Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : B7-0357/2010

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

B7-0357/2010

Keskustelut :

PV 16/06/2010 - 4
CRE 16/06/2010 - 4

Äänestykset :

PV 16/06/2010 - 8.13

Hyväksytyt tekstit :


PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS
PDF 131kWORD 80k
14.6.2010
PE441.939v01-00
 
B7-0357/2010

neuvoston ja komission julkilausumien johdosta

työjärjestyksen 110 artiklan 2 kohdan mukaisesti


EU:n talouden ohjausjärjestelmästä


Lothar Bisky, Nikolaos Chountis, Ilda Figueiredo, Patrick Le Hyaric, Kartika Tamara Liotard, Marisa Matias, Willy Meyer, Miguel Portas, Alfreds Rubiks, Eva-Britt Svensson, Kyriacos Triantaphyllides, Sabine Wils GUE/NGL-ryhmän puolesta

Euroopan parlamentin päätöslauselma EU:n talouden ohjausjärjestelmästä  
B7‑0357/2010

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon 26. maaliskuuta 2010 kokoontuneen kevään Eurooppa-neuvoston Eurooppa 2020 -strategiaa ja talouden ohjausjärjestelmää koskevat päätelmät,

–   ottaa huomioon euroalueen valtion- ja hallitusten päämiesten 7. toukokuuta 2010 antaman julkilausuman,

–   ottaa huomioon 9.–10. toukokuuta 2010 kokoontuneen talous- ja raha-asioiden neuvoston ylimääräisessä kokouksessa annetut päätelmät,

–   ottaa huomioon 18. toukokuuta ja 8. kesäkuuta 2010 kokoontuneen talous- ja raha-asioiden neuvoston kokouksen tulokset,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 110 artiklan 2 kohdan,

A. ottaa huomioon, että Eurooppa-neuvosto sopi vuoden 2009 lopussa niin kutsutusta poistumisstrategiasta ja käynnisti liiallisia alijäämiä koskevat menettelyt 20 jäsenvaltiota vastaan ja vaati niitä pienentämään budjettivajeensa alle kolmeen prosenttiin bkt:stä viimeistään vuoteen 2013 tai 2014 mennessä; ottaa huomioon, että monet jäsenvaltiot ovat jo puuttuneet palkkoihin ja leikanneet vakavasti julkisia menoja alentamalla julkisen sektorin palkkoja ja eläkkeitä ja karsimalla ja yksityistämällä julkisia palveluja sekä ryhtyneet toimiin arvonlisäveron, sosiaaliturvamaksujen ja lakisääteisen eläkeiän korottamiseksi,

B.  ottaa huomioon, että EU:n poistumisstrategiassa ja rahoitusalan toiminnassa on havaittavissa syvään juurtunut kyynisyys; ottaa huomioon, että alijäämät ovat suuret ja julkinen velka kasvaa pääasiassa siksi, että hallitukset säästivät rahoitusalan sen oman spekulaation seurauksilta ja talouteen kohdistuvalta vahingolta; ottaa huomioon, että nyt rahoitusmarkkinat syyttävät hallituksia, jotka olivat juuri pelastaneet ne, ja hallitukset sälyttävät taakan – eli julkisen velan takaisinmaksun samoille rahoitusalan velkojille – tavalliselle väestölle, työntekijöille, eläkeläisille jne., joiden työpaikat, palkat, sosiaalietuudet ja oikeudet ovat uhattuina,

C. ottaa huomioon, että 17. ja 24. maaliskuuta 2010 ja 14. huhtikuuta 2010 suorittamissaan EU:n 24 jäsenvaltion vakaus- ja lähentymisohjelmien arvioinneissa komissio kehotti useimpia niistä lisäämään julkisten menojen leikkauksia ja rakenneuudistuksia; ottaa huomioon, että komissio ehdottaa luomaan mekanismit, joilla voidaan valvoa vielä tiukemmin jäsenvaltioiden keskipitkän aikavälin talousarviosuunnittelun alijäämiä; ottaa huomioon, että kevään Eurooppa-neuvoston talouden ohjausjärjestelmää koskevissa päätelmissä kannatetaan myös Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 136 artiklan käyttämistä välineenä, jolla talousarvioita voidaan valvoa tiukemmin ja keskittyä "kiireellisiin kilpailukykyä ja maksutaseen muutoksia koskeviin haasteisiin",

