Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : B7-0354/2010

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

B7-0354/2010

Keskustelut :

PV 16/06/2010 - 4
CRE 16/06/2010 - 4

Äänestykset :

PV 16/06/2010 - 8.12

Hyväksytyt tekstit :


PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS
PDF 152kWORD 104k
14.6.2010
PE441.936v01-00
 
B7-0354/2010

neuvoston ja komission julkilausumien johdosta

työjärjestyksen 110 artiklan 2 kohdan mukaisesti


työllisyyttä ja kasvua edistävästä uudesta Eurooppa 2020 -strategiasta


Lothar Bisky, Nikolaos Chountis, Ilda Figueiredo, Patrick Le Hyaric, Kartika Tamara Liotard, Marisa Matias, Willy Meyer, Miguel Portas, Alfreds Rubiks, Eva-Britt Svensson, Kyriacos Triantaphyllides, Sabine Wils GUE/NGL-ryhmän puolesta

Euroopan parlamentin päätöslauselma työllisyyttä ja kasvua edistävästä uudesta Eurooppa 2020 -strategiasta  
B7‑0354/2010

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon 24. marraskuuta 2009 päivätyn komission valmisteluasiakirjan "Tulevaa EU 2020 -strategiaa koskeva kuuleminen" (KOM(2009)0647),

–   ottaa huomioon 2. helmikuuta 2010 päivätyn komission valmisteluasiakirjan "Lissabonin strategian arviointiasiakirja" (SEC(2010)0114),

–   ottaa huomioon 3. maaliskuuta 2010 annetun komission tiedonannon "Eurooppa 2020: Älykkään, kestävän ja osallistavan kasvun strategia" (KOM(2010)2020),

–   ottaa huomioon 26. maaliskuuta 2010 kokoontuneen kevään Eurooppa-neuvoston Eurooppa 2020 -strategiaa ja talouden ohjausjärjestelmää koskevat päätelmät,

–   ottaa huomioon euroalueen valtion- ja hallitusten päämiesten 7. toukokuuta 2010 antaman julkilausuman,

–   ottaa huomioon 9.–10. toukokuuta 2010 kokoontuneen talous- ja raha-asioiden neuvoston ylimääräisessä kokouksessa annetut päätelmät,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 110 artiklan 2 kohdan,

A. katsoo, että ansiotulojen ja vaurauden lisääntyvä epätasa-arvoinen jakautuminen (voittojen ja vaurauden nousu, työvoiman kansantulo-osuuden jyrkkä lasku) viimeksi kuluneiden vuosikymmenten aikana vuosiin 2007/2008 asti on ollut suurin tekijä, joka on edistänyt rahoitusmarkkinoille sijoittamisen valtavaa kasvua ja spekulatiivisten kuplien (niin kutsuttu uusi verkkotalous, kiinteistökauppa jne.) syntymistä,

B.  katsoo, että EU:n politiikka yleensä ja Lissabonin strategia erityisesti ovat pahentaneet tätä kehityssuuntaa, koska niissä keskitytään kilpailukykyyn, kustannusleikkauksiin, hyvinvointivaltion purkamiseen, yhä joustavampiin työmarkkinoihin, markkinoiden vapauttamiseen yleisesti ja varsinkin rahoitusmarkkinoiden sääntelyn purkamiseen,

C. ottaa huomioon, että EU:n toimintalinjat yleisesti ottaen ja Lissabonin strategia ovat näin ollen kiihdyttäneet politiikkaa, jossa jäsenvaltiot kilpailevat keskenään ja pyrkivät hyötymään toistensa kustannuksella, ja antaneet tilaisuuden kestämättömälle kuplataloudelle ja velkavetoiselle kasvulle monissa jäsenvaltioissa, ja ottaa huomioon, että se on johtanut alijäämien kasvuun ja toisaalta kestämättömään kilpailuvetoiseen kasvuun muutamissa harvoissa jäsenvaltioissa ja että viimeksi mainittuihin valtioihin on syntynyt valtavia ylijäämiä palkkadeflaatiopolitiikan vuoksi mutta sisäinen kysyntä on kutistunut,

D. ottaa huomioon, että EU:n toimielimet ja jäsenvaltioiden hallitukset ovat jättäneet huomiotta kasvavan taloudellisen epätasa-arvon, joka johtui tästä euroalueella ja koko unionissa käytävästä kilpailusta, koska ne uskoivat vakaasti mutta virheellisesti, että talouden epävakaus voi johtua ainoastaan inflaatiosta tai vastuuttomasta julkisen talouden hoidosta,

E.  ottaa huomioon, että sen vuoksi Lissabonin strategia ja EU-hankkeen monetaristinen rakenne on pitkälti vastuussa rahoitus- ja talouskriisistä ja siitä, että Lissabonin strategian tavoitteita ei ole saavutettu, koska ne loivat mahdollisuuden levittää arvoltaan alentuneiden omaisuuserien ongelmia rahoitusmarkkinoilla purkamalla sääntelyä ja edistivät siten spekulatiivisia kuplia myös reaalitaloudessa; ei pidä vakuuttavana sitä, että Lissabonin strategian epäonnistuminen voisi johtua yksinkertaisesti riittämättömästä täytäntöönpanosta jäsenvaltioissa, valvonnan puutteesta ja muusta vastaavasta,

F.  katsoo, että EU:n johtajat puhuivat tavanomaiseen tapaansa yhteisestä eurooppalaisesta toiminnasta ja yhteisvastuusta, mutta aloittivat toisten kustannuksella rikastumisen politiikan, jossa kansalliset järjestelmät kilpailevat pelastaakseen rahoitusalan ja tarjotakseen elvytyksen vuoksi verokannustimia; ottaa huomioon, että neuvoston joulukuussa 2008 hyväksymä Euroopan talouden elvytyssuunnitelma ei koskaan auttanut EU:ta löytämään paremmin koordinoitua vastausta kriisiin; ottaa huomioon, että tähän mennessä toteutetuilla toimilla pankkien pelastamiseksi ja kannustintoimilla kansallistettiin rahoitusalan ja teollisuuden tappiot ja hidastettiin taantumaa mutta ei luotu elvytystä,

