PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS talouden tehostetun ohjausjärjestelmän tarpeesta
14.6.2010
työjärjestyksen 110 artiklan 2 kohdan mukaisesti
Guy Verhofstadt, Lena Ek ALDE-ryhmän puolesta
Ks. myös yhteinen päätöslauselmaesitys RC-B7-0349/2010
B7‑0355/2010
Euroopan parlamentin päätöslauselma talouden tehostetun ohjausjärjestelmän tarpeesta
Euroopan parlamentti, joka
– ottaa huomioon 11. helmikuuta 2010 pidetyn Eurooppa-neuvoston epävirallisen kokouksen,
– ottaa huomioon komission käynnistämän, EU 2020 -strategiaa koskevan julkisen kuulemisen ja sen tulokset (SEK(2010) 116),
– ottaa huomioon komission laatiman arvioinnin Lissabonin strategiasta (SEK(2010)114),
– ottaa huomioon Eurooppa-neuvoston asiakirjan ‘Seven steps to deliver on the European strategy for growth and jobs’,
– ottaa huomioon 10. maaliskuuta 2010 antamansa päätöslauselman aiheesta "EU 2020 -strategia",
– ottaa huomioon työjärjestyksen 110 artiklan 2 kohdan,
A. ottaa huomioon, että EU 2020 -strategialla olisi edistettävä talouskasvua ja luotava työpaikkoja ja ottaa huomioon, että BKT:n supistuminen 4 prosentilla, teollisuustuotannon vähentyminen ja yhteensä 23 miljoonaa työtöntä naista ja miestä muodostavat sosiaalisen ja taloudellisen haasteen,
B. katsoo, että tietyissä Euroopan unionin jäsenvaltioissa meneillään olevat finanssikriisit eivät olisi tapahtuneet, jos jäsenvaltiot olisivat noudattaneet vakaus- ja kasvusopimuksen säännöksiä,
C. katsoo, että jäsenvaltioiden olisi lisättävä taloudellista suorituskykyään ottamalla käyttöön rakenteellisia uudistuksia julkisten menojen supistamiseksi, byrokratian vähentämiseksi, kansalaisten vastuullisuuden lisäämiseksi, yrittäjyyden ja innovaatioiden kannustamiseksi, pk-yrityksiä suosivamman lainsäädännön aikaansaamiseksi ja mahdollisuuksien antamiseksi ihmisille, jotta he voisivat käyttää kykyjään täysipainoisesti eivätkä jäädä riippuvaisiksi sosiaaliturvasta,
Euroopan rahoituksenvakautusmekanismi euroalueen vakauden takaamisen ensimmäisenä vaiheena
1. katsoo, että 9. toukokuuta 2010 tehty sopimus Euroopan rahoituksenvakautusmekanismin perustamisesta euroalueen ja sen ulkopuolisten maiden talouksien auttamiseksi oli ratkaiseva hetki Euroopan historiassa; pitää kuitenkin valitettavana, että Euroopan poliittiset päätöksentekijät ovat haaskanneet kuukausia aikaa ja miljardeja euroja rahaa jättämällä määrätietoiset toimet toteuttamatta näin pitkään;
2. katsoo, että kyseessä on tärkeä ensimmäinen vaihe Euroopan vakaan ja kestävän rahapolitiikan luomisessa; katsoo, että tämän ohjelman menestys riippuu ratkaisevalla tavalla siitä, kykenevätkö talousvaikeuksissa olevat jäsenvaltiot uudistamaan työmarkkinoitaan, saamaan pankkisektorinsa kuriin, lisäämään tuottavuuttaan ja nopeuttamaan finanssialan sopeuttamista;
3. palauttaa komission ja jäsenvaltioiden mieliin, että Euroopan parlamentin on annettava hyväksyntänsä, jos komissio ja neuvosto haluavat viedä tukirahaston kansainvälisille pääomamarkkinoille;
4. korosta, että viimeaikaiset tapahtumat osoittavat, että euroalue tarvitsee voimakkaampaa taloudellista ohjausta; korostaa, että rahapolitiikka ilman sosiaalistaloudellista ulottuvuutta on tuomittu epäonnistumaan;
Euroopan unionin on valmistauduttava paremmin tuleviin kriiseihin