D. katsoo, että tällaisilla komission ja neuvoston kannattamilla ja useimpien jäsenvaltioiden toteuttamilla julkisen talouden säästötoimilla lisätään yhä hauraaseen ja paikallaan polkevaan talouteen kohdistuvia deflaatiopaineita ja puretaan niin kutsuttuja automaattisia vakauttajia kuten sosiaaliturvajärjestelmiä ja julkisia investointeja, jotka ovat osoittautuneet tehokkaiksi laskukauden torjunnassa, ja nämä toimet voivat sysätä talouden takaisin taantumaan ja siten murskata kaiken toivon siitä, että julkinen velka vähenisi ja julkinen talous saataisiin vakautetuksi,

1.  korostaa, että EU:n sadistinen monetaristinen poistumisstrategia ei anna jäsenvaltioille mahdollisuutta vakauttaa julkista taloutta, koska se heikentää automaattisia vakauttajia kuten sosiaaliturvajärjestelmiä ja julkisia investointeja, johtaa palkkojen alentamiseen ja siten sisäisen kysynnän ja verotulojen pienenemiseen; toteaa, että tällainen neuvoston esittämä EU:n talouden ohjausjärjestelmä johtaa sosiaaliseen taantumaan, talouden heikkenemiseen edelleen ja Euroopan integraation ja demokratian vakauden järkkymiseen;

2.  katsoo, että uudet finanssipoliittiset elvytystoimet ovat ehdottomasti tarpeen seuraavien 3–5 vuoden aikana, jotta voidaan torjua talouskehityksen pysähtymistä ja kehittää uusia työpaikkoja koskeva strategia: uusi, vahvempi ja paremmin kohdistettu EU:n talouden elvytyssuunnitelma, jonka kaikissa osissa otetaan huomioon sukupuolten tasa-arvo, jonka avulla investoidaan joka vuosi yksi prosentti EU:n bkt:stä ekologisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti kestävään kehitykseen ja jolla edistetään tasa-arvoa, täystyöllisyyttä ja hyviä työpaikkoja, vihreämpää taloutta, sosiaalista hyvinvointia, köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen poistamista ja sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden parantamista koko EU:ssa; korostaa, että tähän on yhdistettävä vastaavia jäsenvaltioiden toimia ja että niitä ja EU:n tason toimia on koordinoitava johdonmukaisesti;

 

3.  huomauttaa, että vain elvyttämällä taloutta voimakkaammin ja luomalla kunnollisia ja korkealaatuisia työpaikkoja voidaan varmistaa, että julkisia alijäämiä ja velkoja voidaan vähentää keskipitkällä aikavälillä; korostaa, että vakaus- ja kasvusopimusta ei todellisuudessa noudatettu vuosina 2008 ja 2009, jotta jäsenvaltiot kykenivät käynnistämään elvytysohjelmia; on ehdottomasti sitä mieltä, että vakaus- ja kasvusopimusta ei pidä noudattaa;

 

4.  ehdottaa, että uuteen EU:n talouden elvytyssuunnitelmaan ja jäsenvaltioiden elvytysaloitteisiin sisältyvät investoinnit olisi ohjattava kestävään kehitykseen, kuten energian säästöön ja uusiutuviin energiamuotoihin, puhtaaseen tuotantoon ja jätteiden välttämiseen, kestävään kaupunkikehitykseen ja asumiseen, luonnonmukaiseen viljelyyn, kestävään kalatalouteen ja ekosysteemien suojeluun, veden ja luonnonvarojen käytön tehokkuuden parantamiseen, aseteollisuuden tuotantosuunnan muutokseen, julkisten palvelujen, koulutuksen, terveydenhuollon, pitkäaikaishoidon, sosiaalipalvelujen ja sosiaalisen talouden laajentamiseen ja parantamiseen, julkisen asuntotuotannon, hoito- ja koulutusalojen tukemiseen sekä köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjumiseen, jotta voidaan edistää kestävien, "vihreiden" ja "valkoisten" työpaikkojen luomista;

 

