuutta koskevassa yleissopimuksessa esitetyn ennalta varautumisen periaatteen,
– ottaa huomioon yhteisön vesipolitiikan puitteista 23. lokakuuta 2000 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/60/EY ympäristötavoitteet,
– ottaa huomioon kaivannaisteollisuuden jätehuollosta ja direktiivin 2004/35/EY muuttamisesta 15. maaliskuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/21/EY, jossa syanidin käytölle kaivostoiminnassa on asetettu sallittua käyttöä koskevat enimmäismäärät,
– ottaa huomioon vaarallisista aineista aiheutuvien suuronnettomuusvaarojen torjunnasta annetun neuvoston direktiivin 96/82/EY (Seveso II) muuttamisesta 16. joulukuuta 2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/105/EY, jossa todetaan, että "tietyillä kaivostoiminnan varastointi- ja prosessointitoiminnoilla [...] voi olla erittäin vakavia seurauksia",
– ottaa huomioon ympäristövastuusta ympäristövahinkojen ehkäisemisen ja korjaamisen osalta 21. huhtikuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/35/EY, jonka nojalla jäsenvaltiot voivat sallia, että toiminnanharjoittajat eivät tietyin edellytyksin joudu korvaamaan ympäristövahinkoja,
– ottaa huomioon Espanjan, Belgian ja Unkarin puheenjohtajakausien 18 kuukauden ohjelman ja sen vesipolitiikkaa ja luonnon monimuotoisuutta koskevat painopistealueet,
– ottaa huomioon UNEP/OCHA:n arviointivaltuuskunnan maaliskuussa 2000 päivätyn raportin Baia Maressa, Romaniassa sattuneesta syanidivuodosta ja Baia Maren onnettomuutta arvioineen kansainvälisen työryhmän joulukuussa 2000 päivätyn raportin,
– ottaa huomioon, että Tšekin tasavalta hyväksyi vuonna 2000 syaniditekniikkaa koskevan yleisen kiellon muuttamalla kaivostoimintasäädöstä N:o 44/1988, että Unkarin kaivostoimintasäädöstä N:o 48/1993 muutettiin vuonna 2009 ottamalla käyttöön syanidia käyttävän kaivostekniikan kielto Unkarin alueella ja että Saksassa hyväksyttiin vuonna 2002 säädös, jolla kiellettiin uuttaminen syanidilla kaivostoiminnassa,
– ottaa huomioon komissiolle 17. maaliskuuta 2010 esitetyn suullisen kysymyksen syanidin käytön kieltämisestä kaivostoiminnassa EU:ssa (O-0035/2010 – B7 0206/2010),
– ottaa huomioon työjärjestyksen 115 artiklan 5 kohdan ja 110 artiklan 2 kohdan,
A. ottaa huomioon, että Yhdistyneet kansakunnat on julistanut vuoden 2010 kansainväliseksi luonnon monimuotoisuuden vuodeksi ja koko maailmaa kehotetaan ryhtymään toimiin tänä vuonna maapallon elämänmuotojen moninaisuuden säilyttämiseksi,
B. ottaa huomioon, että syanidi on kultakaivoksissa käytettävä erittäin myrkyllinen kemikaali, joka vesipolitiikan puitedirektiivin liitteessä VIII lasketaan kuuluvaksi merkittävimpien pilaavien aineiden joukkoon ja jolla voi olla katastrofaalisia ja peruuttamattomia seurauksia ihmisten terveydelle ja ympäristölle ja sitä kautta luonnon monimuotoisuudelle,
C. ottaa huomioon, että Tšekin tasavallan, Unkarin, Puolan ja Slovakian ympäristöministerit esittivät 25. toukokuuta 2007 Prahassa järjestetyssä Visegrad-ryhmän ympäristöministerien 14. kokouksessa yhteisen kannan kestävästä kaivostoiminnasta ja ilmaisivat siinä huolensa vaarallisesta tekniikasta, jota käytetään ja suunnitellaan käytettävän kaivostoiminnassa alueen eri louhoksilta ja joka aiheuttaa huomattavia ympäristöriskejä ja mahdollisia rajat ylittäviä seurauksia,
D. ottaa huomioon, että Sofian yleissopimuksessa Tonavan suojelua ja kestävää käyttöä koskevasta yhteistyöstä osapuolet sopivat, että syanidia pidetään vesipolitiikan puitedirektiivin mukaisten vaarallisena prioriteettiaineiden rinnalla merkittävänä vaarallisena aineena,
E. ottaa huomioon, että kymmenen vuotta sitten yli 100 000 kuutiometriä syanidipitoista vettä joutui Baia Maren (Romania) kultakaivokselta Somes-, Tisza- ja lopulta Tonava-jokeen ja aiheutti Keski-Euroopan sillä hetkellä laajimman ekologisen katastrofin; toteaa, että myrkylliset aineet tuhosivat monia organismeja ja vahingoittivat ekosysteemiä, ruokaketjua ja jokeen liittyvää olennaista ihmisen toimintaa vuosien ajan; toteaa myös, että Tisza-joen saastuneimmalla alueella raportoitiin, että 100 prosenttia planktonista, 82 prosenttia kaloista ja 50–60 prosenttia vedessä elävistä selkärangattomista kuoli,
F. ottaa huomioon, että viimeksi kuluneiden 25 vuoden aikana maailmassa on tapahtunut yli 30 syanidivuotoihin liittyvää vakavaa onnettomuutta, joiden loppumisesta ei ole olemassa mitään takeita etenkin, jos otetaan huomioon äärimmäisten sääilmiöiden yleistyminen, esimerkiksi hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin neljännessä arviointikertomuksessa ennakoidut toistuvat rankkasateet,