G. ottaa huomioon, että elvytyssuunnitelmat on laadittu ottamatta huomioon sukupuolinäkökulmaa ja että naiset on pitkälti jätetty talouden ja rahoitusalan elvytystoimia koskevan päätöksenteon ulkopuolelle; katsoo, että erilaiset kannustintoimet tuottavat naisille ja miehille erilaisia tuloksia; ottaa huomioon, että ensimmäisessä vaiheessa kriisi vaikutti erityisesti talouden miesvaltaisiin aloihin (kuten autoteollisuuteen, rakennusteollisuuteen jne.), mutta on selvää, että valtion velkaantumisen kasvu keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä vaikuttaa erittäin vakavasti aloihin, joilla toimii paljon naisia, ja varsinkin julkisen sektorin työpaikkoihin sekä julkisiin ja/tai julkisista varoista tuettaviin sosiaali-, terveys- ja hoivapalveluihin,

H. ottaa huomioon, että EU:n bruttokansantuote supistui 4,1 prosentilla vuonna 2009; ottaa huomioon, että joidenkin jäsenvaltioiden talouskasvu on tänäkin vuonna negatiivinen ja että ennusteissa EU:lle tarjotaan vuodeksi 2010 parhaimmillaan haurasta ja hidasta 0,7 prosentin kasvua ja 27 jäsenvaltion unionin keskimääräinen työllisyysaste on kaksinumeroinen, palkkakehitys pysähtynyt ja yksityisen sektorin korkeiden velkapositioiden purkaminen jatkuu; ottaa huomioon, että yksityinen sektori ei kykene vieläkään luomaan uusia investointeja alhaisten käyttömahdollisuuksien, heikkojen talousnäkymien ja yritysten jatkuvien luotonsaantiongelmien vuoksi,

I.   ottaa huomioon, että Eurooppa-neuvosto sopi vuoden 2009 lopussa niin kutsutusta poistumisstrategiasta ja käynnisti liiallisia alijäämiä koskevat menettelyt 20 jäsenvaltiota vastaan ja vaati niitä pienentämään budjettivajeensa alle kolmeen prosenttiin bkt:sta viimeistään vuoteen 2013 tai 2014 mennessä; ottaa huomioon, että monet jäsenvaltiot ovat jo puuttuneet palkkoihin ja leikanneet huomattavasti julkisia menoja alentamalla julkisen sektorin palkkoja ja eläkkeitä ja karsimalla ja yksityistämällä julkisia palveluja sekä ryhtyneet toimiin arvonlisäveron, sosiaaliturvamaksujen ja lakisääteisen eläkeiän korottamiseksi,

J.   ottaa huomioon, että EU:n poistumisstrategiassa ja rahoitusalan toiminnassa on havaittavissa syvään juurtunut kyynisyys; ottaa huomioon, että alijäämät ovat suuret ja julkinen velka kasvaa pääasiassa siksi, että hallitukset säästivät rahoitusalan sen oman spekulaation seurauksilta ja talouteen aiheuttamilta vahingoilta; ottaa huomioon, että nyt rahoitusmarkkinat syyttävät hallituksia, jotka olivat juuri pelastaneet ne, ja hallitukset sälyttävät taakan – eli julkisen velan takaisinmaksun samoille rahoitusalan velkojille – tavalliselle väestölle, työntekijöille, eläkeläisille jne., joiden työpaikat, palkat, sosiaalietuudet ja oikeudet ovat uhattuina,

K. ottaa huomioon, että 17. ja 24. maaliskuuta 2010 ja 14. huhtikuuta 2010 suorittamissaan EU:n 24 jäsenvaltion vakaus- ja lähentymisohjelmien arvioinneissa komissio kehotti useimpia niistä lisäämään julkisten menojen leikkauksia ja rakenneuudistuksia; ottaa huomioon, että komissio ehdottaa luomaan mekanismit, joilla voidaan valvoa vielä tiukemmin jäsenvaltioiden keskipitkän aikavälin talousarviosuunnittelun alijäämiä; ottaa huomioon, että kevään Eurooppa-neuvoston talouden ohjausjärjestelmää koskevissa päätelmissä kannatetaan myös Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 136 artiklan käyttämistä välineenä, jolla talousarvioita voidaan valvoa tiukemmin ja keskittyä "kiireellisiin kilpailukykyä ja maksutaseen muutoksia koskeviin haasteisiin",

L.  katsoo, että tällaisilla komission ja neuvoston kannattamilla ja useimpien jäsenvaltioiden toteuttamilla julkisen talouden säästötoimilla lisätään yhä hauraaseen ja paikallaan polkevaan talouteen kohdistuvia deflaatiopaineita ja puretaan niin kutsuttuja automaattisia vakauttajia kuten sosiaaliturvajärjestelmiä ja julkisia investointeja, jotka ovat osoittautuneet tehokkaiksi laskukauden torjunnassa, ja nämä toimet voivat sysätä talouden takaisin taantumaan ja siten murskata kaiken toivon siitä, että julkinen velka vähenisi ja julkinen talous saataisiin vakautetuksi,

M. ottaa huomioon, että tässä tilanteessa komissio ehdotti uudelle Eurooppa 2020 ‑strategialle viittä tavoitetta osoituksena niin kutsutusta realismistaan; ottaa huomioon, että nämä tavoitteet perustuvat pitkälti aikaisempaan Lissabonin strategiaan; ottaa huomioon, että kevään Eurooppa-neuvosto ei päässyt yksimielisyyteen koulunsa varhaisessa vaiheessa keskeyttäviä oppilaita, ylempää koulutusta sekä köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjuntaa koskevista tavoitteista; katsoo, että viimeksi mainittu seikka on huomattavan tärkeä, kun otetaan huomioon jäsenvaltioiden hallitusten ja neuvoston kiihkeät puheet tarpeesta investoida ihmisiin ja taitoihin ja puuttua vakavasti köyhyyden ongelmaan köyhyyden torjunnan eurooppalaisen teemavuoden 2010 aikana,

N. katsoo, että EU:n toimintalinjat, Lissabonin strategia ja erityisesti Eurooppa 2020 ‑strategia epäonnistuvat suurelta osin väestömuutoksen ja siihen liittyvän, samaan aikaan tapahtuvan maantieteellisen muutoksen (jolle on tyypillistä nopea kaupungistuminen sekä kansallisen väestökehityksen heijastuminen kaupungeissa) käsittelyssä,

Yleisiä huomioita Eurooppa 2020 -strategiasta ja EU:n talouden ohjausjärjestelmästä