5.  ehdottaa, että osa elvytyssuunnitelman investointiohjelmista olisi kohdistettava erityisesti kriisistä pahiten kärsineisiin teollisuuden aloihin, jotta voidaan ottaa huomioon tarve saavuttaa täystyöllisyys ja asianmukaiset työpaikat: autoteollisuuden muuntaminen palvelemaan kestävämpiä liikennepalveluja, rautatieverkoston laajentaminen ja alueellisesti kattavien rautatiepalvelujen tarjoaminen (Euroopan rautatieohjelma vuoteen 2025 mennessä), "vihreän" laivanrakennuksen edistäminen ja terästeollisuuden vakauttaminen tässä yhteydessä; vaatii, että EU:n ja jäsenvaltioiden olisi liitettävä näihin tuotantosuunnan muutoksiin toimia, jotka koskevat työpaikkojen säilyttämistä, koulutusta, uudelleenkoulutusta ja taitojen kehittämistä sekä kyseisten alojen työntekijöiden työpaikkojen turvallista siirtymistä;

 

6.  toteaa, että EU:n ja jäsenvaltioiden olisi otettava käyttöön kohdistetut ja demokraattisesti valvotut julkiset mekanismit, joilla ohjataan elvytyssuunnitelman investoinnit kriisistä pahiten kärsineille teollisuuden aloille, syntymässä oleville kestäville teollisuuden aloille ja palveluille ja heikossa asemassa oleville alueille; katsoo, että investointien kohteena olevien tahojen on voitava osallistua aktiivisesti prosessiin; korostaa, että aina kun jäsenvaltiot tarjoavat vaikeuksissa oleville yrityksille apua, uutta pääomaa ja rahoitustakuita, vastineena olisi oltava valtion suurempi osuus äänioikeutetuista osakkeista ja tulevista voitoista ja vaikutusmahdollisuudet yritysten investointistrategioihin; huomauttaa, että jäsenvaltioiden olisi ryhdyttävä toimiin talouden demokratian lisäämiseksi ja yrityshallinnon muuttamiseksi siten, että lujitetaan työntekijöiden, ammattiliittojen ja kuluttajajärjestöjen asemaa ja yritysten ja julkisten palvelujen strategisten valintojen yhteiskunnallista ja ekologista ulottuvuutta;

 

7.  katsoo, että 27 jäsenvaltion EU:ssa vallitsevaan vaihtotaseiden epätasapainoon – Etelä- ja Keski-Euroopan maiden suuret alijäämät ja esimerkiksi Saksan, Itävallan ja Alankomaiden suuret ylijäämät – on puututtava tiukasti EU:n talouden ohjausjärjestelmän avulla; tähdentää, että ylijäämäisten maiden on syytä suunnata talouskehitystään sisäisen kysynnän ja kotimaisen talouden lujittamiseen; ehdottaa, että perustetaan koko unionille selvitysmekanismi, joka pakottaa ylijäämäiset valtiot maksamaan positiivisia korkoja alijäämäisille valtioille ja antamaan niille siten mahdollisuuden investoida tuotannon, palvelujen ja infrastruktuurin uudenaikaistamiseen, lisätä tuottavuutta ja vähentää nykyistä vaihtotaseen alijäämää;

 

8.  korostaa komission arviota, jonka mukaan koko EU:n julkinen velka nousee keskimäärin ainakin 84 prosenttiin vuonna 2011 jäsenvaltioiden julkisen talouden vakauttamispyrkimyksistä huolimatta; viittaa viimeaikaiseen kehitykseen, jossa Kreikka ei ehkä pysty välttämään konkurssia ja joka saattaa johtaa pahimmassa tapauksessa siihen, että myös muita jäsenvaltiota joutuu tilanteeseen, jossa ne eivät pysty maksamaan velkaansa, jolloin euroalue hajoaa; katsoo, että tällaisen kehityksen varalle on laadittava kiireesti varasuunnitelma, joka perustuu eri toimintalinjojen yhdistelmään siten, että neuvotellaan pankkien ja rahoituslaitosten kanssa julkisen velan peruuttamisesta tai sen järjestämisestä uudelleen, sekä EKP:n rohkeisiin ja epätavallisiin toimiin, jotka koskevat sen taseen laajentamista ja velan monetarisoimista ostamalla joukkovelkakirjoja operatiivisten toimien välineidensä avulla, jotta voidaan välttää talouden romahdus;