5. pitää myönteisenä komission ehdotuksia euroalueen hallinnon lujittamisesta keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä nykyisen valuuttakriisin toistumisen välttämiseksi;
6. vaatii komissiota toteuttamaan euroalueelle rangaistusmekanismin (esimerkiksi julkinen moittiminen, äänestysoikeuden pidättäminen, rakennerahastotukien vähentäminen ja taloudelliset rangaistukset), jotta jäsenvaltiot pakotettaisiin noudattamaan vakaus- ja kasvusopimuksen säännöksiä;
7. kehottaa luomaan "Euroopan valuuttarahaston", johon euroalueen jäsenvaltiot osallistuisivat bkt:n koon mukaisella määrällä ja sakoilla, jotka riippuvat valtionvelan ja budjettivajeen suuruudesta; katsoo, että jäsenvaltio voisi nostaa Euroopan valuuttarahastosta enintään sen määrän, jonka se aiemmin on rahastoon sijoittanut; katsoo kuitenkin, että jos jäsenvaltio tarvitsee lisärahoitusta tai takuita, sen olisi hyväksyttävä räätälöity uudistusohjelma, jota Euroopan komissio valvoisi;
8. katsoo, että euroalue tarvitsee yhteisiä euroarvoisten joukkovelkakirjojen markkinoita vähentämään joukkovelkakirjojen välisiä tuottoeroja ja yksinkertaistamaan tapoja, joilla jäsenvaltiot käyttävät varoja; korostaa, että monien maiden on pantava julkinen taloutensa kuntoon ja vähennettävä vaje- ja velkatasojaan huomattavasti;
9. korostaa, että Eurostatin toimivaltuuksia olisi tehostettava; katsoo, että tilastotietojen avoimuuden olisi oltava rakennerahaston varojen saamisen edellytys;
10. korostaa, että Euroopassa tarvitaan valvontaviranomainen mikro- ja makrotalouden valvonnan tehokkuuden varmistamiseksi;
11. kehottaa Euroopan komissiota yksinkertaistamaan varojen kohdentamista ja asettamaan ne nopeammin saataville, jotta kriisiin voidaan vastata paremmin;
Eurooppa 2020 -strategian ohjausjärjestelmä on yhä liian heikko
12. katsoo, että nykyisen Eurooppa 2020 -strategian olisi oltava rohkeampi, jotta sille ei kävisi samalla tavalla kuin Lissabonin strategialle, joka epäonnistui heikon ohjausjärjestelmän, vastuuvelvollisuuden puuttumisen sekä painopisteiden ja avoimuuden puuttumisen vuoksi;
13. pitää näin ollen syvästi valitettavana sitä, että komissio ja neuvosto eivät ole lujittaneet Eurooppa 2020 -strategian ohjausjärjestelmää huolimatta siitä, että Euroopan parlamentti vaati sitä ehdottomasti EU 2020 -strategiasta 10. maaliskuuta 2010 antamassaan päätöslauselmassa;
14. korostaa, että talouspolitiikan alalla avoimen koordinaation menetelmä on epäonnistunut ja että se olisi korvattava sitovilla toimenpiteillä;
15. katsoo, että jäsenvaltioiden olisi läheisessä yhteistyössä Euroopan komission kanssa laadittava eurooppalaisia lähentymissääntöjä noudattavat kansalliset toimintasuunnitelmat, joissa sovelletaan enimmäis- ja vähimmäisarvoja jäsenvaltioiden talouksien tiettyihin makrotaloudellisiin näkökohtiin; toteaa, että Euroopan komission on laadittava ja Eurooppa-neuvoston hyväksyttävä nämä lähentymissäännöt;
16. vaatii Euroopan komissiota käyttämään aloiteoikeuttaan ja esittämään talouden elvyttämiseksi taloudellisen strategian, joka perustuu pääasiassa EU:n välineisiin eikä yksinomaan hallitusten välisiin aloitteisiin;
17. katsoo, että talouden todellinen ohjaus edellyttää asianmukaisen ja vahvemman hallintovastuun antamista komissiolle, jolloin se pystyy käyttämään nykyisiä välineitään sekä Lissabonin sopimuksessa sille vastikään annettuja välineitä (esimerkiksi 121, 122, 136, 172, 173 ja 194 artiklat), joissa komissiolle siirretään uudistuksia koskevien suunnitelmien ja toimien koordinoinnin ja yhteisen strategian laatimisen kaltaisia tehtäviä;
