PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS eurooppalaisesta strategiasta vuoristo- ja saaristoalueiden ja harvaanasuttujen alueiden taloudelliseksi ja sosiaaliseksi kehittämiseksi

14.9.2010

komission julkilausuman johdosta
työjärjestyksen 110 artiklan 2 kohdan mukaisesti

Fiorello Provera, Nikolaos Salavrakos ja Niki Tzavela EFD-ryhmän puolesta

Ks. myös yhteinen päätöslauselmaesitys RC-B7-0518/2010

B7‑0518/2010

Euroopan parlamentin päätöslauselma eurooppalaisesta strategiasta vuoristo- ja saaristoalueiden ja harvaanasuttujen alueiden taloudelliseksi ja sosiaaliseksi kehittämiseksi

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon Lissabonin sopimuksen 174 artiklan, joka koskee taloudellista, sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta, ja 170 artiklan, joka koskee Euroopan laajuisia verkkoja,

–   ottaa huomioon pöytäkirjan N:o 9 yleistä etua koskevista palveluista,

–   ottaa huomioon pöytäkirjan toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteen soveltamisesta,

–   ottaa huomioon antamansa päätöslauselman rakenteellisesti epäsuotuisassa asemassa olevista alueista (saaret, vuoristoalueet, harvaan asutut alueet) osana koheesiopolitiikkaa ja sen institutionaalisia näkökohtia (2002/2119(INI)),

–   ottaa huomioon 16. lokakuuta 1998 antamansa mietinnön vuoristoalueita koskevasta uudesta toimintasuunnitelmasta (A4-0368/98),

–   ottaa huomioon 30. heinäkuuta 2008 antamansa mietinnön vuoristoalueiden maatalouden tilanteesta ja näkymistä (2008/2066(INI)),

–   ottaa huomioon saarista sekä luonnollisista ja taloudellisista rajoituksista aluepolitiikassa 15. maaliskuuta 2007 antamansa päätöslauselman (2006/2106(INI)),

–   ottaa huomioon neljännestä kertomuksesta taloudellisesta ja sosiaalisesta yhteenkuuluvuudesta antamansa päätöslauselman (2007/2148(INI)) 15, 16 ja 46 kohdan,

–   ottaa huomioon alueiden komitean tiedonannon yhteisön toimista vuoristoalueiden hyväksi (2003/C 128/05),

–   ottaa huomioon alueiden komitean 19. kesäkuuta 2008 antaman lausunnon Euroopan unionin tulevasta vuoristopolitiikasta: vuoristoalueita koskeva eurooppalainen näkemys (vihreä kirja),

–   ottaa huomioon alueiden komitean 13. maaliskuuta 2002 antaman lausunnon Euroopan unionin saaristoalueiden ongelmista ja tulevaisuuden näkymistä laajentumisen yhteydessä (2002/ C 192/10),

–   ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon paremmasta integroitumisesta sisämarkkinoihin saarten yhteenkuuluvuuden ja talouskasvun avaintekijänä (2009/C 27/26),

–   ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon Euroopan unionin vuoristoalueiden tulevaisuudesta (CES 1025/2002),

–   ottaa huomioon komission 21. syyskuuta 2010 antaman julkilausuman, joka koskee eurooppalaista strategiaa vuoristo- ja saaristoalueiden ja harvaanasuttujen alueiden taloudelliseksi ja sosiaaliseksi kehittämiseksi,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 110 artiklan 2 kohdan,

A. katsoo, että Lissabonin sopimuksessa (taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden tavoitteeksi asettamista koskeva 174 artikla ja Euroopan laajuisia verkkoja koskeva 170 artikla) tunnustetaan tarve kiinnittää erityistä huomiota vuoristo- ja saaristoalueisiin ja harvaanasuttuihin alueisiin,

B.  katsoo, että pöytäkirja N:o 9 yleistä etua koskevista palveluista ja yhtenäismarkkinoista koskee erityisesti näitä alueita,

C. ottaa huomioon, että Euroopan parlamentti, talous- ja sosiaalikomitea ja alueiden komitea ovat useaan otteeseen muistuttaneet yhteisön viranomaisia siitä, että nämä määräykset on konkretisoitava Euroopan unionin lainsäädännössä ja politiikassa noudattaen samalla suhteellisuus- ja toissijaisuusperiaatetta,

D. katsoo, että vaikka Lissabonin sopimuksessa myönnetään, että näillä alueilla on usein vakavia ja pysyviä maantieteellisiä tai väestöön liittyviä haittoja, on myös totta, että samaisilla alueilla on sijaintinsa, luonnonvarojensa, ympäristönsä ja kulttuuriperintönsä ansiosta kosolti mahdollisuuksia ja potentiaalia,