 

9.  kehottaa neuvostoa laajentamaan Euroopan investointipankin (EIP) ja Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankin (EBRD) valtuuksia siten, että niiden lainapolitiikka kattaa koko uuden Euroopan talouden elvytyssuunnitelman soveltamisalan (myös kestävän teollisuuspolitiikan jne.);

 

10. kehottaa neuvostoa luomaan EU:n yhteisen joukkovelkakirjan, jonka Euroopan investointipankki laskee liikkeelle ja jonka kaikkien 27 jäsenvaltion hallitukset takaavat yhteisesti ja jota tuetaan kansallisilla verotuloilla sekä Euroopan keskuspankin maksuvalmiustuella yhden prosentin korkoasteella; toteaa, että tällaista EU:n joukkovelkakirjaa ei pitäisi käyttää ainoastaan rahoituskeinottelun torjumiseen ja nykyisten kansallisten joukkovelkakirjojen erojen poistamiseen vaan sitä olisi käytettävä erityisesti uuden Euroopan talouden elvytyssuunnitelman rahoittamiseen; huomauttaa, että luottomahdollisuuksien luominen EU:n yhteisen joukkovelkakirjan avulla ei hyödytä yksinomaan euroalueen valtioita vaan kaikkia jäsenvaltioita; katsoo, että jos EU ja jäsenvaltiot rahoittavat investointeja EIP:n kautta sen sijaan, että ne lainaisivat yksityisiltä pääomamarkkinoilta, ne säästäisivät rahaa, jota ne voivat käyttää uusiin investointikannustimiin;

 

11. korostaa, että tällaisen EIP:n johtaman julkisen investoinnin avulla voidaan saavuttaa työllisyys- ja tulokerroin, joka on 1,5–2, ja siten on mahdollista, että EU:n talouden elvytyssuunnitelman mukaiset toimet voivat pitkälti rahoittaa itse itsensä;

 

12. korostaa, että kaikki jäsenvaltioille EU:n joukkovelkakirjojen kautta annettava rahoitustuki on liitettävä eurooppalaisen sosiaalisen mallin periaatteisiin, se ei ehdottomasti saa johtaa julkisen sektorin leikkauksiin, deflatoriseen palkkojen jäädyttämiseen tai vastaaviin toimiin ja se on jaksotettava siten, että vältetään myötäsykliset julkisen talouden säästötoimet; kehottaa neuvostoa peruuttamaan Kreikalle asetetut ehdollisuutta koskevat vaatimukset sekä Latvialle, Romanialle ja Unkarille EU:n ja IMF:n hätäavun yhteydessä asetetut vaatimukset;

 

13. kehottaa neuvostoa ottamaan käyttöön EU:n tasolla yleisen pääomasiirroista perittävän veron keinottelun hillitsemiseksi ja sen varmistamiseksi, että rahoitusala osallistuu oikeudenmukaisella tavalla talouden elvyttämiseen ja julkisten pelastustoimien verotaakan takaisinmaksuun; kiinnittää huomiota siihen, että uusien tutkimusten mukaan Euroopassa käyttöön otettava yleinen pääomasiirroista perittävä vero, joka olisi 0,1 prosenttia, voisi tuottaa vuosittain 2,1 prosenttia bkt:stä (noin 262 miljardia euroa); ehdottaa, että yleisen pääomasiirroista perittävän veron tuotto käytettäisiin kehitysapuun, kriisintorjuntatoimiin ja kestävän kehityksen edistämiseen;

 

14. huomauttaa, että pankeilla on yhä implisiittiset mutta vahvat takeet julkisen sektorin tuesta pelastustoimien ja hallitusten takuiden jälkeenkin (yhteensä kolme biljoonaa euroa Euroopassa) mutta silti niiden ei tarvitse maksaa tästä mitään; kehottaa neuvostoa sopimaan järjestelystä, jossa pankkien vastuille (talletuksia lukuun ottamatta) asetetaan taseeseen perustuvat maksut; toteaa, että muuntamalla maksun tasoa taseen koon mukaan hallitukset voivat asettaa isommille pankeille suuremman maksun ja puuttua siten ongelmaan, jossa pankeista tulee niin suuria, että niiden ei voi antaa kaatua;