18. vaatii Eurooppa-neuvostoa ja komissiota laatimaan "porkkana ja keppi" -lähestymistavan ja käyttämään Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 136 artiklan puitteissa noudattamismekanismeja, kuten taloudellisia kannustimia (esimerkiksi EY:n lisärahoitusta) sekä seuraamuksia, joilla pyritään tukemaan EU:n talouden tehostettua ohjausjärjestelmää ja täsmällisemmin tehostettua hallintoa EU 2020 -strategian mukaisesti;
Euroopan unionin talousarvio ei ole yhtä kunnianhimoinen kuin komission tiedonanto Eurooppa 2020 -strategiasta
19. korostaa, että Euroopan parlamentti ei hyväksy talousarvioesitystä vuodeksi 2011 ennen kuin siinä osoitetaan samaa kunnianhimoa kuin Eurooppa 2020 -strategiassa; pitää valitettavana, että Eurooppa 2020 -strategian lippulaivaohjelmat eivät saa riittävästi rahoitusta vuoden 2011 talousarvioesityksessä; kehottaa Euroopan komissiota selkeyttämään suhdetta budjettikohtien ja niihin liittyvien EU 2020 -strategiaperustaisten tavoitteiden välillä;
20. kehottaa Euroopan komissiota kesäkuussa tehtävän monivuotisen rahoituskehyksen uudelleentarkastelun yhteydessä ehdottamaan Euroopan unionin talousarvion muuttamista kunnianhimoisella tavalla, jotta Eurooppa 2020 -strategian onnistumiseen tarvittavan tavoitteellisuuden lisäämiseksi;
Euroopan parlamentti käyttää kaikkia saatavilla olevia välineitä Eurooppa 2020 -strategian lujittamiseen
21. pitää valitettavana, että Euroopan komissio ja Eurooppa-neuvosto eivät juurikaan ole osoittaneet halua yhteistyöhön Euroopan parlamentin kanssa Eurooppa 2020 -strategian menestyksen varmistamiseksi;
22. korostaa, että parlamentti tekee päätöksensä työllisyyspolitiikan suuntaviivoista sen jälkeen, kun se on saanut tyydyttävän vastauksen Eurooppa 2020 -strategian hallintorakenteesta ja budjettikehyksestä;
23. korostaa, että komission jäsenvaltioille vuosittain antamien suositusten ja varoitusten Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden noudattamisesta olisi oltava Eurooppa-neuvoston päätösten pohjana; näistä kertomuksista olisi keskusteltava Euroopan parlamentissa ennen Eurooppa-neuvostossa käytäviä keskusteluja;
24. katsoo, että talouspolitiikan laajat suuntaviivat ja maakohtaiset suositukset on laadittava riittävän yksityiskohtaisiksi, jotta niillä olisi todellisia vaikutuksia;
25. odottaa neuvoston ja komission kuulevan parlamenttia laajoista talouspolitiikan laajoista suuntaviivoista; katsoo, että talouspolitiikan laajoissa suuntaviivoissa olisi keskityttävä toimintasuosituksiin, joissa puututaan laajemmin unionissa ja yksittäisten jäsenvaltioiden tasollakin sekä makro- että mikrotaloudellisiin tapahtumiin unionissa ja yksittäisten jäsenvaltioiden tasollakin ja että keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä erityistä huomiota olisi kiinnitettävä kasvua edistäviin rakenneuudistuksiin;
26. korostaa, että on tärkeää vahvistaa vakaus- ja kasvusopimuksen välineiden ja kansallisten uudistusohjelmien välisiä yhteyksiä esittämällä ne ajallisesti johdonmukaisella tavalla, mukaan luettuna kansallisten talousarvioiden vertailtavuuden parantaminen eri alojen menojen suhteen;
27. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.