E.  katsoo, että näitä mahdollisuuksia ja potentiaalia on hyödynnettävä kestävän kehityksen yhteydessä Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden mukaisesti,

F.  katsoo, että on käytettävä kaikkia yhteisön välineitä näiden alueiden houkuttelevuuden lisäämiseksi, niiden talouksien kehittämiseksi ja sopivien elinolojen tarjoamiseksi asukkaille, mikä edellyttää yhteisön politiikan ja kansallisen ja alueellisen politiikan parempaa suunnittelua ja yhteensovittamista,

G. toteaa lisäksi, että monet näistä alueista sijaitsevat Euroopan unionin sisä- tai ulkorajoilla, ja ne ovat siten erityisen alttiita yhtenäismarkkinapaineille tai erilaisille riskeille (erilaiset laittoman kaupan muodot, ulkoiset ympäristöuhat jne.),

H. katsoo, että taatakseen yhtenäismarkkinoiden vaikuttavan ja oikeudenmukaisen elvyttämisen (Montin mietintö) – joka saattaa edistää onnistunutta naapuruuspolitiikkaa – Euroopan unionin on vältettävä sitä, että näitä alueita koettelisivat väestökato ja niin suuret sosiaalis-taloudelliset erot, että niitä ei voitaisi hyväksyä,

I.   katsoo, että on laadittava yleinen järjestelmä, jota voidaan soveltaa kaikkiin näistä alueista ja kaikkeen yhteisön politiikkaan ja etenkin niihin politiikan aloihin, joilla on tuntuvia alueellisia vaikutuksia (aluepolitiikka, valtiontuet, maatalous ja maaseudun kehittäminen, kalastus, liikenne, energia, ympäristö),

1.  suosittelee, että komissio soveltaa Lissabonin sopimuksen 174 artiklan uusia säännöksiä laatiessaan uusia rahoitusnäkymiä;

2.  pyytää tässä yhteydessä komissiota teettämään viipymättä selvityksen näiden alueiden asukkaille tai yrityksille aiheutuvista lisäkustannuksista kun on kyse infrastruktuurin luomisesta ja hallinnoinnista tai tavaroiden ja palvelujen hankkimisesta;

3.  suosittelee hyödyntämään vuoristo- ja merialueiden tilanteen käsittelyssä makrotason alueellisten strategioiden (monta aluetta kattavat, kansainväliset tai rajojen yli ulottuvat) kaltaisia toimia, mutta myös toiminnallisten alueiden tilannetta, jotta alueen sisäisellä tasolla voidaan hahmottaa saarten tai vuoristosolien erityistilanne;

4.  suosittelee samoin, että paikalliseen kestävään kehitykseen tähtäävässä rajat ylittävässä yhteistyössä sopeudutaan alueiden realiteetteihin ja otetaan huomioon maantieteellinen, taloudellinen, kulttuurinen ja historiallinen näkökulma;

5.  korostaa, että on välttämätöntä tutkia eri maantieteellisten ja väestöä koskevien parametrien kokonaisvaikutusta, jotta voidaan arvioida tilanteita, joissa alueelliset haitat kumuloituvat (vuoristoiset saaret, harvaanasutut vuoristoseudut jne.) tai ovat kärjistyneet (erittäin pienet saaret, saaristovaikutus);

6.  katsoo, että EU ei voi reagoida mainittujen erikoisalueiden monimuotoisiin tilanteisiin yhdenmukaisesti, vaan sen on luotava järjestelmä, joka mahdollistaa toissijaisuusperiaatetta noudattaen tietynasteisen joustavuuden ja tapauskohtaisen reagoinnin ilmeneviin ongelmiin;

7.  pyytää komissiota luomaan asiaa koskevassa lainsäädännössä järjestelmän, jonka avulla saaristo- ja vuoristoalueiden ja harvaanasuttujen alueiden tilanteeseen voidaan reagoida tapauskohtaisesti ja riittävän joustavasti;

8.  muistuttaa, että mukautettujen toimenpiteiden suunnitteleminen ja toteuttaminen edellyttää alueiden päivittäisen hallinnoinnin varmistavien ja asukkaiden etuja ajavien yhteisön viranomaisten ja kansallisten, alueellisten ja paikallisten viranomaisten tiivistä yhteistyötä monen tason hallintojärjestelmässä ja toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatetta noudattaen.