 

15. kehottaa jäsenvaltioita korottamaan veroja, joita ne perivät pankkien ja johtajien bonuksista, pääomatuloista (osinko- ja korkotulot), pääomavoitoista sekä suurista omaisuuksista ja perinnöistä, ja käyttämään näin saadut tulot julkisen sektorin investointien lisäämiseen; huomauttaa, että näin voidaan lujittaa kysynnän dynamiikkaa ja se voidaan sisällyttää ekologisesti ja yhteiskunnallisesti kestävän kehityksen strategiaan ja pyrkiä pienentämään alijäämää keskipitkällä aikavälillä; toteaa, että auttaakseen julkisen talouden vakauttamista jäsenvaltioiden olisi leikattava sotilasmenojaan ja ympäristöä vahingoittavia tukia;

 

16. toteaa, että lisärahoitusta uutta Euroopan talouden elvytyssuunnitelmaa varten olisi otettava käyttöön leikkaamalla EU:n talousarviota esimerkiksi sotilaallisten ja puolustusmenojen, ydinvoiman ja ydinfuusion, rakennerahastohankkeiden ja Euroopan laajuisten verkkojen osalta, koska ne ovat haitallisia ympäristölle; pitää myös välttämättömänä, että maihin, joiden kriisitilanne on vakavampi, kohdistetaan budjettitukitoimia varsinkin siten, että niille maksetaan yhteisön varoista ennakkomaksuja vaatimatta vastaavaa kansallista rahoitusosuutta; kehottaa komissiota ja neuvostoa pidentämään äskettäin sovitun valtiontukia koskevien sääntöjen helpottamisen voimassaoloa ainakin niin kauan kuin stagnaatio ja korkea työttömyys jatkuvat;

 

17. katsoo, että rahoitusalan on toimittava ennen kaikkea yleisen edun nimissä, hyväksyttävä pienemmät tuotot sekä pyrittävä välttämään riskejä ja saavuttamaan pitkän aikavälin tavoitteita lyhyen aikavälin hyötyjen sijaan; katsoo, että pankkiala on kiireesti otettava yhteiskunnan omistukseen ja perustettava julkisessa omistuksessa oleva rahoitussektori (kansallistetut pankit, paikalliset ja alueelliset säästöpankit, osuustoiminnalliset pankit), jotta luotonantoa voidaan ohjata sosiaalisesti ja ympäristön kannalta hyödyllisiin investointeihin, joilla luodaan laadukkaita ja työntekijöiden oikeuksien mukaisia työpaikkoja; katsoo, että rahoitusalan luotonantopolitiikkaa koskevat päätökset pitää saada demokraattisen valvonnan piiriin ja samalla tarvitaan työntekijöiden ja kuluttajien demokraattista osallistumista;

 

18. vaatii lujia toimia rahoitusmarkkinoiden keinottelun hillitsemiseksi, korostaa, että tarvitaan välittömiä hätätoimia ilman omistusta tapahtuvan lyhyeksi myynnin ja luottoriskinvaihtosopimuksilla käytävän kaupan estämiseksi ja julkisen eurooppalaisen luottoluokituslaitoksen perustamiseksi; toteaa, että korkeariskisiä sijoitusrahastoja ja pääomarahastoja olisi estettävä toimimasta EU:ssa tai ainakin niiden toimintaa olisi rajoitettava tiukasti, offshore-keskukset olisi suljettava ja investoinnit eläkerahastoihin olisi rajoitettava eurooppalaisten hallitusten joukkovelkakirjoihin siten, että investoinnit korkeariskisiin sijoitusrahastoihin ja pääomarahastoihin, ulkomaan valuuttaan, johdannaisiin ja pääomaan eivät ole sallittuja; kehottaa komissiota ja neuvostoa nopeuttamaan rahoitusalan valvonnan sääntelyn tiukentamista;

 

19. arvostelee työryhmän, jonka puheenjohtajana toimivat Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja ja Ecofin-neuvoston puheenjohtaja, tekemiä ehdotuksia julkisen talouden tiukemmasta valvonnasta ja rakenneuudistustoimista, joilla puututaan kilpailukykyyn ja maksutaseiden kehitykseen euroalueella;