1.  korostaa, että EU:n sadistinen monetaristinen poistumisstrategia ei anna jäsenvaltioille mahdollisuutta vakauttaa julkista taloutta, koska se heikentää automaattisia vakauttajia kuten sosiaaliturvajärjestelmiä ja julkisia investointeja, johtaa palkkojen alentamiseen ja siten sisäisen kysynnän ja verotulojen pienenemiseen; toteaa, että tällainen neuvoston esittämä EU:n talouden ohjausjärjestelmä johtaa sosiaaliseen taantumaan, talouden heikkenemiseen edelleen ja Euroopan integraation ja demokratian vakauden järkkymiseen;

2.  huomauttaa, että toteuttamalla näin raskaita julkisen talouden säästötoimia ei ole mahdollista synnyttää riittäviä investointeja vihreämpään talouteen, uusien työpaikkojen luomiseen, koulutuksen, taitojen ja valmiuksien parantamiseen ja köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjuntaan Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden saavuttamiseksi riippumatta siitä, kuinka kunnianhimoisia neuvoston kesäkuussa 2010 laatimat tavoitteet lopulta ovat; katsoo sen vuoksi, että Eurooppa 2020 ‑strategia on alusta lähtien perustunut tyhjiin lupauksiin ja kansallisten uudistusohjelmien tarkistaminen vuosittain ei ehkä ole vaivan arvoista;

3.  katsoo, että Eurooppa 2020 -strategia ei ole riittävän kunnianhimoinen edes verrattuna epäonnistuneeseen Lissabonin strategiaan; arvostelee ankarasti, että Eurooppa 2020 ‑strategiassa ei käsitellä lainkaan naisten tasa-arvoa; huomauttaa tilanteessa, jossa työttömyys on lisääntynyt, että strategiassa ei keskitytä selvästi sen alentamiseen tehokkaasti sellaisten talous- ja työllisyyspolitiikan välineiden avulla, joilla voidaan tukea kestävää kehitystä ja täystyöllisyyttä;

4.  korostaa, että Lissabonin strategiassa tärkeintä ei ollut tulosten saavuttaminen vaan uusliberalistisen opin noudattaminen; katsoo, että Pohjoismaat ja Alankomaat pystyivät luomaan työpaikkoja Yhdysvaltoja paremmin ja niiden työllisyysaste oli EU:n huipputasoa (yleisesti sekä esim. naisten ja ikääntyneiden työntekijöiden työllisyysaste) ja ne olivat huipputasoa myös kilpailukykyä, ekologista kestävyyttä ja alhaista köyhyysastetta koskevissa maailmanlaajuisissa vertailuissa; katsoo, että olisi ollut loogista ottaa Euroopan unionille vertailuarvoiksi sellaiset tasa-arvoisemmat, sosiaalisemmat ja ekologisemmat arvot, toimintalinjat ja välineet, jotka ovat yhä osa pohjoismaista mallia, mutta sen sijaan komissio ja neuvosto vaativat, että parhaista tuloksista huolimatta näiden valtioiden on lisättävä työmarkkinoiden joustoa ja edistettävä uusliberalistisia rakenneuudistuksia;

5.  toteaa, että vihreää taloutta ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta koskevista pinnallisista puheista huolimatta Eurooppa 2020 -strategian uusliberalistinen henki ja poliittinen suuntaus ovat pitkälti samat kuin Lissabonin strategiassa: keskittyminen kilpailukykyyn, lisääntyvä vapauttaminen sisämarkkinoilla, yksityistämisen edistäminen edelleen julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien avulla, yrittäjyyden elvyttäminen, vaikka kaikki nämä toimintalinjat juuri vaikuttivat talouskriisin syntyyn (esim. yrittäjyyden harhaanjohtava rooli uuden talouden kehityksessä, rahoituskuplat ja niistä aiheutunut laskukausi);

Tehokkaat koordinointitoimet seuraavien 35 vuoden aikana ovat ratkaisevat, jotta talouskehitys saadaan jälleen käyntiin, voidaan edistää kestävää kehitystä ja torjua työttömyyttä

6.  katsoo, että uudet finanssipoliittiset elvytystoimet ovat ehdottomasti tarpeen seuraavien 3–5 vuoden aikana, jotta voidaan torjua talouskehityksen pysähtymistä ja kehittää uusia työpaikkoja koskeva strategia: uusi, vahvempi ja paremmin kohdistettu EU:n talouden elvytyssuunnitelma, jonka kaikissa osissa otetaan huomioon sukupuolten tasa-arvo, jonka avulla investoidaan joka vuosi yksi prosentti EU:n bkt:sta ekologisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti kestävään kehitykseen ja jolla edistetään tasa-arvoa, täystyöllisyyttä ja hyviä työpaikkoja, vihreämpää taloutta, sosiaalista hyvinvointia, köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen poistamista ja sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden parantamista koko EU:ssa; korostaa, että tähän on yhdistettävä vastaavia jäsenvaltioiden toimia ja että niitä ja EU:n tason toimia on koordinoitava johdonmukaisesti;

7.  huomauttaa, että vain elvyttämällä taloutta voimakkaammin ja luomalla kunnollisia ja korkealaatuisia työpaikkoja voidaan varmistaa, että julkisia alijäämiä ja velkoja voidaan vähentää keskipitkällä aikavälillä; korostaa, että vakaus- ja kasvusopimusta ei todellisuudessa noudatettu vuosina 2008 ja 2009, jotta jäsenvaltiot kykenivät käynnistämään elvytysohjelmia; on ehdottomasti sitä mieltä, että vakaus- ja kasvusopimusta ei pidä noudattaa;

8.  ehdottaa, että uuteen EU:n talouden elvytyssuunnitelmaan ja jäsenvaltioiden elvytysaloitteisiin sisältyvät investoinnit olisi ohjattava kestävään kehitykseen, kuten energian säästöön ja uusiutuviin energiamuotoihin, puhtaaseen tuotantoon ja jätteiden välttämiseen, kestävään kaupunkikehitykseen ja asumiseen, luonnonmukaiseen viljelyyn, kestävään kalatalouteen ja ekosysteemien suojeluun, veden ja luonnonvarojen käytön tehokkuuden parantamiseen, aseteollisuuden tuotantosuunnan muutokseen, julkisten palvelujen, koulutuksen, terveydenhuollon, pitkäaikaishoidon, sosiaalipalvelujen ja sosiaalisen talouden laajentamiseen ja parantamiseen, julkisen asuntotuotannon ja hoito- ja koulutusalojen tukemiseen sekä köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjumiseen, jotta voidaan edistää kestävien, "vihreiden" ja "valkoisten" työpaikkojen luomista;