G. ottaa huomioon, että useissa EU:n jäsenvaltioissa on edelleen vireillä uusia hankkeita, joissa on kyse syaniditekniikoiden käyttämisestä kullan kaivamiseen tiheästi asutuilla alueilla sijaitsevilla laajoilla avolouhoksilla ja jotka siten muodostavat uusia mahdollisia uhkia ihmisten terveydelle ja ympäristölle,
H. ottaa huomioon, että vesipolitiikan puitedirektiivin perusteella jäsenvaltioiden on saavutettava ja säilytettävä vesivarojen "hyvä tila" sekä ehkäistävä vaarallisten aineiden aiheuttamaa vesivarojen saastumista; katsoo kuitenkin, että veden laatu voi riippua myös syanidia käyttävää kaivostekniikkaa soveltavien naapurimaiden alueella sijaitsevien jokialueiden veden laadusta,
I. ottaa huomioon, että syanidiin liittyvien onnettomuuksien rajat ylittävät vaikutukset, erityisesti kun on kyse laajojen jokialueiden ja pohjavesivarojen saastumisesta, korostavat tarvetta puuttua EU:n tasolla syanidia käyttävään kaivostoimintaan liittyviin vakaviin ympäristöuhkiin,
J. ottaa huomioon, että vakautta koskevia sääntöjä tai asianmukaisia rahoitustakuita ei vieläkään ole otettu käyttöön ja että olemassa olevan syanidia käyttävää kaivostoimintaa koskevan lainsäädännön täytäntöönpano riippuu myös kunkin jäsenvaltion toimeenpanovallan käyttäjien taitavuudesta, joten on vain ajan ja inhimillisen huolimattomuuden kysymys, milloin onnettomuus tapahtuu,
K. ottaa huomioon, että kaivosjätedirektiiviä ei ole pantu täysimääräisesti täytäntöön eräissä jäsenvaltioissa,
L. ottaa huomioon, että syanidin käyttöön perustuva kaivostoiminta luo vain vähän työpaikkoja ja ainoastaan 8–16 vuoden ajaksi mutta aiheuttaa riskin valtavan rajatylittävän ekologisen vahingosta, jota toiminnasta vastaavat yhtiöt eivät yleensä korvaa, sillä ne katoavat tai joutuvat konkurssiin, vaan korvauksen maksaa valtio eli siis veronmaksajat,
M. ottaa huomioon, että kaivosyhtiöillä ei ole pitkän aikavälin vakuutuksia, jotka kattaisivat tulevaisuudessa tapahtuvasta onnettomuudesta tai toimintahäiriöstä aiheutuvat kustannukset,
N. ottaa huomioon, että kahden kultagramman tuottamiseksi on louhittava yksi tonni alhaisen laatuluokan malmia, mikä jättää jälkeensä valtavat määrät kaivosjätettä, samalla kun 25–50 prosenttia kullasta jää lopulta jätekasaan; ottaa lisäksi huomioon, että laajamittaiset syanidikaivoshankkeet käyttävät vuosittain useita miljoonia kiloja natriumsyanidia, jonka kuljetuksen tai varastoinnin epäonnistuminen saattaisi johtaa katastrofaalisiin seurauksiin,
O. ottaa huomioon, että syaniditekniikan käytölle kaivostoiminnassa on vaihtoehtoja, jotka voisivat korvata syanidiin perustuvat tekniikat,
P. ottaa huomioon, että eri puolilla Eurooppaa protestoidaan voimakkaasti käynnissä olevia syaniditekniikkaa käyttäviä kaivoshankkeita vastaan ja että näihin protesteihin osallistuu yksityisten ihmisten lisäksi paikallisyhteisöjä ja valtiosta riippumattomia järjestöjä, valtiollisia järjestöjä, hallituksia ja poliitikkoja;
1. katsoo, että EU voi toteuttaa vesipuitedirektiivissä asettamansa tavoitteet, eli hyvän kemiallisen tilan saavuttamisen ja vesivarojen sekä biologisen monimuotoisuuden suojelemisen, ainoastaan kieltämällä syanidiin perustuvan kaivostekniikan käyttämisen;
2. kehottaa komissiota esittämään syanidia käyttävän kaivostekniikan täydellistä kieltämistä Euroopan unionissa vuoden 2010 loppuun mennessä, koska se on ainoa turvallinen keino suojella vesivarojamme ja ekosysteemejämme kaivostoiminnan aiheuttamilta syanidisaasteilta;
3. panee merkille EU:n ja YK:n puitteissa tehdyt asiaa koskevat aloitteet ja kehottaa painokkaasti kehittämään ja käyttämään turvallisempia – ja erityisesti syanidittomia – kaivostoiminnan vaihtoehtoja;
4. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita vetämään pois tukensa EU:n alueella suoraan tai epäsuorasti syaniditekniikkaa käyttäviltä kaivoshankkeilta siihen saakka, kunnes yleinen käyttökielto on voimassa, sekä vetämään pois tukensa kyseisiltä hankkeilta myös kolmansissa maissa;
5. kehottaa komissiota ehdottamaan kaivosteollisuuden jätehuoltoa koskevaan nykyiseen lainsäädäntöön muutosta, jolla edellytetään, että jokainen kaivostoimintaa harjoittava yhtiö on velvoitettu hankkimaan vakuutus, jonka avulla onnettomuuden tai teknisen häiriön sattuessa korvataan vahingot ja katetaan kaikki alkuperäiseen ekologiseen ja kemialliseen tilaan palauttamisesta aiheutuvat korjauskustannukset;
6. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden parlamenteille ja hallituksille.