 

20. panee merkille Ecofin-neuvoston päätöksen perustaa Euroopan rahoituksenvakautusmekanismi, joka on suuruudeltaan yhteensä enintään 500 miljardia euroa ja perustuu perussopimuksen 122 artiklan 2 kohtaan ja euroalueen hallitusten väliseen sopimukseen tarjota rahoitustukea vaikeuksiin joutuneille jäsenvaltioille; on yhtä mieltä siitä, että vakautusmekanismi on tarpeen dominovaikutuksen vaaran torjumiseksi, jos jokin euroalueen jäsenvaltio joutuu vararikkoon; vastustaa kuitenkin painokkaasti sitä, että vakautusmekanismin käytölle ja siitä myönnettävälle avulle asetetaan painavia ehtoja samaan tapaan kuin äskettäin myönnetyn EU:n ja IMF:n avun yhteydessä, sekä sitä, että IMF osallistuu mekanismin rahoitusjärjestelyihin;

 

21. vastustaa painokkaasti komission ja neuvoston aikomusta luoda puitteet jäsenvaltioiden talouden vielä nopeammalle vakauttamiselle ja vaatia erityisesti Portugalilta ja Espanjalta merkittäviä uusia vakauttamistoimia vuosina 2010 ja 2011 sekä asettaa euroalueen jäsenvaltioiden valvontaa koskevia tiukempia sääntöjä ja menettelyjä ja vaikuttavampia seuraamuksia kuin vakaus- ja kasvusopimuksessa määrätään; uskoo, että tällainen politiikka johtaa ainoastaan deflaatioon ja kriisiin syvenemiseen ja vahvistaa myötäsyklistä ja epäsosiaalista politiikkaa taloudellisissa vaikeuksissa olevissa jäsenvaltioissa;

 

22. panee merkille Ecofin-neuvoston korostaneen tarvetta edistyä nopeasti rahoitusmarkkinoiden sääntelyssä ja valvonnassa, erityisesti johdannaismarkkinoiden ja luokituslaitosten roolin suhteen mutta myös kysymyksessä, joka koskee rahoitusalan huomattavaa osuutta kriisien kustannuksista; kehottaa komissiota ja neuvostoa vauhdittamaan vaikuttavien ehdotusten antamista tässä asiassa;

23. pitää myönteisenä, että IMF on äskettäin muuttanut makrotalouspolitiikkaansa siten, että siinä kannatetaan luopumista ankariin julkisen talouden säästötoimiin liittyvistä ehdoista ja vapauttamista, yksityistämistä ja sääntelyn purkamista koskevasta politiikasta ja ehdotetaan pääoman liikkeiden valvonnan sallimista ja neljän prosentin asettamista inflaatiotavoitteeksi; ehdottaa, että EU ryhtyisi tarkastelemaan makrotalouspolitiikkansa yhdistelmää ja talouden ohjausjärjestelmäänsä uudelleen vastaavalla tavalla;

24. katsoo, että kaikessa merkityksellisessä keskustelussa EU:n perussopimuksen muuttamisesta kriisien vuoksi on keskityttävä ensisijaisesti hylkäämään sopimuksen monetaristinen rakenne: on luovuttava Euroopan rahaliittoa koskevista Maastrichtin kriteereistä, jotka eivät ole toimivia, laadittava todelliset lähentymiskriteerit ja tukimekanismit, jotta jäsenvaltiot saavuttavat ne, kumottava kasvu- ja vakaussopimus ja korvattava se työllisyyden ja kestävän kehityksen sopimuksella, laadittava Euroopan keskuspankin perussääntö uudelleen, jotta pankista tulee demokraattisesti vastuuvelvollinen ja jotta sen ehdottomasta riippumattomuudesta voidaan luopua, määriteltävä uudelleen sen tehtäväksi tukea kestävää tasapainoista talouskehitystä, täystyöllisyyttä, rahoituksen vakautta ja hintojen ja vaihtokurssien vakautta; toteaa, että tässä on vain joitakin keskeisiä perussopimukseen tarvittavia muutoksia;

25. kehottaa puhemiestään välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle sekä jäsenvaltioiden parlamenteille.

 

Oikeudellinen huomautus - Tietosuojakäytäntö