9.  korostaa, että tasa-arvoinen hoitoon pääsy on yhteisvastuuseen ja tasa-arvoon perustuvan hyvinvointivaltiomallin peruspilari ja että EU:n talouden ja hyvinvointivaltioidemme tulevaisuus on suurelta osin riippuvainen lisääntyvien hoitopalvelujen järjestämisestä; tähdentää, että hoitotyö on nyky-yhteiskunnassamme tärkeä osa sekä virallista että epävirallista taloutta, että enemmistö alan työntekijöistä on naisia ja että heillä ei usein ole asianmukaisia työolosuhteita ja/tai asianmukaista työturvallisuutta; kehottaa puuttumaan Eurooppa 2020 ‑strategiassa hoitoalaan ja pyrkimään parantamaan työoloja ja lujittamaan julkisten hoitopalvelujen tarjontaa ja hoidon kattavaa tasa-arvoista saatavuutta;

10. ehdottaa, että osa elvytyssuunnitelman investointiohjelmista olisi kohdistettava erityisesti kriisistä pahiten kärsineisiin teollisuuden aloihin, jotta voidaan ottaa huomioon tarve saavuttaa täystyöllisyys ja asianmukaiset työpaikat: autoteollisuuden muuntaminen palvelemaan kestävämpiä liikennepalveluja, rautatieverkoston laajentaminen ja alueellisesti kattavien rautatiepalvelujen tarjoaminen (Euroopan rautatieohjelma vuoteen 2025 mennessä), "vihreän" laivanrakennuksen edistäminen ja terästeollisuuden vakauttaminen tässä yhteydessä; vaatii, että EU:n ja jäsenvaltioiden olisi liitettävä näihin tuotantosuunnan muutoksiin toimia, jotka koskevat työpaikkojen säilyttämistä, koulutusta, uudelleenkoulutusta ja taitojen kehittämistä sekä kyseisten alojen työntekijöiden työpaikkojen turvattua siirtymistä;

11. toteaa, että EU:n ja jäsenvaltioiden olisi otettava käyttöön kohdistetut ja demokraattisesti valvotut julkiset mekanismit, joilla ohjataan elvytyssuunnitelman investoinnit kriisistä pahiten kärsineille teollisuuden aloille, syntymässä oleville kestäville teollisuuden aloille ja palveluille ja heikossa asemassa oleville alueille; katsoo, että investointien kohteena olevien tahojen on voitava osallistua aktiivisesti prosessiin; korostaa, että aina kun jäsenvaltiot tarjoavat vaikeuksissa oleville yrityksille apua, uutta pääomaa ja rahoitustakuita, vastineena olisi oltava valtion suurempi osuus äänioikeutetuista osakkeista ja tulevista voitoista ja vaikutusmahdollisuudet yritysten investointistrategioihin; huomauttaa, että jäsenvaltioiden olisi ryhdyttävä toimiin talouden demokratian lisäämiseksi ja yrityshallinnon muuttamiseksi siten, että lujitetaan työntekijöiden, ammattiliittojen ja kuluttajajärjestöjen asemaa ja yritysten ja julkisten palvelujen strategisten valintojen yhteiskunnallista ja ekologista ulottuvuutta;

12. ehdottaa, että komission esittämät Eurooppa 2020 -strategian uuden osaamisen ja työllisyyden ohjelman, resurssitehokkaan Euroopan, innovaatiounionin ja teollisuuspolitiikan lippulaivahankkeet olisi liitettävä tiiviisti uuteen EU:n talouden elvytyssuunnitelmaan ja että ne olisi suunniteltava uudelleen siten, että niillä voidaan tukea kestävää kehitystä;

13. korostaa, että jotkut jäsenvaltiot tukivat vuosina 2009 ja 2010 sosiaaliturvajärjestelmien kautta lyhyempää työaikaa koskevia toimia ja että nämä toimet osoittautuivat tehokkaiksi pyrittäessä torjumaan työttömyyttä ja pitämään työntekijät ansiotyössä; kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita edistämään työajan lyhentämistä kaikilla aloilla alentamatta työntekijöiden palkkoja ja luomaan uusia työpaikkoja, jotta voidaan välttää työmäärän lisäys, ja katsoo, että tätä tavoitetta voitaisiin auttaa maksamalla yrityksille vähitellen alenevia siirtymäkauden tukia taloudellisen stagnaation aikana;

14. kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita edistämään työn ja yksityiselämän yhteensovittamista, joka voidaan parhaiten saavuttaa uudistamalla vakiotyöpaikan mallia: pääsääntöisesti pysyvät sopimukset lyhyemmästä kokopäivätyöstä sekä säännöt myös osa-aikatyöstä, jotta osa-aikaisesti työskentelyä toivoville tarjotaan ainoastaan todellista ja sosiaalisesti suojattua osa-aikatyötä (15–25 tuntia viikossa); korostaa tarvetta asettaa kokopäivätyö ja osa-aikatyö samoihin asemiin tuntipalkan, oikeuden koulutukseen ja elinikäiseen oppimiseen sekä sosiaaliturvan osalta;

15. korostaa, että Euroopan työllisyysstrategian ja vuosien 2010–2013 työllisyyden suuntaviivojen ei pidä perustua joustoturvan käsitteeseen, vaan sen keskeisenä lähtökohtana pitäisi olla "hyvän työn" käsite, jossa keskitytään työn laadun parantamiseen, sosiaaliturvan ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden lisäämiseen, työntekijöiden nykyisten oikeuksien lujittamiseen ja uusien käyttöönottoon, työterveyden ja -turvallisuuden parantamiseen, sosiaalisen riskinhallinnan edistämiseen sekä työelämän ja vapaa-ajan yhteensovittamiseen; katsoo, että jäsenvaltioiden olisi ryhdyttävä tehokkaisiin toimiin epävakaiden ja epätyypillisten työpaikkojen poistamiseksi vaiheittain;

16. vaatii neuvostoa ja komissiota esittämään EU:n nuorisotakuun, joka takaa, että kaikille EU:n nuorille tarjotaan sopivaa hyväpalkkaista työpaikkaa heidän pätevyytensä ja taitojensa mukaisesti tai harjoittelupaikkaa, lisäkoulutusta tai työn ja koulutuksen yhdistelmää välittömästi, jos he jäävät työttömiksi;

