PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS EU:n koheesio- ja aluepolitiikasta vuoden 2013 jälkeen
29.9.2010
työjärjestyksen 115 artiklan 5 kohdan mukaisesti
Danuta Maria Hübner aluekehitysvaliokunnan puolesta
B7‑0539/2010
Euroopan parlamentin päätöslauselma EU:n koheesio- ja aluepolitiikasta vuoden 2013 jälkeen
Euroopan parlamentti, joka
– ottaa huomioon Euroopan komission tiedonannon "Eurooppa 2020: Älykkään, kestävän ja osallistavan kasvun strategia" (KOM(2010)2020),
– ottaa huomioon 25. ja 26. maaliskuuta 2010 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmät,
– ottaa huomioon 17. kesäkuuta 2010 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmät (EU CO13/10) ja erityisesti kokouksessa hyväksytyn Eurooppa 2020 -strategian,
– ottaa huomioon aluekehitysvaliokunnan 13. heinäkuuta 2010 pidetyssä kokouksessa hyväksytyn alustavan kannanoton,
– ottaa huomioon Luxemburgissa 14. kesäkuuta 2010 hyväksytyt ulkoasioiden neuvoston 3023. istunnon päätelmät komission vuoden 2010 strategiaraportista koheesiopolitiikan ohjelmien toteuttamisesta,
– ottaa huomioon komissiolle 14. heinäkuuta 2010 esitetyn kysymyksen EU:n koheesio- ja aluepolitiikasta vuoden 2013 jälkeen (O-0110/2010 – B7-000/2010),
– ottaa huomioon työjärjestyksen 115 artiklan 5 kohdan ja 110 artiklan 2 kohdan,
1. korostaa, että koheesiopolitiikka, jolla pyritään vähentämään EU:n eri alueiden välisiä kehityseroja sekä hyödyntämään kasvupotentiaalia taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen koheesion edistämiseksi, on osoittautunut erittäin tärkeäksi Euroopan yhdentymisprosessin kannalta, ja katsoo myös, että kyseessä on politiikka, joka tuottaa eurooppalaista lisäarvoa, helpottaa uudenaikaistamista ja kestävää kasvua ja on osoitus eurooppalaisesta yhteisvastuusta ja että nämä ominaispiirteet edellyttävät perussopimusten hengen mukaisesti koko unionin alueella toteutettavaa ja kaikkia EU:n alueita koskevaa EU:n laajuista aluepolitiikkaa;
2. toteaa, että Euroopan unionin lukuisiin pitkän ja lyhyen aikavälin haasteisiin[1] sisältyy sellaisen mukautetun Eurooppa 2020 -strategian hyväksyminen, jonka avulla voidaan luoda puitteet vakaalle ja kestävälle talouskasvulle ja työpaikkojen luomiselle EU:ssa; korostaa, että koheesiopolitiikan täytäntöönpano on välttämätöntä tämän strategian menestyksen kannalta, vaikka se on edelleen itsenäinen politiikka-ala, joka tarjoaa puitteet EU:n kaikkien politiikkojen väliselle vahvalle synergialle;
3. torjuu kaikki pyrkimykset tämän politiikan uudelleen kansallistamiseksi; katsoo myös, että nykyinen rahoituskehys vaikuttaa voimakkaasti alueelliseen kehitykseen, minkä vuoksi aluenäkökulma on otettava riittävällä tavalla huomioon ehdotetussa EU:n talousarvion ja tulevan rahoituskehyksen uudelleentarkastelussa; katsoo, että voimakas ja hyvin rahoitettu unionin aluepolitiikka on sosiaalisen, taloudellisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden ehdoton edellytys;
4. kiinnittää huomiota siihen, että Lissabonin sopimuksen määräysten mukaan alueellinen yhteenkuuluvuus edellyttää alueiden kohdennettua kehittämistä varmistaen kehityksen monikeskisyys luomalla synergiaa ja välttämällä aluekehityspolitiikan resurssien alakohtainen pirstoutuminen; katsoo, että tämän vuoksi tarvitaan myös riittävää joustavuutta, jotta otetaan huomioon alueelliset erityispiirteet ja tuetaan kehityksessä jäljessä olevia alueita niiden pyrkimyksissä ratkaista sosiaalis-taloudelliset ongelmansa; katsoo, että syrjäisimpien alueiden, rajaseutujen ja maantieteellisesti erityisten alueiden sekä muiden erityisiä kehityshaasteita kohtaavien alueiden on edelleen hyödyttävä erityissäännöksistä;
5. korostaa, että kaupunkeja koskevan koheesiopolitiikan osa-alueen tehostamiseksi on hyödynnettävä aikaisempaa kokemusta, esimerkkejä parhaista käytänteistä ja aiempia menestyksellisiä yhteisöaloitteita; painottaa, että kaupungeilla on dynaaminen tehtävä alueiden taloudellisessa kehityksessä, koska ne vilkastuttavat ympäröivien maaseutualueiden taloutta; katsoo siksi, että seuraavalla ohjelmakaudella varoja olisi kohdennettava investointeihin kaupunki- ja taajama-alueiden hankkeisiin ja että näiden tavoitteiden saavuttamiseksi olisi käytettävä asianmukaista välinettä;