17. katsoo, että palkkojen alentaminen ja eurooppalaisten työntekijöiden pakottaminen tekemään työtä aina muita pienemmällä palkalla aiheuttaa deflaatiota, heikentää ostovoimaa ja sisäistä kysyntää ja lisää riskiä, että talous joutuu uudelleen taantumaan; pitää ehdottoman tarpeellisena asettaa palkoille todelliset alarajat työmarkkinoiden matalapalkkaisimmilla aloilla (vähimmäispalkat ja lisäksi toimeentuloon riittävän palkan käsite) ja myös korkeapalkkaisimmilla aloilla (enimmäispalkan määrä esim. 20 kertaa keskipalkka), toteuttaa tasa-arvoisen kohtelun periaatetta ja samasta tai samanarvoisesta työstä samalla työpaikalla maksettavan saman palkan periaatetta sekä mahdollistaa inflaatiota ja tuottavuuden kasvua korvaava palkkakehitys ja vahva uudelleenjaon osatekijä;

18. katsoo, että 27 jäsenvaltion EU:ssa vallitsevaan vaihtotaseiden epätasapainoon – Etelä- ja Keski-Euroopan maiden suuret alijäämät ja esimerkiksi Saksan, Itävallan ja Alankomaiden suuret ylijäämät – on puututtava tiukasti EU:n talouden ohjausjärjestelmän avulla; tähdentää, että ylijäämäisten maiden on syytä suunnata talouskehitystään sisäisen kysynnän ja kotimaisen talouden lujittamiseen; ehdottaa, että perustetaan koko unionille selvitysmekanismi, joka pakottaa ylijäämäiset valtiot maksamaan positiivisia korkoja alijäämäisille valtioille ja antamaan niille siten mahdollisuuden investoida tuotannon, palvelujen ja infrastruktuurin uudenaikaistamiseen, lisätä tuottavuutta ja vähentää nykyistä vaihtotaseen alijäämää;

19. korostaa komission arviota, jonka mukaan koko EU:n julkinen velka nousee keskimäärin ainakin 84 prosenttiin vuonna 2011 jäsenvaltioiden julkisen talouden vakauttamispyrkimyksistä huolimatta; viittaa viimeaikaiseen kehitykseen, jossa Kreikka ei ehkä pysty välttämään konkurssia ja joka saattaa johtaa pahimmassa tapauksessa siihen, että myös muita jäsenvaltiota joutuu tilanteeseen, jossa ne eivät pysty maksamaan velkaansa, jolloin euroalue hajoaa; katsoo, että tällaisen kehityksen varalle on laadittava kiireesti varasuunnitelma, joka perustuu eri toimintalinjojen yhdistelmään siten, että neuvotellaan pankkien ja rahoituslaitosten kanssa julkisen velan peruuttamisesta tai sen järjestämisestä uudelleen, sekä EKP:n rohkeisiin ja epätavallisiin toimiin, jotka koskevat sen taseen laajentamista ja velan monetarisoimista ostamalla joukkovelkakirjoja operatiivisten toimien välineidensä avulla, jotta voidaan välttää talouden romahdus;

Kestävää elvytystä tukevat uudet rahoituslähteet ja uusi sääntely

20. kehottaa neuvostoa laajentamaan Euroopan investointipankin (EIP) ja Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankin (EBRD) valtuuksia siten, että niiden lainapolitiikka kattaa koko uuden Euroopan talouden elvytyssuunnitelman soveltamisalan (myös kestävän teollisuuspolitiikan jne.);

 

21. kehottaa neuvostoa luomaan EU:n yhteisen joukkovelkakirjan, jonka Euroopan investointipankki laskee liikkeelle ja jonka kaikkien 27 jäsenvaltion hallitukset takaavat yhteisesti ja jota tuetaan kansallisilla verotuloilla sekä Euroopan keskuspankin maksuvalmiustuella yhden prosentin korkoasteella; toteaa, että tällaista EU:n joukkovelkakirjaa ei pitäisi käyttää ainoastaan rahoituskeinottelun torjumiseen ja nykyisten kansallisten joukkovelkakirjojen erojen poistamiseen vaan sitä olisi käytettävä erityisesti uuden Euroopan talouden elvytyssuunnitelman rahoittamiseen; huomauttaa, että luottomahdollisuuksien luominen EU:n yhteisen joukkovelkakirjan avulla ei hyödytä yksinomaan euroalueen valtioita vaan kaikkia jäsenvaltioita; katsoo, että jos EU ja jäsenvaltiot rahoittavat investointeja EIP:n kautta sen sijaan, että ne lainaisivat yksityisiltä pääomamarkkinoilta, ne säästäisivät rahaa, jota ne voivat käyttää uusiin investointikannustimiin;

 

22. korostaa, että tällaisen EIP:n johtaman julkisen investoinnin avulla voidaan saavuttaa työllisyys- ja tulokerroin, joka on 1,5–2, ja siten on mahdollista, että EU:n talouden elvytyssuunnitelman mukaiset toimet voivat pitkälti rahoittaa itse itsensä;

 

23. korostaa, että kaikki jäsenvaltioille EU:n joukkovelkakirjojen kautta annettava rahoitustuki on liitettävä eurooppalaisen sosiaalisen mallin periaatteisiin, se ei ehdottomasti saa johtaa julkisen sektorin leikkauksiin, deflatoriseen palkkojen jäädyttämiseen tai vastaaviin toimiin ja se on jaksotettava siten, että vältetään myötäsykliset julkisen talouden säästötoimet; kehottaa neuvostoa peruuttamaan Kreikalle asetetut ehdollisuutta koskevat vaatimukset sekä Latvialle, Romanialle ja Unkarille EU:n ja IMF:n hätäavun yhteydessä asetetut vaatimukset;

 

24. kehottaa neuvostoa ottamaan käyttöön EU:n tasolla yleisen pääomasiirroista perittävän veron keinottelun hillitsemiseksi ja sen varmistamiseksi, että rahoitusala osallistuu oikeudenmukaisella tavalla talouden elvyttämiseen ja julkisten pelastustoimien verotaakan takaisinmaksuun; kiinnittää huomiota siihen, että uusien tutkimusten mukaan Euroopassa käyttöön otettava yleinen pääomasiirroista perittävä vero, joka olisi 0,1 prosenttia, voisi tuottaa vuosittain 2,1 prosenttia bkt:sta (noin 262 miljardia euroa); ehdottaa, että yleisen pääomasiirroista perittävän veron tuotto käytettäisiin kehitysapuun, kriisintorjuntatoimiin ja kestävän kehityksen edistämiseen;

 

25. huomauttaa, että pankeilla on yhä implisiittiset mutta vahvat takeet julkisen sektorin tuesta pelastustoimien ja hallitusten takuiden jälkeenkin (yhteensä kolme biljoonaa euroa Euroopassa) mutta silti niiden ei tarvitse maksaa tästä mitään; kehottaa neuvostoa sopimaan järjestelystä, jossa pankkien vastuille (talletuksia lukuun ottamatta) asetetaan taseeseen perustuvat maksut; toteaa, että muuntamalla maksun tasoa taseen koon mukaan hallitukset voivat asettaa isommille pankeille suuremman maksun ja puuttua siten ongelmaan, jossa pankeista tulee niin suuria, että niiden ei voi antaa kaatua;

 

26. kehottaa jäsenvaltioita korottamaan veroja, joita ne perivät pankkien ja johtajien bonuksista, pääomatuloista (osinko- ja korkotulot), pääomavoitoista sekä suurista omaisuuksista ja perinnöistä, ja käyttämään näin saadut tulot julkisen sektorin investointien lisäämiseen; huomauttaa, että näin voidaan lujittaa kysynnän dynamiikkaa ja se voidaan sisällyttää ekologisesti ja yhteiskunnallisesti kestävän kehityksen strategiaan ja pyrkiä pienentämään alijäämää keskipitkällä aikavälillä; toteaa, että auttaakseen julkisen talouden vakauttamista jäsenvaltioiden olisi leikattava sotilasmenojaan ja ympäristöä vahingoittavia tukia;

 

27. toteaa, että lisärahoitusta uutta Euroopan talouden elvytyssuunnitelmaa varten olisi otettava käyttöön leikkaamalla EU:n talousarviota esimerkiksi sotilaallisten ja puolustusmenojen, ydinvoiman ja ydinfuusion, rakennerahastohankkeiden ja Euroopan laajuisten verkkojen osalta, koska ne ovat haitallisia ympäristölle; pitää myös välttämättömänä, että maihin, joiden kriisitilanne on vakavampi, kohdistetaan budjettitukitoimia varsinkin siten, että niille maksetaan yhteisön varoista ennakkomaksuja vaatimatta vastaavaa kansallista rahoitusosuutta; kehottaa komissiota ja neuvostoa pidentämään äskettäin sovitun valtiontukia koskevien sääntöjen helpottamisen voimassaoloa ainakin niin kauan kuin stagnaatio ja korkea työttömyys jatkuvat;

 

28. katsoo, että rahoitusalan on toimittava ennen kaikkea yleisen edun nimissä, hyväksyttävä pienemmät tuotot sekä pyrittävä välttämään riskejä ja saavuttamaan pitkän aikavälin tavoitteita lyhyen aikavälin hyötyjen sijaan; katsoo, että pankkiala on kiireesti otettava yhteiskunnan omistukseen ja perustettava julkisessa omistuksessa oleva rahoitussektori (kansallistetut pankit, paikalliset ja alueelliset säästöpankit, osuustoiminnalliset pankit), jotta luotonantoa voidaan ohjata sosiaalisesti ja ympäristön kannalta hyödyllisiin investointeihin, joilla luodaan laadukkaita ja työntekijöiden oikeuksien mukaisia työpaikkoja; katsoo, että rahoitusalan luotonantopolitiikkaa koskevat päätökset pitää saada demokraattisen valvonnan piiriin ja samalla tarvitaan työntekijöiden ja kuluttajien demokraattista osallistumista;

 

29. vaatii lujia toimia rahoitusmarkkinoiden keinottelun hillitsemiseksi, korostaa, että tarvitaan välittömiä hätätoimia ilman omistusta tapahtuvan lyhyeksi myynnin ja luottoriskinvaihtosopimuksilla käytävän kaupan estämiseksi ja julkisen eurooppalaisen luottoluokituslaitoksen perustamiseksi; toteaa, että korkeariskisiä sijoitusrahastoja ja pääomarahastoja olisi estettävä toimimasta EU:ssa tai ainakin niiden toimintaa olisi rajoitettava tiukasti, offshore-keskukset olisi suljettava ja investoinnit eläkerahastoihin olisi rajoitettava eurooppalaisten hallitusten joukkovelkakirjoihin siten, että investoinnit korkeariskisiin sijoitusrahastoihin ja pääomarahastoihin, ulkomaan valuuttaan, johdannaisiin ja pääomaan eivät ole sallittuja; kehottaa komissiota ja neuvostoa nopeuttamaan rahoitusalan valvonnan sääntelyn tiukentamista;

 

Lisähuomioita Eurooppa 2020 -strategian tavoitteista ja siihen kuuluvista politiikan aloista

30. kannattaa puheenjohtajavaltio Espanjan ehdotusta asettaa Eurooppa 2020 ‑strategialle sukupuolten tasa-arvoa koskeva yleistavoite; vaatii strategiaan erityistä sukupuolten tasa-arvoa koskevaa kappaletta, jolla täydennettäisiin sukupuolinäkökohtien valtavirtaistamisen periaatetta; toteaa, että tässä kappaleessa olisi käsiteltävä kaikkia Eurooppa 2020 -strategiaan kuluvia seikkoja, joilla pyritään lisäämään naisten ja miesten tasa-arvoa, kuten sosiaaliturvajärjestelmien uudelleentarkastelua sukupuolten epätasa‑arvoa aiheuttavien tekijöiden poistamiseksi, parempien työolojen luomista aloilla, joilla toimii naisia, muun kuin vapaaehtoisen osa-aikaisen työttömyyden vähentämistä, sukupuolten tasa-arvoa opetuksessa ja koulutuksessa jne.;

 