6. korostaa, että monitasoinen hallinto on yksi koheesiopolitiikan keskeisiä periaatteita ja erittäin tärkeää, jotta voidaan varmistaa päätöksenteon, strategisen suunnittelun ja tavoitteiden toteuttamisen laadukkuus; katsoo näin ollen, että tulevaisuudessa politiikat olisi aina pantava täytäntöön integroidusti; katsoo, että toissijaisuusperiaate SEUT‑sopimuksessa määritellyssä vahvistetussa ja laajennetussa muodossaan sekä selkeämmin määritelty kumppanuusperiaate ja avoimuus ovat keskeisiä tekijöitä EU:n kaikkien politiikkojen asianmukaisen täytäntöönpanon kannalta, minkä vuoksi niitä olisi korostettava;
7. katsoo, että nykyiset tavoitteet olisi säilytettävä olennaisilta osiltaan ja olisi tehostettava selvää lisäarvoa tuottavaa alueellista yhteistyötä; katsoo, että olisi arvioitava muita toimenpiteitä, kuten kohdentamista ja hyviä käytänteitä, ja tunnistettava yhteisiä ongelmia ja löydettävä ratkaisuja niihin; katsoo, että näihin toimenpiteisiin voisi sisältyä yhteisten tavoitteiden määritteleminen ja yhteisten resurssien järkevä käyttö ja että rahoitusta olisi ohjattava ensisijaisiin tavoitteisiin, jotka johtavat eurooppalaiseen lisäarvoon;
8. kehottaa ottamaan käyttöön vuoden 2013 jälkeisen koheesiopolitiikan yhteydessä yksinkertaisen, oikeudenmukaisen ja avoimen siirtymäjärjestelmän, jossa otetaan huomioon aikaisemmat kokemukset ja eri alueiden viimeaikainen sosiaalinen ja taloudellinen kehitys ja jonka turvin alueet voisivat jatkaa kasvun ja kehityksen tiellä;
9. katsoo, että BKT:n on säilyttävä tärkeimpänä kriteerinä määriteltäessä aluepoliittista tukikelpoisuutta ja että sen lisäksi voidaan tarvittaessa käyttää muita mitattavissa olevia indikaattoreita siten, että kansallisille viranomaisille jää liikkumavaraa soveltaa sopivaksi katsotulla päätöksenteon tasolla muita indikaattoreita, joissa otetaan huomioon alueiden ja kaupunkien erityispiirteet;
10. vaatii, että Euroopan sosiaalirahasto säilytetään koheesiopolitiikan puitteissa myönnettäviä varoja koskevia yleisiä määräyksiä koskevan asetuksen piirissä, mutta se tarvitsee kuitenkin omat sääntönsä;
11. kehottaa koordinoimaan maaseudun kehittämispolitiikkaa YMP:n toisen pilarin puitteissa koheesiopolitiikan kehitystavoitteiden kanssa ja hallinnoimaan sitä aluetasolla, jotta varmistetaan sen soveltaminen tarpeita vastaavasti;
12. pitää parempana sitä, että koheesiopolitiikasta ja sen toteutustavasta tehtäisiin tulossuuntautuneempi, tehokkaampi ja vaikuttavampi, jotta voidaan saavuttaa paras mahdollinen tasapaino laadukkaiden tulosten ja varainhoidon valvonnan välillä; painottaa, että tämä edellyttää seuranta- ja arviointijärjestelmien huomattavaa kehittämistä, hallinnollisten valmiuksien tehostamista ja virheiden vähentämistä sekä sellaisia objektiivisia ja mitattavia indikaattoreita, jotka ovat vertailukelpoisia koko EU:ssa;
13. kannattaa näkemystä, että toimien täytäntöönpanoa on edelleen yksinkertaistettava, kuten myös kansallisia ja alueellisia menettelyjä; korostaa tässä yhteydessä, että on löydettävä sopiva tasapaino menettelyjen yksinkertaistamisen ja tehokkuuden sekä hyvän varainhoidon valvonnan välillä, koska koheesiopolitiikasta toivottavasti tulisi näin käyttäjäystävällistä ja myös näkyvämpää;
14. kannustaa hyödyntämään rahoitusjärjestelyvälineitä, varojen kierrättämistä ja yleiskattavia tukia, ja kehottaa helpottamaan riskipääoman ja mikrorahoituksen saatavuutta; katsoo, että jäsenvaltioiden olisi hyödynnettävä tehokkaammin saatavissa olevia teknisen tuen resursseja, jotta ne voivat parantaa alue- ja paikallisviranomaisten sekä muiden sidosryhmien, erityisesti kansalaisjärjestöjen ja pk-yritysten valmiuksia;
15. katsoo, että aluekehityspolitiikka on unionin taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen kehityksen keskiössä, minkä vuoksi sitä varten olisi luotava poliittisena keskusteluareenana toimiva ministeritason rakenne; katsoo, että olisi myös laajennettava Euroopan komission roolia hallinnoinnin ja toimintalinjojen suunnittelussa;
16. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.
- [1] Katso komission yksiköiden valmisteluasiakirja "Regions 2020, An Assessment of Future Challenges for EU Regions", marraskuu 2008.