31. kehottaa laatimaan tavoitteen, joka koskee sukupuolten palkkaerojen pienentämistä 0–5 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä, sekä tavoitteet, jotka koskevat saavutettavissa olevien, kohtuuhintaisten, joustavien ja laadukkaiden hoitopalvelujen tarjoamista kaikille, erityisesti lastenhoitomahdollisuuksien saatavuutta pyrkimällä varmistamaan, että 70 prosenttia 0–3-vuotiaista lapsista ja kaikki 3–6-vuotiaat lapset pääsevät hoitoon, vaatii ottamaan käyttöön Eurooppa 2020 -strategian ajaksi erityiset tavoitteet, jotka koskevat muiden huollettavien henkilöiden, kuten vanhukset, hoitoa nykyisten ja mahdollisten hoitotarpeiden jatkuvan arvioinnin perusteella;

 

32. katsoo, että Eurooppa 2020 -strategian yleisen työllisyysasteen korottamista (75 prosenttiin) koskeva yleistavoite olisi asetettava myös naisten työllisyysasteelle ja kumpikin olisi laskettava kokoaikaisen työn perusteella; ehdottaa lisäksi tavoitetta puolittaa työttömyys vuoteen 2015 mennessä;

 

33. kehottaa laatimaan kunnianhimoisemmat ilmastoa ja energiaa koskevat yleistavoitteet: hiilidioksidipäästöjen vähentäminen 40 prosentilla vuoteen 2020 mennessä ja 80 prosentilla vuoteen 2050 mennessä vuoden 1990 tasoon verrattuna ja uusiutuvan energian osuuden lisääminen sähköntuotannossa 35 prosentilla vuoteen 2020 mennessä; ehdottaa erityisten päästövähennystavoitteiden asettamista liikennealalle, ilmailu ja vesiliikenne mukaan luettuina; kehottaa asettamaan luonnonvarojen käytön vähentämistä ja jätteiden syntymisen ehkäisyä koskevat lisätavoitteet; korostaa tässä yhteydessä tarvetta käynnistää biologisen monimuotoisuuden säilyttämistä koskeva strategia, jotta voidaan palauttaa ekosysteemejä ennalleen ja tutkia alakohtaisten toimintalinjojen, kuten maatalous-, liikenne-, energia- ja aluesuunnittelupolitiikan, vaikutukset ekosysteemeihin; kehottaa tarkistamaan perusteellisesti yhteistä maatalouspolitiikkaa, jotta voidaan edistää kunkin valtion elintarvikeomavaraisuutta ja siten vähentää elintarvikkeiden tuontia ja antaa etusija paikalliselle tuotannolle ja kulutukselle, koska ne ovat ilmastonmuutoksen torjunnan välineitä;

 

34. pahoittelee, että komissio on sijoittanut energian, luonnonvarojen ja raaka-aineiden säästön kokonaan "teollisuutemme ja talouksiemme tulevaisuuden kilpailukyvyn" kontekstiin, jolloin kysymys jää alisteiseksi yritysten etuihin nähden ja yritykset katsovat, että vain välitöntä voittoa tuottavat toimet ovat hyväksyttäviä; kehottaa tarkistamaan puhtaan kehityksen mekanismia ja päästökauppajärjestelmää, jotka vaarantavat nykyisellään vakavasti hiilidioksidipäästöjen vähentämistavoitteen EU:ssa ja koko maailmassa;

 

35. kehottaa neuvostoa sopimaan yleistavoitteesta, joka koskee köyhyyden puolittamista vuoteen 2015 mennessä; pitää erittäin valitettavana, että komissio on vesittänyt oman aiemman ehdotuksensa Euroopan köyhyydentorjuntafoorumia koskevasta lippulaivahankkeesta, jolla on nyt tarkoitus varmistaa, että "kasvun ja työllisyyden edut jakaantuvat laajalle ja köyhyydessä elävät voivat osallistua aktiivisesti yhteiskuntaan"; vaatii, että EU pyrkii yhä poistamaan köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen eikä ainoastaan mahdollista köyhien mukautumista epätoivoiseen tilanteeseensa, johon liittyy palvelujen hiukan parempi saatavuus;

 

36. pitää kiinni vaatimuksistaan, jotka koskevat köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen kohdistettua tarkastelutapaa, erityisesti yleistavoite vähentää lasten köyhyyttä 50 prosentilla vuoteen 2012 mennessä, poistaa kodittomuus vuoteen 2015 mennessä, EU:n vähimmäispalkkatavoitetta (lakisääteinen vähimmäispalkka, kansalliset, alueelliset tai alakohtaiset työehtosopimukset), jonka mukaan palkkaa maksettaisiin vähintään 60 prosenttia vastaavasta (kansallisesta, alakohtaisesta jne.) keskipalkasta, EU:n vähimmäistulojärjestelmiä ja maksuihin perustuvaa korvaavien tulojen järjestelmää, josta annettaisiin toimeentulotukea, joka on suuruudeltaan vähintään 60 prosenttia keskivertotuloista, sekä aikataulua, jonka mukaisesti kaikkien jäsenvaltioiden on saavutettava tämä tavoite; toteaa, että asianmukaisten asuntojen puutetta on käsiteltävä unionin ja jäsenvaltioiden tasolla, jotta kodittomuus voidaan poistaa;

 

37. panee merkille, että kevään Eurooppa-neuvosto sopi Eurooppa 2020 ‑strategian yhteydessä käsittelevänsä kasvua haittaavia pullonkauloja muun muassa syventämällä edelleen sisämarkkinoita; ottaa huomioon komission suunnitelmat lukuisista aloitteista, jotka on määrä saavuttaa vuoteen 2012 mennessä; arvostelee ankarasti sitä, että komission ja neuvoston sisämarkkinastrategialla pyritään lujittamaan niiden vapauttamista ja yksityistämistä koskevaa suunnitelmaa; vaatii tarkistamaan perusteellisesti sisämarkkinastrategiaa, jonka keskiöön olisi asetettava kansalaiset eikä suuryrityksiä, jolloin voitaisiin luoda luja sosiaalinen ja ekologinen ulottuvuus, joka perustuu erityisiin ja mitattavissa oleviin, työntekijöiden, kuluttajien ja pk-yritysten etuja kuvastaviin tavoitteisiin;

 

38. arvostelee ankarasti komission ja neuvoston sitoutumista jatkamaan lainsäädännön parantamista koskevaa ohjelmaa, joka on Eurooppa 2020 -strategiassa nimetty uudelleen "älykkääksi sääntelyksi" ja jolla pyritään rajoittamaan viranomaisten sääntelymahdollisuuksia; korostaa, että rahoituskriisin katkerat tulokset eivät ole ainoa seikka, joka on osoittanut julkisen sääntelyn perusteellisen lujittamisen tarpeen; kiinnittää huomiota tarpeeseen vahvistaa pakollisia kestävyyden arviointeja, joita suoritetaan ekologisille, sosiaalisille, sukupuolta ja tasa-arvoa koskeville tavoitteille ja joilla arvioidaan toimien ja toimimatta jättämisen kustannuksia; tähdentää, että jäsenvaltioilla on oltava oikeus ottaa käyttöön hintatarkastuksia voidakseen mukauttaa perushyödykkeiden kohoavia hintoja;

 

39. panee merkille kevään Eurooppa-neuvoston päätelmän ottaa käyttöön Eurooppa 2020 ‑strategian ulkoinen ulottuvuus "edistämään etujamme ja näkökantojamme maailmassa siten, että osallistutaan avoimille ja oikeudenmukaisille markkinoille kaikkialla"; varoittaa aggressiivisemmasta EU:n kauppapolitiikasta ja toistaa, että kauppapolitiikan on vastattava sosiaalisia ja ekologisia normeja ja ihmisoikeusnormeja, jotta voidaan poistaa köyhyys ja saavutetaan kestävä kehitys sekä oikeudenmukainen ja tasa-arvoinen kauppa EU:n ja kehitysmaiden välillä;

 

EU:n talouden ohjausjärjestelmä, unionin rahoituksenvakautusmekanismi ja neuvoston keskustelu perussopimuksen muuttamisesta

 

40. arvostelee työryhmän, jonka puheenjohtajana toimivat Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja ja Ecofin-neuvoston puheenjohtaja, tekemiä ehdotuksia julkisen talouden tiukemmasta valvonnasta ja rakenneuudistustoimista, joilla puututaan kilpailukykyyn ja maksutaseiden kehitykseen euroalueella;

 

41. panee merkille Ecofin-neuvoston päätöksen perustaa Euroopan rahoituksenvakautusmekanismi, joka on suuruudeltaan yhteensä enintään 500 miljardia euroa ja perustuu perussopimuksen 122 artiklan 2 kohtaan ja euroalueen hallitusten väliseen sopimukseen tarjota rahoitustukea vaikeuksiin joutuneille jäsenvaltiolle; on yhtä mieltä siitä, että vakautusmekanismi on tarpeen dominovaikutuksen vaaran torjumiseksi, jos jokin euroalueen jäsenvaltio joutuu vararikkoon; vastustaa kuitenkin painokkaasti sitä, että vakautusmekanismin käytölle ja siitä myönnettävälle avulle asetetaan painavia ehtoja samaan tapaan kuin äskettäin myönnetyn EU:n ja IMF:n avun yhteydessä, sekä sitä, että IMF osallistuu mekanismin rahoitusjärjestelyihin;

 

42. vastustaa painokkaasti komission ja neuvoston aikomusta luoda puitteet jäsenvaltioiden talouden vielä nopeammalle vakauttamiselle ja vaatia erityisesti Portugalilta ja Espanjalta merkittäviä uusia vakauttamistoimia vuosina 2010 ja 2011 sekä asettaa euroalueen jäsenvaltioiden valvontaa koskevia tiukempia sääntöjä ja menettelyjä ja vaikuttavampia seuraamuksia kuin vakaus- ja kasvusopimuksessa määrätään; uskoo, että tällainen politiikka johtaa ainoastaan deflaatioon ja kriisiin syvenemiseen ja vahvistaa myötäsyklistä ja epäsosiaalista politiikkaa taloudellisissa vaikeuksissa olevissa jäsenvaltioissa;

 

43. panee merkille Ecofin-neuvoston korostaneen tarvetta edistyä nopeasti rahoitusmarkkinoiden sääntelyssä ja valvonnassa, erityisesti johdannaismarkkinoiden ja luokituslaitosten roolin suhteen mutta myös kysymyksessä, joka koskee rahoitusalan huomattavaa osuutta kriisien kustannuksista; kehottaa komissiota ja neuvostoa vauhdittamaan vaikuttavien ehdotusten antamista tässä asiassa;

 

44. pitää myönteisenä, että IMF on äskettäin muuttanut makrotalouspolitiikkaansa siten, että siinä kannatetaan luopumista ankariin julkisen talouden säästötoimiin liittyvistä ehdoista ja vapauttamista, yksityistämistä ja sääntelyn purkamista koskevasta politiikasta ja ehdotetaan pääoman liikkeiden valvonnan sallimista ja neljän prosentin asettamista inflaatiotavoitteeksi; ehdottaa, että EU ryhtyisi tarkastelemaan makrotalouspolitiikkansa yhdistelmää ja talouden ohjausjärjestelmäänsä uudelleen vastaavalla tavalla;

 

45. katsoo, että kaikessa merkityksellisessä keskustelussa EU:n perussopimuksen muuttamisesta kriisien vuoksi on keskityttävä ensisijaisesti hylkäämään sopimuksen monetaristinen rakenne: on luovuttava Euroopan rahaliittoa koskevista Maastrichtin kriteereistä, jotka eivät ole toimivia, laadittava todelliset lähentymiskriteerit ja tukimekanismit, jotta jäsenvaltiot saavuttavat ne, kumottava kasvu- ja vakaussopimus ja korvattava se työllisyyden ja kestävän kehityksen sopimuksella, laadittava Euroopan keskuspankin perussääntö uudelleen, jotta pankista tulee demokraattisesti vastuuvelvollinen ja jotta sen ehdottomasta riippumattomuudesta voidaan luopua, määriteltävä uudelleen sen tehtäväksi tukea kestävää tasapainoista talouskehitystä, täystyöllisyyttä, rahoituksen vakautta ja hintojen ja vaihtokurssien vakautta; toteaa, että tässä on vain joitakin keskeisiä perussopimukseen tarvittavia muutoksia;

 

46. vaatii sisämarkkinoista käytävän keskustelun valossa sellaisen sosiaalista edistystä koskevan lausekkeen sisällyttämistä EU:n primaarioikeuteen, jossa määrätään, että perusoikeudet yleisesti ja varsinkin lakko-oikeus ja oikeus ammattiyhdistystoimintaan, työsopimusneuvotteluihin ja niin edelleen ovat aina ensisijaisia sisämarkkinoiden vapauksiin nähden;

 

47. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle ja jäsenvaltioiden parlamenteille.

 

Oikeudellinen huomautus - Tietosuojakäytäntö